Perhekeskeisyys ei ole nostalgiaa 50-luvulle

Oletko törmännyt logiikkaan, että jos nainen jää kotiin hoitamaan lapsiaan ja kotiaan, on jämähdetty 50-luvulle?  Tämä maaginen numero tulee 50-luvun amerikkalaiselta kotirouvalta, jonka elämä oli keskittynyt kodinhoitoon, aviomiehen tyytyväisenä pitämiseen ja lasten puhtaana pitämiseen helmikorut kaulassa ja ikihymy huulilla. 

En itse ole lokerointien ystävä, ja ihmettelen myös tätä suomalaiskulttuurin amerikkalaiskeskeisyyttä. Sodasta ja pula-ajasta toipuvassa, pääosin maaseutua asuttavassa Suomessa elämä erosi valmisruokien ja kodinkoneiden 50-luvun yhteiskunnasta Atlantin takana.  Miksi siis Suomessa verrattaisiin nykyajan perhekeskeisiä naisia siihen, miten Yhdysvalloissa elettiin 60 vuotta sitten?

Toisekseen perheelleen ja kodilleen omistautumista ei tarvitse perustaa tiettyyn lukulaisuuteen, kulttuuriin tai kansalaisuuteen.  Kristitty nainen on vapaa kaikesta tästä, koska hän perustaa elämänsä Jumalan Sanalle.  50-luvulle palaaminen ei riitä, on palattava Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. 

Stereotyyppien tilalle löytyy Raamatusta naiseuden arkkityyppi, uusi luomus Kristuksessa. 

Olen aiemminkin siteerannut Elisabeth Elliotia:

”Se, että olen nainen, ei tee minusta erilaista kristittyä,mutta se, että olen kristitty, tekee minusta erilaisen naisen.”

Kristitty nainen on erilainen kuin muut naiset. Hänelle on tärkeää Jumala, aviomies ja perhe. Sen jälkeen tulee kaikki muu.  Jos tämä kuulostaa niin oudolta, että se pitää selittää 50-luvulla, olkoon niin. Itse menen selittelyssä vielä pari tuhatta vuotta taaksepäin. Me olemme outoja ja muukalaisia tässä maailmassa (1 Piet 2:11-12).  Jos arvosi ja valintasi eivät eroa ei-kristittyjen elämästä, kaikki ei ole oikein. 

Tiituksen kirjan luvussa väitetään, että nuorten naisten kodin hoitaminen on suorassa yhteydessä siihen, että Jumalan Sana ei tule pilkatuksi. Samoin se, että hän rakastaa aviomiestään ja lapsiaan.  Raamatun mukaan nämä ovat yhteydessä toisiinsa.    

Nykyajan sinkkunaisen on ehkä vaikeaa hahmottaa perheelleen ja kodilleen omistautumista, varsinkin jos siitä ei ole minkäänlaisia esimerkkejä omasta lapsuudenkodista tai muista läheisistä perheistä.  Mutta vaimona ja äitinä ymmärtää, miten paljon kodin hoitaminen vie aikaa ja miten paljon lapset tarvitsevat äidiltä. 

Minulle on tärkeää kodinhoitaminen ja perheeni palveleminen, koska rakastan heitä! Haluan tuottaa iloa miehelleni. Haluan lasteni olevan onnellisia. Haluan kotini olla elämää antava suojapaikka perheelleni ja kaikille, jotka sinne tulevat. 

Kodin luominen ei ole vain siivoamista, valmiita päivällisiä ja kauniisti puettuja lapsia, niin kuin usein 50-luvun kotirouvasta puhuttaessa korostuu. Se on elämyksiä, ihmissuhteita, kokemuksia, hauskanpitoa ja keskusteluja.  Se on sitä, että elämässäni perheenjäsenet on ykkössijalla. Että minulla on energiaa olla läsnä heidän kanssaan.  Että minulla on aikaa opettaa lapsia tuntemaan Jumala ja opettaa heille raamatullisen elämän periaatteita.  Että minulla on mahdollisuuksia ottaa huomioon muitakin ihmisiä; naapureita, ystäviä, kodittomia, pakolaisia.   

Tätä kirjoittaessani olohuoneemme on täynnä pieniä yökyläläisiä. He söivät, levittivät leegot joka paikkaan, kävivät saunomassa ja nyt he katsovat elokuvaa. Leivoin kakun ja tein popcornia ja siivosimme kodin vieraskuntoon.  Kohta menen laittamaan heille sänkyjä valmiiksi. Maanantaina pesen ylimääräisen koneellisen lakanapyykkiä.  Kaikki tämä vaiva, koska rakastan lapsiani ja heidän ystäviään. 

Juttelin kahden ystäväni kanssa äitinä olemisesta. Se on meidän tämän hetken ykkösrukousaiheemme. Äitiys on vaativaa, väsymme ja olemme joskus epätoivoisia lapsiemme haasteiden edessä. Mutta silti nauroimme sille, että emmehän me nyt mitään muutakaan halua tehdä. Joskus ajattelen, että vietän päivän jossain muualla. Siltikin mielessä pyörii, että lapsista olisi kiva, kun äiti on kotona. Yksi ystäväni kertoi, että jos hän on päivän vapaalla pikku kaksostensa luota, aina hän käyttää aikaa lasten miettimiseen, vaikka he ovat isänsä hyvässä hoidossa. 

Äitinä on luonnollista olla omistautunut lapsilleen. Naisille on luonnollista huolehtia kodistaan, vaatteista, ravinnosta.  Jumala on antanut meille kykyjä tehdä sen hyvin ja nauttia siitä.  Ja perheet voivat hyvin, kun naiset ottavat Jumalan heille antaman roolin.

Meillä on myös eräs yllättävä esikuva, kun puhumme kodin hoitamisesta. Tiesitkö, että Jeesus on kotitalousihmisiä? Jeesus sanoo opetuslapsilleen jäähyväispuheessaan, että on menossa Isänsä kotiin, jossa on paljon huoneita. Siellä hän aikoo valmistaa paikan meille jokaiselle. (Joh 14:1-3) Kodin laittaminen on Jeesukselle tärkeää, se on tällä hetkellä yksi Hänen tehtävistään!

Taivaasta puhuttaessa käytämme termiä taivaan koti. Se ei ole taivaan kirkko, ei taivaan juhlasali, ei taivaan linna, ei edes paratiisi. Se on koti. Jumala tietää, mitä me kaipaamme. Ihminen tarvitsee kodin. Paikan, joka on hänen omansa, paikan, jossa hänestä välitetään. 

Koemme usein kaipuuta kotiin, jos emme ole siellä. Kaipuu ei kohdistu vain rakennukseen, jota kodiksi nimitämme, vaan se kaipuuta lepoon, turvaan, onnellisiin muistoihin, rakkaisiin ihmisiin, unelmiin.  Samoin voimme kokea taivaskaipuuta, pääsyä paikkaan, jossa ei ole itkua eikä murhetta, jossa saamme elää iänkaiken Jumalan läheisyydessä ja rakkaimpiemme ympäröimänä.   Paikkaan, jossa on kaikki aina hyvin.

Uskon myös, että Jeesus on rakentamassa meille jokaiselle juuri omannäköistä paikkaa. Ei mitään parakkikylää, jossa huoneet ovat toistensa kopioita. Hän tuntee meidät ja tietää tarkalleen unelmamme kodin suhteen.  Olen yksilö, tärkeä Hänelle ja Hän haluaa ilahduttaa minua. 

Ja sellaista paikkaa haluan vaimona ja äitinä olla luomassa. Omannäköistä kotia. Paikkaa, jossa jokaisella perheenjäsenellä on kaikki hyvin. 

Olen onnellisemmassa asemassa kuin 50-luvun amerikkalaiset kotirouvat. Moni heistä ei voinut valita elämälleen muuta suuntaa. Minulla on kymmeniä vaihtoehtoja. Valitsen perheeni. 

p.s. mieheni kertoi, että pääpuheenaiheet heillä miesten illoissa on miten olla hyvä aviomies ja isä. Ups, me naiset emme taida oikein miettiä, miten olla hyvä vaimo. :D

p.s.2. En ole naisten työssäkäyntiä vastaan, mutta jokaisella asialla on aikansa. 

Tässä linkissä eräs korkeasti koulutettu nainen kertoo kamppailustaan, jonka tuloksena hän jäi kotiäidiksi.  

Tässä kysely, jos mietit,mikä tässä elämäntilanteessasi olisi paras ratkaisu.