Aviopari: Emme halua lapsia

Viime marraskuussa juhlistin blogin yksivuotispäivää arvonnalla.  Kommenteissa karpalo kirjoitti seuraavan kysymyksen:

”Kristillisissä piireissä naiseudesta puhutaan yleensä samassa yhteydessä äitiyden kanssa. Entä lapsettomat, naimisissa olevat kristityt naiset? Olisiko sinulla heille (meille) sanottavaa tai vaikka vinkkiä hyvästä kirjasta/tekstistä/lähteestä? Mikä on naisen rooli ja tehtävä avioliitossa, kun lapsenhoitovastuuta ei ole? Ja pitäisikö kristityn naisen automaattisesti haluta lapsia?”

Kahden kesken? 

Luin kysymyksen ja jäin sitä miettimään, erityisesti tuota lasten haluamista.  Luin joitain artikkeleita ja blogitekstejä aiheesta.  Ja kuusi kuukautta vierähti :)   Nyt vihdoin päätin, että vaikka aihe on monimutkainen, voin silti kirjoittaa ajatuksiani tänne ylös.  Yritän käsitellä tässä postauksessa kysymystä ”Pitäisikö kristityn naisen haluta lapsia?”  ja katsotaan sitten mitä muita ajatuksia ja pohdintoja jää seuraavaan postaukseen. 

Lasten kanssa?

Ensin omasta taustastani ja kokemuksistani.  Olen kuusilapsisen perheen vanhin.  Vanhempani rakastavat lapsia ja ovat aina osoittaneet positiivista huomiota muidenkin lapsille kuin omilleen.  Kaupoissa sain nolostella kun äiti pysähtyi nuuhkimaan tuntemattomien ihmisten vauvoja (luvan kanssa tietenkin).  Molemmat vanhempani ovat olleet monimuotoisesti lapsityössä vuosien ajan; kerhoja, pyhäkouluja, kuoroja, leirejä, tapahtumia.  Voin sanoa, että perheeltäni olen perinyt myönteisen suhtautumisen lapsiin ja olen oppinut paljon lasten kanssa olemisesta ja lasten kasvatuksesta omilta vanhemmiltani.  Toiveisiini on aina kuulunut avioliitto ja lapsia. Ja koska olen äiti, kirjoitan luontevasti äitiyteen liittyvistä asioista...koska se on niin suuri osa elämääni.  

Nyt karpalon kysymysten johdattelemana olen saanut mietiskellä asiaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei välttämättä haluakaan omia lapsia.  Mitä Raamattu sanoo lapsista?  Mikä oli Jumalan suunnitelma ihmisiä varten luomisessa?  Ja vielä tärkeämpää, mikä on Raamatun kokonaiskuva kun puhutaan ihmisistä, aviopareista, lapsista ja perheistä?

Jumalan suunnitelmissa avioliittoon kuuluu normaalisti lasten syntyminen ja heidän kasvattamisensa Kristuksen seuraajiksi.  1 Mooseksen kirja 1:26-28  ”Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". 

Jumala toistaa käskynsä Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen (1 Moos 9:1): Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” 

Alunperin Jumala tarkoitti, että avioliiton kautta syntyy lapsia ja maa täyttyy Jumalan tuntemisesta kun vanhemmat opettavat lapsilleen sukupolvesta toiseen Jumalan tuntemisen.  Lasten syntyminen ei ole lakannut olemasta hyvä asia. ”Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.” (Psalmi 127:4-5).

Uudessa Testamentissa on myös normaalia, että avioliitossa syntyy lapsia.  Paavalin ohjeet nuorille naisille sisällyttää käskyn rakastaa miestään ja lapsiaan (Tiitus 2:4).  Kukaan ei ollut myöskään lapsista yhtä innostunut kuin Jeesus itse.  Jeesus pysäytti opetuslapset, jotka aikoivat estää lapsia tulemasta Hänen luokseen ja julkisesti moitti heitä.  ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.  Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Markus 10:13-15). Alusta loppuun saakka on Raamatussa laitettu erittäin suuri arvo lasten saamiselle, kasvattamiselle ja siunaamiselle. 

Mutta.

Vaikka avioliiton tarkoitus on yleensä lasten synnyttäminen, tämä ei ole ehdoton käsky.  Raamatussa lasten saaminen on hyvä asia. Samoin Raamatussa avioliitto on hyvä asia.  Silti se ei ole päämäärä, johon jokaisen kristityn pitää pyrkiä.  Genesiksessä Jumala toteaa, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin (2:18 "Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva").  Tämän jakeen perusteella voisi väittää, että avioliiton on aina oltava jokaisen tavoitteena.  Mutta Uuden Testamentin suursinkku Paavali toivoo, että jokainen meistä voisi olla niinkuin hän; naimaton.  (1 Kor 7:7, 26 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen... Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.) Joskus on hyvä ja suositeltavaa olla sinkku, sanoa ei avioliitolle.  Lahjat ovat erilaisia, kutsumukset ovat erilaisia. 

Alussa Jumala käski ihmiskuntaa olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään.  Se on normaalia.  Se on hyvää.  Mutta se ei ole ehdotonta samoin kuin avioliittokaan ei ole ehdotonta.  Mikä sen sijaan on ehdotonta, on hengellisten lapsien tavoitteleminen.  

   

Jumala ei nimittäin tarkoittanut, että ihmisten pitäisi olla hedelmällisiä ja lisääntyä vain sen vuoksi, että maa täyttyisi ihmisistä.  Jos Jumalan päämäärä olisi vain suuri määrä ihmisiä, olisihan Hän voinut tehdä lisääntymisestä jotenkin helpompaa ja tehokkaampaa.  Maa olisi ollut täpötäynnä aika pian, jos olisi normaalia, että ihmiset saisivat lapsia niinkuin kissat: neljä-viisi jälkeläistä joka vuosi.  Tai jollain muulla nopealla tavalla?

Jumalan tahto ihmiskunnalle ja sen kasvamiselle on se, että uusi sukupolvi saisi aina olla kasvamassa Jumalan tuntemiseen.  (Habakuk 2:14  Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.)   Jokainen sukupolvi saisi ylistää Herraa, Jumalaa.  ”Menkää kaikkeen maailmaan...” Niinpä kukaan meistä, naimaton tai naimisissa oleva ei voi paeta tätä suurta vastuuta; olla tuomassa seuraavaa sukupolvea Jumalan tuntemiseen.   

Mietiskele Jeesuksen seuraavia sanoja: ”Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,  ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Mark 10:29-30).   

Ehdottomuus lasten saamiselle siirtyy biologisesta synnyttämisestä satojen hengellisten lapsien saamiseen Kristuksen perheen ja hengellisen panostuksen kautta.  Mitä tämä voi tarkoittaa avioparien tai sinkkujen elämässä, joilla ei ole biologisia lapsia?  Ehkä adoptiota.  Ehkä sijaisperheenä olemista?  Ehkä naapuruston lasten tavoittamista kotipyhäkoulujen tai kerhojen kautta?  Ehkä seurakunnan lapsityömuodoissa mukana olemista? 

Sinun ei tarvitse synnyttää biologisia lapsia.  Mutta Jeesus tahtoo, että jokainen meistä on mukana evankeliumin levittämisessä ja opetuslapseuttamisessa, erityisesti lasten – seuraavan sukupolven- parissa. 

Mietiskele Paavalin sanoja: ”Tämä tarkoittaa, etteivät luonnolliset jälkeläiset ole Jumalan lapsia vaan että lupauksen lapset luetaan jälkeläisiksi.” (Room 9:8).  Jumalan valtakunnassa luonnollisten jälkeläisten saaminen ei ole ehdotonta, mutta toisten tuominen ”Jumalan lasten” asemaan on ehdotonta. 

Paavali puhuu myös hengellisistä isistä (1 Kor 4:15) ja hengellisistä äideistä (Room 16:13).  Kristityn elämässä tärkein perhe on Jumalan antama uusi perhe.  Tämä on tärkein tapa saada lapsia; ei luonnollisen vaan hengellisen syntymän kautta.  Monissa perheissä nämä kulkevat käsi kädessä; saamme lapsia, joita opetamme tuntemaan Jumalan.  Mutta toisissa avioliitoissa kasvatetaan hengellisiä lapsia. 

Keskustelin erään ystävän kanssa viime talvena.  Hän meni naimisiin myöhään, reilusti yli kolmikymppisenä.  Yllättäen kuulin, että hänellä ei ollut koskaan ollut erityistä halua saada lapsia.  Avioliiton alussa hän oli kuitenkin kysynyt mieheltään, halusiko tämä lapsia, ja olisi ollut valmis raskauteen, jos se olisi ollut miehelle tärkeää.  He kuitenkin päättivät jäädä lapsettomiksi.  Ystäväni kertoi kuitenkin miten Jumala oli johdattanut hänet olemaan hengellisenä äitinä eräälle nuorelle uskovalle naiselle.  Vanhempi kristitty nainen, itse lapseton, hengellisenä äitinä nuorelle naiselle, vaimolle ja äidille.  Erittäin kaunis ja jumalallinen kutsumus. 

Jos olette pariskuntana harkitsemassa lapsettomuutta, ei se ole tuomittava ajatus Raamatun mukaan.  Mutta kuten kaikissa tärkeissä päätöksissä, omien motiivien tarkka miettiminen on hyvin tärkeää.  John Piper vastasi samankaltaiseen kysymykseen, kun häneltä kysyttiin onko hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi,jotta voisi tehdä tehokkaammin työtä opiskelijoiden parissa.  Hän sanoi, että taustalla voi olla myös pelkoa, jolla on juuret joko ylpeydessä tai itsekkyydessä  (mitä minä en sano karpalolle enkä kenellekään muullekaan lukijalle, koska en tunne heitä ja heidän elämäntilanteitaan henkilökohtaisesti) koska lasten saaminen on vaikeaa ja haasteellista, ei vain palvelystyötä vaan koko elämää ajatellen.  Vanhempana, äitinä, elämääsi astuu kipua, jonka voit välttää jos sinulla ei ole lapsia. 

Piper myös kehoittaa puolisoita olemaan täydellisen rehellisiä toisiaan kohtaan, koska voi olla, että toinen pidättelee ja piilottelee pientä kaipausta, koska ei halua joutua ristiriitaan puolisonsa kanssa.  Hän sanoo, että aikanaan on liian myöhäistä, kun olet nelikymppinen ja muistelet menneitä ja sanot, että ”olisinpa...”.  Kolmikymppisenä lapsettomana oleminen ei ole ihan sama asia kuin kuusikymppisenä, kun elämän viimeiset vuodet lähestyvät eikä sinulla ole lapsia ympärilläsi. 

Eli summa summarum:

1.   Raamatullisesti voi olla hyväksyttävää, että päätätte jäädä lapsettomiksi.

2.   Jumala odottaa sinun olevan mukana seuraavan sukupolven evankelioimisessa olipa sinulla omia biologisia lapsia tai ei.

3.   Keskustelkaa avoimesti ja rehellisesti lapsettomuudesta niin, että kumpikin saa syyllistymättä kertoa omat toiveensa, tarpeensa ja pelkonsa...ennenkuin on liian myöhäistä.   

Kiitos karpalolle mielenkiintoisen ja haastavan kysymyksen esittämisestä!  Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää?  Haluan jakaa vielä myöhemmin muutamia ajatuksia aiheen tiimoilta, joita olen oppinut kun opiskelin Raamattua tämän asian suhteen.  

Tässä on linkki jatkopostaukseen, jossa kerron miksi sinä tarvitset elämässäsi lapsia - olivatpa ne sitten omia tai ei.