Pikku profeetat - löytyykö ajankohtaisuutta?

Pienet profeetat Vanhassa testamentissa

Pieniksi profeetoiksi kutsutaan Vanhan Testamentin kahtatoista profetaalista kirjaa, jotka suhteellisen lyhyytensä vuoksi ovat saaneet kutsumanimen pienet profeetat (verrattuna neljään muuhun profeetan kirjaan, jotka ovat huomattavasti pitempiä; esim. kaikki 12 pientä profeettaa yhteensä ovat lyhyempiä kuin Jesajan koko kirja.).  Opiskelin tänä kesänä näitä kirjoja Juhani Kuosmasen Pienten profeettojen suuri sanoma-kirjan kanssa. Aiemmin niistä tutuin on itselleni ollut Joonan kirja, jota kristikunnan keskuudessa tehokkaasti opetetaan jo pyhäkouluiästä asti.  Siinähän on jännittävä kertomus tottelemattomasta profeetasta ja suuresta kalasta.  Kerrontatyylinsä vuoksi se on helppo lukea ja ymmärtää ja ehkä sen takia Joonan kirja on ainoa pikku profeetta, jota lapsille opetamme.

 

Muista profeetoista mieleeni oli jäänyt vain ns. muistolauseita ja lempikohtia ja kiukkuisuus!  Niiden kirjoitustyyli voi tuntua hyvinkin vihaiselta ja uhkaavalta.  Jumala kuvataan kostajana, joka rankaisee hyvin ankarasti kansaansa.  Missä on armo, missä on rakkaus?  Moni käyttää profeettojen sanomaa perustuksena sille, ettei voi uskoa kristinuskon Jumalaan, joka on niin ristiriitainen sanojensa kanssa.   Älä tapa ja tapa.  Älä vihastu ja Jumala, joka vihastuu.  Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu ja nosta miekkasi lapsia ja naisia vastaan.  Anna anteeksi ja kosta.  Onko tässä mitään johdonmukaisuutta ja loogisuutta?  Ja vielä tärkeämpää: onko näillä profeetoilla mitään ajankohtaista sanottavaa minulle, armon vuonna 2013?

Profeettojen kirjojen ymmärtämiseksi on tärkeää muistaa seuraavat asiat.

-Kukin profeetta puhui ennen muuta oman aikansa juutalaisille.  Hän muistutti kansaa käskyistä ja säädöksistä ja varoitti niiden rikkomisesta.  Jumala oli heille Mooseksen kautta selvästi kertonut kuuliaisuudesta seuraavat siunaukset ja varoittanut tottelemattomuutta seuraavista kirouksista  (Viidennen Mooseksen kirjan luvut 28-30 ovat erityisen tärkeitä, jotta ymmärrät mistä profeetat myöhemmin kansalleen puhuivat).  Valittua kansaa uhkasi sulautuminen ympäröivien kansojen pakanuuteen.  Profeetat sekä varoittivat että rohkaisivat kansaa pysymään uskollisena Jumalalle (JHVH), antoivat ohjeita kääntymyksen tekoon ja osoittivat mistä siihen löytyy voima.  

- Kun profeetat lausuivat ennustuksiaan, heidän eskatologiansa oli jakautunut lähitulevaisuuteen sekä kaukaiseen tulevaisuuteen (maailmanlopun aikaan). Joskus heidän ennustuksiensa välillä kului paljon aikaa, joskus heidän yhdessä kertomansa yksityiskohdat ovat osa eri tapahtumia.  Jotkut ennustukset toteutuivat profeettojen elinaikana, toiset vähän myöhemmin ja lopunajan tapahtumat ovat vielä tuloillaan.  

-Profeetat elivät lakitalouskautta ja kirjoittivat lain hengessä.  Vaikka he ennustivat Messiaan, Vapahtajan saapumisen maailmaan, Hän ei ollut vielä saapunut.  Laissa Jumala ilmoittaa vihansa syntiä kohtaan ja Juhani Kuosmanen sanoo, että sen vuoksi Vanhan testamentin Jumala on vihastunut Jumala (Ps 90:7,9) ja sen kristillisyys on vihastuneen Jumalan lepyttämistä (Mal 1:9).  Silti lakihenkisistä profeetan kirjoista kuultaa Jumalan lahjavanhurskaus (Hab 2:4).  Paavali kutsuu myöhemmin vanhan liiton kirjoituksia kuvastimeksi, joka heijastaa esikuvien, pyhän historian sekä profetioiden kautta Kristuksen kirkkautta, joka Uudessa testamentissa nähdään suoraan evankeliumissa (2 Kor 3:18, 4:4,6).

- Uudessa testamentissa on useita viittauksia pikku profeettojen kirjoituksiin.  Nyt kun ”lain peite” (2 Kor 3:15-16) on otettu pois, näistä ikivanhoista kirjoituksista näkyy Kristus ja sanoma uuden liiton seurakunnalle.  Sen vuoksi profetaalliskirjojen hengellistä sanomaa voi soveltaa myös nykypäivään ja seurakuntaelämään.

Näiden kahdentoista profeetan sanoma on hyvin samankaltainen.  Vaikka kirjallisuustyyli oli yhtenäisesti ominaista sen ajan kirjoittajille, jokaisella oli oma ainutlaatuinen äänensä.  He käyttävät voimakasta kieltä ja maalaavat intensiivisiä tunnetiloja.  He itkevät, laulavat, rukoilevat, runoilevat, huutavat.  Joskus heidän ajatuksenjuoksuaan on miltei mahdoton seurata!  Eräs opettaja kirjoitti hauskasti, että olisihan jokainen profeetta voinut nousta omana aikanaan ja sanoa kansalle: ”No niin ihmiset, te teette taas syntiä ja Jumalan täytyy taas tuomita teidät.  Te palvotte vieraita jumalia, kulutatte kaikki rahanne itsenne hyväksi, olette epärehellisiä kaupankäynnissä jne.  Jumala lähettää babylonialaiset tuhoamaan teidät, jos ette muuta tapojanne.  Mutta, aivan, jonkun ajan kuluttua Jumala palauttaa kansan tähän maahan, tuhoaa kaikki vihollisenne ja vallitsee vanhurskaudessa ja maassa on rauha iankaikkisesti.” (lähde).  Olisihan Raamattu aika paljon lyhyempi tällä tavalla, mutta onhan se totta että se on paljon mielenkiintoisempi lukukokemus nykyisessä muodossaan!   

Sitten vielä huomio huomio: en ole teologi, enkä aio käydä läpi pikku profeettoja suurennuslasin kanssa.  En pyri selittämään niiden sanomaa kokonaisuudessaan.  Haluan kirjoittaa asioista, jotka kustakin kirjasta nousivat ylös ja puhuivat minulle.  Suosittelen teho-opiskelun tueksi muita lähteitä, joita löytyy Suomen kielellä useita.  Netistä löytyy mm. rovasti Olavi Peltolan opiskelumateriaalit Vanhaan Testamenttiin.  

Aion käydä kirjoja läpi siinä järjestyksessä, kuin ne Vanhasta testamentistä löytyvät.  Huvittelin hetken ajatuksella laittaa ne kronologiseen järjestykseen, mutta taidan alkaa ottamaan liian isoa haukkua tästä kakusta.  Alan helposti kaivautumaan jokaisen asian juureen asti, mutta nyt pysäytän itseni!  Pääasia on nauttia Jumalan Sanasta ja nöyrällä mielellä ottaa sieltä omaan elämään opiksi!

Lopussa kuitenkin eräs kronologinen järjestys kaikkien profeettojen kirjoille, koska se nyt on vaan niin kauhean mielenkiintoista! 

Jonah – 820-804 BC – spoke to the Assyrians

Amos – 810-785 BC – spoke to the northern kingdom

Joel – 800 BC – spoke to the southern kingdom

Hosea – 785-725 BC – spoke to the northern kingdom

Micah – 749-722 BC – spoke to the northern kingdom

Isaiah – 740-681 BC – spoke to the southern kingdom

722 BC – Northern Kingdom of Israel destroyed by the Assyrians

Nahum – 661-612 BC – spoke to the Assyrians

Zephaniah – 630 BC – spoke to the southern kingdom

Habakkuk – 610-599 BC – spoke to the southern kingdom

Jeremiah – 625-582 BC – spoke to the southern kingdom

605, 597 586 BC – Jerusalem is attacked in three waves and ultimately destroyed by the Babylonians

Daniel – 605-534 BC – spoke to captives in Babylon

Ezekiel – 592-570 BC – spoke to captives in Israel

Obadiah – 585 BC – spoke to the Edomites

539 BC – Babylon is conquered by Cyrus, Jews allowed to return to Jerusalem

Haggai – 520 BC – spoke to the returned exiles of Babylon

Zechariah 518 BC – spoke to the returned exiles of Babylon

Malachi – 430-400 BC - spoke to the returned exiles of Babylon

(Aikajana löytyi täältä)


kuva: Free Digital Photos/Gualberto107

Oletko sinä elämäsi tärkein ihminen?

Ennenkuin hyppään pikku profeettojen kyytiin, on aika tuoda päätökseen eräs toinen kirja.  Olen kirjoittanut Nancy Leigh DeMossin kirjaan perustuen valheista, joita naiset uskovat Jumalasta, itsestään, synnistä, tärkeysjärjestyksestä, avioliitosta, lapsista ja tunteista. Viimeinen valherypäs on jäljellä: mitä valheita me uskomme olosuhteistamme?

Maailmamme luotiin täydelliseksi ja hyväksi.  Ensimmäiseltä ihmisparilta ei puuttunut mitään.  Mutta kaikki muuttui sillä hetkellä kun Eeva uskoi saatanan valheita ja oli tottelematon Jumalaa kohtaan.  Sydänsurut, vaikeudet, ahdistukset, luonnonkatastrofit, rikokset ja sairaudet tulvivat maailmaan ja sillä on ollut kauaskantoiset seuraukset ihmiskunnan ja luomakunnan keskellä.

Kukaan meistä ei voi välttyä vaikeuksilta ja kärsimyksiltä.  Nancy väittää, että monet meistä elävät tarpeettomien pettymysten, vihan ja epätoivon riivaamina, koska kuvittelemme, että olosuhteidemme tulisi olla erilaisia ja että meidän ei pitäisi joutua kärsimään.

Valheet, jotka Nancyn mukaan uskomme olosuhteista ovat seuraavat:

• Jos olosuhteeni olisivat erilaiset, minä olisin erilainen.
• Minun ei pitäisi joutua kärsimään. 
• Olosuhteeni eivät tule ikinä muuttumaan.  Tämä tulee jatkumaan ikuisesti. 
• Minä en enää kestä.
• It's all about me.  (en keksinyt jouhevaa suomennusta :) 

Lueskelin hetken uudelleen näitä lukuja miettien, mistä kirjoittaisin.  Loppujen lopuksi päätös oli kristallinkirkas ja helppo.  Täytyy siis keksiä jouheva suomennos tuohon viimeiseen pointtiin! 

Olosuhteet, olosuhteet.  Miten huikean erilaisissa olosuhteissa ihmiset elävät tämän päivän maailmassa.  Etelästä pohjoiseen, idästä länteen, maailmamme on erittäin monimuotoinen ja silti ihmiset elävät hyvin samankaltaisesti elämäänsä; syntyvät, kasvavat, menevät naimisiin, saavat lapsia, tekevät työtä, vanhenevat, kuolevat.  Jokaisella on vain yksi elämä ja sen käyttämisestä vastuu. 

Elämänsä ainutlaatuisuuden tiedostamana moni hyppää siihen kelkkaan, joka väittää, että sinun pitää varmistaa, että elämäsi sujuu juuri niinkuin haluat sen sujuvan.  He uskovat sen valheen, että he ovat oman maailmansa tärkein ihminen ja kaiken mitä he tekevät, pitäisi tukea tätä.  He taistelevat kaikin tavoin kyynärpäitäkään unohtamatta täyttääkseen suunnitelmansa ja unelmansa, jotka tulevat tekemään heidät onnellisiksi.  He kääntävät itsensä vaikka solmuun, jos se saa maailman VIPien huomion kohdistumaan heihin - edes hetkeksi.  Jos jokin tai joku vihjaa, että he voisivat joskus odottaa oman itsensä toteuttamista tai jopa kieltää itsensä, he sättivät tämän pahanilman linnun alimpaan piip:iin.  

He.  

Olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa me.  

Me ihmiset, joille ei riitä, että olemme oman maailmankaikkeutemme keskus.  Haluamme olla kaikkien muidenkin maailmankaikkeuksien keskuksena.  Myös Jumalan.  Myös seurakunnassa.  

Itse asiassa tämä itsekeskeisyys on meissä niin vaistonvaraista, että emme edes huomaa elävämme itsellemme elleivät evankeliumin kirkastamat silmälasit näytä sitä meille.  Nancy kirjoittaa juuri tästä lumeesta, jossa kristitytkin voivat elää: seurakunnan/Jumalan on täytettävä minun tarpeeni ja poistettava minun ongelmani ja varmistettava sen, etten ikinä kärsi.  Nancy lainaa katkelman Larry Crabbin kirjasta Finding God:

 "Kirkon keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut ihmisten auttaminen tuntemaan itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi.  Emme opi palvelemaan Jumalaa itsemme kieltäen ja hinnan maksaen, vaan opimme hyväksymään sisäisen lapsemme, pääsemään riippuvuuksista, nousemaan masennuksesta, parantamaan minä-kuvaamme, rakentamaan itseä suojelevia rajoja, vaihtamaan itse-vihan itse-rakkauteen ja korvaamaan häpeän itsehyväksynnän vakuuttelulla.
Seurakunnat käyttävät kasvavasti energiaansa kivusta toipumiseen.  Ja se on hälyttävää...  Olemme sitoutuneet ongelmiemme taustalla olevan kivun lievittämiseen sen sijaan, että käyttäisimme kipuamme yhä intohimoisemmin Jumalan luonteen ja tarkoituksen kanssa painimiseen.  Se, että tunnemme olomme paremmaksi on tullut meille tärkeämmäksi kuin Jumalan löytäminen..." 

Tämä pakottava tarve poistaa kaikki kipu ja epämukavuus elämästämme saa meidät hyppäämään haastavien Raamatunpaikkojen yli.  Jotenkin epämääräisesti selitämme itsellemme, että Jumala haluaa siunata minua ja siihen kuuluu se, että minulla on mukava elämä, mukava työ ja mukavat olosuhteet.  Kyllä tottakai kilautan joskus vähän enemmän sinne uhrikoppaan ja olen vapaaehtoisena ainakin kerran lukukaudessa jossain seurakunnan toiminnassa.  Mutta eihän Jumala voi oikeasti vaatia minua kieltämään itseäni ja uhraamaan - siis oikeasti uhraamaan- ajatuksiani, aikaani, itseäni, elämääni? 

Paavali ymmärsi, että Jumala ei ole olemassa meitä varten, vaan me olemme olemassa Jumalaa varten:

"Hänen välityksellään luotiin kaikki,
kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön,
valtaistuimet, herruudet,
kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan
ja häntä varten.
Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa.
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen." (Kol 1:16-18) 

Paavali oli ottanut elämänsä tavoitteeksi elää Jumalan kunniaksi, Häntä miellyttäen.  Hän sanoi: "Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta." (Ap.t. 20:24). 

Yksi syy siihen, miksi en tilaa mitään naistenlehtiä on se vääristynyt maailmankuva, jota monesti niiden sivuilta tarjoillaan.  Kaikkea voi tehdä, jos tavoitteena on oman itsensä löytäminen ja toteuttaminen.  Jos avioliitto tuntuu liian sitovalta, sen voi jättää.  Lasten ei anneta hidastaa menoa vaan omia unelmia tavoitellaan kaikista tärkeimpien ihmissuhteiden hinnalla.  Vaimot ja äidit eivät edes ajattele uhraavansa mitään perheensä hyväksi, vaan syömme innoissamme tätä pajunköyttä, että naisena sinä voit tehdä ihan mitä haluat, milloin haluat.  Elä itsellesi!  

Raamatun sivuilta voit kuitenkin löytää ihan eri arvoille rakennetun maailman: 

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut (2 Kor 5:14-15). 

Milloin viimeksi olet tehnyt jotain, koska rakastat Jeesusta?  Milloin viimeksi olet jättänyt jotain tekemättä, koska et halua elää itsellesi, vaan Hänelle, joka on vuodattanut verensä sinun edestäsi?  Sinut on ostettu kalliilla hinnalla ja olet todella arvokas Jumalan silmissä.  Mutta sinut on luotu tekemään Jeesusta tunnetuksi läheistesi elämässä.  Ei itseäsi.  

"... minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto."  (Fil. 1:19-20)   

Olosuhteesi voivat olla todella vaikeat.  Kärsimyksiä sairauden kourissa.  Koettelevat ihmissuhteet.  Taloudelliset ongelmat.  Mutta Jumala näkee suuren kokonaisuuden, joka meillä rajallisilla jää näkemättä.  Hän on Valtias, Kuningas ja Hänen kertomuksessa on hyvä loppu.  Sitä voi olla vaikea nähdä juuri tällä hetkellä, mutta me, sinä ja minä, emme ole tämän kertomuksen päähenkilöitä.  Jumalan armosta voimme olla siinä osallisena omalla paikallamme ja olen varma siitä, että tämä pieni osa Jumalan suuressa suunnitelmassa on paljon täydellisempi ja tyydyttävämpi kuin pääosan nappaaminen omassa ohjauksessa.  Olosuhteet eivät ehkä muutu, mutta sinä voit muuttua.  Voit tyytyä siihen osaan, jonka Jumala sinulle antaa ja elää elämääsi kiitollisena ja Hänelle alistuen.  Tämä näkyvä maailma ei ole kaiken mitta.   

"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut". (Ilm. 4:11)

Elämässäsi ei ole kyse sinusta.  On kyse Jumalasta, on aina ollut.  Miten elämäsi muuttuisi, jos kristittynä naisena eläisit täydellisesti Jumalan kunniaksi ja mielihyväksi ja Hänen valtakuntansa eteenpäinmenemisen hyväksi?


Kuva: Free Digital Photos/ marin

Kurkistus pienten profeettojen maailmaan

Olen yrittänyt kirjoittaa tietystä aiheesta varmaan kolmella eri aloituksella ja ajatuksella ja niiden yhdistelmillä, mutta nyt täytyy sanoa, että on parempi luovuttaa.  Joskus ei vain ole oikea hetki kirjoittaa, vaikka omasta mielestä aihe sopisi juuri tähän.  Kerran aiemminkin törmäsin tähän ja sekin postaus on vielä tuolla "keskeneräisiä"-laatikossa.

Aiheideoita on kuitenkin tuolla pääkopassa muhimassa!  Mainitsin aiemmin, että olen lukenut Raamatusta läpi pieniä profeettoja käyttämällä apuna Juhani Kuosmasen kirjaa "Pienten profeettojen suuri sanoma".  En ole ikinä aiemmin perehtynyt syvällisesti pikku profeettoihin.  Se väli Raamatussa on aina jäänyt jotenkin sekavaksi paikaksi, josta kyllä tietyt jakeet ovat olleet tutumpia, mutta kunkin kirjan kokonaisuus on jäänyt hämäräksi.

Nyt olen todella innostunut näistä kirjoista.  Kynän kanssa alleviivaten ja Raamattuni marginaaliin muistiinpanoja kirjoittaen olen ahminut opetuksia.  Olen pitänyt kirjaa ja Raamattua helposti käden ulottuvilla ja olen avannut niitä usein päivän aikana kun siihen mahdollisuus avautuu.  Meillä oli viime kesänä vieras, joka kulki kodissamme päiväkirja ja Raamattu sekä penaali kädessä ja aina kun hän jäi yksikseen, hän aloitti lukemisen ja kirjoittamisen.  Se oli minulle todella hyvä esimerkki siitä, millaista Raamatun luku voi olla päivittäin.  Ei tarvitse yrittää saada sitä täyttä tuntia pyhitettyä kammiossaan istumiselle, vaan se voi olla osa äidin päivittäistä elämää!

Pikku profeettojen kirjat ovat ainutlaatuisia eli jokainen profeetta on kirjoittanut henkilökohtaisella tyylillään sanomansa oman aikansa ihmisille.  Silti sieltä aina nousee se punainen lanka, suuri toivo tulevaisuudelle: Messias saapuu maailmaan.  Profetioita...sitähän profeetat harrastivat!

Huomasin myös yllätyksekseni, että jokaisessa kirjassa oli aina paikkoja, jotka puhuivat minulle aiheesta koti, avioliitto, lapset ja kasvatus, naiseus, kristittynä kasvaminen... Olen inspiroitunut näistä kirjoista toden teolla!  Kunhan saan käytyä viimeisenkin pikku profeetan läpi, aion jakaa löytöjä täällä teillekin.  

Ja nyt on oiva paikka kysyä, että olisiko teillä lukijat aihe-ehdotuksia?  Mitä olet mietiskellyt viime aikoina?