Reaktioita

Oletko joskus huomannut reagoivasi johonkin tilanteeseen yllättävän voimakkaasti?  Tai torjutko tietynlaiset ihmiset vain muutamien eleiden, ilmeiden tai tapojen vuoksi?  Vältteletkö tietynlaisia tapahtumia?  Nouseeko sisältäsi tunteita, joiden olemassaolosta et ollut tietoinen, kun joudut haasteelliseen tilanteeseen?

Joskus villin 90-luvun aikaan Suomessakin vaikutti ns. Toronton herätys tai Toronton siunaus.  Sille ominaista olivat ylistyslaulut, "vapautunut" käytös, eloisat rukoushetket ja hallitsematon nauru.  Katselin itse hieman vierastaen tällaista käyttäytymistä ylistyskokouksissa ja nuortenleireillä, joissa sitä myös esiintyi.  En itse osannut kaivata maassa kierien nauramista, vaikka se Pyhän Hengen täyteyttä olisikin.  Voisihan Henki minut näin täyttää vaikka olisin yksin kotona, ajattelin enkä mennyt rukousjonoihin. Toronton siunauksen myötä seurakunnassamme tapahtui jakaantumista ja osa lähti lopullisesti omille teilleen, ryhminä tai yksin.  Katselin silloin aika nuorena tätä aikuisten tukkanuottasilla olemista ja minussa heräsi reaktio.

Reaktioni oli, että jos Pyhän Hengen täyteys ja oppi Hänestä on tällaista, en halua olla missään tekemisissä Pyhän Hengen kanssa.  Niinpä jonkin aikaa Toronton siunauksen pyyhkäistyä seurakuntamme läpi kovetin sydämeni opetukselle, Raamatunpaikoille ja lauluille, joissa oli Pyhä Henki aiheena.  En halunnut kuulla Hänestä mitään.

Oliko reaktioni oikea?

Minulle se oli tapa suojautua joltakin, jonka olin kokenut epämukavaksi, vieraaksi, jopa uhkaavaksi ja jonka huonoja hedelmiä olin nähnyt.

Taustalla oli kuitenkin paljon hyviä kokemuksia Pyhän Hengen toiminnasta, täyteydestä ja lahjoista.  Omien vanhempien terve suhtautuminen varmasti auttoi paljon, vaikka kaveripiiristä osa olikin innoissaan torontolaisesta vapautumisesta.  En siis lopullisesti sulkenut Henkeä pulloon.  Tänä päivänä ymmärrän Pyhän Hengen kauneuden ja tarpeellisuuden elämässäni.

*** *** ***

Mieheni osti itselleen kirjan, jossa kerrottiin Suomen historiasta.  Eräs termi herätti kysymyksiä: herraviha.  Suomessa  esiintyy tietynlaista herravihaa, jolla on juurensa historiassa.  Epäluuloinen kyräily ja halveksiva uhmaaminen kohdistuvat keheen vain, joka on korkeammassa asemassa  ja oppinut.  Olipa se sitten papisto, aatelisto, ruotsalaiset, poliitikot, valtio, työnantaja... Niskavillat ovat pystyssä esivaltaa kohtaan.

Olen tavannut ihmisiä, joilla on hyvin voimakkaita reaktioita johtajuuteen.  Johtajia ei kuunnella, kunnioiteta eikä todellakaan heidän suosituksiaan noudateta.  Usein tällaisen henkilön taustalla on auktoriteettiaseman väärinkäyttöä seurakunnassa.  Heillä on kokemusta johtajista, jotka eivät ole harjoittaneet Jeesuksen näyttämää palvelevaa johtajuutta.  Johtajuus on ollut alistamista, oman aseman pönkittämistä ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä.  Heidän johdettavina olleet ovat kärsineet henkisesti ja viimein paenneet pois.

Reaktiona on, että jos johtajuus on kontrollointia, toisten alistamista ja aseman väärinkäyttöä, johtajuus ajatusmallina torjutaan.  Luodaan maailmankuva, jossa ei ole johtajia - tai kaikki ovat johtajia.  Ketään ei tarvitse kuunnella eikä seurata, koska johtajan asema ei merkitse mitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa suojata itsensä tulevaisuuden väärinkäytöksiltä.  "Ikinä enää en ole niin tyhmä, että annan jonkun toisen käskytellä itseäni vastoin tahtoani!".  On nähty vain huonot hedelmät.  Johtajuus, kaikenlainen johtajuus torjutaan.

Mutta samalla missataan se raamatullinen periaate, että johtajuus on jumalallinen ja hyvä asia, jonka tehtävänä on suojella, palvella ja auttaa toisia kasvamaan täyteen potentiaaliinsa.  Johtaja on vastuussa tehtävästään toisille ihmisille sekä viime kädessä Jumalalle.  Raamatullisessa johtajuusmallissa kukaan ei voi johtaa umpiossa, jossa ei koskaan voi kysellä tai haastaa tai jossa johtaja olisi kaiken kritiikin yläpuolella.

Pakenemisen ja torjumisen seurauksena ihminen voi olla kerta kaikkiaan rokotettu johtajuuden käsitettä vastaan.  Mutta pinnan alla kytee.  Usein tällaisesta tilanteesta lähtiessä asioista ei ole voitu puhua, omia tunteita ei ole voinut jakaa eikä väärinkäyttäjää saada vastuuseen teoistaan.  Kun kaikki tämä on jouduttu painamaan villasella, se näkyy voimakkaina reaktioina, yllättävinä purkauksina tilanteissa, jotka muistuttavat entisistä kokemuksista.  Huonon johtajuuden aiheuttamia haavoja ei ole puhdistettu eivätkä ne ole saaneet mahdollisuutta paranemisprosessiin vaan ne muodostavat piilotetun märkäpesäkkeen.  On kipua, joka kalvaa jatkuvasti, on kosketusherkkyyttä, joka välttelee auktoriteettejä.

Toisaalta, jos väärinkäytetty pääsee näkemään käytännön tervettä johtajuutta ja ymmärtää palvelevan johtajuuden merkityksen, hänellä on mahdollisuus jälleen uskaltaa asettautua jonkun toisen johtajuuden alle.  Palvelevan johtajapaimenen alaisuudessa voivat susien viiltämät haavat parantua ja tervehtyä.  Mutta tätä ei voi tapahtua, jos märkäpesäkettä ei löydetä, puhkaista ja tulehtunutta massaa puhdisteta pois.  Jos haavat ovat sisällä, tarvitaan sisäistä parantumista.  Sekin toimenpide sattuu, mutta on paljon parempi vaihtoehto kuin antaa haavan muhia vuosia.

Jäljelle jäävät arvet muistuttavat menneestä, mutta eivät dominoi tulehtuneesti koko ruumiin toimintaa.      

On mahdollisuus ymmärtää johtajuuden kauneus ja tarpeellisuus elämässään.


*** *** ***


Myötätuntoni on suuri niitä naisia kohtaan, jotka ovat kasvaneet hyvin ahdistavan naisrooliodotuksen alla.  Usein he ovat hiljaa kokemuksistaan, mutta joskus rakastavan ilmapiirin luodessa tilaa kipeillekin tunteille nämä kokemukset ja itku nousevat esiin.  Kokemuksissa voi olla elämä,  jossa naisille tuntuu oleman enemmän kieltoja ja käskyjä.  Elämä, jossa naisten mahdottomien asioiden lista on pitkä, mutta miesten mahdollisuudet ovat loputtomia.

Jos oma äiti tai muu tärkeä nainen elämässä on ollut pettynyt ja masentunut ja tyytymätön elämässään, osuudessaan ja rooleissaan, on luonnollista, että omalle kohdalle haetaan jotain muuta.  Entä jos oma isä tai muu tärkeä mies elämässä on vähätellyt, alistanut, dominoinut, pahoinpidellyt tai hyväksikäyttänyt elämänsä naisia?  Tai viljellyt puheessaan nainen vaietkoon seurakunnassa ja nainen oppikoon hiljaisuudessa ja vaimo alistukoon miehelleen-kaltaisia lauseita kuuntelematta ja ymmärtämättä naisen aitoja kysymyksiä.

Jos lapsuudenkodin tai kotiseurakunnan nais-ja miesmalleissa on ollut lakihenkiset mallit, voi vastareaktiona olla täysi kapina kaikenlaisia määräyksiä ja käskyjä kohtaan, joissa kohteena on naiset.  Jos omat unelmat on täytynyt haudata "siksi kun olet tyttö", se ei ole pikkujuttu.

Reaktiona voi olla kaiken sellaisen opetuksen hylkääminen, jossa naiselle olisi erilaisia käskyjä tai ohjeita kuin miehille.  On vaikea vastaanottaa ajatusta, että Jumalan luomakunnassa naisen ja miehen tarina olisi erilainen.  Sydän kovetetaan sellaisia opetuksia vastaan, että tulisi olla alamainen miehelleen tai pitää lapsia ja kotiansa elämänsä keskipisteessä.  Nainen voi jopa tukahduttaa ominaisuuksiansa, joita pidetään 'naisellisina' ja korostaa piirteitänsä, joita pidetään 'maskuliinisina'.

Raamatun lukemisessa mennään niin pitkälle, että jopa kielletään Paavalin koskaan kirjoittaneenkaan erityisiä nais-jakeita.  Sen on täytynyt olla joku muu.  Selitetään nämä jakeet ovat aika-ja kulttuurisidonnaisiksi sekä kielletään niiden sovellus nykyaikaan.

Moni sanelee selvät säännöt parisuhteelle ennen kuin uskaltautuvat tahtomaan.  Toiset kulkevat seurakunnasta toiseen hakien väljiä vesiä, joilla ei ahdista.  Jotkut pelkäävät vanhemmuutta; ihmisen ja uskon mallin välittämistä avuttomalle lapselle.  Kun tässä juuri ja juuri itse selvitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa pitää kiinni oikeudestaan tehdä elämässään ja erityisesti ihmissuhteissaan mitä itse kokee hyväksi.  On nähty lakihenkisen mallin kivikovat säännöt ja ne taakat, joita naisten hartioille on laskettu.  Reaktio suojelee itseä toisten odotuksilta, joihin ei pysty vastaamaan.  Sydämen suojamuuri pysäyttää tukahduttavat sanat.

Mutta suojamuuri pysäyttää myös Jumalan rakastavan tahdon naisen kohdalle.  Sinut on luotu naiseksi.  Se on erilainen osa kuin miehellä.  Se on kaunis ja hyvä asia.  Maailma tarvitsee naisia, jotka eivät pelkää olla naisia.  Jotka eivät pelkää sanapareja naisen asema, naisen roolit, naisen vastuu, vaan näkevät niissä naisen mahdollisuudet!

Jollei nainen näe millaista on todellinen naiseus ja todellinen miehisyys, uskaltaako hän antautua olemaan nainen?  Uskaltautuuko hän rakastamaan omaa naisellisuuttaan ja miehen miehisyyttä?  Uskaltaako hän nähdä naisille Raamatussa annettua mahdollisuutta olla vahva apu, ezer, jossa roolimallina eivät ole kynnysmatot tai värittömät, mauttomat ja hajuttomat nutturapäät, vaan Jumala itse.

Jos seurakunnan johto ei arvosta naisten apua tai ei kunnioita sitä asemaa, jonka Jumala on naisille antanut miesten elämässä, he tekevät suurta hallaa koko laumalleen.  Se ei tarkoita sitä, etteikö naisia pidä opettaa, ihan niinkuin miehiäkin, käyttäytymään evankeliumin arvon mukaisesti ja antamaan kielensä ja mielensä hallintavallan Pyhälle Hengelle.  Mutta naisten huomiotta jättäminen ja vaientaminen ja pyhäkoululuokkiin sulkeminen ei ole jumalallinen malli seurakuntaperheelle.

Jumalan kutsu naisille on auttaa, pelastaa, puolustaa, lohduttaa, tukea, suojella, Hänen oman esimerkkinsä mukaan.  Hänen jalanjäljissään voi löytyä se totuus, että naiseus ja miehisyys eroineen ja yhtäläisyyksineen ovat kauniita ja tarpeellisia asioita elämässä.


*** *** ***

Tunnistatko sisimmästäsi asiat ja aiheet, joissa olet haavoittunut?  Erilaisia reaktioita ja purkauksia varmasti jokainen kokee elämänsä aikana.  Ei ole olemassa täydellisen kokonaista ihmistä.  Kaikkia meitä on sivaltanut synti.  Joskus haavat tuo toisten väärinteot, joskus omat väärät valinnat, aina paholaisen innokkaasti auttaessa.  Tärkeää on oppia tunnistamaan alueet, joilla reagoimme ja kaivaa esiin reaktion juuri: mitä valheita olen uskonut elämässäni?  Kun tämän kaiken luovuttaa Jeesuksen käsiin, voi Totuuden nimessä kokea parantumisen ja eheytymisen.

Oikea opetus aiheesta eli terve oppi tuo totuuden esiin.  Hyvät roolimallit, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan tuovat toivoa meille muillekin.  Viisaat vierelläkulkijat voivat opastaa todellisen avun luo.  Jumalan antamat elämänohjeet ovat kauniita ja tarpeellisia vielä tänäkin päivänä.



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
"Shouting Young Lady" by imagerymajestic

3 parasta

Meinasin ensin säästää tämän postauksen vuoden loppuun.  Aion nimittäin hehkuttaa tämän vuoden aikana lukemieni kirjojen joukosta kolmen kärkijoukkoa ja vuotta on sentään vielä jäljellä.  Mutta enpä usko, että ehdin tai löydän näin vaikuttavia kirjoja enää tämän kahden viimeisen kuukauden aikana.  Tai no, jos ehdin ja löydän, niin päivitetään sitten tuloksia!   Nämä kirjat eivät ole mitään uutuuskirjoja.  Syistä tai toisista ne ovat vain jääneet minulta aiemmin huomiotta.  Ne kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen niin, että olen pureskellut niiden sanomaa pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin.

Harvinaista minulle on se, että kaikki kolme kirjaa luin Kindle-versiona.  Olen yleensä kirjojen suhteen perinteinen eli paperikirja viehättää.  Hyvät kirjat ostetaan omaan hyllyyn ja niitä pitää saada selailla ja laavata helposti käsin.  En oikein tykkää noista e-kirjoista juuri sen vuoksi, että selaaminen ja jo luetun hyvän kohdan uudelleen löytäminen on niin vaikeaa.  Ja ei saa kirjahyllyynkään esille näitä.  Kirjahyllyhän on lukutoukan käyntikortti, niistä on mukava saada kuvaa lukijasta ja yleensä vilkuilen kirjahyllyt läpi kun käyn kylässä.

No, virtuaalisessa kirjahyllyssä nämä kirjat on kuitenkin hyvin esillä.

1.  Cain, Susan: Quiet - The Power of Introverts in a World That Cannot Stop Talking.

Suomeksi ilmestynyt vuona 2012 nimellä  Hiljaiset: Introverttien manifesti. Helsinki:Avain.

Heti kun näin tämän kirjan otsikon ja lukaisin siitä muutaman arvion, ostin sen ja vietin jokaisen vapaan hetken kirjaa lukien.  Kuten olen joskus jo sanonut, olen introvertti.  Introvertti saa energiaa yksinolosta ja toisten kanssa seurusteleminen vie sitä.  Ekstrovertit toisaalta saavat energiaa muiden ihmisten kanssa olemisesta.  Introvertit ovat hiljaisempia, ajattelevat ennenkuin puhuvat, harkitsevat päätöksiä tehdessä ja nauttivat yksinolosta.  Ekstrovertit nauttivat ihmispaljoudesta, huomion keskipisteenä olemisesta, ovat spontaaneja  ja puhuvat ja nauravat kovalla äänellä.  Introvertit ovat syvällisten keskustelujen tähtiä ja ekstrovertit viihdyttävät hauskoilla puheillaan ja esiintymiskyvyillään juhlissa.  Introverttien sivuilla olevan testin mukaan olen 16/20-pistein introvertti.

Kirjan anteja olivat erityisesti:

• Introverttien voima ja vaikutusvalta on erilaista kuin äänekkäiden extroverttien.  Se ei ole kuitenkaan huonompaa - itse asiassa introverttien ominaisuudet ovat usein valtavia vahvuuksia työelämässä ja rikastuttavaia ystävyyssuhteissa.  Maailman kuuluisimpien introverttien joukossa on useita menestyjiä, säveltäjiä, johtajia, keksijöitä ja luovia ihmisiä.  Hiljaisuudessa on hedelmällinen maaperä ja rauhan ilmapiirissä on aikaa luoda, ajatella, tutkia ja tehdä.  Tarvitsemme molempia ihmistyyppejä.   
• Oppilaitokset eivät välttämättä ymmärrä, että on ihan ookoo, jos lapsi on hiljainen, vetäytyy eikä tykkää ryhmätöistä.  Esiintymiseen ja tiimityöhön painottuva malli ei ole vastaus kaikkiin maailman ongelmiin.  Miten antaa introverttioppilaille tilaisuus loistaa luokassa ilman, että heitä pakotetaan olemaan ekstroverttejä?   
• Työpaikkojen avoimet mallit ja kaiken yhdessä tekeminen ryöstävät introverteilta juuri sen, mitä he tarvitsevat tehdäkseen työnsä hvyin: rauhaa, hiljaisuutta, aikaa, tilaa.  
• Introvertti-vauvat regoivat ympäristön ärsykkeisiin itkemällä.  Ekstroverttivauvat ovat rauhallisempia vilkkaassa ympäristössä.  

Vaikka kirja on sekulaarikirjailijalta (juutalaisen rabbin lapsenlapsi kylläkin), sieltä löytyy luku, jossa arvioidaan nykyajan seurakuntien ja kirkkojen antia introverttien näkökulmasta.  Kun luin suomalaisten kirja-blogien arvosteluja Cainin kirjasta, ei yksikään heistä maininut tätä lukua.  Kirjailija vieraili jättiseurakunnan kampuksella ja osallistui Jumalanpalvelukseen.  Hän pohtii, miltä seurakunnan yhteinen kokoontuminen tuntuu introvertista kun jokainen Jumalanpalveluksen osa sisältää kommunikaatiota.  Vieressä istuvia tervehditään, kätellen ja itsensä esitellen.  Pakko harrastaa small talkia.  Laulujen aikana seisotaan ja nostetaan kädet ilmaan.  Rukouksia luetaan yhdessä ääneen.  Saarnakin kuulosti bisnespuheelta ja tilaisuuden loputtua introvertti kristitty pakenee kahvitteluja kotiinsa toipumaan liiallisesta virikkeellisyydestä.

Tämä osio oli minusta erityisen mielenkiintoinen.  Minusta on ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin ja olla aktiivinen Jumalanpalveluksessa.  Mutta rehellisesti kun mietin tapoja, joilla ylistän Jumalaa ja milloin koen olevani Häntä erityisen lähellä, ne ovat usein yksin vietettyjä hetkiä tai sellaisia Jumalanpalveluksia, joissa saa vain olla ja vastaanottaa.  Jumalanpalvelukset, joissa on hiljaisuutta ja aikaa mietiskelyyn ja joissa ei keskitytä kanssapalvojiin vaan Jumalaan, antavat varmasti enemmän mahdollisuuksia Pyhän kokemiseen introverteille.  Tämä jakso auttoi minua myös ymmärtämään paremmin ystäviä, jotka ovat vieläkin introvertimpiä kuin minä ja jotka saapuvat aina vähän myöhässä kokouksiin ja kiiruhtavat sieltä ensimmäisinä pois.  Me emme voi laittaa yhtä tapaa palvella Jumalaa kaikille malliksi, koska olemme niin kovin erilaisia. 

Kirjassa mainittiin myös suomalaiset yhtenä maailman introverteimpänä kansana.  Siellä oli myös suomalaisvitsi:  "Mistä tietää, että suomalainen tykkää sinusta?"  "Kun hän alkaa tuijottaa sinun kenkiäsi omiensa sijasta."  Hah hah.  

Mutta tässä on pohdittavaa tämän ajan suomalaiskristikunnalle.  Hiljainen, syvällinen ja harkittu usko ja sen esiintuominen on ominaisempaa introverteille, joita Suomestakin "muutama" löytyy.  Villit ja vapaat ylistystanssit ja äänekäs, jopa viihteellinen tilaisuus ei tarkoita sitä, että nyt ollaan jotenkin hengellisempiä tai aidompia.  Voisiko olla jopa niin, että tietyt kirkkokunnat houkuttelevat introvertteja puoleensa juuri tällaisella meluvapaalla Jumalan palvelemisella?    

Kirjan lukemisen jälkeen aloin miettimään, että nyt pitää perustaa tukiverkko introverteille äideille!  Kun lapsiakin on vähän enemmän, alkaa oma rauha ja hiljaisuus olla kortilla.  Pelastakaa introvertit äidit - rauhaa ja hiljaisuutta!  Tätäkin postausta naputtelen lukkojen takana ja kerroin miehelle, että nyt "en ole kotona". 

2. Michael Pollan: The Omnivore's Dilemma: A Natural History of Four Meals

Suom. Sekasyöjän pulma: neljän aterian luonnonhistoria.  

Onko tämä kirja ilmestynyt suomeksi?  Muita Pollanin kirjoja on julkaissut Jyväskylä: Atena.   

Tartuin tähän kirjaan (siis e-readeriin) miehen painostuksesta.  "Sun pitäisi lukea tämä kirja!"  Ja aina se siteerasi jotain, jota oli tästä kirjasta lukenut ja suositteli sitä kaikille.  Perherauhan säilyttämiseksi vihdoin vuotta myöhemmin luin Pollanin mielenkiintoisen kirjan siitä, mistä se ruoka jota meidän päivällispöydässä tarjoillaan, oikein tulee.  Kirja alkaa sanoilla "Mitä syötäisiin?"  ja  kirja on pitkä ja suhteellisen osallistuva vastaus tähän yksinkertaiselta vaikuttavaan kysymykseen.  Pollan toki kirjoittaa amerikkalaisesta mallista, mutta en enää koskaan ajattele samoin ruokakaupan tarjonnasta meille ruokaa valikoidessani.  

Miksi kirja teki minuun vaikutuksen?   Olen aina ollut luonnon- ja eläintensuojelutyyppiä.  Lapsuudenkodin pesuainekaapin seinässä on vieläkin kirjoittamani, nyt jo haalistunut lista ekopesuaineista, joissa ei ole luonnolle haitallisia aineosia.   Halusin rakentaa pihalle luonnollisen kivimuurin, koska se tarjoaisi kodin monille puutarhaa rikastuttaville ötököille (ja se viehätti myös esteettisesti).  Kettutytöksi en kuitenkaan alkanut/alkaisi, koska siihen liittyy rikolliset toimet.  Luonnon-ja eläintensuojelu kumpuaa minulle Genesiksen toisen luvun sanoista, joissa Jumala antaa ihmisille tehtävän viljellä ja varjella.  Kaipauksenani on hyvinvointi; luonnon, eläinten ja niiden myötä myös ihmisen hyvinvointi.  Sillä jos luonto ja eläimet eivät voi hyvin, ihminen ei voi hyvin.  Pollan on tehnyt samoja havaintoja: meidän hyvinvointimme on hyvin voimakkaasti sidoksissa ruoan eli eläinten ja kasvien, hyvinvointiin.  

Pollan kirjoittaa välillä hyvin filosofisestikin ruoasta ja sen matkasta pellolta ruokapöytään.  Hän kuvailee jenkkilän ruokakulttuuria ja ruoantuotantojärjestelmää vertaamalla teollista ruoantuotantoa, orgaanista ruoantuotantoa, esiteollisia omavaraisia viljelysmenetelmiä hyödyntävää pientilatuotantoa sekä metsästäjä-keräilijäkulttuuria.  Näillä ruoantuotannon osilla on meihin ja ympäristöön hyvin suuria vaikutuksia.  Niinpä kirjan pääsanoma ei olekaan ruoka itsessään, vaan se mikä on vialla maan hallituksessa, liiketaloudessa, poliitiikassa ja muissa tahoissa, joissa tehdään päätöksiä ruokatalouden suhteen.   

Kirjan ensimmäisessä osassa (Industrial) kirjailija vierailee teollisen ruoan alkulähteillä: valtion tukemilla maatalouden tehopelloilla tarkkailemassa maissintuotantoa, eläinten ruokintapisteissä selvittämässä lihakarjan vointia ja syö teollista ruokaa eli nauttii perheensä kanssa McDonaldsin pika-ateriat autossa.  

Toisessa osassa (Pastoral) keskitytään pientilalta löytyviin ruokiin.  Hän viettää viikon Joel Salatin-nimisen maanviljelijän tilalla osallistuen tilan töihin perheen kanssa ja kuvailee maatilan mallia nerokkaaksi.  Eläinten annetaan elää miten ne on tarkoitettu: nautakarja syö pelloilla ruohoa (teollisessa mallissa naudat lihotetaan sisätiloissa ylituotetulla, halvalla maissilla, joka ei kuitenkaan sovi niiden ruoaksi, joten eläimiä lääkitään systemaattisesti, jotta ne kestäisivät maissin), kanat rapsuttelevat pelloilta ruokaa ja tuottavat uskomattoman maistuvia munia (vrt. häkkikanalan kalpeat ja vetiset munat sekä broilerien jalostaminen niin, että ne eivät pysy itse pystyssä, koska rintapalat painavat liikaa) ja siat saavat temmeltää tapojensa mukaan onnellisena ja pitää saparonsa (joka suurlaitoksissa leikataan pois etteivät liian aikaisin emakosta vieroitetut siat purisi toisiaan saparoista) ennenkuin päätyvät ruoaksi.  

Viljelijä Salatin kieltäytyy myymästä tuotteitaan lähipaikkoja kauemmaksi.  Lähellä tuotettu ruoka, jonka lyhyitä ketjuja kuluttajat pääsevät halutessaan tarkkailemaan, on kaikille parempi vaihtoehto.

Tässä jaksossa Pollan purkaa sanan "orgaaninen" myyttiä.  Onko orgaaninen parempaa?  Parempaa kenelle?  Missä sen hyöty piilee?  Nykyään myös orgaaninen ruoka on usein teollisesti tuotettua.  Ja vaikka onkin kiva, että Argentiina, Hollanti tai Israel ei enää tuhoa maitaan lannotteilla ja kemikaaleilla, onko orgaanisen ruoan rahtaamisessa maailman ympäri mitään järkeä (ellet ole öljyntuottomaa, niin ei ole)?   

Pollen valmistaa kirjan toisen aterian orgaanisista aineksista ja kolmannen aterian Salatinin tilalta lähtöisin olevasta lähiruoasta.  Hän puhuu tutkimuksista, jotka todistavat sen, että luonnonmukaisesti kasvaneet eläimet ja vihannekset eivät vain maistu paremmilta vaan ovat myös parempia vitamiinien ja hivenaineiden lähteitä.  Miksiköhän meidän täytyy nykyään syödä omega-3-kapseleita?  

Kolmannessa osassa (Personal)  Pollan metsästää villisian ja kerää sieniä ja valmistaa ruoan aineksista, jotka on itse joko metsästänyt, kerännyt tai kasvattanut.  Menussa on edustaja jokaisesta kasvikunnasta, eläinkunnasta ja sienistä (joka onkin aika mielenkiintoinen kasvi, Pollen kirjoittaa siitä kymmeniä sivuja!) sekä syötävistä mineraaleista (suola).  Ruoka on sesonginmukaista ja tuoretta.   

Pollenin viihdyttävän, asiantuntevan ja hyvin kirjoitetun kirjan luettuani tulen jälleen siihen tulokseen, että kun yritämme olla mahdollisimman tehokkaita, tuotteliaita ja säästää rahaa, saamme aikaan vain stressiä ja pahoinvointia.  Eläinten ja ihmisten.  Kun luonnonmukainen pienviljely tehdään mahdottomaksi, on pakko laittaa massiiviset pellot ja navetat...mutta kuka niitä jaksaa käsivoimin tai perheen kesken hoitaa?  Koneita ja tehtaita ja pian onkin ruoka täysin teollistettua tavaraa.  Tämä vaikuttaa myös ruokaketjun huipulle eli ihmiseen.

Aloin myös miettimään ruokapolitiikkaa.  Mikä on se Suomessa valtion tukema ruoka, jota pursuaa joka tuutista?  Yhdysvalloissa se on maissi, mutta en edes tiedä miten Suomen maataloussektori toimii?  Kenellä on rahaa, kenellä päätösvaltaa?  Kotimaisten maataloustukien vastaanottajia ei kerrota,  EU-tukien vastaanottajat ovat julkista tietoa.  Päästetäänkö tavallista kansaa näkemään teurastamojen ja häkkikanaloiden totuutta?  Miksi meillä on niin paljon laktoosi-intoleranssia?  Miksi ruoantuotannossa ensimmäisenä ajatellaan ruokakauppojen, ei kuluttajien tarpeita?  

Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei tee mieli syödä pakastekanaa ja päätin muuttaa maalle maatilan emännäksi (joka oli toiveammattini lapsena).  Mies toppuuttelee, mutta onhan se itsekin kasvanut pientilalla, jossa lapsetkin näkivät mistä liha tulee, kun isoisän härkä teurastettiin pellonreunassa.  Mitäs suositteli tätä kirjaa!  Olen nyt suositellut tätä itsekin oikealle ja vasemmalle ja lukenut netistä lampaidenkasvattajien elämästä.

3.  Dr.  Larry Crabb: Fully Alive - A Biblical Vision of Gender That Frees Men and Women to Live Beyond Stereotypes

Tämä kirja pysyy blogini aihepiirissä aiheenaan naiseus ja miehisyys ja miten ylittää naiseuden ja miehisyyden stereotyypit.  Kokeneen kristityn psykologin ja terapeutin käsissä aiheet ovat saaneet erityistä syvyyttä.  Dr. Crabb kertoo, että hän ei halua hypätä komplementaristien ja egalitaristien väittelyyn naisen ja miehen asemasta yhteiskunnassa ja seurakunnassa, vaan hän halusi ajatuksen kanssa selvittää mitä Jumala oikein tarkoitti, kun hän loi naisen feminiiniseksi ja miehen maskuliiniseksi.  Hän sanoo, että ymmärtääksemme miksi Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi meidän täytyy tarkastella miehisyyttä ja naiseutta muultakin kuin avioliiton ja lisääntymisen kannalta. Jokainen sinkku voi olla täydellisen naisellinen tai miehekäs.  Miten?


"Mikä tekee naisesta syvästi feminiinisen tavalla, joka paljastaa jotain ihmeellisen ainutlaatuista siitä, miten Jumala on vuorovaikutuksessa toisiin henkilöihin?  Onko tämä uusi kysymys?  Herättääkö se mielenkiintosi?  Näetkö sinä, nainen, itsesi feminiinisenä?  Milloin?  Miksi?"

Dr. Crabb aloittaa alusta ja käy läpi Genesiksessä ihmisistä käytetyt hepreankieliset sanat adam, ish, ishah, neqebah ja zakar.  Miksi näin monta sanaa?  Missä vaiheessa nämä sanat otettiin käyttöön?  Mitä ne tarkoittavat?  Mitä ominaisuuksia ne tuovat esiin ihmisistä, miehistä, naisista?

Jos Jumala on luonut ihmiset kuvakseen (image), meidän täytyy ymmärtää kuka Jumala on ja kysyä: "Miten naiset kuvastavat Jumalaa ja miten miehet kuvastavat Jumalaa?"  Jumala on kolmiyhteinen ja kolminaisuuden persoonat suhtautuvat toisiinsa tietyillä tavoilla.

Neqebah (jota käytetään naisesta) tarkoittaa henkilöä, joka on avoin vastaanottamaan, jolla  on kutsuva tapa suhtautua toiseen ihmiseen.  Zakar (jota käytetään miehestä) tarkoittaa henkilöä, joka muistaa tai huomaa jotain tärkeää ja tekee sen.  Dr. Crabbin mukaan se, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin on ydinkysymys, ei se, että saanko minä tehdä jotain ja mikä minun roolini on.  Tuoko nainen - mitä vain hän sitten tekeekään - tuoko hän esille Jumalan kutsuvaa, vastaanottavaa luonnetta?  Ja mies, tuoko hän esille päivittäisissä ihmissuhteissaan Jumalan liikkuvaa, näkevää ja tekevää luonnetta?

Minulla kesti aika monta lukua ennenkuin ymmärsin, mitä nämä "kutsuvat" ja "liikkuvat" luonteenpiirteet oikein tarkoittivat.  Ehkä negatiivien kautta ymmärsin ne parhaiten.  Naisellinen nainen ei kontrolloi eikä pelkää jäävänsä näkymättömäksi.  "Hän suhtautuu toisiin ihmisin kutsuvasti, ei kontrolloivasti; rohkeasti muttei puolustelevasti; ja vapaasti, ei itseään suojellen."

Samoin maskuliininen mies ei passiivisesti seuraa vierestä kun tilanne, joka vaatii väliintuloa, kehittyy.  Hän ei myöskään ota aggressiivista, pomottelevaa asemaa ja alista muita.  Hän liikkuu lempeästi ja tarkoituksenmukaisesti tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Fully Alive-kirjalla on paljon annettavaa niille, jotka haluavat selvittää sukupuoliasioiden alkuperäisen järjestyksen ja merkityksen, ei vain asettaa lakeja ja säädöksiä ja ei-saa - listoja toisilleen.  Dr. Crabb käy läpi mitä tarkoittaa alistuminen, selittää sex ja gender-sanojen eron, paljastaa naisten ja miesten suurimmat pelot,  kuvailee, miten kielenkäytön synnit tekevät suurta hallaa ihmissuhteissamme ja rohkaisee meitä aloittamaan matkan kohti jumalallista naisellisuutta ja miehisyyttä.  Hän myös haluaa käyttää sanan "rooli" tilalla sanaa "mahdollisuus".  Ei enää naisten rooleja ja miesten rooleja, vaan naisten mahdollisuuksia ja miesten mahdollisuuksia.  Tykkään tästä!

Istuin kerran tämän kirjan lukemisen jälkeen iltaa erään ystävän kanssa.  Hän kertoi vaikeista hetkistään elämässään, kuinka hän oli joutunut petetyksi ja huijatuksi hyvin suurissa asioissa, ihmissuhteissa.  Hänen elämäänsä seuranneena tulen vihaiseksi siitä, miten kurjasti ihmiset voivat kohdella toisiaan, pilata toisen elämän omien itsekkäiden tarpeidensa vuoksi.   Kuuntelin, kuinka hän nyt miettii, että on parempi sulkea sydämensä, koska ei enää pysty elämään näin suurten pettymysten ja haavojen kanssa.  Että olisi parempi, kun ei odota mitään toisilta eikä luota enää ihmisiin, ihmisyyteen.

Hän ei ole itse kristitty ja tunsin häntä kohtaan hyvin suurta myötätuntoa.  En minäkään jaksaisi ilman Kristuksen apua.  En osaisi olla naisellinen nainen, vaan sulkisin sydämeni, suojelisin sisintäni.  En jaksaisi kutsua ihmisiä yhteyteen, en pystyisi avaamaan paikkaa, jossa ei kilpailla eikä vertailla.  En osaisi rohkaista toisia kasvamaan jumalisuudessa, ei minulla olisi mitään, millä ruokkia toista elämää.  Voimani menisivät itsestäni huolehtimiseen, itseni suojelemiseen.

Kristittynä naisena minulla on mahdollisuus kasvaa ja muuttua.  En ole sidottu entisiin tapoihin toimia ja olla ihmissuhteissa.  Kristuksen vuoksi voin jättää itse-keskeisyyden ja tulla muut-keskeiseksi.  Niin ettei tarvitse elää elämää vain omat tarpeet mielessä, vaan pystyy vapaasti huolehtimaan toisten tarpeista.

Ja ehkä suurin ihme kaikista, pystyn oman naisellisuuteni kautta tuomaan ilmi Jumalan kauneutta ja ihmellisyyttä, ihan niinkuin jumalalliset, miehekkäät miehet voivat tuoda esiin Jumalan kauneutta ja ihmeellisyyttä.  Tällaisista täydellisesti elossa olevista ihme-naisista ja ihme-miehistä on maailmassa pula.    

~~~

Millaisia kirjoja olet lukenut tänä vuonna?  Jäikö joku kirjoista erityisesti puhuttelemaan sinua?  Oletko lukenut joitain näistä kirjoista?