31.1.2015

Miten lapsuus vaikuttaa pariskunnan riitojen ratkaisukykyyn

Osaatteko te pariskuntana riidellä hyvin?

Painotus sanalla hyvin.  Nimittäin jokaisessa avioliitossa on ristiriitoja ja erimielisyyksiä.  Tätä ei ehkä muista ajatella silloin, kun elää vuosisadan rakkaustarinan alkuhuumaa ja puolisosta on löydetty itseään täydellisesti täydentävä henkilö.  Mutta jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu erimielisyyksiä ja riitoja.  Hyväksi riidan tekee, jos avioparilla on taitoa päästä asiassa sopuun ja yhteisymmärrykseen, eivätkä riidat muutu 30-vuotiseksi sodaksi.  



Omasta mielestäni me osaamme mieheni kanssa ratkaista ristiriitoja nyt paremmin kuin aikoinaan tuoreena avioparina.  Emme täydellisesti, mutta edistystä on tapahtunut.  Osittain tämä johtunee ihmisenä kasvamisesta, iän tuoman kokemuksen avulla osaa ratkoa ongelmia paremmin kuin joskus nuorempana.  Osittain tämä myös johtuunee siitä, että tiedän meidän molempien kasvaneen hengellisesti.  En sano tätä siksi, että olisimme jotenkin erinomaisia uskovaisia.  Olen vain nöyrästi sitä mieltä, että tämän päivän minä ymmärtää paljon paremmin kuin se nuorempi minä riitojen syitä ja tapoja hoitaa sopimukseen tulo raamatullisin periaattein.

Mutta on olemassa pariskuntia, jotka eivät vuosien, jopa vuosikymmentenkään jälkeen näytä pääsevän riidoista sopimukseen, vaikka harjoitusmahdollisuuksia on ollut runsain mitoin.  Ikää on tullut ja hengellistä kypsyyttä, mutta kun keskustellaan asiasta, josta ollaan eri mieltä, ei osatakaan lopettaa riitaa.  Tunteet kuohuvat ja kuohuvat, mutta ei näytetä millään pääsevän siihen suvantovaiheeseen.  

Minnesotan yliopisto on seurannut tiettyjä ihmisiä heidän syntymästään saakka.  Kun nämä henkilöt olivat parikymppisiä, heidät kutsuttiin laboratorioon seurustelukumppaninsa kanssa.  Tutkimuksen kohteena oli selvittää, miten pariskunnat käsittelivät ristiriitoja eli riitelivät.  Heitä pyydettiin keskustelemaan aiheesta, josta he olivat eri mieltä.  Keskustelun jälkeen heille annettiin mahdollisuus rauhoittua keskustelemalla aiheesta, josta he olivat samaa mieltä.  Labra ei nimittäin halunnut lähettää pariskuntia kotiin tukkanuottasilla.

Vaikka rauhoitusaika oli annettu ihan vain rauhoittumista varten, tutkijat huomasivat, että pariskunnat selvisivät riitatilanteista eri tavoin.  Jotkut pariskunnat olivat olleet kiihkeästi eri mieltä, mutta pystyivät löytämään yhteisen sävelen nopeasti keskustellen aiheesta, josta molemmat olivat samaa mieltä.  Toiset pariskunnat jäivät ikään kuin jumiin konfliktivaiheelle eivätkä pystyneet siirtymään siitä toisenlaisiin tunnelmiin.

Tutkija päättivät selvittää mistä tämä johtui.  Miksi jotkut pariskunnat eivät näyttäneet pystyvän lopettamaan riitojaan?  Kun he paneutuivat tutkittavien historiaan, he huomasivat, että pariskuntien kyky sopia riitoja liittyi heidän hoitajiensa kanssa muodostamaan tunnesuhteeseen 12-18 kuukauden iässä.  Ihmiset, joilla oli ollut turvallinen tunnesuhde hoitajiensa kanssa, pystyivät selviytymään ristiriidoista paremmin 20-vuoden ikäisinä.  Tämä tarkoitti sitä, että jos hoitaja pystyi auttamaan pientä lasta tasoittamaan negatiivisia tunteitaan, aikuisena sama lapsi kykeni tasoittamaan itse omia negatiivisia tunteitaan ristiriitatilanteissa.  Hän selvisi riidasta sovintoon eikä jäänyt tunteissaan kiinni negatiiviseen.

Lapsuuden kasvuympäristöllä on äärimmäisen suuri merkitys ihmisen koko elämään.  Tämä voi tuntua epäreilulta, jos on kasvanut turvattomassa kodissa, välinpitämättömien vanhempien armoilla.  Voiko minusta kasvaa tasapainoinen aikuinen?  Kykenenkö pitämään yllä rakastavaa avioliittoa puolisoni kanssa?  Osaanko välittää lapsilleni positiivisia tapoja selvittää riidat, jos omat kokemukseni ovat olleet negatiivisia?

Tutkijoiden mukaan emme ole täysin lapsuuden kokemusten armoilla.  Kun he tutkivat ihmisten kykyä selvitä riidoista, he huomasivat, että kun toinen puolisoista toipuu riidoista hyvin, se auttaa pariskunnan yhdessäpysymisen mahdollisuuksia.  Kun toinen osapuoli johtaa sopimukseen tulon prosessia, tämä voi suojella puolisoa ja suhdetta.  Suhteen terveys säilyy, kun jo vain toinen puolisoista osaa irroittaa itsensä nopeasti ristiriidoista ja välttää negatiivisissa ajatuksissa ja tunteissa vallomista.



Muistan kerran erään vaimon kertovan, miten hänen miehensä rakkaus on ollut hänelle hyvin hoitavaa.  Jäin miettimään tätä ajatusta…rakastava puoliso voi rakastamalla hoitaa sisimpääni, auttaa minua paranemaan.  Tämän tutkimuksen mukaan rakkaussuhde voi olla tärkeässä roolissa vaimentamassa huonojen lapsuudenkokemusten vaikutusta elämässämme.  Tämän päivän tärkeät ihmiset voivat auttaa minua toipumaan aikaisempien vaikeiden kokemuksien vaikutuksilta.

Lapsuudessa koetuista laiminlyönneistä on mahdollista toipua, kertoo Ylen sivuilta löytynyt uutinen ja haastattelu.  Alkoholistiperheiden lapset tai vanhempien sotatraumojen vuoksi kärsineet tai suvun vaiettujen salaisuuksein raskauttamat pystyvät toipumaan lapsuuden kokemuksistaan.  Mutta tarvitsemme siihen toisia ihmisiä.

Vertaistuella on tärkeä merkitys.  Harva pystyy menneisyyden haavoja hoitamaan itse. Toipuminen on hidas prosessi, josta on vaikeaa selvitä yksin.  Lapsuuden kokemusten pöyhiminen voi nostaa esiin paljon asioita, joiden työstäminen vaatii aikaa. Jos on vuosikymmeniä kasvanut kieroon, ei oikeneminenkaan tapahdu hetkessä, artikkelissa sanotaan.

Usein eivät nämä lapsuuden raskaat kokemukset tule esiin nuorena, jolloin parisuhteeseen aletaan ja avioliittoja solmitaan.  Vuosien vierittyä puoliso voikin alkaa käydä läpi kipeitä kokemuksiaan ja se vaikuttaa myös avioparin suhteeseen.  Miten tärkeää onkaan, että pysytään oman puolison rinnalla myös näinä rankkoina hetkinä.  Me kaikki tarvitsemme ymmärrystä ja ehdotonta rakkautta.  Niiden avulla voimme parantua kipeimmistäkin kokemuksista.

Löysin näistä tutkimuksista paljon ajateltavaa perhesuhteisiin.  Oman pienen lapsen kanssa muodostuva tunnesuhde on hänelle elintärkeää.  Minun kanssani hän oppii, että häntä rakastetaan joka hetkellä, häntä ei jätetä yksin selviämään negatiivisten tunteiden kanssa.  Kun hän saa lohdutusta, läsnäoloa ja rakkautta kiukun tai surun tai pettymyksen hetkillä, opetan häntä löytämään tapoja tasoittamaan negatiivisia tunteitaan itse.

Kaikkein hellyyttävintä lasten leikeissä on seurata, kun 2-vuotias ottaa nuken syliin, laittaa sen olkapäätään vasten nojaamaan ja taputtaa nukkea selkään.  Shhh, shhh, nukelle kuiskataan ja annetaan suukko poskelle.  "Vauva ikkee" kerrotaan äidille ja äitinä on ihana huomata, että lapsi jo tietää miten pientä itkevää rauhoitetaan.

Toivoa löytyy myös siitä huomiosta, että voimme puolisoina auttaa toinen toisiamme käymään läpi lapsuuden haavoja tai elämän kolhuja.  Minä voin olla miehelleni suojaisa satama, hän on minulle turvallinen kallio.  Me tuemme ja suojelemme toisiamme.  Hän voi näyttää minulle mallia tasapainoisesta suhtautumisesta, kun itse tärisen tunnemyrskyn armoilla, minä voin olla turvallinen ja ymmärtävä kuuntelija, kun hän jakaa vaikeita kokemuksiaan.

Me tarvitsemme toisia ihmisiä.  Jos lapsuudessa on ollut ihmisen puutetta, voimme rakastavassa ihmissuhteessa löytää tukea kasvuun.  Sitoutumisen kauneus näkyy juuri näiden vaikeiden kausien aikana, kun puolisot päättävät, että vaikeuksien ei anneta erottaa vaan ne saavat hitsata heidät tiukemmin yhteen.  Avioliitto, miehen ja naisen välinen suhde on todellakin mysteeri, kuten Raamatussa sanotaan.


How Couples Recover After an Argument Stems From Their Infant Relationships, Association for Psychological Science.

Lapsuudessa koetuista laiminlyönneistä on mahdollista toipua, Yle Uutiset.

Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Young Couple Having A Dispute” by David Castillo Dominici
“Couple Climbing Stairs” by Ambro

28.1.2015

10 asiaa, joita miehesi vihaa



Tämä teksti on alunperin julkaistu viime syksynä True Woman-nimisellä sivustolla.  Siinä on 10 ajatusta herättävää väitettä vaimoille.  Kirjoittaja on Kimberly Wagner:  

Aviomieheni ja minä vietimme monta vuotta onnettomassa tilassa.  Minua hävettää kertoa, että tämä lista on osittain tuloksena asioista, joita tein.  Useiden tekemieni asioiden tulos, itse asiassa.  Minusta olisi upeaa, jos voisit oppia virheistä, joita minä tein vuosien varrella.  


Hän vihaa sitä, että julkisesti hyökkäät häntä vastaan.

Kun osoittelet muille hänen vikojaan, kritisoit tai korjaat häntä, saat hänet tuntemaan itsensä idiootiksi muiden edessä – ja se on alentavaa.  Älä nolaa häntä millään tavalla (erityisesti lastenne edessä).  Haluaisitko hänen tekevän näin sinulle? 


Hän vihaa sitä, kun muistutat häntä menneistä epäonnistumisista.

On asia, joka on sovittu aikoja sitten (tai vaikkapa vasta viime viikolla), ja sinä et voi päästää irti.  Me kaikki olemme epäonnistuneet.  Anna niiden asioiden, jotka on selvitetty ja sovittu, mennä.  Jos välillänne on asioita, joita ei ole raamatullisesti käsitelty, älä tuo niitä esiin kiusataksesi häntä, vaan ota askeleita armollisen sovinnonteon suuntaan ja sitten anna asian olla!  


Hän vihaa sitä, kun purkaudut hänelle heti kun hän astuu ovesta sisään.

Yksi asia, jota en voi painottaa vaimoille tarpeeksi: HALAA miestäsi kun hän saapuu työstä! Tervehdi häntä suukolla ja osoita rakkautta.  Rohkaise häntä ja pidättäydy kertomasta miten vaikea päivä sinulla on ollut.  Hänellä on ollut pitkä päivä (tiedän, että niin on sinullakin, mutta en puhu miehellesi.  Puhun sinulle).  Hän on kohdannut haasteita, joita sinä et ole kohdannut ja ehkäpä hän kohtasi taisteluita, joista sinä et tiedä mitään.  Anna hänelle syy odottaa kotiin tulemista.  


Hän vihaa sitä, että odotat hänen olevan samanlainen kuin tyttökaverisi.  

Hän ei todennäköisesti ole askartelija, skräppääjä tai halua viettää viisi tuntia ostarilla. Iltapäivä kynsihoitolassa ei todennäköisesti ole hänen mielestään kivaa.  Hän ei tule kommunikoimaan kanssasi bestiksesi tavoin eikä hän halua tietää asiaa, jonka sinä haluat kertoa. Viimeiseen. Yksityiskohtaan. Saakka.  Arvosta sitä, että hän on mies ja jätä tyttöjen jutut tytöille.


Hän vihaa sitä, että odotat hänen lukevan ajatuksiasi.

Kerro hänelle.  Älä leiki niitä ajatusleikkejä, joissa ajattelet:  Jos hän todella rakastaisi minua, hän tietäisi, että haluan …(fill in the blank).  Minun ei pitäisi joutua kertomaan hänelle!  Miehesi tulee olemaan niin kiitollinen, jos jätät ajatustenlukemisleikit ja aloitat rehellisen ja armollisen keskustelun.    


Hän vihaa sitä, kun kohtelet häntä niin kuin lasta.

Miehet tietävät, että he eivät ajattele niin kuin me ajattelemme.  He tietävät, että voi olla haasteellista vastata odotuksiimme tai haluihimme.  Kun he unohtavat sulkea vessanpöntön kannen, se ei ole siksi, että he haluavat ärsyttää meitä.  Kun he ajavat ylimääräisen matkan, koska unohtivat oikean risteyksen, he eivät tee sitä, jotta saisivat kuluttaa ylimääräistä bensaa.  Kun me puhumme miehillemme samalla äänensävyllä kuin lapsillemme, se on epäkunnioittavaa.  Ja se on synti.  


Hän vihaa sitä, että aloitat tärkeän keskustelun klo 23.00.

Älä odota nukkumaanmenoaikaa, ennen kuin aloitat keskustelun, joka mahdollisesti voi aloittaa aamuun saakka kestävän sodan.  Jos sinun täytyy aloittaa keskustelu, jossa on mahdollisuus suuriin ristiriitoihin tai tunteisiin, tee se alkuillasta (tai odota aamua, jolloin hän on kotona).  Kunnioita hänen tarvettaan lepoon.  


Hän vihaa sitä, miten vertailet häntä siihen ”täydelliseen tyyppiin” seurakunnassa. 

Miehesi ei ehkä näytä yhtä ”hengelliseltä”, ei kohtele sinua samoin kuin tämä ”täydellinen tyyppi” kohtelee vaimoaan, ei ehkä kuulosta yhtä tietäväiseltä tai näytä olevan yhtä kiinnostunut saarnasta.  Mutta miehelläsi todennäköisesti on joitain arvokkaita ominaisuuksia, jotka sinä missaat täysillä, koska keskityt asioihin, joita hän ei ole.  Lopeta vertaileminen – mitä hyvää siitä voi seurata?  Miksi et pyytäisi Jumalaa avaamaan silmiäsi näkemään asioita, joita et vielä ole arvostanut hänessä?  


Hän vihaa sitä, kun aloitat mykkäkoulun.

Kun käytät mykkäkoulua manipuloidaksesi häntä, vahingoitat teitä molempia.  Mykkäkoulu on vihamielinen rankaisuväline.  Älä tee asioita vaikeammaksi napsauttamalla suutasi kiinni ja patoamalla vihasi.  Jos olet loukkaantunut tai vihainen, mene ensin Jumalan eteen ja pyydä Häntä tutkimaan sydäntäsi nähdäksesi, jos vihasi on oikeutettua tai jos siellä on jokin loukkaus, josta pitää keskustella.  Puhu sitten miehesi kanssa.  Ole rehellinen ja nöyrä keskustellessasi ja muista – hän ei ole sinun vihollisesi! 


Hän vihaa sitä, kun käytät seksiä aseena. 

Seksuaalisen läheisyyden lahjan tulee olla epäitsekkään rakkauden ilmaisuväline. Se on hengellisen yhteyden fyysinen ilmaisukeino.  Älä vetäydy pois rangaistaaksesi miestäsi, äläkä käytä läheisyyttä lahjontakeinona.  Kunnioita aviovuodettanne pyhänä, ja rakasta miestäsi hyvin.  


Kuulostinko tylyltä?  Toivottavasti en, tiedän vain kuinka helppo on luisua epäkunnioittavaan asenteeseen, joka ilmenee vääränä käytöksenä rakkaitamme kohtaan.  Haastan meitä tänään jättämään pois nämä yleiset, mutta tuhoavat asenteet avioliitossamme.  Ne eivät tuo kunniaa Jumalalle.  

Näetkö itsesi jossain kohdassa?    Jos näet, toivon, että vietät jonkin aikaa etsien Jumalaa.  Pyydä Häntä nostamaan esiin asioita, joita sinun pitää pyytää anteeksi mieheltäsi ja jaa ne sitten miehesi kanssa. 


Kuva: FreeDigitalPhotos.net
stockimages

19.1.2015

Pieniä asioita



Pieni käsi silittää poskea.  "Ihana äiti!" huokaa taapero.  Äidin sydämeni sulaa.  Tällaiset hetket ovat niitä äitiyden helmiä.

Niitä pieniä helmiä, joiden säihke ei oikein riitä toisenlaisiin hetkiin.

Tunteet purkautuvat, huudetaan, kiukutellaan, murjotetaan, kulmat kurtussa, käsivarret tiukasti ristissä.  Ei ihme, että lapsetkin tämän osaavat.  

Välillä tunteet myllää.  Mylläys on usein vain päänsisäistä.  Pienestäkin asiasta voi alkaa ajatusten syöksykierre, kun se kasautuu lukemattomien muiden pienten asioiden päälle.  Kamelin selkä jne. Yhtäkkiä en enää kestäkään pyykkikasaa ja lattioiden päivittäistä imurointia ja alituisen täyttä tiskipöytää.

Joskus myllätään ääneen, kuten muutama päivä sitten kun kerroin lapsille, että nyt en enää jaksa.  Olen ihan kypsä tähän äitinä olemiseen ja teidän tuollaiseen käytökseen ja se loppuu nyt.  Jälkeenpäin ajatellen täysin epäoikeudenmukaista itkettää omia lapsia tällaisilla tunteenpurkauksilla, varsinkin kun tiedän ja tiesin, että en ole lähdössä mihinkään eikä mikään tässä ole loppumassa.  Mutta siinä tilanteessa ihan mikä muu elämä vain tuntui houkuttelevammalta.

"Pitäisi olla kunnianhimoa, tavoitteita", kerron miehelleni.

"Etsin kerran Raamatusta sanaa kunnianhimo." mies juttelee rauhallisesti.  "Paavali puhui kunnianhimoisista tavoitteistaan esimerkiksi siinä, että hän on julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi on jo mainittu.  Tavoitteena oli löytää saavuttamattomia paikkakuntia."

Hiljennyn miettimään.  Kuinka keppoisilta omat tavoitteet näyttävätkään Jumalan vaa'assa.

"Mutta kun saavuttaisi jotain hienoa!" jatkan, mutta enemmänkin itselleni.

Kunnianhimo on vahva halu tehdä tai saavuttaa jotain, tyypillisesti jotain mikä vaatii päättäväisyytta ja kovaa työtä. Kunnianhimon voi käsittää myös haluna ja päättäväisyytenä saavuttaa menestystä.  Ja nämä kotona odottavat pienet asiat eivät näytä olevan niitä kuuluisia astinlautoja menestyksekkääseen elämään.

Raamatussa sana kunnianhimo (eng. ambition) esiintyy usein negatiivisessa valossa.  Kunnianhimoinen ihminen haalii itselleen.  Mutta onhan siellä tavoitteitakin annettu, hyviä tavoitteita.  Minkälaisissa asioissa minulla pitäisi olla kunnianhimoa?  Millaisten asioiden eteen pitäisi nähdä vaivaa?

Kehoitamme teitä...katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenellekään avun tarpeessa.  1 Tess 4:11-12.  
Tehkää minun iloni täydelliseksi siten...ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toisia parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.  Fil 2:2-4.  
Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi. 2 Kor 5:9. 
Käytänkö aikaa, näenkö vaivaa saavuttakseni näitä tavoitteita?

Vaikka kunnianhimo silmissä kiiluen en tavoittelisikaan isompaa taloa tai kalliimpaa autoa tai merkkitavaraa tai ylennyksiä, voi tämä halu olla jotain enemmän kuin muut salakavalasti saada jalansijaa sisimmässäni.  Meidät on ohjelmoitu palvomaan; jokin tai joku aina on sydämessämme ensimmäisellä sijalla.  Epäjumalan paikalle pyrkii myös näennäisesti hyvät asiat.

Nuoresta asti olen halunnut elää Kristukselle, mottopaikkani 2 Kor 5:14-15 mukaan.  "Mitä vain", ajattelin, "Minne vain." Vaikka mielessä jäytää epäilys, että en ole tarpeeksi hengellinen, niin kuin ne todelliset uskon sankarit ja hengelliset jättiläiset, halua on tehdä suuria tekoja Jumalalle.

Ajatus, että joutuisin urautumaan sunnuntain jumalanpalvelusten kuuntelijaksi ja arkipäivän rukouskokouksien penkinkuluttajaksi ahdisti kuin pakkopaita.  Että kävisin istumassa ja kuuntelemassa Jumalan sanaa, mutta ikinä en saisi käyttää elämääni Jumalan palvelemiseen?

Sain varmuuden Jumalalta, että Hän ei ole unohtanut minua.  Se muutti elämäni.

Tässä minä nyt olen.  Tässä me nyt olemme.  Seuranneet Jumalan kutsua, tarjonneet elämämme Hänen käyttöönsä.  Tarpeet ovat valtavia, vastuu painaa.

Minulla on neljä lasta.  Yhtäkkiä minun elämäntehtäväni tuntuu liian pieneltä.  Siis oikeastiko on tärkeää tämä vaippojen vaihto, alituinen ruokkiminen, samojen huoneiden siivous, loputon pyykkikasa, samojen asioiden opettaminen, kuskaaminen ja kiukkuisten tunteenpurkausten ymmärtäminen?

Missä odottavat suuret teot; teot, jotka julistavat Jumalan kunniaa, teot, jotka ovat ihmeitä?

Ne teot, joita minä halusin tehdä.  

Sillä onhan kunnianhimoni sitä hyvää kunnianhimoa: haluan tehdä asioita, jotka ovat Jumalalle mieliksi, motiivinani on tehdä Häntä tunnetuksi, tuoda Hänelle kunniaa.

Tällaisia ajatuksia miettiessäni lainasin kirjastosta lapsille kirjan.

Helen Kellerin elämänkerran.

Helen Keller oli aikansa pienoinen kuuluisuus, jonka maine tunnetaan tänäkin päivänä ympäri maailmaa.

Terveenä syntynyt Helen sairastui alle kaksivuotiaana "aivokuumeeseen" ja sairauden johdosta menetti näkönsä ja kuulonsa.  Älykäs Helen kärsi suunnattomasti ensimmäisinä vuosinaan turhautumisesta, kun hän tajusi, että muut ihmiset kommunikoivat liikuttamalla huuliaan ja tuottamalla ääntä, mutta hän itse ei siihen kyennyt.  Helen ei osannut tuoda ajatuksiaan julki kuin muutamien kymmenten viitomien avulla, joita hänen äitinsä parhaiten ymmärsi.  Vanhemmat antoivat hänen tehdä mitä hän tahtoi ja Helenistä kasvoi omapäinen ja huonotapainen lapsi, jonka päivittäiset raivonpuuskat ja väkivaltaisuus pelottivat hänen perhettään.

Helenin vanhemmat olivat kuulleet koulusta, jossa opetetaan sokeita lapsia.  He pyysivät koulua lähettämään heille opettajan.  Maaliskuussa 1887 20-vuotias Anne Mansfield Sullivan saapui Kellerien kotiin.

Myöhemmin Helen kuvailee Annien saapumista elämänsä tärkeimmäksi päiväksi ja hänen sielunsa syntymäpäiväksi.  Nuori Annie aloitti vaikean tehtävänsä.  Hänen itsepäisyytensä ja vahva tahtonsa varmasti auttoivat hänet ensimmäisten haastavien kuukausien yli, jolloin 6-vuotias Helen potki, löi, nipisti ja löi häneltä hampaan suusta.  Annielta meni viikkoja, ennenkuin hän voitti Helenin luottamuksen ja sai vihdoin opettaa hänet tottelemaan ja käyttäytymään hyvin.

"Tottelevaisuus on portti, jonka kautta tieto ja rakkaus astuvat lapsen mieleen." Annie kirjoitti.  Hän ymmärsi, että ennenkuin Helen oppisi hillitsemään vahvan luontonsa ja tunteenpurkauksensa, hän ei pystyisi opettamaan häntä.  

Läpimurto tapahtui myöhemmin keväällä.  Helen oli oppinut, että hän ei saisi tahtoaan läpi Annien kanssa.  Häntä kiinnosti suunnattomasti viittomat, joita Annie jatkuvasti viittoi Helenin käteen.  Koska Annie viittoi vain, jos Helen käyttäytyi kauniisti, Helen oppi itsehillinnän jalon taidon. Mutta Helen ei näyttänyt ymmärtävän yhteyttä esineiden ja viitottujen sanojen välillä.

Huhtikuun 5. päivä 1887 Annie vei Helenin leikkimään vesipumpun luo.  Kun viileä vesi valui Helenin mukiin ja käsille, Annie viittoi jatkuvasti sanaa V-E-S-I hänen käteensä.  Yhtäkkiä Helen jähmettyi paikoilleen.  Annie näki hänen kasvojensa kirkastuvan.  V-E-S-I, V-E-S-I hän viittoi uudelleen ja uudelleen Helenin käteen.  Silmänräpäyksessä Helen ymmärsi, että jokaisella asialla oli nimi.  Tämä kylmä ja märkä, joka valui hänen käsilleen oli vettä.  Jokaisella esineellä, jonka hän tiesi, oli nimi ja nyt hänellä oli vihdoin tapa kuvailla näitä esineitä.

Helen sai mahdollisuuden murtautua pimeästä ja hiljaisesta maailmastaan yhteyteen muiden ihmisten kanssa.

Iltaan mennessä Helen oli oppinut 30 viittomaa ja siitä lähtien hän opiskeli ahkerasti Annien opettaessa häntä jatkuvasti.  He viettivät kesän ulkona luontoa tutkien ja syksyyn mennessä Helen oli oppinut 625 sanaa.

A young Helen Keller with Anne Sullivan.
Helen ja Annie
Tämä oli vasta alkua.  Helen oli älykäs ja määrätietoinen ja mikään ei estänyt häntä oppimasta.  Helenin saavutuksista kirjoitettiin lehdissä, hän sai vierailla sen ajan tärkeiden ihmisten luona ja kun hän vihdoin pääsi yliopistoon ja valmistui sieltä erinomaisin arvosanoin, hän oli aikansa parhaiten koulutettu kuuro-sokea oppilas.

Helen Keller on usein ollut kovan työn, päättäväisyyden ja määrätietoisuuden esikuva.  Hänen optimistinen elämänasenteensa ja vilkas, hurmaava luonteensa tekivät hänestä pidetyn hahmon.  Hänen saavutuksensa kuuro-sokeiden oikeuksien puolestapuhujana ovat vertaansa vailla.  Tänäkin päivänä hänen ajatuksiaan ja sanontojaan lainataan:  "The only thing worse than being blind is having sight but no vision." ja "Alone we can do so little; together we can do so much."

Vaikka Helen on äärettömän inspiroiva ja liikuttava henkilö, olen kirjaa lukiessa kiinnittänyt huomiotani Annie Sullivaniin, Helenin opettajaan.

Millainen henkilö ottaa elämäntehtäväkseen kiukkuisen ja itsepäisen kuuro-sokean lapsen opettamisen?  Millainen henkilö jää vaikeaan, jopa mahdottomalta tuntuvaan työtehtävään, jossa hänen apuaan ja neuvojaan ei arvosteta ja jossa häntä lyödään, potkitaan ja nipistellään?  Millainen henkilö sitoutuu elämään vammaisen tytön kanssa yöt ja päivät?  Millainen henkilö päättää opettaa yhdelle lapselle viittomilla kaiken sen tiedon, mitä koulutukseen sisältyy, esikoulusta yliopistoon saakka?

Helen Kellerin opettaja Annie Sullivan.

Aikana, jolloin kuuro-sokeille usein lyötiin hullun leima otsaan ja heidät hylättiin oman maailmansa vangiksi, Annie otti tehtäväkseen opettaa tätä pientä tyttöä.

Annie, jonka elämän ensimmäiset vuodet olivat hyvin onnelliset, mutta joka kärsi myöhemmin silmäsairaana, orpona, hylättyä ja pilkattuna köyhäintalossa.  14-vuotiaana hän pääsi vihdoin sokeiden kouluun.  Annie ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei pujottaa lankaa neulansilmään, mutta hän oli päättäväinen, älykäs ja määrätietoinen aivan niinkuin Helenkin.  Vaikka osa opettajista oli valmis poistamaan tämän teräväkielisen ja äkkipikaisen tytön koulusta, hän lopulta valmistui luokkansa parhaana oppilaana.

Valmistumispäivänä Annie, luokkansa priimus, oli valittu pitämään puhe.  Hän lopettaa puheensa kehoitukseen:

"Velvollisuus sitoo meitä astumaan aktiiviseen elämään.  Menkäämme iloisesti, toiveikkaasti ja innokkaasti, ja asettukaamme etsimään meidän omaa erityistä osaamme.  Kun me löydämme sen, halukkaasti ja uskollisesti tekemään sen; sillä jokainen ylitetty este, jokainen saavutettu menestys tuo ihmisen lähemmäksi Jumalaa..."
Anne M. Sullivan, 1.6. 1886. 
Löysikö Annie elämäntehtävänsä Helen Kellerin opettajana?  Löysikö hän oman erityisen osansa tässä roolissa?  Annie pysyi Helenin rinnalla kuolemaansa saakka.  Uskon, että hän noudatti omia ohjeitaan ja teki halukkaasti ja uskollisesti kaikkensa, että Helen sai menestyä.

Paavali sanoo, että ihmisten suosiota tavoittelevat eivät voi olla Kristuksen palvelijoita.  Tulee hetki, jolloin pitää valita: haluanko miellyttää ihmisiä vai haluanko miellyttää Jumalaa.  Paavali tiesi, että Jumala testaa sydämemme asenteen.  Keneltä minä haen hyväksytää?  Jeesus moitti ihmisiä siitä, että he ottavat vastaan kunniaa toisilta ihmisiltä, eivätkä etsi Jumalalta tulevaa kunniaa.  Hän väitti, että ne, jotka ovat toisten palvelijoita, ovat itse asiassa suurimpia.

Kaikkea tätä sulattelen, kun elämän pienuus tuntuu kahlitsevan.

Muistan kertomuksen pojasta, joka sai jakaa vaatimattomat eväänsä Jeesuksen kanssa.  Jeesus otti nämä leivät ja kalat, siunasi ja mursi ja tuhannet ihmiset saivat syödä itsensä kylläisiksi.  Ruokaa jäi ylikin, monta korillista.

Opetuslasten asenne oli kyyninen: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"

Niin, mitä ovat minun pienet tekoni, kun tarpeet ovat niin valtavia?

Eivät mitään, eivät oikeastaan yhtään mitään... ellen anna niitä Jeesukselle.  Vain Jeesuksen käsissä muuttuvat vaatimattomat eväät tuhansille ruoaksi.  Jeesus siunaa, murtaa ja jakaa niin, että kaikille tarvitsiville riittää yllinkyllin.

Se on ihme.

Ehkä minä jätän tyynesti ne ihmetekojen tekemiset Jeesukselle.  Minä olen se, joka paistaa leipää ja kalaa ja sujauttaa ne lapsensa laukkuun.  "Muista jakaa!" ja suukko otsalle.  Pienet jalat juoksevat Jeesuksen perään.

*** *** ***

What does Bible say about ambition?

Kunnianhimon selitys Wikipediasta

Jeesuksen ihme "Viisi leipää ja kaksi kalaa" on ainoa ihme, joka löytyy jokaisesta evankeliumista.

Kuva: FreeDigitalPhotos.net by lkunl

5.1.2015

Vuosikatsaus ja luetuimmat postaukset 2014

Viime vuoden tapaan kirjoitan yhteenvedon edellisvuoden postauksista.  Lopussa luetuimmat jutut.



Tammikuu


Vuoden 2013 katsaus.

Sitten vaihdoin blogin ulkonäköä ja kerron siinä, miksi valitsin nuo bannerissa näkyvät tekstit.

Olen käynyt läpi Vanhan Testamentin pikku profeettoja.  Kirjoitin Obadjan kirjasta, jossa on vain 21 jaetta.  

Seuraavaksi oli vuorossa Joonan kirja.  Pääosassa ei olekaan suuri kala, eikä kiukkuinen profeetta, vaan Jumala, joka armahtaa pahantekijöitä.

Aloitin ihan vahingossa perinteen, jossa kirjoitan tammikuun viimeisenä päivänä jostain hyvästä tutkimuksesta.  Mielelläni jatkan perinnettä tänäkin vuonna.  Viime vuonna kirjoitin siitä, mitä tapahtuu, jos lapset eivät saa tarpeeksi vapaata, sosiaalista leikkiaikaa.  Seuraamukset ovat aika hämmästyttäviä!  Palaan aina silloin tällöin lukemaan tätä tutkimusta ja annan lasteni touhuta rauhassa kivojen leikkien parissa.

Helmikuu


Helmikuun alussa avauduin siitä, että halusin pudottaa painoa ja tuntea itseni terveemmäksi.  Tein siinä lopputalvella ja keväällä hitaita muutoksia terveellisen elämäntavan suuntaan ja olen ilokseni huomannut, että minulla on paljon enemmän energiaa.

Seuraava pikku profeetta oli Miika.  Opiskellessani näitä satoja vuosia vanhoja kirjoituksia, olen uudelleen ja uudellen hämmästynyt siitä, miten niiden sanoma koskettaa vielä tänäkin päivänä.  Miikankin kirjasta löysin itseäni puhuttavia jakeita.

Vahva nainen herättää keskustelua, mutta halusin selvittää, onko vahvalla ja vahvalla eroa.  Millaista on raamatullinen vahvuus?  Miten nainen voi olla vahva naiseuttaan unohtamatta?

Jaan tavan opiskella Raamattua, jossa tavoitteena on se, että elämä muuttuu Raamatun lukemisen perusteella.  Jos luet Raamattua, mutta mikään elämässäsi ei muutu, oletko todellinen kristitty?


Maaliskuu


Terveelliset elämäntavat tulevat pikkuhiljaa osaksi arkielämää.  Suurin muutos minulle on ollut sokerin reilu vähentäminen.  En edelleenkään käytä sokeria päivittäisissä teekupposissa tai kahvittelussa.  Karkkipäivä sen sijaan on repsahtanut, ja olen taas palaamassa malliin, jossa jotain herkkua syödään vain kerran viikossa.  Sokerin haitoista lukeminen on auttanut ja lapsetkaan eivät enää tykkää sokeriyliannostuksesta.

Työpaikkaromanssit voivat tuntua mukavalta viihteeltä ja eikös se pienoinen flirttailu aina piristä elämää?  Vaikka et koskaan edes ajattelisi avioliiton ulkopuolista suhdetta, voit silti helposti kietoutua ajatuksissasi tunnesuhteeseen.  Miksi tämä ei ole hyvä ajatus ja miten voit auttaa itseäsi löytämään järjen äänen sen sijaan, että antaisit tunteiden viedä, löytyy tästä postauksesta.

Henkilökohtaista:  Kävin valitsemassa itseäni kuvaavia kuvia "...and that's who I am"-sivulta.

Vaikka tykkäänkin pukeutua hameisiin ja mekkoihin, en laita sitä uskon mittariksi.  Mutta mitä Raamattu sanookaan naisten pukeutumisesta?  Pitäisikö pukeutumisemme olla erilaista kuin miesten?

Pikku profeetta Naahum puhuu lohdutuksen sanoja.  Mietin miten me vanhempina olemme sekä lohduttajia, että niitä, jotka rankaisevat lapsia ja kirjoitan rankaisemisen tärkeydestä ja siitä, miten rakkaus on kuitenkin se voima, jota vanhempien pitää ensisijaisesti käyttää.

Huhtikuu


Oli ihana hehkuttaa onnistumisten kokemuksia terveellisiä elämäntapoja metsästäessä.

Miksi Jumala sallii elämääni myös vaikeat ihmiset ja miksi se onkin oikeastaan lahjaa.  Mitä voin oppia vaikeiden ihmisten kautta ja miten voin heidän avullaan muuttua?

Palmusunnuntaina kirjoitin siitä, miten sama kansanjoukko ensin palvoi Jeesusta ja huusi hoosiannaa, ja muutaman päivän päästä huusivat "Ristiinnaulitse!!!".  Ihmisten suosio on hyvin häilyvä käsite.

Pitkänäperjantaina Jeesus puhui ristiinnaulittuna seitsemän kertaa.  Näiden seitsemän sanan äärellä voi hiljentyä vastaanottamaan Pääsiäisen sanomaa.

Olen aina ajatellut, että omien vanhojen vanhempien kanssa asuminen ja heistä huolenpitäminen olisi rikkaus koko perheelle.  

Toukokuu


Äitienpäivänä ryppyisiä ajatuksia.  Äiti on kaunis, muttei rypytön.    


Kesäkuu



Aloin opiskelemaan erään blogin parissa Sananlaskujen kirjan luvun 31 naista.  Se on otsikoitu sanoilla "Kelpo vaimon ylistys" ja siinä kuvataan ahkeraa ja Jumalaa pelkäävää naista.  Opiskelutahto oli tiivis; joka päivä jotain, joten en seurannut sitä loppuun saakka.  

Heinäkuu


Vaatteet ja pukeutuminen herättävät aina keskustelua.  Huomasin, miten olin yrittänyt tehdä vaikutusta muihin, kun valitsin vaatteita eräänä kesäpäivänä.  On vaikeaa olla tarkkana sydämen asenteiden kanssa, kun on vaatekaappia kaivamassa.  

Armo on kristinuskon ihmeellinen ja ainutlaatuinen sanoma.  Muistanko, mitä armo tarkoittaa?  Miten se muuttaa ajatuksiani ja käytöstäni?  

Elokuu


Tyttöjen ja poikien erilaisuus, saako sitä julkisesti mainita?  Minä mainitsen.  Miksi tytöille tarjotaan vaaleanpunaista ja miksi jotkut vanhemmat suuttuvat siitä?  Mikä on sukupuolineutraalien ajatusmallien ajamisen takana?  

Kirjoitin siitä, miten voimme suunnitella toimiamme etukäteen tai harmitella jälkikäteen, kun olemme jättäneet jotain tekemättä.  Onko sinulla suunnitelmaa esimerkiksi lastenkasvatuksessa?  Se on asia, jossa jälkikäteen harmittelu varmasti koskee eniten.  

  

Syyskuu


Vaikka kirjoitan naisblogia, en ole kirjoittanut feminismistä.  Nyt paneudun aiheeseen ja kaivoin esiin feminismin perusteet ja aallot: ensimmäinen, toinen ja kolmas aalto.  Samalla kerron miksi en ole feministi, mutta ymmärrän niitä, jotka liittyvät tähän joukkoon.  


Lokakuu


Kotihoidon tuen jakaminen herätti vilkasta keskustelua.  Kirjoitin aiheesta omia ajatuksiani, keskittyen suuresti lasten etuun, joka oli unohtunut julkisessa keskustelussa aika pitkälti.  Todellinen tuki oman lapsen kotihoitoon tulee kuitenkin ihan muualta, kuin Suomen valtiolta.  


Moni nainen suhtautuu elämään kuin projektiin: olen vastuussa, minä kontrolloin, minä päätän.  Tällaisesta asenteesta kärsivät kuitenkin eniten ihmissuhteet, jotka kuihtuvat kasaan projektien kohteena ollessaan.   

Päivä Oy:llä on hyvä kristillinen perhelehti ABC+ , jota suosittelen tilaamaan!

Me käymme lasten kanssa läpi Sananlaskujen kirjaa.  Kerron tässä miten me käytännössä opiskelemme sitä.


Marraskuu


Esittelen 3 parasta vuoden aikana lukemaani kirjaa.  

Miksi joskus esiin tulee yllättävän ja suhteettoman voimakas reaktio?  Osaatko selvittää reaktioittesi juuria ja syitä?  Miksi on tärkeää tunnistaa kipeiden tapahtumien vaikutukset vuosienkin jälkeen? 

Joulukuu




Joulunaikaan kuuluu monia perinteitä.  Perinteet ovat tärkeitä, etenkin muistisairaiden elämässä.  Luomme perheenä perinteitä ja perinteet kuuluvat myös kristilliseen elämään.   

Joulu on juhla, johon kuuluu monen mielestä erottamattomasti lapset.  Joulun tunnelmaa pääsee myös lapsenmielisyydellä, vaikka lähipiirissä olisikin vain aikuisia.  


Luetuimmat vuonna 2014


Ehdottomasti luetuin postaus viime vuonna oli Työpaikkaromanssi.  Se oli miltei kolminkertaisesti luetumpi kuin kakkosena listalla oleva Vahva nainen.  Aihe on aina ajankohtainen ja ehkäpä kirjoitan siitä vielä lisää.  



Tässä top 10:

1. Työpaikkaromanssi
2. Vahva nainen
3. Naisellisesti mekoissa
4. Lapset tarvitsevat paljon vapaata leikkiaikaa
5. Feminismi ja muut ismit sekä naisen suurin pelko
6. Sokeri(n) kuolema {terveelliset elämäntavat}
7. Tytöt ja pojat
8. Luonteenkasvatusta pelien parissa
9. Voiko perhe pärjätä yhdellä palkalla
10. Varoitus: tämä voi muuttaa elämäsi 



kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
Theeradech Sanin
stockimages

1.1.2015

Elämänsuunnitelma

Hyvää uutta vuotta 2015!



Enpä ole varmasti ainoa kun sanon, että mietintämyssyssä on suunnitelmat tätä vuotta varten.  Tammikuun alku tarjoaa eteeni puhtaan hangen, jonne voin lähteä tekemään polkujani.  Vai seuraanko jonkun muun tekemää polkua?  Lähdenkö tuntemattomaan maastoon  vai pitäydynkö tutuissa maisemissa?  Onko aika seisoa ja ihmetellä maisemia vai kenties puskea menemään?    

Mitä vanhempi olen, sitä enemmän tajuan, että aika on rajallista.  Ihan oikeasti, en ehdi tekemään kaikkea sitä, mitä joskus ajattelin tekeväni.  Niinpä haluan ymmärtää rajallisuuteni ja oikeastaan olla siitä kiitollinen.  Uskon, että jokaisella ihmisellä on Jumalan hänelle antama henkilökohtainen suunnitelma.  En voi tehdä sinun töitäsi, en elää sinun elämääsi, en tavoitella sinun tavoitteitasi, en tuoda kunniaa Jumalalle niinkuin sinä voit elämässäsi tehdä.

Samalla tavalla kukaan muu ei voi tehdä sitä, mitä Jumala haluaa minun tekevän.  Haluan siis herkät korvat kuulemaan, mitä Jumala minulle tälle vuodeksi antaa tehtäväksi.  Suunnittelen siis tulevaa vuotta ja haluan laittaa itselleni päämääriä.  Kaikkea eteeni tulevaa en voi suunnitella, yllätyksiä tulee kun vähiten odottaa, mutta aion päättää asioista, joista voin päättää ja tehdä työtä niiden saavuttamiseksi.

Ainakin näin tammikuun ensimmäisenä tämä kuulostaa hyvältä ajatukselta.

Löysin viime vuonna blogin, jonka lukijaksi jäin.  Siellä oli mukavan napakat ohjeet elämänsuunnitelman kirjoittamiseksi.  Ensimmäinen askel minulla on löytää rauhallista aikaa, jolloin voisin rukoilla ja etsiä Jumalan tahtoa eri tehtävieni suhteen.  Olisi ihanaa viettää kokonainen päivä tai vaikka puoli päivää ihan yksin.  Eräs ystäväni tarjosi kotiaan käyttöön, kun hän on työssä, se on ihan tyhjillään.  Joskus on hyvä olla kaiken tutun ulottumattomissa, silloin joutuu oikein keskittymään vain siihen, mitä halusi tehdä.   Ei voi alkaa nyppimään kuihtuneita lehtiä huonekasvista tai lajittelemaan DVD-hyllyä aakkosjärjestykseen.

Mutta kaksikin tuntia taitaa olla minulle ihan riittävän pitkä aika.  Siispä huomenillalla, kun lapset on heivattu nukkumaan, otan kupin teetä, Raamatun ja muistiinpanovälineet ja alan suunnittelemaan.  ...  Muistin juuri, että meillä on vieraita koko päivän lauantaina...mutta jospa saisin vierasvalmistelut valmiiksi ennen iltaa!

Ensimmäiseen askeleeseen kuuluu elämän eri osa-alueiden miettiminen.  Mitkä ovat päämääräni näillä alueilla?  Missä haluan nähdä parannusta?  Miten voin jokaisella elämäni alueella kunnioittaa Jumalaa ja elää uskoani todeksi?


  • Hengellinen
  • Henkilökohtainen
  • Avioliitto tai ihmissuhteet
  • Fyysinen
  • Emotionaalinen
  • Taloudellinen
  • Ammatillinen

Tiedän jo hengelliseen tavoitteeseen, että haluan lukea Raamatun kokonaan läpi tänä vuonna.  En ole hyvä seuraamaan mitään lukusuunnitelmia, mutta haluan saavuttaa tämän tavoitteen tänä vuonna ja miksipäs ei jatkaa sitä loppuelämän ajan!  Raamatussa on 929 lukua.  Jos luen joka päivä 2,5 tai 3 lukua, saan luettua Raamatun vuodessa läpi.  Se käy minulle.  

Huomenillalla olen toivottavasti miettinyt läpi nämä alueet.  Joissakin ei ehkä tule suuria muutoksia tavotteeksi, mutta joka alueelta mietin, miten haluan elämäni sujuvan, jatkanko samaan malliin, pitäisikö muuttaa jotain?  Muutoksia pitäisi olla viisi, ei enempää.  Ihan hyvä rajoittaa itseään myös tässä suunnittelussa.  Aikaa on kuitenkin vain vuosi ja lepopäivä kuuluu joka viikkoon!  

Onko sinulla tapana suunnitella elämää uuden vuoden alussa?  Oletko pystynyt pitämään kiinni tavoitteista?      



kuva: 
FreeDigitalPhotos.net
taesmileland   



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...