Hartaushetken aarteita: Herra minut korjaa... ja korjaa

Haen kupin teetä ja otan hartauskassin esiin. Aamu on valkenemassa ja istun kirjoituspöydän ääreen.  Pienen pöytälampun valossa kumarrun kirjojeni puoleen.

Kangaskassissa on Raamattu, päiväkirja, tulostettu Raamatunlukusuunnitelma, kaksi hartauskirjaa (Sarah Youngin Jeesus kutsuu ja Eugene H. Petersonin Praying with the Psalms), kirja Answering God - The Psalms As Tools For Prayer, sekin Petersonin kirjoittama, sekä penaali, josta löytyy erivärisiä mustekyniä ja pienet puuvärit.  Kassi on kätevä säilytyspaikka ja sitä on helppo kuljettaa mukana.

Eloonjäämispakkaus, selviytymiskassi, my survival bag.   

Olen valmis päivän parhaaseen hetkeen.

Kuten kerroin Päiväkirjan vuosi-postauksessa, tänä vuonna olen kirjoittanut miltei joka päivä ylös ajatuksia, tunteita, hyviä lainauksia lukemistani kirjoista, Raamatunjakeita.  Joskus kirjoitan rukouksia, usein mieleen tulee joku laulu, ja sitten laulan hiljaa (koska muut vielä nukkuvat) ja kirjoitan laulun säkeitä ylös.

On uskomatonta, miten nopeasti unohdan tärkeiltäkin tuntuneet asiat.  Kun selailen päiväkirjaani läpi viime kuukausilta, moni ajatus, jae tai laulu on unohtunut täysin mielestäni.  Mutta ne ovat tallennettuina päiväkirjaan ja rohkaisevat tai naurattavat jälkeenpäin.

Tänään Jeesus Kutsuu-hartauskirjassa mainitaan Psalmi 27:8

"Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani."  Herra, minä etsin sinun kasvojasi."  

Jatkan Psalmin lukemista.

"Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi.  Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.  Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa."

Viimeinen sana pysähdyttää.

Korjata. 

Verbi 'acaph, korjata, on tässä merkityksessä sadonkorjuuseen rinnastettavissa oleva verbi.

Jumala kerää, vastaanottaa, kokoaa, ottaa talteen.  Eräässä sanan käännöksessä puhuttiin sotajoukosta jälkeen jääneiden yhteen keräämistä.  Toisessa mainitaan isän luokse kokoaminen.  Yksinäisen korjaaminen toisten joukkoon.  Sanaa voi myös käyttää merkityksessä oman itsensä kokoaminen.

Jumala tekee kaikkea tätä.

Isä ja äiti, ne läheisimmät ihmiset, joiden olisi pitänyt pitää huolta, voivat hyljätä.  Ehkä eivät fyysisesti, vaikka tällaistakin lapsen hylkäämistä on maailmassa sydäntäsärkevän paljon.  Mutta joskus he eivät yksinkertaisesti ole siellä minua varten.  Läheiset tuottavat pettymyksiä, ja se tekee kipeää.

Elämän pettymysten keskellä mikä lohdutus tämä jae onkaan!  Ei väliä olenko tullut vanhempieni tai muiden läheisteni hylkäämäksi.  Ei väliä, jos olen jäänyt jälkeen upeasti marssivasta sotajoukosta.  Vaikka olisin orpo, yksinäinen, hajonnut, Jumala kerää minut luokseen, asettaa minut jälleen toisten seuraan, "Jumala, joka antaa hyljätyille kodin" (Psalmi 68:7).

Mutta kaikki tämä upea teologia ei ollut se, miksi pysähdyin tämän sanan ääreen.

Jumala korjaa.

1. Tehdä jokin rikkinäinen, viallinen tai epäkuntoinen ehjäksi, käyttökelpoiseksi, panna kuntoon, kunnostaa
2. poistaa jostakin virheet, oikaista, parantaa. (Suomisanakirja.fi)

Jumala ottaa rikkinäisen ja tekee eheäksi.  Hän kokoaa palaset käteensä ja rakentaa niistä uutta. Hän ei heitä pois viallista tai epäkuntoista, vaan kunnostaa, tuunaa ja parantaa.  Ne, joita kukaan ei halua, saavat kutsun Hänen kotiinsa.

Isän ja äidin hylkäämisestä seuraa sisimmän rikkoutuminen.  Kun läheisimmät ihmiset torjuvat meidät, se murskaa jotain sisimmästä.  Jokaisella on sisäisiä haavoja, ja suurin osa niistä on syntynyt lapsuuden aikana.  Jopa hyvät vanhemmat tahtomattaan ja tarkoittamattaan aiheuttavat lapsilleen kipua.

Olemme syntinen suku, ja synti haavoittaa meitä kaikkia.

Siksi tämän jakeen monisyinen merkitys toi minulle toivoa tänä aamuna.  Korjaa ja korjaa.  Miten ihanasti nämä molemmat ajatukset tulevat esiin suomen kielessä.

Minun haavani tuottavat edelleen kipua ja kipupisteitä elämääni.  Minulla on heikkoja kohtia, jotka aiheuttavat kompastumista.  Mutta Jumala on sitoutunut korjaamistyöhön.  Hän vastaanottaa ja Hän tekee ehjäksi.  Kärsivällisin ja lempein käsin Hän tekee työtänsä mestariteoksensa äärellä.

Tällaisin ajatuksin on upeaa aloittaa uusi viikko!

Koskettavia äitienpäivän artikkeleita

Joskus äitinä olo on kuin tällä pyöreällä, vähän rähjääntyneellä ja väsyneellä hylje-emolla :)  Mutta suukon voimalla taas jaksaa!

Miten teillä sujui äitienpäivä? 

Tämä voi olla räjähdyksenherkkä kysymys!  Näin netissä iloisia äitienpäivän hehkutuksia, surullisia menetyksen kokeneiden kuiskauksia ja ärhäköitä pettymyksen purkauksia. 

Mutta äitiys koskettaa meitä jokaista.  Meillä on äiti tai oli äiti, ja äitisuhde on herkkä, elämää laajasti koskettava aihe. 

Perheenä emme oikein tee äitien- tai isänpäivästä suurta juhlaa.  Odotukset ovat hyvin matalalla, ja olen yleensä ihan tyytyväinen pienimuotoiseen päivään.  Olen oppinut, että jos odotukset olisivat korkeammalla, ne pitää kommunikoida selvästi perheelle, tarpeeksi aikaisin.  Tämä oli hyvä näin. 

Tänä äitienpäivänä minulla oli kotona sairas lapsi, ja eräs lapsi juhli keväisiä syntymäpäiviään kavereiden kanssa yökylän merkeissä.  Itse heräsin päänsärkyyn.  Äitienpäivään sattui ystäväperheen jäähyväisjuhla, jonne piti valmistaa salaatti ja illan touhusin pihalla. 

Mutta fiilistelin äitienpäivän tunnelmaa monen koskettavan artikkelin äärellä.  Läpileikkaus ihan tavallisista naisista, jotka ovat lahjoittaneet äitiytensä omille tai muiden lapsille.  Mukana on myös pari juttua lapsettomuudesta, joka voi olla kipeästi mielessä äitienpäivänä.  Lopussa pari tieteellisempää juttua, joista itse tykkäsin!

Löysitkö hyviä juttuja äitienpäivästä?  Laita linkkivinkki kommenttilaatikkoon!


Maaret Kallio: Ihan tavallisille äideille


”Omat ja sijoitetut lapset yhtä rakkaita”

Paula Katajamäki kasvatti ex-miehensä ja tämän uuden puolison orvoiksi jääneet lapset: "Tärkeintä oli pitää pojat yhdessä"


Maria ja Mika Kylmäluoman lapsettomuuteen on kuulunut rankkoja hoitoja, riitelyä, katkeruutta – ja lopulta rauhaa: "Sen haaveen hautaaminen on ollut todella vaikeaa"

Lapsettomuuden kokenut rohkaisee: Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaisen elämälle


Yh-äiti on saattanut 80 lasta maailmalle keltaisesta talostaan, josta ei karata: "Sosiaalitoimistokin ihmettelee, miten teemme sen"

Hei, äiti, sinne taivaaseen…!

Kuka on kaikkien aikojen kirkkoäiti?

Suomalainen äiti on puhdasverinen gootti, ainakin jos sanan etymologiaan uskotaan




Image by skeeze from Pixabay

Vanhemmuusvisio kirkastuu - oppitunteja puutarhasta

Olen viime vuosina yllättäen menestynyt kasvienhoidossa.

Tiesitkö, että anopinkielikin kukkii?  Sain sen selville kun ne paahteisella ikkunalla tekivät pienet, imelät, tahmeat kukat.  Anopinkieli kaipaa vähän kuivuutta kukkiakseen, joten harrastamani erittäin epämääräinen kasteluväli olikin sille hyväksi (tätilaumani, josta usea on jo anoppi, innostui kun kuulivat, että anopinkielikin voi kukkia!  Vähän kuivuutta ja paahdetta niin terävinkin kieli makeutuu :).

Olen ehtinyt panostaa myös puutarhaan entistä enemmän.  Kyllä se kuopuksen 5-vuoden iän saavuttaminen oli iso virstanpylväs.  Olen ehtinyt ja jaksanut ihan eri lailla kuin monen pienen lapsen äitinä.

Viimeksi kun puhdistelin polkujen reunoja rikkaruohoista ja roskista, mieleeni nousi Sananlaskujen jae:

Viisas nainen rakentaa talonsa, mutta tyhmä repii sen omin käsin hajalle.  (14:1)

Käytän tätä jaetta usein, kun puhun ystävieni kanssa naiseudesta, äitiydestä, kodinhoidosta.

Jakeessa ei tarkoiteta fyysistä rakentamista vasaran ja vatupassin kanssa tai täydellisiä huonejärjestyksiä, sisutussuunnitelmaa tai edes upeaa puutarhaa.

Sen sijaan nämä fyysiset, näkyvät rakentamiset ovat symboli siitä sisäisestä rakennustyöstä, jota naisina perheessämme teemme.

Oman talon rakentaminen on hengellisessä mielessä kaikki se työ, jonka naisina teemme oman perheemme hyvinvoinnin ja rakentumisen hyväksi. 

Se on vauvan imettämistä, välipalojen valmistamista, lattian kuuraamista, välikausivaatteiden hankkimista, ruoka-ostoksilla käymistä, pihakeinun pystyttämistä, harrastuksiin kuskaamista, hiusten letittämistä.

Se on lempeiden sanojen kuiskaamista, lohduttamista, opettamista, neuvomista, haastamista, kieltämistä, lupaamista.

Se on synttäreiden suunnittelua, lastenleirillä työskentelemistä, seurakuntaan viemistä.

Se on Raamatun avaamista, se on vitsien lukemista, se on yhteisiä iltasatuja ja tuutulauluja.

Talomme rakentuu tuhansista kosketuksista, lukemattomista sanoista, katseiden kohtaamisista, jatkuvista rukouksista.

Samoin kuin puutarhanhoidossakin, upeat tulokset nähdään vasta vuosien, jopa vuosikymmenten uskollisten, näkymättömien ja ahkerien tekojen seurauksina.  Aivan kuin talon rakentamisessakin, vahva perustus ja laadukkaat materiaalit takaavat kestävän tuloksen.

Taputellessani puutarhaa talviuneen odotin kovasti, miten jakamani kukkasipulit ja juurakot voisivat keväällä.  On hienoa huomata, miten kasvuvoimaa riitti ja mullan alta ylösnousee iiriksiä ja liljoja.

On myös upeaa kuulla positiivista palautetta lapsista ja heidän käytöksestään.  Mielessäni on usein erään lapseni taaperoaika, jolloin tahtojen taistelu väsytti minua päivittäin.  Lastenhoitajiakin piti varoittaa voimakastahtoisesta lapsesta ja kannustaa heitä olemaan tarvittaessa tiukkoja.

Mutta kärsivällinen, johdonmukainen ja lempeä työ tuottaa tulosta.  Tämä lapsi on edelleen vahvaluonteinen, mutta olen ylpeä hänestä.  Ja hän on myös hieno lapsi muiden mielestä.

Oma näkyni siitä, millaisen haluan perheeni olevan, on terävöitynyt ja kirkastunut vuosien mittaan.  Se on vaatinut toisenlaisia valintoja. Ehkäpä jopa valintoja, joita ei edes yleensä meille tarjota.

Lapset kaipaavat rakkautta ja rakkauden he tavaavat kirjaimilla a-i-k-a.  Huoleton yhdessäolo on sielua hoitava hetki myös aikuisille.  Olen tehnyt valintoja, jotka varmistavat meille yhteistä kiireetöntä aikaa.

Lapset kaipaavat luovaa toimintaa, vapaata leikkiä, flow-tilan saavuttamista.  Valitsen leluja, harrastuksia ja uusia aktiviteetteja sekä suunnittelen päivän kulkua tämä mielessä.

He tarvitsevat haasteita ja vaikeuksia - puhun ihan vain vaikka metsäretkestä, jossa he saavat kiipeillä ja tehdä “vaarallisia” asioita. Tämän vahvisti psykologi-ystäväni, joka kertoi miten jännittävät retket ja omien rajojen koetteleminen tekee hyvää lapsen psyykelle.  Valitsen mahdollisuuksia seikkailuihin.

Lapset voivat oppia yllättävän paljon yllättävän syvällisesti.  Emme pelkää opettaa heille monimutkaisia asioita ja periaatteita, kuten 6-vuotiaalle apologetiikkaa.  Oppimisen rakastaminen antaa hyvät eväät tulevaisuuteen.  Valitsemme lukemisen arvostamisen, kirjastot ja kirjakaupat sekä asioista keskustelemisen.

Oman lapsen tarpeiden tunnistaminen helpottaa perhe-elämää vauva-ajasta teini-ikään saakka.  Samoin kun opin huonekasvien tarpeet (vaikkakin vähän vahingossa), oman lapsen tarpeiden tunnistaminen vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että hän on tärkeä ja hyväksytty, ja saa kukoistaa omana itsenään.

Äitinä vahvistun, kun voin luottaa siihen, että todellakin ymmärrän lapseni tarpeita ja osaan vastata niihin.  Yksi lempilauseistani vanhemmuuteen liittyen onkin:  Lapsesi eivät ole sinua varten.  Sinä olet lapsia varten.  Olen valmis tekemään vaikeitakin valintoja, jos se on lapseni parhaaksi.

Kaikki tämä vaatii aikaa.

Naiset, ymmärrämmekö me “talojemme rakentamisen” tärkeyden?  Entä ne uhrautumiset, joita se meiltä vaatii?  Ja miten se loppujen lopuksi on sen arvoista?  Omaan perheeseen panostaminen on viisaan naisen merkki.

Raamatusta löytämäni jakeet naisille innostavat minua, koska niissä annetaan meille naisille tehtävä rakentaa kotejamme.  Sen vuoksi aloitin tämän bloginikin.  Oman perheen hyväksi tekemäni työ tuo minulle suurta iloa.  Tiedostan sen arvon ja kauaskantavat seuraukset.  Haluan noudattaa Jumalan käskyjä.  Haluan olla viisas.

Sananlaskujen kirjan lukua 31 läpikäydessäni suurinta helpotusta ja innostusta tuotti minulle se tietoisuus, että naisena eläminen ei ole sääntöjen ja lakien noudattamista, vaan viisastumista.  Kasvamista.  Oppimista ja yrittämistä ja onnistumista ja erehdystä.  Armon ja Jumalan antaman vanhurskauden vastaanottamista.

Kaikkeen tähän liittyen minun on vastattava kysymykseen: Kenen unelmia seuraan?

Paineet uran tai ansioluettelon tai verkostojen rakentamiseen ovat kovat.  Mutta Raamatun mukaan minun kodin rakentamiseni on niin tärkeää, että siitä riippuu jopa evankeliumin ja Jeesuksen maine.

Jumalan unelmien seuraaminen voi alkaa jossain siellä pyykkikasan, puurokattilan ja avoinaisen Raamatun välimaastossa.  Viisaan naisen koti on kuin kaunis puutarha, jossa yhden pariskunnan ahkeruudesta ja suunnittelusta riittää siunauksia lukemattomille ihmisille!

Siunausta jokaiselle viisaalle kodinrakentajalle!



(tekstissä oli oma suomennukseni englanninkielisestä jakeesta, joka on mielestäni selkeämpi kuin suomenkieliset jakeet:

Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. 1992.

Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa. 1933.)


Image by Free-Photos from Pixabay