19.3.2021

Minna Canth - kristityt vaikuttajat maailmaa parantamassa

 

Minna ja Johan Ferdinand Canth

Minna Canthin päivää juhlitaan tänään 19.3., hänen syntymäpäivänään.  Canth eli Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi Tampereella vuonna 1844, jolloin Suomi oli osa Venäjää suurruhtinaskuntana.  Canthilla oli suuri jano opiskella, ja hän päätti lukea kansakoulunopettajaksi, koska silloin hän voisi elättää itsensä menemättä naimisiin.  


Canth pääsi opiskelemaan seminaariin Jyväskylään 1863. Seminaari oli ensimmäinen suomenkielinen ja naisille avoin opisto. Hän jatkoi opiskelujaan vuoteen 1865, jolloin hän suostui opettajansa Johan Ferdinand Canthin kolmanteen kosintaan ja meni naimisiin jätten opiskelunsa kesken.   


Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Vaimon ja äidin roolien lisäksi Canth harjoitti hyväntekeväisyyttä köyhien keskuudessa ja kirjoitti miehensä toimittamiin Keski-Suomi- ja Päijänne-sanomalehtiin.  Hänen aiheensa olivat yhteiskunnallisia.  Hänen ensimmäinen kirjoituksensa  "Tyttäriemme kasvatus" kiinnitti huomiota tyttöjen mitättömään koulutukseen. Se julkaistiin sanomalehti Keski-Suomessa vuonna 1874.


Canth jatkoi kirjoittamalla lisää naisten oikeuksista ja raittiudesta. Kirjoitukset eivät aluksi saaneet vastakaikua. Canth epäilikin myöhemmin, ettei aika ollut vielä kypsä. Myöhemmin hänen kirjoituksensa kyllä huomattiin, mutta negatiivisessa mielessä; hän menetti miehensä kanssa työn lehden toimituksessa.


Canth jatkoi kirjoittamista, ja julkaisi novelleja, kirjoja, näytelmiä ja artikkeleita koko elämänsä ajan.  Hän oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kohtasi epäluuloja, arvosteluja, mutta myös kiitosta ja ansiota kirjoituksillaan.  


Hänen pyrkimyksensä oli parantaa köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.


Kristinusko oli tärkeä osa Minna Canthin elämää, vaikka hän kritisoikin kirkkoa.  Moni kirkonmies paheksui hänen kirjoittamisiaan, eikä pitänyt häntä kristittynä. Henkilökohtainen usko oli hänelle kuitenkin tärkeä, eikä se ollut esteenä kiinnostukselle tieteeseen ja menestykseen kauppiaana hänen miehensä kuoleman jälkeen.   


Vankka perusta


Miten köyhästä taustasta tuleva tehdastyöläisen tytär pääsi kouluun 1850-luvulla Suomessa, jolloin ei vielä ollut koko kansalle tarkoitettuja kouluja?  Pikku-Minnan käymä koulu on itsessään todistus kristittyjen yhteiskunnallisen vaikutuksen merkityksestä. 


Tampereen Finlaysonin tehtaan kristityt johtajat perustivat 1839 “pikkukoulun” puuvillakehräämön työläisten lapsille.  Se toimi aluksi ruotsin kielellä.  Koulu oli avoin kaikille, sekä tytöille että pojille, ja varattomille maksuton. 


Tehtaan johtajat harrastivat paljon hyväntekeväisyyttä ja huolehtivat työntekijöistään.  Kuri oli tiukkaa, mikä teki tehtaasta turvallisen työpaikan.  Moni olikin siellä työssä koko ikänsä. Johtajat olivat uskossaan aktiivisia, lähetyshenkisiä, ja rakennuttivat koulun lisäksi alueelle myös kirkon ja palkkasivat sinne pastorin.  


Jussi Hietala on tehnyt tehtaan koulusta mielenkiintoisen historian pro gradu-tutkielman: Maria Charlotta Hyden - Finlaysonin pikkulastenkoulun opettaja ja lähetyksen suuri persoona.  Tässä kaksi lainausta aloituksesta:


“Finlaysonin pikkulastenkoulu syntyi johtaja Ferdinand Uhden kristillisestä näkemyksestä. Koulu oli myös osa sitä yhteiskunnallista rakennelmaa, jonka Finlaysonin tehdas tarjosi Tampereella. Koulussa vieraili jopa keisari Aleksanteri II. Koulusta tuli nopeasti alueen tärkein alkeisopetusta tarjoava koulu. Sitä kävi vähintään kaksi sukupolvea – sadat ja kenties tuhannet tamperelaiset lapset oppivat siellä lukemaan ja kirjoittamaan.”


“Koulu antoi opetusta lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi jonkin verran matematiikassa, piirustuksessa ja tytöille erityisesti käsitöissä. Tunnetuksi koulu ja sen opettaja tulivat hartaasta uskonnollisesta otteesta, lähetysinnostuksesta, juhlista ja aivan erityisesti kasvatuksesta. Kertomukset ja kasvatus piirsivät lähtemättömän jäljen koulua käyneiden sydämiin. Opettaja sai kansalaisten keskuudessa suorastaan pyhimysmäisiä piirteitä.”


Minna Canthin elämään tutustuminen on silmiä avaavaa.  Tämä merkittävä vaikuttaja ei syntynyt vakuumissa, vaan hän sai hurjasti mahdollisuuksia. Moni asia loksahti juuri oikealle paikalle, jotta Minna Canthista tulisi se suuri vaikuttaja, jona me hänet tänään muistamme.   


Tampereella asuvan kristityn tehtaanjohtajan Ferdinand Uhteen näky maksuttomasta koulusta, johon saa tulla kuka vain.  Maria Hyden, joka opetti koulussa kuolemaansa saakka. Isä Gustaf Vilhelm Johnson, jonka menestyksekkäiden liiketoimien vuoksi tytär sai paikan sivistyneiden perheiden lapsille tarkoitetusta mamsellikoulusta Kuopiossa.  Uno Cygnauksen näky koululaitoksesta ja Jyväskylän seminaarin päätös ottaa opiskelijoiksi myös naisia.  Canthin miehen toimittamien lehtien suostumus julkaista myös hänen artikkeleitaan.   


Toki Canthilla oli omiakin kykyjä.  Hän harrasti hyväntekeväisyyttä, kasvatti seitsemän lastaan yksinhuoltajana, ja pelasti edesmenneen isänsä lankakaupan sekä myöhemmin veljensä sekatavarakaupan.  Hän oli taitava kirjoittaja.  Elämä oli varmasti ollut henkisesti ja fyysisesti rankkaa eri tavoin.  Silti hänen intonsa ei sammunut. 


Minna Canth tuo mieleeni Sananlaskujen luvun 31 naisen.  Hän on ahkera, huolehtii perheestään, auttaa vähävaraisia, on taitava liikenainen ja luottaa kaikessa Jumalaan.  


Omassa mielessäni siis yhdistän Minna Canthin ja tasa-arvon päivän Sananlaskujen kelpo vaimoon.  Olen vakaasti sitä mieltä, että naiset, jotka luottavat Jumalaan ja käyttävät Jumalan heille antamia lahjoja muiden hyväksi, ovat tämän maailman parantajia edelleen tänäkin päivänä!    


Kovasti lainattu onkin yksi Minna Canthin huudahduksista: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää".  Jumalan kanssa emme koskaan joudu nuokkumaan Ruususen uneen, vaan saamme elää jännittäviä, liikuttavia ja ikimuistoisia elämän hetkiä.  


14.2.2021

Ystävyys on taitolaji

Ystävänpäivän kunniaksi olen miettinyt ystävyyksiä ja ihmissuhteita.  Koronavuonna ne ovat joutuneet koetukselle, kun yhdessä vietettyä aikaa ei ole välttämättä ollut samalla tavoin kuin aiemmin. 

Alfred Tennyson kirjoitti kuuluisat säkeensä

I hold it true, whate’er befall;

I feel it when I sorrow most;

'Tis better to have loved and lost, 

Than never to have loved at all 

rakkaan ystävänsä Arthur Henry Hallamin muistoksi.  Hallam menehtyi nuorena sairauskohtaukseen.  He olivat parhaat ystävät ja työtoverit.  Arthur oli ihastunut Tennysonin siskoon, ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Ystävän menehtyessä kuolee osa omaakin sielua.   

Luin muutama vuosi sitten kirjan, jossa kirjoittaja perustelee Raamatulla, miksi ystävyydet myös miesten ja naisten välillä ovat normaali ja hyvä osa ihmiselämää. Se oli raikas tuulahdus ajatusmaailmaani.  Tarvitsen kaikenlaisia ystävyyksiä.  

Mitä enemmän kuulen uutisia kristittyjen johtajien moraalisista lankeamisista (viimeisimpänä tunnettu apologeetta Ravi Zacharias, jonka hirveät synnit paljastuivat kokonaisuudessaan vasta hänen kuoltuaan), sitä enemmän mietin olisiko ihmissuhteiden tervehdyttämiseksi aika paneutua miettimään ystävyyttä, rakkautta ja kunnioitusta, jota voi esiintyä kristittyjen miesten ja naisten välillä ilman mitään taka-ajatusta.  

Romanttinen rakkaus on siunaus ja kallisarvoinen osa elämää - mutta se ei korvaa ystävyyksiä.  

  

Tässä postaukseni neljän vuoden takaa.  





Oletko törmännyt ihmisiin, jotka perustelevat mielipiteensä täysin omilla kokemuksillaan? Joskus he jopa perustelevat ne kuulopuheilla.  Entä oletko itse tehnyt niin?  Minä olen.

Subjektiivisuus mielipiteiden muodostamisessa ei ole harvinaista, varsinkaan jos aihe on haastava.  Miesten ja naisten väliset ystävyydet voidaan laittaa tähän kategoriaan.  Jos kokemukset sekaystävyyksistä ovat hyviä, ihmiset ovat myönteisiä sen suhteen.  Negatiivisen kokemuksen nähneet tai kokeneet taas suhtautuvat kieltävästi miesten ja naisten väliseen ystävyyteen.

Kristityillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä mistään asiasta lakia pelkän subjektiivisen kokemuksen perusteella.  Mielipiteiden pitää olla perusteltuja Jumalan Sanalla.  Objektiivisuus aiheessa, johon suhtautuu tunteella, ei ole helppoa.  Vaatii kypsyyttä haastaa omia mielipiteitään Raamatun opetuksilla ja nöyryyttä myöntää joutuneensa oppimaan jotain.

On siis aika etsiä Raamatusta kohdat, joissa puhutaan ystävyydestä – onko niitä?

Aloitetaan perusteista


Raamattu on alusta loppuun saakka hyvin selvä aviorikoksen ja huorinteon suhteen: molemmat tuomitaan voimakkaasti.  Muistatko kertomuksen Saarasta ja faaraosta, tai Daavidista ja Batsebasta, tai naisesta, joka oli saatu kiinni aviorikoksesta?  Jumala on selväsanainen: seksi kuuluu yhden naisen ja yhden miehen välille elinikäiseen avioliittoon. 

Toisaalta ystävyyttä ei ole koskaan kielletty, siihen jopa rohkaistaan. 

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa (Gal 3:28).

Paavali joutui puuttumaan tilanteeseen, jossa juutalaiset kristityt opettivat moraalisääntöjen vuoksi pakanakristityille kenen kanssa oli sopiva syödä ja miten pestä kädet.  He jopa vaativat kristittyjen ympärileikkaamista.  Kristittyjä rohkaistiin noudattamaan juutalaisten sääntöjä ja harjoittamaan rotujen välistä erotusta.  Tuloksena oli yhä korkeampi muuri juutalaisten ja pakanakristittyjen välillä. 

Paavali tuomitsi tällaisen hengellisen hölynpölyn. Hän varoitti galatassa asuvia tällaisista hengellisistä puhtaussäännöistä. “Ei se, kenen kanssa syöt lounasta, tee sinusta epäpuhdasta, vaan synnin tekeminen Jumalaa vastaan”.  Säännöt rajoittivat vapautta ja aiheuttivat jakaantumista.  Paavali muistutti: “Vapauteen Kristus on teidät vapauttanut, pysykää lujina älkääkä antako kietoa itseänne jälleen orjuuden kahleisiin”.  (Gal 5). 

Ehkä tänä päivänä seurakunnassa ei rajoiteta rotujen välistä kanssakäymistä, mutta entäpä sukupuolten välillä?  Erottavat säännöt eivät tee kenestäkään pyhempiä.  Minkään ei saisi tulla kristittyjen välisen rakastavan suhteen välille.  Siksi Paavali sanoo, että juutalaisen tai kreikkalaisen, orjan tai vapaan, miehen tai naisen välille ei saa tehdä erotuksia.  Kaikenlainen opetus, joka estää rakkauteen perustuvan yhteyden, on evankeliumin vastaista, vaikka se kuulostaisi kuinka moraalisesti ylempitasoiselta tahansa. 

Paavali opetti nuorelle Timoteukselle miten seurakunnassa pitää suhtautua miehiin ja naisiin: “…neuvo nuorempia miehiä niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” (1 Tim 5). Me tarvitsemme perhettä. Yksinäisyys yhteisössä on kaikkein raskainta yksinäisyyttä.  Jos kristittyjen yhteisö ei osaa olla intiimi, haavoittuvaisen avoin ja toisilleen omistautunut, luomme seurakunnasta kerhon, jossa yksinäisyyden muurin erottamat yksilöt kokoontuvat saman asian tiimoilta samaan tilaan, koskaan todella kohtaamatta.  

Jos seurakunta epäonnistuu perheenä olemisessa, naimattomilla on suuri paine luoda perhe menemällä naimisiin. Ovatko sinkut opetuksessamme tuomittuja yksinäisyyteen tai painostettuja avioon?  Ja toisaalta ei avioliitto poista ihmisiltä tarvetta löytää yhteys toisten kanssa.  Avioitunut mies tarvitsee naispuolisia ystäviä, naimisissa oleva nainen tarvitsee hengellisiä isiä ja veljiä. 

Monesti painotetaan jakeen viimeisiä sanoja: “kaikessa puhtaudessa” ja neuvotaan olemaan varovaisia liian läheisten suhteiden muodostamisessa.  Silloin on unohdettu jakeen perhesuhteisiin kannustavat sanat: isät, äidit, veljet, siskot.  Puhtauteen keskittäytyessä saadaan tulokseksi sukupuolten välinen etäisyys.  Johsua D.Jones sanoo kirjassaan osuvasti: 

Sen sijaan, että korvaisimme “kielletyn suudelman” “pyhällä suudelmalla”, olemme päätyneet “ei suudelmaa”-tilanteeseen (Room 16:16).

Ystävät Raamatussa


Joonatan ja Daavid sekä Ruut ja Naomi ovat esimerkkejä samaa sukupuolta olevista ystävistä.  He puhuvat ja käyttäytyvät toisiaan kohtaan tavalla, joka nykyaikana kuulostaa oudolta – jopa epäilyttävältä. Kuka enää tänä päivänä vannoo rakkautta ja ikuista sitoutumista ystäväänsä? 

Raamatussa rakkautta sekaystävyyksissä voi ilmaista näinkin suoraan:

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa, joita minä totuudessa rakastan (2 Joh).  Näin aloitti Johannes, Jeesuksen ystävä ja opetuslapsi, erään kirjeistään.  Naimisissa oleva Johannes kirjoittaa naiselle, jolla on lapsia ja jonka kodissa seurakunta kokoontuu (hän oli ehkä leski).  Johannes ei pelännyt sanoa rakastavansa tätä naista.  Hän oli vapaa välittämään. 


Ja sen jälkeen hän (Jeesus) vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa (Luukas 8).   Hippiliike?  Aktiomatka? Ei, vaan Jeesus ystävineen.  He matkustivat yhdessä tavoitteenaan levittää evankeliumi maailmaan.  Näille henkilöille Jeesus sanoi “olette minun ystäviäni” ja “rakastakaa toinen toisianne niinkuin minä olen rakastanut teitä”.  Alkuseurakunta ei ollut ydinperheistä muodostunut ryhmä. Se oli perhe.

Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin (Tuom 5).  Deborah oli naimisissa oleva nainen, todennäköisesti Barak oli myös naimisissa.  He työskentelivät yhdessä, sotivat yhdessä ja jopa lauloivat yhdessä. Moni spekuloi Deboran auktoriteettiaseman merkitystä tämän päivän seurakunnan “naisvanhimmille”. Joshua D. Jonesin mukaan naispastoriviran perustaminen Deboran elämään on liioittelua, mutta relevanttia sen sijaan on, miten tahoillaan naimisissa oleva mies ja nainen palvelivat yhdessä Jumalaa. 

Mutta Mordokai käyskenteli joka päivä vaimolan esipihan edustalla saadakseen tietää, voiko Ester hyvin ja mitä hänelle tapahtui... Kun Esterin palvelijattaret ja hänen hoviherransa tulivat ja kertoivat hänelle tämän {Mordokaista} joutui kuningatar suureen tuskaan… (Ester 2,4). Mordokai ja hänen nuoren serkkunsa Hadassan (Esterin) kertomus on yksityiskohtainen kuvaus sekaystävyydestä Raamatussa.  Mordokai oli kasvattanut orvon serkkunsa ja he uskoutuivat läheisesti toisilleen ja huolehtivat toinen toistensa hyvinvoinnista senkin jälkeen, kun Ester meni naimisiin.  Yhdessä he pelastivat kansansa tuholta.

Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa (1 Kun 17).  Mietipä seuraavaa tilannetta käytännöllisesti: kuuluisa profeetta ystävystyy ja muuttaa asumaan nuoren lesken luo, joka ei ole uskossa.  Kuulostaa uskomattomalta, mutta tästä kertomuksesta ei voi mitenkään ymmärtää, että Elia olisi käyttäytynyt sopimattomasti naista kohtaan tai tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 

Vaikka tänä päivänä tällaisia asumisjärjestelyitä ei voi suositella, Jumala ohjasi Elian asumaan sinkkuäidin luo.  Hän olisi voinut antaa Elialle kaupungissa oman asunnon ja antaa hänen keskustella naisen kanssa julkisissa paikoissa, sen ajan kahviloissa.  Mutta Jumala teki toisin.  Jeesus ei räpäyttänyt silmäänsäkään, kun Hän mainitsi Elian ja Sarpatin leskivaimon (Luuk 4:26), eikä käyttänyt heitä esimerkkinä terveistä sukupuolien välisistä rajoista vaan Jumalan valtakunnan leviämisestä.

Vapautta ei tule käyttää synnin tekemiseen, mutta olisiko meillä mahdollisuutta löysätä vähän tiukkoja rajojamme sekaystävyyksien suhteen?

Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka vaati häntä aterioimaan. Ja niin usein kuin hän kulki sen kautta, poikkesi hän sinne aterioimaan (2 Kun 4).  Elisa oli Eliaan manttelinperijä.  Myös hän vapaasti seurusteli ja söi yhdessä naisten kanssa.  Aina kun naimaton Elisa oli kaupungissa, hän meni tämän naimisissa olevan naisen luo syömään. Luvusta käy selväksi, että nainen oli ystävyydessä aloitteentekijä ja sai miehensäkin mukaan rakentamaan Elisalle huoneen heidän kotiinsa.  Elisan puolelta ei löydy tippaakaan sopimatonta käytöstä tätä naista kohtaan, eikä pelko pitänyt häntä erossa naimisissa olevan naisen seurasta.  Elisan ja suunemilaisen naisen ystävyys on hieno esimerkki sinkun ja naimisissa olevan ystävyydestä. En löydä kertomuksesta myöskään mustasukkaisuutta suunemilaisen vaimon aviomiehen osalta.  

Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle (Kol 4). Paavali mainitsee Nymfan nimeltä julkisessa kirjeessä.  Millaiset ajatukset tästä helposti heräävät? Kaikki saavat kuulla kirjeen sisällön, mutta vain yksi henkilö, nainen, mainitaan nimeltä.  Varmasti tällä naisella oli erityinen paikka Paavalin elämässä.  Paavali ei lisännyt kirjeeseen muutamia miesten nimiä välttääkseen väärinkäsityksiä, vaan hän pystyi mainitsemaan yksittäisen naisen kirjeessään ilman, että hänen piti varjella mainettaan. 

Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän (Jeesus) puhui naisen kanssa (Joh 4).  Onko väliä sillä, mitä ihmiset ajattelevat käytöksestämme?  Jones selventää kirjassaan, että vapauden käyttäminen ajattelemattomasti voi loukata heikompaa veljeä, jonka usko ei ole yhtä kypsä.  Jotkut käyttävät vapauttaan provosoidakseen.  Jeesus ei koskaan tehnyt mitään kapinallisesta hengestä tai todistaakseen, että hän voi.  Vaikka Jeesus oli täysin vapaa kulttuuritabujen suhteen ja totteli vain Jumalaa eikä ihmiskäskyjä, Hänen motiivinsa oli aina rakkaus.  

Tässä tunnetussa Raamatunkertomuksessa Jeesus rikkoo rodullisia, uskonnollisia ja sukupuolten välisiä tabuja.  Mutta Hänen tarkoituksenaan ei ole näyttää ihmisille, vaan ilmoittaa itsensä tälle naiselle.  Jeesus ei huolehtinut siitä, miltä Hänen käytöksensä näytti opetuslasten silmissä, kun Hän keskittyi palvelemaan särkynyttä ihmistä. 

Ihmispelon vai ihmisrakkauden motivoima?


Jos olet hengellisessä vastuu- ja johtajuustehtävässä, kuinka tärkeää sinulle on ihmisten mielipide?  Estääkö puheet tai pelot puheista sinua palvelemasta vastakkaisen sukupuolen edustajaa?  Vältteletkö tilanteita, joissa avautuminen tai yhteyden luominen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on mahdollista?  Emme saa käyttää vapauttamme väärin, ja tottakai on viisasta käyttäytyä niin, että turhia puheita ei synny, mutta puheiden ei pitäisi kontrolloida meitä.

Nämä muutamat esimerkit ystävyyksistä Raamatussa ovat auttaneet minua huomaamaan, miten vapaasti Jumalan miehet ja naiset pystyivät käyttäytymään toinen toisiaan kohtaan.  Vapaus perustui Jeesuksen antamaan vapauteen.  Jos mietit, osaatko olla ystävä miehen/naisen kanssa, muista, että mitä lähempänä olet Jeesusta, sitä lähempänä voit olla toista ihmistä.  Jumala kutsuu meitä pyhyyteen ja puhtauteen kaikissa ihmissuhteissamme ja kun kasvat uskossasi, voi ystäväpiirisikin laajentua.  

Uuden Testamentin käskyt “toinen toisellemme” ovat annettu jokaiselle kristitylle käytettäväksi sekä naisia että miehiä kohtaan.  Kristuksen ruumiin jäseninä kuulumme toinen toisillemme, sukupuolesta huolimatta.  Vaikka onkin realistista ymmärtää, että syvällistä yhteyttä ei synny joka ikisen seurakunnan jäsenen kanssa, ei sitä tarvitse rajoittaakaan.  Intiimejä ystävyyssuhteita voi löytää yllättävistä paikoista!
Kuva: Image by 5688709 from Pixabay 

25.1.2021

Vaatteet viestivät

 Vaatteiden merkitys on suuri.  Aina välillä pysähdyn pohtimaan pukeutumista ja tyyliä.  



Yhdysvaltojen uusimman presidentin virkaanasettajaisjuhla oli merkittävä tapahtuma.  Poliittisia puheita kuunneltiin tarkkaan, mutta suurta painotusarvoa nähtiin tilaisuuden merkkihenkilöiden vaatteissa.  


Guardian-lehti tulkitsee presidentti Bidenin, varapresidentti Harrisin ja heidän puolisoidensa välittävän pukeutumisellaan vahvan viestin. Heidän vaatteensa olivat amerikkalaisten suunnittelijoiden käsialaa, turhat rönsyilyt ja erikoiset leikkaukset jäivät pois.  Tunnelma oli rauhallinen, kunnioittava, hiljaisen iloinen. Heidän pukeutumisensa sanoo:  Emme ole julkkiksia, olemme kansan nöyriä palvelijoita


Naiset olivat valinneet asujensa väreiksi republikaanien punaisen ja demokraattien sinisen yhdistelmän eri sävyt. Tilaisuutta seurattiin ympäri maailmaa, ja vaatteiden viesti otettiin vastaan.  


Yle:n artikkelissa haastateltu suomalainen tyyliguru Sami Sykkö tiivistää: – Nyt viimeinenkin ihminen tajuaa, että vaate on vahva viesti.


Kriittisessä tilanteessa olevan maan johtajat kommunikoivat kaikella mahdollisella tavalla yhtenäisyyden ja kaikkien hyvän puolesta. He ovat koko kansan palvelijoita, eivät etsimässä omaa parastaan.  Demokratian voitto, kiteytti uusi presidentti Joe Biden.  


Psykologian tohtori Jennifer Baumgartner on tutkinut pukeutumista ja huomauttaa, että yllemme valitsemamme vaatteet ovat uskomattoman tarkka indikaattori siitä, mitä ajattelemme itsestämme ja elämästämme. 


Vaatteiden väri ja koristekuviointi voi Suomessakin kommunikoida poliittisesta suuntauksesta.  Kansallispuvun käyttö, tai sinimustan villapaidan päälle pukeminen kertovat arvoista ja ajatusmalleista yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Etnisten vähemmistöjen asut kertovat tarinaansa.  


Pääministerimme Marin toivoo keskustelun liittyvän asioihin, ei hänen ulkoiseen olemukseensa ja niinpä hän pukeutuu aina samaan tyyliin ja väreihin.  Presidentimme rouva Jenni Haukio ei paljastanut vuoden 2020 itsenäisyyspäivän juhlapukunsa tekijää, jotta kansa keskittyisi itsenäisyyteen eikä vaatteisiin.    


Tästäkin huolimatta pukeutuminen on tärkeää.  Annamme asuvalinnoillamme aina viestin.  Viestivätkö vaatteesi todellista sisimpääsi?  


Usko ja pukeutuminen


Kuten useimmat muutkin tavalliset ihmiset, en elä koko maailman tarkkailun ja tulkinnan alaisena.  Olen vapaa valitsemaan vaatteeni ja tyylini.  Pohdin silti, millaista viestiä pukeutumiseni antaa minusta ja arvoistani. 


Oman itsensä hyväksyminen kasvaa luonnollisesti iän myötä.  Nuorella vaikea akne kasvoissa voi olla todellinen trauma ja kamppailu.  Vanhempana hyväksyy, että ei ole täydellinen - ei kukaan muukaan ole, eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Sairaudet voivat vaikuttaa ulkonäköön siinä missä vanheneminenkin, eikä sille voi mitään.   

  

Myös evankeliumin syvällinen ymmärtäminen auttaa oman itsensä hyväksymisessä.  Maailman arvoissa tietty täydellisyys on tavoiteltavaa ja ihailtavaa (huomioi millaisia ihmisiä julkisuudessa pidetään esillä). Jumalan hyväksymän ei tarvitse kurittaa itseään tai piiskata itseään tiettyyn suuntaan, jotta saisi hyväksyntää muilta. 


Kypsyydessä kasvaminen myös auttaa alistumaan tiettyihin “sopiviin” vaatteisiin.  Suosin täydellisesti vapautta pukeutua omien mieltymysten mukaan.  Mutta on tilanteita, jolloin valitaan tilaisuuteen sopivat vaatteet.  Hautajaiset ovat yksi esimerkki.  Häät voivat olla toinen - eräs ystäväni tajusi viimein eräissä häissä, että miehetkään eivät voi laittaa farkkuja joka juhlaan.  


Eräät nuoret uskovat olivat traumatisoituneet perinteisen seurakunnan sääntöjen ja odotusten keskellä.  He irtautuivat liikkeestä ja alkoivat kokoontua uudenlaisen vapauden ilmapiirissä.  He kieltäytyivät pukeutumasta perinteisesti, solmio aiheutti ahdistusta.  Heidän ystävänsä, joka oli vähän vanhempi ja myös uskossaan kypsä sanoi olevansa niin vapaa, että pystyy pukeutumaan sekä solmioon että olla ilman solmiota.  


Mainitsemani psykologi Baumgartner analysoi tiettyjä pukeutumissuuntauksia kuten pelkkien neutraalien värien käyttäminen, liian suuriin vaatteisiin kietoutuminen tai merkkivaatteiden logojen korostaminen.  Erityisen kiinnostavaa oli lukea hänen ajatuksiaan ihmisestä, joka ei pukeudu ikänsä mukaan.  


Hän sanoo, että muodin näkökulmasta ihmisten pitäisi pukeutua ikäänsä sopivasti.  Mutta psykologisesta näkökulmasta pitäisi pukeutua vaatteisiin, joissa tunnet olosi hyväksi. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio valita tiettyjä vaatteita. Motivaatio ei ole kohdallaan, jos valitset nuorekkaat vaatteet, koska et hyväksy ikääsi tai jos olet uskonut viestin, että ikäsi ei ole hyväksyttävää.  Mutta jos valitset samat vaatteet, koska rakastat niitä ja ne saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi, motivaatiosi on terveellä pohjalla.   


Baumgartner suosittelee, että iän mukaan pukeutumisen sijasta pukeutuisimme tavoitteiden mukaan.  Jos haluat ylennyksen, pukeudu sen mukaan.  Jos etsit aviopuolisoa, pukeudu sen mukaan.  Jos haluat matkustaa maailman ympäri, valitse vaatteet tämän päämääräsi mukaan. 


Oma lisäykseni: Jos haluat tuoda kunniaa Jumalalle, pukeudu sen mukaan.    


Evankeliumikin puhuu siitä, miten motiivimme vaikuttavat arkeen, syömiseen, juomiseen, vaatteisiin.  Paavali puhuu aiheesta, erityisesti syömisen suhteen kirjeessään Roomalaisille, luku 14 sekä 1 Korinttolaisille luku 8-9


Paavali kiinnittää huomiota siihen, miten meidän käytöksemme, vapautemme tehdä tiettyjä asioita voi olla todella loukkaavaa “heikolle” uskovalle. Meidän ei tule tuomita tai halveksia heikkouskoisia, vaan elää tietoisena siitä, että joudumme jokainen tuomiolle omista teoistamme.  Niinpä meidän pitää olla panematta loukkauskiveä tai langetusta toisten eteen.   


On parempi jättää syömättä, kuin loukata toista.  On parempi jättää pukematta kuin tuoda riitoja uskovien keskuuteen.  Rakkaus toisia kohtaan rakentaa keskenäistä yhteyttä, ja rakentaa myös sisäistä vahvuutta.  


Mieheni kotiseurakunnassa järjestettiin aamuisin kaksi Jumalanpalvelusta.  Ensimmäinen oli suunnattu vanhemmalle väelle, jota oli aamuisin enemmän liikkeellä.  Puhujat ja laulajat pukeutuivat perinteisemmin, suoriin housuihin, paitapuseroihin, hameisiin.  Toinen Jumalanpalvelus oli suunnattu nuoremmalle väelle.  Puhuja vaihtoi jalkaansa farkut ja musiikkiryhmäkin rentoutui.  He halusivat kunnioittaa kuulijakuntaa pukeutumisellaan.  


Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room 14:19


Hengellinen ja henkinen kypsyys näkyy ihmisen olemuksessa, kuuluu hänen sanoissaan ja tulee esille hänen vaatteissaan.  Itsensä hyväksyvä nauttii vapaudestaan tuoda esille persoonallisuuttaan.  Rauhaa ja rakentumista ajava ottaa lisäksi huomioon muut henkilöt ja tilanteet.  


Huomasitko sinä miten Yhdysvaltojen virkaanasettajaisissa pukeuduttiin? 


Kuva: Pixabay Clker-Free-Vector-Images




.  



13.1.2021

Naeman matka entisestä tulevaan

 Miten selvitä maailmanlopusta osa 2 (osa 1 löytyy täältä)


Vuosien, ehkä vuosikymmenten uurastuksen jälkeen Nooa ja Naema perheineen ovat arkissa, jonka oven Jumala sulki.  

Arkki on käännekohta. 

Tästä lähtien on elämä ennen, ja jälkeen.  

Vanhan ja uuden välillä kulkevalla sillalla aika on suhteellinen käsite.  Fyysisesti muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä ja henkisesti kuljet vielä sillalla pitkän aikaa.  

Tai ehkä henkisesti olet harpponut sillan jo päästä päähän, mutta fyysisesti olet vielä siirtymävaiheessa.  Muutos vie aina aikaa.

Arkki on silta entisen maailman ja tulevaisuuden välillä.  Naema ei voi kiiruhtaa sitä, ei ohjata, ei päättää mitenkään olosuhteiden suuntaa.  Arkissa hän on välimaastossa.  

Tämä on tärkeää aikaa.  


Pitkä odotus


Neljäkymmentä päivää kestäneen rankkasateen jälkeen vedet vallitsivat maan päällä 150 päivää.  Kun tuulet alkoivat kuivata vettä, kesti vielä kuukausia ennen kuin perhe pystyi lähtemään arkista.

Nooa ja Naema viettävät perheineen vuoden arkissa.  He eivät pysty poistumaan sen ulkopuolelle, heidän ainoat seuralaisensa ovat oma perhe ja eläimet.  

Heillä ei ole yhteyksiä ulkomaailmaan - ei ole ulkomaailmaa.  Kaikki muut ihmiset koko maailmassa ovat hukkuneet.  

Tällaista eristäytyneisyyttä emme olisi ehkä voineet kuvitella ennen koronaviruspandemiaa.  Olemme saaneet kokea hyvin pienessä mittakaavassa sen, miltä tuntuu olla jumissa omassa kodissa, oman perheen kanssa, pystymättä tapaamaan muita ihmisiä.  

Aavistivatko Nooa ja Naema kuinka pitkä prosessi itse vedenpaisumus on?  Ruokaa heillä on riittävästi, joten he ovat fyysisesti hyvin varustautuneet.  Arkissa olevilta vaaditaan yliluonnollista henkistä lujuutta selviytyä arkissa hyvinvoivana. Mikä auttaa heitä?


Henkinen lujuus


Jumala pelasti heidät.  Tämä kokemus kantaa hetkillä, jolloin tuntematon tulevaisuus ahdistaa.  Kaikkivaltias ei ole aikaan sidottu.  Hän kulkee edellä ja valmistelee tilanteet, Hän on jo uudessa, erilaisessa maailmassa.      

Ensimmäisinä päivinä arkissa he varmasti lepäävät paljon.  Kukaan ei rakenna, kukaan ei kerää ruokaa.  Kukaan ei enää huolehdi mitä matkalle otettaisiin mukaan ja miten eläimet saataisiin arkkiin.  Kaikki se on tehty, ja on aikaa levätä sateen piiskatessa kattoon. 

Päivittäiset rutiinit antavat mielekästä tehtävää.  Heidän pitää syödä joka päivä.  He huolehtivat eläimistä joka päivä.  Uskon, että jokainen löytää arkista mieluisan tehtävän, jonka parissa kuluu päivittäin aikaa.    

Heidän pitää käsitellä suuria tunteita kuten suru ja murhe, jotka luonnollisesti seuraavat menetyksiä.  Nooa ja Naema, Seem, Haam ja Jaafet vaimoineen ovat menettäneet sukunsa ja ystävänsä.  He menettivät kotipaikkansa ja rakkaan asuinympäristönsä.  He menettivät kaiken entisessä elämässään - kaiken paitsi toinen toisensa ja Jumalan läsnäolon. 

Voin kuvitella heidät istumassa yhdessä iltaruoan jälkeen.  Eläimet on ruokittu, astiat pesty, nyt on aikaa jutella ja jakaa.  Ehkäpä perheen vanhimmat johtavat keskustelua, kysellen mitä jokaiselle kuuluu ja millaisia tunteita heillä on.  Puhuminen ja kuunteleminen auttaa yleensäkin erittäin paljon, ja erityisesti suurten menetysten jälkeen.  

Viettävätkö he aikaa rukoillen, laulaen ja keskustellen Jumalasta?  Jokailtainen kiitosvirsi, voiman pyytäminen seuraavalle päivälle ja ahdistusten jakaminen Jumalan kannettavaksi ovat hyviä keinoja käsitellä päivää. He ehkä muistelevat Nooan vanhurskaan isoisän isän Haanokin sanoja ja rohkaisevat toisiaan totuudella.   


Vastuu ja kypsyys 


Äiti usein virittää kodin emotionaalisen tunnelman.  Toki kaikilla perheenjäsenillä on osansa hyvän ilmapiirin luomisessa, mutta äiti on usein se, johon mies ja lapset katsovat tietääkseen miten asiat ovat.  

Naemalla on valinta joka aamu: miten vietän tämän päivän, millaisiin asioihin haluan kiinnittää huomiota, millaisen tunneilmapiirin luon perheeni keskelle? Uskon, että Naema rukoilee aamuisin Jumalalta apua elämään se päivä Häntä kunnioittaen.  Naema on nähnyt läheltä perheitä, vaimoja ja äitejä, jotka elivät pahuudessa ja kärsivät sen lopulliset seuraukset.

Tällaisessa maailmantilanteessa kaikenlaiset tunteet epätoivosta vihaan olisivat täysin luonnollisia.  Arkki vaikkakin suuri, oli silti suljettu tila, ja ehkä ahdistava kuukausien jälkeen.    Mutta tunteille antautuminen olisi vienyt koko perhettä kohti huonoja valintoja. Miten ihmisten stressi heijastuisi eläimiin - arkintäysi levottomia eläimiä ei kuulosta hyvältä idealta.  

Olin kerran ryhmän mukana tutustumassa maanalaisiin luolastoihin.  Alussa kaikki oli mielenkiintoista ja kiehtovaa.  Syvällä maan alla, ahtaassa käytävässä aloin kokea klaustrofobisia tunteita.  

Mieleni teki työntää käytävän seiniä kauemmaksi, mutta eihän kivinen seinä olisi mihinkään liikkunut.  Ei auttanut kuin hengittää syvään ja odottaa kärsivällisesti jonossa, että pääsimme taas ylempiin luoliin.  Puhuin itselleni rauhoittavasti, ja vakuutin, että olemme menossa ylöspäin, tämä on kohta ohi.    

Naema käy varmasti läpi kaikenlaisia tunteita arkissa olon aikana.  Hän ei voi paeta niitä.  Ne on kohdattava.  Vuosien valmistautuminen Jumalan kutsuun ihmisten pilkatessa ympärillä on antanut Naemalle kypsyyttä hillitä omia tunnereaktioitaan ja ottaa käytöksestään vastuu.

Naema joutuu käsittelemään jokaisen selviytyjän kohtaaman kysymyksen. “Miksi?”  

Se että vedenpaisumuksella oli selkeä syy ja täytäntöönlaittaja auttaa käsittelemään tätäkin kysymystä.  Syynä oli ihmisten pahuus.  Luoja, joka antaa ja ottaa elämän.  Luoja antoi pahoille ihmisille vuosia aikaa tehdä parannusta.  Luoja pelasti vanhurskaan Nooan perheen.    

“Miksi minä?”.  Selviytyjä voi kokea syyllisyyttä elossa olemisestaan.  Jossain vaiheessa Naeman pitää päättää, että tiettyyn pisteeseen asti hän ymmärtää, ja sen jälkeen tulevat kysymykset ja tunteet hän voi jättää Jumalan käsiin. Kohdatessaan oman rajallisuuden ja pienuuden voi keskittyä Jumalan rajattomaan suuruuteen ja hyväksyä tilanteen.   

Usko Jumalan lupauksiin tuo hänelle toivon.  Tulva ei tule kestämään lopun elämää, hän tulee vielä näkemään kuivan maan.  Hän saa nähdä perheensä kasvavan ja lastenlasten syntyvän.  Tämä on kohta ohi.    


Miksi minä? 


Tässä kohdassa on hyvä tarkastella kysymystä miksi Jumala näki tärkeäksi ottaa Naeman mukaan arkkiin.  Naema ei enää Raamatun mukaan synnyttänyt Nooalle lapsia.  Jälkeläiset, vieläpä kaikki poikia, on jo lahjoitettu.  Perinteinen vaimon rooli on täytetty.    

Uskon, että Jumala tiesi Nooan tarvitsevan Naemaa seurakseen ja avukseen.  Naema on omana itsenään lahja ja arvokas.  Hänellä on myös lahjoja ja kykyjä, joita Nooa tarvitsee, ja joita koko perhe tarvitse.  Olisiko perhe selvinnyt järjissään vedenpaisumuksen ajan, jos Naema ei olisi ollut rakastamassa ja rohkaisemassa jokaista perheenjäsentä heidän tarvitsemallaan tavalla?   

Vaimo oli jo silloin Jumalan suunnitelmissa enemmän kuin synnyttäjä, enemmän kuin kodinhoitaja (miniät olisivat helposti voineet kantaa Nooalle ruoan pöytään ja pestä hänen vaatteensa).  Vaimo on annettu jakamaan elämää miehensä kanssa, ja tekemään sen paremmaksi.  

Nooa olisi varmasti voinut yksinkin toteuttaa ylivoimaisen tehtävänsä, Jumala oli hänen kanssaan.  Mutta Jumalan suunnitelmissa miehen ei ole hyvä olla yksin.  Naema oli Jumalan lahja Nooalle ja suuren tehtävän toteutumiselle.  


Uusi maailma


Kun maa oli kuivunut, Jumala puhui Nooalle sanoen “Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.  Ja kaikki eläimet…” 

Kiinteä maa jalkojen alla, mullan tuoksu, uuden kasvun kauneus, auringonpaiste olivat varmasti hoitava kokemus jokaiselle ihmiselle ja eläimelle.  Heillä on nyt tilaa, koko avara uusi maa, joka odottaa tutkimusmatkailijaa.  

Orientoituminen uuteen alkaa pysähtymällä.  Ylistämisellä ja kiittämisellä.  “Nooa rakensi alttarin Herralle … ja uhrasi polttouhreja alttarilla.”  Jumala oli pelastanut heidät maailmanlopulta.  He viettävät aikaa muistellen edellistä vuotta, keskittyen Jumalaan ennen kuin alkavat asettautumaan maan päälle.  

Jumalan lupaus olla enää koskaan hukuttamasta maata veden alle juhlitaan ensimmäisellä sateenkaarella.  Voisi kuvitella, että tämän jälkeen kukaan ei enää koskaan halua tehdä pahaa.  Sen seuraukset ovat kestämättömiä.  

Mutta Jumala tietää heikkoutemme.  Hän sanoo: “En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.  Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.  Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” 


Mitä liikkui Naeman mielessä, kun hän katselee uutta maailmaa, perhettään, alttaria, sateenkaarta?  

Me emme pysty hillitsemään itseämme.  Vaikka tiedämme seuraukset, valitsemme väärin.  Olemme synnin orjia.  On Jumalan armoa, että saamme elää ja tehdä työtä, nauttia ruoasta ja ihmissuhteista. 

Tuhoamme itsemme, läheisemme, jopa luonnon.  Ainoa toivomme on pyytää Jumalaa muuttamaan meidät sisimmästä lähtien, jotta voisimme tuoda maailmaan siunauksen.  Uuden maailman ainoa toivo on, että ihmisestä tulee uusi luomus.  Vaimon siemen, joka murskaa käärmeen pään murskaa myös meidän taipumuksemme pahaan ja tuhoon. 

Maailma muuttui.  Eläimet pakenevat ihmistä, ilmasto on erilainen, he eivät tunnista maanmuotoja.  Jumala antaa heille eläimet ravinnoksi, mutta suojaa ihmishengen “sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa”.  Sama kehotus olla hedelmällisiä ja lisääntyä jatkuu tässäkin maailmassa. 

Raamatussa ei tämän jälkeen mainita Nooan vaimoa.  Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen 350 vuotta, ja hänen poikansa Seem, Haam ja Jaafet sukuineen levittäytyivät maan päälle. 


Pohdintoja 

Kertomukseen vedenpaisumuksesta viitataan useaan kertaan Uuden Testamentin puolella.   

Naema eli uskollisena siinä maailmanajassa, jonne Jumala oli hänet asettanut.  Me elämme tätä päivää ja voimme luottaa Jumalan suunnitelmaan, että tämä on juuri sitä aikaa, jossa meitä tarvitaan.  Saamme pitää esillä pelastusta hukkuvan maailman keskuudessa.  

Naema joutui kohtaamaan äärettömän vaikeita asioita ja käsittelemään kipeitä tunteita, huolehtien samalla perheestään.  Miten hän siitä oikeasti selvisi?  Emme voi tietää, mutta olen yrittänyt kirjoittaa naisesta, joka tunsi Jumalan henkilökohtaisesti ja joka päätti uskoa.

Mekin kamppailemme pahuuden ja väkivallan täyttämässä maailmassa.  Voimme vaeltaa Jumalan yhteydessä niinkuin Haanok, niinkuin Nooa, niinkuin Naema.  

Arkki, jota me tänään rakennamme on elämä, joka tiedostaa olevansa matkalla.  Elämä, joka kulkee kohti uutta, kaunista maailmaa, joka ei ikinä tuhoudu.  Arkkimme kestää ja vie meidät perille.

Väliaikainen julistaa ikuisuudesta.  

Nooan ajan ihmiset keskittyivät näkyvään ja se tuhosi heidät.  He luulivat maanpäällisen elämänsä olevan ainoa, joka heillä on. 

Tämän päivän maailmaa ei tuhoa enää Jumala, vaan ihminen itse.  Pelastuneilta vaadittiin silloin vain uskoa, ja se on tänäänkin meille tarjolla, lahjana, jota saamme jakaa eteenpäin.  


  -Kertomus löytyy 1 Moos 7-9  


9.1.2021

Miten selvitä maailmanlopusta? Naeman suuri tehtävä

 


Yksi tunnetuimmista Vanhan Testamentin henkilöistä on Nooa.  Kuka ei olisi kuullut suuresta tulvasta ja arkista, joka pelasti yhden perheen ja maailman eläimet?  Kertomus löytyy monien vanhojen kansojen historiasta.  Esim. sumerilaisilla on kiveen hakattu kirjoitus noin vuodelta 1600 eKr., josta löytyy luettelo kuninkaista ennen ja jälkeen suurta vedenpaisumusta. 

Kyse on siis tapahtumasta, joka mainitaan muuallakin kuin Raamatussa.

Kertomuksen päähenkilö Nooa on vaikuttava mies, ja hänen uskonsa Jumalaan oli esimerkillistä.   

Hänen vaimostaan sen sijaan ei tiedetä paljoakaan, ei edes hänen nimeään.  Hänen sanojaan tai tekojaan ei ole tallennettu muistiin, mutta hänen tärkeyttään ei sovi unohtaa.  Päätin siis pohdiskella, millainen rooli Nooan vaimolla on voinut olla kertomuksessa. 


Nimen salaisuus

Nooa ja hänen poikansa ovat nimetty useamman kerran kertomuksen aikana.  Heidän vaimonsa jäävät nimettömiksi, mutta Raamatun ulkopuolisissa lähteissä nimistä on jopa runsaudenpula.  Emme voi tietää varmasti mikä niistä on oikea, vai onko mikään.  Päätin, että on helpompaa kirjoittaa Nooan vaimosta, jos hänellä on nimi, ja valitsin yhden suosituimmista ehdotuksista: Naema.  

Naema mainitaan Raamatussa 1 Moos 4:22 Juubalin tyttärenä ja Tuubal-Kainin sisarena.  Hänet nimetään myös juutalaisessa perimäkirjallisuudessa Nooan vaimoksi.  Naema on ainoa nainen, joka mainitaan hänen sukuluettelossaan, kuvaten jotain hänen tärkeydestään. Naema on viimeinen nimi Adamin ja Evan esikoispojan Kainin sukuluettelossa.  

Nooa taas on viimeinen nimi Adamin ja Eevan kolmannen pojan, Seetin sukuluettelossa (Nooan pojat mainitaan vielä).  Tästä voisi päätellä, että he ovat viimeinen aviopari, henkilöt, jotka Jumala valitsi tulevaisuuden kansojen kantaisäksi ja -äidiksi.  

Tosin voidaan perustella, että Kainin suku ei saa jatkua ja he kaikki menehtyivät tulvassa.  Eräissä lähteissä Naema-niminen vaimo löydetään Hanokin tyttärien joukosta.  Vanhurskas Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä, ja sitten kerrotaan "ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois" (1 Moos 5:22-24).  Mutta olisiko Jumala antanut armon Kainin suvulle, pelastaen yhden tyttären lunastamaan suvun? 

Eli huomioi, että tämä ei ole välttämättä ole oikea henkilö, mutta käytän nimeä Naema helpottamaan kirjoittamista.


Suuri kutsu

Naeman arki muuttui, kun hänen miehensä Nooa saapui kotiin eräänä päivänä mukanaan viesti Jumalalta: “MInä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.”

Ihmisten pahuus ei ollut mikään salaisuus.  Maa oli täysin turmeltunut, väkivalta ja pahuus olivat levinneet niin, että syntiä ei tehty salaa, öisin, piilossa katseilta.  Se oli arkipäivää, normaalia, jopa juhlittua. Koko ihmiskunta oli kaiken aikaa ainoastaan paha.   

Nooa oli poikkeus aikalaistensa keskuudessa, hän oli “hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä”. Hurskas mies oli todennäköisesti valinnut vaimokseen naisen, joka myös kunnioitti Jumalaa ja halusi vaeltaa nuhteettomasti. 

Vaikka ihmiskunnan moraalittomuus hallitsi yhteiskuntaa, Jumalan ilmoitus täydellisestä tuhosta oli varmasti Naemalle järkytys.  Vastahan Jumala loi maailman, he odottivat yhä vaimon siementä, joka murskaisi käärmeen pään.  Adamin pojanpojasta Enoksesta lähtien ihmiset huusivat avuksi Herran nimeä.  

Mutta Jumalan luo kääntyminen oli vähentynyt sukupolvi toisensa jälkeen, se hänen täytyi myöntää.  Itse asiassa, miehensä lisäksi Naema ei tuntenut enää ketään, joka olisi elänyt vanhurskasta elämää.  Eikä ollut kulunut kuin kymmenen sukupolvea Adamista.     

Nooa ja Naema epäilemättä kokivat epätoivoa. Jos Jumala sanoi hävittävänsä maan, hän varmasti tulisi sen tekemään. Tämä merkitsisi heidän sukulaistensa ja ystäviensä ja lähikylien, koko ihmiskunnan loppua.  Tilanteen hyväksyminen vei aikansa.    

Onneksi näitä vakavia sanoja seurasi toivo.  Jumala antoi Nooalle tehtävän: “Tee itsellesi arkki honkapuusta, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.”  Käskyä seurasi yksityiskohtaiset ohjeet arkin suhteen.  

Jumala lupasi tehdä liiton Nooan kanssa, arkki pelastaisi hänet, hänen vaimonsa, poikansa ja miniänsä sekä eläimet.  Naema kuunteli ihmeissään Nooan selitystä.  Samalla hänen sydämessään syttyi kiitollisuus - Jumala ei ollut unohtanut heitä.  

Moni voi väittää, että Jumala oli julma ja kohtuuton, koska tuhosi ihmiskunnan.  Mutta Hänen armonsa on koko ajan johtotähtenä tässäkin suunnitelmassa.  Jumala kertoo aikeistaan etukäteen.  Ihmisillä on reilusti aikaa katua ja tehdä parannusta pahoista teoistaan, jos he vain kuuntelevat Nooaa. 

Nooa ja Naema ovat vakavina Jumalan ilmoituksen edessä.  Jumala on nyt konkreettisesti kertonut, että ihminen ei voi tehdä pahaa rangaistuksetta.  Jos he olivat koskaan tehneet jotain jumalatonta, olen varma, että he syvästi katuvat sitä.  Jumalan armollinen suunnitelma pelastaa heidät maailman tuholta saa heidät nöyrästi ylistämään Kaikkivaltiasta.  

Nooalle annettu tehtävä on valtavan suuri.  Sen toteuttamiseen tarvitaan koko perhettä.    

  

Suuri tehtävä

Kun luen lastenraamatuista kertomusta Nooasta ja suuresta tulvasta, kiinnitän lasten huomion Nooaan isänä.  Jumalaa pelkäävä isä on pelastukseksi koko perheelle.  Seemin, Haamin ja Jaafetin ystävät eivät tule pelastumaan tulvalta, koska heidän isänsä valitsivat pahuuden ja epäuskon.  

Haluan lasteni tietävän, että heidän isänsä usko tuo heidänkin elämäänsä siunauksen. Isien valinnoilla on vaikutus lasten elämään.  Nooan pojat, vaikkakin surivat varmasti sukupolvensa kohtaloa, saivat olla elämästään kiitollisia isänsä uskolle, joka ei ollut vain sanahelinää. 

Naeman tehtävä on perheessä korvaamaton.  Hän seisoo miehensä tukena ja apuna.  Sillä, että Naema uskoo Nooaan ja rohkaisee häntä, on suuri merkitys.  Naeman pitää hyväksyä Jumalan Nooalle antama tehtävä myös omaksi elämäntehtäväkseen.  Jumala haluaa pelastaa koko perheen, ja se alkaa isästä ja äidistä.   

Toisekseen Naeman pitää laittaa omat kykynsä likoon, ja olla valmis oppimaan paljon uutta.  Jumala antoi luomistyössään vaimon miehelle sopivaksi avuksi.  Naeman lahjat ja talentit olivat tarpeen Nooan suuren kutsun äärellä.   

Kun maanviljelijä Nooa visioi arkkia, kaataa puita ja suunnittelee rakennustehtävää, Naema saa varmastikin olla selittämässä pojille uudestaan ja uudestaan heidän isänsä tehtävänantoa.  Aika harvassa ovat äidit, joiden täytyy valmistella lapsiaan maailmanloppuun.  Tämä varmasti väritti Naeman poikien kasvuikää vahvasti, tuoden siihen vakavuutta ja syvyyttä. 

Toisaalta kristittyinä tiedämme, että kaunis maailmamme ei ole ikuinen, se tulee loppumaan vaikka aikaa ja hetkeä emme tiedäkään.  Ihmiselämän rajallisuus on toinen tosiasia, ja siitä puhuminen on kristityn vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä.  Samankaltaista toiveikasta valmistautumista siis käy jokainen kristitty vanhempi lapsiensa kanssa läpi.     

Äidit saavat usein olla vastaamassa lasten kysymyksiin, selittämässä asioita useaan kertaan, rauhoittelemassa heidän pelkojaan ja valvomassa heidän vierellään, kun he heräävät öisin.  Naeman rauhallinen olemus loi poikiin uskoa, ja auttoi heitäkin luottamaan Jumalaan, jota he eivät vielä henkilökohtaisesti olleet kohdanneet.  

Sanat vedenpaisumuksesta olivat varmasti käsittämättömiä.  Siihen aikaan ei ollut todennäköisesti satanut vettä, vaan maan pinnan kasteli maasta nouseva sumu (1 Moos 2:5-6).  Miten on edes mahdollista, että vesi tulee peittämään maan?  Meri oli kaukana, ja joet rauhallisia. 

Naeman piti luottaa siihen, että Nooa todellakin oli kuullut Jumalan äänen.  Jumala puhui Nooalle - ei Naemalle, ei pojille, ei heidän vaimoilleen.  Perhe muisteli Nooan elämänhistoriaa ja tiesivät, että hän oli aina tehnyt oikein, aina vaeltanut Jumalan yhteydessä.  Jos Nooa sanoi, että Jumala puhui hänelle, heidän piti uskoa se. 

Ja varmasti he saisivat naapurinsa ymmärtämään tilanteen vakavuuden?


Uusia työmuotoja 

Naeman ja Nooan lähisuku ja naapurit saivat todennäköisesti kuulla Jumalan viestistä hyvin pian.  Sana lähti leviämään ja kun Nooa aloitti arkin rakentamisen, ehkä he saivat vierailijoita, jotka halusivat omin silmin nähdä tämän ihmeen, ja omin korvin kuulla, mitä oli tapahtunut.  

Uudessa Testamentissa Pietari mainitsee molemmissa kirjeissään vedenpaisumuksen.  Hän kutsuu Nooaa vanhurskauden saarnaajaksi, ja kuvaili Jumalan pitkämielisyyttä ihmiskuntaan kohtaan, kun arkkia valmistettiin. (1 Piet 3:20, 2 Piet 2:5). 

Meille ei kerrota kuinka kauan arkin rakentaminen kestää.  Arvioita on useista kymmenistä vuosista.  Nooa ja Naema saivat varmasti monta mahdollisuutta vastata ihmetteleviin kysymyksiin ja varoittaa ihmisiä pahan tekemisestä.  

Voin nähdä sieluni silmin Naeman laittamassa ruokaa lukemattomille sukulaisille ja ystäville, jotka ilmestyvät rakennuspaikalle.  Ehkä osa heistä auttaa rakentamisessa.  Osa tuli varmasti kääntämään Nooan päätä - olihan mieletöntä tuhlata elämänsä rakentamalla jotain ihan turhaa.  

Naema sai varmasti puolustaa miehensä saamaa näkyä ja kuulla paljon epäilyksiä Nooan mielenterveydestä.  Nooan vanhurskasta elämää ei kukaan voinut kieltää, mutta että Jumala olisi puhunut hänelle ja kertonut tuhoavansa maailman? Ihmisjärjellä ajatellen se on hullua puhetta.  

Rakentamisen aikana ehtivät Nooan ja Naeman pojat kasvaa ja mennä naimisiin.  Tulevista vaimoista tulisi seuraavien sukupolvien kanta-äitejä.  Heidän piti olla rohkeita ja lujia uskossaan.  Aivan kuten myöhemmin Sanalaskujen kirjassa kuninkaan äiti neuvoo poikaansa puolison valinnassa, Naema opasti poikiaan valitsemaan “kelpo vaimoja”, jotka olisivat tämän tehtävän arvoisia. 

Voin kuvitella Naeman keskustelevan miniä-ehdokkaiden kanssa, selittäen millaiseen perheeseen he olivat tulossa.  Kuinkahan monta tyttöä päätti, että hänestä ei ole maailmanloppuun valmistautuvan perheen jäseneksi?  

Naeman tehtävä oli rohkaista näiden nuorten vaimojen uskoa.  Kun he yhdessä valmistautuvat keräämällä arkkiin ruokaa ja kasvien siemeniä, he varmasti kävivät monia keskusteluja Jumalasta, uskosta, ihmiskunnasta, maailmasta ja sen lopusta. 

Nuoret naiset kasvoivat ymmärrykseltään, mutta myös tehtäväänsä vaimona ja äitinä.  Jokainen heistä sai käyttää lahjojaan suunnitellessaan suuren arkin järjestystä, paikkoja eläimille, vesiastioita, keittokomeroa, vaatehuoltoa ja kaikkea muuta elämiseen liittyvää käytännön asiaa, joka usein sujuu naisilta niin luontevasti.  

Naema joutui myös käsittelemään omia tunteitaan ja epäuskoaan, väsymystä, surua ja pelkoa.  Uskon, että Nooa ja Naema tukivat ja rohkaisivat vuorollaan toinen toistaan, kun he iltaisin kävivät levolle ja keskustelivat päivän tapahtumista.   


Evankelioimisen ja opetuslapseuttamisen lisäksi he kaikki oppivat täysin uusia käytännön taitoja Jumalan antaman suuren tehtävän parissa.  Se oli varmasti sekä innostavaa että väsyttävää aikaa.   


Kaiken pohjana on usko

Nooan usko perustui Jumalan ilmestymiseen ja häneltä saatuun tehtävään.  Hän ei välittänyt ihmisten epäilyistä, pilkasta, ei siitä että meni vuosia, jopa vuosikymmeniä ennenkuin Jumalan lupaus tuli todeksi.  Nooa on yksi Heprealaiskirjeen uskon sankareista: 

 

“Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.” Hepr 11: 6-7. 


Naeman sydän varmasti särkyi, kun vuosien jälkeen hänen rakkaat ystävänsä, sukulaisensa ja naapurinsa eivät uskoneet sanomaa, joka oli heille niin selkeä ja niin todellinen.  Siinä ei auttanut mitkään vetoomukset.  Jumalaton maailma ei halunnut olla kuuliainen, ei uskonut, että Jumala rankaisee synnin teot. 


Jeesus vertasi Nooan päiviä oman tulemuksensa päiviin: 

“Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee.  Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin.  Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään.

Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.»Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” Matteus 24:37-42.


Suuren tehtävän saaneet jäivät näyssään yksin.  Mutta he jatkoivat väsymättä, lujasti luottaen Jumalan olemassaoloon, siihen, että Hän todellakin oli puhunut.  


Arkki on valmis

Totuuden hetki on tullut.  Nooa kertoo Naemalle arkin olevan valmis.  


Jumala on jälleen puhunut Nooalle: “Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.  Kaikkia...eläimiä ota luoksesi...sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä…” 


Heillä on seitsemän päivää aikaa täyttää ruoka-ja juomavarastot, kerätä eläimet, ja sitten… tulee sade.  

Monesti olen nähnyt kuvattavan, miten eläimet ilmestyvät pareittain arkin luo itsestään, aivan kuin näkymättömän käden kuljettamana.  Mutta Raamatussa Jumala sanoo Nooalle: “Ota luoksesi”  eläimiä.  

Luomisen jälkeen eläimet olivat olleet ihmisten seurana ja läheisyydessä, pelkäämättä ja arkailematta.  Ihmiset ja eläimet söivät kasviksia, ja karjaeläimetkin olivat todennäköisesti maidon, villan ja höyhenten sekä työvoiman merkeissä ihmisten apuna - eivät ruokana.

Ihmisten ravintona oli ainoastaan "kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä." (1 Moos 1:29)

Naema ja muut kokosivat eläimiä, kutakin lajinsa mukaan: villieläimiä, karjaeläimiä, matelijoita, lintuja.  Heidän ei tarvinnut ottaa arkkiin joka ikistä eläintä, jota maan päällä esiintyi.  He valitsivat Jumalan käskyn mukaan kaksi kutakin lajia, koiraan ja naaraan.  

Ehkä he valitsivat kauneimmat kissaeläimet, tai pienikokoisimmat karhut, tai ystävällisimmät koiraeläimet, tai kesyimmät pussieläimet, käyden läpi jokaisen maalajin, jotta kaikki mahtuisivat arkkiin.  

Voi olla, että eläimet olivat aavistelleet suuren muutoksen ollen tulossa.  Maa oli voinut tärähdellä heikosti ennakoiden syvyyden akkunoiden puhkeamista. Jumalan antama vaisto kehoitti eläimiä etsimään turvaa ihmisistä.  Vasta tulvan jälkeen Jumala sanoi, että eläimet tulevat pelkäämään ihmistä, niin kuin tänä päivänä.  

Arkin täyttyminen oli varmasti upea näky! 

Meidän on ehkä vaikea kuvitella arkin kokoa, varsinkin jos olemme katselleet paljon lastenraamattuja, joissa se kuvataan pikku mökin kokoisena laivana.  

Itse asiassa arkki oli noin 134×22×13 metrin kokoinen ja siinä oli kolme kerrosta (vaikka Raamatussa annetaan arkille tarkat mitat, ne ovat entisaikojen mittoja ja löysin useita eri vaihtoehtoja sille kuinka suuri arkki olisi metreissä.  Tämä arvio on yksi pienimmistä).  


Raamatun mittojen mukaan valmistettu arkki.  Sinne mahtuisi 432 kaksikerroksista linja-autoa.  


Arkki oli tehty kellumista, ei ohjausta varten, siinä oli pieni ikkuna/valoaukko sekä ovi kyljessä.  Sisälle oli rakennettu kammioita ja huoneita.  Pienille eläimille oli todennäköisesti häkkejä ja laatikoita. 

Kaikki oli järjestyksessä.  Jumala on järjestyksen Jumala, ja kun hän puhuu arkkiin tulevista eläimistä, Hän toistuvasti sanoo “lajiensa mukaan” ja “pareja” ja “koiras ja naaras”.  Jopa arkista poistuminen tapahtuu “suvuittain”.  Niinpä on loogista ajatella, että eläimet olivat järjestetty arkkiin omille paikoillensa.  Perhe oli ehkä suunnitellut eläinten järjestäytymisen jo kuukausia aiemmin, jotta kaikki sujuisi hyvin.  

Sitten oli aika ihmisten mennä sisälle arkkiin.  

Tämä oli kohtalon hetki.  Vaikka sydämessäsi olisi ollut sekä uskoa että epäilystä, nyt piti päättää mille annat vallan.  Mikä ohjaa päätöksiäsi?  Minkä varaan rakennat tulevaisuuttasi?  

Emme tiedä millaisessa tilanteessa Nooa ja Naema perheineen astuivat arkkiin.  Oliko ympärillä suuri väkijoukko, joita he vielä saivat kutsua astumaan sisälle heidän kanssaan?  Pilkkasivatko he, hurrasivatko he, katselivatko he hiljaa?  Vai olivatko ihmisjoukot väsyneet vuosikausia kestäneeseen rakennusprojektiin ja jättäneet Nooan perheineen yksin?  Voin kuvitella, että ainakin läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviään he vielä kerran kutsuivat tulemaan kanssaan arkkiin.  

Kun Naema astuu arkin kynnyksen yli, on se viimeinen askel vuosia kestäneessä tottelevaisuudessa vaeltamisessa.  Luopuminen ja sureminen on käsitelty kauan sitten.  Hän on valmis, hän ei epäile.  Hän ei ehkä edes katso taakseen.  

  

Varmaa on, että kun Nooa ja Naema perheineen menivät arkkiin sisään, armon aika loppui.  Jumala sulki oven heidän jälkeensä, ja en usko, että sitä olisi voinut enää avata mistään syystä. 


Jatkan perheen elämän pohtimista seuraavassa postauksessa.

Nooan kertomukseen liittyvät jakeet löydät 1 Mooseksen kirjasta luvuista 6-10. 


Kuvat Pixabay.com  Jeff Jacobs ja Greg Reese




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...