Muutos sinkusta
vaimoksi ja lapsettomasta äidiksi ovat valtavia muutoksia naisen elämässä. Positiivisia,
yleensä, mutta suuria. Vaikka
valmistautua voi monella tavalla, en osannut arvata miltä oikeasti tuntuu olla
vaimo ja miltä tuntuu, kun oma lapsi on syntynyt.
Viime kesänä
osallistuin polttareihin ja iltanuotion ympärillä ihmettelimme elämän kulkua.
Minä mainitsin, että en olisi osannut ajatella, että olen joskus neljän lapsen
äiti. Olin kyllä aina halunnut vähintään kolme lasta, mutta kun katselin
sinertävän savun leijailua kohti pihakodan kattoaukkoa, tuntui
uskomattomalta olla suurperheen äiti.
Elämä on
muuttunut. Hitain muutos on tapahtunut
omassa pääkopassa. Ensimmäinen vauva
tuntuu jotenkin muodikkaalta, kärryjen kanssa vaan shoppailemaan, elämän suuria kysymyksiä ovat oikean kestovaipan valinta ja täydellisen imetyspaidan löytäminen. Nyt arkielämää rytmittää neljän vilkkaan lapsen
tarpeet ja jokainen heistä kaipaa minulta muutakin kuin puhtaita vaatteita ja
ruokaa sopivin väliajoin. Äitiys on erilaista
kuin olin ajatellut.
Äitiyden tuomat muutokset mielessä klikkasin uteliaana lukemaan, miten menestyvä kirurgi jäi kotiin lastensa kotikouluopettajaksi. Kathryn Butler kirjoittaa, että hänen uransa
oli niin hienossa nousussa, että mies päätti jäävänsä koti-isäksi kun lapsia
saapuisi perheeseen, jotta vaimo saisi palvella muita ammattinsa kautta.
Dramaattisen
ensisynnytyksen jälkeen arki asettui uomiinsa.
Ensimmäiset pelottavat tunnit ja päivät olivat kääntyneet normaaliksi
arjeksi, mutta Kathryn kirjoittaa:
”Jack voi hyvin, mutta minä en koskaan toipunut. Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun olin pukenut valkoisen takin päälleni ensimmäistä kertaa ja toivottanut tervetulleeksi uuden identiteettini, johon pukeudun minne vain meninkään, kyseenalaisin kompassini. Vuosia olin vakuuttanut itselleni, että lääkärinä uhraisin hetkiä ystävien, perheen ja aviomieheni kanssa suuremman hyvän vuoksi. Kutsu parantaa sairaita ja hoitaa haavoittuneita oli kaiken yläpuolella. Herra kasasi siunauksia päälleni, ja minä heitin ne takaisin ”palvelutyöni” nimessä.”
Kathryn jatkoi
vaativassa 70 viikkotyötunnin urassaan, mutta hän ei ollut enää
tyytyväinen. Internet on pullollaan menestystarinoita,
joissa naiset saavuttavat kaiken. Mutta todellinen kysymys Kathrynin mielestä ei
ole se jatkaako työssä vai jäädä kotiin, vaan se, että jatkammeko työssä tai jäämmekö
kotiin, jotta toisimme kunniaa Jumalalle, tai itseämme ylentäen? Hän tunnisti ponnistuspohjan oman
menestyksensä takana. Se ei ollut
omistautuminen Kristukselle, vaan ylpeys.
Vaikka motiivina oli palvella ihmisiä, urasta oli tullut epäjumala.
Voimme käyttää
lahjojamme ja kykyjämme jotta muut huomaisivat miten uskomattoman taitavia
olemme. Tai voimme käyttää lahjojamme
tuomaan kunniaa Jumalalle. Olemme synnin
turmelemia ja luonnostamme ajamme takaa asioita, jotka tuovat meille kunniaa,
huomiota ja kiitosta. Suuri kysymys on,
miten voimme tehdä työmme uskon varassa, kunnioittaen Jumalaa.
Kathryn vaihtoi valkoisen takkinsa esiliinaan. Toiset
onnittelivat, toiset kauhistelivat. Mitä tuhlausta!
”Heidän syytöksensä muistuttivat minua niistä huomautuksista, joita Maria sai osakseen, kun hän voiteli Kristuksen. Maailman mukaan hän, myös, oli ”tuhlannut” arvokkaan lahjan (Matt 26:6-13). Me tiedämme, että kun palvelemme Kristusta, emme tuhlaa mitään.”
Kathryn analysoi
minuakin mietityttävää kysymystä: mitä on menestys? Onko se rahaa, mainetta,
kunniaa? Onko se urasaavutuksia, muiden ihailua (kateutta) tai itsensä ylittämisen iloa? Mieheni toi jonkun aikaa sitten erään työtoverinsa kylään. Hän muisteli uraansa ja sanoi, että vasta nyt hän on "menestynyt". Kysyin heti, mitä hänen mielestään menestys on. Hänen elämässään tietty asema ja muhkea pankkitili olivat menestyksen merkkejä.
Kristittynä voin käsitellä
jokaista tehtävää ja työtä sen perusteella, kenelle se tuo kunniaa. Jos
urallani tuon kunniaa ja nimeä itselleni, olen väärillä jäljillä ja minun pitää
muuttaa kurssiani Jumalan tarkoittamaan suuntaan. Jos elämäni ja valintani tuovat kunniaa Jumalalle, olen menestynyt, vaikka maailma kirkuisi tuhlausta. Jos
haen katoavan maailman kunniaa, en koe sitä iloa, jonka Jeesus on luvannut
niille, jotka pysyvät Hänessä.
”Turvatun aseman jättämisen mahdollisuus kauhistutti minua. Vietin monia öitä ahdistuneena siitä, että vaikka seuraisin Herran kutsua, päätökseni jättää lääkärin työ olisi holtiton ja vastuuton. Tällaiset pelot ovat normaaleja ja odotettavia, mutta ne kuvastavat meidän rajoittunutta ymmärrystämme kestävän uskon sijasta. Jumala on suvereeni elämämme suhteen, ja mitä epäilyjä meillä vain onkaan, me voimme luottaa siihen, että Hän tietää polkumme ja pitää kaikkea hallussaan.”
Kathrynin tavoin
olen löytänyt luottamuksen siihen, että sanat ”Turvaa Herraan kaikesta
sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi,
niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (San 3:5-6) todellakin ovat totta. Minun ei tarvitse pelätä, edes tulevaisuuteni
suhteen, koska Jeesus on jo voittanut.
Kathryn haastaa
ajatuksen, että elämässä on kyse henkilökohtaisesta täyttymyksestä. Jos omien tarpeiden tyydyttäminen on
elämässäni ensimmäisellä sijalla, haen pönkitystä identiteetilleni saavutusten
kautta. Vaatii jumalallista viisautta
ymmärtää se, että toivoni ei ole omissa saavuuksissani, vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa.
Minun ei tarvitse miettiä mitä tulee
tapahtumaan kymmenen vuoden päästä, tai sitten kun nuorimmainen täyttää 18,
vaan tiedän, että Jumala tasoittaa polkuni, niin kuin hän on tähänkin päivään
saakka tehnyt.
En tiedä sinusta, mutta kamppailen näiden kysymysten parissa usein. Kuten Kathryn kirjoitti, olen synnin turmelema ja jatkuvasti huomaan, että mieleni ei ole uudistunut Jumalan ajatusten suuntaisiksi, vaan kallistuvat heti kuin silmä välttää etsimään täyttymystä ja arvostusta muualta. Tämä artikkeli rohkaisi minua ja saakoon se olla myös sinulle rohkaisuksi!
*** Älä hei vedä hernettä nenään siitä, että kirjoitan kotiäitiydestä ja työuran jättämisestä. Usko tai älä, en kirjoita sinusta, vaan asioista, jotka koskettavat minua.
Kuvat:
David Castillo Dominici/ Free Digital Photos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!