Miten vaimo voi osoittaa alamaisuutta miehelleen?

Sain seuraavan kysymyksen kommenttilaatikkoon:

"Hei,Haluaisin kysyä, että kuinka vaimo voi osoittaa alamaisuutta miehelleen eri tavoin?"

Kiitos Alina aivan erinomaisesta kysymyksestä! Se sai minut ajattelemaan alamaisuutta omassa avioliitossani ja lukemaan asiasta enemmän.

Olen kirjoittanut alamaisuudesta täällä ja näiden postausten lukeminen voi olla hyvää taustamateraalia tälle tekstille.  

Jokaisessa kohdassa, jossa Uusi Testamentti antaa ohjeita aviopuolisoille, mainitaan vaimon alistuminen miehellensä.

Kol 3:17-23 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.  Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.  Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, .

Ef 5:22-24 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

Titus 2:3-5 niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. 

1 Piet 3:1-2 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

Siteeraan Elisabeth Elliotia kun sanon, että moninaiset ovat ne keskustelut, jotka näistä jakeista käydään ja miltei kaikki ne miettivät, että mitä tämä ”voisi oikein tarkoittaa”, sen sijaan, että hyväksyttäisiin selvä Jumalan Sana. Käsky on yksinkertainen. Ei helppo, mutta yksinkertainen, sillä ymmärrän sen liiankin hyvin. Niin kuin Mark Twain on sanonut: ”Minulla on paljon enemmän vaikeuksia niiden Raamatunkohtien kanssa, jotka ymmärrän, kuin niiden, joita en ymmärrä.”

Alamaisuus on siis naisen osa avioliitossa, mutta miten osoittaa alamaisuutta käytännössä?

Kolossalaiskirjeen kohdassa Paavali sanoo: ”Olkaa alamaiset, niin kuin sopii Herrassa.” Kun Jeesus on vaimon Herra, hänen ensimmäinen sitoutumisensa on Jeesukseen.  Paavali kirjoitti kirjeensä Kolossan kristityille muistuttaakseen heitä Kristuksen suuruudesta ja ensisijaisesta asemasta, joka Hänellä pitäisi olla jokaisen kristityn elämässä.  Jeesus on keskipiste. Niinpä kristitty vaimo, samalla kun osoittaa alamaisuutta miehelleen, ei seuraa miestään syntiin eikä tue millään tavalla miehensä syntielämää, mitä se nyt sitten voisikaan olla.

Efesolaiskirjeen kohdassa yksi sana kiinnitti huomiotani:

Kaikessa.

Vaimojen tulee olla miehillensä alamaiset kaikessa. 

Usein olen nähnyt selityksiä, että avioliitossa kuuluu tehdä niin, että mies ja vaimo sopivat yhdessä perheen asioista ja miehellä on sitten vastuu tai viimeinen sana niissä suurissa päätöksissä, kuten talon tai auton ostossa. Mutta Raamatun mukaan nainen alistuu miehelleen kaikessa. Ei vain autonostossa, joka ainakin minulle on tosi helppoa: viimeksi kun ostimme auton, mies kävi sen ostamassa ja minua kiinnosti ensimmäisenä sen väri.  Ja talonostossa minulla olisi toisaalta niin paljon mielipiteitä, että loppujen lopuksi se olisi minun päätökseni.

Kun vaimo alistuu kaikessa miehensä tahtoon, se tarkoittaa rahojenkäyttöä, sisustusta, lasten kasvatusta, mitä syödään ja miten pukeudutaan, missä asutaan, mihin seurakuntaan liitytään jne. 

Mitä tämä tarkoittaa sinun perhe-elämässäsi? Joissakin avioliitoissa mies antaa vaimolle vastuun huolehtia esim. ruoka-ja vaatepolitiikasta. Ei silloin jokaista sukkaparin ostoa pidä mieheltä kysyä. Mutta ota huomioon myös miehesi maku lasten pukeutumisessa, eivät ne ole sinun nukkejasi!  Jos miehesi haluaa teidän vaihtavan seurakuntaa, seuraa häntä. Ei tämä kiellä keskustelemasta asiasta, ja viisas mies kuuntelee vaimoaan, joka on annettu hänelle avuksi (1 Moos 2:18), mutta alistu miehellesi.  Joskus mies sanoo vaimolleen: ”Päätä sinä ensi kesän lomamatka!” ja silloin tietenkin voit tehdä päätöksiä perheen hyväksi. 

Efesolaiskirjeen kohta liittää avioliiton seurakuntajärjestykseen.  Alistuminen on osa kristinuskoa: me alistumme Jumalalle, samoin molemmat aviopuolisot alistuvat Kristukselle.  

Jeesus Kristus oli täydellisesti alamainen Isälleen.  Hänen koko maanpäällinen elämänsä oli varauksetonta antautumista Jumalan tahtoon.  Haluatko sinä vaimona seurata Jeesusta myös tässä? Entä jos Jumalan tahto sinun elämässäsi on, että alistut aviomiehellesi?  

Tiituksen kirjeen kohdassa vaimon alistuminen miehelleen liittyy yllättäen siihen, että Jumalan sana ei tulisi pilkatuksi.  Tässä on kyseessä evankeliumin maine.  Se, miten rakastat miestäsi ja lapsiasi, hoidat kotiasi, olet siveä, puhdas ja hyvä, sekä se, että olet miehellesi alamainen, on itsessään todistus maailmalle. Jumalan kansa elää eri tavalla kuin maailman ihmiset, ja sen tulee näkyä avioliitossa ja perhe-elämässä.  Loppujen lopuksi kun olet alamainen miehellesi, olet alamainen Jumalalle ja tuot kunniaa Hänelle. (Nämä jakeet Tiituksen kirjeessä ovat blogini aloituspostaukset.)

Pietari kirjoittaa myös alamaisuudesta (tässä linkissä jakeista kirjoittamani postaukset). Näissä jakeissa silmiinpistävää on vaimon peloton luottamus siihen, että kun hän tekee Jumalan tahdon mukaan, Jumala pitää huolta hänestä.  Pietari myös väittää, että vaimon alamaisuus on todistus ei-uskovalle miehelle ja sen kautta vaimo voi voittaa miehensä kristityksi – sanomatta sanaakaan! Alamaisuus on jotain todella voimallista. 

Alamaisuudesta on vaikeaa antaa tarkempia käytännön esimerkkejä, koska se on niin yksilöllistä avioliitoissa.  Jumalan tahto meitä kohtaan on, että me pelastumme (2 Piet 3:9) ja että me muutumme Hänen Poikansa kaltaisiksi (Room 8:29).  Hän haluaa sitä sekä sinun kohdallesi, että miehesi kohdalle.  Teidät on annettu toinen toisillenne kannustaaksenne toisianne kasvamaan uskossa ja muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi.  Kysy mieheltäsi millaisilla asioilla voit osoittaa hänelle alamaisuutta. Kysy häneltä myös, millaisilla asioilla olet osoittanut, että et ole hänelle alamainen.  Ole valmis muuttumaan avioliittosi vuoksi.  

Sinulla on paljon valtaa siitä, millainen ilmapiiri avioliitossanne on ja millaisen esimerkin avioliitosta annata lapsillesi. Voit huutaa, valittaa, kritisoida, stressata, pelätä ja murjottaa kun miehesi tekee erilaisia päätöksiä kuin sinä olisit tehnyt. Tai voit rohkaista, kannustaa, iloita, alistua, tukea ja auttaa häntä olemaan perheen johtaja. Voit alkaa tekemään päätöksiä ja ottaa ohjakset käsiisi tai voit antaa miehellesi rauhan tehdä päätöksiä sinun sataprosenttisella tuellasi. Voit viiltää häntä terävällä kielelläsi ”mitä minä sanoin” tai ”olisi pitänyt tietää” tai ”sinä et koskaan…” tai voit käyttää kieltäsi Jumalalle kunniaa tuovalla tavalla.  

Millaisessa avioliitossa miehesi mieluummin olisi?    

En usko, että alamaisuuden pitää olla suuri ongelma avioliitossa. Useimmat naiset valitsevat puolisokseen miehen, jota he jo valmiiksi ihailevat ja kunnioittavat ja joiden päätöstenteko on samalla arvopohjalla heidän kanssaan. Kun olet valinnut hyvän miehen, on ilo noudattaa Jumalan antamaa alamaisuutta! Vaikeina hetkinä paras tapa on pitää suu kiinni :) 



Lähteet:
Martha Peace: The Excellent Wife, Focus Publishing (MN); Revised edition (Sept. 1996)
The Elisabeth Elliot Newsletter, September/October 2002



LISÄYS: Vaikka kannatan Raamatullista avioliittonäkemystä, jossa vaimo on alamainen omalle aviomiehelleen, ei se tarkoita naisten alistamista, pahoinpitelyä tai hyväksikäyttöä. Ihme kyllä nämä ovat asioita, jotka tulevat monelle mieleen, kun he kuulevat ohjeen "vaimo alistukoon miehelleen". Lue Kaiken se kestää? Miten tunnistaa pahoinpitelijä ennenkuin on liian myöhäistä, jossa kannustan naisia odottamaan miestä, joka rakastaa ja arvostaa heitä.  Vaimo ei ole omaisuutta eikä miehen jatke, vaan aarre, ja ansaitsee tulevansa kohdelluksi aarteena.


Kuva:
FreeDigitalPhotos.net by photostock

Onko nainen heikompi astia?

Onko nainen miestä heikompi moraalisesti, henkisesti, fyysisesti tai hengellisesti?  

Heikomman astian merkitys oli minulle yllätys, mutta positiivinen sellainen! 

Raamatussa naisen ihmisarvo perustuu Jumalan luomistyöhön, ei sukupuoleen.  Kristinuskon hyvät uutiset naiselle julistavat, että mies ja nainen ovat yhtä arvokkaita.  Nainen ei ole toisen luokan kansalainen, jota ensimmäisen luokan kansalainen saa käyttää hyväkseen mielensä mukaan. 

Raamatun naiskuva on tasapainoinen.  Rankat yleistykset huorasta madonnaan puuttuvat sen sivuilta.  Kertomuksista löytyy esimerkkejä pahoista, syntisistä naisista, mutta myös useita älykkäitä, kykeneviä, kauniita ja moraalisesti puhtaita naisia.  Raamatun mukaan naiset ovat täysin kykeneviä valitsemaan oikein (tai väärin) ja tekemään rationaalisia päätöksiä.  Siellä ei koskaan yleistetä kaikkia naisia tyhmiksi, herkkäuskoisiksi, petollisiksi, vaikeiksi, tunteellisiksi, kevytkenkäisiksi, viettelijättäriksi tai pahoiksi.

Kontrasti on jyrkkä kun tutkitaan Raamatun ulkopuolisten kirjoitusten naiskuvaa.  Ensimmäisen vuosisadan kirjailijat kuvaavat naisia siveettöminä ja uhkana miehen hyvinvoinnille, himokkaina ja kavalina paholaisen portteina.  Nainen toi synnin maailmaan ja naiset ovat syyllisiä Jeesuksen kuolemaan.  Nämä mielipiteet ovat hämmästyttävän negatiivisia ja surullista kyllä eivät harvinaisia tänäkään päivänä.    

Blogissani tutkin Raamatusta löytyviä nais-teemaisia jakeita.  Niiden joukosta löytyy ajatus naisesta heikompana astiana.  Mitä tämä tarkoittaa?  Lähden selvittämään asiaa, koska minua kiinnostaa tietää millaista heikkoutta tässä tarkoitetaan.  Raamatussa ei koskaan halveksita naisia, joten jae ei voi tarkoittaa jotain naista vähättelevää.    

”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.” 1 Piet 3:7.

Kontekstin ymmärtämiseksi jae pitää lukea asiayhteydessään.  Nämä jakeet ovat osa kokonaisuutta, jossa puhutaan alamaisuudesta.  Ensin Pietari käskee kaikkia kristittyjä olemaan ”alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden…” (2:13-).  Sitten hän kirjoittaa kehotuksia palvelijoille luvun 2 lopussa.  Luvun 3 alussa annetaan kehotuksia uskovalle naiselle (joista olen kirjoittanut täällä), sitten kehotuksia uskovalle miehelle (7) ja lopuksi kehotus kaikille uskoville (8):

“1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.
7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.
8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.” 

Heikompaan astiaan vertaaminen ei tarkoita naisen heikompaa hengellistä tai henkistä kykyä.  Pietari on juuri kuvaillut naista, joka laittaa toivonsa Jumalaan eikä anna minkään pelottaa itseään.  Hänellä on uskoa (hänen miehellään ei) ja hän elää pelottomasti, koska laittaa toivonsa Jumalaan (ei mieheensä).  Tämän Raamatunpaikan nainen on uskossaan itsenäinen ja emotionaalisesti tasapainoinen. 

Huomioi myös se, että jakeessa puhutaan aviomiehistä ja vaimoista.  Pietari käskee aviomiestä elämään ymmärtäväisesti vaimonsa kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa.  Kaikkien naisten yleistäminen heikommaksi kuin miehet ei ole hyvää Raamatun tulkintaa.  Jakeessa ei sanota, että kaikki naiset ovat heikompia astioita.  Vaimoa verrataan heikompaan astiaan eli jollain tavalla hän on niin kuin heikompi astia aviomieheensä nähden ja miehen pitää ottaa se huomioon ja elää kunnioittaen hänen kanssaan.

Tähän mennessä on siis selvinnyt seuraavat asiat:

Jae ei tarkoita, että naiset ovat hengellisesti tai henkisesti heikompia kuin miehet. 

Jae ei tarkoita, että kaikki naiset kaikkiin miehin nähden ovat niin kuin heikompia astioita; kyseessä on aviopuolisoiden välinen suhde.

Jae ei tarkoita, että vaimo on heikompi astia kuin aviomies.  Miehen pitää elää vaimon kanssa niin kuin heikomman astian kanssa ja osoittaa hänelle kunnioitusta. 

Mitä muuta voimme jakeesta saada selville? 

Sana heikko                                     

                                                    

Kun tutkin eri lähteitä (viitteet lopussa) esiin nousi yksi selitys, joka mielestäni määrittelee jakeen merkityksen järkeenkäyvästi. 

Ensimmäinen kuitenkin haluan puhua sanan heikko alkukielen merkityksestä ja miten sitä on käytetty muualla Raamatussa.  Sana ”heikko” on alkukielellä asthenos, joka muodostuu sanasta “Sthenos” (fyysinen voimakkuus) ja prefiksistä “a”, joka tarkoittaa “epä”.   Ei-vahva, ei-fyysisesti voimakas.   “Astheneia” on substantiivi, “astheneo” on verbi ja “asthenes” on adjektiivi ja nämä esiintyvät mm. Korinttolaiskirjeissä yli kymmenen kertaa.  Tässä muutama esimerkki Uudesta Testamentista:

Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset (I Kor 1:25).

Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön (Hebr 7:18).

Minä olin …sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa (Matt 25:43).

Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (Matt 26:41).

Heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä (1 Kor 8:7).

Heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot (1 Kor 9:22). 

Kuten jakeista käy selväksi, heikko ei välttämättä merkitse fyysisen voiman puuttumista.  Se voi tarkoittaa myös kuvaannollista heikkoutta.  Miehet ovat yleensä fyysisesti voimakkaampia kuin naiset.  Siksi miehet ja naiset eivät kilpaile toisiaan vastaan urheilukilpailuissa. Verratessa terveitä samanikäisiä, -kokoisia, ja – kuntoisia miehiä ja naisia, mies on aina voimakkaampi.  Fyysisestä ominaisuudesta ei voida kuitenkaan tehdä tämän jakeen merkitystä, koska onhan avioliittoja, joissa vaimo on fyysisesti voimakkaampi kuin aviomies.  Joskus terve vaimo huolehtii sairaasta miehestä. 

Koska sana heikompi ei merkitse hengellistä, henkistä eikä fyysistä heikkoutta, vaan näyttää keskittyvän aviopuolisoiden väliseen suhteeseen, on välttämätöntä ottaa huomioon Raamatun opetus aviomiehen ja vaimon suhteesta.

Miehen ja vaimon roolit avioliitossa

Kun Paavali selittää miehen ja vaimon roolia avioliitossa, hän vertaa aviosuhdetta Kristuksen ja seurakunnan väliseen suhteeseen (Ef 5:22-33).  Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.  Samoin miehen tulee rakastaa vaimoaan, laittaen itsensä alttiiksi hänen edestään.  Seurakunta on Kristukselle alamainen, koska Kristus on seurakunnan pää ja samalla tavoin vaimon tulee olla omalle miehelleen kaikessa alamainen, kunnioittaen häntä.  Paavali kutsuu tätä suureksi salaisuudeksi, mysteeriksi.   

Pietari kertaa juuri ennen tätä tutkimaamme Raamatunpaikkaa miten Kristus osoitti alamaisuutta ja rakkautta seurakuntaansa kohtaan luvun 2 lopussa:    

   

21. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, 22. joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", 23. joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, 24. joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". 

Aviomiehen ja vaimon välinen suhde on mysteerinen.  Se on kuva Jumalan rakkaudesta kansaansa kohtaan tai Kristuksen rakkaudesta seurakuntaansa kohtaan.  Rooleja ei ole annettu satunnaisesti ja niiden paikkoja ei voi vaihtaa pilaamatta Jumalan tarkoitusta avioliittoa varten.  Ne nousevat Kristuksen ja seurakunnan tunnusomaisista tehtävistä.   Jumala haluaa sanoa jotain Pojastaan ja hänen seurakunnastaan, luodessaan tavan, jolla aviomiesten ja vaimojen tulee suhtautua toinen toisiinsa.  

Syntiinlankeemus ei tuonut johtajuutta ja alamaisuutta avioliittoon, vaan se pilasi ne.  Sen sijaan, että mies johtaisi nöyrästi ja rakastavasti, hän on joko vihainen dominoija tai laiskasti välinpitämätön.  Sen sijaan, että nainen älykkäästi ja halukkaasti alistuisi miehelleen, hän joko käyttää matelevaa manipulointia tai häpeämätöntä kapinointia.  Synti pilasi johtajuuden ja alamaisuuden ja teki niistä rumia ja tuhoavia asioita. 

Jeesus Kristus antoi mallin palvelevasta johtajuudesta.  Aviomies ei voi kontrolloida vaimoaan ja kutsua sitä jumalalliseksi johtajuudeksi.  Kristuksen esimerkki on antaa elämänsä rakkaansa puolesta,  uhrautua, palvella häntä.  Minkäänlainen hyväksikäyttö ei ole raamatullista ja näiden raamatunpaikkojen tarkoitus on käskeä aviomiehiä rakastamaan vaimojaan Jeesuksen lailla.   

”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.” 1 Piet 3:7.
 

Kun Pietari antaa miehille käskyn elää vaimojensa kanssa kuin heikompien astioiden kanssa, hän jatkaa tätä samaa periaatetta.  Elä taidollisesti, elä ymmärtäväisesti, tunne vaimosi.  Mikä tekee hänestä ainutlaatuisen?  Millainen hän todella on?  Mikä on hänelle tärkeää?  Missä asioissa hän on lahjakas, mitkä asiat ovat hänelle vaikeita?  Mikä on hänen syvin kaipuunsa?  Kun aviomies etsii vastauksia näihin kysymyksiin oman vaimonsa suhteen, hän elää ymmärtäväisesti hänen kanssaan. 

Pietari käskee miestä myös kunnioittamaan vaimoansa.  Tässä nousee esiin ajatus naisesta heikompana astiana.  Avioliitossa nainen laittaa itsensä heikompaan asemaan alistuessaan miehensä palvelevaan johtajuuteen.  Vaimo on haavoittuvassa asemassa ja jumalallinen mies ymmärtää sen ja kunnioittaa häntä sen vuoksi.  Pietari itse asiassa varoittaa miehiä pitämään huoli siitä, että he elävät taidollisesti ja kunnioittavat vaimojaan, muuten heidän rukouksensa estyvät.  Vaimo on elämän armon perillinen niin kuin mieskin, joka ansaitsee kunnioituksen ja arvostuksen – hän on kaikkea sitä mitä Jumala sanoo hänen Kristuksessa olevan. 

Vaimo on avioliitossa ikään kuin heikompi astia kun hän alistuu miehelleen ja seuraa tämän johtajuutta.  Jumala turvaa tällaisen asenteen omaavan naisen, kun Hän Pietarin kautta käskee aviomiestä elämään taidollisesti vaimonsa kanssa ja kunnioittamaan häntä.  Vaimolla ei ole mitään pelättävää ollessaan alamainen tällaiselle aviomiehelle.     

Niin tärkeää on miehen ymmärtää ja rakastaa vaimoaan, että hänen rukouksensa estyvät, jos hän ei tee niin.  Vaimosta huolehtiminen ja hänen tarpeidensa tietäminen on elintärkeää.  Joka vähättelee tai nöyryyttää vaimoaan, sen sijaan, että kunnioittaisi häntä uskon kanssaperillisenä, ei ole ymmärtänyt Jumalan tarkoitusta avioliittoa varten.  Avioliittoon panostaminen ja sen parantaminen on Jumalan palvelemista, se on hengellistä työtä ja Hänen mielensä mukaista. 

Vaimon vertaaminen heikompaa astiaan ei siis ole ollenkaan vähättelevä asenne naisia kohtaan.  Se on varoitus aviomiehille kohdella vaimojaan, jotka alistuvat miehelleen, rakkaudella ja kunnioituksella, ja nöyrästi palvelemaan heitä johtajuudellaan, Kristuksen Jeesuksen esimerkin mukaan.  

Oletko sinä koskaan kuullut opetusta tästä jakeesta?  Miten tätä jaetta tulkitaan?  

Lisäluettavaa ja lähteet: 

Tässä artikkelissa puhutaan ensimmäisen vuosisadan perhekulttuurista aiheeseen liittyen: 

Jen Wilkin: How Are Women Weaker Vessels?

http://www.crosswalk.com/family/marriage/relationships/weaker-vessels.html

Tässä linkissä keskustellaan jakeen erilaisista käännöksistä ja alkukielen sanoista: 

http://christianity.stackexchange.com/questions/3558/why-are-wives-considered-the-weaker-partner-1-peter-37

Jae kreikan kielellä, linkit jokaisen sanan merkityksiin ja kaikkiin jakeisiin, joissa se esiintyy:

http://biblehub.com/interlinear/1_peter/3-7.htm

John Piper: Husbands Who Love Like Christ and the Wives Who Submit to Them

http://www.desiringgod.org/messages/husbands-who-love-like-christ-and-the-wives-who-submit-to-them

Wendy Alsup: Husbands Who Love Their Wives as Christ Loved the Church

http://www.crosswalk.com/family/marriage/relationships/husbands-who-love-their-wives-as-christ-loved-the-church.html

Kenneth S. Wuest: Word Studies in the Greek New Testament

Kuvat:

Free Digital Photos/Serge Bertasius Photography

Saaran usko

Tässä jatkuu ensimmäisen Pietarin kirjeen luvun 3 alkujakeiden läpikäyminen.  Pietari kirjoittaa ohjeita vaimoille, erityisesti hän puhuu niille naisille, joiden miehet eivät ole kristittyjä.  
  
Olen aiemmin kirjoittanut Pietarin kirjeen kohtaa läpikäyden siitä, mitä alamaisuus avioliitossa EI ole,  mitä alamaisuus voi olla ja miten tulkita jaetta 3, jossa puhutaan vaatteista ja korujen käytöstä.  Tällä kertaa nostan Genesiksestä esille Saaran, joka annetaan esimerkiksi vaimoille jakeessa 6.  

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Pietari mainitsee jakeessa 5 pyhät vaimot.  Nämä vaimot kaunistivat itsensä hiljaisella ja rauhaisalla hengellä ja salassa olevalla sydämen ihmisellä. He olivat alamaiset miehilleen.  Heidän toivonsa oli Jumalassa.  He olivat kuuliaiset miehilleen.   Mikään ei pelottanut heitä.  Pietari ottaa tässä erityiseksi esimerkiksi Saaran, Aabrahamin vaimon.

Haluan keskittyä tässä postauksessa muutamaan kohtaan Saaran elämässä. Aabraham on mainittu uskomme isäksi, ja heidän elämänvaiheitaan on kuvattu tarkasti Genesiksessä, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.  Joskus on ehkä vaikeaa muistaa, että Raamatun henkilöt olivat ihan oikeita ihmisiä, joilla oli todellisten ihmisten ongelmat, ilot ja haasteet.  Heillä oli epäilyksiä, heitä väsytti, he riitelivät, he sopivat.  He eivät olleet täydellisiä...ja usein heidän virheensä ovatkin kuvailtu hyvin tarkasti meidänkin luettavaksemme.  Kun luet Genesistä, huomaat sekä Aabrahamin että Saaran tekevän virheitä, mutta silti he ovat uskonsa vuoksi esimerkillisiä... ”esivanhempiamme”.   

Tapaamme pariskunnan kun he asuivat Harranissa, jonne he olivat saapuneet Abramin (Aabrahamin nimi ennenkuin Jumala antoi hänelle uuden nimen) isän Terahin kanssa.  Terahin kuoltua Jumala kutsui Abramin jättämään kotinsa ja kulkemaan ”siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (Gen 12:1).  Huomiota kiinnittää tässä se, että Jumala puhui Abramille ja antoi käskyn Abramille. Voin kuvitella millaisia keskusteluja käytiin miehen ja vaimon välillä kun päätöstä matkaan lähtemisestä tehdään (kuvitella, koska meille ei kerrota miten he tekivät lopullisen päätöksen).  Matkaan he kuitenkin lähtivät.  Saaran puolelta tarvittiin suurta uskoa, koska hänhän ei ollut itse henkilökohtaisesti kuullut Jumalalta mitään; kaikki mitä hän tiesi tulevasta elämänmuutoksesta hän kuuli aviomiehensä kautta.  Heillä molemmilla oli varmasti pelkoja ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, koska muutenhan ei olisi uskoakaan tarvittu.  Mutta uskossa he lähtivät liikkeelle yhdessä.  Saara luotti Jumalaan, joka oli puhunut hänen miehelleen ja seurasi Abramia Kanaanin maahan.  

Tässä on ensimmäinen kuvaus tämän patriarkka-parin elämästä.  Sitten tapahtuu jotain, ei vain kerran, vaan kaksi kertaa, joka minusta on ihan käsittämätöntä tämän päivän näkökulmasta käsin.  Aabrahamin ja Saaran on mentävä Egyptiin nälänhädän vuoksi (luku 12).  Aabrahamilla oli suunnitelma;  hän tiesi vaimonsa olevan hyvin kaunis ja hän pelkäsi saavansa surmansa vaimoaan havittelevien egyptiläisten kädestä.  Niinpä hän ehdottaa, että Saara kertoo kaikille olevansa Aabrahamin sisko, jotta ”veli” saisi jäädä henkiin.  Ja tottakai näin käy; kun faaraon korviin kantautuu miten kaunis nainen Saara on (65-vuotiaana!), hänet viedään faaraon hoviin. Aabraham saa ”sisarestaan” palkkioksi karjaa, palvelijoita, aaseja ja kameleita.   

En voi kuvitella mitä Saaran mielessä liikkuu, kun hänet kiikutetaan pois Aabrahamin luota kohti faaraon haaremia.  Eikö hänen mielessään käynyt mainita, että itse asiassa hän on naimisissa ja että häntähän ei mihinkään hovihaaremiin viedä?  Suuttuttikohan häntä Aabrahamin itsekkyys ja se miten mies ei toiminut rakastavan aviomiehen tavoin?  Saara oli kaikesta päätellen ihan hiljaa asian suhteen.  Hänen luottamuksensa Jumalaan on aivan ihmeellistä ja käsittämätöntä!   

Kertomuksessa on onnellinen loppu: faaraolle paljastuu asian todellinen laita, hän palauttaa Saaran Aabrahamille ja he poistuvat Egyptistä.  Sama tapahtuu vielä myöhemminkin: luvussa 20 kerrotaan kuinka Gerarin kuningas otti Saaran luoksensa ja jälleen Saara on ihan hiljaa aviosuhteestaan.  Jumala itse ilmestyy kuninkaalle unessa ja kertoo asian todellisen laidan, ja taas saa kertomus onnellisen lopun.  Mutta olikohan Saaralle vaikeaa olla hiljaa totuuden suhteen, alistua miehensä tahtoon ja vain odottaa Jumalan väliintuloa?  Luku 21 yksi alkaa lohduttavilla sanoilla: ”Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut, ja Herra teki Saaralle niinkuin oli puhunut.”  Tässä viitataan lupaukseen jälkeläisestä, jota ei ollut vielä  vuosikymmenten jälkeenkään kuulunut.  Mutta siinä on myös yksi Raamatun suurista totuuksista: mitä Jumala lupaa, sen Hän tekee.  Hän piti huolen Saarasta.  Vaikka Saara otti välillä ohjakset käsiinsä (Haagar ja Ismael), Jumala oli antanut hänelle lupauksen ja Hän toteutti sen, pitäen Saarasta huolen kaikkien niiden vuosien ajan, jotka kuluivat ennen sen täyttymistä. 

Saara oli kuuliainen miehellensä ja hänen hiljainen, mutta kallionvahva luottamuksensa Jumalaan oli Jumalan silmissä kallista.  Se myös vapautti hänet pelosta.  Se vapautti hänet tarpeesta yrittää kontrolloida ja manipuloida miestänsä toisenlaiseen päätökseen.  Saara tiesi, että Jumala pystyy muuttamaan Aabrahamin sydämen ja mielen paremmin ja vakuuttavammin kuin hän koskaan vaimona pystyisi.  Jumala on kaikkivaltias ja Hän tekee mitä haluaa, miten haluaa ja milloin haluaa.  Tämä vaatii uhrausta, antautumista ja uskoa.  Kaikkea tätä Saaralla oli.  Saaralla oli myös syvä kunnioitus miestänsä kohtaan.  Tiedämme tämä esimerkistä, jonka Pietarikin mainitsee tässä Raamatunkohdassa:  kun Saara luuli olevansa yksin, niin ettei kukaan häntä kuule, hän puhui itsekseen kutsuen aviomiestään herraksi (Gen 18:12)  "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu?  Ja myös minun herrani on vanha." 

Saara ei vain herroitellut miestään kun muut olivat kuulemassa, eikä edes vain miehensä kuullen.  Hän kunnioitti miestään tavalla, jolla on eniten merkitystä; silloin kun kukaan ei ollut näkemässä tai kuulemassa.  Tässä näemme harvinaisen vilahduksen Saaran sydämeen;  hänen kunnioituksensa aviomiestään kohtaan oli todellista ja aitoa, miehen virheistä huolimatta.  Ehkäpä sen vuoksi Pietari mainitsee sen tässä Raamatunpaikassa esimerkkinä meille naisille.  Se mitä sydämessä on, on tärkeämpää kuin mitä ulospäin näkyy.  Saaran elämän todellinen Herra (isolla alkukirjaimella) oli elävä, voimallinen, välittävä Jumala.  Sen vuoksi hän pystyi vapaasti kunnioittamaan ja tottelemaan aviomiestäänkin.    

Facebookista napattua...

p.s. koska kirjoitan tässä(kin) vaimon alistumisesta miehensä tahtoon, luen mielelläni aiheeseen liittyviä mielipiteitä ja opetusta.  Blogissa To Love, Honor and Vacuum kirjailija Sheila Wray Gregoire on juuri aloittanut käsittelemään aihetta.  Hän kirjoittaa, että alistuminen ei tarkoita sitä, etteikö avioliitossa olisi konflikteja.  Sheila kirjoittaa hyvin ja perustelee asiansa minun mielestäni raamatullisesti, joten suosittelen hänen kirjoituksiaan!  Käy tuolla lukemassa miten selvitellä erimielisyyksiä avioliitossa...Sheilan postauksia on tulossa lisää aiheeseen liittyen.  

Ristiriidat, palmikot, kultakorut ja koreat vaatteet

Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun alkussa on monia avioliiton perusajatuksia.  Joku on jopa kutsunut sitä ideaaliavioliiton ohjeiksi.  Tutkailemme täällä miksi! 

Image courtesy of photostock /FreeDigitalPhotos.net

 Tässä Raamatunpaikka:

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Kahdessa edellisessä postauksessa kirjoitin siitä mitä alamaisuus ei ole ja mitä se on. Haluan vielä pohtia tilannetta, jossa vaimo on eri mieltä miehensä kanssa; miten tuoda esiin tämän säilyttäen alamaisen asenneen kun ei voi suostua miehensä tahtoon.  Varmasti jokaisessa avioliitossa on hetkiä, jolloin kaikkein alamaisinkin vaimo, hyvästä syystä, epäröi miehensä päätöksen suhteen.  Silloin hän voi sanoa esimerkiksi näin: ”Rakas, tiedän, että olet ajatellut tätä paljon, ja minusta on ihanaa, että teet aloitteellisesti suunnitelmia meitä varten ja otat tällä tavalla vastuuta, mutta minulla ei ole rauhaa tämän päätöksen suhteen.  Minusta  meidän pitäisi puhua siitä lisää.  Voisimmeko?  Vaikkapa tänä iltana?”

Onhan ihan normaalia keskustella päätöksistä yhdessä ja useinkaan mitään ihmeempiä ristiriitoja ei perheen yhteiset päätökset tuokaan aviopuolisoiden välille.  Tuossa esimerkkivastauksessa vaimo toi kunnioittavasti esille sen, että hän haluaisi vielä puhua asiasta, ja silloin viisas mies kuuntelee vaimonsa huolenaiheet päätöksen suhteen.  Jos aviopuolisot ovat keskustelun jälkeenkin vielä eri mieltä, silloin mies ottaa vastuun päätöksestä ja johtaa perhettään valitsemaansa suuntaan.  Vaimon tehtävä on tällöin alistua miehensä (erilaiseen) päätökseen, mutta hän voi tehdä sen levollisin mielin tietäen noudattavansa raamatullista järjestystä aviopuolisoiden välillä.   

Tässä Raamatunpaikassa Pietari puhuu erityisesti siitä tilanteesta, kun vaimo on kristitty ja mies ei ole ottanut sanaa vastaan (vaikka on sen kuullut).  Jos edessä on tilanne, jossa mies on johtamassa vaimoaan syntiin, vaimon pitää kunnioittavasti kertoa olevansa eri mieltä ja kertoa miksi hän ei voi tässä tilanteessa seurata miehensä johtajuutta.  ”Minua surettaa kun uskaltaudut synnillisiin toimiin ja haluat viedä minut mukanasi.  Tiedät, etten voi tehdä sitä.  Minä en halua vastustaa sinua.  Päinvastoin, kukoistan silloin kun voin iloiten seurata johtajuuttasi; mutta en voi seurata sinua syntiin niin paljon kuin haluankin kunnioittaa johtajuuttasi avioliitossamme.  Kristus on minun kuninkaani.”

Sillä alamaisuus miestä kohtaan ei ole samaa kuin alamaisuus Kristusta ja Jumalaa kohtaan.  Mies, ihminen, tekee virheitä ja lankeaa syntiin.  Niinpä jokainen miehen päätös ei ole automaattisesti se viimeinen sana, johon vaimon pitää taipua.  Jos mies on johdattamassa vaimoaan syntiin, vastaus on ehkä helpompi, ylläolevan esimerkin mukaan.  Jos miehen ehdottama asia ei ole syntikysymys, mutta vaimo ei vain haluaisi siihen suostua, silloin pitää ottaa opiksi Pietarin sanoista ja alistua miehelleen.  Monta kertaa tästä seuraa siunaus.  Kerron yhden esimerkin omasta elämästäni. 

Eräänä sunnuntaiaamuna mieheni sanoi, että haluaa lähteä koko perheen kera kylästelemään erääseen tuttuun perheeseen.  Minua ei haluttanut lähteä, mutta olin juuri lukenut opetusta tähän Raamatunpaikkaan liittyen.  Niinpä päätin niellä vastalauseeni ja suostua mieheni tahtoon.  Lapset valmiiksi ja autoon! Vierailu olikin aivan erinomaisen hyvä; (ei-kristityn) perheen pää oli sinä päivänä hyvin avoin hengellisille asioille ja keskusteli pitkään mieheni kanssa hengellisistä asioista.  Lopussa saimme antaa hänelle Raamatun luettavaksi.  Olinpa tyytyväinen (jälkeenpäin), että lähdimme kylästelemään ilman sen suurempia ristiriitoja ja väittelyitä.   

Jos mies elää itse synnillisesti (koska ei seuraa Jeesusta), miten olisi vaimon elettävä ja toimittava elämän eri tilanteissa?  Hänhän ei perusta päätöksiään Jumalan Sanaan.  

Pietarin sanoista käy ilmi se, että miehen epäusko ei ole perusta avioerolle.  Tämä oli tärkeä opetus alkuseurakunnassa.  Onhan vieläkin olemassa uskontoja, joissa puolison kääntyminen eri uskoon/uskoontoon on käypä syy ottaa ero.  Kristittyjä vaimoja kuitenkin neuvotaan elämään ei-kristittyjen miestensä kanssa, osoittaen heille alamaisuutta ja kunnioitusta – syy oli hyvin tärkeä: eläen alamaisesti, rauhaisalla ja sävyisällä hengellä varustettuna he voisivat voittaa miehensä kristityksi.  Sanomatta sanaakaan!  Sana, jota käytetään näistä miehistä ensimmäisessä jakeessa ”eivät ole sanalle kuuliaisia” tarkoittaa miehiä, jotka eivät anna puhua itseään ympäri, eivät suostu taivutelluiksi.  He eivät kuuntele järjen eivätkä tunteen vetoomuksia.  Monet vaimot, uskon löydettyään, ovat innoissaan jakaneet kokemaansa miestensä kanssa.  Ja miksi ei?  He ovat kokeneet todellisen elämänmuutoksen, löytäneet tarkoituksen elämälleen, kokeneet parantumisen ja pelastumisen synnistä, häpeästä, pelosta  ja syyllisyydestä.  Tottakai he haluavat miestensä kokevan saman.  Miesten reaktiot voivat olla hyvin moninaisia (olet tullut hulluksi, kyllä tämä pian ohi menee, tämä on hyvä sinulle muttei kuulu minulle jne.), mutta kuinka moni mies seuraa vaimonsa valitsemaa tietä?  Pietari antoi vaimoille hyvin selkeän ohjeen: et voita miestäsi  puhumalla, vetoamalla ja nalkuttamalla.  Voitat hänet elämällä pyhää elämää; elämää, jossa teoilla on suurempi merkitys kuin sanoilla. 

Itse asiassa, Pietari jatkaa selittämällä tapoja, joilla et voi voittaa miestäsi Kristukselle.  Et voita häntä pukeutumalla  ulkoisesti niinkuin maailman naisilla on tapana.  Jo ensimmäisellä vuosisadalla maailman naisten tyyli ja muoti oli sellaista, jota kristittyjen ei pitänyt omaksua; epämoraalista,  prameaa, huomiota herättävää.  Ehkäpä nämä vaimot ajattelivat, että kun he pukeutuvat tällä tavalla, se miellyttäisi heidän miehiään ja siten he voisivat vaikuttaa miehiinsä myös uskonasioiden suhteen.  Kreikan kielen selitysteoksessani kirjoittaja pukee asian sanoiksi näin: ”On totta, että he (aviomiehet) olisivat mielissään; mielissään, koska heidän vaimojensa ulkonäkö vetoaa heidän täydellisen lihalliseen luontoonsa ja mielissään, koska vaimon todistus uskosta menettäisi voimansa hänen ulkonäkönsä vuoksi.  He sanoisivat: ”Se mitä olet puhuu niin kovaa, etten kuule mitä sanot.”  Ei ole totta,  että se auttaisi vaimoja voittamaan miehensä Herralle.  Nämä vaimot tuskin voisivat tehdä suurempaa virhettä.”

Kristityn naisen vaatteiden ja koristeiden täytyy pitää yhtä hänen sisimpänsä kanssa.  Sen tulee olla sopivaa, yhteneväistä hänen uuden, kristityn luonteensa kanssa.  Hän ei voi olla kristitty sydämessään ja ulkoisesti  pukeutua maailmallisesti.   

Pietari käy seuraavaksi läpi tapoja, jotka todennäköisesti olivat hyvin yleisiä tapoja koristautua maailman naisten keskuudessa, mutta joita kristittyjen naisten ei tullut käyttää.  

Ensinnäkin hän puhuu hiusten palmikoinnista.   Tässä asiassa historian tunteminen on hyvin tärkeää, sillä eihän pelkästään palmikot voi olla jotenkin niin maallisia, että niitä ei voisi hiuksiinsa laittaa.  Jälleen kreikan kielen selitysteos oli apuna.  Historiasta selviää, että siihen aikaan naiset kietoivat hiuksensa hyvin monimutkaisille solmuille aivan kuin heidän maineensa tai elämänsä olisi niiden kautta vaakalaudalla.  He eivät voineet koskea omaan päähänsä, jotteivät sotkisi hiuksiaan ja nukkuminen oli melkein mahdotonta kun he varjelivat ylellisiä, korkeita kampauksiaan.  Selvästikin vaikuttavat kampaukset olivat hyvin tärkeitä oikeanlaisen vaikutuksen luomisessa. 

Paavali puhuu samasta asiasta: ”Niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla.” (1 Tim 2:9).  Jumalan Sana kieltää kristityn naisen laittamasta hiuksensa huomiota herättävällä, yliampuvalla, pröystäilevällä, teennäisellä tyylillä.  Miksi?  Koska Jumalan Henki ei käytä maailman tyylejä voittaakseen kadotetun sielun Herralle kun Hän toimii uskovan kautta.   Kristityn naisen hiustyylikin voi olla siis omalta osaltaan puhuttelemassa ei-kristittyä miestä.  Teennäisyys ja huomionhaku eivät kuulu yhteen Kristuksen antaman uuden elämän kanssa.  Jumala haluaa tuoda itselleen kunniaa kristityn ihmisen  persoonallisuudessa ja elämässä.  Olet luotu Jumalan kuvaksi, jonka kautta Hän haluaa ilmaista itsensä maailmalle.  Tätä kuvaa ei pidä keinotekoisesti tärvellä ja vääristellä. 

Entä sitten korujen käyttö?  ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista..”.  Saako kristitty nainen käyttää kultakoruja?  Joistakin Raamatunkäännöksistä voi saada jopa sellaisen kuvan, että kaikenlainen korujen käyttö on kiellettyä.  Kreikan kielen sana, joka kuvaa tuota ripustamista tarkoittaa kirjaimellisesti sellaista korujen käyttöä, jossa naiset peittävät persoonansa ylenpalttisella ja huomiota herättävällä korujen käytöllä.  Korujen käyttö sinällään ei siis ole kiellettyä, mutta samalla tavalla kuin hiustenkin laitossa, yliampuva ja teennäinen tyyli ei sovi kristitylle.  

   

”...eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista...”.  Alkuperäisessä tekstissä näitä koreita vaatteita kuvaava sana tarkoitti vaatteita, jota käytetään vartalon koristamiseen; tavallisten vaatteiden päällä.  Vaatteiden tarkoitus on vartalon suojaaminen ja siveyden ja hyvän maun osoittaminen.  Tottahan toki kaikki käyttävät vaatteita, mutta Pietari puhuu vaimoille, jotka sonnustautuivat maailman muotiin voittaakseen miehensä Herralle; epäsiveästi, prameasti ja huomiota herättävästi.  Tälläiset vaatteet/koristelut (eng. apparel) vievät huomion pois Jeesuksesta.  Se vetää huomiota itseensä ja pukijaansa, kun taas kristityn tehtävänä on ensisijaisesti antaa Jeesuksen Kristuksen näkyä elämästään Pyhän Hengen kautta.  

Paavali puhuu tästä kun hän sanoo ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room 12:2).  Tällä hän tarkoittaa ulkonaisia ilmaisutapoja, jotka ovat ristiriidassa kristityn sisimmän kanssa; se ei siis edusta henkilön sisäistä luonnetta, vaan on omaksuttu ulkopuolelta ja maailman muottien mukaan.  Englannin kielen sana ”masquerade” on juuri tämä sana (suom. naamioitua, esiintyä valepuvussa).  Älä siis naamioidu maailman tapoihin muodissa ja pukeutumisessa, vaan ulkoisestikin sinusta pitäisi näkyä se, että seuraat Jeesusta.  Kreikan kielessä on sana, joka kuvaa henkilöä, joka esiintyy jonain toisena kuin mitä oikeasti on: tekopyhä, teeskentelijä.   Sellaiset henkilöt pukeutuvat maailmallisesti ja esiintyvät maailmallisesti, ja maailma ajattelee heidän olevan maailman ihmisiä.  Kun tällainen henkilö tulee kertomaan evankeliumia, viesti kaikuu kuuroille korville.   

Vaatteita ja pukeutumista käsittelevät postaukset ovat yllättäen olleet suosituimpien listalla tässä blogissani.  Nämä Raamatun jakeet Pietari kirjoitti vaimoille, joiden miehet eivät olleet kristittyjä.  Hän halusi rohkaista vaimoja laittamaan toivonsa Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa.  Vaikeissa ihmissuhteissa elävien ei pidä odottaa saavansa voimaa ihmisiltä.  Vain Jumala pystyy antamaan sen rakkauden, turvallisuuden ja ilon, jota he tarvitsevat.  Kun toivosi on Jumalassa, et takerru ulkoisiin asioihin kuten meikkaamiseen, hiustyyleihin, korvakoruihin ja vaatteisiin.  Keskityt tulemaan henkilöksi, joka on sisäisesti rauhaisa, vahva, sävyisä, lempeä, peloton...Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.  Kun tämä sisäinen todellisuus herää henkiin puhtaassa ja kunnioitettavassa käytöksessä, se on houkuttelevaa myös ei-kristityn miehen silmissä. 

Minua tämän Raamatunpaikan opiskeleminen on auttanut kiinnittämään huomiota juuri tuohon sisäisen, hiljaisen ja rauhaisan hengen kasvattamiseen.  Ja ymmärrän nyt vähän paremmin sitäkin, miten hiusten laittaminen, korujen käyttäminen ja pukeutuminen ovat tärkeitä kysymyksiä uskovaisten elämässä.  Ei niin, että ne pitäsi jättää kokonaan pois, peläten olevansa turhan maallinen.  Vaan niin, ettei niistä tulisi tapoja, joilla yritän tehdä vaikutusta muihin ja joilla yritän saada huomiota itseeni.  Naisena haluan näyttää kauniilta ja miellyttävältä ja nauttia varpaankynsien maalaamisesta ja ihanien vaatteiden löytämisestä.  Mutta haluan entistä enemmän oppia olemaan sisäisesti kaunis.  

Sananlaskujen 31 luvun mukaan: 

30. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! (1938)

30. Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! (1992)

Alamaisuuden kauneus

Ensimmäiseksi kiitos teille kaikille arvontaan osallistujille kommenteista!  En ole vastannut niihin siellä kommentti-osiossa, koska en halua sotkea arpanumerojärjestystä :) mutta luettu on kaikki!  Joku kysyi noiden korujen saatavuutta netin kautta  ja niitä tosiaan voi ostaa osoitteesta www.authenticjustice.com.  Valitettavasti postitus on vain Pohjois-Amerikkaan.  Nyt etsimään niitä ameriikan serkkuja, jotka voisivat ostokset laittaa tulemaan kotiosoitteeseen!  

Sitten otsikkon aiheeseen - jonka luulin saavani nopeammin julkaistua, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.  

                                                           *** *** *** ***

Image courtesy of photostock / FreeDigitalPhotos.net

Viimeksi opiskelimme negatiivien kautta, mitä Pietarin ensimmäisen kirjeen käsky vaimoille tarkoittaa.  Nyt on aika siis selvittää mitä alamaisuus ON.  Alamainen on siitä hassu sana, että sitä käytetään todella harvoin nykyään.  En ole varmaan ikinä käyttänyt sitä normaalissa puheessa, ellen ole lukenut satuja, joissa on kuningas ja hänen alamaisensa.   Käsitys, jonka voi saada sanonnasta ”alamainen vaimo”, tuo mielikuvan maahan asti kumartavasta vaimosta, joka kipittää työstä palaavalle miehelleen lehden, lämpimän ruoan ja kahvin seisoen taustalla kuin palveluspiika valmiina hyppäämään jokaisen käskyn mukaan.  Tämä on maailman stereotyyppi eikä ollenkaan raamatullinen kuva alamaisuudesta avioliitossa! 

Eräs saarna oli nimetty ”Pelottoman alamaisuuden kaunis usko”  ja olen sitä ihmetellyt tässä  jo jonkun aikaa.  Kauneus.  Alamaisuudessa on jotain ihailtavaa ja silmiä miellyttävää?  Muistan Raamatun ensi lehdiltä, kun Jumala oli luonut maailman ja ensimmäisen ihmisparin, että kaikki oli sangen hyvää.  Sangen hyvää.  Haluan löytää tuolta stereotypioiden kuorien alta alamaisuuden ytimen, sen joka on kaunista ja ihailtavaa ja hyvää.  Uskon myös, että kun me näemme todellista alamaisuutta käytännössä, se on viehättävää ja houkuttelevaa.  Sellaista, jota kaipaamme omaan elämäämmekin.  Sitä siis olen täällä metsästämässä tänään. 

Raamatunpaikka kokonaisuudessaan tässä:

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Tämä vaimojen alamaisuus mainitaan ensimmäisessä ja viidennessä jakeessa.  Viides jae puhuu pyhistä vaimoista, naisista, jotka panivat toivonsa Jumalaan.  John Piper puhuu saarnassaan aiheesta (kaikki lähteet lopussa) näin:   

Kristitty nainen ei laita toivoaan mieheensä, eikä miehen löytämiseen.  Hän ei laita toivoaan ulkonäköönsä.  Hän laittaa toivonsa Jumalan lupauksiin.  Sananlaskuissa kuvataan tällaista naista näin:  ”Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.” (31:25).  Hän nauraa kaikelle mitä tulevaisuus tuo ja voi tuoda, koska hän on laittanut toivonsa Jumalaan.

Hän katsoo pois ongelmista ja kurjuudesta ja elämän esteistä jotka näyttävät tekevän tulevaisuudesta ankean, ja hän keskittää huomionsa Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan ja rakkauteen, Jumalan, joka vallitsee taivaasta ja tekee maan päällä mitä Hän haluaa.  Tällainen nainen tuntee Raamattunsa, ja osaa teologiansa Jumalan kaikkivaltiudesta, ja hän tietää Jumalan lupauksen olla hänen kanssaan, auttaa häntä ja vahvistaa häntä vaikka mikä tulisi.  Tämä on se syvä, horjumaton kristityn naiseuden juuri.  Pietari puhuu juuri tästä jakeessa  5.  Hän ei puhu mistä tahansa naisista.  Hän puhuu naisista, joilla on horjumattomat raamatulliset juuret Jumalan kaikkivaltiaassa hyvyydessä – pyhistä naisista, jotka laittoivat toivonsa Jumalaan. 

Kuva, jonka Piper maalaa saarnassaan kristitystä naisesta on mukaansatempaava; nainen, jolla on vakaa usko ja luottamus Jumalan hyvyyteen, joka pystyy ottamaan tulevaisuuden nauraen vastaan, nainen, joka ei pelkää.  Ei tulevaisuutta, ei ihmisiä.  Hän pystyy taistelemaan pelkoa vastaan, koska hän tuntee täydellisen rakkauden, jossa ei ole pelkoa.  Hän pystyy siis olemaan miehelleen alamainen, koska hänen toivonsa on Jumalassa, hän ei pelkää, hänellä on rauha. 

Tässä tiivistelmä alamaisuudesta avioliitossa.  Siihen liittyy hyvin selkeästi Raamatusta löytyvät roolit, tehtävät ja vastuut avioliiton suhteen; mies on luotu johtamaan, nainen auttamaan ja seuraamaan. 

”Alamaisuus on vaimon jumalallinen kutsumus kunnioittaa ja vahvistaa miehensä johtajuutta ja auttaa sitä toteutumaan käyttäen lahjojaan.  Se on mielenlaatu ja kyky seurata miehen auktoriteettia ja taipumus antautumaan ja alistumaan miehen johtajuudelle.  Se on asenne, joka sanoo: ”Minua ilahduttaa se, että teet aloitteet meidän perheessämme.  Olen iloinen, kun otat vastuuta asioista ja johdat rakkaudella.  En kukoista suhteessa kun sinä olet passiivinen ja minun täytyy varmistaa, että perhe toimii".”

Alamaisuudessa pääpaino ei siis ole niinkään ulospäin näkyvissä toimissa ja sanoissa.  Onhan tilanteita, joissa nainen voi toimia alamaisesti ja näyttää alamaiselta ja käyttää sanoja, jotka kuulostavat alamaiselta,  mutta sydämessään hän tekee sen vastahakoisesti.  Aidosti ja iloiten miehensä johtajuutta seuraava ja kunnioittava asenne on käsinkosketeltavaa; sanoohan Pietari ensimmäisessä jakeessa, kuinka vaimo voi voittaa miehensä sanomatta sanaakaan.  ”Vaimojen vaellus”  kun he elävät Jumalan antaman ohjeen mukaan "puhtaina ja pelossa", on  niin vastustamatonta, että mies, joka ei ole ottanut vastaan uskoa, voidaan sen avulla voittaa Kristukselle.  Tällaisen vaimon toivo on Jumalassa, ei siinä, että hänen miehensä tekisi tietyllä tavalla tiettyjä asioita.  Tällainen vaimo voi antaa miehensä tehdä rauhassa päätöksiä, koska hän luottaa Jumalaan, joka voi muuttaa paatuneimmankin sydämen.  Tällainen vaimo on todellakin luottanut elämänsä Jumalan käsiin ja uskoo, että Jumalalla on asioissa viimeinen sana. 

Kun Pietari seuraavissa jakeissa puhuu kauneudesta, huomaa, mistä kristityn vaimon kauneus tulee (4): ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”. 

Kreikan kielen sana ”praus”, jota on suomeksi käännetty Uudessa Testamentissa sanoilla ”hiljainen, nöyrä, sävyisä”,  tarkoittaa ”ei vaadi omia oikeuksiaan”  tai ”ei ole tunkeileva, ei itsekkäästi määrätietoinen” tai ”ei vaatimassa omaa tahtoaan läpi”.

Todellinen kauneus on hiljainen ja rauhaisa henki, salassa, ihmisen sisimmäinen olemus.  Se syntyy ja kasvaa kun usko ja luottamus Jumalaan syntyy ja kasvaa.  Meillä jokaisella on varmasti lähipiirissä esimerkkejä naisista, joissa on tätä hiljaista mutta hyvin vahvaa sävyisyyttä ja nöyryyttä.  Samoin varmasti löytyy naisia, jotka hätäilevät, tuskailevat, vaativat, manipuloivat ja kontrolloivat.  Tarkkaile muutamaa naista, seuraa  heidän elämäänsä ja avioliittoaan.  Mistä löytyy todellinen kauneus? Mistä löytyy rauhaisa henki?  

Sävyisyys, hiljaisuus ja rauha ei ole vain houkuttelevaa ei-uskovan puolison silmissä, mutta se on suuressa arvossa Jumalan silmissä.  Se vaatii uhrauksia, se vaatii omalle itselleen kuolemista, mutta se ei jää Jumalalta huomaamatta.  Se on seurausta suuresta luottamuksesta siihen, että Jumala näkee kaikki tarpeet ja vastaa niihin.  Jumala iloitsee elämästä, joka luottaa vain Häneen.  Sisäinen kauneus; rauhaisa ja hiljainen henki ei vanhene, ei kuole, eikä koskaan häviä.  Se on iankaikkista.  Siksi se on arvokkaampaa kuin kulta ja jalokivet ja hienot vaatteet.

Miksi miehen ja vaimon suhteessa puhutaan johtajuudesta ja alamaisuudesta?  Avioliitossa kyse on LIITOSTA.  Jumala on asettanut avioliiton muistuttamaan ja edustamaan Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta.  John Piper sanoo, että tämä on avioliiton syvin tarkoitus.  Sen vuoksi nämä kysymykset johtajuudesta ja alamaisuudesta ovat niin tärkeitä.  Jos avioliittomme aikovat julistaa totuutta Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan, me emme voi olla välinpitämättömiä alamaisuuden ja johtajuuden suhteen.  Se on mysteeri, mutta se on jotain, joka toimiessaan on todella kaunista ja houkuttelevaa. 

Jatkan vielä ensimmäisen Pietarin kirjeen alun tutkimista... Se täytyy kuitenkin jättää seuraavaan kertaan, jottei tästä tule liian pitkää!   

Lähteet: 

Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament Vol 2.

Piper and Grudem (ed.): RECOVERING BIBLICAL MANHOOD AND WOMANHOOD - A Response to Evangelical Feminism

Piper, John: The Beautiful Faith of Fearless Submission