31.7.2019

Turvaudutko viiniin äitiyden ahdistaessa? On parempiakin tapoja


Eräässä kristillisessä Facebook-vanhemmuusryhmässä nostettiin esiin se, miten nykyajan trendinä on se, että äidit vitsailevat viininkäytöstään.  On kuulemma hyväksyttävää julkisesti laskea leikkiä siitä, että lapsia ei kestä juomatta viiniä ja viini on “äidin mehua”.

Image result for wine mom meme

Seuraan myös erästä kristillistä Facebook-sivua, ja vaikka heidän sivun aiheeseen liittyvät postaukset on todella hyviä, usein siellä on myös “En selviä tästä päivästä ilman kahvia”-tyylisiä huumorikuvia.

Instagramissa muutama sisustuslehti postaa upeita kuvia huoneista, taloista ja maisemista (minkä vuoksi niitä seuraan), mutta niissä on aina kuvateksti, jossa kaivataan jonnekin muualle.  “Kunpa saisin viettää aikaa täällä/tämän haluan omakseni/olen kateellinen”. Samoilla sivuilla huokaillaan viikonlopun perään ja maanantaina ankeillaan työviikon alkamisesta.   

Kaikista näistä, ehkä harmittomasti esitetyistä sanoista huokuu yksi tämän ajan ongelmista. 

En ole tyytyväinen siihen mitä minulla on.  En kestä arkea ilman piristeitä. 

Minäkin haluan elämän olevan kaunista ja haluan nauttia päivittäin piristävistä hetkistä.  Mutta se asenne, että arki ja lapset ovat jotain tylsää ja hädin tuskin kestettävää ei ole raamatullinen mielentila.

On huolestuttavaa, jos kristitty nainen ei ymmärrä, että perhe, arki ja työn tekeminen on lahja Jumalalta.  Jokainen kaipaa mielekästä tekemistä, ja perheestä huolehtimisen mielekkyys pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle Raamattunsa tuntevalle naiselle

Mieti millainen vaikutus omalla lapsuudenkodillasi oli sinuun.  Se ei ole vain marginaalinen vivahde, vaan syvältäluotaava, sinua loppuelämäksi muokkaava ajanjakso.  Lapset, naiset ja miehet, joita näet päivän aikana työpaikalla, opiskelupaikalla ja kaupungilla kulkiessasi, ovat jokainen aamulla sulkeneet kotioven, ja iltaisin he palaavat kotiin.  Koti on yhteiskunnan ydin.

Lasten kasvattaminen on tärkeää työtä, jolla on iankaikkista merkitystä. Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmuus voi olla vaikeaa.  Jokainen vanhempi käy läpi aikoja, jolloin oma lapsi ja kasvatusvastuu nostattaa esiin paljon tunteita ja sisäisiä prosesseja.  Ehkä siksi moni turvautuu turrukkeisiin, jotta selviäisi päivästä läpi. 

Vaatii paljon rohkeutta kohdata epämiellyttävät ajatukset ja tunteet ja alkaa käsitellä niitä totuuden mittapuu kädessä.  On helpompaa ojentaa kättä herkkukaappiin ja tyydyttää sisäistä onttoutta täyttämällä suu ja vatsa mukavilla jutuilla. 

Mutta fyysinen tyydytys on juuri sellainen tapa, jolla sylivauva ja pikkulapsi tyynnytetään: imurefleksi kun saa työtä ja masu on täynnä, olokin tyyntyy.  Aikuisella ihmisellä pitäisi olla muunlaiset keinot vaikeiden olojen käsittelyyn. 

Tämän vuoksi kirjoitan usein tunne-elämän kypsyydestä ja kristittynä kasvamisen tärkeydestä.  Me emme selviydy lapsuuden eväillä aikuisuuden maailmassa. 

Henkisesti aikuinen kristitty äiti tietää, että hän selviää ihan mistä vain eteensä tulevasta (jopa vauvasta ja taaperosta aamukuudelta), koska Jumalan apu on todellista. 

Kypsä kristitty äiti pyytää apua eli rukoilee päivän mittaan, ja tuo kaikki asiansa Jeesukselle, jopa välipalatappelut ja päiväuniraivarit. 

Tunneterve kristitty äiti ei anna negatiivisten ajatusten ja tunteiden viedä häntä syövereihin, vaan taistelee vastaan Raamatun sanalla (en ole maailman huonoin äiti, vaan kasvatan ja ohjaan tulevaa sukupolvea tuntemaan Jumalan ja Hänen käskynsä). 

Kristitty äiti pystyy selviämään jokaisesta päivästä, koska Jumala on hänen vierellään, joka hetki.  Kristitty äiti iloitsee lapsistaan ja pitää kasvatustehtävää etuoikeutena vaikuttaa tulevaan sukupolveen.  Kristitty äiti ei ole riippuvainen mistään ylimääräisestä, vaikka hän saakin nauttia kupillisesta kahvia ja lasillisesta viiniä, hän ei ole niiden orja, ja pärjää hyvin ilman niiden apua. 

Mitä tehdä?


Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin, jos tuntuu, että et pärjää lasten kanssa ilman jotain piristettä.

Nukutko tarpeeksi?  Unen puutteella on suuri vaikutus päivän kulkuun.

Miten syöt? Sokeri ja liian hiilihydraattipitoinen ruokailu väsyttää ja tekee olosta raskaan.

Juotko tarpeeksi vettä?  Vesi on paras nesteyttäjä ja erityisesti kesän helteillä uhkaavan nestevajauksen yksi oireista on suorituskyvyn lasku (huom: kahvi ja viini kuivattaa). 

Vietätkö lepopäivää?  Jumala on antanut meille lahjan: joka viikko yksi päivä, jonka aikana ei tehdä mitään työtä (palkallista tai palkatonta). Panosta silloin elämäätuoviin ihmissuhteisiin, Jumalaan ja harrastuksiin.

Vietätkö leppoisaa yhdessäoloa lastesi kanssa?  Jos kanssakäyminen on pelkää käskemistä tai kieltämistä, se nakertaa suhteesta ilon ja rauhan.


Jos nämä perusasiat ovat kunnossa ja arki tuntuu edelleen raskaalta, on aika kurkistaa pintaa syvemmälle: tunteisiin, ajatuksiin ja menneisyyden tapahtumiin.  Joskus asioita on hyvä käydä läpi luotettavan ystävän, seurakunnan sielunhoitajan tai kristityn terapeutin kanssa.  Mutta meillä on myös upea mahdollisuus turvautua Jeesuksen apuun, ja Hänellä on aikaa sinulle juuri nyt

Mikä saa sinut selviytymään pitkistä päivistä lasten kanssa?  Syötkö suklaata, juotko kahvia tai katsotko iltaisin tv-sarjoja?  Mikään näistä asioista ei ole itsessään väärin...mutta jos niistä tulee päiviemme perusta, on aika pysähtyä tutkimaan millaisia tunteita sydämessä todella liikkuu. 
   



29.7.2019

Paras vanhemmuusneuvo kristitylle vanhemmalle


Hiljattain Jumalanpalveluksessa kiinnitin huomiotani pariin äitiin.  Toinen seisoi salin reunalla sylissään noin puolen vuoden ikäinen vauva.  Vauva oli tyytyväisenä takertunut äitiinsä ja seuraili ihmisiä ja tapahtumia turvallisesta paikasta.  Toinen äiti siirtyi penkistä parivuotiaan lapsen kanssa sivummalle ja viihdytteli häntä muutamilla leluilla ja kuiskauksilla.

Ympärillä oli käynnissä tavallinen sunnuntain Jumalanpalvelus ja äidit olivat tuoneet lapsensa Jeesuksen luokse.  Heidän hellä huolenpitonsa oli ihanaa seurattavaa.

Yksi tärkeimmistä tehtävistäni vanhempana on johdattaa lapsiani Jumalan luokse.

Vanhempien rakkaus ja huolenpito pienen lapsen elämässä valmistaa häntä ymmärtämään, että on olemassa Jumala, joka rakastaa ja pitää huolta.

Minua hymyilyttää joskus ajatus, että olen pienen lapsen silmissä kuin Jumala: elämän antaja, kaikkivoiva, suojelija.

Lapsi tarrautuu ja turvautuu minuun, kun häntä pelottaa tai kun hän on surullinen.  Hän itkee minua, kun hänellä on nälkä, jano, väsy.  Osaan tyydyttää hänen tarpeensa, usein ennenkuin hän itse niitä edes huomaa (kuten jokainen “ei-minua-väsytä”-taistelun läpikäynyt vanhempi tietää). Lapsen silmissä pystyn tekemään mitä vain. 

Olen lapselleni myös esimerkki Jeesuksen opetuslapsesta.  Opetan häntä rukoilemaan, lukemaan Raamattua, kokoontumaan yhteen seurakunnan kanssa, arvioimaan maailmanmenoa Jumalan näkökulmasta. 

Mikä siis on paras vanhemmuusneuvoni?

Miten voin parhaiten opettaa lapsilleni tärkeimmän asian?

Miten pystyn parhaiten välittämään uskon Luoja-Jumalaan?

Kuulimme tämän vanhemmuusneuvon mentoriltamme kymmenen vuotta sitten.  Ehkä kaikkein tärkein tulos tämän neuvon noudattamisesta on ollut se, että olemme nyt paljon rennompia vanhempina kun ennen sitä.

Vanhempana voin nimittäin luoda itselleni suuria suorituspaineita.  Se millainen ihminen lapsestani tulee, on aika suurilta osin minun vastuullani.  Paineita ei tule vain omista tavoitteista, vaan kaikki muutkin kertovat, mitä kaikkea minun vanhempana tulisi osata tehdä ja olla.

Tähän tavallisen vanhemmuuden lisäksi kristittynä vanhempana koen paineita siitä, että minun pitää osata opettaa lapselleni kaiken, mitä hänen tulee Jumalasta tietää.  Osaanko antaa hänelle kuvan siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen tämän päivän maailmassa tarkoittaa?  Miten kasvattaa hänestä rehti, ahkera, luotettava, esimerkillinen kansalainen?

Tämä neuvo tuo mainion ja tarvittavan suhteellisuuden vanhemmuuteen.

Se on tässä:

Sinä vanhempi olet perheessäsi suurin syntinen.  

Yksinkertainen totuus.  Vapauttava, kuten totuuden on tapana olla.

Sinä olet perheesi suurin syntinen.

Kun muistat tämän vanhemmuuden haasteissa, tapahtuu muutama hienoinen painotusero, jolla on suuria vaikutuksia päivittäiseen elämään.

Kun lapset tekevät virheitä tai syntiä, muistat, miten itsekin teet virheitä ja syntiä, vaikka olet aivokapasiteetiltasi ja ymmärrykseltäsi aikuisen mitoissa ja tiedät tasan tarkkaan mitä on oikein ja mikä on väärin.  Ja silti epäonnistuit.  Et ole täydellinen.  Niinpä et odota täydellisyyttä lapsiltasikaan.

Jos sinä, vuosia uskossa ollut, Raamattusi tunteva aikuinen epäonnistut, miten paljon enemmän pienet lapset tulevat epäonnistumaan vielä vuosien ajan.

Olet lempeämpi ja kärsivällisempi lapsiasi kohtaan.  Koska sinäkin haluat lempeyttä ja kärsivällisyyttä muilta, varsinkin silloin, kun teit väärin.

Toinen tärkeä muutos elämääsi tulee siitä, että nyt kun tiedät olevasi perheen suurin syntinen, sinulla on vastuu demonstroida sitä, mitä syntiset kuolevaiset tekevät.

He myöntävät nöyrästi, kun tekevät väärin.

Tämä on kristityn tunnusmerkki.  Kun hän huomaa väärät tekonsa, hän nopeasti katuu ja kertoo, miten unohti noudattaa Jeesuksen käskyjä.

Tämä on paras tapa opettaa lapsille, mitä uskosi oikein merkitsee sinulle arkielämässä.  Koska lapset tulevat näkemään, kun epäonnistut.  Menetät hermot, huudat, vastaat ilkeästi, olet epäreilu, petät lupaukset.

Vanhempana sinulla on kaikki mahdollisuudet olla esimerkki hyvästä ja jalosta, mutta realistisesti se antaa myös kaikki mahdollisuudet julkistaa raadollisuutesi.

Nyt kun tiedät olevasi perheen keskuudessa suurin syntinen, et yritä selittää huonoa käytöstäsi väsymyksellä, nälällä, "huonolla päivällä" tai jollain muulla onnettomalla tekosyyllä.  Sinulla ei enää ole tarvetta puolustella itseäsi ja yrittää näyttää paremmalta kuin mitä todellisuudessa olet.

Kun olet käyttäytynyt väärin lastesi edessä tai lapsiasi kohtaan, tehtäväsi suurimpana syntisenä on demonstroida miten parannuksen teko tapahtuu.

Kristityn vanhemman tärkein tehtävä on olla esimerkki ihmisestä, joka tarvitsee Vapahtajaa ja Anteeksiantajaa.  Teoria on kyllä hieno ja tarpeellinen osa totuutta, mutta lapset todellisuudessa tulevat tekemään mitä sinä teet, ei sitä, mitä käsket heidän tehdä.

Kun tulee aika tunnustaa mitä teit väärin, pystyt kertomaan lapsillesi, miten unohdit Jeesuksen käskyt.

Pystyt rehellisesti kertomaan, että et uskonut.  Jeesus haluaa vanhempien turvautua Hänen apuunsa, Hänen maineeseensa, Hänen hyvyyteensä. Sen sijaan yritit auttaa itse itseäsi, suojella omaa mainettasi ja luottaa omaan hyvyyteesi tai kärsivällisyyteesi.  Ei onnistunut.

Mutta koska jo tiedät, että suurimpana syntisenä teet suurimmat virheet, voit avoimesti kertoa mitä teit väärin, eli tunnustaa.  Voit sanoa, että olet pyytänyt Jumalalta anteeksi Hänen käskyjensä rikkomista ja olet myös saanut Häneltä anteeksi.  Voit olla iloinen siitä, että Jumalan kanssa saa aina uuden mahdollisuuden.

Tämä on paras vanhemmuusneuvo minkä olen kuullut.

Lapset eivät tarvitse vanhempaa, joka (teeskentelee, että) ei koskaan tee virheitä.  He tarvitsevat vanhemman, joka elää todeksi Jumalalle kelpaavaa elämää: nöyryyttä.   

Mikä on paras vanhemmuusneuvo, jonka sinä olet kuullut?









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...