Herkät pojat

Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sen ääneen sanominen ei olekaan muodikasta nykyään.  Useiden lasten vanhemmat tai lasten kanssa työskentelevät tietävät totuuden.  On olemassa kasvatuskirjoja, joiden aiheena ovat pojat, kuten tämä ja tämä.  On olemassa nettisivuja poikien äideille.  Jos tytöt ja pojat olisivat täsmälleen samanlaisia, kirjat olisi voitu nimittää neutraalisti lastenkasvatusopas tai pienistä lapsista kunnon aikuisia ja tukisivustot poikien äideille olisivat samanlaiset tyttöjen äideille. 

Voit väittää, että erot tyttöjen ja poikien välillä ovat ihmisten, aikuisten luomia.  Jo syntymätilanteesta, kätilöiden päätettyä kumpi sukupuoli sieltä syntyikään, vanhemmat kohtelevat lasta tyttönä tai poikana.  Eroja aletaan muovata jo kehdossa.  Lapselle ei anneta mahdollisuutta päättää sukupuolestaan, koska perhe ja ympäristö olettavat hänen olevan joko tyttö tai poika ja kasvattavat hänet sitten tähän tiukkaan muottiin.  Voit toki uskoa kaiken tämän.  

Tyttöjen ja poikien eroja miettiessäni tallensin tämän artikkelin, jossa väitetään, että katastrofien jälkeen syntyy enemmän tyttöjä kuin poikia.  Tutkijat havaitsivat mm. että Japanin tsunamin jälkeen läheisissä paikkakunnissa syntyi huomattavasti enemmän tyttöjä kuin poikia.  Sama trendi oli huomattu muuallakin suurien onnettomuuksien tai kansallisesti stressaavien tilanteiden jälkeen.  

Herkät pojat abortoituvat äidin kokiessa raskausaikana suuren stressin tai miehen stressi vaikuttaa siittiöiden laatuun ja poikasiittiöt jäävät vähemmälle.   ”Poikalapset ovat ilmeisesti herkempiä stressille”. 

Miksi tuon esille tämän artikkelin?  Kaksi syytä.

Jo siittiöinä ja sikiöinä ollessaan pojat eroavat tyttösiittiöistä ja tyttösikiöistä.  He reagoivat ympäristöön eri tavoin.  Ennen kuin kasvattajat ja muut aikuiset ovat saanet lusikkaansa soppaan, ovat soppa-ainekset muodostuneet kahteen erilaiseen muotoon: tyttöön tai poikaan, jotka ovat erilaisia ytimiään myöten. 

Pojat ja tytöt ovat erilaisia jo sikiövaiheessa, mutta mikä kiinnitti huomiotani on se, että pojat ovat se herkempi sukupuoli, se joka ei kestä stressiä.    

Pojat eivät olekaan niin kovia ja vahvoja kuin ehkä helposti ajatellaan.  He reagoivat stressiin, ehkä jopa syvemmin kuin tytöt.  He eivät kestä ihan kaikkea mitä eteen tulee.

Tämän päivän lastenpsykiatriassa poikien osuus asiakkaina on selkeästi suurempi kuin tyttöjen.  Pojat kärsivät ja se näkyy.  En ole psykiatri enkä terapeutti, en tiedä syitä enkä seuraamuksia (vaikka Sinkkosen kirjoituksista tykkäänkin).  Tiedostan kuitenkin sen, että pojat tarvitsevat suojelua, hyväksyntää ja rohkaisua ihan niin kuin tytötkin.  Ehkä jopa enemmän?  Pojat turvautuvat tyttöjä herkemmin anti-sosiaaliseen käytökseen nurkkaan jouduttuaan.  Kovan kuoren alla voi olla haavoittunut, herkkä poika.    

Myötätuntoni poikia kohtaan syveni, kun ymmärsin, miten herkkiä he ovat.  Minulla on kaksi hyvin poikamaista poikaa ja haluan äitinä ymmärtää heitä parhaani mukaan.  Olen kiitollinen miehestäni, joka antaa aikaa ja huomiota lapsille (erityisen tärkeää pojalle). En halua olettaa, että kaikki varmasti tulee sujumaan hyvin, vaan haluan tietoisesti tehdä hyviä valintoja poikien äitinä. 

En voi suojella heitä kaikelta: kiusaajia löytyy joka paikasta, feministinen kulttuuri pilkkaa poikia heidän sukupuolensa vuoksi, poikamainen käytös diagnosoidaan, epäkypsä teinityttö voi särkeä heidän sydämensä.   Johdonmukaisesti tutkimukset osoittavat, että paras asia, mitä vanhemmat voivat tehdä lapsilleen, on ajan antaminen.  Yhdessäolo, olipa se sitten tekemistä tai juttelua tai vain olemista, on lapsille elintärkeää.  Se aika täytyy minun vanhempana ottaa. 

Seuraavan kerran kun näen poikien painivan äänekkäästi pihalla tai jahtaavan toisiaan sankaripuvut päällään, muistan, että hekin kaipaavat kainaloon, tarvitsevat rohkaisua ja ennen kaikkea hyväksyntää.  Päivän aikana kovisteleva ja mahtaileva poika on illalla lutuinen halinalle, joka tykkää kuulla siitä, miten rakas ja ihastuttava hän on.  Eikä kukaan muu lapsista ole tuonut minulle niin usein ihanasti ruttaantuneita kukkakimppuja tai käyttänyt omaa rahaansa ostaakseen äitille suklaata kuin vallaton poikani.  Äänekkään ja likaisen kuoren alla sykkii hellä sydän :).     

Onko täällä muita poikien äitejä, jotka tarkoituksenmukaisesti haluavat tukea pojan kasvua mieheksi?   Millaista on elämää poikaperheessä?  Ovatko pojat herkkiä sinun mielestäsi?