Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulu. Näytä kaikki tekstit

23.12.2020

Maria - Jeesuksen äiti

Jumala valitsi Marian Jeesuksen äidiksi. 

Millainen nainen on saanut kunnian tuoda maailmaan sen Pelastajan?  Emme voi viettää aikaa joulun sanoman äärellä kiinnittämättä huomiota tähän ainutlaatuiseen nuoreen naiseen.





Vuosi 2020 jää varmasti jokaisen muistiin aivan erityisen rajoittavana vuotena.  Kun pohdiskelin tätä vuotta, lähestyvää joulua, ja tulevaisuutta, olen miettinyt sanaa kommunikaatio.  


Alkuvuodesta kun korona-pandemia hiipi lähemmäksi ja lähemmäksi arkielämäämme, ja lävähti sitten kasvoillemme, odotimme johtajilta selkeää kommunikaatiota siitä, mitä odottaa. Tämä ei varmastikaan ollut helppo tehtävä, koska Covid19-tilanne muuttui päivä päivältä.  Maasta riippuen kukin hallitus valitsi erilaisia kommunikaatio-strategioita.  


Mieleeni jäi yksi uutisotsikko maaliskuulta, jossa ilmoitettiin suurin mustin kirjaimin järisyttävä askel Suomen historiassa: “Rajat kiinni”.  Mietin miten tämä tulisi vaikuttamaan meidän tulevaisuudensuunnitelmiimme, ja mitä se tarkoittaisi käytännössä?  Halusin tietoa.  


Joskus johtajien pitää tehdä vaikeita päätöksiä sen suhteen, miten paljon informaatiota jakaa julkisesti.  Vanhempana teen samoin.  Joku tieto on hyvää ja auttaa tilannetta eteenpäin.  Joku tieto aiheuttaa tarpeetonta stressiä, jopa paniikkia.  


Aikuisena ihmisenä haluan enemmän tietoa, koska mielestäni osaan käsitellä sitä.  Hallituksemme kieltäytyi sanomasta tiettyjä asioita ääneen pandemian eri vaiheissa, koska he olivat päättäneet kuinka paljon julkisesti on hyvä kertoa.  Olivatko he oikeassa? En tiedä.  


Jumalakin kommunikoi.  Hän on antanut meille Kirjansa, Raamatun.  Hän lähetti Jeesuksen elämään keskuuteemme, havainnollistamaan miltä näyttää elämä, joka miellyttää Jumalaa.  Hän antoi meille Pyhän Hengen ohjaamaan meitä päivittäin.  


Mutta kertooko Jumala meille kaiken mahdollisen kaikista asioista?  Ei.  Kertooko hän meille tarpeeksi, jotta pääsemme eteenpäin?  Ehdottomasti. 


Jumala oli puhunut tulevasta Messiaasta vuosisatojen ajan. Mutta sitten Hän lopetti kommunikoinnin.  Miksi?  Jumalalla on aina syy tekoihinsa.  


Eräs nuori nainen uskoi Jumalaan.  Hän tiesi mitä Jumala on sanonut, ja hän odotti lupausten toteutumista hetkellä millä hyvänsä.  Varmasti monet hänen ystävänsä väsyivät odottamiseen. “Hei Maria, elä vähän.  Profeetat eivät ole puhua pukahtaneetkaan satoihin vuosiin.  Kuka tietää, ehkä menee vielä sata vuotta ennen kuin mitään tapahtuu.  Ja joka tapauksessa me asumme väärässä kylässä!”


Mutta Maria oli valmis.  Hän tunsi Kirjoitukset, hän jatkoi uskomista tähän Jumalaan, joka ei enää kommunikoinut, hän luotti Jumalan lupauksiin.  Luonnollisesti hän ei osannut kuvitellakaan, että hänet valittaisiin äidiksi Jumalan Pojalle.  

  

Jumala suosi Mariaa, ja olen varma, että Marian luottamus ja usko, jotka tulevat selkeästi esiin hänen sanoissaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa miellyttivät Häntä.  Maria ei masentunut edeltävien 400 hiljaisen vuoden takia.  Hän oli täynnä ylistystä ja iloitsemista.  


Marialla oli varmasti muitakin ominaisuuksia, joita tarvittiin hänen maailmaamuuttavassa roolissaan.  Jeesuksen äitinä oleminen vaati sinnikästä, vakaata, aktiivista uskoa.  Hänen oma elämänsä olisi vaarassa, ja hänen poikaansa jahtasi vallanhimoinen kuningas, ja joka välissä ihmiset epäilivät Marian kertomusta Jeesuksen sikiämisen ja syntymän ajoista.  


Jumala näki Marian ja tiesi hänen tarpeensa.  Hän lähetti vahvistusta kutsulle ja tehtävälle, jonka oli Marialle antanut.  Vierailu Elisabetin luo, Joosefin unessa näkemät enkelit, talliin saapuvat paimenet, vanha Anna ja Simeon temppelissä, Itämaan tietäjät….Jumala lähetti heidät Marian luo kommunikoimaan Hänen suunnitelmaansa, Hänen sanojaan, Hänen tahtoaan Marian elämää varten.  Jumala kommunikoi toisten ihmisten kautta.  


Mutta Jumala ei kertonut Marialle kaikkea, mitä tulisi tapahtumaan.  


Maria ja Joosef elivät uskon kautta.  Se tarkoittaa, että heillä ei ollut kaikkea tietoa.  Mutta kun he luottivat Jumalaan, he pystyivät elämään iloisina ja rauhassa kasvattaen Jeesusta.  


Toivon, että heidän esimerkkinsä saa rohkaista sinua!  On mahdotonta tietää mitä ensi vuonna tulee tapahtumaan.  Joskus tuntuu, että Jumalakin on lakannut kommunikoimasta.  Mutta Hän on syvästi sitoutunut meihin, hän tekee aina työtänsä, ja Hän tulee kommunikoimaan tarpeeksi, jotta tiedämme mitä tehdä, tänään. 


Jumala ei odota meiltä täydellisyyttä.  Ei Mariakaan ollut täydellinen.  Mutta Maria rakasti koko sydämestänsä Jumalaa, uskoen Hänen lupauksiinsa ja tätä meiltäkin odotetaan.  Aikoina, jolloin sinusta tuntuu, että kukaan ei näe haasteitasi, et voi suunnitella tulevaisuutta, et pysty vaikuttamaan kotiolosuhteisiisi, et koe arvostusta työsi suhteen - Jumala näkee sinut.  Hän haluaa kommunikoida, ja Hän aina kertoo tarpeeksi, että pääsemme eteenpäin, tänään.  


Vaikka Jumala oli hiljaa 400 vuoden ajan, Hänen lupauksensa eivät muuttuneet.  Ne toteutuivat täydellisellä aikataululla, tuoden maailmaan Pelastajan, jonka syntymää me edelleen juhlimme.  


Jesaja 7:14.  Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. 


Jesaja 9:1-6.  Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 

4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 

5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 

6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.


Jooel 2:28-32. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. 

29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. 

30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; 

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. 

32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.


Siunattua Joulua!  

Henna Maria


Image by Karen Nadine from Pixabay 

11.12.2020

Love came down


Saimme kerran kauniin joulukortin, jossa luki Love Came Down - Rakkaus Laskeutui Maailmaan.  Siinä kiteytyy joulun merkittävin sanoma: Rakkaus.

Me tiedämme rakkauden olevan tärkein asia maailmassa.  Kaikki tarvitsevat rakkautta, kaikki etsivät rakkautta. 

Rakkaus parantaa.  Rakkaus vapauttaa.  Rakkaus antaa elämälle merkityksen. 


Let's talk about love

Kuten monien muidenkin tärkeiden konseptien äärellä, rakkaudesta puhuttaessa me kristityt näytämme puhuvan eri asiasta kuin maailma.

Me olemme eri mieltä rakkauden lähteestä.  Etsimme rakkautta eri motiivein.  Osoitamme rakkautta joskus päinvastaisilla tavoilla kuin maailma.  

Koko orientaatiomme rakkauden äärellä on käänteinen.  

Jumala rakastaa antamalla.  Hän itse on rakkauden lähde, ja se on täydellisesti osa Hänen olemustaan.  Jumala rakastaa jakamalla, läheisyydellä ja läsnäololla.  Rakkauden kohde on tärkein, jonka vuoksi voi uhrata kaiken. 

Maailma rakastaa kahmimalla.  Maailma etsii itselleen elämyksiä, täyttymystä, tyydytystä, asioita ja ihmisiä, joilla se voi tuntea olonsa rakastetuksi.  Tärkein henkilö on Minä itse, ja hänen kokemuksensa rakkaudesta.  Minän vuoksi voidaan uhrata muut ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. 


Rakkauden juhla

Häät mielletään usein rakkauden täyttymyksen juhlaksi.  Siinä kaksi ihmistä julkisesti sitoutuu keskinäiseen romanttiseen rakkauteen ja elämän jakamiseen.  Sinä ja minä täytämme toistemme tarpeet.  Rakastamme toisiamme, kunnes kuolema meidät erottaa...mutta joskus rakkaus loppuu aikaisemmin.  

Kristinuskossa rakkauden täyttymys ei ole kahden ihmisen välistä juhlaa.  Se on rakkauden lähteen, Jumalan itsensäuhraavaa, ehdotonta, kokonaisvaltaista itsensä antamista ihmiskunnan hyväksi.  Siinä rakkaus virtaa täydellisesti ihmiseen päin, jopa ennen kun ihminen on rakastamisen arvoinen, jopa silloin kun hän pettää lupauksensa, jopa silloin, kun hän torjuu rakkauden ja sen lähteen.  

Jumalan rakkaus ei koskaan häviä.  

Joulu on rakkauden juhlaa.  Jeesuksen syntyessä ihmiskunnan kaipaus saa mahdollisuuden löytää jälleen sen yhteyden, jonka synti rikkoi.  Ikävöinti toisen lähelle löytää tyydytyksensä, kun polku alkulähteemme luo avautuu.  Jouluna Jumalan rakkaus laskeutuu maailmaan.  

Jumala antaa ainoan poikansa, koska Hän rakastaa.  Tietäen lopputuloksen - torjunnan, pilkan, häpäisyn ja surmaamisen - kaikesta tästä tietoisena Jumala tekee suurimman uhrauksensa, koska tietää että se on ainoa tapa pelastaa Hänen rakastettunsa.  

Hän lähettää parhaansa lahjaksi maailmalle.  


Ulkonaiset puitteet

Hääjuhlassa kaiken on oltava täydellistä.  Hääpari haluaa näyttää upeimmaltaan, koristeet, ohjelma ja ruokailu on etukäteen huolellisesti suunniteltu.  Kutsukorteista kiitoskortteihin, ulkonainen onnistuminen on tärkeää.

Jumalakin valmistelee parhaimpansa antamisen huolellisesti, yksityiskohtia myöten.   Vuosisatoja aiemmin Hän on antanut lupauksia, paljastaen yksityiskohtia, suunnitellen suurta Rakkauden lihaksitulemista.  

Hän on valinnut henkilöt, hän on suunnitellut paikat, hän on valmistanut olosuhteet.  

Ulkonaisesti katsottuna ensimmäinen Joulu on vaatimaton.  Yksinäinen nuoripari yöpyy tallissa, paimenet ovat lampainensa pellolla, idästä saapuu pitkän matkan pölyttämät tähtitieteilijät. 

Ensimmäinen joulu on rujon fyysinen.  Nyytteihin käärittyjä matkaeväitä.  Väsyneitä jalkoja ja hikisiä vartaloita.  Loppuraskauden painoa, voimistuvia supistuksia ja heinien seassa tapahtuva synnytys.  Likaisia vaatteita, eläinten jätöksiä, verta.  Kapaloon kääritty vastasyntynyt eläinten syöttökaukalossa.

Rakkaus saapuu kauneudesta rumuuteen, valkeudesta pimeyteen, juhlasta arkeen.  

Sysipimeän taivaan valaisee enkeli, erityinen tähti vaeltaa Betlehemin ylle, Jeesus saa kallisarvoisia lahjoja vierailijoiltaan.  Seimen ympärille kerääntyy joukko, joka pyhän hetken koskettamana polvistuu ylistämään Jumalaa.   

Ensimmäinen joulu oli ulkonaisesti hämmentävää.  Hyvin tavallista ja uskomattoman poikkeuksellista.  Rakkauden syntymä. 

Maailmankaikkeudessa muuttuu kaikki.  


Muutos

Moni muutos ihmisten välisissä suhteissa on lopun alkua.  Me muutuimme, hän ei ole enää se ihminen, johon rakastuin, me kasvoimme erilleen, emme halua enää samoja asioita, rakkaus muuttui ystävyydeksi, löysin jonkun toisen.

Jumalan tarjoama muutos siirtää ihmisiä suhteisiin, jotka eivät olleet ennen mahdollisia.  Hänen tuomansa muutokset avaavat sydämiä, syventävät ymmärrystä, kasvattavat sitoutumista, laajentavat näkökulmaa.   

Jeesus syntyy Ihmisen Pojaksi.  Mikä muutos taivaallisesta maalliseen, ikuisesta ajalliseen, hengestä ruumiiseen.  Jeesuksessa kiteytyy täydellinen rakkaus.  Jumalan kauneus ja ihmisen hauraus.

Jeesus muuttaa suhtautumisemme...kaikkeen.  Itseemme, perheeseen, yhteiskuntaan, köyhiin, rikkaisiin, valtaapitäviin, naisiin, lapsiin.  Rakkauden silmälaseilla kaikki näkyy nyt oikeassa valossa, ilman vääristymiä, ilman ennakkoluuloja, ilman kontrollia.  

Kun torjumme maailman muutosvaihtoehdot, emme torju ihmisyyttä.  Päinvastoin, kun otamme vastaan Ihmisen Pojan rakkauden tuoman muutoksen, synnymme uudestaan.  Uutena luomuksena olemme itse muutos, jota maailma kaipaa.   

Jouluna tapahtunut inkarnaatio antaa meille mahdollisuuden valita toisin.  Sen kautta meillä on voima tehdä päätöksiä, joissa rakkaus on tärkein määrittäjä.  Kaipaus, etsiminen ja ikävöinti on löytänyt kodin.  


Rakkaus on lahja - ota se vastaan

Joulun sanomassa viipyessä huomamme, että meiltä ei vaadita muuta kuin avoimia käsiä vastaanottaa Jumalan suuri lahja.  Avoin sydän rakkaudelle.   

Jumalan rakkaus ei vaadi, ei syyllistä.  Se ei odota meidän muuttuvan, jotta voisi saapua.  Se ei osoittele keskeneräisiä asioita, haavoja tai kipupisteitä. 

Jumalan rakkaus - Joulun henki tulee ja kaunistaa kaiken läsnäolollaan, ja hiljainen muutostyö alkaa lempeästi rakastamalla.  Sinä olet hyväksytty.   

Rakkaus on parantanut meidät.  Rakkaus on vapauttanut meidät.  Rakkaus on antanut elämällemme merkityksen.  




Lue lisää inkarnaatiosta: Did the Incarnation Change God? Pondering the Great Mystery of Christmas


Kuva: Pixabay/Lothar Dieterich 


26.12.2019

Pakettiratkaisut ei sovi jouluun - eikä elämään



Joulukuussa nostin pinon joululehtiä olohuoneen pöydälle.  Kauniita kuvia, herkullisen näköisiä respetejä ja kaikenmaailman koristeideoita.  Ajattelin löytäväni sieltä uusia kivoja ideoita joulunajalle, mutta sen sijaan koin kasvavaa epämukavuutta kaiken sen näennäisesti täydellisen äärellä.

Kirjoitin ajatuksistani kolumnin Ruut-nettilehden sivuille.

Huomasin, että lehtien tarjoilemat valmiit mallit täydelliseen joulunviettoon ei sopinut ollenkaan meidän perheen parhaisiin joulumuistoihin.  Joulu ei olekaan pakettiratkaisu, ei ole olemassa valmismallia, jota seuraamalla takaat täydellisen joulun jokaiselle.

Lapsiperheenä meille on muodostunut tiettyjä perinteitä joulun ajalle, joita lapset odottavat jo lokakuusta saakka.  Ja omakin sydän sykähtää kun teemme asioita aina vähän saman kaavan mukaan. Miksi perinteet ovat meille niin tärkeitä?

Kaipaamme kuulumista johonkin, olla osa jotain suurempaa.  Lapsuusmaisemat, lapsuudenkoti, lapsuuden joulut...niissä mielikuvissa on oma hohtonsa, niissä on jotain, joka herättää kaipuun ja kaihon. 

Perinteet kertovat meidän historiaamme.  Näin me juhlitaan, näin meillä tehdään.  Isovanhempien reseptit, vanhat joulukoristeet, ja yhteiset kokemukset perheenjäsenten kanssa lujittavat kuulumisentunnettamme. 

Juurettomuus voi olla suuri suru.  Hajonneet perheet, ikävät kokemukset, tarkoituksettomuus maailmassa. 

On lohdullista olla osa sukua, perhettä, perinteitä.  On rauhoittavaa tietää, että on olemassa asioita, jotka pysyvät.

Perheille on tärkeää luoda omia perinteitä.  Osa asettuu helposti jouluun.  Sinne sijoitetaan ne kansalliset perinteet, jotka jaamme yhdessä muiden suomalaisten kanssa.  Sieltä löytyy kristikunnan ylläpitämät traditiot, kirkkohistoriassa toistuneet tavat.  Ja sinne voi kukin perhe luoda omia perinteitään, joita lapset hartaasti odottavat.

Joulun pyhäpäivät alkavat olla jo ohi, mutta perinteiden luominen voi alkaa milloin vain.  Haluan rohkaista sinua vanhempana miettimään perinteitä, jotka voisit ottaa osaksi teidän perheen tarinaa.  Millaisia asioita haluat juhlia?  Millaisiin asioihin haluat kiinnittää huomiota?

Kun lapset ovat pieniä, ei paljoa tarvita.  Perinteet kasvavat ja kehittyvät perheen kanssa.  Meidän tämän hetken jouluperinteet ovat muodostuneet pikkuhiljaa.  Voi olla, että lisäämme eri asioita, jotka paremmin vastavat kasvavien lasten tarpeita ja rakentavat perheen yhteenkuuluvuutta tulevaisuudessa. 

Olemme luoneet perinteitä syntymäpäivien viettoon tai perjantai-iltaan.  Osa pieniä, osa suurempia. 

Perheen omat perinteet luovat turvallisia ja muistorikkaita hetkiä.  Pääasia on, että luomme juuri meidän näköisen perheen omia juttuja.  Luomme lapsillemme tunnetta, että he ovat osa jotain hyvää ja kestävää, ja luomme perhekulttuuria, jonne on aina ihanaa palata aikusenakin. 

Millaisia perinteitä teidän jouluun kuuluu?  Noudatatko monia lapsuudenperinteitä omassa kodissasi? 

 

   

11.12.2019

10 Parasta ei-leluisaa lahjaideaa lapselle


Julkaisen uudestaan parin vuoden takaisen lahjalistan, jolle keräsin lahjoja, jotka eivät ole leluja.  
Pari muutakin lahjaisaa postausta vuosien varrelta: 
Tässäpä siis uusintana!
~ ~ ~ ~ ~ ~


Rakastan joululahjojen ostamista lapsillemme! Mikään ei ole hauskempaa kuin katsella heidän iloaan jouluaattona paketteja avatessa.

Olemme viettäneet jo 13 joulua lapsiperheenä.  Lisäksi syntymäpäivät ja tuliaiset ja muuten vain ostetut lelut...voit arvata että lelulaatikot eivät kolise tyhjyyttään!  Viime aikoina olen alkanut sanomaan, että entäpä jos ei ostettaisikaan enää leluja syntymäpäiväksi tai jouluksi.

Olemme ostaneet aikaa kestäviä ja lapsien suosimia leluja - mutta kun on jo Legoja, Play Mobile-settejä, nukkeja, astioita yms. mistä kirjoitin joululahjalistan pari vuotta sitten, mitä sitten?  On ehkä aika siirtyä kohti lahjoja, jotka eivät ole leluja.

On myös tosiasia, että maailmamme alkaa hukkua muovijätteeseen ja nykyään lapsemmekin osaavat kertoa lelusta "mutta se on muovia" eli äiti ei todennäköisesti sitä osta.  Silmääni myös viehättää enemmän puiset, metalliset tai kankaiset esineet kuin muoviset.

Näitä miettiessäni päätin tehdä listan ei-leluista, joita voi ostaa lahjaksi ja joista lapset todennäköisesti silti ilahtuvat.

1. Kirjat ja lehdet


En olisi minä, jos en ostaisi tai suosittelisi kirjoja.  Kuvakirjat, runokirjat, seikkailukirjat, klassikot, sarjakuvat - kaikki käy.  Lapset lukemaan!  Kirjoissa on niin paljon hyviä puolia.  Ei vain se lukukokemus ja ajanviete, joka toki on hyvä itsessään.  Jos kirjaa luetaan yhdessä, läheisyys ja tarinan yhdessä kokeminen lähentää ja tekee lapselle, miksei aikuisellekin, fyysisesti hyvää.

Kirjoista opitaan asioita, esim. poikamme rakastaa solmukirjaa, jonka ostin hänelle kirpputorilta.  Hyvin kirjoitetuista kirjoista oppii lisäksi hyvää kieltä.  Huomaan tämän merkityksen aina, kun luen huonosti kirjoitetun kirjan.  Tässä listassa kuvailin muutamaa vähän erikoisempaa kirjalahjaa  ja  täällä mietin pitäisikö vanhemman päättää, mitä lapsi saa lukea.

2. Pelit


Pöytäpelit, palapelit, tietokonepelit... Pelit ovat mukava ajanviete ja erinomainen lahjaidea.  Jos ostat pelin, sitoudu myös pelaamaan lapsen kanssa.  Pelien kautta lapsi oppii monia asioita.  Oman vuoron odottaminen, häviäminen ja voittaminen, tiimityö, siirtojen suunnittelu, vastuun ottaminen huonoista päätöksistä.  Peleistä voi oppia myös faktoja tai kieliä.

Osa jouluperinteitämme on suurien palapelien kokoaminen koko perheen voimin.  Kuuntelemme äänikirjaa tai musiikkia ja istumme näpertämässä.  Se on myös mukavaa parisuhdeaikaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan.  Emme tee isoja palapelejä muulloin, koska meillä ei oikein ole tilaa pitää niitä esillä (siskoni piti jättipalapeliä maton alla, mikä voi toimia!), mutta jouluun ne kuuluvat.


3.  Vaatteet ja asusteet


Vaatteet ovat aina tervetullut lahja - kunhan kaikki paketit eivät ole pehmeitä.  Moni lapsi tietää tarkalleen millaisista vaatteista tykkää, joten jos koko on selvillä, eivät vaateostokset ole vaikeita. 

Villasukat sekä muut itseneulotut & ommellut jutut ovat minun mielestäni aivan upea lahja. Lämpimät sukat ovat meillä perinteinen joululahja.

Lippalakit, hatut, huivit, korut yms. ovat myös tällä listalla.

4.  Huoneen tekstiilit


En halunnut listata vain petivaatteita... vaikka tänä jouluna kaikki lapsemme saavat uudet lakanasetit.  Omat pyyhkeet, sängynpeitto, koristetyynyt, torkkupeitto, kaunis liina oman huoneen pöydälle - tekstiilit ovat persoonallinen tapa muistaa lasta.

Olen itse saanut lapsena lahjaksi suomalaisen taiteilijan painaman tyynyliinan ja se on vieläkin huippukunnossa ja mieluinen minulle.  Itsekudottu räsymatto kuulostaa ihanalta lahjalta! Siskoni osaa kehrätä villasta lankaa, ja kyllä siitä neulottu lahja olisi ihan ainutlaatuinen ajatus.

5. Liikunta- ja ulkoiluvälineitä


Jos lapsi harrastaa jo jotain lajia, toivelistalla voi olla jo tarvittavia välineitä.  Mutta ihan jokainen voi nauttia sulkapallosetistä, rullaluistimista, uimalaseista tai jumppamatosta.  Vesipullot, liikuntavaatteet, urheilukassit, heijastinliivit tai erilaiset jalkineet ovat myös liikkuessa tarpeen.

Talven leikkeihin vauhtia antavat liukurit, perinteiset pulkat, puhallettavat pulkat ja kelkat. Lumikengät ovat hauska tapa saada hiki pintaan. Onko teidän lapsella jo potkuri?  Oletko kuullut Beardon eläinaiheisista hiihtomaskeista? Upeita ja hauskoja!

Kesään kuuluu mukavat pelit kuten mölkky tai kroketti, frisbee tai bumerangi sekä uimapatjat ja sukelluslelut. Tästä sarjasta löytyy myös tramboliini, pyörät ja potkuautot pienimmille.  Telttailuun ja vaellukseen liittyvät tarvikkeet aktiiviselle perheelle ovat tarpeellinen lahja.

Entäpä olisiko teillä seinää, johon saa kiipeilyotteet tai puolapuut kiinni? Tai saisitteko kattoon renkaat, trapetsin tai keinun?  Riippumatto pihalla on kesän tunnusmerrki.

6.  Askartelu ja taide


Jos et osta omalle lapselle, tarkista lapsen vanhemmilta mitä kotoa jo löytyy.  Meille on kertynyt vuosien varrella erilaisia askartelutarvikkeita ja lapset tekevät innolla kaikenmaailman ihania luomuksia.  Jos et tiedä mistä aloittaa, osta laadukkaat puuvärit, paperia ja kuviosakset, joilla saa leikattua erilaisia kuvioillisia reunoja.  Teippi on ehdoton, mieheni osti juuri kotiin kuusi isoa rullaa teippiä, kun lapset käyttävät sitä metrikaupalla.

Kaupoista löytyy myös valmiita settejä, joista lapsi voi tehdä laukun, auton, koruja, tyynyjä, saippuaa tms. Tähän sarjaan kuuluu myös värityskirjat, joita löytyy aikuisillekin.  Löysin myös hiljattain vaativat pisteestä-pisteeseen- kirjat, joiden parissa viihtyy isompikin lapsi.  Piirtämisestä tai maalaamisesta tai puutöistä pitävä lapsi ilahtuu kirjoista, joissa opetetaan erilaisia tekniikoita ja eri materiaalien käyttöä.

7. Huonekalut


Alle kouluikäiselle voi ostaa pienen pöydän ja tuolit omaan huoneeseen.  Pikku jakkara auttaa yltämään.  Lapsenkokoinen nojatuoli tai säkkituoli olohuoneessa on kiva tapa huomioida lasta.  Keinuhevonen, puinen leluarkku tai taiteilijan maalausteline ovat melkein leluja!

Isommalle lapselle voi ostaa huonekaluja jo oma asunto mielessä.  Laadukas sänky, työpöytä tai kirjahylly on tarpeen pitkään.  Muotoilusta kiinnostunut nuori arvostaa suosikkimuotoilijoiden lamppuja, maljakoita, ja muita kodin käyttö-ja koriste-esineitä.

8.  Musiikki-instrumentit


Osta oikeita instrumentteja, ei muovisia leluja.  Nokkahuilu, huuliharppu, xylofoni tai tamburiini sopivat käteen kuin käteen.  Kantele, kitara tai kosketinsoitin on jo isompi investointi musiikkia harrastavalle lapselle.  Nuottiteline on kätevä sekä laulajalle että soittajalle.  Musiikkiliikkeistä ja kirjakaupoista löytyy nuotteja ja nuottikirjoja, joiden avulla lapsi voi harjoitella mielimusiikkiaan. Ja tottakai mielimusiikki - ostaako kukaan muu enää cd-levyjä toisille?

9.  Tieteen maailma


Kiikarit, kamera, suurennuslasi, mikroskooppi, laskin, kompassi, otsalamppu... (Nuorimmaisemme laittoi syksyllä otsalampun vilkkumaan punaiselle ja juoksi ympäri pihaa huutaen: olen paloauto, olen paloauto!).  Kaupoista voi löytyä myös luontoon, kemiaan, fysiikkaan tai matematiikkaan liittyviä pelejä, aktiviteettisettejä tai kirjoja.

Ostin viimeksi tuliaiseksi muoviset (argh!) planeetat, jotka voi ripustaa kattoon, koska lapset ovat juuri opettelemassa planeettojen nimiä ja ominaisuuksia.

Koko perhettä voi ilahduttaa ikkunaan kiinnitettävä lintulauta tai linnunpönttö kameralla. Kotiin voi myös tilata muuraihaispesän lasiastiassa tai toukkia, jotka muuttuvat perhosiksi.

10.  Elämykset


On kivaa saada tavaroita, mutta elämysten antaminen lapselle on myös ihanaa.  Se voi olla pienempi juttu kuten uimahallikäynnit tai elokuva, perinteiset kuten kesän huvipuistomatka tai jotain erikoista kuten karting-ajelu, paikallinen risteily tai jokin muu erityinen tapahtuma.  Osa lahjaa on yhteinen odottaminen ja suunnittelu.

PLUS!


Suu makeaksi.  Jouluna saa herkutella.  Omia lapsuuden joulumuistoja ovat kilon karkkirasiat jokaiselle lapselle sekä suuret puolen kilon suklaarasiat - jokaiselle ihan oma!  Aion tänä jouluna antaa jokaiselle lapselle oman Nutella-purkin ja kokoamme herkkupussin, josta löytyy kaikkea hyvää.


Mitä teillä annetaan lahjaksi?  Onko ideoita ei-leluille?



22.12.2018

Jeesus, joulun salaisuus


Jouluun liittyy salaisuuksia.  On kivaa hätistellä toisia pois huoneista, joissa on meneillään salaisia projekteja joulua varten.  Tyytyväisenä uteliainkin kurkistelija tyytyy odottamaan joulua, jolloin salaperäisyyttä lähdetään raottamaan. 

Jeesuksen syntymäkertomus on myös hengellisesti mysteeri.  Enkeli ilmestyy ensin Sakariaalle ja lupaa hänelle ja Elisabetille kauan toivotun lapsen.  Sama enkeli vierailee Marian luona ja kertoo hänen olevan valittu kantamaan Jumalan Pojan maailmaan.

Enkelit ovat arvoituksellisia olentoja. Heistä kerrotaan Raamatussa vähän.  Minua lohdutti tällä viikolla Raamatun sana: "Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa." Matteus 18:10

… Lapsillani on suojelusenkeli, jota en voi selittää enkä ymmärtää.

Eräs lapsiastani kertoo nähneensä enkelin.  Kuuntelen hiljaa hänen kertomustaan ja iloitsen uskon mysteeristä.  Saakoon tämä arvokas muisto muistuttaa häntä siitä, että on olemassa taivaallinen ulottuvuus, näkymätön, mutta todellinen. 



Jouluun liittyy myös salaperäinen tähti.  Se nousi julistamaan uuden kuninkaan syntymää.  Viisaat miehet näkivät sen kirkkauden ilmestyvän heidän hyvin tuntemiensa tähtikuvioiden joukkoon.  He olivat niin varmoja tähden viestistä, että lähtivät satojen kilometrien matkalle palvomaan uutta kuningasta. 

En osaa selittää tähden ilmestymistä, en sen liikkumista Jerusalemista Betlehemiin tietäjien edellä, en sen asettumista Betlehemin tallin yläpuolelle.  Joulun salaisuudet ihmetyttävät ja askarruttavat, ne kutsuvat palvomaan ja ihailemaan.

En ymmärrä miten neitsyt tulee raskaaksi, mutta ihailen Marian uskoa ja antautumista Jumalan tahdon alle.  Hän oli valmis, vaikka ei ymmärtänyt miten se tapahtuisi.  Yhdeksän kuukauden ajan mysteeri kasvaa ja kypsyy, kunnes syntyy fyysisesti maailmaan. 

Vastasyntynyt on aina suuri ihme.  Kuvittelen Marian tutkimassa poikaansa, suojellen häntä sylissään, silittäen pehmeää poskea, lohduttaen pieniä itkuja.  Tämä ihana lapsi on maailman täyttymys.  Miten se voi olla?   

Haluan olla osa ihmettelijöiden ja ihastelijoiden joukkoa.  Haluan pitää sydämeni herkkänä joulun sanoman äärellä.  Jumala lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan meidät synneistämme.  Meille ei ole annettu muuta tietä, ei mikään toinen nimi maailmassa ole verrattavissa Jeesuksen väkevään nimeen. 

Jumalan pyhyys, synnin rumuus, ihmisen avuttomuus, Kristuksen uhri.  Mysteereitä, joita joskus luulen ymmärtäväni ja toisen kerran taivun nöyrästi maahan - usko riittää.  Pyhä Henki tekee työtään ja huomaan muuttuneeni, enkä osaa sitä selittää.  Sydämeni kaipaa nähdä vääryyksien muuttuvan oikeudeksi, hylättyjen löytävän kodin ja elämän tarkoituksettomuuteen turtuneiden löytävän ilon ja merkityksen sydämeensä. 

Joulu antaa minulle mahdollisuuden olla pieni ja ymmärtämätön ja lapsenkaltainen.  Saan nauttia - iloita - salaisuuksista ja vastaanottaa lahjoja, ylenpalttisia, ansaitsemattomia, hyvyyden ilmaisuja.

Joulun juhla on esimakua suuresta juhlasta, joka on tuloillaan.  Elämän ihme, uskon salaisuus, armon ylenpalttisuus, ovat kaikki Jumalan lahjaa.  Mutta suurin lahja on Jeesus.  Kaikki ne odotukset, joiden täyttymistä jouluna toivon, saavat täyttymyksensä Jeesuksessa.  Ylistys ja palvonta ovat ainoa tapa suhtautua Hänen ihmeelliseen olemukseensa.   

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room 6:23

Toivon, että sinäkin saat nauttia tänä jouluna suurimmasta lahjasta, jonka ikinä voit vastaanottaa: iankaikkisen elämän toivosta, joka meille ojennetaan lahjana, joulun lapsen kautta: Jeesus. 



Kuva:  FreeDigitalPhotos.net “Bright Star In Space” by nuttakit

21.12.2017

Joulun miespäähenkilö

article-1

Jouluevankeliumi on monisyinen kertomus, siitä löytyy aina jotain pohdittavaa.  Tänä vuonna kiinnitin huomiota joulukertomuksen miespäähenkilöön, Joosefiin.  Hänestä kerrotaan vain muutamissa Raamatunkohdissa, mutta jakeista paljastuu rehellinen, oikeudenmukainen ja lempeä mies.

Joosef oli kihloissa nuoren Marian kanssa.  Kihlaus sen ajan kulttuurissa oli sitova lupaus avioliitosta.  Yleensä kihlatut olivat hyvin nuoria ja naimisiinmeno tapahtui vasta jopa muutaman vuoden kuluttua kihlauksesta.  Joosefin elämässä oli asiat hyvin.  Hänellä oli ammatti ja vaimo valittuna.  Juutalaisperinteissä naimisiinmeno oli hyvin tärkeä velvollisuus – juuri kukaan ei jäänyt poikamieheksi.

Joosefista kerrotaan, että hän oli hurskas, siis oikeamielinen ja hyveellinen.  Joosef totteli Jumalan käskyjä koko sydämestään ja eli elämäänsä parhaansa mukaan Jumalaa miellyttäen.  Hän oli valinnut kihlatukseen tytön, jolla oli samat arvot.  Maria eli Jumalaa kunnioittavaa elämää. 

Mutta sitten tapahtui Joosefin elämän suuri shokki, joka uhkasi tuhota hänen tulevaisuudensuunnitelmansa.  Maria kertoi olevansa raskaana.  Ei kai ole mitään, joka loukkaisi nuorta sulhasta pahemmin.  Miten Maria oli voinut pettää häntä?  Joosef nimittäin tiesi, ettei itse ollut lapsen isä. 

En syytä Joosefia siitä, ettei hän uskonut Marian selitystä raskaudestaan.  Enkeli?  Neitsyen raskaus?  Miten se voi edes olla mahdollista!  Ehkä Joosef oli unohtanut profeettojen lupauksen neitsyen raskaaksi tulemisesta, tai hän ei vain suostunut uskomaan, että juuri hänen morsiamensa oli tämä valittu nainen.

Joosefin mielen täytti häpeä, jonka Maria aiheutti itselleen ja hänelle.  Kyllä nyt naapurit saisivat juorunaihetta, joko syyttäen heitä yhdessä synnistä, tai syyttäen Mariaa sulhasensa pettämisestä.  Ei hyveellistä miestä, joka oli koko elämänsä ajan tehnyt oikein, voisi tämän pahemmin loukata. 

Joosef tekee valintansa.  Hän aikoi jättää Marian kaikessa hiljaisuudessa.  Tästä paljastuu, että hänen uskonnollisuutensa oli syvempää kuin vain sääntöjen noudattamista.  Lakihenkinen ihminen noudattaisi Jumalan lakia loppuun saakka, ihmisistä välittämättä.  Joosefilla oli oikeus, tai velvollisuus, kertoa Marian synnistä yhteisön uskonnollisille johtajille.  Jos Joosef olisi ollut huolissaan vain omasta maineestaan, hän olisi raahannut Marian tuomioistuimen eteen.  Häntä olisi uskottu, olihan hän mies. 

Mutta Joosef ajatteli myös Mariaa, pettäjää.  Hän ei halunnut häpäistä Mariaa julkisesti.  Hän ei toivonut Marialle kohtalokasta rangaistusta, vaikka tämä olikin ihmisten silmissä avionrikkoja.  Niinpä hän päätti purkaa kihlauksen salassa. 

Kihlauksen purkaminen oli yhtä suuri asia kuin avioero.  Joosef olisi nyt merkitty mies.  Olisiko hänellä enää mahdollisuutta löytää uutta vaimoa?  Haluaisiko kukaan kunnon tyttö miestä, jonka edellinen kihlaus päättyi niinkin epämääräisissä olosuhteissa?  

Emme tiedä keskusteliko Joosef näistä asioista kenenkään kanssa vai painiskeliko hän ajatustensa kanssa yksin rakennustöidensä lomassa.  Mutta Joosef ei ollut yksin!  Jumala tiesi hänen pelkonsa ja ahdistuksensa ja lähetti enkelinsä puhumaan Joosefille unessa. 

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.  Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."  Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Matteus 1:20-25.

Joosefin teot puhuvat hänen luonteestaan.  Hän totteli Jumalaa, vaikka koko tapahtuma oli varmasti ollut nöyryyttävä kokemus.  Joosefin vahvat periaatteet eivät tehneet hänestä ylpeää, vaan hän oli herkkä Jumalan äänelle.  Hän totteli Jumalan käskyä välittömästi ja otti vastuun Mariasta, syntymättömästä lapsesta ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan. 

Miten onnellinen yhteen tuleminen se olikaan!  Maria ei ollutkaan pettänyt miehensä luottamusta, vaan hän oli Jumalan valittu!  Vaikka ihmiset voisivat aina puhua siitä, miten raskaus alkoi ennen heidän virallista yhteentuloaan, tiesivät Joosef ja Maria, että tässä ei ollut mitään epäpyhää.  Päinvastoin, Jumala oli erityisesti pyhittänyt tämän raskauden.

Kun vauva syntyi, Joosef oli se, joka antoi pienokaiselle nimen: Jeesus.  Voin kuvitella, kuinka tuoreet vanhemmat ihastelivat lastaan tallin hämärässä.  Innostuneiden paimenten ja pitkän matkan tehneiden tietäjien tulo vahvisti Jumalan ilmoitusta.  Tämä lapsi todellakin on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. 

Vanhemmuus on suuri vastuu.  Kokonainen elämä on minun käsissäni.  Miten tulen selviytymään, ja vielä tätäkin suurempi kysymys: miten lapseni tule selviytymään uutuudesta epävarmoissa käsissäni?  Olen usein lohduttautunut ajatuksella, että Jumala antoi meille juuri tämän lapsen.  Me olemme täydellisen sopivat vanhemmat juuri tälle pienokaiselle. 

Kokiko Joosef epävarmuutta ajatellessaan tätä tehtäväänsä?  Hänhän oli vaatimattomissa oloissa kasvanut rakentaja, eikä vaikutusvaltaisen hallitsijasuvun jäsen.  Miten hän osaisi kasvattaa kuninkaan, jolle koko maailma tulee notkistamaan polvensa?  Miten olla isä Jumalan Pojalle?!

Kaikesta huomaa, että Jeesuksen syntymä oli tarkoin suunniteltu tapahtuma.  Jokainen yksityiskohta oli huolella valmisteltu.  Jumala oli valinnut juuri tämän nuoren naisen ja juuri tämän miehen kasvattamaan oman Poikansa.  Jumala halusi Jeesuksen kasvavan sekä äidin että isän huolenpidossa.  Ehkä Maria ja Joosef vahvistivat itseään näillä ajatuksilla.  Jumala antaisi heille viisautta kasvatustehtävään. 


Joosefin luonteen jalous tulee esiin kasvatti-isän roolissa.  Hän otti pojan omakseen ja teki kaikkensa suojellakseen häntä.  Ja Jeesus kasvoi kutsuen häntä isäksi.  Itse kasvatti-isän kasvattamana lapsena tiedän, miten tärkeää on olla täydellisesti osa perhettä, jossa biologisen siteen puuttuminen ei koskaan vaikuta perheen sisäisiin suhteisiin.   
  
Kun enkeli jälleen unessa varoitti Joosefia murhanhimoisesta kuningas Herodeksesta, Joosef pakeni keskellä yötä Egyptiin pienen perheensä kanssa.  Maria, Joosef ja Jeesus elivät vuosia pakolaisena vieraassa maassa ja kulttuurissa.  Jeesuksen turvallisuus oli tärkeämpää kuin oma yritys, perhe, suku ja isänmaa.   

Joosefille ei kerrottu kuinka pitkä pakolaismatkasta tulisi, mutta Jumala lupasi ilmoittaa, kunnes olisi turvallista palata takaisin Israelin maahan.  Jumala oli varustanut heidät matkalle tietäjien lahjojen kautta.  Jumalan huolenpito saa lohduttaa myös meitä vanhempina, kun joudumme kohtaamaan elatuksen murheet ja haasteet lapsiperheenä.

Kun Jumala oli jälleen unien kautta johdattanut Joosefin perheineen Nasaretiin, he asettuivat elämään tavallista lapsiperhearkea.  Joosef opetti lapsilleen Jumalan käskyt ja säädökset ja vei perheensä joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan (Joosef ja Maria saivat useita lapsia yhdessä).  

Jeesuksen ollessa 12-vuotias vanhemmat huomasivat, että Jeesus olikin jäänyt Jerusalemiin ja he löysivät hänet kolmen päivän kuluttua temppelistä keskustelemassa lainoppineiden kanssa.  Tämä on viimeinen kerta, kun Joosef mainitaan Raamatussa. 

Jeesus totesi huolestuneille vanhemmilleen: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.  Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.  Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Luukas 2:41-52. 

On hyvin todennäköistä, että Joosef ei koskaan nähnyt Jeesuksen ihmeitä eikä kuullut hänen opetuksiaan.  Hän oli uskollinen juuri siinä tehtävässä, johon Jumala oli Hänet valinnut.  Joosef kasvatti maailman tunnetuimman opettajan, ihmeidentekijän, Vapahtajan.  Hän oli maallinen isä Jeesuksen elämässä.  Hän laittoi vaimonsa ja lapsensa tarpeet omiensa edelle, jopa uhrasi maineensa ottaakseen paikkansa Jumalan pelastussuunnitelmassa.  Hänen uskollisuutensa oli hänen hienoin ominaisuutensa.  

Vaikka jouluna juhlimme Jeesusta, on joulukertomuksen miespääosa jättänyt meille suuret saappaat täytettäväksi.  Saakoon jokainen lapsi kokea elämässään samankaltaista itsensä uhraavaa isän rakkautta, ja saakoon jokainen isä kokea samaa Jumalan yliluonnollista huolenpitoa ja johdatusta kasvatustehtävässään.   

Upea laulu Joosefista: Michael Card, Joseph’s song.  Kertosäe:

Father show me where I fit into this plan of yours
How can a man be father to the Son of God
Lord for all my life I've been a simple carpenter
How can I raise a king, How can I raise a king

Toivotan Jumalan siunaamaa joulua jokaiselle lukijalle! 

     



17.12.2017

Henkilökohtainen Jumala

Vanhan Testamentin jälkeen on 400 vuoden hiljaisuus.  Ei uusia profeettoja, ei Jumalan sanoja kirjoitettuna muistiin, ei ilmestyksiä.  Taivas on hiljaa.  Mutta sitten alkaa tapahtua.  Aika on tullut, ja Jumalan suunnitelmat alkavat toteutua.  Hän lähettää sanansaattajansa asialle.    ¨¨

ZECHARIAH,ANGEL,GABRIEL
PD


Joulukertomuksissa kuvaillaan 4 eri kertaa, kun enkeli ilmestyy ihmiselle: pappi-Sakariaalle, Neitsyt Marialle, Joosefille ja kedon paimenille.  Jokainen vierailu on täysi yllätys.  Ja jokaiselle heistä enkeli sanoo: Älä pelkää.  Ne sanat olivat varmasti tarpeen, kun kuvitellaan enkeleiden ulkomuotoa ja olemusta! 

Huomasin tänään asian, johon en ollut kiinnittänyt aiemmin huomiota.  Ilmestyessään henkilöille enkeli käytti heidän etunimeään.  Älä pelkää, Sakarias.  Älä pelkää, Maria.  Joosef, älä pelkää… Nämä viestit olivat henkilökohtaisia.  Jumalalla tunsi nimeltä jokaisen heistä.  Hän tiesi heidän taustansa. 

Sakarias oli rukoillut lasta vuosien ajan vaimonsa Elisabetin kanssa.  Maria oli elänyt Jumalaa miellyttävää elämää.  Joosef oli oikeudenmukainen ja hurskas mies, ja halusi säästää naimattoman raskaana olevan tytön häpeältä hylkäämällä tämän salaa, ilman julkista oikeudenkäyntiä.  Jumala tunsi heidän unelmansa, toiveensa, kaipuunsa, ja Hänellä oli jokaiselle henkilökohtainen sanoma.

Älä pelkää, minä tunnen sinut.  Älä pelkää, minulla on suunnitelma sinua varten.  Älä pelkää, luota minuun. 

Mitkä asiat saavat sinut tuntemaan pelkoa?  Millaiset ajatukset ahdistavat sinua? 

Jumalan suunnitelma alkoi toteutua, kun aika oli valmis.  Maailmassa oli silloinkin monta ahdistusta ja pelkoa aiheuttavaa asiaa.  Israelin kansa eli vieraan vallan alaisuudessa, Jumala ei ollut puhunut vuosisatoihin, oli köyhyyttä ja sortoa. 

Jumalalla on Jouluna meille yksinkertaisuudessaan valtava viesti: Älä pelkää.  Keskity minuun, ja kaikki tulee olemaan hyvin.  Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa. Keskity iloon, joka on tarjolla kaikille.   

Tämä joulun sanoma tuo lohtua ja iloa tähänkin maailmanaikaan. Yön pimeimpänä hetkenä taivaan täyttää kirkas valo.  Jumalalla on sinulle viesti.  Juuri sinun elämäntilanteeseen.  Sinulle henkilökohtaisesti.

Älä pelkää.  






12.12.2017

10 parasta ei-leluisaa-lahjaideaa lapselle


Rakastan joululahjojen ostamista lapsillemme! Mikään ei ole hauskempaa kuin katsella heidän iloaan jouluaattona paketteja avatessa.

Olemme viettäneet jo 13 joulua lapsiperheenä.  Lisäksi syntymäpäivät ja tuliaiset ja muuten vain ostetut lelut...voit arvata että lelulaatikot eivät kolise tyhjyyttään!  Viime aikoina olen alkanut sanomaan, että entäpä jos ei ostettaisikaan enää leluja syntymäpäiväksi tai jouluksi.

Olemme ostaneet aikaa kestäviä ja lapsien suosimia leluja - mutta kun on jo Legoja, Play Mobile-settejä, nukkeja, astioita yms. mistä kirjoitin joululahjalistan pari vuotta sitten, mitä sitten?  On ehkä aika siirtyä kohti lahjoja, jotka eivät ole leluja.

On myös tosiasia, että maailmamme alkaa hukkua muovijätteeseen ja nykyään lapsemmekin osaavat kertoa lelusta "mutta se on muovia" eli äiti ei todennäköisesti sitä osta.  Silmääni myös viehättää enemmän puiset, metalliset tai kankaiset esineet kuin muoviset.

Näitä miettiessäni päätin tehdä listan ei-leluista, joita voi ostaa lahjaksi ja joista lapset todennäköisesti silti ilahtuvat.

1. Kirjat ja lehdet


En olisi minä, jos en ostaisi tai suosittelisi kirjoja.  Kuvakirjat, runokirjat, seikkailukirjat, klassikot, sarjakuvat - kaikki käy.  Lapset lukemaan!  Kirjoissa on niin paljon hyviä puolia.  Ei vain se lukukokemus ja ajanviete, joka toki on hyvä itsessään.  Jos kirjaa luetaan yhdessä, läheisyys ja tarinan yhdessä kokeminen lähentää ja tekee lapselle, miksei aikuisellekin, fyysisesti hyvää.

Kirjoista opitaan asioita, esim. poikamme rakastaa solmukirjaa, jonka ostin hänelle kirpputorilta.  Hyvin kirjoitetuista kirjoista oppii lisäksi hyvää kieltä.  Huomaan tämän merkityksen aina, kun luen huonosti kirjoitetun kirjan.  Tässä listassa kuvailin muutamaa vähän erikoisempaa kirjalahjaa  ja  täällä mietin pitäisikö vanhemman päättää, mitä lapsi saa lukea

2. Pelit


Pöytäpelit, palapelit, tietokonepelit... Pelit ovat mukava ajanviete ja erinomainen lahjaidea.  Jos ostat pelin, sitoudu myös pelaamaan lapsen kanssa.  Pelien kautta lapsi oppii monia asioita.  Oman vuoron odottaminen, häviäminen ja voittaminen, tiimityö, siirtojen suunnittelu, vastuun ottaminen huonoista päätöksistä.  Peleistä voi oppia myös faktoja tai kieliä.

Osa jouluperinteitämme on suurien palapelien kokoaminen koko perheen voimin.  Kuuntelemme äänikirjaa tai musiikkia ja istumme näpertämässä.  Se on myös mukavaa parisuhdeaikaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan.  Emme tee isoja palapelejä muulloin, koska meillä ei oikein ole tilaa pitää niitä esillä (siskoni piti jättipalapeliä maton alla, mikä voi toimia!), mutta jouluun ne kuuluvat. 


3.  Vaatteet ja asusteet


Vaatteet ovat aina tervetullut lahja - kunhan kaikki paketit eivät ole pehmeitä.  Moni lapsi tietää tarkalleen millaisista vaatteista tykkää, joten jos koko on selvillä, eivät vaateostokset ole vaikeita.   

Villasukat sekä muut itseneulotut & ommellut jutut ovat minun mielestäni aivan upea lahja. Lämpimät sukat ovat meillä perinteinen joululahja.

Lippalakit, hatut, huivit, korut yms. ovat myös tällä listalla.

4.  Huoneen tekstiilit


En halunnut listata vain petivaatteita... vaikka tänä jouluna kaikki lapsemme saavat uudet lakanasetit.  Omat pyyhkeet, sängynpeitto, koristetyynyt, torkkupeitto, kaunis liina oman huoneen pöydälle - tekstiilit ovat persoonallinen tapa muistaa lasta.

Olen itse saanut lapsena lahjaksi suomalaisen taiteilijan painaman tyynyliinan ja se on vieläkin huippukunnossa ja mieluinen minulle.  Itsekudottu räsymatto kuulostaa ihanalta lahjalta! Siskoni osaa kehrätä villasta lankaa, ja kyllä siitä neulottu lahja olisi ihan ainutlaatuinen ajatus.

5. Liikunta- ja ulkoiluvälineitä


Jos lapsi harrastaa jo jotain lajia, toivelistalla voi olla jo tarvittavia välineitä.  Mutta ihan jokainen voi nauttia sulkapallosetistä, rullaluistimista, uimalaseista tai jumppamatosta.  Vesipullot, liikuntavaatteet, urheilukassit, heijastinliivit tai erilaiset jalkineet ovat myös liikkuessa tarpeen.

Talven leikkeihin vauhtia antavat liukurit, perinteiset pulkat, puhallettavat pulkat ja kelkat. Lumikengät ovat hauska tapa saada hiki pintaan. Onko teidän lapsella jo potkuri?  Oletko kuullut Beardon eläinaiheisista hiihtomaskeista? Upeita ja hauskoja!

Kesään kuuluu mukavat pelit kuten mölkky tai kroketti, frisbee tai bumerangi sekä uimapatjat ja sukelluslelut. Tästä sarjasta löytyy myös tramboliini, pyörät ja potkuautot pienimmille.  Telttailuun ja vaellukseen liittyvät tarvikkeet aktiiviselle perheelle ovat tarpeellinen lahja.

Entäpä olisiko teillä seinää, johon saa kiipeilyotteet tai puolapuut kiinni? Tai saisitteko kattoon renkaat, trapetsin tai keinun?  Riippumatto pihalla on kesän tunnusmerrki.

6.  Askartelu ja taide


Jos et osta omalle lapselle, tarkista lapsen vanhemmilta mitä kotoa jo löytyy.  Meille on kertynyt vuosien varrella erilaisia askartelutarvikkeita ja lapset tekevät innolla kaikenmaailman ihania luomuksia.  Jos et tiedä mistä aloittaa, osta laadukkaat puuvärit, paperia ja kuviosakset, joilla saa leikattua erilaisia kuvioillisia reunoja.  Teippi on ehdoton, mieheni osti juuri kotiin kuusi isoa rullaa teippiä, kun lapset käyttävät sitä metrikaupalla.

Kaupoista löytyy myös valmiita settejä, joista lapsi voi tehdä laukun, auton, koruja, tyynyjä, saippuaa tms. Tähän sarjaan kuuluu myös värityskirjat, joita löytyy aikuisillekin.  Löysin myös hiljattain vaativat pisteestä-pisteeseen- kirjat, joiden parissa viihtyy isompikin lapsi.  Piirtämisestä tai maalaamisesta tai puutöistä pitävä lapsi ilahtuu kirjoista, joissa opetetaan erilaisia tekniikoita ja eri materiaalien käyttöä.

7. Huonekalut


Alle kouluikäiselle voi ostaa pienen pöydän ja tuolit omaan huoneeseen.  Pikku jakkara auttaa yltämään.  Lapsenkokoinen nojatuoli tai säkkituoli olohuoneessa on kiva tapa huomioida lasta.  Keinuhevonen, puinen leluarkku tai taiteilijan maalausteline ovat melkein leluja!

Isommalle lapselle voi ostaa huonekaluja jo oma asunto mielessä.  Laadukas sänky, työpöytä tai kirjahylly on tarpeen pitkään.  Muotoilusta kiinnostunut nuori arvostaa suosikkimuotoilijoiden lamppuja, maljakoita, ja muita kodin käyttö-ja koriste-esineitä. 

8.  Musiikki-instrumentit


Osta oikeita instrumentteja, ei muovisia leluja.  Nokkahuilu, huuliharppu, xylofoni tai tamburiini sopivat käteen kuin käteen.  Kantele, kitara tai kosketinsoitin on jo isompi investointi musiikkia harrastavalle lapselle.  Nuottiteline on kätevä sekä laulajalle että soittajalle.  Musiikkiliikkeistä ja kirjakaupoista löytyy nuotteja ja nuottikirjoja, joiden avulla lapsi voi harjoitella mielimusiikkiaan. Ja tottakai mielimusiikki - ostaako kukaan muu enää cd-levyjä toisille? 

9.  Tieteen maailma


Kiikarit, kamera, suurennuslasi, mikroskooppi, laskin, kompassi, otsalamppu... (Nuorimmaisemme laittoi syksyllä otsalampun vilkkumaan punaiselle ja juoksi ympäri pihaa huutaen: olen paloauto, olen paloauto!).  Kaupoista voi löytyä myös luontoon, kemiaan, fysiikkaan tai matematiikkaan liittyviä pelejä, aktiviteettisettejä tai kirjoja.

Ostin viimeksi tuliaiseksi muoviset (argh!) planeetat, jotka voi ripustaa kattoon, koska lapset ovat juuri opettelemassa planeettojen nimiä ja ominaisuuksia. 

Koko perhettä voi ilahduttaa ikkunaan kiinnitettävä lintulauta tai linnunpönttö kameralla. Kotiin voi myös tilata muuraihaispesän lasiastiassa tai toukkia, jotka muuttuvat perhosiksi.

10.  Elämykset


On kivaa saada tavaroita, mutta elämysten antaminen lapselle on myös ihanaa.  Se voi olla pienempi juttu kuten uimahallikäynnit tai elokuva, perinteiset kuten kesän huvipuistomatka tai jotain erikoista kuten karting-ajelu, paikallinen risteily tai jokin muu erityinen tapahtuma.  Osa lahjaa on yhteinen odottaminen ja suunnittelu.

PLUS!


Suu makeaksi.  Jouluna saa herkutella.  Omia lapsuuden joulumuistoja ovat kilon karkkirasiat jokaiselle lapselle sekä suuret puolen kilon suklaarasiat - jokaiselle ihan oma!  Aion tänä jouluna antaa jokaiselle lapselle oman Nutella-purkin ja kokoamme herkkupussin, josta löytyy kaikkea hyvää.


Mitä teillä annetaan lahjaksi?  Onko ideoita ei-leluille?



4.12.2017

Joulukalentereita





Image may contain: text


Adventtiaika on jälleen täällä.  Sisustajallehan tämä on ihanaa aikaa! :)  Oletko minimalistinen joulusisustaja vai rönsyääkö koristeet teillä joka paikassa?  Itse aloitan hitaasti ja loppua kohden koristeita on joka huoneessa.

Olen muutamana vuonna seurannut joulukalentereita, joissa olisi hengellinen sanoma.  Tällaisia jouluhartauksia olen tähän mennessä löytänyt vain englannin kielellä.  Niinpä kun tänä vuonna Ruut-lehdestä ehdotettiin joulukalenterin kirjoittamista, olin asiassa innolla mukana.  Kalenteriluukut aukeavat Ruut-lehden Facebook-sivuilla joka päivä ja siellä on pieni jouluinen ajatus tarjolla.  Käy  lukemassa armollisia ajatuksia naisille!

Oletko löytänyt netistä jouluhartauksia adventtiajalle?  Entäpä lapsille? Vinkkaa kommenteissa, otan kiitollisena vastaan linkkejä hartausteksteihin.  Entäpä millainen olisi sinun armollinen ajatuksesi joulunajalle?


28.12.2016

Onko juhliminen maallista, lapsellista, materialistista tai turhaa?

Joulupöytä

Juhlan teologia.  


Miten voimme juhlia, kun maailmassa on niin paljon hätää, niin monet asiat väärin?  Onko niin, että jos todella otan elämän vakavasti, tietoisena sen rajallisuudesta, tietoisena ajassa tekemiemme päätösten iankaikkisuusseurauksista, en innostuisi jostain niin kevytmielisestä kuin juhlimisesta?

Kirjoitan tätä joulun jälkeen, kun on nautittu juhla-ateriasta, erityisistä herkuista, ostettu lahjoja ja koristeltu talo kauniiksi.  Eikö Jeesuksen syntymäpäivää voisi juhlia arkisesti, yksinkertaisesti, syntyihän hän hyvin vaatimattomasti majatalon eläinsuojassa?  Miksi stressata jouluruokien parissa tai joulusiivouksesta kun Maria ja Joosef nauttivat matkaeväitä tallin pahnoilla?

Kuuntelin kerran silmät pyöreinä, kun eräs kristitty tuttava selitti viettävänsä joulun ilman mitään koristeita, lähettämättä joulukortteja, ostamatta yhtään lahjoja.  Oliko hän löytänyt joulun todellisen merkityksen, oliko hän hengellisempi kuin minä? Ehkä olin liian kevytmielinen valitessani kauniita joulukortteja ja halutessani ostaa uuden kynttelikön? Ja eikö koko joululahjashow ole materialismin voitonkulkua?

Mustakansista Raamattua heiluttelevat tuomiopäivän profeetat voivat olla kristittjyen karikatyyrejä, mutta Raamatun punaisena lankana on toivottomuuden keskellä pulppuileva ilo.  Kuvittele syksyisen tumma yötaivas ja nuotion valossa nuokkuvat paimenet.  Kun yhtäkkiä taivas valaistuu kuin olympiastadionin valonheittimillä ja on täynnä laulavia olentoja, maailmalle julistetaan iloa: Teille on syntynyt Vapahtaja!  Rauha on tullut maailmaan. Ylistäkää Jumalaa!

Nautimme joskus miehen kanssa hyvästä ateriasta ravintolassa.  Pukeudumme paremmin ja vietämme illan syöden hyvää ruokaa ja juoden hyvää viiniä.  Onko syntiä käyttää ruokaan rahamäärä, jolla söisimme perheenä monta keittoateriaa?  Tai jolla joku kehitysmaan perhe eläisi kuukauden?

Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet tulokseen, että juhlat, joista täällä maan päällä nautimme, ovat kuva tulevasta.  Meitä odottaa taivaassa hääjuhla, joka on ehkä yksi iloisimmista juhlista, joita yhdessä vietämme.  Meitä odottaa juhla-ateria ja uusi viini, jota Jeesus sanoi juovansa meidän kanssamme.  Meidät on luotu juhlaa varten.

Juhla ei ole vain kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, musiikkia, ystäviä. Se on enemmän kuin osiensa summa.  Ilo ja ihme, jota koemme joulua juhliessamme vahvistuu joulun makujen, tuoksujen ja kokemusten kanssa, mutta se on jotain syvempää, toisesta todellisuudesta tullutta - kaipuuta iankaikkisuuteen ja syvään tyytyväisyyteen, jota niin harvoin koemme maan päällä.

Koti-ikävää.  Taivaskaipuuta.  Minut on luotu vastaamaan juhlaan sydämen ja ajatusten tasolla, ja ulkoisestikin.  Vasta silloin ymmärrän ikuisuuden kokonaisvaltaisen merkityksen.  Juhliminen antaa minulle mahdollisuuden ymmärtää ikuista Jumalaa tässä ajan ja paikan rajallisuudessa, jota kutsumme elämäksi.  Voimme katsoa ja kokea, että Jumala on hyvä, hyvä, hyvä.

Joulun yltäkylläisyys ei pitäisi olla vain materialistista runsautta, vaan sen muistamista, että Jumala on ylettömän hyvä. Enemmän kuin tarpeeksi.  Täydellisen tyydyttävä.  Joulujuhla on esimakua iankaikkisuudesta. Juhlimme kuninkaan syntymää, juhlimme kuninkaan tulemusta.  Juhlimme Vapahtajan saapumista maailmaan, juhlimme lopullista vapautta synnin ja kuoleman kahleista.  Juhlimme Rauhanruhtinaan lihaksi tulemista, juhlimme täydellistä maailmanrauhaa, sielunrauhaa, mielenrauhaa.

Juhlaan heittäytyminen ei ole tosiasioiden unohtamista, maailman tilanteen kieltämistä.  Se on sen julistamista, että Jumalan kanssa meille on tiedossa parempi tulevaisuus.  Maailma on muuttumassa sydän kerrallaan, pikkuhiljaa.  Se on tarjolla minulle jo nyt, jos otan sen vastaan lapsen lailla.  Koukkselkä voi nuortua iloiseen tanssiin, koukkumieli voi kohota kiitollisuuteen, koukkuiset sormet avautua vastaanottamaan Jumalan lahja.


Sally ja Sarah Clarkson kirjoittavat joulukuussa kirjassaan The Lifegiving Home joulun merkityksestä ja kannustavat meitä luomaan juhlatraditioita perheissämme.   

25.12.2016

Joulurauhaa - askel kerrallaan

st. joseph, jesus presented at the temple
Joosef, Maria, Simeon ja Jeesus-vauva temppelissä
Rauhallista Joulua!

Mikä jouluevankeliumin hahmo on puhutellut sinua tänä vuonna? Viime vuonna kirjoitin Sakariaasta ja Elisabetista, jotka kärsivät lapsettomuudesta.  Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma heidän varalleen: Johannes-vauva syntyi juuri oikeaan aikaan. 

Minua on hiljattain puhutellut ajatus uskollisuudesta, siitä että keskityn juuri siihen askeleeseen, joka siinä hetkessä pitää ottaa.  Ajatus luottamuksesta, joka vastaa Jumalan kutsuun “kyllä”, uudelleen ja uudelleen, seurauksista riippumatta. 

Jouluevankeliumissa esiintyvät ihmiset eivät tienneet seuraavasta päivästä.  He kukin vastasivat Jumalan johdatukseen omalla tavallaan.    

Marian vastaus enkelille oli nöyrä suostuminen Jumalan tahtoon.  Tällä nuorella naisella oli rautaiset hermot, tuloksena olisi voinut olla purettu kihlaus, julkinen häpeä, jopa kivittäminen.  Vaikka näin ei käynytkään, Maria oli varmasti mehevä puheenaihe kylän juorueukoille seuraavien vuosien ajan. Mutta en näe sen vaikuttaneen Marian elämään, hän valitsi uskon, ja otti seuraavan askeleen, ihmisten puheista huolimatta.  Maria uhrasi maineensa. 

Joosefin oli aluksi vaikea hyväksyä Jumalan antamaa osaa hänen kihlattunsa elämässä.  Mutta Jumala on hyvä. Hän ei jättänyt Joosefia pimentoon, vaan kertoi unessa hänelle suunnitelmansa Marian, hänen kohdussaan kasvavan lapsen ja heidän perheensä suhteen.  Tästä lähtien Jumala johdatti pientä perhettä Joosefille tulevien unien kautta, ja hänen tehtävänsä oli suojella Jeesus-lasta ja hänen äitiään tulevina vuosina.  Joosef uhrasi tulevaisuuden suunnitelmansa.

Paimenet uskoivat mitä enkelit heille kertoivat öisellä niityllä, jättivät laumansa ja saivat olla ensimmäisenä kumartamassa maailmaan Vapahtajaa.  Itämään tietäjät olivat uskon tähden matkustaneet jo viikkojen ajan, seuraten taivaalle ilmestynyttä tähteä.  Mitähän heidän vaimonsa sanoivat miesten lähtiessä matkaan? Oliko heidän uskonsa yhtä suuri?  Paimenet ja tietäjät uhrasivat työpaikkansa, ihmissuhteensa. 

Jerusalemissa asui mies, jolle Pyhä Henki oli luvannut, ettei hän kuolisi ennenkuin näkisi Herran Voidellun.  Simeon kulki Hengen vaikutuksesta pyhäkköön, ja siellä hän tapasi Joosefin, Marian ja vastasyntyneet Jeesuksen.  Simeon oli elänyt koko elämänsä Hengen johdatuksessa.  Nyt hän sai ylistää Jumalaa, joka pitää lupauksena. Simeon oli myös se, joka antoi Marialle nämä kohtalokkaat sanat: “Sinun sielusi lävitse on miekka käyvä”.  Jumala oli valmistamassa Mariaa jo nuorena äitinä 33 vuoden päästä tapahtuviin hetkiin.  Simeon uhrasi oman tahtonsa ja kulki elämänsä Hengen johdatuksessa.
 
Temppelissä asuva naisprofeetta Anna sai myös nähdä Jeesus-vauvan.  Nyt tämä 84-vuotias leski puhui Jeesuksesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Miten ihana loppuhuipennus naiselle, joka oli paastoen ja rukoillen palvellut Jumalaa yötä päivää kaikki nämä vuodet.  Anna uhrasi elämänsä.

Kuningas Herodes, saatuaan kuulla Jeesuksesta, hämmästyi ja pelästyi. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa.  Hänen suunnitelmissaan oli pysyä vallassa ja jos siihen kuuluisi tulevan kuninkaan murhaaminen kun tämä oli vielä avuton vauva, niin sekin kävisi.  Herodes raivostui, kun tietäjät eivät tulletkaan kertomaan missä Jeesus-lapsi asui ja seurauksena tuhannet lapset menettivät henkensä.   Herodes uhrasi viattomat lapset. 

Koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen on todistus siitä, että Jumalan tahto tulee tapahtumaan.  Hänen suunnitelmansa tulee menemään eteenpäin.  Jumala ei viivyttele. Hän ei tee virheitä.  Hän pitää koko maailmaamme kädessään ja vain se, minkä Hän sallii tulee tapahtumaan, juuri oikealla ajalla, juuri oikealla tavalla.  Jumala uhrasi ainoan Poikansa. 

Kun vaikeat tilanteet tulevat eteen, tarvitaan uskoa.  "Jumala, onko sinulla todellakin kaikki valta?" On sairauksia. On vaikeuksia työpaikalla.  On ihmissuhteita, jotka murtavat sydämemme.  On taloudellisia ongelmia.  On kapinoivia lapsia, ystäviä, jotka pettävät ja vanhempia, jotka hylkäävät.  On omat heikkoudet, riippuvuudet, virheet, joita toistan. 

Joskus rohkaistaan: Elä päivä kerrallaan.  Mutta on tilanteita, joissa päivä on liian pitkä aika.  Silloin pitää elää tunti kerrallaan, viisi minuuttia kerrallaan.  Uskoa hetki kerrallaan. Uhrata oma ymmärrys ja luottaa siihen, että minua kannetaan. 

Kunigas Daavid oli kerran vaikeassa tilanteessa.  Kansan keskuudessa riehui rutto ja se oli hänen syytään.  Jumalan lähettämä enkeli kertoi, että Daavidin pitäisi pystyttää alttari Arauna-nimisen miehen pellolle, jotta tauti pysähtyisi. 

Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. (1 Aikakirja 21:23-26).

Daavid ei aikonut uhrata Jumalalle jotain, joka ei maksanut hänelle mitään. 

Usko maksaa.  Se vaatii itselle kuolemista, mutta kristinuskon sanoma on, että vain kuoleman kautta tulee elämä.  Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se ei kanna hedelmää.       


En tiedä, millaista hintaa ja uhria sinulta vaaditaan tällä hetkellä, mutta tiedän, että Jumala on sen arvoinen.  Hän on aina ollut ylistyksen arvoinen ja Hän tulee aina olemaan ylistyksen arvoinen.  Joulun ihmeellisissä tapahtumissa näkyy miten yksittäiset ihmiset vastasivat Jumalan kutsuun.  Uskoen, luottaen ja ylistäen.  Askel kerrallaan, hetki kerrallaan.  Rauha on tulossa maailmaan.  


7.12.2016

Joululahjaideoita, myös itse tehtyjä


 


Viime vuonna kirjoitin lahjaideoita lapsiperheelle.  Tänä vuonna halusin kirjoittaa lahjalistaa myös aikuisille ja innostuin erityisesti itse tehdyistä lahjoista.  En yleensä tee itse joululahjoja, vaikka ihailenkin niitä suuresti.  Tänä vuonna aion tehdä pari juttua, esimerkiksi postikortteja olemme lasten kanssa väkertäneet jo kolme päivää.  Sehän on melkein kuin joululahja, eikö? :)

Huomasin kuitenkin, että tähän postaukseen pitäisi vetää tosi paljon linkkejä, jotta ohjeet ja ideakuvat antaisivat hyvän kuvan siitä, mitä itse pitäisi tehdä ja millaisen sen lopputuloksen tulisi olla.  Luovutin kun tekstiä oli puolen sivun verran ja päätin siirtyä nykyaikaan.  Avasin Pinterest-tilin, jonka olin luonut jo aikapäiviä sitten, mutten ollut halunnut vielä sitoutua pitämään blogin ohella.  Sen löytää nimellä Henna Maria

Hyviä ideoita on paljon, ja innostuin napsimaan niitä tuonne Pinterestin puolelle.  Osa tauluista on vielä tyhjiä, koska keskityin aluksi korttiaskarteluihin ja lahjaideoihin.  Käy sielä etsimässä inspiraatiota itsellesi! Lisään ideoita tauluihin joka päivä.


Mutta tässä on yksi joululahjaidea lapselle, jonka voit tehdä itse.  Olen saanut lapsena lahjaksi kummiltani lorupussin ja se on minulla vieläkin tallessa.  Tussilla kirjoitettu teksti on vuosien varrella vähän levinnyt, mutta se on aarre, josta en luovu!  Lorupussi on kankaasta ommeltu pussi, jonka sisältä löytyy kivoja loruja ja runoja, jokainen omalle kortilleen kirjoitettuna.

Lorupussi lapselle

Lorupussi

Tarvikkeet:

  • loruja, runoja, lauluja
  • kartonkia tai vahvaa paperia useissa väreissä
  • ohut (musta) tussi
  • kontaktimuovia
  • kangasta pussukan verran
  • nauhaa tai nappi tai neppari
  • ompelukone


Keräile mukavia loruja ja runoja tai lauluja (hakusanalla "lorupussi" löytyy paljon loruja).

Leikkaa kartongista tai muusta vahvasta paperista loruihin liittyviä muotoja. (Tästä linkistä löytyy tosi kivoja lorukortteja). 10 cm korkuiset kortit ovat hyvä koko lapsille.  Esim. lumiukko-loruun leikkaa valkoisesta paperista hattupäisen lumiukon muoto ja piirrä lumiukolle hattu, kasvot ja napit, aurinkoloruun leikkaa keltainen ympyrä ja piirrä toiselle puolelle aurinko säteineen jne.  Yritä leikata muodot mahdollisimman pyöreiksi, jotta niitä on lasten kiva käsitellä.

Jos haluat, voit leikata kaikki kortit valkoisesta paperista ja värittää kuvat toiselle puolelle.

Kirjoita lorut tyhjälle puolelle selkeällä käsialalla. Voit halutessasi tulostaa runot ja liimata ne korttiin.  Päällystä lorukortit kontaktimuovilla.

Ompele yksinkertainen pussukka.  Voit kiinnittää sivusaumaan kaksi nauhaa, joilla pussin saa suljettua, tai tehdä nauhakujan ja jonkun oikein teknisen sulkumenetelmän.  Tai ompele pussukan takaseinä korkeammaksi ja taita se eteen napilla suljettavaksi kirjekuoreksi. Pinterestiin lisäsin pari ohjetta pussin ompelemiseen, jos haluat yksityiskohtaisemmat ohjeet ompelua varten.


Aiotko antaa itse tehtyjä lahjoja tänä vuonaa? Mitä teet?


kuvat: freedigitalphotos

“Craft Sewing” by Chai25182518
“Joiner Tools On Wood Table Background” by bugtiger

29.12.2015

Elisabet


Mary and Elizabeth and John the Baptist from Nativity

Naiset usein esittelevät itsensä suhteessa toisiin ihmisiin.

Elisabet, Sakariaan vaimo.

Elisabet, Johannes Kastajan äiti.

Elisabet, Marian serkku.

Elisabet tulee tutuksi vain yhden evankeliumin kirjoittajan kautta.  Luukas kietoo Elisabetin tarinan jouluevankeliumiinsa niin, että on mahdotonta lukea neitsyt Mariasta ja Jeesuksen syntymästä ilman kertomusta siitä, miten hedelmätön vanhus synnytti maailmaan sen suurimman profeetan, Messiaan tienraivaajan, Johannes Kastajan.

Elisabet oli merkittävä nainen.

Hän tuli arvostetusta suvusta.  Elisabet oli Israelin kansan ensimmäisen ylimmäisen papin, Aaronin jälkeläisiä.  Sakarias, hänen miehensä, oli pappi, ja se kertoo jotain Elisabetin maineesta.  Papit saivat mennä naimisiin vain hurskaiden naisten kanssa, joiden moraalinen käytös oli moitteetonta.  Muuten he saastuttaisivat aviomiestensä pyhät pappistehtävät (3 Moos 7:1-7).  Elisabeth oli siis esimerkillisesti noudattanut Jumalan käskyjä nuoruudestaan saakka.

Elisabethilla oli yksi sydänsuru, jonka täyttymystä hän ei inhimillisesti enää voinut nähdä.  Hän oli lapseton.  Kulttuurissa, jossa naisen yksi suurimpia tehtäviä avioliitossa ja perheessä oli saada ja kasvattaa lapsia, hedelmättömyys nähtiin usein rangaistuksena.  Olihan kirjoituksissa selvästi sanottu, että Jumala avaa tai sulkee kohdun.  Jos ja kun Jumala oli sulkenut Elisabethin kohdun, eikö se ollut rangaistus?  Ehkä hänellä oli jokin salainen synti?

Tämä ei kuitenkaan ollut syynä Elisabethin ja Sakariaan lapsettomuuteen.  Heistä molemmista sanottiin, että he olivat hurskaita Jumalan edessä, he noudattivat kaikkia käskyjä ja säädöksiä nuhteettomasti.  Juutalaisen uskonnollisuuden mukaan he olivat tehneet kaiken oikein.  Lapsettomuus ei siis ollut Jumalan rangaistus heille virheistä ja rikkomuksista.

Lapsettomuus oli kipeä asia tälle pariskunnalle.  Vaikka he elivät elämäänsä nuhteettomasti, ihmiset silti ylenkatsoivat Elisabetiä.  Hyvästä suvusta tuleminen, täydestä sydämestä Jumalaa rakastaminen, uskollisena aviovaimona oleminen, mikään ei poistanut lapsettomuuden stigmaa Elisabetin elämästä.   Lapseton nainen oli sen aikaisen juutalaisen yhteiskunnan pohjasakkaa.  Elisabet kävi varmasti läpi samankaltaisia tunteita kuin Vanhan Testamentin hanki-minulle-lapsia-tai-minä-kuolen-Raakel (1 Moos 30:1) ja itken-enkä-syö-mitään-Hanna (1 Sam 1:7).

Sakarias, hänen miehensä pysyi uskollisena Herralle ja vaimolleen.  Vuosien lapsettomuuden jälkeen hänellä olisi ollut oikeus erota vaimostaan ja ottaa itselleen nuorempi vaimo, joka antaisi hänelle jälkeläisiä.  Sakarias olisi myös voinut kovettaa sydämensä Jumalaa kohtaan, joka ei näyttänyt antavan heille sitä, mikä oli normaalia ja hyvää.  Mutta hän jatkoi rukouksiaan, pyytäen Jumalalta lasta ja pysyi uskollisena vaimolleen Elisabetille.

Tämän vanhan pariskunnan elämä muuttui kertaheitolla eräänä päivänä.

Pappi Aaronin jälkeläiset oli jaettu kahteenkymmeneen neljään osastoon, jotka kukin hoitivat jumalanpalvelustehtäviä temppelissä viikon kerrallaan.  Tällä viikolla vuoro oli Abian osastolla, johon Sakarias kuului.   Tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa Sakarias sai tehtäväkseen mennä suitsuttamaan Herran temppeliin suitsutusuhrin.  Temppelissä suitsutettiin kaksi kertaa päivässä, ja kun Abian osastoon kuului yli tuhat jäsentä, oli suitsutustehtävä todennäköisesti ainutkertainen tapahtuma papin elämässä.

Sakariaan tehtävä oli mennä yksin kullalla päällystetyn alttarin luo ja laittaa suitsukkeet palavien hiilien päälle kansan seisoen ulkopuolella rukoilemassa.  Kun suitsukkeet paloivat, nousi hyväntuoksuinen savu temppelistä kohti taivasta, symboloiden kansan rukousten nousemista Jumalan luo.

Sakarias olisi voinut valita toisin.  Lapsettomuuden kipu ja pettymys olisivat voineet kovettaa hänen sydämensä Jumalaa kohtaan.  Miksi palvella Herraa, joka kieltää heiltä lapsen tuoman siunauksen ja ilon?  Miksi vaivautua kiittämään Jumalaa, joka ei vastaa vuosien ajan esitettyyn pyyntöön ja rukoukseen?  Miksi uhrata suurelle Luojalle, joka ei näytä olevan kykeneväinen antamaan heille edes yhtä jälkeläistä?

Mutta Sakarias on uskollinen.  Hän valitsee Jumalan palvelemisen.  Onhan Pyhissä Kirjoituksissa useita esimerkkejä Jumalan valitsemista miehistä, joiden vaimot olivat vuosien ajan hedelmättömiä.  Aabraham, Iisak, Jaakob; kaikki uskon esi-isät kärsivät vaimoineen pitkästä odotuksesta.  Ja vaikka Jumala ei vastaisikaan hänelle enää lapsen muodossa, sillä hän ja Elisabet olivat jo vanhoja, oli Hän silti ylistyksen arvoinen.  Sakariaan rukoukset nousevat yhdessä suitsutusuhrin savun kanssa Jumalan luo.

Kun Sakarias kääntyy poistuakseen, hänen hämmästyksekseen suitsutusalttarin vieressä seisoo yhtäkkiä Herran enkeli.  Vain muutaman kerran on enkeli ilmestynyt ihmisille.  Pelko valtasi vanhan miehen mielen; mitähän asiaa enkelillä mahtoi hänelle olla?  Enkeli antaa vastauksen pian rauhoitettuaan Sakariasta.  Rukouksesi on kuultu.  Vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, jonka nimeksi sinun on annettava Johannes.

Voin kuvitella miten Sakariaan korvissa humisee niin, että hän aivan kuin ei kuule enkelin lupauksia hänen lapsensa suhteen.  Minulleko lapsi?  Eihän se ole mahdollista, meille kahdelle vanhukselle?  Nämä sanat lipsahtavat hänen suustaan, aivan kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan Aabrahamista ja Saarasta.  Uskomattomia uutisia!  Mahdoton lupaus!

Sakariaan epäusko tuli esiin onnettomalla hetkellä, mutta Jumala ei vetänyt lupaustaan pois.  Sakariaan äänen Hän vei, luvaten antaa sen takaisin lupauksen täytyttyä.  Kun Sakarias viimein tulee ulos temppelistä ihmettelevän kansan eteen, hän ei kykene kertomaan mitään kokemuksestaan.  Siitä kansa tiesi, että hän oli nähnyt näyn ja katselevat hämmästyneinä viittoilevaa pappia.

Palvelusjakson loputtua Sakarias kiiruhtaa kotiinsa.  Elisabet on varmasti jo kuullut Sakariaan kokemuksesta – ehkä hän oli itsekin kansan joukossa rukoilemassa tuona päivänä.  Hän oli varmasti kärsimättömänä odottanut miehensä kotiinpaluuta saadakseen selityksen miehensä mykkyydelle.

Voin kuvitella Sakariaan viittovan ja yrittäen selvittää vaimolleen lupausta, jonka hän enkeliltä sai.  Osasiko Elisabet lukea?  Ehkä Sakarias kirjoitti tapahtuman hänelle ylös.  Ehkä hän vapisevin käsin aukaisi Malakian kirjan käärön ja painoi sydämeensä Jumalan viimeiset sanat kansalleen, puhuttu 400 vuotta aiemmin: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.  Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”  Minun poikani!

Jumalan armo tuntuu erityisen suloiselta silloin, kun se tulee vastauksena vuosia kestäneisiin rukouksiin.  Nyt vastausta ei saa vain Sakarias, henkilökohtaisesti, vaan koko Israelin kansa yhteiseen kaipaukseensa.  

Miten toiveikas tunnelma kodissa mahtoikaan olla noina päivinä!

Ehkä avioliiton hedelmällisinä vuosina ilmapiirissä oli ollut ahdistavia kysymyksiä, kun joka kuukausi pettymys valuu esiin.  Kun hedelmälliset vuodet olivat kuihtuneet kasaan, katkeransuloinen haikeus valtaa mielen… Ei vanhemmuus ollutkaan meidän osa… Mutta nyt Sakariaalla ja Elisabetilla on enkelin antama lupaus: te saatte poikalapsen!  Avioliiton intiimihetket olivat varmasti jännittäviä monella eri tavalla!

Kun Elisabet tuli raskaaksi, hän pysytteli salassa ensimmäiset viisi kuukautta.  Kukaan ei tiedä varmasti miksi hän vetäytyi pois ihmisten luota.  Voisi kuvitella päinvastaista, miten hän innoissaan kulkisi kertomassa naapureilleen ja sukulaisilleen, että hän ei ollutkaan kirottu; hän on raskaana!  Miten Elisabet olisikaan voinut todistaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä heti ensimmäisten raskausviikkojen aikana.  Mutta hän päättää pitää raskautensa täysin ihmisten silmien ulottumattomissa.

Jotkut arvelivat, että hän halusi olla varma, että suurimmat riskikuukaudet keskenmenolle ovat ohi.  Tai ehkä hän tiesi, ettei pysty vakuuttamaan kenellekään olevansa todella raskaana ennen kuin se oli selvästi nähtävissä.  Jonkun mielestä Elisabet päätti olla hiljaa raskaudestaan, koska hänen miehensäkään ei pystynyt siitä puhumaan.

Pidän eniten selityksestä, jonka mukaan Elisabet vietti ensimmäiset kuukaudet salassa, koska hän luotti Jumalan poistavan hänen yltään lapsettomuuden häpeän omassa aikataulussaan.  Elisabet luotti siihen, että Jumala, joka lähetti sanansaattajansa kertomaan lapsen tulosta, avaisi tilanteen myös muille kertomiseen.  Niinpä hän päätti odottaa hiljaisuudessa, nauttien tulevasta ilosta kahden kesken miehensä kanssa.  Miten erityisellä tavalla Jumala olikaan kohdannut Elisabetiä!  Ja miten erityistä luottamusta Elisabet osoitti viettäen hiljaiseloa viiden kuukauden ajan.

Ehkä Sakarias ja Elisabet etsivät Kirjoituksista jokaisen profetian ja lupauksen Messiaasta ja Hänen sanansaattajastaan, valmistautuen olemaan vanhempina erityiselle lapselleen.  Kokivatko he olevansa vähäisiä tehtävässään?  Pohtivatko Sakarias ja Elisabet miten he pystyisivät opettamaan poikansa tuntemaan Jumala ja Kirjoitukset kuten juutalaisissa perheissä tapana oli, ja milloin Johannes tulisi ymmärtämään tehtävänsä?

Vihdoin Jumala järjestää päivän, jolloin Elisabetin raskauden salassapito loppuu.

Hetki ylistää Jumalaa ääneen tulee, kun nuori sukulaistyttö Maria tulee vieraisille Nasaretista.  Maria, kantaen luvattua Messiasta.  Kuullessaan Marian tervehdyksen, Elisabet tuntee, kuinka lapsi hypähtää ilosta hänen kohdussaan.  Välähdyksessä Elisabet ymmärsi, Pyhän Hengen antamalla ymmärryksellä, että Maria on raskaana, Marian poika on Messias.

Elisabetin siunaus tuo esiin hänen nöyrän ja vaatimattoman sydämensä.  Hän keskittyy kunnioittamaan Jumalan valittua.  Vanhempi nainen kutsuu nuorta sukulaistyttöä ”Herrani äidiksi” ja ”Siunatuksi vaimojen joukossa!” antaen kaiken huomion Marialle.  Hänessä ei ole näy hiukkaakaan kateutta eikä tarvetta tuoda itseään ja erityistä tehtäväänsä esille, vaan Elisabet iloitsee täysin Jumalan Marialle antamasta kunniasta.  Hän ei koe olevansa Marian vierailun arvoinen!

Elisabetilla oli erityinen tehtävä vahvistaa Marian uskoa ja luottamusta siihen, että hän oli Jumalan valitsema neitsyt saattamaan Messias maailmaan: kun enkeli Gabriel ilmestyi Marialle, hän oli maininnut Elisabetin raskauden merkkinä siitä, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.  Nyt Elisabet tiesi, ilman, että Maria sanoi sanaakaan, että Marian lapsi tulisi vapahtamaan koko maailman.

Kolmen kuukauden ajan nämä kaksi naista kiittivät yhdessä Jumalaa Hänen valinnoistaan.  Johanneksen, tienraivaajan, äiti ja äiti Immanuelille, jolle tie piti raivata.  He varmasti rukoilivat poikiensa puolesta ja iloitsivat siitä, että kansan pitkä odotus oli päättymässä heidän odotuksensa kanssa.

Ajan tulessa Elisabetin naapurit tulivat iloitsemaan pojan syntymästä.  Heillä oli mielipide siitä, mikä nimi pojalle annettaisiin: tottakai Sakarias, isänsä mukaan, kuten tapana on.  Mutta Elisabet pysyy vahvana.  Jumala oli käskenyt heitä antamaan pojalle nimen Johannes, ja ihmisten vastaväitöksistä huolimatta Elisabet pitää päänsä.  Apuun kutsutaan Sakarias, ehkä hän saisi vaimonsa kuuntelemaan.

Sakarias ei osaa puhua, joten hän kirjoittaa taululle vahvistuksen vaimonsa sanoille: ”Johannes on hänen nimensä.”  Samalla hän saa puhekykynsä takaisin ja välittömästi kiittää ja ylistää Jumalaa.  Ihmiset katselivat pyhä pelko mielessään tätä pientä perhettä.  Jokaisessa talossa puhuttiin näistä tapahtumista: Sakariaan näystä ja puhekyvyn menettämisestä, vanhan Elisabetin raskaudesta ja pojan syntymästä.  Sakariaan puhekyvyn palautumisesta ja ennustuksesta.  ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”
 
Kun luemme kertomuksen loppuun saakka, tiedämme miksi Elisabethin piti odottaa raskaaksi tulemistaan vuosikymmenten ajan.  Jumala oli valinnut heidät vanhemmiksi profeetoista suurimmalle, Johannes Kastajalle.  Hänen syntymisensä aika oli tarkoin päätetty.  Tämän raskauden ja tämän lapsen piti olla ihmeellinen tavalla, jolla ei jäisi epäilystäkään siitä, että Jumalalla oli kätensä heidän yllään.

Jumala ei aina anna meille mitä me pyydämme.  Hän ei anna meille ansioidemme mukaan.  Hän antaa omista rikkauksistaan, oman armonsa mukaan, enemmän kuin me koskaan osaamme pyytää tai ajatellakaan (Ef 3:20).  Ja Hän iloiten antaa niille, jotka luottavat Häneen ja tottelevat Häntä mahdottomissa tilanteissa.



Lähteitä:

Gien Karssen: Her Name Is Woman  (kirja)

Richrad L. Strauss:  Impossible Things Do Happen—The Story of Zacharias and Elizabeth  (artikkeli) 

Nettikommentaari Luukkaan evankeliumista  

http://hermeneutics.stackexchange.com/questions/7710/why-did-elisabeth-remain-in-seclusion-in-luke-124


Kuvat:
Elisabet ja Sakarias temppelissä:  www.tes.com
Maria, Elisabet ja Johannes:  www.deebrestin.com
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...