31.5.2021

Aviopari luo oman maailmansa


Korona-aika on tuonut paljon uutta. Osaamme pitää etäisyyttä, tehdä töitä kotoa päin samalla kun lapset opiskelevat etänä, ja käytämme uusia sanoja ja käsitteitä. Yksi näistä käsitteistä on “kupla” jota esimerkiksi Britanniassa käytetään kun määritellään kenen kanssa saa viettää aikaa jopa sulun aikana. Jos joku on osa sinun kuplaasi, saat vierailla ja viettää aikaa yhdessä. Muita ei hyväksytä. 

Kupla tuli mieleeni, kun mietin avioliittoa. Kun kaksi itsenäistä elämää sulautuu yhdeksi avioliitossa, he luovat oman kuplansa. Kuplassa on uusi maailma, joka on suljettu ulkopuolisilta.

Raamatussa mielenkiintoisesti ei ole kovinkaan monta sääntöä siitä, miltä avioliiton tulee näyttää. Siellä toki on joitakin sääntöjä, mutta joskus toivoisi, että Jumala olisi hieman selkeämmin kertonut, miten siinä avioliitossa oikein elellään. Toisaalta nämä jo annetut kuvaukset ja ohjeet ovat niin haastavia, että niiden opettelussa kestää sen ihmiselämän ajan.

Aivan ensimmäinen kuvaus avioliiton omasta maailmasta, kuplasta, löytyy jo Eedenin puutarhasta, kun ensimmäinen mies Aadam tapaa ensimmäisen naisen Eevan.  

“Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:

"Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani;

hän kutsuttakoon miehettäreksi,

sillä hän on miehestä otettu".

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.” 1 Moos 2:21-25

Havaintoni maailman ensimmäisestä ihmissuhteesta.


Miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan

Aiemmin luvussa Jumala sanoi: “Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”(2:18) Aadam aloitti eläinten nimeämisen ja huomasi eläimet läpikäytyään, että  “Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut”. (2:20)

Eläimet, lemmikit voivat olla mahtavaa seuraa ja tärkeitä suhteita, mutta ne eivät pysty olemaan se apu, jonka ihminen tarvitsee elämässään, eivätkä ne pysty täyttämään kaikkia niitä tarpeita, joita ihmisellä on. Ihminen siis tarvitsee ihmistä, mutta huomionarvoista on, että erityisesti mies ja nainen tarvitsevat toisiaan.

Tekstini teema on avioliitto, joka raamatullisen käsityksen mukaan on miehen ja naisen välinen liitto, mutta tämä kristillinen näkökulma ei tarkoita sitä, että saavuttaakseen tyydyttäviä ihmissuhteita elämässään jokaisen pitää mennä naimisiin. Myös ystävyydet ovat tärkeitä, ja olenkin kirjoittanut miesten ja naisten välisten ystävyyksien tärkeydestä aiemmin

Miehet ja naiset ovat erilaisia. Tarvitsemme kummankin näkökulmaa, jotta voimme kaikki hyvin ja jotta osaamme hoitaa maailmaamme viisaasti. Miehillä on annettavaa ja naisilla on annettavaa, emme pärjää ilman toisen sukupuolen oivalluksia (vaikka ymmärryksen kanssa pitääkin tehdä työtä!). Paras maailma syntyy, kun siellä asuvat sekä miehet että naiset, joiden panostus on aktiivista ja yhteistyöhaluista. 


Mies liittyy vaimoonsa

Mies luopuu isästänsä ja äidistänsä. Hänen elämänsä tärkein ihmissuhde on nyt oma vaimo. Tämä on hirmuisen tärkeä periaate, koska se annettiin tilanteessa jossa miehellä, eli Aadamilla, ei ollut vanhempia. Jumala ei siis halunnut aviomiehen irrottautuvan tietynlaisista vanhemmista, tietyissä tilantessa, kuten jumalattomista vanhemmista, ylihuolehtivista vanhemmista, toisten elämään sekaantuvista vanhemmista, hölmöistä vanhemmista. Miehen pitää päästää irti vanhemmistaan olivatpa ne millaisia tahansa, missä tahansa ja keskittää huomionsa vaimoonsa. 

Verbi liittyä on alkukielellä dāḇaq. Se voidaan kääntää mm. sanoilla tarttua, takertua, liittyä yhteen, tarrautua, pysyä lähellä, pysyä, säilyttää, seurata läheisesti, saavuttaa, saada kiinni, napata. 

Yhteen liittyminen on dynaaminen, jatkuva prosessi. Se on ehkä monella vahvimmillaan kihla-aikana ja avioliiton alussa, kun tutustutaan toiseen ja halutaan tietää toisesta kaikki. Mutta liittyminen yhteen ei oikeastaan koskaan pääty, se kestää elämän ajan. Toisen ihmisen läheisyydessä pysymiseen ja häneen kiinnittymiseen pitää panostaa vuosien avioliiton jälkeenkin. Aviopuolisot jatkavat toisen ajatusten ja mielipiteiden tutkimista ja ymmärtämistä.

Ymmärrän tämän jakeen tärkeyden, koska olen asunut kulttuurissa, jossa vaimo muuttaa miehen vanhempien luokse asumaan. Odotuksia on monia ja anopilla on suuri valta uuden avioparin välisessä suhteessa. Aviomieheltä vaaditaan valtavaa lujuutta ja kypsyyttä osata elää kahden naisen välillä. Oma äiti on rakas, ja vanhempia pitää kunnioittaa. Toisaalta Jumalan neuvossa ei ole mitään sovellettavaa: mies jättää vanhempansa ja liittyy vaimoonsa. Nuoren vaimon ihmisarvon kunnioittaminen uudessa perheessä alkaa aviomiehen asenteesta ja käytöksestä.   

Kulttuuri, joka on evankeliumin vastainen, ei ymmärrä eikä tue avioliiton luomaa omaa maailmaa. Mainitsemassani kulttuurissa lapsen saaminen on tärkeämpää kuin avioliitto, ja miehellä voi olla useita suhteita ja avioliittoja. Anopin mustasukkaisuus nousee pettymyksistä omassa avioliitossa, jonka seurauksena poika on joutunut ottamaan etäiseksi jääneen aviomiehen paikan, ja joutunut emotionaaliseksi tukihenkilöksi äidilleen. Joku käytti sanaa “emotionaalinen insesti” puhuessaan vääristyneestä äiti-poika-suhteesta. Tämä jatkuu sukupolvelta toiselle, kun aviopuolisot eivät osaa tai kykene liittymään toinen toisiinsa.

Suomalaisessa kulttuurissa Jumalan tarkoittaman yhteenliittymisen vastaisuus tulee esiin eri tavoin. Avioliittoa ei välttämättä sidota, vaan katsotaan kuinka kauan rakkauden tunnetta kestää. Jos puolisoiden yhteen liittyminen emotionaalisella tasolla ei ole onnistunut, väliin voi tulla uusi ihminen ja liiton rikkominen alkaa tuntua helpolta, jopa hyväksyttävältä. Moni jopa astuu avioliittoon ajatuksella, että tämä ei välttämättä tule kestämään.  

Joillakin ei ole vähäisintäkään kunnioitusta toisen avioliittoa kohtaan, vaan jos himo iskee, ei kaihdeta edes naimisissa olevan vikittelyä. Heprealaiskirjeen opetus on silti selkeä: “Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (13:4)

Avioeron rikkirepivää vaikutusta ei usein huomata ennenkuin on liian myöhäistä. Juuri eilen kuulin erään nuoren ihmisen kertovan, miten vanhempien avioero oli hänelle suuren kriisin paikka. Lähimpien ihmisten valinnat saivat hänet epäilemaan Jumalan hyvyyttä, koska jos ihmiset olivat niin pahoja, miten Jumala joka heidät loi, voi olla hyvä. 

Aviopuolisoiden yhteyden säilyttäminen suojelee sekä puolisoita että lapsia haavoilta ja rikkinäisyydeltä, jotka voivat vaikuttaa läpi elämän. Jumalan mielen mukainen avioliittokuva on todellakin paras elämääsuojaava malli.


He tulevat yhdeksi lihaksi

Yhdeksi lihaksi tuleminen on kuvaannollista ja kirjaimellista. Kenenkään muun kanssa ei olla niin intiimisti lähekkäin. Alastomuus on sielun ja mielen paljastamista toiselle - omien tunteiden sanoittamista, haaveiden jakamista, kahden elämän yhdeksi tulemista. Alastomuus on myös fyysistä, vain sinun kanssani koen seksuaalisuuden ja toteutan sitä kanssasi yhdessä. 

Yhdeksi lihaksi tuleminen on elämän yhteen nitoutumista, alamme kulkea samaa jalkaa, samaan suuntaan. Se on myös lasten saamista. Lapsi syntyy miehen ja naisen yhteentulemisesta, heidän solujensa sulautumisesta, fyysisestä läheisyydestä. Lapsi on “yksi liha”, hän on osa sinua, ja osa minua, hän on oma itsensä, mutta hän on osa meitä. Meidän luomamme elämä. 

“Eivätkä hävenneet toisiansa”. Moni voi luulla, että kristityt häpeävät seksuaalisuutta, koska he eivät heittäydy kokemaan sitä useiden eri henkilöiden kanssa. Mutta asia on juuri päinvastoin. Seksuaalisuuden lahja on niin syvällistä, niin ihmisen sisintä paljastavaa, että se halutaan jakaa vain uskollisuuden lupauksen antaneen puolison kanssa. Tietoisuus siitä, että meidän välillämme tapahtuva ei joudu toisten korviin, eikä toisten kanssa jaettavaksi luo turvalliset muurit rakkauden puutarhan ympärille. Omassa maailmassa uskaltaa antautua nautinnolle ja kokemuksille. 

Alkukielen sana bûš, joka jakeessa esiintyy,  tarkoittaa häpeää, hämmennystä tai pettymystä. Jumalan suunnitelmissa alasti oleminen ei aiheuta häpeää, ei hämmennystä eikä pettymystä. Tässä onkin rikkinäisen maailman kasvateilla opettelemista. Luottamus ja turvallisuus, joka syntyy kun opettelemme luottamaan ja turvaamaan Jumalaan, luo perustan aviopuolisoiden omalle maailmalle, jossa molemmat uskaltavat olla alasti, paljastettuja, haavoittuvia ja keskittyvät tuomaan toiselle iloa. 

Avioliitto siis luo uutta. Se luo kahdesta itsenäisestä, erillisestä yksilöstä yhden lihan, toisiinsa tarrautuneen parin, joka viettää loppuelämänsä toisiaan tutkien, ihmetellen ja opetellen. Avioliitto luo myös perheen, jos Jumala siunaa heitä lapsilla. Vanhempien luomassa maailmassa, perhekuplassa on lastenkin turvallista kasvaa ja kehittyä. Toisiinsa sitoutunut pari on myös turvallinen muille ihmisille; ei tarvitse pelätä kenenkään houkuttelevan muita rikkomaan aviolupausta, vaan voi nauttia ystävyydestä ja yhteydestä Jumalan perheen jäseninä. 

Kun Jeesus puhui Genesiksen jakeista, hän sanoi aviopuolisoista: 

“Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matteus 19:6

Sitoutukaamme kaikki kunnioittamaan avioliiton kuplaa, sitä uutta maailmaa jonka puolisot keskenään luovat. Se on Jumalan suunnitelma, ja paras tapa elää yhdessä, ja siunatuin tapa kasvattaa lapsia. Elämäätuovassa liitossa kasvaa vahvoja yksilöitä, ja se on meidän kaikkien etu. 



Kuva: Pixabay, OlsayErtem


25.4.2021

Väsyneet naiset

 


Naiset käyvät työssä, pitävät huolta perheestään, hoitavat itseään, ovat vapaaehtoisia, tapaavat ystäviään, huolehtivat lemmikeistä, kunnes eräänä päivänä huomaavat, että eivät enää jaksa.  


Väsymys valloittaa niin pikkuhiljaa olemusta, että siihen ei havahdu pitkään aikaan. Aina löytyy jokin selitys, miksi on normaalia olla väsynyt. Vauva, pikkulapset, ruuhkavuodet, teinit, työhuolet, ihmissuhdekiemurat, vanhenevat vanhemmat, elämän eri haasteet ja vaikeudet. Kaikki tämä vie mehuja. 


Eräs nainen kertoi, että kaupungilla kävellessään toivoi tulevansa auton töytäisemäksi, jotta saisi kokea sen, että joku huolehtii hänestä.  Toinen kertoi ajatelleensa, että tällaista se keski-ikä on, haluaa vain maata sohvalla eikä enää jaksa mitään työpäivän jälkeen. Kolmas sanoo, miten lääkäri kirjoitti masennuslääkkeitä, vaikka hän oli vain kuolemanväsynyt. 


Naiset, tämä ei ole normaalia!  


Lamauttava väsymys ja voimattomuus ei ole normaali osa elämää - ei edes osa tätä nykyajan hektistä menoa, oravanpyörää, ruuhkavuosia. 


Olin itse kuolemanväsynyt vuodenvaihteessa. Havahduin kun kuulin omat sanani innokkaalle lapselle, joka halusi minun varaavan tietyn kirjan kirjastosta: “Kulta, äiti ei nyt jaksa”.  Makasin sängyllä ja tajusin, että nyt ei ole omasta yrityksestä tämä enää kiinni. Koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, ajattelin että kunhan lääkitys saadaan kohdalleen, oloni paranee normaaliksi. 


Miksi naisia väsyttää?


Ennenkuin jatkan omasta tilanteestani, muutama asia.  Tottakai joku voi olla rättiväsynyt, koska ei saa tarpeeksi unta.  Lapset valvottavat eri tavoin.  Vauvaa pitää syöttää yölläkin, pikkulapset voivat nähdä painajaisia, ja teinien äidit valvovat muuten vaan lastensa juttuja murehtien. (Kirjoitin pyynnöstä vinkkejä lapsiperheen uniongelmiin täällä)


Väsymme myös, jos emme tottele Jumalan meille antamia rajoja.  Me tarvitsemme joka viikko lepopäivän, jolloin saa jättää kaikenlaiset työt täysin tekemättä. Sapatti ei ole vain Vanhan Testamentin sääntö, vaan opas tasapainoiseen elämään ihan tänäkin päivänä. Tämä on joskus vaikea oppitunti.   


Meillä jokaisella on henkilökohtaiset rajat, joiden jatkuva ylittäminen kuormittaa.  Silloin tällöin rajoja voi ylittää, esimerkiksi jos on luovan hulluuden puuskassa lupautunut ompelemaan lapselle naamiaisasun tai leipomaan häihin 300 pikkuleipää tai järjestämään seurakunnan joulujuhlaan lasten näytelmän. Silloin rajat venyvät, mutta tällaisten tilanteiden tulisi olla poikkeus. Jatkuva venyminen tuhoaa oman hyvinvoinnin.  


On siis elämäntilanteita, joissa väsyminen on niin sanotusti normaalimpaa, mutta niissä tietää, että tämä ei ole jatkuva olotila. Tämän väliaikaisuuden tietoisuuden voimalla jaksaa.  Jos normaali olotila on toistuvat päiväunet, unohtelevaisuus, saamattomuus ja aivosumu, pitäisi hälytyskellojen soida. 


Elämäni muuttui kun kuunteleva lääkäri tilasi erilaisia verikokeita. Kun 11 koeputkea verta oli analysoitu, selvisi, että minulla on vakava raudanpuute. Samalla selvisi moni oire. Luulin, että en pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaman väsymyksen ja muutosstressien vuoksi, mutta tajusin että sehän on yksi raudanpuutteen oireista!


Raudanpuute on yleinen


Viime vuonna tutkittiin suomalaisia urheilevia nuoria. Heiltä mitattiin hemoglobiini, rautatasot ja  keuhkojen toiminta. Tulokset olivat mielestäni hälyttäviä, 60% urheilevista tytöistä kärsivät rautavarastojen tyhjyydestä, jolloin ferritiini on alle 30 µg/l.  “Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että raudanpuute on yleistä suomalaisilla nuorilla ja sen hoito on vähäistä.”


Kun terveet, urheilulliset, mutta raudanpuutteesta kärsivät tytöt kasvavat, tulevat raskaaksi, synnyttävät ja imettävät, he liittyvät väsyneiden naisten joukkoon.  Jos he lisäksi ovat vegaaneja, kärsivät imeytymisongelmista tai runsaista kuukautisista, tai luovuttavat verta, rautavarastot hupenevat entisestään.  


Raudanpuutteisten äitien lapsilla on vaara olla jo syntyessään raudanpuutteisia. Kuinka moni väsynyt, keskittymishäiriöinen tai huonosti syövä lapsi kärsiikin raudanpuutteesta? Kuinka usein lasten rautavarastoja aletaan mittaamaan? Olen kuullut lääkärin sanovan, että varastoraudan eli ferritiinin mittaus on nykyään muotia.  


Mutta voitaisiinko ajatella, että väsyneet naiset ja heidän lapsensa voivat kärsiä yleisestä ja suhteellisen yksinkertaisesti hoidettavissa olevasta raudanpuutteesta? En usko, että kukaan nainen on väsynyt, koska on laiska tai viitsimätön.  Olen tavannut naisia, jotka yrittävät tosissaan, hoitavat työnsä hyvin, raahautuvat päiviensä läpi. Eivät he ole masentuneita tai stressaantuneita tai mukavuudenhaluisia.  He ovat väsyneitä.   


Ja tälle väsymykselle voi olla fyysinen syy.  


Asia paranee


Kirjoitan aiheesta, koska niin monet naiset ovat väsyneitä. Jos syy on fyysinen, siihen ei auta tsemppaaminen, kovempi yrittäminen, oireiden pois selittäminen tai itsensä ruoskiminen.


Kirjoitan, koska minua huolettaa lasten tilanne. Äidinvaistoa ei ole tieteellisesti tutkittu, mutta monen lapsen elämä on pelastunut äidin tarkkaillessa vointia ja etsiessä syytä


Oma kokemukseni on positiivinen. Rauta-arvot ovat nousseet todella hyvin viimeisten kuukausien aikana ja sen ohella kilpirauhasarvotkin ovat parantuneet. Tein suuria ruokavaliomuutoksia ja olo on kaikinpuolin parempi. Painokin on pudonnut ihan itsestään - tiesitkö, että painonnousu voi olla raudanpuutteen oire?


Jos olet väsynyt jo pidemmän aikaa, ala tarkkailemaan vointiasi ja oireitasi. Väsymykselle on aina jokin syy. 

Onko sinulla kokemusta väsymyksestä tai raudanpuutteesta?   

Haluaisitko, että kirjoitan lisää raudanpuutteesta, ruokavaliosta tai painonpudotuksesta?


Lähde: Haemoglobin, iron status and lung function of adolescents participating in organised sports in the Finnish Health Promoting Sports Club Study


Image by Free-Photos from Pixabay 


19.3.2021

Minna Canth - kristityt vaikuttajat maailmaa parantamassa

 

Minna ja Johan Ferdinand Canth

Minna Canthin päivää juhlitaan tänään 19.3., hänen syntymäpäivänään.  Canth eli Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi Tampereella vuonna 1844, jolloin Suomi oli osa Venäjää suurruhtinaskuntana.  Canthilla oli suuri jano opiskella, ja hän päätti lukea kansakoulunopettajaksi, koska silloin hän voisi elättää itsensä menemättä naimisiin.  


Canth pääsi opiskelemaan seminaariin Jyväskylään 1863. Seminaari oli ensimmäinen suomenkielinen ja naisille avoin opisto. Hän jatkoi opiskelujaan vuoteen 1865, jolloin hän suostui opettajansa Johan Ferdinand Canthin kolmanteen kosintaan ja meni naimisiin jätten opiskelunsa kesken.   


Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Vaimon ja äidin roolien lisäksi Canth harjoitti hyväntekeväisyyttä köyhien keskuudessa ja kirjoitti miehensä toimittamiin Keski-Suomi- ja Päijänne-sanomalehtiin.  Hänen aiheensa olivat yhteiskunnallisia.  Hänen ensimmäinen kirjoituksensa  "Tyttäriemme kasvatus" kiinnitti huomiota tyttöjen mitättömään koulutukseen. Se julkaistiin sanomalehti Keski-Suomessa vuonna 1874.


Canth jatkoi kirjoittamalla lisää naisten oikeuksista ja raittiudesta. Kirjoitukset eivät aluksi saaneet vastakaikua. Canth epäilikin myöhemmin, ettei aika ollut vielä kypsä. Myöhemmin hänen kirjoituksensa kyllä huomattiin, mutta negatiivisessa mielessä; hän menetti miehensä kanssa työn lehden toimituksessa.


Canth jatkoi kirjoittamista, ja julkaisi novelleja, kirjoja, näytelmiä ja artikkeleita koko elämänsä ajan.  Hän oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kohtasi epäluuloja, arvosteluja, mutta myös kiitosta ja ansiota kirjoituksillaan.  


Hänen pyrkimyksensä oli parantaa köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.


Kristinusko oli tärkeä osa Minna Canthin elämää, vaikka hän kritisoikin kirkkoa.  Moni kirkonmies paheksui hänen kirjoittamisiaan, eikä pitänyt häntä kristittynä. Henkilökohtainen usko oli hänelle kuitenkin tärkeä, eikä se ollut esteenä kiinnostukselle tieteeseen ja menestykseen kauppiaana hänen miehensä kuoleman jälkeen.   


Vankka perusta


Miten köyhästä taustasta tuleva tehdastyöläisen tytär pääsi kouluun 1850-luvulla Suomessa, jolloin ei vielä ollut koko kansalle tarkoitettuja kouluja?  Pikku-Minnan käymä koulu on itsessään todistus kristittyjen yhteiskunnallisen vaikutuksen merkityksestä. 


Tampereen Finlaysonin tehtaan kristityt johtajat perustivat 1839 “pikkukoulun” puuvillakehräämön työläisten lapsille.  Se toimi aluksi ruotsin kielellä.  Koulu oli avoin kaikille, sekä tytöille että pojille, ja varattomille maksuton. 


Tehtaan johtajat harrastivat paljon hyväntekeväisyyttä ja huolehtivat työntekijöistään.  Kuri oli tiukkaa, mikä teki tehtaasta turvallisen työpaikan.  Moni olikin siellä työssä koko ikänsä. Johtajat olivat uskossaan aktiivisia, lähetyshenkisiä, ja rakennuttivat koulun lisäksi alueelle myös kirkon ja palkkasivat sinne pastorin.  


Jussi Hietala on tehnyt tehtaan koulusta mielenkiintoisen historian pro gradu-tutkielman: Maria Charlotta Hyden - Finlaysonin pikkulastenkoulun opettaja ja lähetyksen suuri persoona.  Tässä kaksi lainausta aloituksesta:


“Finlaysonin pikkulastenkoulu syntyi johtaja Ferdinand Uhden kristillisestä näkemyksestä. Koulu oli myös osa sitä yhteiskunnallista rakennelmaa, jonka Finlaysonin tehdas tarjosi Tampereella. Koulussa vieraili jopa keisari Aleksanteri II. Koulusta tuli nopeasti alueen tärkein alkeisopetusta tarjoava koulu. Sitä kävi vähintään kaksi sukupolvea – sadat ja kenties tuhannet tamperelaiset lapset oppivat siellä lukemaan ja kirjoittamaan.”


“Koulu antoi opetusta lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi jonkin verran matematiikassa, piirustuksessa ja tytöille erityisesti käsitöissä. Tunnetuksi koulu ja sen opettaja tulivat hartaasta uskonnollisesta otteesta, lähetysinnostuksesta, juhlista ja aivan erityisesti kasvatuksesta. Kertomukset ja kasvatus piirsivät lähtemättömän jäljen koulua käyneiden sydämiin. Opettaja sai kansalaisten keskuudessa suorastaan pyhimysmäisiä piirteitä.”


Minna Canthin elämään tutustuminen on silmiä avaavaa.  Tämä merkittävä vaikuttaja ei syntynyt vakuumissa, vaan hän sai hurjasti mahdollisuuksia. Moni asia loksahti juuri oikealle paikalle, jotta Minna Canthista tulisi se suuri vaikuttaja, jona me hänet tänään muistamme.   


Tampereella asuvan kristityn tehtaanjohtajan Ferdinand Uhteen näky maksuttomasta koulusta, johon saa tulla kuka vain.  Maria Hyden, joka opetti koulussa kuolemaansa saakka. Isä Gustaf Vilhelm Johnson, jonka menestyksekkäiden liiketoimien vuoksi tytär sai paikan sivistyneiden perheiden lapsille tarkoitetusta mamsellikoulusta Kuopiossa.  Uno Cygnauksen näky koululaitoksesta ja Jyväskylän seminaarin päätös ottaa opiskelijoiksi myös naisia.  Canthin miehen toimittamien lehtien suostumus julkaista myös hänen artikkeleitaan.   


Toki Canthilla oli omiakin kykyjä.  Hän harrasti hyväntekeväisyyttä, kasvatti seitsemän lastaan yksinhuoltajana, ja pelasti edesmenneen isänsä lankakaupan sekä myöhemmin veljensä sekatavarakaupan.  Hän oli taitava kirjoittaja.  Elämä oli varmasti ollut henkisesti ja fyysisesti rankkaa eri tavoin.  Silti hänen intonsa ei sammunut. 


Minna Canth tuo mieleeni Sananlaskujen luvun 31 naisen.  Hän on ahkera, huolehtii perheestään, auttaa vähävaraisia, on taitava liikenainen ja luottaa kaikessa Jumalaan.  


Omassa mielessäni siis yhdistän Minna Canthin ja tasa-arvon päivän Sananlaskujen kelpo vaimoon.  Olen vakaasti sitä mieltä, että naiset, jotka luottavat Jumalaan ja käyttävät Jumalan heille antamia lahjoja muiden hyväksi, ovat tämän maailman parantajia edelleen tänäkin päivänä!    


Kovasti lainattu onkin yksi Minna Canthin huudahduksista: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää".  Jumalan kanssa emme koskaan joudu nuokkumaan Ruususen uneen, vaan saamme elää jännittäviä, liikuttavia ja ikimuistoisia elämän hetkiä.  


14.2.2021

Ystävyys on taitolaji

Ystävänpäivän kunniaksi olen miettinyt ystävyyksiä ja ihmissuhteita.  Koronavuonna ne ovat joutuneet koetukselle, kun yhdessä vietettyä aikaa ei ole välttämättä ollut samalla tavoin kuin aiemmin. 

Alfred Tennyson kirjoitti kuuluisat säkeensä

I hold it true, whate’er befall;

I feel it when I sorrow most;

'Tis better to have loved and lost, 

Than never to have loved at all 

rakkaan ystävänsä Arthur Henry Hallamin muistoksi.  Hallam menehtyi nuorena sairauskohtaukseen.  He olivat parhaat ystävät ja työtoverit.  Arthur oli ihastunut Tennysonin siskoon, ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Ystävän menehtyessä kuolee osa omaakin sielua.   

Luin muutama vuosi sitten kirjan, jossa kirjoittaja perustelee Raamatulla, miksi ystävyydet myös miesten ja naisten välillä ovat normaali ja hyvä osa ihmiselämää. Se oli raikas tuulahdus ajatusmaailmaani.  Tarvitsen kaikenlaisia ystävyyksiä.  

Mitä enemmän kuulen uutisia kristittyjen johtajien moraalisista lankeamisista (viimeisimpänä tunnettu apologeetta Ravi Zacharias, jonka hirveät synnit paljastuivat kokonaisuudessaan vasta hänen kuoltuaan), sitä enemmän mietin olisiko ihmissuhteiden tervehdyttämiseksi aika paneutua miettimään ystävyyttä, rakkautta ja kunnioitusta, jota voi esiintyä kristittyjen miesten ja naisten välillä ilman mitään taka-ajatusta.  

Romanttinen rakkaus on siunaus ja kallisarvoinen osa elämää - mutta se ei korvaa ystävyyksiä.  

  

Tässä postaukseni neljän vuoden takaa.  





Oletko törmännyt ihmisiin, jotka perustelevat mielipiteensä täysin omilla kokemuksillaan? Joskus he jopa perustelevat ne kuulopuheilla.  Entä oletko itse tehnyt niin?  Minä olen.

Subjektiivisuus mielipiteiden muodostamisessa ei ole harvinaista, varsinkaan jos aihe on haastava.  Miesten ja naisten väliset ystävyydet voidaan laittaa tähän kategoriaan.  Jos kokemukset sekaystävyyksistä ovat hyviä, ihmiset ovat myönteisiä sen suhteen.  Negatiivisen kokemuksen nähneet tai kokeneet taas suhtautuvat kieltävästi miesten ja naisten väliseen ystävyyteen.

Kristityillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä mistään asiasta lakia pelkän subjektiivisen kokemuksen perusteella.  Mielipiteiden pitää olla perusteltuja Jumalan Sanalla.  Objektiivisuus aiheessa, johon suhtautuu tunteella, ei ole helppoa.  Vaatii kypsyyttä haastaa omia mielipiteitään Raamatun opetuksilla ja nöyryyttä myöntää joutuneensa oppimaan jotain.

On siis aika etsiä Raamatusta kohdat, joissa puhutaan ystävyydestä – onko niitä?

Aloitetaan perusteista


Raamattu on alusta loppuun saakka hyvin selvä aviorikoksen ja huorinteon suhteen: molemmat tuomitaan voimakkaasti.  Muistatko kertomuksen Saarasta ja faaraosta, tai Daavidista ja Batsebasta, tai naisesta, joka oli saatu kiinni aviorikoksesta?  Jumala on selväsanainen: seksi kuuluu yhden naisen ja yhden miehen välille elinikäiseen avioliittoon. 

Toisaalta ystävyyttä ei ole koskaan kielletty, siihen jopa rohkaistaan. 

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa (Gal 3:28).

Paavali joutui puuttumaan tilanteeseen, jossa juutalaiset kristityt opettivat moraalisääntöjen vuoksi pakanakristityille kenen kanssa oli sopiva syödä ja miten pestä kädet.  He jopa vaativat kristittyjen ympärileikkaamista.  Kristittyjä rohkaistiin noudattamaan juutalaisten sääntöjä ja harjoittamaan rotujen välistä erotusta.  Tuloksena oli yhä korkeampi muuri juutalaisten ja pakanakristittyjen välillä. 

Paavali tuomitsi tällaisen hengellisen hölynpölyn. Hän varoitti galatassa asuvia tällaisista hengellisistä puhtaussäännöistä. “Ei se, kenen kanssa syöt lounasta, tee sinusta epäpuhdasta, vaan synnin tekeminen Jumalaa vastaan”.  Säännöt rajoittivat vapautta ja aiheuttivat jakaantumista.  Paavali muistutti: “Vapauteen Kristus on teidät vapauttanut, pysykää lujina älkääkä antako kietoa itseänne jälleen orjuuden kahleisiin”.  (Gal 5). 

Ehkä tänä päivänä seurakunnassa ei rajoiteta rotujen välistä kanssakäymistä, mutta entäpä sukupuolten välillä?  Erottavat säännöt eivät tee kenestäkään pyhempiä.  Minkään ei saisi tulla kristittyjen välisen rakastavan suhteen välille.  Siksi Paavali sanoo, että juutalaisen tai kreikkalaisen, orjan tai vapaan, miehen tai naisen välille ei saa tehdä erotuksia.  Kaikenlainen opetus, joka estää rakkauteen perustuvan yhteyden, on evankeliumin vastaista, vaikka se kuulostaisi kuinka moraalisesti ylempitasoiselta tahansa. 

Paavali opetti nuorelle Timoteukselle miten seurakunnassa pitää suhtautua miehiin ja naisiin: “…neuvo nuorempia miehiä niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” (1 Tim 5). Me tarvitsemme perhettä. Yksinäisyys yhteisössä on kaikkein raskainta yksinäisyyttä.  Jos kristittyjen yhteisö ei osaa olla intiimi, haavoittuvaisen avoin ja toisilleen omistautunut, luomme seurakunnasta kerhon, jossa yksinäisyyden muurin erottamat yksilöt kokoontuvat saman asian tiimoilta samaan tilaan, koskaan todella kohtaamatta.  

Jos seurakunta epäonnistuu perheenä olemisessa, naimattomilla on suuri paine luoda perhe menemällä naimisiin. Ovatko sinkut opetuksessamme tuomittuja yksinäisyyteen tai painostettuja avioon?  Ja toisaalta ei avioliitto poista ihmisiltä tarvetta löytää yhteys toisten kanssa.  Avioitunut mies tarvitsee naispuolisia ystäviä, naimisissa oleva nainen tarvitsee hengellisiä isiä ja veljiä. 

Monesti painotetaan jakeen viimeisiä sanoja: “kaikessa puhtaudessa” ja neuvotaan olemaan varovaisia liian läheisten suhteiden muodostamisessa.  Silloin on unohdettu jakeen perhesuhteisiin kannustavat sanat: isät, äidit, veljet, siskot.  Puhtauteen keskittäytyessä saadaan tulokseksi sukupuolten välinen etäisyys.  Johsua D.Jones sanoo kirjassaan osuvasti: 

Sen sijaan, että korvaisimme “kielletyn suudelman” “pyhällä suudelmalla”, olemme päätyneet “ei suudelmaa”-tilanteeseen (Room 16:16).

Ystävät Raamatussa


Joonatan ja Daavid sekä Ruut ja Naomi ovat esimerkkejä samaa sukupuolta olevista ystävistä.  He puhuvat ja käyttäytyvät toisiaan kohtaan tavalla, joka nykyaikana kuulostaa oudolta – jopa epäilyttävältä. Kuka enää tänä päivänä vannoo rakkautta ja ikuista sitoutumista ystäväänsä? 

Raamatussa rakkautta sekaystävyyksissä voi ilmaista näinkin suoraan:

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa, joita minä totuudessa rakastan (2 Joh).  Näin aloitti Johannes, Jeesuksen ystävä ja opetuslapsi, erään kirjeistään.  Naimisissa oleva Johannes kirjoittaa naiselle, jolla on lapsia ja jonka kodissa seurakunta kokoontuu (hän oli ehkä leski).  Johannes ei pelännyt sanoa rakastavansa tätä naista.  Hän oli vapaa välittämään. 


Ja sen jälkeen hän (Jeesus) vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa (Luukas 8).   Hippiliike?  Aktiomatka? Ei, vaan Jeesus ystävineen.  He matkustivat yhdessä tavoitteenaan levittää evankeliumi maailmaan.  Näille henkilöille Jeesus sanoi “olette minun ystäviäni” ja “rakastakaa toinen toisianne niinkuin minä olen rakastanut teitä”.  Alkuseurakunta ei ollut ydinperheistä muodostunut ryhmä. Se oli perhe.

Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin (Tuom 5).  Deborah oli naimisissa oleva nainen, todennäköisesti Barak oli myös naimisissa.  He työskentelivät yhdessä, sotivat yhdessä ja jopa lauloivat yhdessä. Moni spekuloi Deboran auktoriteettiaseman merkitystä tämän päivän seurakunnan “naisvanhimmille”. Joshua D. Jonesin mukaan naispastoriviran perustaminen Deboran elämään on liioittelua, mutta relevanttia sen sijaan on, miten tahoillaan naimisissa oleva mies ja nainen palvelivat yhdessä Jumalaa. 

Mutta Mordokai käyskenteli joka päivä vaimolan esipihan edustalla saadakseen tietää, voiko Ester hyvin ja mitä hänelle tapahtui... Kun Esterin palvelijattaret ja hänen hoviherransa tulivat ja kertoivat hänelle tämän {Mordokaista} joutui kuningatar suureen tuskaan… (Ester 2,4). Mordokai ja hänen nuoren serkkunsa Hadassan (Esterin) kertomus on yksityiskohtainen kuvaus sekaystävyydestä Raamatussa.  Mordokai oli kasvattanut orvon serkkunsa ja he uskoutuivat läheisesti toisilleen ja huolehtivat toinen toistensa hyvinvoinnista senkin jälkeen, kun Ester meni naimisiin.  Yhdessä he pelastivat kansansa tuholta.

Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa (1 Kun 17).  Mietipä seuraavaa tilannetta käytännöllisesti: kuuluisa profeetta ystävystyy ja muuttaa asumaan nuoren lesken luo, joka ei ole uskossa.  Kuulostaa uskomattomalta, mutta tästä kertomuksesta ei voi mitenkään ymmärtää, että Elia olisi käyttäytynyt sopimattomasti naista kohtaan tai tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 

Vaikka tänä päivänä tällaisia asumisjärjestelyitä ei voi suositella, Jumala ohjasi Elian asumaan sinkkuäidin luo.  Hän olisi voinut antaa Elialle kaupungissa oman asunnon ja antaa hänen keskustella naisen kanssa julkisissa paikoissa, sen ajan kahviloissa.  Mutta Jumala teki toisin.  Jeesus ei räpäyttänyt silmäänsäkään, kun Hän mainitsi Elian ja Sarpatin leskivaimon (Luuk 4:26), eikä käyttänyt heitä esimerkkinä terveistä sukupuolien välisistä rajoista vaan Jumalan valtakunnan leviämisestä.

Vapautta ei tule käyttää synnin tekemiseen, mutta olisiko meillä mahdollisuutta löysätä vähän tiukkoja rajojamme sekaystävyyksien suhteen?

Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka vaati häntä aterioimaan. Ja niin usein kuin hän kulki sen kautta, poikkesi hän sinne aterioimaan (2 Kun 4).  Elisa oli Eliaan manttelinperijä.  Myös hän vapaasti seurusteli ja söi yhdessä naisten kanssa.  Aina kun naimaton Elisa oli kaupungissa, hän meni tämän naimisissa olevan naisen luo syömään. Luvusta käy selväksi, että nainen oli ystävyydessä aloitteentekijä ja sai miehensäkin mukaan rakentamaan Elisalle huoneen heidän kotiinsa.  Elisan puolelta ei löydy tippaakaan sopimatonta käytöstä tätä naista kohtaan, eikä pelko pitänyt häntä erossa naimisissa olevan naisen seurasta.  Elisan ja suunemilaisen naisen ystävyys on hieno esimerkki sinkun ja naimisissa olevan ystävyydestä. En löydä kertomuksesta myöskään mustasukkaisuutta suunemilaisen vaimon aviomiehen osalta.  

Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle (Kol 4). Paavali mainitsee Nymfan nimeltä julkisessa kirjeessä.  Millaiset ajatukset tästä helposti heräävät? Kaikki saavat kuulla kirjeen sisällön, mutta vain yksi henkilö, nainen, mainitaan nimeltä.  Varmasti tällä naisella oli erityinen paikka Paavalin elämässä.  Paavali ei lisännyt kirjeeseen muutamia miesten nimiä välttääkseen väärinkäsityksiä, vaan hän pystyi mainitsemaan yksittäisen naisen kirjeessään ilman, että hänen piti varjella mainettaan. 

Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän (Jeesus) puhui naisen kanssa (Joh 4).  Onko väliä sillä, mitä ihmiset ajattelevat käytöksestämme?  Jones selventää kirjassaan, että vapauden käyttäminen ajattelemattomasti voi loukata heikompaa veljeä, jonka usko ei ole yhtä kypsä.  Jotkut käyttävät vapauttaan provosoidakseen.  Jeesus ei koskaan tehnyt mitään kapinallisesta hengestä tai todistaakseen, että hän voi.  Vaikka Jeesus oli täysin vapaa kulttuuritabujen suhteen ja totteli vain Jumalaa eikä ihmiskäskyjä, Hänen motiivinsa oli aina rakkaus.  

Tässä tunnetussa Raamatunkertomuksessa Jeesus rikkoo rodullisia, uskonnollisia ja sukupuolten välisiä tabuja.  Mutta Hänen tarkoituksenaan ei ole näyttää ihmisille, vaan ilmoittaa itsensä tälle naiselle.  Jeesus ei huolehtinut siitä, miltä Hänen käytöksensä näytti opetuslasten silmissä, kun Hän keskittyi palvelemaan särkynyttä ihmistä. 

Ihmispelon vai ihmisrakkauden motivoima?


Jos olet hengellisessä vastuu- ja johtajuustehtävässä, kuinka tärkeää sinulle on ihmisten mielipide?  Estääkö puheet tai pelot puheista sinua palvelemasta vastakkaisen sukupuolen edustajaa?  Vältteletkö tilanteita, joissa avautuminen tai yhteyden luominen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on mahdollista?  Emme saa käyttää vapauttamme väärin, ja tottakai on viisasta käyttäytyä niin, että turhia puheita ei synny, mutta puheiden ei pitäisi kontrolloida meitä.

Nämä muutamat esimerkit ystävyyksistä Raamatussa ovat auttaneet minua huomaamaan, miten vapaasti Jumalan miehet ja naiset pystyivät käyttäytymään toinen toisiaan kohtaan.  Vapaus perustui Jeesuksen antamaan vapauteen.  Jos mietit, osaatko olla ystävä miehen/naisen kanssa, muista, että mitä lähempänä olet Jeesusta, sitä lähempänä voit olla toista ihmistä.  Jumala kutsuu meitä pyhyyteen ja puhtauteen kaikissa ihmissuhteissamme ja kun kasvat uskossasi, voi ystäväpiirisikin laajentua.  

Uuden Testamentin käskyt “toinen toisellemme” ovat annettu jokaiselle kristitylle käytettäväksi sekä naisia että miehiä kohtaan.  Kristuksen ruumiin jäseninä kuulumme toinen toisillemme, sukupuolesta huolimatta.  Vaikka onkin realistista ymmärtää, että syvällistä yhteyttä ei synny joka ikisen seurakunnan jäsenen kanssa, ei sitä tarvitse rajoittaakaan.  Intiimejä ystävyyssuhteita voi löytää yllättävistä paikoista!
Kuva: Image by 5688709 from Pixabay 

25.1.2021

Vaatteet viestivät

 Vaatteiden merkitys on suuri.  Aina välillä pysähdyn pohtimaan pukeutumista ja tyyliä.  



Yhdysvaltojen uusimman presidentin virkaanasettajaisjuhla oli merkittävä tapahtuma.  Poliittisia puheita kuunneltiin tarkkaan, mutta suurta painotusarvoa nähtiin tilaisuuden merkkihenkilöiden vaatteissa.  


Guardian-lehti tulkitsee presidentti Bidenin, varapresidentti Harrisin ja heidän puolisoidensa välittävän pukeutumisellaan vahvan viestin. Heidän vaatteensa olivat amerikkalaisten suunnittelijoiden käsialaa, turhat rönsyilyt ja erikoiset leikkaukset jäivät pois.  Tunnelma oli rauhallinen, kunnioittava, hiljaisen iloinen. Heidän pukeutumisensa sanoo:  Emme ole julkkiksia, olemme kansan nöyriä palvelijoita


Naiset olivat valinneet asujensa väreiksi republikaanien punaisen ja demokraattien sinisen yhdistelmän eri sävyt. Tilaisuutta seurattiin ympäri maailmaa, ja vaatteiden viesti otettiin vastaan.  


Yle:n artikkelissa haastateltu suomalainen tyyliguru Sami Sykkö tiivistää: – Nyt viimeinenkin ihminen tajuaa, että vaate on vahva viesti.


Kriittisessä tilanteessa olevan maan johtajat kommunikoivat kaikella mahdollisella tavalla yhtenäisyyden ja kaikkien hyvän puolesta. He ovat koko kansan palvelijoita, eivät etsimässä omaa parastaan.  Demokratian voitto, kiteytti uusi presidentti Joe Biden.  


Psykologian tohtori Jennifer Baumgartner on tutkinut pukeutumista ja huomauttaa, että yllemme valitsemamme vaatteet ovat uskomattoman tarkka indikaattori siitä, mitä ajattelemme itsestämme ja elämästämme. 


Vaatteiden väri ja koristekuviointi voi Suomessakin kommunikoida poliittisesta suuntauksesta.  Kansallispuvun käyttö, tai sinimustan villapaidan päälle pukeminen kertovat arvoista ja ajatusmalleista yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Etnisten vähemmistöjen asut kertovat tarinaansa.  


Pääministerimme Marin toivoo keskustelun liittyvän asioihin, ei hänen ulkoiseen olemukseensa ja niinpä hän pukeutuu aina samaan tyyliin ja väreihin.  Presidentimme rouva Jenni Haukio ei paljastanut vuoden 2020 itsenäisyyspäivän juhlapukunsa tekijää, jotta kansa keskittyisi itsenäisyyteen eikä vaatteisiin.    


Tästäkin huolimatta pukeutuminen on tärkeää.  Annamme asuvalinnoillamme aina viestin.  Viestivätkö vaatteesi todellista sisimpääsi?  


Usko ja pukeutuminen


Kuten useimmat muutkin tavalliset ihmiset, en elä koko maailman tarkkailun ja tulkinnan alaisena.  Olen vapaa valitsemaan vaatteeni ja tyylini.  Pohdin silti, millaista viestiä pukeutumiseni antaa minusta ja arvoistani. 


Oman itsensä hyväksyminen kasvaa luonnollisesti iän myötä.  Nuorella vaikea akne kasvoissa voi olla todellinen trauma ja kamppailu.  Vanhempana hyväksyy, että ei ole täydellinen - ei kukaan muukaan ole, eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Sairaudet voivat vaikuttaa ulkonäköön siinä missä vanheneminenkin, eikä sille voi mitään.   

  

Myös evankeliumin syvällinen ymmärtäminen auttaa oman itsensä hyväksymisessä.  Maailman arvoissa tietty täydellisyys on tavoiteltavaa ja ihailtavaa (huomioi millaisia ihmisiä julkisuudessa pidetään esillä). Jumalan hyväksymän ei tarvitse kurittaa itseään tai piiskata itseään tiettyyn suuntaan, jotta saisi hyväksyntää muilta. 


Kypsyydessä kasvaminen myös auttaa alistumaan tiettyihin “sopiviin” vaatteisiin.  Suosin täydellisesti vapautta pukeutua omien mieltymysten mukaan.  Mutta on tilanteita, jolloin valitaan tilaisuuteen sopivat vaatteet.  Hautajaiset ovat yksi esimerkki.  Häät voivat olla toinen - eräs ystäväni tajusi viimein eräissä häissä, että miehetkään eivät voi laittaa farkkuja joka juhlaan.  


Eräät nuoret uskovat olivat traumatisoituneet perinteisen seurakunnan sääntöjen ja odotusten keskellä.  He irtautuivat liikkeestä ja alkoivat kokoontua uudenlaisen vapauden ilmapiirissä.  He kieltäytyivät pukeutumasta perinteisesti, solmio aiheutti ahdistusta.  Heidän ystävänsä, joka oli vähän vanhempi ja myös uskossaan kypsä sanoi olevansa niin vapaa, että pystyy pukeutumaan sekä solmioon että olla ilman solmiota.  


Mainitsemani psykologi Baumgartner analysoi tiettyjä pukeutumissuuntauksia kuten pelkkien neutraalien värien käyttäminen, liian suuriin vaatteisiin kietoutuminen tai merkkivaatteiden logojen korostaminen.  Erityisen kiinnostavaa oli lukea hänen ajatuksiaan ihmisestä, joka ei pukeudu ikänsä mukaan.  


Hän sanoo, että muodin näkökulmasta ihmisten pitäisi pukeutua ikäänsä sopivasti.  Mutta psykologisesta näkökulmasta pitäisi pukeutua vaatteisiin, joissa tunnet olosi hyväksi. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio valita tiettyjä vaatteita. Motivaatio ei ole kohdallaan, jos valitset nuorekkaat vaatteet, koska et hyväksy ikääsi tai jos olet uskonut viestin, että ikäsi ei ole hyväksyttävää.  Mutta jos valitset samat vaatteet, koska rakastat niitä ja ne saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi, motivaatiosi on terveellä pohjalla.   


Baumgartner suosittelee, että iän mukaan pukeutumisen sijasta pukeutuisimme tavoitteiden mukaan.  Jos haluat ylennyksen, pukeudu sen mukaan.  Jos etsit aviopuolisoa, pukeudu sen mukaan.  Jos haluat matkustaa maailman ympäri, valitse vaatteet tämän päämääräsi mukaan. 


Oma lisäykseni: Jos haluat tuoda kunniaa Jumalalle, pukeudu sen mukaan.    


Evankeliumikin puhuu siitä, miten motiivimme vaikuttavat arkeen, syömiseen, juomiseen, vaatteisiin.  Paavali puhuu aiheesta, erityisesti syömisen suhteen kirjeessään Roomalaisille, luku 14 sekä 1 Korinttolaisille luku 8-9


Paavali kiinnittää huomiota siihen, miten meidän käytöksemme, vapautemme tehdä tiettyjä asioita voi olla todella loukkaavaa “heikolle” uskovalle. Meidän ei tule tuomita tai halveksia heikkouskoisia, vaan elää tietoisena siitä, että joudumme jokainen tuomiolle omista teoistamme.  Niinpä meidän pitää olla panematta loukkauskiveä tai langetusta toisten eteen.   


On parempi jättää syömättä, kuin loukata toista.  On parempi jättää pukematta kuin tuoda riitoja uskovien keskuuteen.  Rakkaus toisia kohtaan rakentaa keskenäistä yhteyttä, ja rakentaa myös sisäistä vahvuutta.  


Mieheni kotiseurakunnassa järjestettiin aamuisin kaksi Jumalanpalvelusta.  Ensimmäinen oli suunnattu vanhemmalle väelle, jota oli aamuisin enemmän liikkeellä.  Puhujat ja laulajat pukeutuivat perinteisemmin, suoriin housuihin, paitapuseroihin, hameisiin.  Toinen Jumalanpalvelus oli suunnattu nuoremmalle väelle.  Puhuja vaihtoi jalkaansa farkut ja musiikkiryhmäkin rentoutui.  He halusivat kunnioittaa kuulijakuntaa pukeutumisellaan.  


Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room 14:19


Hengellinen ja henkinen kypsyys näkyy ihmisen olemuksessa, kuuluu hänen sanoissaan ja tulee esille hänen vaatteissaan.  Itsensä hyväksyvä nauttii vapaudestaan tuoda esille persoonallisuuttaan.  Rauhaa ja rakentumista ajava ottaa lisäksi huomioon muut henkilöt ja tilanteet.  


Huomasitko sinä miten Yhdysvaltojen virkaanasettajaisissa pukeuduttiin? 


Kuva: Pixabay Clker-Free-Vector-Images




.  



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...