Joosef, Maria, Simeon ja Jeesus-vauva temppelissä |
Rauhallista Joulua!
Mikä jouluevankeliumin hahmo on puhutellut sinua tänä
vuonna? Viime vuonna kirjoitin Sakariaasta ja Elisabetista, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Jumalalla oli
kuitenkin suunnitelma heidän varalleen: Johannes-vauva syntyi juuri oikeaan aikaan.
Minua on hiljattain puhutellut ajatus uskollisuudesta, siitä että
keskityn juuri siihen askeleeseen, joka siinä hetkessä pitää ottaa. Ajatus luottamuksesta, joka vastaa Jumalan
kutsuun “kyllä”, uudelleen ja uudelleen, seurauksista riippumatta.
Jouluevankeliumissa esiintyvät ihmiset eivät tienneet
seuraavasta päivästä. He kukin
vastasivat Jumalan johdatukseen omalla tavallaan.
Marian vastaus enkelille oli nöyrä suostuminen Jumalan tahtoon. Tällä nuorella naisella oli rautaiset hermot,
tuloksena olisi voinut olla purettu kihlaus, julkinen häpeä, jopa
kivittäminen. Vaikka näin ei käynytkään,
Maria oli varmasti mehevä puheenaihe kylän juorueukoille seuraavien vuosien
ajan. Mutta en näe sen vaikuttaneen Marian elämään, hän valitsi uskon, ja otti
seuraavan askeleen, ihmisten puheista huolimatta. Maria uhrasi maineensa.
Joosefin oli aluksi vaikea hyväksyä Jumalan antamaa osaa
hänen kihlattunsa elämässä. Mutta Jumala
on hyvä. Hän ei jättänyt Joosefia pimentoon, vaan kertoi unessa hänelle
suunnitelmansa Marian, hänen kohdussaan kasvavan lapsen ja heidän perheensä
suhteen. Tästä lähtien Jumala johdatti
pientä perhettä Joosefille tulevien unien kautta, ja hänen tehtävänsä oli suojella Jeesus-lasta ja hänen äitiään tulevina vuosina. Joosef uhrasi tulevaisuuden suunnitelmansa.
Paimenet uskoivat mitä enkelit heille kertoivat öisellä
niityllä, jättivät laumansa ja saivat olla ensimmäisenä kumartamassa maailmaan Vapahtajaa. Itämään tietäjät olivat uskon tähden
matkustaneet jo viikkojen ajan, seuraten taivaalle ilmestynyttä tähteä. Mitähän heidän vaimonsa sanoivat miesten
lähtiessä matkaan? Oliko heidän uskonsa yhtä suuri? Paimenet ja tietäjät uhrasivat työpaikkansa,
ihmissuhteensa.
Jerusalemissa asui mies, jolle Pyhä Henki oli luvannut,
ettei hän kuolisi ennenkuin näkisi Herran Voidellun. Simeon kulki Hengen vaikutuksesta
pyhäkköön, ja siellä hän tapasi Joosefin, Marian ja vastasyntyneet
Jeesuksen. Simeon oli elänyt koko elämänsä
Hengen johdatuksessa. Nyt hän sai ylistää Jumalaa, joka pitää lupauksena. Simeon oli myös se, joka antoi Marialle nämä
kohtalokkaat sanat: “Sinun sielusi lävitse on miekka käyvä”. Jumala oli valmistamassa Mariaa jo nuorena
äitinä 33 vuoden päästä tapahtuviin hetkiin.
Simeon uhrasi oman tahtonsa ja kulki elämänsä Hengen johdatuksessa.
Temppelissä asuva naisprofeetta Anna
sai myös nähdä Jeesus-vauvan. Nyt tämä 84-vuotias leski puhui Jeesuksesta kaikille, jotka
odottivat Jerusalemin lunastusta. Miten ihana loppuhuipennus naiselle, joka
oli paastoen ja rukoillen palvellut Jumalaa yötä päivää kaikki nämä
vuodet. Anna uhrasi elämänsä.
Kuningas Herodes, saatuaan kuulla Jeesuksesta, hämmästyi ja
pelästyi. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Hänen suunnitelmissaan oli pysyä vallassa ja
jos siihen kuuluisi tulevan kuninkaan murhaaminen kun tämä oli vielä avuton
vauva, niin sekin kävisi. Herodes raivostui,
kun tietäjät eivät tulletkaan kertomaan missä Jeesus-lapsi asui ja seurauksena
tuhannet lapset menettivät henkensä. Herodes uhrasi viattomat lapset.
Koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan ja
ylösnousemukseen on todistus siitä, että Jumalan tahto tulee tapahtumaan. Hänen suunnitelmansa tulee menemään
eteenpäin. Jumala ei viivyttele. Hän ei
tee virheitä. Hän pitää koko maailmaamme
kädessään ja vain se, minkä Hän sallii tulee tapahtumaan, juuri oikealla
ajalla, juuri oikealla tavalla. Jumala
uhrasi ainoan Poikansa.
Kun vaikeat tilanteet tulevat eteen, tarvitaan uskoa. "Jumala, onko sinulla todellakin kaikki valta?" On sairauksia. On vaikeuksia
työpaikalla. On ihmissuhteita, jotka
murtavat sydämemme. On taloudellisia
ongelmia. On kapinoivia lapsia, ystäviä,
jotka pettävät ja vanhempia, jotka hylkäävät.
On omat heikkoudet, riippuvuudet, virheet, joita toistan.
Joskus rohkaistaan: Elä päivä kerrallaan. Mutta on tilanteita, joissa päivä on liian
pitkä aika. Silloin pitää elää tunti
kerrallaan, viisi minuuttia kerrallaan. Uskoa
hetki kerrallaan. Uhrata oma ymmärrys ja luottaa siihen, että minua kannetaan.
Kunigas Daavid oli kerran vaikeassa tilanteessa. Kansan keskuudessa riehui rutto ja se oli
hänen syytään. Jumalan lähettämä enkeli
kertoi, että Daavidin pitäisi pystyttää alttari Arauna-nimisen miehen pellolle,
jotta tauti pysähtyisi.
Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. (1 Aikakirja 21:23-26).
Daavid ei aikonut uhrata Jumalalle jotain, joka ei maksanut hänelle
mitään.
Usko maksaa. Se vaatii itselle kuolemista, mutta kristinuskon
sanoma on, että vain kuoleman kautta tulee elämä. Jos vehnänjyvä ei putoa
maahan ja kuole, se ei kanna hedelmää.
En tiedä, millaista hintaa ja uhria sinulta vaaditaan tällä hetkellä,
mutta tiedän, että Jumala on sen arvoinen.
Hän on aina ollut ylistyksen arvoinen ja Hän tulee aina olemaan
ylistyksen arvoinen. Joulun
ihmeellisissä tapahtumissa näkyy miten yksittäiset ihmiset vastasivat Jumalan
kutsuun. Uskoen, luottaen ja ylistäen. Askel kerrallaan, hetki
kerrallaan. Rauha on tulossa maailmaan.
Niin hyvä tämä tekstisi. Puhuttelevia nuo henkilöt kuten juuri Maria ja Joosef, Elisabet ja Sakarias, paimenet, tietäjät ja myös temppelissä odottaneet vanhukset. Meillä on elokuva Matkalla Beetlehemiin. Pidän yleensäkin kovasti raamatun aiheista tehdyistä elokuvista ja kirjoista. Niistä saa aina vähän uutta näkökulmaa raamatun henkilöiden elämään, jos ne ovat hyvin tehtyjä. Ja tuo mitä kirjoitit uskosta on tosiaan niin, että silloin sitä uskoa juuri tarvitaan, kun sitä vähiten tuntuu olevan...
VastaaPoistaKiitos Metsäntyttö! Kyllä jokaiselta Raamatun henkilöltä voi oppia jotain...toisien esimerkkiä ei vain kannata seurata :) Enpä olekaan tainnut nähdä tuota mainitsemaasi elokuvaa. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaJoulutarina on sellainen että siitä löytää vaikka kuinka paljon näkökulmia ja uusiakin ajatuksia. Tuntuu kuin joka joulu se kasvaisi ja antaisi aina jotain uutta sisältöä kun siihen taas perehtyy. Mutta olihan se maailmanhistorian mullistavimpia tapauksia, sanottaisiinko että pääsiäisen jälkeen eniten maailmaa muuttanut tapahtuma.
VastaaPoistaMinä julkaisin oman joulunäkemykseni omassa blogissani. Runomuotoinen kertomus, ja jos se tuntuu vähän sekavalta, se johtuu siitä, että se on koottu eräänä menneenä vuotena tekemästäni joulunäytelmän käsikirjoituksen kertojan osuuksista. Näytelmä esitettiin seurakuntani joulujuhlassa, onnistui hyvin ja sai suurta suosioita. Löysin tänä jouluna käsikirjoituksen kaapista ja ajattelin, että siinä ehkä on ainesta, joka saattaa antaa vielä jollekin jotakin ajattelemisen aihetta. Löytyy tästä linkistä tai googlaamalla Linnunrata kirkkoni kattona Joulunkertoja toisesta ajasta:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/12/joulunkertoja-toisesta-ajasta.html