27.11.2013

Ajatuksia syksyisenä iltana - Adventtiaika lähestyy

Päätin aloittaa joulukoristelun ensimmäiseltä adventilta.  Päivän aikana olohuone sai pölytyksen katosta lattiaan ja pari joulukoristelaatikkoakin on jo tuotu esille (käytin tarkoituksella epäselviä tekijöitä; sain apua molemmissa hommissa!).  Huomenna on toivottavasti aikaa aloittaa koristelu, jota rakastan.  Juhliin valmistautuessa käytän mielummin aikaani huoneen ja pöydän koristeluun kuin ruoan laittamiseen.  Visuaalisen kauneuden luominen ympärilleni saa minun luovuuteni kukkimaan.  Koskaan ei tiedä mihin päätyy kun aloittaa puhtaassa, tyhjennetyssä huoneessa :)

Viime vuoden koristelua
Tänä jouluna meinasin käyttää punaisia perinteisiä joululiinoja, ja pysytellä muutenkin perinteisissä koristeissa, mutta näinkin myynnissä ihanan kultaiset liinat.  Olisikohan tämä joulu kultainen väriltään?  Kransseihin ihastuin viime vuonna ja niitä varmaan askarrellaan lastenkin kanssa. Ehtisiköhän tänä vuonna toteuttaa niitä muitakin askarteluideoita, joita netin ihmemaassa näkyy? Meillä on myös aika vilkas sosiaalinen elämä tälle joulukuulle kehittymässä...

Aion postata Adventtijutun joka Adventille.  Vuosi vuodelta haluan käyttää enemmän aikaa joulun hiljaiseen odotukseen ja sen sanoman mietiskelyyn.  Toivon, että lastenkin kanssa voimme nauttia juhlasta ja sen tunnelmasta aidossa mielessä, ei vain lahjapaketit silmissä kiiltäen (vaikka lahjojakin jouluumme kuuluu).

Elisabeth Elliotin kirjoista löysin seuraavan ajatuksen: "Se tosiasia, että olen nainen, ei tee minusta toisenlaista kristittyä.  Mutta se tosiasia, että olen kristitty, tekee minusta toisenlaisen naisen."  Toivon olevani toisenlainen nöyrällä mielellä; Elisabeth ei sano parempi, vaan toisenlainen.  Haluan olla erilainen.  Erottua joukosta tavalla, jolla Jumalaa pelkäävä nainen erottuu muiden naisten joukosta.  Enkä edes tiedä miten se onnistuu, eihän sitä eroa itse voi huomata.

Olen saanut joskus palautetta asioista, joita en ollut edes ajatellutkaan esimerkiksi.  Eräs perhe-elämäämme läheltä seurannut ihminen muuttui.  Hän sai kuulla omalta perheeltään: "Sen jälkeen kuin olet tutustunut tuohon perheeseen, et enää huuda lapsillesi niin kuin ennen."  Vau, ajattelin minä.  Elämämme on todistus, haluammepa tai emme.  

Löysin taas uuden, hyvän blogin ja sieltä tämän:

“Waste no more time arguing about what a good man should be. Be one.”
Marcus Aurelius
Ja ajattelin heti tätä naisena.  Ei meitä hyödytä pilkkujen viilaus ja listojen kirjoittamiset.  Älä tuhlaa aikaasi riitelemään siitä, millainen hyvän naisen pitäisi olla.  Ole yksi.  Niinhän se on, että elävän elämän todistus on voittamaton.  Jos haluat olla hyvä nainen, ota esimerkiksesi hyviä naisia. Ja ala elämään niinkuin hyvä, jumalaapelkäävä nainen.



20.11.2013

Lapsen Oikeuksien Päivä ja miksi ne eivät riitä

Piti laittaa ihan suurilla kirjaimilla tuo juhlapäivä!  Huomasin pari päivää sitten kalenterista, että lasten oikeuksien päivä on tulossa.  Silloin ajattelin, että voisin etsiä netistä lasten oikeudet ja laittaa ne tännekin esille.



Lapsen oikeuksien päivänä pidetään esillä sopimusta, jossa on sovittu kaikille lapsille kuuluvat oikeudet. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimuksen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille.  Se on valtioita sitova ihmisoikeussopimus.  Vain kolme maata maailmassa ei ole allekirjoittanut sitä.

Luin tämän sopimuksen läpi.  Siinä on 45 erityistä kohtaa, määritellen kaikki oikeudet, jotka lapsilla tulisi olla.  Sopimuksen kirjoittamisessa oli mukana valtioita, kansalaisjärjestöjä, sosiaalityöntekijöitä,  lakimiehiä, ihmisoikeusasiantuntijoita, hengellisiä johtajia, kasvatustieteilijöitä ja muita asiantuntijoita.  Heillä meni noin 10 vuotta sopimuksen kirjoittamiseen ja se on hyvin perusteellinen.

Jotenkin minua kosketti erityisesti artikla nro 6:

6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. 

Oikeus elämään.  Lapsella on oikeus jäädä henkiin ja kehittyä.

Silti hälyttävän suuri osa maailman lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan.  Kaksi vuotta sitten 6,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuoli.  Kaksi kolmasosaa näistä kuolemista olisi voitu estää (Wikipedia).  Voi miten paljon maailmassa onkaan tarpeita!  Vuonna 2009 maailmassa oli 31 maata, joiden alle 5-vuotiaista 10% kuoli.  Kuvittele tätä Suomessa; että jokaista tuntemaasi yhdeksää lasta kohti olisi yksi, joka ei selvinnyt viidennelle ikävuodelle.

Lapsella on siis oikeus elämään.  Mutta ei vain elämään sen alkuperäisessä määritelmässä; henkiinjäämistä ja kehittymistä.  Lapsella on oikeus yltäkylläiseen elämään. Jokaisella lapsella on oikeus ikuiseen elämään.  Siksi Lapsen Oikeuksien Sopimuksen artikla numero kuusi jää vajaaksi.

Lapsilla on oikeus kuulla, että heillä on mahdollisuus yltäkylläiseen elämään.  Mahdollisuus runsaaseen elämään, jossa runsaus ei tarkoita pursuilevia ruokakaappeja tai vaatekaappeja tai lelukaappeja.  Mahdollisuus elämän täyteyteen, jossa sydän voi olla täynnä iloa ja rauhaa ja voimaa huolimatta siitä kärsiikö henkilö sairaudesta, köyhyydestä tai koettelemuksista.  Yltäkylläinen elämä on vastakohta tyhjyydelle, tyytymättömyydelle ja tarkoituksettomuudelle.  Yltäkylläistä elämää elävältä ei puutu mitään.  

Jokaisella maailman lapsella on oikeus kuulla, että hän voi saada ikuisen elämän.  Että hän voi oppia tuntemaan ikuisen Jumalan, elämän antajan, henkilökohtaisesti.  Että hän voi paeta kuoleman valtaa, elää pelotonta elämää pelottavassa maailmassa.  Että tämä näkyvä ei ole kaikki mitä on, vaan on tulossa on parempaa.  On toivo.  Millaisen muutoksen ikuisen elämän lupaus saakaan aikaan ihmiselämässä!

"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus"-  tämä osui silmiini kun luin aiheesta (mutta hukkasin lähteen).  Sinulla, aikuisella, on velvollisuus, että maailman lasten oikeudet toteutuvat.  Lapsella on oikeus kuulla evankeliumi omalla kielellään, kultturellisesti ymmärrettävällä tavalla.  Meillä on velvollisuus siihen, että se toteutuu.  

Voimme lukea tämän sopimuksen artiklat ja lisätä sinne paljon muutakin rikkautta, jota meille on suotu Jumalan Sanassa.  Meillä kristityillä on oikeasti hyviä uutisia tämän päivän lapsille.  Meidän ei pidä piileskellä ja hiippailla mumisten jotain pyhäkoulutunneista ja kivoista iltapäiväkerhoista.  Meillä on sanoma, joka muuttaa maailmaa...ja sinä voit aloittaa sen sieltä oman lähiympäristösi lapsista.  Yhden lapsen maailma voi muuttua sinun välitykselläsi...ja hän saa omakseen Jumalan lapsen oikeudet.

Siunattua Lapsen Oikeuksien Päivää!




Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä (Unisefin sivuilta):

1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.

2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.

3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.

4. Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet.

5. Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa.

6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle.

7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

8. Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa.

9. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.

10. Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä.

11. Valtioiden on estettävä lasten laittomat kuljetukset maasta.

12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa.

14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä.

15. Lapsilla on oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.

16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa.

17. Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta.

18. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.

19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

20. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada valtiolta erityistä suojelua ja tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota lapsen kasvatuksen jatkuvuuteen sekä lapsen etniseen, uskonnolliseen ja kielelliseen taustaan.

21. Lapsi voidaan adoptoida, jos se on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

22. Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän tässä sopimuksessakin lueteltujen oikeuksiensa toteutumisesta.

23. Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomioida ja hänen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä.

24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa.

25. Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen hoito ja sijoituksen perusteet tulee tarkistaa ajoittain.

26. Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan.

27. Lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.

28. Lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua. Valtion on edistettävä toisen asteen koulutusta ja opinto-ohjausta sekä ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä.

29. Koulutuksen tulee kehittää lapsen kykyjä, ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista sekä suvaitsevaisuutta.

30. Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus ryhmänsä kulttuuriin, uskontoon ja kieleen.

31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.

32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään.

33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä.

34. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

35. Valtioiden on estettävä lapsikauppa.

Artiklat 34. ja 35.: kts. lisäpöytäkirja koskien lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa

36. Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä.

37. Lasta ei saa kiduttaa. Lasta ei saa rankaista julmalla tai halventavalla tavalla. Lapsen vangitsemista on käytettävä vasta viimeisenä keinona ja tällöin lasta on kohdeltava inhimillisesti ja hänen ikänsä huomioiden.

38. Alle 18-vuotiasta ei saa värvätä armeijaan eikä hän saa osallistua sodankäyntiin. Aseellisissa selkkauksissa on suojeltava lapsia. (Ikäraja nostettu lisäpöytäkirjassa viidestätoista kahdeksaantoista vuoteen.)

Artikla 38: kts. lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin

39. Väärinkäytösten uhriksi joutunutta lasta on autettava toipumaan ja hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan on edistettävä.

40. Lakia rikkonutta tai siitä epäiltyä lasta on kohdeltava hänen ihmisarvoaan kunnioittaen ja hänen ikänsä huomioon ottaen.

41. Jos valtion kansallinen lainsäädäntö turvaa lapselle paremmat oikeudet kuin tämä sopimus, sitä on noudatettava.

42. Valtion tulee huolehtia, että kaikki kansalaiset tuntevat lapsen oikeudet.

43. Tämän sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea.

44. Valtioilla on velvollisuus raportoida säännöllisesti lapsen oikeuksien toteutumisesta.

45. Erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla YK:n elimillä on oikeus ja velvollisuus arvioida ja edistää sopimuksen täytäntöönpanoa.

46. – 54. Nämä artiklat koskevat sopimukseen liittymistä, sen voimaantuloa ja muutoksia.


Kuvat: Free Digital Photos / Stuart Miles/ Vlado

17.11.2013

Miten yhdistää äitiys ja hengellinen työ


Kiire-postaukseen sain tämän kommentin ja sen vastaamiseen menee yhden postauksen verran tilaa:

Ihana ja ajankohtainen aihe, jota mietin itsekin paljon. Kiitos!  Tulikin mieleeni, että kirjoittaistko siitä, kuinka naisina voisimme Raamatun mukaan yhdistää hengellisen työn ja lapsiperheen arjen. Jos ottaa pyhäkouluvastuita, niin siihen tulee lisänä pyhäkoulupalavereita, koulutuksia... Ja taas olen hyvän asian vuoksi enemmän pois lasteni luota. Toisaalta lapset käyvät mielummin pyhäkoulussa kun äiti on siellä ja voin olla myös hetken muille lapsille läsnäoleva aikuinen. Varsinaista arjen tasapainottelua!

Et varmasti ole ainoa äiti, joka miettii lapsiperheen arjen ja hengellisen työn yhdistämistä. Meillä ei yksinkertaisesti riitä aika ja voimat tekemään kaikkea sitä hyvää, mitä haluaisimme.  Jos valinta olisikin hyvän ja huonon välillä, ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään kumman valitsee.  Mutta usein valinnat ovat hyvän ja paremman välillä...ja aina se ”parempi” ei ole selvästi nähtävillä.  Varsinkin kun kyseessä on seurakuntaperheen palveleminen.  Tässä asiassa ei ole yhtä ainoaa vastausta, koska jokainen perhe on ainutlaatuinen ja kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi on tärkeää. Mikä toimii yhdellä perheellä ei välttämättä toimi ollenkaan toisessa perheessä.

Kun puntaroin mielessäni tätä kysymystä, kiinnitin huomiota hengellisen työn ja perhe-elämän vastakkain asetteluun.  Olen nimittäin sitä mieltä, että kotiäitinä oleminen/perheen ykkössijalle asettaminen on hengellistä työtä.  Se, että haluat hoitaa lapsiasi ja kotiasi hyvin on hengellistä työtä! Kristityn perhe-elämä on hengellistä työtä. Se tuo kunniaa Jumalalle ja sen erilaisuus on todistus maailmalle.  Uudessa Testamentissa on useita kohtia, joissa naisten kotona tekemää työtä arvostetaan ja kohtia, joissa naisia käsketään rakastamaan lapsiaan ja pitämään huolta kodistaan (Tiitus 2 esimerkiksi).  Oman miehen ja lasten palveleminen ja kodin hoitaminen voi olla varteenotettava ura kristityn naisen elämässä.  Millainen siunaus onkaan koti, jossa äidillä on aikaa miehelleen ja lapsilleen ja myös muille ihmisille!  Mieti esimerkiksi käskyjä olla vieraanvarainen ja harjoittaa vieraanvaraisuutta ja käydä vieraisilla leskien ja orpojen luona!  Sen vuoksi ei pitäisi kokea, että olet kunnon kristitty vain, jos olet virallisessa toiminnassa mukana.  Jos sydämellä on oman kaupungin lasten tavoittaminen evankeliumilla, ensimmäisenä listalla pitäisi olla omat lapset.  Voit olla hengellisen työn tekijä, vaikka palvelemistasi ei näe kuin muutama harva.

Mutta en halua väheksyä halua olla mukana seurakunnan toiminnassa.  Meillehän on annettu lahjoja ja talentteja, joita voi nimenomaan käyttää muiden uskovien palvelemiseen ja rakentamiseen.  Vaikka muita voi siunata lahjoillaan ilman, että se on virallista seurakunnan työtä, käytännössä näemme muita seurakuntalaisia vain virallisissa kokoontumisissa.  Moni kokee oman tehtävänsä seurakuntaperheen keskellä itselle voimaa antavana ja oman luovuuden esilletuomisena.  Jumalan antamien kykyjen käyttäminen on siunaus ja rikkaus muillekin.

Mutta vaatii viisautta päättää milloin on aika keskittyä enemmän omiin lapsiin ja milloin aikaa riittää myös säännölliseen osallistumiseen erilaisissa palvelutehtävissä.  Mitä siis tehdä, jos sinulla on pieniä lapsia ja sinua kysytään johonkin vastuutehtävään?  Tässä muutamia ajatuksiani.


Juttele asiasta ensin aviomiehesi kanssa.  Hän tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu ja hän on kanssasi teidän perheen asiantuntija.  Monesti olen huomannut, että miehelläni on hyviä näkökulmia ja hän osaa esittää minulle hyviä kysymyksiä.  Hän myös tuntee ja tietää mitä meidän lapset tarvitsevat.  Arvostan hänen mielipidettään, enkä halua sitoutua vastuisiin, jotka vaativat isompia panoksia ja poissaoloa perheen luota, ilman hänen suostumustaan.  Tämä ei tarkoita sitä, että en ”saa” tehdä mitään ilman mieheni lupaa, vaan yksinkertaisesti haluan olla hänen kanssaan samaa mieltä perheen arkea koskevissa asioissa.  Samaahan toivon, kun mieheni miettii isompia, elämäämme vaikuttavia juttuja, kuten hänen työhönsä liittyviä asioita tms.  Päätösten yhdessä tekeminen on tärkeää.  

(Uskon myös, että lasten kasvaessa heidän mukaanottaminen päätöstentekoon on hirmu tärkeää.  Pienten lasten kohdalla se ei kuitenkaan ole vielä mahdollista, koska heillä ei ymmärrys riitä kokonaisuuksien arviointiin.  Teinien kanssa asia on ihan toinen, vai mitä teinien vanhemmat?)

Samoin, jos sinulla on luotettavia ja viisaita ystäviä, jotka tuntevat sinut hyvin, voit kysyä heidän  mielipidettään.  He voivat nähdä elämästäsi asioita, joille olet itse sokea.  Varsinkin jos he ovat itse mukana tai ovat olleet mukana vastuunkantamisessa, heillä on viisautta ja tietoa, josta sinäkin hyödyt.  On vaikea päättää mukanaolosta tehtävään, jossa et ole vielä ollut.  Nöyrä ihminen pystyy ottamaan vastaan palautetta ja ohjeita oman elämänsä suhteen.


Käytännön vinkkejä

Miten sitten toimia käytännössä vastuualueeseen liittyvien palaverien ja koulutusten suhteen?  Jos palavereja on todellakin joka viikko, kysyisin työn vetäjältä onko tämä varmasti tarpeen.  Riittäisikö harvemmin?  Varsinkin jos vetäjällä ei ole itsellään pieniä lapsia, hän voi olla tietämätön perhe-elämän haasteista ja lasten tarpeesta viettää kiireetöntä aikaa äidin kanssa.  Muistan itse kun olin nuorena seurakuntaharjoittelussa ja pyytelimme ihmisiä mukaan viikottaiseen kuoroiltaan.  Eräs äiti kertoi, että ei voi jättää lapsia yksin kotiin iltaisin.  En ollut hetkeksikään ajatellut tämän naisen lapsia, vaan olin olettanut, että hän voi tehdä vapaa-ajallaan ihan mitä haluaa, koska minäkin pystyin.  Voi olla ihan tarpeellista muidenkin kuulla, että tuot esille omien lasten tarpeet kun mietitään syksyn ja kevään palavereja.  Voit ehkä ehdottaa, että tavataan harvemmin, mutta käydään kerralla läpi useampi asia.  Usein infoa voi jakaa myös sähköpostin kautta; kaikkeen ei tarvita kohtaamisia.  


Palaverien järjestäminen

Palavereja voi myös järjestää kotona, jolloin on helpompi ottaa lapsia mukaan vieraisille tai kutsua muut teille. Tottakai lapsista syntyy taustamelua ja hälyääniä, mutta uskon, että pyhäkoulunvetäjille tämä on tuttua ja normaalia!  Jos kokoonnutte teillä kotona, olet kiinni palaverissa vain sen kokoontumisajan ja säästät matkoihin kuluvan, kalliin ajan.  Lapsille voi selittää, että äiti haluaa jutella muiden aikuisten kanssa nyt, jos haluat olla meidän kanssa, pitää ollaa hiljaa tai voit leikkiä omassa huoneessa.  Monesti joku meidän lapsista hiippailee palaverin aikana vähän syliin, mutta liukenee sitten taas omiin leikkeihin aika pian.  Jos muut tuovat omia lapsia mukanaan, lapsista voi olla kivaa leikkiä uusien ystävien kanssa silläaikaa kun pidätte palaveria.

Entä jos tarvitsette rauhallista palaveriaikaa eikä lapsien läsnäolo ole mahdollista?  Jos palaverit järjestetään aikana, jolloin miehesi on kotona, voisiko hän sitoutua viettämään laatuaikaa lasten kanssa tuona aikana?  Miehet monesti pitävät erilaisesta tekemisestä ja puuhaamisesta lasten kanssa.  Uimahalliretket, pyöräily, hiihto, luistelu, puutyöt, legorakennelmat tai muu reipas touhuaminen voi olla lapsista huippumukavaa kun isä on matkassa.  Siinä menossa ei huomaakaan, että äiti on käynyt palaveeraamassa.  Isäkin saa olla ihan rauhassa isä ilman, että äiti on varoittelemassa ja neuvomassa siinä vieressä miten lasten kanssa pitäisi olla. :)


Apulaisena oleminen

Joskus on myös mahdollista sopia, että et käy palavereissa perheen tarpeiden takia, mutta tulet mukaan pyhäkouluun ja autat kaikessa missä voit.  Usein pyhäkouluissa on tarvetta ylimääräisille käsipareille, jotka pystyvät auttamaan eikä siihen tarvita etukäteisvalmisteluja. Silloin lapset saavat äidin mukaan pyhäkouluun ja voit antaa huomiota muillekin lapsille. Opetusvastuussa oleva saa keskittyä opettamiseen, jos sinä autat lapsia keskittymään tai käymään vessassa ja ohjaat heitä askartelussa ja laululeikeissä tms. Pyhäkoulunvetäjillä voi olla pätevyysvaatimukset ja seurakunnista riippuen koulutusvaatimukset, mutta pääasiahan on, että lapsia rakastetaan ja he oppivat tuntemaan Jumalan ja saavat mahdollisuuden rakastua Jeesukseen.  Jos olet mukana näin vapaaehtoisena apulaisena, aikaa ei kulu valmistautumiseen etkä joudu käyttämänä aivokapasiteettiasi vastuutyön miettimiseen.  Oletko koskaan kuunnellut lapsesi kertovan jotain asiaa ja huomaat, että mietit koko ajan vain projektiasti tai muita asioita, joita sinun pitäisi tehdä?   Kun sinulla on liian monta mietittävää asiaa, puheluita tai vastausta vaativia sähköposteja, et pysty olemaan todella läsnä perheellesi.  Mutta jos olet mukana työssä auttavana käsiparina, et joudu käyttämään siihen muuta aikaa.


Lasten kanssa Jumalanpalveluksessa

Jos päätät sanoa ei pyhäkouluvastuulle, ja lapset eivät mene mielellään pyhäkouluun ilman sinua, voit istua Jumalanpalveluksessa lastesi kanssa.  Minusta ei Jumalanpalveluksissa pitäisi olla mitään lapsikieltoa.  Toisaalta lapsille pitää opettaa, että kunnioituksesta toisia kohtaan salissa istutaan metelöimättä ja huutelematta.  Tämä vaatii paljon kärsivällisyyttä ja opettamista vanhemmilta, mutta on ihan hyvä tapa oppia istumaan tietyissä tilanteissa rauhassa.  Lapsille voi ottaa mukaan piirrustusvihkon ja kyniä tai muuta hiljaista puuhaa.  Ajan kanssa he ehkä haluavatkin mennä pyhäkouluun ilman äitiäkin.  Lasten mukana oleminen Jumalanpalveluksissa on siunattua myös muille seurakunnan jäsenille!

Me olemme yhteiskuntana menneet ehkä ihan liikaakiin lasten eristämiseen joka tilanteessa omiin tiloihinsa, jossa he eivät ”häiritse”.  Pienellä vaivannäöllä voi kuitenkin opettaa lapsille, että kirkkosali on paikka, jossa jaksamme istua hiljaa ja kuunnella.  Seurakunta on perhe ja perheessä on kaikenikäisiä jäseniä, jotka kaikki opettelevat kunnioittamaan muiden perheenjäsenten tarpeita. On olemassa myös kirkkokuntia, jotka eivät edes järjestä lapsille mitään erillistä pyhäkoulua. Vanhemmat pitävät heidät mukana Jumalanpalveluksissa ja opettavat heitä istumaan paikoillaan ja kuuntelemaan.  Joskus pieniä lapsia pitää viedä ulos kirkkosalista, mutta periaate on, että perheet voivat osallistua yhdessä kokouksiin.   Tällaista voi olla käytäntö myös pienissä seurakunnissa, jossa ei ole pyhäkoulujen vetäjiä tai vain vähän lapsiperheitä.

  
Pyhäkoulutyön tukeminen

Vaikka et olisi mukana pyhäkoulussa, voit silti olla palvelemassa pyhäkoulutyötä monin tavoin.  Esimerkiksi voit ottaa muiden työntekijöiden lapsia hoitoon palavereiden ajaksi.  Me olemme perheenä olleet monta kertaa lastenhoitajana, kun ystävillä on ollut menoja tai koulutuksia tai tehtäviä.  Joskus meillä on ollut lapset yötäkin, jos vanhemmilla on ollut koulutusta kauempana.  Monen lapsen ensimmäinen yökyläily on ollut meidän kotona.  Minusta ei ole ollut ylimääräistä vaivaa pitää muiden lapsia omassa kodissa kylässä.  Samalla tavalla hoituu lapsiperheen arki, oli siinä vain omat tai muutama vieraskin lapsi mukana temmeltämässä.  Ja omat lapset nauttivat vieraiden kanssa leikkimisestä niin, että on jopa helpompaa kun heillä on mukavaa touhuseuraa pari päivää.  Yhdessä vaiheessa seurakuntamme lauluryhmän vetäjät toivat lapsensa meille hoitoon musiikkiharjoitusten ajaksi.  Tämä musiikkiryhmä on taitava ja heillä on usein esiintymisiä.  Olimme mukana työssä taustahenkilöinä, vaikkemme olleetkaan parrasvaloissa.  Olimme ”vain” lastenhoitoapuna.

Jo sekin, että rukoilee pyhäkoulutyön puolesta, kyselee vastuunkantajien kuulumisia ja jaksamisia, voi olla todella rohkaisevaa.  Jos muistat heitä rukouksin ja kysyt erityisiä rukousaiheita pyhäkoulun puolesta, voit olla tekemässä tätä työtä ilman että olet fyysisesti läsnä.  Unohdamme joskus, että tärkein osa mitään hengellistä työtä on rukous ja siinä voi olla mukana kuka vain.  Myös muunlainen muistaminen on ihanaa; lapsille voi leipoa välipalaa tai syntymäpäiväyllätyksiä, ohjaajia voi kutsua vierailuille kotiin jne.


Perheessä aika, jolloin lapset ovat pieniä, on ohikiitävää.  Joskus lasten kanssa vietety hetket ja päivät tuntuvat ikuisuudelta, mutta jälkeenpäin katsottuna lapset kasvavat hyvin nopeasti.  En usko, että kukaan katuu lastensa kanssa vietettyä aikaa...vaan pikemminkin liiallista puuhaamista muissa töissä.  

Tuliko teille lukijoille mieleen mitään muuta käytännön vinkkiä?  Miten olette yhdistäneet perhe-elämää ja muita vastuutehtäviä?

kuva: Free Digital Photos

13.11.2013

Rakastaa, vai rakastaa (uusinta)

~~~ Tässä uusintana eräs ensimmäisistä blogiteksteistäni.  Julkaisin sen melkein kaksi vuotta sitten, kun olin juuri aloittanut blogini. Aloitin silloin sarjan, jossa käydään läpi Tiituksen kirjeen toisessa luvussa esiintyviä ohjeita nuorille naisille. ~~~


Käyn tässä postauksessa läpi Tiituksen kirjeen ensimmäistä ohjetta nuorille vaimoille.  Sarjan ensimmäinen postaus aiheesta on täällä.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Rakasta miestäsi.

Raamatussa on useita listoja.  Uskon, että se, missä järjestyksessä asiat ovat listattu, ei ole sattumaa.  Kuten se kuuluisa rakkausruno 1. Korinttolaiskirjeen  luvussa 13.  Ensimmäisenä sanotaan, että 'Rakkaus on pitkämielinen'- eli rakkaus on kärsivällinen.  Miksi pitkämielinen, kärsivällinen?  Ehkäpä tämä näyttää meille hyvin nopeasti sen, että rakastammeko me todella toista ihmistä.  Olemmeko kärsivällisiä, jaksammeko odottaa, jaksammeko toistaa?  Onko tämä ihminen minulle todella tärkeä?  Jos joku on minua kohtaan kärsivällinen, huomaan sen, ja koen itseni rakastetuksi.

Kun näissä ohjeissa ensimmäisenä on miehiemme rakastaminen, sen täytyy olla tärkeää.  Kristillinen avioliitto perustuu miehen ja naisen väliseen liittoon...niinpä heidän välinen suhteensa on perheen perusta.  Miehillekin on Uudessa Testamentissa käskyjä rakastaa vaimojaan,  mutta keskityn tässä nyt Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeisiin naisille.  Miehen rakastaminen on siis hyvä asia.  Uskon, että avioliiton alussa siitä ei tarvitsekaan ketään muistutella.

Kun luin Carolyn Mahaneyn ajatuksia tästä aiheesta, mieleeni jäi erityisesti sanan 'rakastaa' alkutekstin mukainen merkitys.  Uusi Testamenttihan on kirjoitettu alunperin kreikan kielellä, ja alkutekstin sanoilla on monta kertaa laajempi ja syvempi merkitys kuin se, mitä suomen kielelle ollaan onnistuttu kääntämään.  Niinpä oppineen ja lukeneen Raamatunopettajan opetuksia on ilo kuunnella; tutuista Raamatunpaikoista löytyy lisää syvyyttä ja vahvempaa merkitystä.

Sanalle 'rakkaus' on kreikan kielellä useita sanoja, joilla kaikilla on oma vivahteensa ja merkityksensä. Uudessa Testamentissa näistä käytetään kolmea: agapan, philein ja stergein (huom. kirjoitusasu voi vaihdella).

Tiitus 2:4 käyttää sanaa 'philein'.  Tämä sana kuvastaa läheisten ystävien välistä rakkautta.  Se on hellä, rakastava, palava rakkaus.  Sitä käytetään kuvaamaan ihmissuhdetta, jossa toinen henkilö miellyttää minua, nautin hänestä ja kunnioitan suhdettamme.  Sanaa kuvaavat parhaiten mieltymys, kiintymys, pitäminen.

Carolyn Mahaney puntaroi Paavalin sanavalintaa ihmettelemällä miksi Paavali ei käyttänyt sanaa agapan, joka on yleisesti käytetty sana Uudessa Testamentissa, kun puhutaan rakkaudesta.  Agapan on sana, jota käytetään kun puhutaan Jumalan rakkaudesta, itsenä uhraavasta rakkaudesta; rakkaudesta, jonka kohteena voi olla jopa vihollinen.  Siinä rakkauden kohteessa nähdään jotain arvokasta.  Tuo mainitsemani Korinttolaiskirjeen rakkauslukukin käyttää juuri tätä agapan-sanaa.  Mutta Uuden Testamenti kirjoittajat eivät käytä näitä eri sanoja rakkaudesta sattumanvaraisesti, vaihdellen niiden paikkaa huolimattomasti.  Jokaisella sanalla todellakin on tietty merkitys juuri siinä kohdassa missä sitä käytetään.

Meillä toki on yhteinen käsky rakastaa lähimmäistämme juuri tällä itsensä uhraavalla rakkaudella, ja koska miehemme on meidän lähimmäisemme, emme saa unohtaa tätäkään osaa rakkaudesta.  Mutta kun katsomme käskyjä vaimoille rakastaa miehiään, Raamatussa käytetään johdonmukaisesti sanaa philein, ei koskaan sanaa agapan!  Miehille, toisaalta, käytetään aina käskysanaa agapan, kun heitä ohjataan rakastamaan vaimojaan.

Uskon, että Carolyn Mahaney osui naulan kantaan pohdinnoissaan:  Hän on sitä mieltä, että käskyt, joita aviopuolisoille annetaan, todistavat heidän erilaisista heikkouksistaan puolisoina.  Ehkä miehet ovat huonompia osoittamaan itsensä uhraavaa rakkautta, ja siksi he tarvitsevat muistutusta siinä.  Ja usein naiset ovat huonompia näyttämään kiintymys-rakkautta - siksi sanavalinta Tiituksen kirjeen toisessa luvussa.

Meidän tulee muistaa rakastaa aviomiehiämme hellällä, kiintymystä osoittavalla tavalla.  Tiedän, että naisille voi olla paljon helpompaa uhrautua.  Laitan ruokaa, siivoan, hoidan lapset, teen yhtä ja toista uhrautuvaista mieheni eteen.

Mutta entä ystävyyden vaaliminen, toisen arvostaminen, hellien ja intohimoisten tunteiden ylläpitäminen.  Miten on? Onko se sinulle helppoa? Tuleeko se luonnostaan?

Meidän täytyy opetella rakastamaan miehiämme tällä hellällä, palavalla rakkaudella.  Vanhempia naisia käsketään opettamaan nuorempia naisia rakastamaan miehiään näin.  Niinpä voimme päätellä, että se ei ole automaattista.  Me tarvitsemme siihen apua!

Uskon siihen, että kun koemme Jumalan armahtavaa rakkautta itseämme kohtaan, aviomiestemme rakastaminenkin tulee suoraan sydämestä.  Niinpä paistattele Jumalan rakkaudessa sinua kohtaan, ja opetellaan yhdessä rakastamaan miehiämme Jumalan tahtomalla tavalla.

 ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

(Löysin tältä sivulta pitkän artikkelin kreikankielen rakkaus-sanoista.  Minulla on artikkelin kirjoittajan kirjoittama kirjasarja Uuden Testamentin kreikasta, jota olen juuri alkanut lukea. Mielenkiintoista!)      
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...