Annoin yksinkertaisen aiheen ja mieheni aloitti kyselemisen. Yhtäkkiä aloin itkemään. Käänsin kasvoni niin, etteivät muut näkisi. Minua hävetti ja nolotti, koska aihe, johon halusin selvyyttä oli tyyppiä olohuoneen uudet verhot. Miksi tämä keskusteluhetki sai minut kyynelehtimään? Miksi liikutuin niin syvällisesti, että tunteet nousivat pintaan ja läikkyivät yli?
Vastaus tuli nopeasti: minua kuunneltiin. Joku oli kiinnostunut minusta ja halusi auttaa minua löytämään ratkaisun arkipäivän asiaan. Minulle ei tarjottu neuvoja eikä ohjeita. Minulle vain annettiin sataprosenttinen huomio ja minua ja asiaani kohdeltiin tärkeänä.
Kuuntelemisen lahja on yksi tärkeimmistä asioista, mitä voit tarjota puolisollesi. Kun mietin arkielämää, kuinka usein tulee niitä hetkiä, kun joku todella on kiinnostunut minusta ja haluaa kuunnella minua hyvin? Milloin viimeksi joku on kysynyt sinulta hyvän kysymyksen, joka osoittaa, että henkilö haluaa oppia tuntemaan sinua ja auttaa sinua? Milloin viimeksi avioparina kuuntelitte toinen toisianne, ilman kiirettä puhumaan? Onko siitä kauan, kun kyselitte toistenne mielipiteitä, todella haluten tietää?
Ehkä kommunikaatio-ongelmat syntyvät siitä, että haluan tuoda oman asiani esiin, löytää nopean vastauksen ja jopa voittaa väittelyn. Koko huomioni on minussa ja minun asiassani. Toisaalta jos keskityn täydellisesti kuuntelemaan ja ymmärtämään, mitä puolisoni yrittää sanoa, ilman, että minulla on vastauksia, saan hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi.
Olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan. Jaakob 1:19
Rakastettu - haluan olla rakastettu. Uskon tämän olevan universaalinen tarve ihmissydämessä. Niin rakastettu, että jollakin on aikaa ja mielenkiintoa kuunnella minua. Rakastettu - minun mielipiteeni on tärkeä sinulle.
Olen teipannut vaatekaappini oveen aanelosen, jossa on rukous ja periaatteita avioliitossa tapahtuvaan kommunikointiin. Käänsin ne tähän suomeksi teillekin luettavaksi.
"Herra, tiedät, että haluan olla parempi kommunikoija. Muistuta minua siitä, että sinä olet kommunikaation Luoja. Tulevan viikon aikana, kun luen näitä periaatteita, auta minua laittamaan ne käytäntöön puolisoni kanssa. Pidä minut lähelläsi, ja vedä minua lähemmäksi puolisoani. Muistuta minua usein, että...
1. Viestin jatkuvasti - jopa silloin, kun luulen piileksiväni hiljaisuuden muurin takana.
2. Sekä sanojeni että ei-verbaalisten tekojeni pitää viestiä samaa asiaa.
3. Rakastava koti-ilmapiiri tarjoaa turvan, jota puolisoni tarvitsee, jotta voisi jakaa syvimpiä asioitaan.
4. Minä en voi sallia hankalien ihmissuhteiden avioliiton ulkopuolella vaikuttavan avioliitossa tapahtuvaan kommunikointiin. Minun pitää korjata nämä väärät suhteet.
5. Kun keskustelen vakavasti puolisoni kanssa, fyysinen läheisyys välillämme auttaa.
6. Olen velkaa puolisollinen kuuntelemisen lahjan, enkä saa keskeyttää häntä.
7. Vaikka se olisi vaikeaa, yritän kommunikoida selkeällä ja suoralla tavalla, joka keskittyy ongelmaan eikä hyökkää henkilöä vastaan.
8. Sekä puolisoni että minä olemme vastuussa aloitteenteossa kommunikoinnin suhteen, ja varmistamaan, että se mitä sanomme on totta ja rakkaudessa sanottua.
9. Minun pitää kiinnittää huomiota ääneeni, äänensävyyni ja äänen voimakkuuteen. Nalkuttamisen ja valittamisen poisjättämisen valinta on minun.
10. Voi olla puolisoni onnellisuuden lähde kommunikoimalla sanoja, joiden muistelemisesta hän nauttii.
11. Se, mitä tunnen puolisostani tietyllä hetkellä riippuu ajattelustani, ja voin päättää ajatella hänestä eri tavalla.
12. "Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke." (San 12:18)
13. "Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmän." (San 18:21)
14. " Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi." (San 18:13)
15. "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa." (San 25:11).
Harjoitus: Pyydä puolisoasi kuvailemaan tapahtuma lähiajalta, jolloin lopetit sanallisen kommunikoinnin, mutta jatkoit sanatonta viestintää. Huomasitko siinä tilanteessa tehnesi näin? Mikä oli se tunne, jota yritit sanattomasti tuoda esiin?"
Oletko sinä hyvä kommunikoija?
Kuvat:
Trans4mind-sivulta
patheos.com
Hyvä kysymys enkä oikein osaa vastata, milainen kommunikoija olen. Olen perusluonteeltani ollut aina puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Aiemmin en oikein osannut kuunnella, mutta uskon, että olen kehittynyt paljon tässä asiassa. :) Edelleen olen puhelias, mutta olen todella kiinnostunut ihmisten ajatuksista ja asioista. Kyselenkin yleensä paljon lisäkysymyksiä.
VastaaPoistaHei, huomasin, että unohdin kirjoittaa lapulla olleet kysymykset, lisäsin ne nyt tuohon artikkelin loppuun.
PoistaSe, että osaat kysellä kysymyksiä on tosi suuri taito! Me ollaan miehen kanssa huomattu, että voidaan viettää iltaa tosi mukavien ihmisten kanssa ja kaikilla on ihan kivaa, mutta jälkeenpäin huomataan, että ne eivät kysyneet yhtään kysymyksiä meiltä. Itse yritämme aina heittää ainakin muutaman henkilökohtaisemman kysymyksen seuralaisille, ihan kevyttäkin juttua. Se on ihmisen huomioimista.
Kommunikointi avioliitossa menee syvemmälle kuin muissa ihmissuhteissa, joten siinä voi olla alussa opettelemista. Syvällisesti avautuminen ei ole kaikille helppoa...mutta pinnallinen juttelu ei tyydytä pitkällä tähtäimellä.
Ajattelen, että lisäkysymysten esittäminen on osa kuuntelemisesta ja toisaalta toisen huomioimista. Huomaan itsellänikin usein olevan kova tarve tulla kuunnelluksi ja huomioiduksi. Ymmärrän toki, että ihmisillä on usein kiireitä, mutta olisihan se mukava, että joskus yhteyttä otettaisiin ja kuulumisia kysyttäisiin oma-aloitteisesti myös toisinpäin.
PoistaYksi ikävimmistä kokemuksistani kommunikointiin liittyen tapahtui treffeillä miehen kanssa, joka ei esittänyt yhtäkään (korkeintaan muutaman) kysymystä. Minä puolestani esitin paljon kysymyksiä ja johdatin keskustelua, koska hän oli sen verran harvasanainen. Tuossa hetkessä kyllä tunsi itsensä jotenkin todella yhdentekeväksi ihmiseksi toiselle enkä ymmärtänyt, miksi hän ylipäätään edes halusi nähdä minua. Tapasimme uudestaankin, koska ajattelin sen johtuvan ujoudesta, mutta silloinkin hän oli aika samanlainen...
Olet aivan oikeassa, että pinnallinen juttelu ei tyydytä pitkällä tähtäimellä. Syvällisyyteen puolestaan liittyy aina se riski, että tulee haavoitetuksi, mutta sekin riski on vain otettava, jos haluaa tutustua jonkun kanssa syvällisemmin. Ystäväni sanoi aika osuvasti, että hänen on hirvittävän helppoa puhua tuntemattomien kanssa, mutta vaikeuksia tulee, kun tunnetaan paremmin ja toinen alkaa jakaa syvempiä juttujaan eikä itse kuitenkaan ole siihen valmis.