26.12.2012

Kolmas Adventti

Ehdin laittamaan pohdintojani paperille vasta nyt, mutta tässä siis kolmannen adventin teemalla.  
3rd week of Advent
Kuva täältä
Kolmannen Adventtikynttilän nimi on paimenten kynttilä.  Jos muina Adventteina sytytetään violetti kynttilä, kolmantena adventtina kynttilän väri on vaaleanpunainen.  Se symbolisoi iloa, ja katolisissa maissa kolmannen Adventtisunnuntain nimi onkin Gaudete Sunday, jossa latinankielestä otettu sana Gaudete tarkoittaa iloa ja iloitsemista.  Se tulee Filippiläiskirjeen paikasta 4:4 "Gaudete in Domino semper" eli  Iloitkaa aina Herrassa!  

Enkelit ilmestyivät kertomaan keskellä yötä niityllä laumaansa vartioiville paimenille, että Vapahtaja on syntynyt; se oli suuri ilo!

8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". 16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. (Luukas 2:8-20).  

Nyt vuosikymmeniä seurakuntien ja koulujen joulujuhlia seuranneena meillä suomalaisilla voi olla vähän vääristynyt kuva paimenista; puettuina saunatakkeihin ja päässä pyyhkeet paimenista on tehty siisti, söpö ja siloposkinen versio.  Aidot paimenet ovat kuitenkin sään ahavoittamia, työn ryvettämiä, likaisia ja lampaanhajuisia työmiehiä.  Niityillä ei ole suihkumahdollisuuksia ja eläimiä täytyy vahtia yötä päivää.  

Kysyimme Adventinvietossa mukana olevilta lapsilta miksi enkelit ilmestyivät paimenille.  Heiltä tuli monia hyviä vastauksia;  koska Jeesus on meidän Hyvä Paimenemme ja me olemme Hänen lampaitaan.  Koska Jeesus syntyi Daavidin sukuun ja Daavid oli paimenpoika.  

Minua koskettaa se todellisuus, että Jumala lähetti enkelinsä hyvin vaatimatonta työtä tekevien tavallisten ihmisten luo.  Israelin kansan satoja vuosia odottama ennustus oli täyttynyt; Vapahtaja oli syntynyt ja nyt alkaisi hyvin tärkeä aika Israelin kansan elämässä.  He saisivat oppia tuntemaan Jumalan tavalla, joka ei ennen ollut ollut mahdollista.  He saisivat omin silmin nähdä ja kokea Jumalan kirkkauden.  Enkelit ilmestyivät niityllä, kaupungin ulkopuolella oleville paimenille.  Paimenet ottivat enkelien ilmoituksen vastaan ja lähtivät heti etsimään vastasyntynyttä.  He kiittivät ja ylistivät Jumalaa kaikesta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet.  Mutta mitä tekivät “ylempien kastien” ammattikunnat kun he kuulivat uuden kuninkaan syntymästä?

4. Ja hän (Herodes) kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. 5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'." (Matteus 2:4-6).

Ja sitten?  Ei mitään muuta reaktiota ylipapeilta ja kirjanoppineilta.  Heitä ei kiinnostanut löytää tätä lupausten täyttymystä, he eivät lähteneet palvomaan Messiasta, joka oli vihdoin saapunut maailmaan.  Takaisin omiin arkisiin hommiin ja arjen kiireisiin.  Tällaisia ihmisiä on paljon tänäkin päivänä; Jeesus, Messias on heille yhdentekevä.  He eivät palvo Häntä eivätkä etsi Häntä.  

Kuningas Herodes sen sijaan huolestui kovin Messias-uutisista ja lähetti tietäjät vakoilemaan tilannetta puolestaan.  Herodes ei halunnut palvoa Messiasta; hän halusi tappaa Hänet.  

Millaisella sydämellä me olemme vastaanottamassa enkelien kertomaa suurta iloa?  Lähdemmekö paimenten tavoin täynnä uskoa palvomaan Messiasta?  Jatkammeko olkapäitä kohauttaen omaa pientä elämäämme, toteuttaen erään joululaulun sanoja “laps’ hankeen hukkuu, unhottuu”?  Vai onko asenteemme vihamielinen ja murhanhimoinen, jopa siihen asti, että se ilmenee väkivaltaisina tekoina ja vihaisina puheina Kristusta ja kristittyjä kohtaan?  

Haluan itse olla mietiskelmässä tätä ILOA, joka saapui maailmaan.  Haluan, että se saa olla yhä suurempi kuvaaja omassa uskonelämässäni.  Paimenet ottivat sen vastaan ja sen seurauksena kiitos ja palvonta täytti heidän sydämensä ja elämänsä niin, että muutkin sen kuulivat ja ihmettelivät sitä.

Ihmeellinen ilo!

24.12.2012

Hyvää Joulua!

Jouluaatto; kynttilöitä ja suklaata, pipareita ja joulutorttuja.  Ihanan perinteikästä!

En ole ehtinyt tänä vuonna kirjoittamaan omaa Joulupostausta, mutta tässä on linkki viime vuoden Joulutunnelmiin.

Aloitin jo kirjoittamaan kolmannen ja neljännen Adventin ajatuksia ylös, mutta ne saavat nyt odottaa sitten Joulun jälkeen :)

Oikein ihanaa Joulua ihan jokaiselle lukijalle!  Oikein odotan nähdä miten lapset ovat innoissaan Joululahjoista.  Meillä on ainakin yksi, jonka rakkauden kieli on lahjat, joten saamme varmaan vieressäkatsojatkin osamme lapsen äänekkäästä riemusta paketteja avatessa!

Tässä kuva ajalta, jossa odotamme esikoista.  Tänäkin vuonna on iso maha Joulua juhlistamassa, neljäs lahja!


Meille on syntynyt Vapahtaja! 

9.12.2012

Toinen Adventti


"Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen,

(c)

se hetki lähenee."
(Virsi: Nyt sytytämme kynttilän, toinen säkeistö)

Toinen adventtisunnuntai ja adventtikynttelikössä palaa kaksi kynttilää.  Adventin viettoa varten löytyy monenmoista hartausopasta netin kautta.  Se, mitä me seuraamme, kertoo, että toinen kynttilä on Beetlehem-kynttilä.  

700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää profeetta Miika kirjoitti näin: "Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista." (5:2).

Adventtiajan hartauskirjasessa Good News for Great Joy, jota olen lukenut tämän joulukuun aikana, puhuttiin pienistä ihmisistä, joita Jumala johdattaa.  Joosef ja Maria asuivat Nasaretissa ja Jeesuksen syntymä oli jo lähellä.  Miten he menisivät Beetlehemiin syntymää varten, jotta profetiat täyttyisivät?  Kukaan ei varmasti suunnittele suurta matkaa loppuraskaudesta - itse olen viimeisellä kolmanneksella raskaana ja jopa lähikauppaan meneminen on kuin suurikin meno!  Mutta Jumalan suunnitelmat toteutuvat aina ja Hän käyttää kuninkaita, hallitsijoita ja polittikkoja miten haluaa.     "Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo." (Sananlaskut 21:1).

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.  Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.  Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.  Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana."  (Luukkaan evankeliumi 2:1-5) 

Jumala vaikutti keisarin sydämessä sen, että Augustus määräsi verollepanon juuri sinä vuonna.  Jumala käyttää valtakuntia, jos tarpeen, että Hänen omansa, pienet ja tavalliset ihmiset  pääsevät oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan.  Maailman mahtavat ja tärkeät ja näkyvät poliittiset voimahahmot seuraavat Jumalan suunnitelmia, vaikka sitten tietämättään. 

Voin olla ihan tavallinen pieni ihminen täällä miljoonien muiden joukossa...mutta jos ja kun Jumala haluaa minua johdattaa, mikään ei voi Häntä estää.  Sen vuoksi tiedän, että jopa vaikeilla ajoilla on merkityksensä Jumalan suunnitelmissa.  Piper muistuttaa kirjasessa, että "Jumala etsii koko sydämestään meidän pyhitystämme, ei menestystämme".  Jumala haluaa muuttaa meitä Poikansa kaltaiseksi, ja siihen tarvitaan myös haasteita, uskon koettelemusta ja kärsimystä.   Mutta kun koko elämä on Hänen väkevässä kädessään, voimme olla turvallisella mielellä kaikenmaailman myrskyjenkin keskellä!

Mielessä on monenlaisia vainoja tälläkin hetkellä kokevat kristityt ympäri maailmaa.  Miksi olosuhteet heidän maissaan ei voi muuttua niin, että he saisivat vapaasti seurata Jeesusta?  Mutta täytyy luottaa vain Jumalan aikatauluun...Häneltä ei jää mikään näkemättä ja Hän on oikeudenmukainen Jumala.  Tämän ajan keisarit ovat Hänen kädessään kuin vesiojat. 

Hyvää Toista Adventtisunnuntaita!   

6.12.2012

Arvonnan voittajat!



Juhlapäivänä juhlatunnelmissa!  Linnassa juhlitaan ja täällä kotona vietimme perheen kesken pienimuotoiset koti-itsenäisyyspäiväjuhlat.  Glögiä on nyt juotu ensimmäisen kerran joulukuulle! 

Käytin internetistä löytyvää random.org- numerolottoa ja arvoin voittajat blogin vuosipäivän kunniaksi järjestämälleni arvonnalle.  

25 euron lahjakortin Ilon Polku-verkkokauppaan voittaja on Sini.  Onnittelut!


Rannekorun voittaja on nimimerkki karpalo, onnea!



Mustan huivin voitti Julia.
Ruskean huivin voitti nimimerkki lentoemo.
Harmaa huivi lähtee Rebekkalle.



Voittajat, lähetättekö blogin sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen postitusosoitteenne!  

Onnea kaikille ja kiitos osallistumisesta arvontaan.  Sain kommenteissa kiitosta monelta teiltä ja se lämmittää mieltä.  Paljon oli myös uusia ideoita aiheisiin, mitä voisin käsitellä täällä blogissani.  Ajan kanssa yritän vastata kaikkiin kysymyksiin, kykyjeni mukaan :)  

Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille! 

4.12.2012

Ristiriidat, palmikot, kultakorut ja koreat vaatteet


Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun alkussa on monia avioliiton perusajatuksia.  Joku on jopa kutsunut sitä ideaaliavioliiton ohjeiksi.  Tutkailemme täällä miksi! 

Image courtesy of photostock /FreeDigitalPhotos.net
 Tässä Raamatunpaikka:

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Kahdessa edellisessä postauksessa kirjoitin siitä mitä alamaisuus ei ole ja mitä se on. Haluan vielä pohtia tilannetta, jossa vaimo on eri mieltä miehensä kanssa; miten tuoda esiin tämän säilyttäen alamaisen asenneen kun ei voi suostua miehensä tahtoon.  Varmasti jokaisessa avioliitossa on hetkiä, jolloin kaikkein alamaisinkin vaimo, hyvästä syystä, epäröi miehensä päätöksen suhteen.  Silloin hän voi sanoa esimerkiksi näin: ”Rakas, tiedän, että olet ajatellut tätä paljon, ja minusta on ihanaa, että teet aloitteellisesti suunnitelmia meitä varten ja otat tällä tavalla vastuuta, mutta minulla ei ole rauhaa tämän päätöksen suhteen.  Minusta  meidän pitäisi puhua siitä lisää.  Voisimmeko?  Vaikkapa tänä iltana?”

Onhan ihan normaalia keskustella päätöksistä yhdessä ja useinkaan mitään ihmeempiä ristiriitoja ei perheen yhteiset päätökset tuokaan aviopuolisoiden välille.  Tuossa esimerkkivastauksessa vaimo toi kunnioittavasti esille sen, että hän haluaisi vielä puhua asiasta, ja silloin viisas mies kuuntelee vaimonsa huolenaiheet päätöksen suhteen.  Jos aviopuolisot ovat keskustelun jälkeenkin vielä eri mieltä, silloin mies ottaa vastuun päätöksestä ja johtaa perhettään valitsemaansa suuntaan.  Vaimon tehtävä on tällöin alistua miehensä (erilaiseen) päätökseen, mutta hän voi tehdä sen levollisin mielin tietäen noudattavansa raamatullista järjestystä aviopuolisoiden välillä.   

Tässä Raamatunpaikassa Pietari puhuu erityisesti siitä tilanteesta, kun vaimo on kristitty ja mies ei ole ottanut sanaa vastaan (vaikka on sen kuullut).  Jos edessä on tilanne, jossa mies on johtamassa vaimoaan syntiin, vaimon pitää kunnioittavasti kertoa olevansa eri mieltä ja kertoa miksi hän ei voi tässä tilanteessa seurata miehensä johtajuutta.  ”Minua surettaa kun uskaltaudut synnillisiin toimiin ja haluat viedä minut mukanasi.  Tiedät, etten voi tehdä sitä.  Minä en halua vastustaa sinua.  Päinvastoin, kukoistan silloin kun voin iloiten seurata johtajuuttasi; mutta en voi seurata sinua syntiin niin paljon kuin haluankin kunnioittaa johtajuuttasi avioliitossamme.  Kristus on minun kuninkaani.”

Sillä alamaisuus miestä kohtaan ei ole samaa kuin alamaisuus Kristusta ja Jumalaa kohtaan.  Mies, ihminen, tekee virheitä ja lankeaa syntiin.  Niinpä jokainen miehen päätös ei ole automaattisesti se viimeinen sana, johon vaimon pitää taipua.  Jos mies on johdattamassa vaimoaan syntiin, vastaus on ehkä helpompi, ylläolevan esimerkin mukaan.  Jos miehen ehdottama asia ei ole syntikysymys, mutta vaimo ei vain haluaisi siihen suostua, silloin pitää ottaa opiksi Pietarin sanoista ja alistua miehelleen.  Monta kertaa tästä seuraa siunaus.  Kerron yhden esimerkin omasta elämästäni. 

Eräänä sunnuntaiaamuna mieheni sanoi, että haluaa lähteä koko perheen kera kylästelemään erääseen tuttuun perheeseen.  Minua ei haluttanut lähteä, mutta olin juuri lukenut opetusta tähän Raamatunpaikkaan liittyen.  Niinpä päätin niellä vastalauseeni ja suostua mieheni tahtoon.  Lapset valmiiksi ja autoon! Vierailu olikin aivan erinomaisen hyvä; (ei-kristityn) perheen pää oli sinä päivänä hyvin avoin hengellisille asioille ja keskusteli pitkään mieheni kanssa hengellisistä asioista.  Lopussa saimme antaa hänelle Raamatun luettavaksi.  Olinpa tyytyväinen (jälkeenpäin), että lähdimme kylästelemään ilman sen suurempia ristiriitoja ja väittelyitä.   

Jos mies elää itse synnillisesti (koska ei seuraa Jeesusta), miten olisi vaimon elettävä ja toimittava elämän eri tilanteissa?  Hänhän ei perusta päätöksiään Jumalan Sanaan.  

Pietarin sanoista käy ilmi se, että miehen epäusko ei ole perusta avioerolle.  Tämä oli tärkeä opetus alkuseurakunnassa.  Onhan vieläkin olemassa uskontoja, joissa puolison kääntyminen eri uskoon/uskoontoon on käypä syy ottaa ero.  Kristittyjä vaimoja kuitenkin neuvotaan elämään ei-kristittyjen miestensä kanssa, osoittaen heille alamaisuutta ja kunnioitusta – syy oli hyvin tärkeä: eläen alamaisesti, rauhaisalla ja sävyisällä hengellä varustettuna he voisivat voittaa miehensä kristityksi.  Sanomatta sanaakaan!  Sana, jota käytetään näistä miehistä ensimmäisessä jakeessa ”eivät ole sanalle kuuliaisia” tarkoittaa miehiä, jotka eivät anna puhua itseään ympäri, eivät suostu taivutelluiksi.  He eivät kuuntele järjen eivätkä tunteen vetoomuksia.  Monet vaimot, uskon löydettyään, ovat innoissaan jakaneet kokemaansa miestensä kanssa.  Ja miksi ei?  He ovat kokeneet todellisen elämänmuutoksen, löytäneet tarkoituksen elämälleen, kokeneet parantumisen ja pelastumisen synnistä, häpeästä, pelosta  ja syyllisyydestä.  Tottakai he haluavat miestensä kokevan saman.  Miesten reaktiot voivat olla hyvin moninaisia (olet tullut hulluksi, kyllä tämä pian ohi menee, tämä on hyvä sinulle muttei kuulu minulle jne.), mutta kuinka moni mies seuraa vaimonsa valitsemaa tietä?  Pietari antoi vaimoille hyvin selkeän ohjeen: et voita miestäsi  puhumalla, vetoamalla ja nalkuttamalla.  Voitat hänet elämällä pyhää elämää; elämää, jossa teoilla on suurempi merkitys kuin sanoilla. 

Itse asiassa, Pietari jatkaa selittämällä tapoja, joilla et voi voittaa miestäsi Kristukselle.  Et voita häntä pukeutumalla  ulkoisesti niinkuin maailman naisilla on tapana.  Jo ensimmäisellä vuosisadalla maailman naisten tyyli ja muoti oli sellaista, jota kristittyjen ei pitänyt omaksua; epämoraalista,  prameaa, huomiota herättävää.  Ehkäpä nämä vaimot ajattelivat, että kun he pukeutuvat tällä tavalla, se miellyttäisi heidän miehiään ja siten he voisivat vaikuttaa miehiinsä myös uskonasioiden suhteen.  Kreikan kielen selitysteoksessani kirjoittaja pukee asian sanoiksi näin: ”On totta, että he (aviomiehet) olisivat mielissään; mielissään, koska heidän vaimojensa ulkonäkö vetoaa heidän täydellisen lihalliseen luontoonsa ja mielissään, koska vaimon todistus uskosta menettäisi voimansa hänen ulkonäkönsä vuoksi.  He sanoisivat: ”Se mitä olet puhuu niin kovaa, etten kuule mitä sanot.”  Ei ole totta,  että se auttaisi vaimoja voittamaan miehensä Herralle.  Nämä vaimot tuskin voisivat tehdä suurempaa virhettä.”

Kristityn naisen vaatteiden ja koristeiden täytyy pitää yhtä hänen sisimpänsä kanssa.  Sen tulee olla sopivaa, yhteneväistä hänen uuden, kristityn luonteensa kanssa.  Hän ei voi olla kristitty sydämessään ja ulkoisesti  pukeutua maailmallisesti.   

Pietari käy seuraavaksi läpi tapoja, jotka todennäköisesti olivat hyvin yleisiä tapoja koristautua maailman naisten keskuudessa, mutta joita kristittyjen naisten ei tullut käyttää.  

Ensinnäkin hän puhuu hiusten palmikoinnista.   Tässä asiassa historian tunteminen on hyvin tärkeää, sillä eihän pelkästään palmikot voi olla jotenkin niin maallisia, että niitä ei voisi hiuksiinsa laittaa.  Jälleen kreikan kielen selitysteos oli apuna.  Historiasta selviää, että siihen aikaan naiset kietoivat hiuksensa hyvin monimutkaisille solmuille aivan kuin heidän maineensa tai elämänsä olisi niiden kautta vaakalaudalla.  He eivät voineet koskea omaan päähänsä, jotteivät sotkisi hiuksiaan ja nukkuminen oli melkein mahdotonta kun he varjelivat ylellisiä, korkeita kampauksiaan.  Selvästikin vaikuttavat kampaukset olivat hyvin tärkeitä oikeanlaisen vaikutuksen luomisessa. 

Paavali puhuu samasta asiasta: ”Niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla.” (1 Tim 2:9).  Jumalan Sana kieltää kristityn naisen laittamasta hiuksensa huomiota herättävällä, yliampuvalla, pröystäilevällä, teennäisellä tyylillä.  Miksi?  Koska Jumalan Henki ei käytä maailman tyylejä voittaakseen kadotetun sielun Herralle kun Hän toimii uskovan kautta.   Kristityn naisen hiustyylikin voi olla siis omalta osaltaan puhuttelemassa ei-kristittyä miestä.  Teennäisyys ja huomionhaku eivät kuulu yhteen Kristuksen antaman uuden elämän kanssa.  Jumala haluaa tuoda itselleen kunniaa kristityn ihmisen  persoonallisuudessa ja elämässä.  Olet luotu Jumalan kuvaksi, jonka kautta Hän haluaa ilmaista itsensä maailmalle.  Tätä kuvaa ei pidä keinotekoisesti tärvellä ja vääristellä. 

Entä sitten korujen käyttö?  Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista..”.  Saako kristitty nainen käyttää kultakoruja?  Joistakin Raamatunkäännöksistä voi saada jopa sellaisen kuvan, että kaikenlainen korujen käyttö on kiellettyä.  Kreikan kielen sana, joka kuvaa tuota ripustamista tarkoittaa kirjaimellisesti sellaista korujen käyttöä, jossa naiset peittävät persoonansa ylenpalttisella ja huomiota herättävällä korujen käytöllä.  Korujen käyttö sinällään ei siis ole kiellettyä, mutta samalla tavalla kuin hiustenkin laitossa, yliampuva ja teennäinen tyyli ei sovi kristitylle.  
   
”...eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista...”.  Alkuperäisessä tekstissä näitä koreita vaatteita kuvaava sana tarkoitti vaatteita, jota käytetään vartalon koristamiseen; tavallisten vaatteiden päällä.  Vaatteiden tarkoitus on vartalon suojaaminen ja siveyden ja hyvän maun osoittaminen.  Tottahan toki kaikki käyttävät vaatteita, mutta Pietari puhuu vaimoille, jotka sonnustautuivat maailman muotiin voittaakseen miehensä Herralle; epäsiveästi, prameasti ja huomiota herättävästi.  Tälläiset vaatteet/koristelut (eng. apparel) vievät huomion pois Jeesuksesta.  Se vetää huomiota itseensä ja pukijaansa, kun taas kristityn tehtävänä on ensisijaisesti antaa Jeesuksen Kristuksen näkyä elämästään Pyhän Hengen kautta.  

Paavali puhuu tästä kun hän sanoo ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room 12:2).  Tällä hän tarkoittaa ulkonaisia ilmaisutapoja, jotka ovat ristiriidassa kristityn sisimmän kanssa; se ei siis edusta henkilön sisäistä luonnetta, vaan on omaksuttu ulkopuolelta ja maailman muottien mukaan.  Englannin kielen sana ”masquerade” on juuri tämä sana (suom. naamioitua, esiintyä valepuvussa).  Älä siis naamioidu maailman tapoihin muodissa ja pukeutumisessa, vaan ulkoisestikin sinusta pitäisi näkyä se, että seuraat Jeesusta.  Kreikan kielessä on sana, joka kuvaa henkilöä, joka esiintyy jonain toisena kuin mitä oikeasti on: tekopyhä, teeskentelijä.   Sellaiset henkilöt pukeutuvat maailmallisesti ja esiintyvät maailmallisesti, ja maailma ajattelee heidän olevan maailman ihmisiä.  Kun tällainen henkilö tulee kertomaan evankeliumia, viesti kaikuu kuuroille korville.   

Vaatteita ja pukeutumista käsittelevät postaukset ovat yllättäen olleet suosituimpien listalla tässä blogissani.  Nämä Raamatun jakeet Pietari kirjoitti vaimoille, joiden miehet eivät olleet kristittyjä.  Hän halusi rohkaista vaimoja laittamaan toivonsa Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa.  Vaikeissa ihmissuhteissa elävien ei pidä odottaa saavansa voimaa ihmisiltä.  Vain Jumala pystyy antamaan sen rakkauden, turvallisuuden ja ilon, jota he tarvitsevat.  Kun toivosi on Jumalassa, et takerru ulkoisiin asioihin kuten meikkaamiseen, hiustyyleihin, korvakoruihin ja vaatteisiin.  Keskityt tulemaan henkilöksi, joka on sisäisesti rauhaisa, vahva, sävyisä, lempeä, peloton...Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.  Kun tämä sisäinen todellisuus herää henkiin puhtaassa ja kunnioitettavassa käytöksessä, se on houkuttelevaa myös ei-kristityn miehen silmissä. 

Minua tämän Raamatunpaikan opiskeleminen on auttanut kiinnittämään huomiota juuri tuohon sisäisen, hiljaisen ja rauhaisan hengen kasvattamiseen.  Ja ymmärrän nyt vähän paremmin sitäkin, miten hiusten laittaminen, korujen käyttäminen ja pukeutuminen ovat tärkeitä kysymyksiä uskovaisten elämässä.  Ei niin, että ne pitäsi jättää kokonaan pois, peläten olevansa turhan maallinen.  Vaan niin, ettei niistä tulisi tapoja, joilla yritän tehdä vaikutusta muihin ja joilla yritän saada huomiota itseeni.  Naisena haluan näyttää kauniilta ja miellyttävältä ja nauttia varpaankynsien maalaamisesta ja ihanien vaatteiden löytämisestä.  Mutta haluan entistä enemmän oppia olemaan sisäisesti kaunis.  

Sananlaskujen 31 luvun mukaan: 

30. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! (1938)

30. Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! (1992)



3.12.2012

Adventtiajan hartauslukemista

Tänään löysin lukemista Adventin ajalle blogista Desiring God.  Kyseessä on pastori John Piperin saarnoista ja artikkeleista koottu kirja Adventin ajalle.  Joka päivälle on oma lukusa.

Kirja alkaa sanoilla: "Advent is for adoring Jesus".  Mikä onkaan parempi tapa aloittaa Adventtiajan hartauskirja!  Kysymys on todellakin Jeesuksesta ja Hänen palvomisestaan.

Jos haluat keskittyä tämän Adventtiajan hakemaan todellista jouluntunnelmaa, suosittelen tätä kirjaa.  Sen saa ladattua ilmaiseksi tuosta blogipostauksesta löytyvästä linkistä.

Adventtiajan tunnuslaulu voisi olla vanha jouluvirsi "Nyt riemuiten tänne", jonka kertosäkeessä lauletaan "Nyt Häntä palvokaamme...". Tässä se kelttiläisversiona...ihana!


1.12.2012

Adventtiaikaan, Joulua kohti

Olen kirjoittamassa jatkoa Pietarin kirjeen paikkaan, jota tutkailemme tällä hetkellä.  Harmi kyllä erittäin kiireinen viikko ei ole jättänyt paljonkaan ylimääräistä aikaa kirjoittamiseen.  Olisin halunnut sen jo julkaista!  

Olemme valmistautumassa Adventtiaikaan.  Ystävien kanssa otimme varaslähdön ja juhlimme tänään jo ensimmäistä Adventtia.  Olemme useana vuonna ottaneet tavaksi viettää perheadventin, jossa luemme kuhunkin Adventtisunnuntaihin kuuluvan hartauden, laulamme joululauluja ja sytytämme kynttilän.  Tänä vuonna kokoonnumme isommalla porukalla viikottain yhteen. 

Ensimmäisen kynttilän symbolihan on profeetat, jotka jo satoja vuosia aikaisemmin ennustivat Pelastajan maailmaantulemisesta.  Luimme läpi Kristuksen tulosta kertovia profetioita.  Ensimmäisen kynttilän violetti väri kuvaa katumusta ja paastoa, mutta se on myös kuninkaallinen väri; me odotamme kuningasta!  En tiedä onko tämä enemmän kansainvälinen tai jopa katolisliturginen tapa, koska en muista kouluajoilta, että olisimme puhuneet kynttilöiden merkityksestä tai väreistä mitään.    

     
Adventtikynttilät; kaksi ensimmäistä ovat violetteja, kolmas vaaleanpunainen ja neljäs jälleen violetti.   Lähde
Jesaja 7:14.  Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. 

Jesaja 9:1-6.  Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat 
kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 
2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 
3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 
4. ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. 
5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 
6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.

Miika 5:1. Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.  

Jooel 2:28-32. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. 
29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. 
30. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; 
31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. 
32. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.



Profeetat ja kansa tuhansia vuosia sitten odottivat Pelastajaa saapuvaksi ensimmäisen kerran.  Me odotamme Pelastajaamme saapuvaksi toisen kerran.  Tästäkin saapumisesta on profetioita, mutta emme tiedä "aikaa emmekä hetkeä".  

Vaikka rakastankin Joulunodotusta ja kaikkea siihen liittyviä perinteitä ja joululauluja, tänä vuonna aloittelemme pikkuhiljaa...yhtään piparia ei olla vielä leivottu eikä glögiä juotu.  Huomenna avaamme virallisesti joulukalenterin kaksi ensimmäistä luukkua (!) ja varmasti lasten päivien laskemisen myötä pääsen itsekin odotukseen mukaan.  Miten teillä aloitetaan Adventtiaika? Onko perinteitä, onko traditioita?  Käytkö Adventtijumalanpalveluksessa?   

p.s. käy osallistumassa arvontaan jättämällä kommentti tänne.  Arvonta on itsenäisyyspäivänä! 


25.11.2012

Alamaisuuden kauneus


Ensimmäiseksi kiitos teille kaikille arvontaan osallistujille kommenteista!  En ole vastannut niihin siellä kommentti-osiossa, koska en halua sotkea arpanumerojärjestystä :) mutta luettu on kaikki!  Joku kysyi noiden korujen saatavuutta netin kautta  ja niitä tosiaan voi ostaa osoitteesta www.authenticjustice.com.  Valitettavasti postitus on vain Pohjois-Amerikkaan.  Nyt etsimään niitä ameriikan serkkuja, jotka voisivat ostokset laittaa tulemaan kotiosoitteeseen!  

Sitten otsikkon aiheeseen - jonka luulin saavani nopeammin julkaistua, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.  

                                                           *** *** *** ***


Image courtesy of photostock / FreeDigitalPhotos.net

Viimeksi opiskelimme negatiivien kautta, mitä Pietarin ensimmäisen kirjeen käsky vaimoille tarkoittaa.  Nyt on aika siis selvittää mitä alamaisuus ON.  Alamainen on siitä hassu sana, että sitä käytetään todella harvoin nykyään.  En ole varmaan ikinä käyttänyt sitä normaalissa puheessa, ellen ole lukenut satuja, joissa on kuningas ja hänen alamaisensa.   Käsitys, jonka voi saada sanonnasta ”alamainen vaimo”, tuo mielikuvan maahan asti kumartavasta vaimosta, joka kipittää työstä palaavalle miehelleen lehden, lämpimän ruoan ja kahvin seisoen taustalla kuin palveluspiika valmiina hyppäämään jokaisen käskyn mukaan.  Tämä on maailman stereotyyppi eikä ollenkaan raamatullinen kuva alamaisuudesta avioliitossa! 

Eräs saarna oli nimetty ”Pelottoman alamaisuuden kaunis usko”  ja olen sitä ihmetellyt tässä  jo jonkun aikaa.  Kauneus.  Alamaisuudessa on jotain ihailtavaa ja silmiä miellyttävää?  Muistan Raamatun ensi lehdiltä, kun Jumala oli luonut maailman ja ensimmäisen ihmisparin, että kaikki oli sangen hyvää.  Sangen hyvää.  Haluan löytää tuolta stereotypioiden kuorien alta alamaisuuden ytimen, sen joka on kaunista ja ihailtavaa ja hyvää.  Uskon myös, että kun me näemme todellista alamaisuutta käytännössä, se on viehättävää ja houkuttelevaa.  Sellaista, jota kaipaamme omaan elämäämmekin.  Sitä siis olen täällä metsästämässä tänään. 

Raamatunpaikka kokonaisuudessaan tässä:

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Tämä vaimojen alamaisuus mainitaan ensimmäisessä ja viidennessä jakeessa.  Viides jae puhuu pyhistä vaimoista, naisista, jotka panivat toivonsa Jumalaan.  John Piper puhuu saarnassaan aiheesta (kaikki lähteet lopussa) näin:   

Kristitty nainen ei laita toivoaan mieheensä, eikä miehen löytämiseen.  Hän ei laita toivoaan ulkonäköönsä.  Hän laittaa toivonsa Jumalan lupauksiin.  Sananlaskuissa kuvataan tällaista naista näin:  ”Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.” (31:25).  Hän nauraa kaikelle mitä tulevaisuus tuo ja voi tuoda, koska hän on laittanut toivonsa Jumalaan.

Hän katsoo pois ongelmista ja kurjuudesta ja elämän esteistä jotka näyttävät tekevän tulevaisuudesta ankean, ja hän keskittää huomionsa Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan ja rakkauteen, Jumalan, joka vallitsee taivaasta ja tekee maan päällä mitä Hän haluaa.  Tällainen nainen tuntee Raamattunsa, ja osaa teologiansa Jumalan kaikkivaltiudesta, ja hän tietää Jumalan lupauksen olla hänen kanssaan, auttaa häntä ja vahvistaa häntä vaikka mikä tulisi.  Tämä on se syvä, horjumaton kristityn naiseuden juuri.  Pietari puhuu juuri tästä jakeessa  5.  Hän ei puhu mistä tahansa naisista.  Hän puhuu naisista, joilla on horjumattomat raamatulliset juuret Jumalan kaikkivaltiaassa hyvyydessä – pyhistä naisista, jotka laittoivat toivonsa Jumalaan. 

Kuva, jonka Piper maalaa saarnassaan kristitystä naisesta on mukaansatempaava; nainen, jolla on vakaa usko ja luottamus Jumalan hyvyyteen, joka pystyy ottamaan tulevaisuuden nauraen vastaan, nainen, joka ei pelkää.  Ei tulevaisuutta, ei ihmisiä.  Hän pystyy taistelemaan pelkoa vastaan, koska hän tuntee täydellisen rakkauden, jossa ei ole pelkoa.  Hän pystyy siis olemaan miehelleen alamainen, koska hänen toivonsa on Jumalassa, hän ei pelkää, hänellä on rauha. 

Tässä tiivistelmä alamaisuudesta avioliitossa.  Siihen liittyy hyvin selkeästi Raamatusta löytyvät roolit, tehtävät ja vastuut avioliiton suhteen; mies on luotu johtamaan, nainen auttamaan ja seuraamaan. 

”Alamaisuus on vaimon jumalallinen kutsumus kunnioittaa ja vahvistaa miehensä johtajuutta ja auttaa sitä toteutumaan käyttäen lahjojaan.  Se on mielenlaatu ja kyky seurata miehen auktoriteettia ja taipumus antautumaan ja alistumaan miehen johtajuudelle.  Se on asenne, joka sanoo: ”Minua ilahduttaa se, että teet aloitteet meidän perheessämme.  Olen iloinen, kun otat vastuuta asioista ja johdat rakkaudella.  En kukoista suhteessa kun sinä olet passiivinen ja minun täytyy varmistaa, että perhe toimii".”

Alamaisuudessa pääpaino ei siis ole niinkään ulospäin näkyvissä toimissa ja sanoissa.  Onhan tilanteita, joissa nainen voi toimia alamaisesti ja näyttää alamaiselta ja käyttää sanoja, jotka kuulostavat alamaiselta,  mutta sydämessään hän tekee sen vastahakoisesti.  Aidosti ja iloiten miehensä johtajuutta seuraava ja kunnioittava asenne on käsinkosketeltavaa; sanoohan Pietari ensimmäisessä jakeessa, kuinka vaimo voi voittaa miehensä sanomatta sanaakaan.  ”Vaimojen vaellus”  kun he elävät Jumalan antaman ohjeen mukaan "puhtaina ja pelossa", on  niin vastustamatonta, että mies, joka ei ole ottanut vastaan uskoa, voidaan sen avulla voittaa Kristukselle.  Tällaisen vaimon toivo on Jumalassa, ei siinä, että hänen miehensä tekisi tietyllä tavalla tiettyjä asioita.  Tällainen vaimo voi antaa miehensä tehdä rauhassa päätöksiä, koska hän luottaa Jumalaan, joka voi muuttaa paatuneimmankin sydämen.  Tällainen vaimo on todellakin luottanut elämänsä Jumalan käsiin ja uskoo, että Jumalalla on asioissa viimeinen sana. 

Kun Pietari seuraavissa jakeissa puhuu kauneudesta, huomaa, mistä kristityn vaimon kauneus tulee (4): salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”

Kreikan kielen sana ”praus”, jota on suomeksi käännetty Uudessa Testamentissa sanoilla ”hiljainen, nöyrä, sävyisä”,  tarkoittaa ”ei vaadi omia oikeuksiaan”  tai ”ei ole tunkeileva, ei itsekkäästi määrätietoinen” tai ”ei vaatimassa omaa tahtoaan läpi”.

Todellinen kauneus on hiljainen ja rauhaisa henki, salassa, ihmisen sisimmäinen olemus.  Se syntyy ja kasvaa kun usko ja luottamus Jumalaan syntyy ja kasvaa.  Meillä jokaisella on varmasti lähipiirissä esimerkkejä naisista, joissa on tätä hiljaista mutta hyvin vahvaa sävyisyyttä ja nöyryyttä.  Samoin varmasti löytyy naisia, jotka hätäilevät, tuskailevat, vaativat, manipuloivat ja kontrolloivat.  Tarkkaile muutamaa naista, seuraa  heidän elämäänsä ja avioliittoaan.  Mistä löytyy todellinen kauneus? Mistä löytyy rauhaisa henki?  

Sävyisyys, hiljaisuus ja rauha ei ole vain houkuttelevaa ei-uskovan puolison silmissä, mutta se on suuressa arvossa Jumalan silmissä.  Se vaatii uhrauksia, se vaatii omalle itselleen kuolemista, mutta se ei jää Jumalalta huomaamatta.  Se on seurausta suuresta luottamuksesta siihen, että Jumala näkee kaikki tarpeet ja vastaa niihin.  Jumala iloitsee elämästä, joka luottaa vain Häneen.  Sisäinen kauneus; rauhaisa ja hiljainen henki ei vanhene, ei kuole, eikä koskaan häviä.  Se on iankaikkista.  Siksi se on arvokkaampaa kuin kulta ja jalokivet ja hienot vaatteet.

Miksi miehen ja vaimon suhteessa puhutaan johtajuudesta ja alamaisuudesta?  Avioliitossa kyse on LIITOSTA.  Jumala on asettanut avioliiton muistuttamaan ja edustamaan Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta.  John Piper sanoo, että tämä on avioliiton syvin tarkoitus.  Sen vuoksi nämä kysymykset johtajuudesta ja alamaisuudesta ovat niin tärkeitä.  Jos avioliittomme aikovat julistaa totuutta Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan, me emme voi olla välinpitämättömiä alamaisuuden ja johtajuuden suhteen.  Se on mysteeri, mutta se on jotain, joka toimiessaan on todella kaunista ja houkuttelevaa. 

Jatkan vielä ensimmäisen Pietarin kirjeen alun tutkimista... Se täytyy kuitenkin jättää seuraavaan kertaan, jottei tästä tule liian pitkää!   



Lähteet: 
Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament Vol 2.
Piper and Grudem (ed.): RECOVERING BIBLICAL MANHOOD AND WOMANHOOD - A Response to Evangelical Feminism


19.11.2012

Blogin vuosipäivä ja arvonta

Vuosi sitten aloitin tämän blogini kirjoittamisen ja on aika juhlia! 

Naiseus, vaimona oleminen ja äitiys kristillisestä näkökulmasta ovat aiheita, joita kohtaan kiinnostukseni on herännyt ja kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana todella suureksi.  Ensimmäisessä postauksessani kerronkin vähän siitä.  Löysin Raamatunpaikkoja, joissa puhutaan suoraan naisille.  Löysin myös muutaman hyvän kirjan kristillisestä naiseudesta ja siitä alkoi oppiminen aiheesta. 

Kirjoitan blogiani kahdesta syystä, enkä tiedä kumpi olisi parempi tai ensimmäinen syy. 

  1. Huomasin miten usein julkisuudessa puhutaan naiseudesta ja siihen liittyvistä teemoista.  Harmi kyllä puheet ja mielipiteet ovat kaukana Raamatun opetuksista.  Tuntuu, että kristillisissä lähteissäkin aihetta käsitellään hyvin harvoin.  Vihdoin erään sanomalehden feministikolumnistin sanat osuivat suoraan hermoon ja vastalauseena päätin kirjoittaa julkisesti siitä, mitä Raamattu opettaa naiseudesta, naisen rooleista ja tehtävistä. 
  2.  Olen nauttinut erilaisten aiheiden pohdinnasta ja niiden ”paperille” laittaminen on itselleni luontainen tapa jäsentää ajatuksia.  Huomasin jopa että joskus iltaisin valitsen mielummin kotona kirjapinon ääressä opiskelemisen ja ajatusteni tietokoneelle naputtamisen kuin muut riennot tai rentoutumiset.  Huvinsa siis kullakin! 

Mukava on ollut huomata, että on teitä lukijoita, jotka luette ja kommentoitte kirjoituksiani.  Ihan yksin ei siis tarvi näitä teemojani pohdiskella.  Päätin laittaa arvonnan pyörimään teille kiitokseksi!

Ensimmäinen palkinto on lahjakortti Ilon Polku-verkkokauppaan.  Sieltä saa monenmoista mukavaa; kirjoja, kalentereita, kosmetiikkaa, lahjoja, kortteja ym ym.  Lahjakortin hinta on lukijoitteni määrä eli 25 e (kaikki lukijat eivät näy lukijalistassa)!  




Toinen palkinto on tässä:  



Ystäväni tekee työtä ihmiskaupalta/prostituutiolta/vainoamiselta pelastuneiden naisten parissa.  Tämä rannekoru on näiden naisten tekemä.  He opettelevat tapoja, joilla voivat ansaita elantonsa... Monella paluu kotiin olisi liian suuri häpeä, jopa mahdottomuus. 

Värikäs rannekoru

Kolmas palkinto on naiseuden kunniaksi kiva huivi!  Ihastuin näihin muhkeisiin huiveihin niin, että ostin itselleni yhden; sen lisäksi kolme onnekasta saa huivin kaulaa lämmittämään.  Jättihuivi on kaksi metriä pitkä ja n. 30 cm leveä. 

Huivit kaulaa lämmittämään
Huiveja on kolme neutraalia väriä:  ruskea, musta ja harmaa (näyttää kuvassa siniseltä, mutta on ihan rehellinen harmaa).  Ne ovat kivan pulleita ja pehmeitä, ihania syyssäille! 



Miten voit osallistua:  jätä kommentti  tämän postauksen kommenttilaatikkoon.  Koska blogini aiheena on kristitty nainen, kerro jotain aiheeseen liittyvää; se voi olla kysymys, mielipide, epäily,  hyvä artikkeli, kirja tai omasta elämästäsi jotain. 

Jos olet lukija, kirjoita toinen, erillinen ”Olen lukija!” tai ”Aloin juuri lukijaksi”-kommentti niin saat toisen arvan.

Jos linkität arvonnasta blogissasi, facebookissa tai twitterissä, käy kertomassa siitä erillisessä kommentissa.  Laita linkki myös näkyviin.  

Näin voit osallistua jopa kolmella arvalla!  Arvonnalle annan aikaa Itsenäisyypäivään saakka.

Kiitos vielä kerran ja onnea arvontaan! 

Henna Maria


18.11.2012

Alamaisuus avioliitossa-mitä se EI ole


Olen aloittamassa Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun opiskelemista.  Pietari kirjoittaa siinä ohjeita kristityille aviovaimoille, joiden miehet eivät ole kristittyjä.  Vaimot halusivat voittaa miehensä kristityiksi, mutta heidän käyttämänsä keinot eivät olleet oikeita.  

Vaikka en itse kuulukaan tähän ryhmään (mieheni on kristitty), tulee tässä paikassa esiin monta avioliittoon liittyvää käskyä.  Mielenkiinnolla aloitan tutkimaan, mitä tarkoittaa vaimon alistuminen miehelleen, miten käyttää kultakoruja ja mikä on Jumalan silmissä kallisarvoista naisten elämässä! 

Kirjoitin edellisessä postauksessani, että erään kirjailijan mukaan tämä Raamatunpaikka kuvaa ideaaliavioliittoa.  Ja miten muuten voisi ollakaan, kun miehen ja naisen Luoja, ensimmäisen avioliiton Pääarkkitehti ja Suunnittelija antaa neuvoja avioliiton suhteen!  

Elisabeth Elliot kirjoittaa, että tämän jumalallisen järjestyksen hyväksyminen saa avioliiton toimimaan.  Hän väittää, että joko on olemassa järjestys tai ei ole järjestystä, ja jos järjestys on olemassa, sen rikkominen aiheuttaa epäjärjestystä – persoonallisuuden syvimmällä tasolla.  Hän sanoo, että tämän järjestyksen, tämän alkuperäisen suunnitelman katoaminen on aiheuttanut suuren osan siitä hämmennyksestä, joka nyt on ominaista yhteiskunnallemme. 

Jumala on luonut miehen ja naisen tarkoituksella erilaiseksi, antaen heille tarkoituksella erilaisen aseman, tehtävän ja roolit.  Naiseus on osa Hänen suunnitelmaansa, samoin kuin miehisyys ja avioliitto naisen ja miehen välillä.  

Tässä Raamatunpaikka, jota käyn läpi:  

3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Hierarkia sanana ja käytäntönä on todellakin osa raamatullista maailmankuvaa.  Kaikella on järjestys.  Ylemmyys ja alemmuus eivät kuitenkaan viittaa sisäiseen arvoon vaan asemaan.  Henkilö joka istuu stadionin yläosassa on ylempi kuin henkilö eturivissä.  Kerubit ja serafit ovat ylempiä kuin arkkienkelit, jotka ovat ylempiä kuin enkelit, ja ihminen on luotu enkeleitä vähän alemmaksi.  Ihmiselle on annettu tehtävä vallita maailmaa ja eläimiä.  

Psalmit ovat täynnä kuvausta Jumalan auktoriteetista ja kontrollista sekä normaaleista luonnonlakien mitoista, rajoista, suunnista.  Maalla on perustansa, merellä on rannat, vuorovesi noudattaa aikatauluaan, laaksot vajosivat sinne minne Jumala ne asetti, kuu, tähdet ja aurinko noudattavat tiettyjä aikoja ja suuntia. 

Jobin kirjassa Jumala kuvaa suunnitelmansa täydellisyyttä ja harmoniaa ja omaa kaikkivaltiuttaan luonnon yli (Jobin kirja, luku 38).  Huomasitko miten Jumala mainitsee rajat, ovet, teljet ja mitat kun Hän puhuu luomakunnastaan?  Ja luonto ja eläimet noudattavat täydellisesti Jumalan niille antamia rajoituksia.  Ei ole olemassa kasvia, joka ei kasvaisi perimänsä mukaan, ei eläintä, joka ei käyttäytyisi oman lajinsa mukaan.  Suuri vastakohta onkin sitten enkelit, jotka ”eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa” (Juudan kirja) ja menettivät rangaistuksena ”valon ja vapauden” .  Enkeleiden lisäksi vain ihmiset kapinoivat ja kieltäytyvät noudattamasta Jumalan heille antamaa asemaa. 

Mitä tapahtuisi, jos vaimoina (ja miehinä) ottaisimme Jumalan ohjeet tosissamme avioliitoissamme ja noudattaisimme Hänen asettamiaan rooleja...? 

Aloitetaan ensimmäisen jakeen alkuosasta: 
1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne...”. 
Alamaisuus – sana, jota ei ole helppo selittää tai ymmärtää.  Ehkä sen vuoksi toiset haluavat heittää sen kokonaan romukoppaan ensimmäisen vuosisadan kulttuurikäytäntönä ja jotkut toiset vievät sen toiseen äärilaitaan; vaimoa pidetään nyrkin ja hellan välissä.  Minua viisaammat ja kokeneemmat ovat kirjoittaneet aiheesta jopa kirjoja, joten en nyt pyrikään tässä täydelliseen gradun arvoiseen eksegeesiin (tekstin selittämiseen).  Toivon kuitenkin, että osaan avata tätä Raamatunpaikkaa niin, että voit jatkaa aiheen tutkimista itse. 

Jakeen ensimmäinen sana ”Samoin” viittaa Pietarin edellisessä luvussa yleisesti kristityille antamiin neuvoihin.   Alamaisuus on ihan yleinen teema Raamatussa eikä alamaista asennetta ole rajoitettu vain vaimojen osalle. 

2:13. Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, 14. kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi; 

Noudata siis kotimaasi lakeja ja sääntöjä; maksa verosi, noudata nopeurajoituksia, älä huijaa Kelaa. Osoita kunnioitusta kansanedustajille ja poliisille.  Auktoriteeteille alamaisena oleminen on Jumalalle mieleistä ja sitä odotetaan jokaiselta kristityltä.  Alkuperäinen kreikan kielen sana hupotasso ei tarkoita vain tottelemista, vaan sellaisen sydämen asenteen luomista ja säilyttämistä, joka saa henkilön aina tottelemaan auktoriteettia.  Tällainen asenne kristittyjen keskuudessa tuo kunniaa heidän Herralleen Jeesukselle.

Sitten Pietari neuvoo kristittyjä palvelijoita, joka ilmeisesti oli suuri ryhmä kristittyjen joukossa,  olemaan alamaisia isännilleen:  

18. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin. 

Seuraavaksi tulee tämä meidän aiheenamme oleva paikka, jossa puhutaan seuraavalle suurelle alaryhmälle: vaimoille, joiden miehet eivät ole kuuliaisia Sanalle; eivät ole kristittyjä.  Vaimoja käsketään olemaan alamaisia miehilleen.  Vertaus palvelijoiden ja vaimojen välillä ei tarkoita sitä, että me aviovaimot olisimme miestemme palvelijoita ja meidän pitäisi käyttäytyä kuin palvelijattaret kotona.  Kyseessä on motiivi, olemme alamaisia Herran tähden, tuodaksemme kunniaa Jumalalle. 

Jakeessa 7 aviomiehiä neuvotaan elämään vaimonsa kanssa taidollisesti, kunnioittavasti ja ymmärtäväisellä asenteella ja jakeessa 8 kuvataan koko seurakunnan yhteiselämää, jonka tulisi heijastaa yhteyttä, yksimielisyyttä, helläsydämisyyttä, rakkautta, armahtavaisuutta ja nöyryyttä.  Sanalla sanoen: olkaa alamaiset toinen toisillenne ja palvelkaa toinen toisianne.  

Löysin avuksi listan, jossa kuvataan sitä, mitä alamaisuus EI ole.  Joskus tältä kannalta katsominen auttaa ymmärtämään jotain käsitettä paremmin.  Siispä vaimot: 

1. Alamaisuus ei tarkoita sitä, että Kristus korvataan aviomiehellä.  Kristittyjen odotetaan ennen kaikkea olevan alamaisia Herralleen Kristukselle ja seuraavan Hänen askeleitaan (2:21).

2. Alamaisuus ei tarkoita sitä, että vaimolla ei ole itsenäisiä ajatuksia.  Pietari puhuu suoraan vaimoille, joiden hän odottaa kuulevan, harkitsevan, ymmärtävän ja vastaavan Jumalan Sanaan itse.  Koska nämä vaimot ovat valinneet Jeesuksen vaikka heidän miehensä eivät ole, he ovat olleet eri mieltä elämän suurten kysymysten äärellä. 

3. Alamaisuus ei tarkoita sitä, että vaimon ei pitäisi yrittää vaikuttaa mieheensä tai yrittää ohjata häntä.  Kristityn vaimon pitäisi yrittää vaikuttaa mieheensä niin, että hänkin tulisi kristityksi.  Pietari auttaa häntä tekemään tämän; hän ei kiellä vaimoa vaikuttamasta mieheensä. 

4. Alamaisuus ei tarkoita sitä, että vaimon pitää suostua miehensä jokaiseen pyyntöön.  Jos mies sanoo ”Älä ole kristitty, ole niin kuin minä”, vaimon tulee nöyrästi vastata ”En voi.  Omatuntoni tulee antaa vastaus korkeammalle auktoriteetille.”  Jos mies käskee vaimoaan tekemään syntiä; varastamaan, valehtelemaan tai katsomaan pornoa, hänen tulee kieltäytyä, noudattaen Pietarin ohjetta vaeltaa nuhteettomasti pakanain keskuudessa (2:12). 

5. Alamaisuus ei perustu vähemmälle älykkyydelle tai kyvylle.  Itse asiassa, tilanteessa, jossa vaimo on kristitty ja mies ei ole, vaimo on osoittanut suurempaa hengellistä ymmärrystä – vaimo on nähnyt kristinuskon totuuden ja mies ei ole. 

6. Alamaisuus ei tarkoita peloissaan tai arkana olemista.  Jakeessa 6 Pietari kirjoittaa ”ettekä anna minkään itseänne peljättää”.  Vaikka vaimoon viitataan ”heikompana astiana” (jae 7) se ei tarkoita sisäisen vahvuuden tai rohkeuden puuttumista vaaran tai uhan edessä.

7. Alamaisuus ei ole epäyhtenäistä tasaveroisuudelle Kristuksessa.  Kristus itse oli alamainen sekä vanhemmilleen että Jumalalle.  Jumalan suuressa arvossa pitämiä kristittyjä käsketään olemaan alamaisia maallisille, epäuskoisille auktoriteeteille.  Vaimoihin ei koskaan viitata vähempinä persoonoina tai vähemmän hengellisinä tai vähemmän tärkeinä.  Jakeessa 7 Pietari muistuttaa, että miehet ja vaimot ovat yhdessä ”elämän armon perillisiä” ja jakeessa 6 ”Saaran tyttäriä” eli ”...jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal 3:29). 

Listan lopuksi päätellään, että vaimon alamaisuus omalle miehelleen on siis niin kuin Kristuksen alamaisuutta Isälle Jumalalle (1 Kor 15:28), alamaisuutta toiselle, joka on tasavertainen tärkeyden ja olemuksensa ytimen tasolla.  

Tässä siis negatiivien kautta alamaisuus avioliitossa.  Haluan myös sanoa sen, että vaimoja käsketään olemaan alamaisia omille miehilleen; ei kaikille miehille.  Alamaisuus avioliitossa on ainutlaatuinen suhde, joka ei sovi jokaiseen miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen.  Mielenkiintoista on myös se, että vaimoja käsketään olemaan alamaisia miehille, jotka eivät kunnioita Jumalaa eivätkä usko Raamattuun.  Alamaisuutta ei siis osoiteta aviomiehille, jotka hyvyydellään ja erinomaisuudellaan sen ansaitsevat.  Ei, alamainen paikka on asema, joka avioliitossa kuuluu vaimolle miehestä riippumatta.    




Lähteet:

Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament Vol 2.
Piper and Grudem (ed.): RECOVERING BIBLICAL MANHOOD AND WOMANHOOD - A Response to Evangelical Feminism
Elliot, Elisabeth: Let Me Be a Woman
Piper, John: The Beautiful Faith of Fearless Submission

Kuva: FreeDigitalPhotos.net/photoshop

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...