10.12.2018

Nautiskellen jouluun: 3 maistuvaa juomaa



Ilmojen kylmetessä on ihanaa nauttia kupillinen kuumaa juomaa.  Joulun lähestyessä haluan hemmotella perhettä erityisillä joulujuomilla.

Meidän perhettä ilahduttaa kotona tehty herkullinen omenamehuglögi sekä intialainen mausteinen maitotee Masala Chai.  Aikuisten makuun käy punaviiniglögi, joka on tuttu jouluinen juoma, Glühwein, Saksan joulumarkkinoilla.

Vaalea jouluglögi


Glögi on helppo tehdä itse ja kuten yleensäkin, kotona tehdyt ovat kaupan valmiita glögejä maistuvampia.

Jos valmiit mehut ovat makuusi liian sokerisia, lisää glögiin vähän vettä, mutta varo ettet laimenna glögiä liian laihaksi.  Omenamehun voin tehdä myös itse keittämällä pilkottuja omenoita n. 10 minuutin ajan. Lisää halutessasi mehuun muitakin hedelmiä tai marjoja.

1 litra omenatäysmehua
1 kanelitanko
6 neilikkaa
1 laakerinlehti
0,5 tl kardemummaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

Sitruunaviipaleita
Rusinoita ja manteleita

Mittaa omenatäysmehu ja mausteet kattilaan.  Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.  Mausta hunajalla.  Siivilöi glögi ja kaada laseihin.  Koristele sitruunaviipaleella, rusinoilla ja manteleilla.


Masala Chai


Intialainen, rikas ja maitoinen, polttavan kuuma, mausteinen ja makea tee.  Masala Chain jouluiset mausteet tekevät siitä täydellisen joulunajan kuuman juoman.

Kaupan valmiit intialaisittain maustetut teepussit eivät vedä vertoja itse tehdylle intialaiselle mausteteelle.  Kattilassa kiehuu maitoinen mausteseos, jonne lisätään mustaa teetä ja sokeria.  Ystäväni, jonka Masala Chai vie kielen mennessään, väittää, että salaisuus on kiehumispisteeseen kuumennetussa maidossa ja kokonaisissa kardemumman siemenissä.

Reseptin noudattamainen ei ole välttämätöntä.  Pääpiirteissä Chaissa tulee olla 1 osa maitoa ja 2 osaa vettä, reilusti teelehtiä vahvasti haudutettuna, runsaasti sokeria ja lisänä makeita mausteita.

1 litra vettä
0,5 l täysmaitoa
8 kardemumman siementä (murskaa auki veitsen sivulla painaen)
1 kanelitanko
ripaus inkivääriä tai hiukan tuoretta inkiväärin juurta
(fenkolin siemeniä tai anista)

3 rkl mustaa irtoteetä tai 3-4 teepussia
sokeria

Kuumenna vesi, maito ja mausteet kattilassa kiehuvaksi.  Alenna lämpöä, lisää teelehdet kattilaan ja anna hautua noin 3 minuuttia, välillä sekoitelleen, kunnes tee on syventynyt punertavan beigen väriseksi.

Siivilöi chai kuppiin, lisää vähintään 1 tl sokeria.  Intialainen tee on vahvaa ja makeaa.  Vaikka et käyttäisi yleensä sokeria teessä, tässä se kuuluu asiaan.  Jopa 2-3 tl sokeria per kuppi on suositeltavaa!  Löydät suosikkimakuyhdistelmäsi kokeilemalla.

Punaviiniglögi


Höyryävä juoma maistuu jouluisissa illanvietoissa ystävien kesken.  Usein mehuglögit ovat todella makeita, joten siksikin pidän enemmän punaviiniglögistä.

4 dl vettä
3 dl sokeria
4 neilikkaa
1 kanelitanko
4 rkl rusinoita

1 pullo punaviiniä
2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu

mantelilastuja

Kiehauta vesi, sokeri, mausteet ja rusinat.  Lisää punaviini ja hedelmämehut.  Kuumenna - älä keitä.  Siivilöi laseihin, koristele mantelilastuilla.


+ Joulu(kahvi) joka päivä



Teen itselleni arkisinkin maistuvan kupposen kuumaa.  Mieheni vitsailee minun juovan joulukahvia joka päivä.  Lisään Nescafe Gold pikakahvijauheeseen ripauksen kardemummaa ja kanelia ja lorautan joulukahviin reilusti maitoa joukkoon. Jouluiset mausteet sopivat muutenkin kahvin kaveriksi. 



Millaisista joulujuomista teillä nautitaan?


Kolme kivaa keittiössä-sarjassa löytyy myös

Syksyn lohturuokaa: 3 keittoa, 3 leipää



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Mulled Wine And Spices On Weathered Wooden Table” by AndreyCherkasov
“Espresso Coffee With Sugar And Spice” by KEKO64

4.12.2018

Miten voin tukea lapsen uskoa?



Kristittynä vanhempana suurin päämääräni on opettaa lapselle kristinuskon oppeja.  Tähän liittyy uskonpuolustus, koska haluan lasten pystyvän perustelemaan uskonsa.  Miten tämä tapahtuu käytännössä? 

Sanat oppi ja uskonpuolustus sekä vakavuus asian suhteen luovat mielikuvissa ylitsepääsemättömän haasteen.  Pitäisikö osata selittää eskari-ikäiselle kolminaisuusoppia ja eksegetiikkaa?  Missä vaiheessa puhua kosmologisista ja moraalisista argumenteista?

Asiaa ei tarvitse tehdä liian vaikeaksi. Lapsuudessa rakennamme perusteet uskonpuolustukselle ja selitämme asioita lapsentasoisesti.  Uskon välittäminen omille lapsille tapahtuu sekä luonnollisesti että tarkoituksenmukaisesti

Luonnollisesti osa arkea


On luonnollista lukea lapsille Raamattua.  Se on osa kristittynä elämistä, perustamme elämämme kokonaisuudessaan Jumalan Sanalle, joten tottakai haluamme lukea ja opiskella sitä päivittäin ja opettaa lapsillemme kertomuksien kautta Jumalasta.  Näytä omalla esimerkilläsi, miten tärkeä kirja se sinulle on ja rohkaise lapsia kysymään kysymyksiä Raamatusta. 

On myös luonnollista rukoilla lasten puolesta ja lasten kanssa.  Rukouksessa tulemme Jumalan läsnäoloon, ja tiedämme Hänen kuuntelevan sekä puhuvan meille.  Vapaamuotoinen rukous on etuoikeus, jota kaikilla maailman ihmisillä ei ole!  Rukous on voimavara päivän haasteissa ja hetki, jolloin saamme rauhoittua ja hiljentyä nauttimaan Jumalasta. 

Viime syksynä pojaltamme varastettiin polkupyörä kaupan edestä.  Rukoilimme kotona pikku sisarusten kanssa pyörän löytymisen puolesta sillä aikaa kun isä ja poika lähtivät selvittämään asiaa.  Vähän ajan päästä eräs naapurin poika toi portillemme pojan pyörän, jonka hänen serkkunsa oli pilapäissään ottanut.  Oli hienoa osoittaa lapsille, miten Jumala vastasi hyvin pian meidän rukouksiin. 

Lapset myös oppivat uskostamme kun he tarkkailevat jokapäiväistä elämäämme.  Mihin me käytämme aikaa?  Millaisiin asioihin säästämme rahaa?  Miten kohtelemme ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat erilaisia kuin me?  Mitkä ovat päivittäisiä puheenaiheitamme?  Millaisia kirjoja meillä on kirjahyllyssä?

Päivittäinen elämä sanoineen ja tekoineen tarjoaa monta mahdollisuutta opettaa uskosta luonnollisesti.  Lapsilla on myös paljon kysymyksiä.  Juuri tänä aamuna meidän 9-vuotias kysyi, että kuka kirjoitti ihan sen ensimmäisen Raamatun.  Todella hyvä kysymys, joka koskettaa myös uskonpuolustuksen teemoja!  Kun kerron lapselle Raamatun alkuperästä, puhun myös Raamatun luotettavuudesta.  Miten Raamatun tekstit erottuvat satukirjojen teksteistä?  Jo 9-vuotias pystyy käsittelemään tällaisia kysymyksiä. 

Suunnittele


Tarkoituksenmukaisuus kristillisessä kasvattamisessa on sitä, että päätän ottaa esille tärkeitä asioita, vaikeita asioita, haastavia käsitteitä.  Valitsen kirjoja, joiden kautta opiskelen lasten kanssa tiettyjä asioita.  Ehkä katsomme yhdessä tv-sarjoja tai elokuvia, joissa tuodaan esille aiheita, joita haluan heidän oppivan.  Tutustumme erilaisiin ihmisiin ja ihmiskohtaloihin. 

Ostin meille kaksi surusta ja kuolemasta kertovaa lastenkirjaa, koska halusin puhua aiheesta lapsen kanssa.  Käyn parin vuoden välein läpi kirjaa, jossa opetetaan lapsille Isä meidän-rukouksesta.  Aion ottaa jälleen esille lapsille suunnatun vihkosen, jossa kerrotaan Jeesuksen historiallisuudesta ja opetusten luotettavuudesta.

Samoin toimimme uskonpuolustuksen kanssa.  Mistä tiedän millaisia aiheita nostaa esiin lasten kanssa, jos en ole itse tietoinen aiheista ja kysymyksistä, joita skeptikot esittävät?  Millaisia aiheita meidän pitää osata puolustaa?  Ja kuinka vanhana lapsi voi oppia apologetiikkaa?

Olemme perheenä aloittaneet aiheen käsittelyn pikkuhiljaa.  Lapset kykenevät omaksumaan monimutkaisiakin ajatuksia, jos aikuinen on valmis käyttämään aikaa ja luovuutta niistä kertomiseen.  Apologetiikan perusteet voi aloittaa jo 5-vuotiaiden kanssa. Kiinnostus aiheeseen näyttää kiihtyvän teini-iässä, joten on hyvä luoda perustukset ajoissa. 

Tästä linkistä löytyy englanniksi 14 tapaa opettaa 5-vuotiaalle apologetiikan perusteita.


Valmistaudu


Viime keväänä kitkin kukkapenkkiä innokkaan 5-vuotiaan kanssa.  Poika repi reippaasti kaksin käsin rikkaruohoja, ehkä vähän kukkiakin, mutta sitten hän löysi jotain paljon mielenkiintoisempaa.  "Äiti, minä en voi nyt kitkeä rikkaruohoja, koska minun pitää tutkia näitä ötököitä!" hän ilmoitti.  Kastemadot, koppakuoriaiset, muurahaiset ja muut pikkuötökät ovat aina kiinnostaneet häntä.

Luomakunta on yksi niistä kahdesta tavasta, joilla voimme oppia Jumalasta.  Ensimmäinen on tietenkin Raamattu, jonka lukemisen tärkeydestä jo mainitsinkin postauksen alussa.  Jumala ilmoittaa itsensä myös luonnossa.  Kysyimme lapsiltamme viime viikolla: "Jos et tietäisi mitään Raamatun opetuksista, mitä voisit oppia Jumalasta vain luomakuntaa tarkkailemalla?"

Tämä kysymys valmistaa lapsia uskonpuolustuksen perusteisiin, koska pääväitteet Jumalan olemassaolosta koskevat juuri luonnosta löytyviä todisteita (kosmologinen argumentti, luominen ja moraalinen argumentti).

Kun kuljet lapsen kanssa ulkona, kiinnitä huomiota kasvien monipuolisuuteen, kauneuteen ja lisääntymiseen.  Puhu eri eläinlajien ominaisuuksista ja asuinpaikoista.  Tuijottele auringonlaskuja ja  tähtitaivasta ja lumisadetta ja lue lapsen kanssa kirjoja, joissa kerrotaan auringosta, planeetoista ja avaruudesta.

Vedä johtopäätöksiä näin ihmeellisen maailman Luojasta.  Millainen Hän voisi olla?  Painota lapselle, että Jumala on ilmoittanut itsestään Raamatussa sekä luomassaan maailmassa.  Ne eivät ole ristiriidassa. 

Kristinusko perustuu totuuteen ja mitä enemmän esim. tiede on onnistunut selvittämään maailmasta, sitä enemmän todisteita löytyy Jumalasta ja luomisesta.  Älä pelkää kohdata vaikeitakaan kysymyksiä.  Uskomme perustus on kestävä ja varma eikä murennu kyselyistä ja haasteista.


Kysymykset, joihin vanhemman tulee tietää vastaus


Valmista lastasi skeptikoiden kysymyksiin ja haasteisiin.  Miten?  Ota selvää millaisilla argumenteilla skeptikot haastavat uskoasi ja etsi niihin vastaukset.  Argumentit ovat yleensä ennalta-arvattavia ja niihin on mahdollista löytää järkeenkäypä vastaus.

Natasha Crainilla on blogissaan lista uskonpuolustuksen kysymyksistä, joihin jokaisen kristityn vanhemman tulee osata vastata!  Hän sanoi, että kysymyksiä voisi olla paljon enemmänkin, mutta nämä 65 ovat hyvä alku.

65 Apologetics Questions Every Christian Parent Needs to Learn to Answer

Kysymykset on jaettu seuraaviin aihepiireihin:

Jumalan olemassaolo ja luonne
Totuus ja maailmankuva
Jeesus
Raamattu
Tiede ja Kristinusko

Crain valitsi kysymyksistä 40 ja kirjoitti niistä kirjan Keeping Your Kids on God's Side: 40 Conversations to Help Them Build a Lasting Faith.

Nämä kysymykset ovat hyvä alku aiheesta opiskeluun.  Ota vanhempana vastuu siitä, että selität nämä kysymykset lapsillesi, ennen kuin he saavat kuulla ne ensimmäisen kerran skeptikkojen suusta.

Voisi olla hyvä myös kysyä seurakunnalta, miten lapsi- ja nuorisotyössä käsitellään uskonpuolustusta.  Vähintäänkin nuorten tapahtumissa ja leireillä on tärkeää käydä läpi näitä kysymyksiä.


Mitä on totuus?


Muistuta lapsiasi siitä, että totuus ei ole se vaihtoehto, joka sinua eniten miellyttää tai joka tekee sinut onnelliseksi.  Esimerkiksi et voi saada sadetta aikaan, vain koska haluat sateisen päivän.  Samoin emme voi päätellä totuutta Jumalasta vain sen perusteella, mikä vastaus minua sattuu miellyttämään.  Meidän täytyy tutkia kaikkea tietoa, jonka Hän on meille antanut - luonnossa ja Raamatussa - ja löytää totuus. (Tämä valmistaa lapsia ajattelemaan totuuden luonnetta)

Todistusaineisto ei osaa puhua.  Vaatii rohkeutta tutkia jokaista vaihtoehtoa, johon todistusaineisto eli evidenssi näyttä johdattavan, eikä jättää täysin huomiotta jotain vaihtoehtoa vain, koska ei pidä siitä.  Esimerkiksi kerroin lapsille, että jos näen karkkipaperin lattialla, voin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten se on sinne tullut.  Karkkipaperi ei itsessään kerro minulle mitään alkuperästään, mutta voin tehdä päätelmiä. 

Voin päätellä, että tietty lapsi oli saanut tänään juuri tätä karkkia ja oli ollut tässä huoneessa.  Hän oli siis tiputtanut karkkipaperin lattialle.  Toisaalta voin päätellä, että tuuli on heittänyt sen avoimesta ikkunasta sisään.  Tai ehkä pieni hiiri toi karkkipaperin ulkoa sisälle. Tai avaruusolio on voinut tipauttaa sen taivaalta.  Mikä näistä teorioista on todennäköisin?  Millä perusteilla lapsi valitsee tietyn teorian? 

Kun olemme aloittaneet uskonpuolustuksen parissa, suurilta ja vaikeilta näyttävät kysymykset ovatkin muuttuneet mielenkiintoisiksi keskustelunkohteiksi.  Lapset pitävät siitä, kun selitämme heille termodynamiikan lakeja ja kerromme Einsteinin tutkimuksista universumin laajenemisesta.  Ennen kaikkea tämä on upea tapa avata keskustelukanavia perheen sisällä. 

Löysin kivannäköisen sivun miksiuskon.net, josta löytyy paljon materiaalia.  Esimerkiksi tämä artikkeli voisi olla hyvä lukea:  Kun lapset esittävät vaikeita kysymyksiä Jumalasta.

Tästä on hyvä jatkaa!  :) 


Kuva: FreeDigitalPhotos.net
“Family With Two Children” by Ambro

26.11.2018

Miten varustaa lapsia kohtaamaan skeptinen maailma?



En ole ainoa kristitty vanhempi, joka haluaa lastensa uskon olevan vahvalla pohjalla.  Haluan heidän käyttävän ymmärrystä ja älykkyyttä, kun he käsittelevät uskoon liittyviä kysymyksiä ja pohtivan tarkasti uskon perusteita.  Tiedän heidän tulevan kohtaamaan agnostikkoja, ateisteja ja ihmisiä, joilla on hyvin vääristyneet käsitykset kristinuskosta.  Osaako lapsesi puolustaa uskoaan?

Näinä seuraavina vuosina haluan ottaa kasvatuksessa vahvasti esille tieteen ja uskon yhteiselon.  Lapset ovat kouluiässä ja he tulevat törmäämään kaikenlaisiin väitteisiin ja haasteisiin tieteen ja uskon yhteensopivuuden suhteen.  He tarvitsevat rehellisiä vastauksia kysymyksiinsä ja harjoitusta erottaakseen valheen totuudesta ja tunteet tosiasioista.

Käytän tarkoituksella sanoja tiede, usko ja yhteiselo.  Haluan painottaa sitä, miten usko Jumalaan ei tarkoita tieteen hylkäämistä ja päinvastoin.  En siis halua asettaa niitä tarpeettomaan ristiriitaan keskenään. En myöskään aio opettaa lapsilleni, että heidän tulee valita tieteen ja uskon välillä.

Tehtävämme vanhempana ja kasvattajana on todellakin suuri.  Lapsen ensimmäisinä vuosina vanhemman opetukset ovat kaikkein tärkeintä.  Silloin luodaan se tärkein peruste kaikkeen opetukseen ja keskusteluun: lapsen ja vanhempien välinen suhde.  Lapsuudessa ohjataan lapsi myös kristinuskon opin perusteisiin.

Kristittyjen vanhempien tärkein tehtävä on opettaa lapsiaan tuntemaan Jumala, Jeesus ja Raamattu.  Mikään ei ole tärkeämpää kuin heidän henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen, koska sillä on iankaikkiset seuraamukset.  Kuvastaako ajankäyttömme tätä hirvittävän tärkeää tosiasiaa?  Käytänkö aikaa keskusteluihin, opettamiseen ja oppimiseen?  Kuinka monta minuuttia viikossa?

Nuori haluaa jo kuulla opetusta muualtakin ja hakee tietoa kysymyksiinsä. Onkin tärkeää, että vanhemmat ja seurakunnan tekemä nuorisotyö ymmärtää tämän kriittisen vaiheen ja käyvät läpi tieteen ja uskon suhdetta kotona ja seurakunnassa.  Moni ateisti tai agnostikko on päätynyt maailmankuvaansa juuri tässä ikävaiheessa.  Siksi on tärkeää, että nuorella on näissä kysymyksissä osaavia aikuisia (ja kirjoja) ympärillään.

Emme voi siirtää vastuuta täysin seurakuntien nuorisotyölle.  Riippuu nuorisotyöntekijästä, käyvätkö nuoret ylimalkaan läpi kysymyksiä maailman alkuperästä, elämän tarkoituksesta, ja pohtivatko he tieteen löydöksiä Raamatun valossa.  Olisikin hyvä, jos vanhemmat keskustelisivat seurakuntien työntekijöiden kanssa aiheesta!  Mutta tärkeintä on, että vanhemmat ymmärtävät vastuunsa asian suhteen: he ovat vastuussa lastensa kristillisestä kasvatuksesta ja uskonpuolustuksen perusteista.

En osaisi käsitellä näitä suuria ja monimutkaisia kysymyksiä ilman apua.  Olen löytänyt juuri sopiviin aikoihin meidän perheen tarpeisiin vastaavia lähteitä.  Eräs heistä, Natasha Crain, on kirjoittanut kaksi kirjaa (kolmas on tekeillä), jotka auttavat vanhempia käymään läpi tärkeitä kysymyksiä lastensa kanssa.  En halua lasteni kuulevan näitä kysymyksiä ensi kertaa skeptikkojen suusta.

Natashalla on myös blogi, jossa hän kirjoittaa upeita postauksia kuten
“3 Key Things Skeptics Will Say to Shame Your Kids for Being Christians”
“5 Terrible Reasons Your Kids May Think They Can Outgrow Christianity” 
“5 Regrets You Don’t Want to Have If Your Kids Walk Away from Faith”.

Keräilen uskonpuolustukseen eli apologetiikkaan liittyviä lähteitä Pinterest-tauluuni.  Onko sinulla suosituksia, erityisesti lapsia ajatellen?

Arvostan kommentteja, ja olisi mahtavaa, jos voisit kertoa kokemuksistasi esim. seuraavien kysymysten avulla:

Millaisiin kysymyksiin sinun lapsesi ovat törmänneet?  Entä sinä itse?  Miten olet käynyt läpi uskonpuolustusta lasten kanssa?   Kiinnostaisiko sinua lukea tästä lisää blogissani?



Kuva: FreeDigitalPhotos.net
“Girl Bicyclist Riding On The Bike Path” by radnatt



18.11.2018

Ammattina äiti



Kun äidit puhuvat äitiydestä, huomio on yleensä tunteissa ja kokemuksissa.  Äiti voi tuntea itsensä epävarmaksi tai epäonnistuneeksi, tai pelätä vastuuta, jonka lapsi tuo tullessaan.  Joskus äitiys tuntuu ihanalta, se tuo tullessaan tyydyttyneisyyttä, jota ei ennen lasta ole kokenut.  Toisaalta äitiys käy sydämeen ja sieluun, etenkin, jos lapsella on vaikeaa.  Äitiys pitää sisällään tunteiden kirjon, jonka olemassaolosta oli vain aavistus ennen lapsen syntymää.

Monet äidit kertovat, kuinka päivittäin lasten kanssa tunteet ovat pinnalla: olipa se sitten huutamista tai hempeilyä, ilon kyyneleitä tai turhautumisen itku.  Monesti tunteet määrittelevät kuinka päivät menevät ja miten tulevaisuutta suunnitellaan.     

Tunteet ovat hyvä ja normaali osa ihmiseloa, mutta haluan tarjota vähän erilaisen näkökulman äitiyteen. 

Voisiko olla, että jokapäiväinen elämä olisi helpompaa, jos ottaisimme välimatkaa tunteisiin ja kohtelisimme äitiyttä työnä?  Jos päättäisimme, että tänään tämä äitiyshomma hoidetaan kunnialla, tuntui minusta miltä vain. Jos uskoisimme, että olen ihan hyvä äiti, vaikka lapseni uhmaa ja vänkyröi enkä saa kiitosta ja huomiota uhrauksistani. 

Olen pyöritellyt tätä näkökulmaa mielessäni miettiessäni vahvaluonteisen lapseni kasvattamista.  Meillä on neljä lasta.  Yksi on todella kiltti ja tottelevainen.  Kaksi on ihan tavallisia lapsia, ja yksi on erittäin vahvaluonteinen, itsepäinen, omapäinen.  Tulevaisuuden johtaja, kunhan vain johtaisi vaikka yhtiötä, eikä mitään rikollisjengiä vankilassa.

Wendy Videlock (ehkä)
 
Itsepäisen lapsen kasvattaminen käy tunteisiin.  Olen sanonut asioita, joita heti kadun, kun lapsen haastava käytös osuu kohti.  Viime aikoina olen sanonut, että en enää jaksa.  Väsyttää kohdata lapsen suuttumus, kun hän ei saa mitä haluaa, taas uudelleen.  Olen ollut sarkastinen, turhautunut ja vihainen. 

Olisi mahtavaa, jos lapsi oppisi ensimmäisestä kerrasta, muuttaisi käytöstään heti, kun siitä hänelle huomautetaan.  Ei enää koskaan käyttäytyisi kuin lapsi. Haluaisi tehdä aina niinkuin vanhempi käskee.  Nämä ovat epärealistisia odotuksia, jotka masentavat idealistisen äitiyden kuvan. 

Olipa mielikuvamme äitiydestä millainen vain, voit olla varma, että se murenee todellisuuden jalkoihin.  Joskus yllätys on positiivinen, joskus nyyhkien lakaisemme särkyneiden unelmien palasia kokoon.  Huumori auttaa selviämään pienten järkytysten yli. 

Mutta jospa ottaisin asenteekseni sen, että tämä kasvatustyö on tällä hetkellä tärkein työni.  Juuri tämä vaikea hetki lapseni kanssa on se, jossa saan käyttää kaikkea osaamistani.  Teen hallaa lapselleni ja suhteellemme, jos alennun käyttäytymään kuin epäkypsä lapseni.  Olen vanhempi, minulla on vuosia kestävä tehtävä kasvatusprosessin ohjaamisessa. 

Vahvaluonteisen lapsen kasvatamisen avaimessa on johdonmukaisuus.  Seuraamuksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että niitä annetaan johdonmukaisesti.  Jos joskus korjaan lapsen käytöstä ja joskus jätän korjaamatta, lapset oppivat nopeasti päättelemään, että katsotaan mitä tapahtuu, ehkä äiti ei puutu tähän tällä kertaa. 

Ojenna poikaasi, se on onneksesi,
saat hänestä paljon iloa.
Sananlaskut 29:17 

Oman asenteen tarkistamisessa avuksi tulee eräs lukemani esimerkki.  Siinä aviomies neuvoi vaimoaan suhtautumaan lasten rikkomuksiin kuin poliisi suhtautuu niihin, jotka rikkovat liikennesääntöjä.  Jos poliisin pitää pysäyttää moottoripyöräilijä kolmannen kerran samasta rikkomuksesta, mitä hän tekee?  Suuttuuko hän kuskille? Tunteeko hän itsensä epäonnistuneeksi poliisina?  Itkeekö hän asian vuoksi?  Ei tietenkään!  Hän vain kirjoittaa uuden sakkolapun. 

Voin äitinä käyttää tätä mielikuvaa, kun kohtaan sääntöjen rikkojan useamman kerran päivässä. Annan “sakkoja” samasta rikkomuksesta ilman tunteiden valtaan joutumista, ja ajan kanssa pieni rikollinen toivottavasti oppii, että hänen käytöksensä tulee muuttua, koska seuraamukset eivät muutu. 

Harkitseva ihminen saa viisaan maineen,
taitava puhe taivuttaa mielet.
Sananlaskut 16:21

Päivittäisten haasteiden kohtaaminen on helpompaa, kun ymmärrän äitiyden olevan pitkän tähtäimen työtä, jonka tuloksilla on suuri merkitys.  Johdonmukaisuus ja tietynlainen pidättyväisyys tilanteissa, joissa lapsi vastustaa ja on itse tunteidensa vallassa helpottaa kasvattamista.  Omat tunteet voin laittaa sivuun ja käsitellä niitä sitten myöhemmin, vaikka miehen kanssa.

Jos olet nuori äiti, älä pelkää seuraamuksien antamista lapsellesi.  Lapset ovat sitkeitä eivätkä mene vähästä rikki.  Lapsi, joka meillä kapinoi aamupäivällä ja sai seuraamuksia, kaipasi illalla perheen kanssa yhdessäoloa.  Traumatisoitumisen sijasta saimme oikein miellyttävän perheenjäsenen.   

Asiallinen suhtautuminen vanhemmuuteen antaa itsevarmuutta ja rauhaa.  Olen täyttämässä Jumalan minulle antamaa tehtävää.  Hän on myös luvannut antaa voimiaan ja armoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen keskusteluun lasteni kanssa, olipa sen sävy sitten mikä tahansa.  Kasvattaminen vie aikaa, ehkä tänään en ehdi muuhun kuin seuraamusten jakelemiseen, mutta ei se haittaa.  Tämä on työtäni. 



kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Fighting Problem ” by hyena reality


12.11.2018

Järjestelyä, mitä tehdä vauvakirjoille?



Syksyisin iskee järjestelyinto ja käyn läpi tavaroita.  Harvensin aiemmin syksyllä omia papereita ja sain hyvän saunanpesällisen ulos kaapeista.  Tyttöjen huoneessa kävimme läpi pikkutavaroita, pojat heittelivät reippaasti ylimääräisiä roinia roskiin ilman minua.  Se onnistuikin varmasti paremmin kuin jos olisin ollut siinä kyselemässä ääni väristen, että "eikö tätä vielä voisi käyttää?".  Kun pojat saivat uuden vaatekaapin, siirtyivät lautapelit vaatteiden seasta omaan kaappiinsa.  Niissäkin oli järjesteltävää kadonneiden nappuloiden ja korttien osalta, vaikkakaan yhtäkään emme laittaneet pois.

Yhtä kategoriaa en ole osannut järjestää...ja se on kirjat.  En ole lukenut itse KonMari-opasta, mutta olen ymmärtänyt, että siellä neuvotaan käymään läpi paperit ja kirjat ihan talon läpikäymisen alkumetreillä.  Rakastan kirjoja, enkä millään haluaisi luopu yhdestäkään.  Lasten kirjojen olen antanut huoletta kerääntyä ja kasaantua, koska onhan meillä sentään neljä lukijaa!

Kunnes viimein päätin kohdata kasvosta kasvoihin sen tosiasian, että ei meillä enää ole vauvaa.  Nuorimmainen on jo 5-vuotias, mutta meillä on edelleen kovasivuisia vauvakirjoja.  Ne vievät tilaa hyllyissä ja ovat itse asiassa aika kuluneita ja käytettyjä...suurin osa on esikoiselle hankittu 14 vuotta sitten ja teipin voimalla kasassa pysyviä!




Keräsin vauvakirjat pöydälle ja pyysin kuopuksen apuun.  Lasten tavaroita ei kannata karsia ilman lapsia, ellei nyt ihan pienestä ole kyse.  Tiesin kyllä miten tulee käymään.  Osa kirjoista on edelleen rakkaita ja niitä luetaan jatkuvasti.  Kuvan kirjoista poika valitsi kaikki Puppe-kirjat (ne pitää siis teipata jälleen kasaan), Koloja kerrakseen (hauska riimitetty tarina), Runaway Bunny (mikä on todella suloinen kertomus) sekä Voi ei, Dumbo!

Olin salaa toivonut, että saisin heittää Dumbo-kirjan pois, mutta se on lapsista edelleen lukemisen arvoinen, luin sen viimeksi kaksi päivää sitten ja isompiakin lapsia kerääntyi ympärille kuuntelemaan. Kasan päälle vielä Rohkea pikku leijona seikkailee, jossa on pehmolelu kiinni eikä se sen vuoksi mahdu mihinkään siististi. 

Shamu pääsee ulkomaalaisperheelle luettavaksi ja Pieni punainen ilmapallo on kasettikirja, joten se pitää yhdistää kasettinsa kanssa, ennenkuin sen voi laittaa eteenpäin.  Muut kirjat olivat jo niin repaleisia, ettei niitä kehtaa antaa eteenpäin.  Mutta sitten hoksasin, että äitiyspakkauksen Lorutoukkaa voi käyttää ruotsin sanojen opettelussa, ja kuka nyt lasten Raamattuja raskisi pois laittaa, varsinkin kun toinen on jo edesmenneen mummon antama lahja.  Ja onhan nuo muutkin kirjat i h a n ki-vo-ja!

On tämä vaikeaa!  Tiedän, että emme voi säilyttää joka ikistä kirjaa, mutta kyllä mieli vain tekisi laittaa ne takaisin hyllyyn.  Nyt täytyy olla kovana ja siirtyä vauvamaailmasta eteenpäin.  Seuraavaksi ajattelin käydä läpi kuvakirjat, mutta enpä usko, että saan niitäkään karsittua yhtään tämän paremmin.

Käytin muuten eilen illalla pari tuntia erään kirjablogin läpikäymiseen ja suositusten perusteella ostin monta uutta lukuelämystä - mutta ne ovat sähköisiä kirjoja, jotka eivät vie tilaa.  Joskus minulla tulee olemaan ihan oikea kirjasto kotona.

Miten sinulla onnistuu kirjahyllyn perkaus?


p.s. Huomasin, että kesällä saapuneet kommetit olivat piiloutuneet jonnekin outolaan ja sain lisättyä ne kommenttilaatikoihin vasta lokakuussa...anteeksi, jos olet ihmetellut miksi kommenttiasi ei oltu julkaistu! 


Ensimmäinen kuva: FreeDigitalPhotos.net  “Little Girl Playing With Black Domino” by Witthaya Phonsawat
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...