Tänään on kahdessadas kerta kun painan julkaise-nappia, 200 mahdollisuutta kirjoittaa tärkeäksi kokemaani asiaa. Haluan palata aiheeseen, jonka järistyksissä ja myllerryksissä olen edelleenkin, enkä varmasti koskaan pääse täältä turvalliselle maaperälle. Tarvitsen tätä viestiä itse.
Äitiys ei ole turvallista. Ei ole takuita. En voi kontrolloida paljoakaan siihen liittyvää. Oi, kyllä voin yrittää! Osaan varmasti vieläkin ulkoa ensimmäiseen synnytykseen kirjoittamani suunnitelman. Kivunlievityksestä napanuoran katkaisuun tiesin mitä haluan ja olin varma, että tämä oli juuri se oikea tapa saattaa lapsi maailmaan.
Neljännessä synnytyksessä ei ollut muita toiveita, kuin että ei opiskelijoita kiitos. Nyt synnytän suunnitelmitta, ilman tarkkailijoita.
Haavekuvat äitiydestä ovat ymmärrettäviä, ne ovat tapoja valmistautua elämänmuutokseen, keino auttaa itseä näkemään tuleva maailma uudella tavalla. Näin se tulee menemään, näin me tulemme lastamme hoitamaan, näin me tulemme keskustelemaan.
Haaveista voi kasvaa jumalaistaruja. Äidin synty. Yliluonnollinen rakkaus. Kaikkivaltias vanhempi. Ihmeellinen imetys. Ehtymättömät voimavarat. Minun pitäisi pystyä kaikkeen, kuten Jumala.
Myyttejä on monia ja ne kaikki tulevat murenemaan.
Mikä tulivuorenpurkauksen jälkeen onkin luonnollista, maiseman tuleekiin muuttua. Purkaus ei jätä mitään ennalleen. Entisen pyyhkiydyttyä pois maisema ei jää autiomaaksi ikuisiksi ajoiksi. Se voi olla hetken kuolemankenttä, mutta pian taas vihertää. Asiat, jotka ovat odottaneet entisen maiseman pinnan alla, nousevat kukoistamaan. Yllättäviä asioita tulee esiin, ennen näkemättömiä, uusia lajeja. Sinusta on enempään kuin olisit uskonut.
Maaperästä nousee myös ei-toivottuja lajeja. Valheen juuret ovat syvällä ja ne nostavat rumaa päätään myllerretyssä maisemassa. Äitimyyteistä elinvoimaisin pilkkaa, että jos vain tekisin jotain tärkeää elämässäni, tuntisin oloni merkitykselliseksi. Nyt olen vain äiti.
Tämä on se valhe, jonka pauloihin herkästi jään. Toisaalta tiedän, että tämä minulle annettu tehtävä on todella tärkeä. Toisaalta keskellä ikuista vaipanvaihtoa, itkua, pyykinpesua, melua, ruoanlaittoa ja sotkua voi tuntua, että voisi sitä elämässä saada aikaan jotain todella tärkeää. Olla arvostettu. Nähdä kovan työn tuovan tulosta. Saada kiitosta reaaliajassa.
Synkkinä hetkinä äitimyytti jankuttaa, että ei naisen paikka ole vain kotona, vain lastenhoitajana, vain kotiapulaisena. Naisen pitää olla saavuttamassa, valloittamassa, menestymässä. Maailma tarvitsee sinua! Voit tehdä niin paljon hyvää! Laittaa lahjasi likoon, hyödyntää osaamisesi!
Miten murtaa tämä myytti? Miten hyökätä voittamattomalta näyttävää linnoitusta vastaan?
Jumalan Sanalla.
Ilosanoma, hyvät uutiset, evankeliumi on kristittynä elämämme tärkein asia. Evankeliumi on se, että Jeesus on kuollut kaikkien edestä, jotta ne, jotka nyt elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on edestämme kuollut ja ylösnoussut (2 Kor 5:14-15). Hyvien uutisten ytimessä on uhri - Jeesus antoi elämänsä minun tähteni - eikä lienee ammattia, jossa itsensä uhraamista vaadittaisiin yhtä täydellisesti kuin äitiys.
Äitiys voi olla evankeliumin todeksi elämistä omassa kodissa. Vapaaehtoisesti, iloisesti itsensä antava, toisten tarpeista huolehtiva, muiden hyvinvointia ajatteleva äiti elää uskoaan todeksi päivittäin: rakas lapsi, et ole este ylennykseen, et ole hidaste unelmieni saavuttamisessa, et ole riippakivi jalassa kun haluaisin lentoon. Olet lahja, olet aarre, olet osa Jumalan suunnitelmaa.
Jumala arvostaa elämää, joka luopuu omista suunnitelmistaan Hänen tähtensä.
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä
ja ottakoon ristinsä
ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä,
vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman,
mutta saisi sielullensa vahingon?
Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?"
Jeesus
Matt 16:24-26
Me emme kuule hurraahuutoja tällaisesta asenteesta siitä yksinkertaisesta syystä, että maailma vihaa evankeliumia ja maailma halveksii itsensä uhraamista.
Maailma kyllä arvostaa tiettyjä uhrauksia saavutusten vuoksi. Ne vain tulevat esiin ihan nurinkurin: maailma hurraa naisille, jotka uhraavat lapsensa ylennysten vuoksi. Maailma hurraa naisille, jotka uhraavat kotielämän työpaikan vuoksi. Maailma hurraa naisille, jotka uhraavat avioliittonsa hetken huuman vuoksi. Maailma hurraa naisille, jotka uhraavat syntymättömät lapsensa omien unelmiensa vuoksi.
Kaikkea muuta pitää uhrata, mutta ei minua itseäni. Ei omassa kodissani. Ei lasteni kanssa.
Jumalan maailmassa arvojärjestys on toinen. Anna oma itsesi toisen hyvinvoinnin vuoksi. Näytä, että todella rakastat.
"Älkää ihmetelkö veljeni, jos maailma teitä vihaa...
Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden,
että hän antoi henkensä meidän edestämme;
meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä
ja hän näkee veljensä olevan puutteessa,
mutta sulkee häneltä sydämensä,
kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä,
vaan teossa ja totuudessa."
1 Joh 3:13, 16-18
Kun pystyn näkemään työni kotona lasteni parissa evankeliumin puhdistamien silmälasien läpi, tunnistan valheen rikkaruohoksi heti kun sen sirkkalehdet ovat pinnalla. Pystyn nypistämään valheen ennenkuin se pääsee myrkyttämään ympäristönsä. Pystyn iloitsemaan totuudessa, olen tärkeä, olen korvaamaton, olen kaiken elämän ylläpitäjä sanan kaikissa merkiyksissä! Aika lasteni kanssa vaikuttaa heidän koko tulevaisuuteensa, heille uhraamani työ tulee kantamaan hedelmää. Lapsella on ikuinen sielu ja se on nyt minun käsissäni.
Vain Jumalan avulla voi nähdä tulevaisuuteen, ymmärtää pienten tekojen merkityksen pitkällä tähtäimellä. Kristitty äiti on monien uteliaiden silmien tarkkailtavana. Tulen aina muistamaan naapurin muslimiperheen tyttöjen havainnot minusta. "Sinä et lyö lapsia". Mitä muuta he ovat nähneet kodissamme? Nähköön evankeliumin elossa, Sanan lihassa, Jumalan Hengen vaikutuksen maan päällä!
Tottakai on väsyttävää tehdä päivittäin samoja asioita, ilman että niillä on näkyvää tulosta. Samat tiskit altaassa, samat vaatteet pesukoneessa, samat varoitukset ja opetukset.
Kunnes eräänä päivänä huomaan, että nokkamukit ovat jääneet käyttämättömänä kaappiin, koneessa pyörivät vaatteet mahtuvat enää vain nukeille enkä enää löydä käsilaukkuni sisältöä lattialle levitettynä. Emme ole ostaneet aikoihin vaippoja, en pilko kenenkään ruokaa enkä pese kenenkään käsiä – ja maisema muuttuu taas.
Jokainen hetki kotona äidin kanssa on mahdollisuus. Mahdollisuus ymmärtää evankeliumi ja se ilo mikä siitä seuraa.
Mahdollisuus ymmärtää, että tärkeintä ei ole täydellisyys ympäristössä, vaan täydellinen rauha sydämessä. Että tärkeintä ei ole lihava pankkitili, vaan rakkautta pursuava sydän. Että tärkeintä ei ole tittelit ja meriitit, vaan ystävän kiitos, lapsen iloinen jokellus ja rakkaat kuiskaukset illalla. Että sydäntäni ei tyydytä omien unelmien seuraaminen, vaan Jumalan unelmien toteutuminen elämässäni.
Äiti, olet tärkeä. Se mitä teet, on tärkeää. Ja parasta on, että Jeesuksen käsissä pienet teot lisääntyvät ja hyödyttävät satoja ja tuhansia ihmisiä. Koska evankeliumi yksinkertaisesti on hyviä uutisia.
Se nykyajan naiseudessa ehkä onkin niin monimutkaista. Jos jäät kotiin, saat paheksuntaa kun olet laiska etkä tekemässä "oikeita töitä". Jos luot uraa, saat paheksuntaa, kun et ole kotona hoitamassa lapsiasi (vaikka he olisivat isänsä hellässä huomassa). Niin tai näin, naisena onnistut aina tekemään väärin päin.
VastaaPoistaSitä kuitekin jäin tämän tekstin pohjalta miettimään, että jos äitys on omista suunnitelmista luopumista ja uhrautumista - uran luominen puolestaan ei, niin miten mies sitten voi luopua omista suunnitelmistaan ja uhrautua?
Tarkoitukseni ei ole ärsyttää eikä kiusata. Syy sille, että tämä raamatusta tuleva sukupuolijaottelu (Nainen on heikompi astia jne.) aiheuttaa minussa niin voimakkaita tunteita on se, että olen saanut läheltä seurata erään uskovan perheen kamppailua seurakunnan ja oman tilanteensa ristitulessa. Yhä harvempi mies, varsinkaan nykyisessä yhteiskunnassamme, on sellaisessa tilanteessa, että nainen voi huoletta jäädä pitämään kotia, vaikka se molempien toiveena olisikin. Seurakunnalla voi olla vahva mielipide naisten työnteosta ja "tasavertaisuudesta", mutta kyllä minusta nainen siinäkin uhrautuu, että menee töihin ja auttaa miestään saamaan leivän pöytään jos miehellä ei syystä tai toisesta ole siihen mahdollisuutta.
Anne, kiitos ajatuksista!
PoistaTärkeintä kristityn perheen elämässä on, että puolisot tekevät yhdessä päätökset ja löytävät Raamatusta niille perustuksen. Paineita tulee ihan joka puolelta, hyvää tarkoittavista isovanhemmista tuntemattomiin paheksujiin. Älä taivu tekemään asioita vain siksi, että joku muu sanoo tietävänsä paremmin. Esim. eräs tuttava kertoi, että haluaisi kotikouluttaa lapsensa, mutta ei kokenut olevansa tarpeeksi vahva vastaamaan ihmisten ihmettelyihin ja mielipiteisiin (omista vanhemmista lähtien). En siis lähtisi siitä ajattelusta, että aina onnistun tekemään väärin jonkun mielestä. Raamatussa on paljon asiaa perheille, lasten kasvatukseen ja naisille. Ne ovat vapauttavia ajatuksia. Tuo "nainen on heikompi astia" ei varmasti tarkoita sitä, että naisella ei olisi kykyjä ja vahvuutta (voisinkin kirjoittaa tuosta jakeessa blogissa oman postauksen)! Raamatun ohjeet naisille ovat vapauttavia ja elämää tuovia.
Kristityn elämä on omien suunnitelmien luovuttamista Jumalalle. Ei ole tässä naista eikä miestä erikseen. En tarkoittanut tekstissä sitä, että nainen uhraa kun on äiti, vaan tarkoituksena oli korostaa sitä, että kristitty AINA seuratessaan Jeesusta joutuu kieltämään itsensä. Aina. Se on vain hyvin erilaista erilaisten ihmisten elämässä. Jouduin antamaan elämäni Jeesukselle ja se tuntui kipeältä uhraamiselta, ennen kuin olin naimisissa ja minulla oli lapsia. Olen koko ajan opetellut "tapahtukoon sinun tahtosi"-rukousta ja tulen sitä loppuun asti opettelemaan. En siis kiteytä sitä vain äitiyteen, vaikka se onkin nyt tässä minun elämäntilanteessani ajankohtainen esimerkki. Jumala on hyvä.
Toivottavasti tämä selvensi vähän kirjoitustani. Ja kiitos tuosta ajatuksesta, että nainen on heikompi astia. Alankin nyt sitä miettimään :) Tervetuloa kommentoimaan uudelleen!
Hei taas, innostuin tosiaan tutkimaan tuota "heikompi astia" sanojen merkitystä ja kirjoitin siitä uuden postauksen. Se ei ihan tarkoita sitä, mitä moni usein luulee, vaan siinä onkin naiselle hyviä uutisia. Ihan niin Jumalan tapaista! :)
PoistaTässä linkki:
http://annaminunollanainen.blogspot.co.uk/2016/02/onko-nainen-heikompi-astia.html
Kiitos taas ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi!
VastaaPoistaOn todella hienoa, että olet kotona lasten kanssa. Arvostan sitä suuresti.
Olen pohtinut omalla kohdallani työn ja perheen suhdetta. Opiskelen alaa, joka on minulle suuri intohimo. Minulla on tavoitteita työni suhteen, joita haluaisin saavuttaa. Haluaisin kehittää alaani ja itseäni. Mutta haluaisin myös perheen. Haluaisin viettää aikaani heidän kanssaan, olla läsnä. Olen miettinyt onko molempien saaminen mahdollista ja onko se oikein. Mitä Jumala ajattelee intohimostani työtä kohtaan? Jos kutsumukseni olisi seurakunnan parissa, en ehkä ajattelisi näin. Seurakunnissa tuntuu vallitsevan ajatus, että seurakunnalle, Jumalalle, saa antaa aikaansa jopa oman perheen kustannuksella. Muulle ei. Tämä ei kuitenkaan taida olla totta. Jumala ei arvota työtämme.
En haluaisi uhrata perhettäni työlle. Toisaalta en myöskään haluaisi uhrata työtäni perheelle, sillä sisälläni koen sen kutsumuksena. Tämä on vain ajatusten virtaa, joka vaatii mietiskelyä. Onneksi päätös mihinkään suuntaan ei ole vielä ajankohtainen. Rukous "tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni" on sopii myös minun tilanteeseeni.
Tulevan ammattini näkökulmasta haluan vielä sanoa, että on hienoa kun olet miettinyt synnytykseesi liittyviä asioita. Hienoa, että kuuntelet itseäsi. Mielestäni on hienoa myös se, että olet suunnitellut ensimmäistä synnytystäsi ja että olet nyt päässyt pidemmälle. Olisi mielenkiintoista lukea myös synnytykseen liittyvistä hengellisistä asioista täällä. Löytyykö Raamatusta jotakin, joka inspiroi sinua synnytyksessä tai puhuu sinulle siihen liittyen?
- Maria -
Maria, kiitos pohdintojen jakamisesta!
PoistaHaluan koko sydämestäni rohkaista sinua nauttimaan opiskelusta, valmistumaan ja tekemään työtäsi täydellä sydämellä. Miksi ei? Jumala on antanut sinulle lahjoja, mahdollisuuden opiskella tasokkaassa maassa, käytännön taitoja, laita ne käyttöön!
Muista kuitenkin tämä: elämässä työtä tärkeämpää on ihmissuhteet. Perheellisellä ne ovat puoliso ja lapset, muilla ystävät, suku, jne. Pidä huoli siitä, että panostat hyviin ihmissuhteisiin JO NYT. Jumala ei halua piiskata meitä tekemään minkäänlaista työtä ihmissuhteiden kustannuksella. Se on väärin, olipa työ mitä tahansa. Pidä nämä mielessä, kun laadit opiskeluaikataulua ja otat työvuoroja. Tarvitset lepopäivän joka viikko ja tarvitset ystäviä ja perhettä.
Elämässä on "vuodenaikoja", jolloin panostat erilaisiin asioihin. Sinkku opiskelija panostaa eri asioihin kuin pienten lasten kotiäiti tai työssäkäyvä tai teinien vanhempi tai sairaasta puolisosta huolehtiva tai leski. Se tekee elämästä mielenkiintoisen. Kun kuljet rukoillen, Jumala on luvannut johdattaa. Uskon, että löydät sopivan tavan elää tasapainoista elämää, kun pidät arvojärjestyksen kohdillaan.
...en osaa suoralta kädeltä sanoa, että mikään tietty Raamatunkohta olisi inspiroinut minua synnytyksen suhteen... Ydinajatus on aina ollut, että Jumala on hyvä ja kaikki mitä tapahtuu, on Hänen suunnitelmissaan ja tiedossaan.
Kiitos rohkaisustasi! On hyvä muistutus vaalia ihmissuhteita ja kiinnittää huomiota vapaa-aikaan. Olen toki pyrkinyt pitämään elämän osa-alueita tasapainossa, mutta ehkä asiaa voisi tarkastella vielä uudelleen rukouksen kanssa.
Poista- Maria -
Jokaisen perheen pitää itse päättää missä sen äiti on ja olla sitten tyytyväinen ratkaisuun. Sukulaisellamme on 16 lasta ja äiti kotona. Meillä pari ja perheellemme on sopinut parhaiten se että olin töissä. Teen työtä jonka palvelut ovat kotiäitiperheille välttämättömiä. Monet äidit kuten lääkärit opettajat jne ovat tärkeitä yhteiskunnassa emmekä tule ilman heitä toimeen. Minusta äiti halutessaan voi jos mieskin haluaa olla kotona tai töissä. Eikä raamatulla saisi lyödä päähän. Kotiäidit usein pitävät itseään jotenkin pyhempinä?
VastaaPoistaKiitos kommentista anonyymi,
PoistaKirjoitin tämän rohkaisuksi äideille, itselleni. Hienoa kuulla, että olette tehneet perheenä valintoja, jotka sopivat teille parhaiten. Lapsillasi on kuitenkin vain yksi äiti, ja sinun työtäsi olisi varmasti muitakin tulossa tekemään - ihan niin kuin minunkin kohdallani.
Jumalan Sanasta sanotaan, että se on kuin kaksiteräinen miekka. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaiskirje 4:12-13).
En halua haavoittaa ketään sanoillani ja olen pahoillani, jos tein niin. Mutta jos Jumalan sana on viiltänyt sydäntäsi, ole kiitollinen. Se leikkaa vain turhat ja vahingolliset osat pois.
Minä en sinua tuomitse, vaan Jumalan Sana tuomitsee ajatuksesi ja aikeesi.
Sinä et tee elämästäsi tiliä minulle, vaan Jumalalle, joka näkee sydämesi salaisimpiin sopukoihin saakka.
Jumala on pyhä. En voi tehdä itseäni pyhäksi, en millään teolla. Vain Jeesuksen veren kautta löytyy pyhitys. Jos voisin töilläni itseni pyhittää, en tarvitsisi Jeesusta. Ei siis ole olemassa pyhiä ja pyhempiä kristittyjä, on vain Jumalan pyhäksi tekemiä ansiottomia ihmisiä.
Siunausta ja voimia teille perhe-elämään!
Ihana vastaus, arvostan suoruuttasi ja rehellisyyttäsi!
VastaaPoistaJäisin itse kotiin lasten kanssa jos se olisi taloudellisesti mahdollista (olen omilla valinnoilla saattanut meidän perheen taloudellisesti pulaan ja nyt maksan näin siitä hinnan). Toisaalta olen miettinyt Raamatun paikkoja jotka lupaavat, että toimeentulosta ei tarvitse murehtia yms Jumala lupaa, että ei koskaan meitä jätä eikä hylkää, että mitäpä jos vaan luottaisin sanaan ja jäisin kotiin lasten kanssa.
Olen ollut uskossa jo useamman vuoden, olen käynyt kasteella yms käyn seurakunnan tilaisuuksissa, mutta en ole täyttynyt Pyhällä Hengellä, joten koen, että en saa suoraan johdatusta tässä asiassa. Minun puolestani on useasti rukoiltu ja anon ja rukoilen itse sitä. En tiedä, onko minulla vielä jotain sidoksia tai mistä voi johtua, olen koko sydämestäni kutsunut Jeesuksen sydämeeni ja uskon, että Hän on ristillä kuollut myös minun syntieni tähden ja haluan seurata Hänen tahtoaan, mutta kun en tiedä mikä se on :( Koen myös itseni ulkopuoliseksi seurakunnassa, jotenkin huonommaksi uskovaksi kuin muut tämän asian takiia.
Voisitko tehdä postauksen Pyhästä Hengestä tai muuten taas auttaa ja neuvoa asiassa? Kiitos
T. Eri anonyymi :)
Hei eri anonyymi! :)
PoistaJeesuksen opetuslapset kysyivät kerran Jeesukselta, että mitä heidän pitäisi tehdä, että tekisivät Jumalan tekoja.
Jeesuksen vastaus oli varmasti heille yllätys. Listalla ei olekaan hyviä tekoja ja lähetystyötä ja köyhien auttamista, jotka ovat varmasti tärkeitä tekoja kristityn elämässä.
Jeesus vastasi: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh 6:29).
Jos haluat tehdä jotain, joka miellyttää Jumalaa, usko Jeesukseen. Usko, että Jeesus on pelastaja ja vapahtaja, usko, että Jeesus on kaikkea sitä, mitä Raamattu sanoo Hänen olevan. Kerro evankeliumia itsellesi, joka päivä. Usko pelastaa, ei vain silloin sen ensimmäisen kerran, kun valitsit uskon, vaan se on jatkuvaa mielen puhdistusta evankeliumin mukaisesti.
Pyhän Hengen täyteydestä löysin nämä kaksi artikkelia, joissa puhutaan hyvin asiasta. Olet varmasti jo tietoinen näistä opetuksista, mutta lue silti.
http://www.jariiivanainen.net/Pyhan%20Hengen%20kaste.html
http://www.uskonet.fi/artikkelit/165/pyhan_hengen_kaste
Näissä artikkeleissa erityisesti ajatus, että Pyhän Hengenv voitelu annetaan tehtävää varten, oli minulle hyvä muistutus. Mikä olisikaan se tehtävä, jota varten Jumala on sinut luonut?
Et ole huonompi uskova. Itsesääli on evankeliumin vastaista. Et voi uskoa evankeliumia ja sääliä itseäsi tai ajatella itseäsi huonommaksi kuin muut. Sinä olet rakas, rakas lapsi, jolle on kaikki tarjolla Isän kodissa. Siinä kodissa on vain lapsia - ei orpoja, jotka odottelevat murusia pöydästä kun muut ovat nousseet, ei palvelijoita, jotka tekevät työtä ja syyllisenä levähtävät hetken. Lue Galatalaiskirjettä vaikka jonkin muun Raamatunkäännöksen mukaan, kuin olet tähän asti lukenut.
Toivon sinulle iloisia hetkiä Jeesuksen läsnäolossa!
Hei, kiitos vastauksesta ja linkeistä, käyn tutustumassa niihin ajan kanssa :)
VastaaPoistaT. Eri anonyymi :)