8.3.2022

Naiseus kriisissä


Tämän päivän naiseus on kriisissä. 

Kristillinen naiseus on kriisitilassa. 

Ja se on hyvä asia. 

?

Wikipedian mukaan “Kriisi on ihmisen tai organisaation kohtaama uusi tilanne, jossa aiemmin opitut ongelmanratkaisukeinot eivät välttämättä toimi.” 

Kristittynä elät jatkuvasti kriisissä, tilanteessa, jossa aiemmin opittu ei toimi, ei tule toimimaan. 

Kristittynä naiseutesi perustuu Kristukseen, hänen sanoihinsa, hänen tekoihinsa, hänen opetukseensa. Kristus Jeesus ei ollut “tästä maailmasta” (Joh 8:23). On siis ihan normaalia, että tämä maailma ei ymmärrä, ei hyväksy, ei noudata hänen esimerkkiään. 

Kristuksen seuraajana me naisetkin olemme tässä maailmassa “vieraita ja muukalaisia” (Hepr. 11:23). On hyvä olotila kokea itsensä oudoksi, erilaiseksi ja tuntemattomaksi tämän maailman keskuudessa. Meillä on uusi kotimaa, olemme “syntyneet uudesti ylhäältä” (Joh 3:7), olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Tärkeää on ymmärtää, että meidät on lähetetty maailmaan. Elämämme erilaisuuden tulee julistaa jotain suurempaa kuin mitä itse olemme. Meitä ei ole lähetetty vetäytymään turvallisiin suojapaikkoihin, joissa piileskellä kavalan maailman juonilta eikä myöskään sopeutumaan ja sulautumaan, nyökyttelemään maailman laulujen tahdissa. Kristitty nainen elää niin kuin “lammas susien keskellä” (Matt 10:16), ollen maailmalle suola ja valo. Kristityn naisen valinnat ja arvot loukkaavat ja tuovat jännitettä. Jos elämämme menettää suolaisen makunsa, jos alamme sopia hienosti yhteen maailman arvojen kanssa, olemme menettäneet alkuperämme ja tehtävämme. 

Mikäli pysymme uskollisina, kriisi on normaalitila. Olet kokenut tämän kriisin eri tavoin arjessasi. Olet ehkä välillä väsynyt jännitteisiin, joita Kristuksen seuraaminen tuo elämääsi. Maailman paine voi tuntua murtavan sinua. Ehkä kaipaat nähdä toisiakin naisia, jotka ovat valinneet Kristuksen seuraamisen ja antautuneet elämään Jumalan tahdon mukaan, koska ympärilläsi esittäytyy maailma niin vahvana ja varmana,  näennäisen menetyksellisenä. 

Kriisi jumalallisen naiseuden ja maailman naiseuden välillä tulee aina pysymään. Tämä kriisi on kuitenkin ulkoinen. Sisäisesti meillä on rauha, toivo ja ilo. Me emme lannistu. Sisäinen tasapaino ja tietoisuus Jumalan hyväksynnästä antaa voimaa kriisien puristuksissa. Kristillinen naiseus on jotain uskomatonta, voitokasta, inspiroivaa.


Lannistumaton usko

Me julkituomme totuuden, pidämme esillä evankeliumia. Kristillinen naiseus ei julista itseään, vaan Kristusta Jeesusta, hänen Herrauttaan elämässään. Kantamamme valkeus on lähtöisin Jumalasta, asetettu saviastiaan, jotta sen voima ymmärrettäisiin olevan Jumalan eikä meidän. 

Kaikin tavoin olemme ahdingossa ja neuvottomat, mutta emme umpikujassa tai toivottomia. 

Olemme vainottuja ja maahan kukistettuja, mutta emme hylättyjä tai tuhottuja. 

Kannamme Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, jotta hänen elämänsä saisi tulla meissä näkyviin. Koska uskomme, me puhumme, tietäen Jumalalla olevan viimeisen sanan jopa kuoleman ylitse. Jumalan armo kasvaa päivä päivältä, tuoden ylenpalttista kiitosta hänen kunniakseen.

Sen tähden emme lannistu maailman paineissa ja elämän jännitteissä, vaikka ulkoisesti heikennymme, koska sisäisesti uudistumme joka päivä. Ahdistukset ja paineet kestävät hetkisen verran ja ovat keveitä verrattuna siihen uskomattoman hienoon, ikuisesti kestävään kirkkauteen, joka ei koskaan lopu kesken tai jää vajaaksi. 

Tämän saavutamme kristittyinä naisina, kun emme katsele näkyväistä maailmaa, vaan kiinnitämme päämäärämme Jumalan iankaikkisiin, näkymättömiin totuuksiin. 


Naiseus on kriisissä, on aina ollut kriisissä, se on luonut jännitteitä ja paineita miesten ja naisten, ihmisten ja yhteisöjen välille. Ensimmäisestä naisesta lähtein pimeys on aina yrittänyt tuhota naiseuden, sen elämääsynnyttävän voiman ja sieluja vangitsevan toivon kauneuden. Kristillinen naiseus ei vastusta maailmaa tuomitakseen ihmistä, vaan pelastaakseen heidän ikuiset sielunsa. 

Niinpä tänään nainen, kun juhlimme naistenpäivää, suorista selkäsi, selkeytä mielesi ja kohdista katseesi Kristukseen. Monella on mielipide siitä miten sinun pitäisi elää naiseuttasi todeksi. Selviät näissä paineissa vain luovuttamalla elämäsi Herrauden hänelle, tietäen, että tämä taistelu, tämä kriisi on jo voitettu.   


Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!


Tekstin alkuosa sai inspiraationsa Osmo Tiililän "Kirkon kriisi" -kirjan tekstilainauksesta, joka oli uusimassa Perusta-lehdessä.

Tekstin loppuosa sai inspiraationsa Paavalin toisesta kirjeestä korinttolaisille, luvusta 4. Lue se tänään voittolauluna kristilliselle naiseudelle. 


kuva: pixabay KELLEPICS


Aikaisempia Naistenpäivän kirjoituksiani: 

Mihin kaikkeen nainen pystyy 

Haaveiden maailma

Hyvää Naistenpäivää

Ketä Raamatun naista ihailet? 

Minna Canth - kristityt vaikuttajat maailmaa parantamassa (ei suoranaisesti naistenpäivälle kirjoitettu, mutta vaikuttava suomalainen nainen) 







2.11.2021

Kävikö Jeesus läpi kasvuprosessin kuten kuka tahansa lapsi?


Olen keskellä kasvatustyötä. Lapsia on alakoululaisista lukiolaiseen, ja jokaisella on tarpeita, toiveita ja tahtoa. Haluan keskittää vanhemmuutta asioihin, joissa lapsen pitää nyt kasvaa, kun hän on vielä saman katon alla ja auktoriteettimme alla. Löysin Raamatusta upean muistutuksen lapsen kasvunalueista. Aloitetaan lukemalla Jeesuksen elämästä Luukkaan evankeliumista luvusta 2:

41 Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 42 Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 43 Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; 45 mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. 46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" 50 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. 51 Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Luvussa on harvinainen kuvaus Jeesuksen kasvuvuosista. Tiedämme hänen syntymästään ja ensimmäisistä vuosistaan paljon yksityiskohtia, mutta nuoruudesta on vain tämä yksi kertomus. 

Ihan ensimmäisenä huomioin Jeesuksen perhekulttuurin. Yhteen tuleminen muiden uskovien kanssa oli Marialle ja Joosefille tärkeää - niin tärkeää, että he matkasivat jalkaisin Nasaretista Jerusalemiin joka vuosi pääsiäisjuhlille. Lapset otettiin mukaan kun he olivat tarpeeksi isoja matkan haasteisiin. Matka oli reilusti yli 100 kilometriä ja reitistä riippuen matkanteko kesti useita päiviä. Kun aikuisena Jeesus meni tapansa mukaan synagogaan (Luuk 4:16), tiedämme, että heidän perheessään oli tapana käydä myös synagogassa. Heillä oli tapana nähdä vaivaa sen suhteen, että lapset otetaan mukaan hengellisiin tilaisuuksiin ja juhliin.

Monesti vanhemmat kokevat helpommaksi pitää lapset kotona, ja käyvät itse eri juhlissa ja tapahtumissa. Mutta pitkällä tähtäimellä, kristilliseen kasvatukseen kuuluu lasten mukaan ottaminen ja vaivan näkeminen sen suhteen, että he ovat osa perheen kokemuksia, varsinkin hengellisiä kokemuksia. Kyllä, päiväunet voivat mennä sekaisin, varusteita täytyy ottaa mukaan joskus kassikaupalla, ja lapset väsyvät tai tylsistyvät, mutta loppujen lopuksi perheen yhteinen kulku hengellisellä pyhiinvaellusmatkalla on tärkeä osa lapsen kasvamista uskoon. Tapansa mukaan he sitten aikuistuttuaan tekevät mitä ovat aina tehneet.  

Kun Maria ja Joosef huomaavat, että Jeesus ei olekaan paluumatkan matkaseurueessa, he palasivat päivämatkan päässä olevaan Jerusalemiin. Siellä he joutuivat etsimään vielä kolme päivää, ennen kuin löysivät lapsensa. 

Voin kuvitella vanhempien, erityisesti äidin huolen näiden päivien aikana. Vaikka Jeesus-poika oli varmastikin järkevä lapsi, joka ei aiheuttanut vanhemmilleen turhia murheita, sitä aina voi miettiä kaikkein pahimpia skenaarioita - ja olihan jo yksi murhanhimoinen kuningas tappanut kokonaisen kylän pikkupojat kun vainosi Jeesusta. Kaikki oli siis mahdollista. Oliko sielunvihollinen keksinyt tavan vahingoittaa heidän nuorta poikansa? Äidin mielikuvitus ehti kuvitella varmasti kaikenmaailman kauhuja. 

Muistan erään kerran, kun etsin alle 10-vuotiasta lastani. Hänen piti olla mennä pianotunnille parin korttelin päähän, mutta sain soittotunnilta palaavalta toiselta lapselta sen käsityksen, että hän ei koskaan päässyt opettajan luo. Vietin seuraavat hetket juosten sinne tänne kadulla, kysellen ohikulkijoilta ja naapureilta, viestitellen ystäville ja stressaten aivan älyttömästi sitä, että lapseni oli hukassa. Viimein päätin käydä piano-opettajan luona, ja siellähän lapsi istui soittamassa. Kauhuskenaariot eivät olleet toteutuneet. 

Maria koki maailman jokaisen vanhemman huolen ja se purkautui niin tutulla tavalla. Huolesta suunniltaan ollut vanhempi ilmaisee helpotuksensa turhautumisella: “Poikani (Hei haloo: olet vielä lapsi!), miksi meille näin teit (etkö ajatellut meitä ollenkaan?!)”. 

Ajatteliko Jeesus vanhempiaan, kun hän teki päätöksen jäädä Jerusalemiin? Tähän väliin pitää pohtia Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä. Hän on todellinen Jumala, joka tuli maailmaan todellisena ihmisenä. Jeesuksen kautta Jumala otti erityisellä tavalla yhteyden ihmiskuntaan. Hän tyhjensi itsensä, eli ihmisyyden rajoituksiin sidottuna, tuli ihmiseksi. Jossain vaihetta kirkkohistoriaa Jeesus kuvattiin lapsi-aikuisena, kokonsa puolesta lapsena, joka kuitenkin ajatteli kuin aikuinen. En usko sen olevan todenmukainen kuvaus Jeesuksen kasvusta. Hän eli niin kuin kuka tahansa poika, vaikkakin ilman syntiä. Mutta jos lapsen kehitysvaiheeseen kuuluu jokin asia, se kuului myös Jeesuksen kehitysvaiheisiin.  

Nuoreen ikään kuuluu, että ei oikein ajatella tekemisten seuraamuksia. Sille on fyysinen selitys. Nuoren ihmisen aivojen etuotsalohko, joka kontrolloi toimintaa, säätelee tunteita ja hillitsee impulsiivisuutta, ei ole vielä täysin kehittynyt. Toisaalta limbinen järjestelmä eli mantelitumake ja mielihyväkeskus ovat kypsyneet. Kuka vanhempi ei ole joskus kysynyt lapseltaan jonkun käsittämättömän tempauksen jälkeen “Mitä ihmettä oikein ajattelit!?” ja saanut vastaukseksi “En tiedä, en mitään”? On hankala kuvitella Jeesuksesta, että hän ei olisi ajatellut tekojensa seurauksia, mutta hän oli oikea ihmislapsi, rajoitettu kuten muutkin ihmiset, joka joutui käymään läpi pitkän kypsymisprosessin.

Ehkäpä Jeesuksen suunnitelma jäädä Jerusalemiin ja mennä temppeliin kuuntelemaan ja kyselemään oli äkillinen, hyvältä tuntuva päätös, ja normaalilta tuntuva jatkumo pääsiäisen juhlan aiheuttamien tunteiden ja ajatusten perään. Hengellinen jano ja nälkä löysi tyydytyksensä oppineiden kanssa keskustellessa. Ei siinä ehtinyt miettimään miltä tämä saattaisi vanhemmista tuntua.

Vaikka Jeesuksella oli suurta ymmärrystä ja viisautta tuossa iässä, hän silti valitsi kuuliaisuuden ja alamaisuuden vanhempiaan kohtaan. Hän ei kohdellut vanhempiaan, jotka eivät ymmärtäneet hänen puheitaan (jae 50), ylimielisesti tai kärsimättömästi. Ei ihmekään, että hän teki vaikutuksen myös Nasaretin asukkaisiin. Hänen kasvuaan oli varmasti ihmeellistä seurata. Joskus mietin omaa kasvuprosessiani seurakunnan keskellä. Ihmiset oppivat tuntemaan minut keskeneräisyydessäni, ja silti sain vastuuta ja mahdollisuuksia palvella. Meillä kaikilla on lupa kasvaa ja kypsyä. 

Kolme asiaa, joissa Jeesus kasvoi olivat viisaus (sofia), ikä eli kypsyys (helikia) ja armo (charis). Näissä minunkin pitää auttaa lapsiani kasvamaan. Viisaus eli sofia sisältää tiedon, älyn, oppimisen. Se voi myös sisältää jumalallisen, yliluonnollisen viisauden. Helikia on kasvua iässä, kypsyydessä ja valmiuksissa. Ja viimeisimpänä charis; armo, suosio, miellyttävyys, suloisuus, hyvä tahto, puheen suloisuus. Charis kuulostaa hyvin vastustamattomalta. 

Pelkkä viisaus ja kypsyys ilman rakkaudellista ihmisten kohtaamista voisi tuntua kolkolta. Jeesuksella oli myöhemminkin suuri kyky tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja se houkutteli hänen seuraansa myös niitä, jotka eivät ehkä etsineet tietoa, älyä ja kokemusta, vaan tarvitsivat rakkautta. Jeesus oli tasapainoisesti kasvanut kaikilla näillä tärkeillä elämän osa-alueilla. 

Mitä mieltä sinä olet siitä, että Jeesus poikana kävi läpi inhimillisen kasvuprosessin, ihmisyyden rajoituksineen kaikkineen? Minusta tuntuu, että kun puhun tästä lapsilleni he saavat rohkaisua hyväksymään oman kasvamisensa ja keskeneräisyytensä. Silloin he näkevät sen, mitä merkitsee olla ihminen ja pystyvät hyväksymään omia rajoituksiaan. Jeesuksen elämää tutkaillessa opimme myös, millainen Jumala on, ja sekin on tärkeä osa minuuden ja itsetunnon kasvamista.  


Kreikankielen sanat blueletterbible.org

Kuva: Pixabay Jeff Klugiewicz


9.9.2021

Matkakumppanit pyhiinvaelluksella


Elämä pyhiinvaellusmatkana. Kädessä tukeva sauva, sandaalit läpsyen nostatan tomupilven jälkeeni, pellavaisen viittani liepeet liehuvat kun nousen jälleen yhden mäen päälle… Sanasta pyhiinvaellus voi nousta hassujakin mielikuvia, mutta käsitteenä se on auttanut minua pohtimaan tätä maallista matkaa. 

Pyhiinvaellus on hidasta. Se on kova totuus jos mielellään kiiruhtaa ja tempoilee aina kohti jotain uutta. Itseään ei voi pyhiinvaelluksella kuitenkaan paeta. Eikä apostolinkyydillä matkustaessa ole matkakumppaneitakaan helppo karistaa kannoiltaan. 

Olet varmasti kuullut hyvää tarkoittavia kehoituksia jättää taakse tylsät, toksiset tai draamahakuiset ihmissuhteet, ja keskittyä ihmisiin, joiden kanssa sinulla on helppoa ja mukavaa, jotka hyväksyvät sinut ja kannustavat sinua. Viimeksi kirjoitin, miten Raamatun tulee ohjata pyhiinvaeltajaa eri päätösten kohdalla. Onko hankalien ihmissuhteiden jättäminen raamatullinen ajatus?  

(Huom. keskityn tässä aikuisten välisiin suhteisiin, jotka eivät ole avioliitto tai sen kaltainen sitoumus. Kuten ystävyydet, työtoveruudet, naapurit, suhteet seurakunnassa…)

Jo Raamatun alkulehdiltä luemme, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jumala loi meidät yhteyteen toisten kanssa. Pieni lapsi jää kehityksessään jälkeen, jos hän ei saa ihmiskosketusta. Läheiset perhesuhteet vahvistavat nuoria henkisesti ja sosiaalisesti. Tutkimuksissa todetaan, että ne joilla on hyvät naapuruussuhteet, voivat paremmin. 

Jeesus kerää seuraajansa yhteisöön, jota kutsutaan seurakunnaksi. On selvää, että hän ei tarkoittanut seuraajiaan rukoilemaan tai ylistämään Jumalaa yksin metsässä tai vain oman perheen kesken kotona. Hän haluaa meidät yhteen, haasteista huolimatta.  

Raamatussa on useita jakeita koskien suhteita toisiin ihmisiin. Uudessa Testamentissa on kymmeniä kehoituksia “toinen toisia” kohtaan. Rakastakaa, palvelkaa, kunnioittakaa, kärsikää, auttakaa, rohkaiskaa, rakentakaa… Ne ovat hyvin aktiivisia kehoituksia panostaa toiseen ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa.

"kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol 3:13

Yhteinen matkavaellus maan päällä alkaa perheen keskellä, ja jatkuu ystävyyksien, sukulaisten, työtovereiden ja seurakunnan keskuudessa. Mutta mitä jos jokin näistä suhteista muuttuu kuormittavaksi?    

Tätä asiaa pohtiessani päädyin emotionaalisen ja hengellisen terveyden äärelle. Aikuinen ihminen, joka on emotionaalisesti tasapainoinen ja hengellisesti kypsä, pystyy viettämään aikaa monenlaisten ihmisten kanssa. Hän pystyy olemaan objektiivinen, eikä ota kaikkea henkilökohtaisesti. Ajattele vaikka ammattilaista, joka työskentelee haastavien ihmisten kanssa. Hän pystyy keskustelemaan, koska ei etsi suhteesta itselleen mitään.

Mutta yleensä ystävyyssuhteissa tai työkavereidenkin kanssa haluamme myös saada jotain. Haluamme kokea arvostusta, kehuja hyvin menneistä tekemisistä ja mielihyvää yhdessäolosta. Nämä ovat hyvin luonnollisia tunteita. Mutta se ei ole raamatullinen asenne ihmissuhteisiin. 

Tämä voi tuntua nurinkuriselta. Miksi en saisi kokea ja saada positiivisia tunteita toisten ihmisten kanssa olemisesta? Miksi en jättäisi ja torjuisi ihmisiä, joiden kanssa on kitkaa, joiden kanssa on vaikea olla? 

Kun olet henkisesti kypsä, emotionaalisesti terve ja hengellisesti kasvava, pystyt näkemään toisen ihmisen rakkauden kohteena - ei jonakuna, jonka pitää täyttää sinun tarpeesi. Aivan kuten vanhempi ymmärtää lasta, joka potkii, sylkee ja kiukuttelee, voimme katsella aikuista ihmistä joka piikittelee, hymähtelee tai töksäyttää. Piikkikuoren alla on hellyyttä kaipaava, Jumalan luoma ihminen. 

Voin kuulla vastaväitteitä. Eikö ole parempi vetäytyä sellaisen ihmisen luota, joka saa sinut tuntemaan olosi pahaksi? 

Yritän sanoa tämän varovasti, koska en tietenkään toivo, että sinulla on vuosikausia vaikeaa olla jonkun ihmisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa matka, joka sinun pitää tehdä, on lyhyt ja pitkä - sinun pitää mennä itseesi ja löytää juuret tunteillesi. Mitä sinä uskot itsestäsi, mitä sinä uskot toisista ihmisistä, mitä sinä uskot Jumalasta. Matka on pitkä, koska emme luonnollisesti halua tutkistella itseämme. On helpompaa löytää syy muista. 


"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ps 139:23-24.


Jokaisella on elämän aikana ollut vaikeita ihmisiä, joiden kanssa on yrittänyt tulla toimeen, minullakin. Olen jälkeenpäin pystynyt hyväksymään, että heidän kohtaaminen oli minulle tarpeen. He tarvitsivat minua, minä tarvitsin heitä. Jeesuksen seuraajana päämääräni ei ole hankkia itselleni kunniaa ja kiitosta, vaan Jeesukselle. 

Jumalan tahto on, että hänen omansa muuttuvat Jeesuksen kaltaiseksi. Jeesus oli lempeä, hyvä ja viisas. Hän oli tarvittaessa myös luja, haastava ja suora.  

Sillä ihmissuhteissa ei ole tarkoitus, että otamme vastaan mitä vain. Meidän pitää olla rehellisiä ja puhua totta. Jos jonkun käytös vaivaa, se pitää pystyä sanomaan. Naisille on hämmentävän vaikeaa sanoa totuutta toisille, jos ajattelemme sen loukkaavan heitä. Etsipä Youtubesta video, jossa 5-vuotiaita lapsia pyydetään sanomaan mielipiteensä mehusta, jossa on suolaa. Mehun antaja kertoo sen olevan hänen lempimehuaan ja hän haluaa jakaa sitä kaikille:  

These Kids Do NOT Like This Lemonade | The Secret Life Of 5 Year Olds

Pojat sanovat suoraan, että se on kauheaa. Tytöt hymyilevät ja sanovat “Ihanaa, mutta juon mielummin vettä”. Psykologit ovat huomanneet, että jo 3-4 kuukauden iässä tyttöjen ja poikien empatiakyvyissä ja kyvyssä tunnistaa toisten ihmisten tunteita, on suuria eroja. Me naiset olemme yleensä hyvin empaattisia. Emme halua loukata toisten tunteita. Se voi olla vahingollista meille itsellemme. 

Tämä vaatii tietenkin henkisen kypsyyden lisäksi viisautta. Ei totuuden töksäyttely tee ihmissuhteille hyvää, jos se ei tule rakkaudesta. Yhteiskunnassa on myös kanavia, joita käyttää jos naapuruussuhde tai työtoveri ei ole asiallista. Näissäkin on aina hyvä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja erottaa tunteet asioista. 

Palaan pyhiinvaelluspolulleni. Horisontissa näkyy toinen pyhiinvaeltaja. Hän näyttää kulkevan hitaasti ja kun pääsen lähemmäksi, huomaan hänen ontuvan. Hidastan vauhtia, jotta voin kulkea hänen rinnallaan ja kysyn kuinka voisin auttaa. “Ei tässä mitään, tämä on vain vanha vamma joka tekee kulusta hidasta. Mutta voidaan toki turista hetki jos maltat kävellä hitaampaa”. 

Toisista pyhiinvaeltajista ei aina huomaa, mitä heille kuuluu. Nälkä tai jano eväiden loputtua ei näy heti päällepäin, mutta kun tarjoat eväitäsi kahvitauolla, voi kyyneleet kohota silmiin. Nyt siihen nuotion ääreen liittyi joku, joka ei tiedä missä on. Kun selviää, minne hän haluaa mennä, voi näyttää polun, jolla jatkaa. 

Toiset ihmiset kohtamme hetkeksi, mutta nekin hetket ovat tärkeitä. Toiset ovat olleet samalla matkalla jo vuosien ajan, ja suhteesta on karissut vieraskoreus. Näkyykö pinnan alta vanhaa aatua, omaa haisevaa lihaa, vai kiiltääkö siellä Jumalan tulessa puhdistama kulta?  

Jumala näkee jokaisen ihmisen, joka on sinulle vaikea. Hän antaa voimaa ja viisautta omilleen suhtautua kaikenlaisiin ihmisiin. Hän on myös armollinen, ja poistaa viereltämme ihmiset, kun Hänen tarkoitusperänsä ovat saavuttaneet täyttymyksensä. 


Kuva: Pixabay MaBraS

 


31.8.2021

Millaiset ovat pyhiinvaellusmatkasi varusteet?

 


Viimeksi kirjoitin pyhiinvaelluksesta. Elämän matkalla etsimme tarkoitusta elämään, kokeilemme omia kykyjä, etsimme merkityksellisiä ihmissuhteita. Emme voi valita osallistumistamme tai lähtöpaikkaamme, mutta matkan varrella on useita tienhaaroja, joissa meillä on valinnanvastuu. 

Suuria valintoja kuten ammatin tai työpaikan tai puolison valintaa varten valmistaudumme ehkä paljonkin. Päivissä on kuitenkin satoja pieniä valintoja, ja usein tilanteet heittäytyvät eteen varoituksetta. Millä perusteella teen valintani, ja mistä voin tietää, että se on oikea? 

Olosuhteet pyhiinvaellusmatkalla vaihtelevat. On aurinkoisia, keveitä päiviä, jolloin matkanteko on ihanaa ja mieliala huipussaan. Mutta myös kuiva erämaa, myrskyävä meri ja jäiset vuorenhuiput ovat osa matkaa aivan kuten vihreät niityt ja sinitaivaskin. Elämässämme on koettelemuksia, kasvun hetkiä, ristiriitoja, kamppailuja sekä rauhan, mukavuuden ja ymmärryksen ajanjaksoja. Paras tapa valmistautua matkaa uskovana on juurtua Jumalan Sanaan.  


Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. 2 Tim 3:16-17.


Kaikki, jotka ovat käyneet pitkillä vaelluksilla tai urheilleet tosissaan tai tehneet yhtään mitään rankkaa ja vaikeaa, tietävät, että kyseessä ei ole pelkästään fyysinen valmistautuminen. Ei epäonnistumisten takana ole pelkkä kropan pettäminen. Iso osa suorittamista ja selviytymistä on sisäiset prosessit. Ajatukset, arvot, usko, tunteet ohjaavat meitä ja joko saa meidät saavuttamaan suuria tai jättämään kesken.  

Kaikki tarvitsevat varustamista. Syy miksi valheoppia löytyy kaikkialta on se, että sille on kovaa kysyntää. Ihmiset etsivät apua matkaansa. Kristityt sortuvat uskomaan valheita ja jäljitelmiä, koska eivät pysy Jumalan Sanassa. Kysymys ei ole siitä, että tarvitsetko apua tai varustamista. Kysymys on siitä, mistä haet apua, koulutusta, viisautta, jota sinulla ei ole. Tien varrella on kaikenlaisia info-ja virkistäytymispisteitä sekä ruokakojuja. Kuka sinulle tarjoilee ruokaa tai karttaa: Jumalan vihaajat vai Hän itse?  

Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! Psalmi 119:104

 

Jos et pysy Sanassa, olet sisällä jossain muussa. Mitä se on? Miten käyt läpi vaikeuksiasi? Mitä kohti käännyt, kun ihmissuhdevaikeudet tai kipeät tunteet tai vakavat päätökset odottavat? Tarjontaa löytyy. Inspiroivia lauseita. Ystävät sanovat jotain, joka kuulosta hyvältä. Elokuvista tai musiikista voi jäädä mieleen tarttuvia lauseita. Jokin muokkaa ja valmistelee sinua. Onko se täydellinen Jumalan Sana joka pystyy täydellisesti valmistamaan sinua hyviin tekoihin. Vai onko se jotain muuta?

Olet jo matkalla, ehkä ehtinyt pitkällekin. Et voi estää vaikeuksien saapumista elämääsi tai lastesi elämään. Mutta voit varustautua oikein, jotta kestät hyisen myrskyn vuoristossa tai pysyt pinnalla tulvien keskellä. Jeesus Kristus on ainoa matkaopas, joka on jo kulkenut tämän matkan, ja palannut ohjaamaan meitä oikealle polulle. Hän haluaa viedä meidät kotiin. 

 

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö… 1 Pietari 3:18 

 

Tämä viimeinen jae on Pietarin kirjeestä, jota luen parhaillaan läpi. Missä kirjassa, luvussa tai jakeessa sinä olet viimeksi viettänyt aikaa? Liity mukaan lukemaan maailman parasta kirjaa, parhaita uutisia, parhaasta päämäärästä! Ei ole sen parempaa tapaa varustautua elämän mittaiselle pyhiinvaellukselle. 


Kuva: Pixabay by Walter Frehner


31.7.2021

Inspiroiva muutos - uskaltaudutko pyhiinvaellukselle?

 


Muutoksen seuraaminen on jännittävää. Vanhempana olen ihastuksissani kun vastasyntynyt hymyilee ensimmäisen kerran, vauva oppii ryömimään, kävelemään, syömään. Vaikka välillä kaihoan avuttoman vauvan nuuskuttamista, on upeaa nähdä muutos, jonka kasvu tuo. 

Muutos on innostavaa nuorella iällä, moni odottaa lapsuudenkodin jättämistä, uusia opiskeluja ja ystäviä toiveikkaasti. Kasvu tuo myös realiteettia. Muistelin 21-vuotiaana, kuinka lapsellinen olinkaan ollut vielä vuosi tai kaksi sitten. Hyvä etten tiennyt, että tämä tunne voi jatkua aika pitkään.

Aikuisiällä helposti jumittuu. Rutiinit pelastavat arjen ja käytännöt tulevat jäädäkseen. Jo kesälomamatka voi sekoittaa tottumukset. Unohdan ottaa vitamiinit, en käy kävelyllä ja juon liian vähän vettä. Loman lopussa kaipaan oman kodin järjestyksen uomaa, jossa voi kulkea tarvitsematta miettiä jokaista hommaa ja päivää erikseen.   

Rutinoituneena käytän aikaa muiden muutostarinoiden seuraamiseen somessa: kapinen katukoira muuttuu rakastavaksi lemmikiksi, sohvaperunasta kuoriutuu triathlonharrastaja, köyhyysrajalla elänyt sijoittaa nyt tuhansia. Oma suosikkini muutostarinoissa on autiotalon palauttaminen entiseen loistoonsa, kodiksi. 

Kyynisellä hetkellä epäilen muutosten pysyvyyttä, olenhan itsekin aloittanut muutoksia jotka ovat jääneet kesken. Silti jokainen muutostarina inspiroi ja jättää jotain jälkeensä. Muutoksessa ahdistava, rajoittava kotelo murtuu, vapaus tuo kyyneleet silmiin. Voisinkohan minäkin?

Ulkoinen muutos on toteutettavissa. Voit jopa palkata valmentajan ohjaaman sinut muutoksen läpi. Vertaistukiryhmät tarjoavat apua, neuvoa ja inspiraatiota. Muutos on näkyvää ja se antaa motivaatiota uudella polulla jatkamisessa. 

Sisäinen muutos on paljon, paljon vaikeampaa. Se on taistelu, jonka rankkuus ei näy aina päällepäin, ja jonka valtavuus voi masentaa ensimmäisten takapakkien äärellä. Muutostarpeen on oltava kristallinkirkas ennen kuin prosessiin ryhtyy, koska muuten se jää.   

Raamatussa puhutaan paljon muutoksesta. Ihmiselämän suurin muutos on muutos suhteessa Jumalaan. Kun ennen tärkeintä oli oma tahto, nyt etsitään Jumalan tahtoa. Oman valtakunnan rakentamisen sijaan keskitytään Jumalan valtakuntaan. Tämä muutos järisyttää entisen maailman murskaksi. Uudelle perustukselle rakennetaan erilaisista materiaaleista.

Kyynelehdin usein uskoontulokertomusten äärellä. Miten hyvä Jumalan onkaan! Mahdollisuus muutokseen on lahja, koska siihen ei kukaan pysty yksin. Tässä kohtaa nostan kädet ylös ja kuoppaan kyynisyyteni. Muutos on mahdollista, se on ihme, se voi olla totta. 

Jumalasuhteen muutos saa lumipalloefektin aikaan koko elämässä. Rahankäyttö, ajankäyttö, se miten kohtelen ihmisiä, se miten kohtelen itseäni - kaikki muuttuu kun elämän Herrana on Jeesus. Uskoontulo ei ole vain yksi hetki elämässä, vaan päivittäin tulee tilanteita, joissa uusi kansalaisuus ohjaa valintoja. 


Pyhiinvaeltaja

Kristitty on vieras ja muukalainen maailmassa, omituinen tämän päivän yhteiskunnassa. Hän vaeltaa eri polulla, hänen päämääränsä ovat erit. Hän on pyhiinvaeltaja. Henkinen ja hengellinen on tärkeää, ajaton ja ikuinen todellista. 

Fyysinen pyhiinvaellus on matka, usein tuntemattoman paikkaan, jossa pyhiinvaeltaja etsii kokemuksen kautta merkitystä itselleen ja toisia ihmisiä kohtaa. Se eroaa matkustelusta, koska sillä on sisäinen merkitys, sisäinen suunta. Pyhiinvaelluksella ihminen etsii Jumalaa hengen, sielun ja ruumiin yhteistyössä. 

Eräs ystäväni teki Camino de Santiagon pyhiinvaellusmatkan Espanjassa. Kokemus oli upea ja hän teki muutoksia elämäänsä sen jälkeen. Uskon, että jokaiselle tekee hyvää välillä jättää tuttu arki, koti ja ihmiset, jotta saa kokea Jumalan puhuvan eri tavoin. Näen omassa elämässäni eri maiden ja kaupunkien annin tärkeänä osana uskossa kasvamisessani. 

Pyhiinvaellukseen ei kuitenkaan tarvita fyysistä matkaa (joka näinä korona-aikoina on erityisen haasteellista). Sisäinen pyhiinvaellus on mahdollista omassa kodissa. Voimme ottaa harteillemme pyhiinvaeltajan viitan, ja kulkea hitaasti katsellen ja elämäämme arvioiden.  

Joskus pyhiinvaellusmatka on hiljainen rukoushetki, jossa kuuntelemme enemmän kuin puhumme. Minulle tärkeitä hetkiä ovat syvällisten kirjojen lukeminen ja niiden rauhaisasta hengestä nauttiminen. Raamatun Sanan äärellä vietetty aika muuttaa meitä sisäisesti, kun omaksumme sen opetuksia. Käsin kirjoittaminen tai luonnossa vietetty aika voi antaa mahdollisuuksia sisäiseen uudelleen orientoitumiseen. 

Pyhiinvallellus on henkilökohtainen matka, mutta monet opetukset kirkastuvat, kun polut risteävät muiden pyhiinvaeltajien kanssa. Haasteellisissa elämäntilanteissa erityisen tärkeää on toisten tuki; pastori, terapeutti tai mentori osoittaa polkua kun juutun rämeikköön. Edesmenneiden pyhien uskon esimerkki antaa voimaa olla luovuttamatta.

Pyhiinvaeltajuuden fyysiset haasteet voi ottaa omaksi hengellisessä mielessä. Yksinkertaiset, mutta kestävät varustelut ovat tärkeämpiä kuin muoti ja trendit. Kaikki ylimääräinen pitää jättää pois, jotta jaksaa kulkea eteenpäin. Lepo ja ruoka on tärkeää. Muiden apu ja tuki on olennainen osa matkaa. Hitauden ei pidä antaa hermostuttaa, ja kaikki näyttämisen halu karisee kun matkakilometrejä kertyy. Oma haavoittuvuus, kipeytyvät jäsenet, menetykset, hiki ja kyyneleet ovat uskollisia seuralaisia. Sitkeys, kärsivällisyys ja nöyryys ovat hyviä asenteita pyhiinvaellusmatkalla.

Matkan päättänyt pyhiinvaeltaja on helpottunut, mutta voin kuvitella miten hän pehmeässä vuoteessa maatessaan voi kaivata tähtikirkkaan yön ja hiljaisuuden seuraa. Ehkäpä hän suunnittelee jo uutta matkaa. 

Pyhiinvaellushetket omassa arjessa voivat tuntua haasteellisilta juuri siinä hetkessä, mutta niiden arvon huomaa jälkeenpäin, kun peilistä katsoo muuttunut mies (nainen). Tiedän, että nämä sydämen hiljaiset vaellushetket muuttavat meitä, ja läheiset ihmiset huomaavat sen. Pyhiinvaeltaja näkee asioita, joita muut eivät huomaa, pysähtyy sellaisten asioiden äärelle, jotka muut ohittavat. 

Uskallatko alkaa pyhiinvaeltajaksi? 


kuva: pixabay


   


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...