29.12.2015

Elisabet


Mary and Elizabeth and John the Baptist from Nativity

Naiset usein esittelevät itsensä suhteessa toisiin ihmisiin.

Elisabet, Sakariaan vaimo.

Elisabet, Johannes Kastajan äiti.

Elisabet, Marian serkku.

Elisabet tulee tutuksi vain yhden evankeliumin kirjoittajan kautta.  Luukas kietoo Elisabetin tarinan jouluevankeliumiinsa niin, että on mahdotonta lukea neitsyt Mariasta ja Jeesuksen syntymästä ilman kertomusta siitä, miten hedelmätön vanhus synnytti maailmaan sen suurimman profeetan, Messiaan tienraivaajan, Johannes Kastajan.

Elisabet oli merkittävä nainen.

Hän tuli arvostetusta suvusta.  Elisabet oli Israelin kansan ensimmäisen ylimmäisen papin, Aaronin jälkeläisiä.  Sakarias, hänen miehensä, oli pappi, ja se kertoo jotain Elisabetin maineesta.  Papit saivat mennä naimisiin vain hurskaiden naisten kanssa, joiden moraalinen käytös oli moitteetonta.  Muuten he saastuttaisivat aviomiestensä pyhät pappistehtävät (3 Moos 7:1-7).  Elisabeth oli siis esimerkillisesti noudattanut Jumalan käskyjä nuoruudestaan saakka.

Elisabethilla oli yksi sydänsuru, jonka täyttymystä hän ei inhimillisesti enää voinut nähdä.  Hän oli lapseton.  Kulttuurissa, jossa naisen yksi suurimpia tehtäviä avioliitossa ja perheessä oli saada ja kasvattaa lapsia, hedelmättömyys nähtiin usein rangaistuksena.  Olihan kirjoituksissa selvästi sanottu, että Jumala avaa tai sulkee kohdun.  Jos ja kun Jumala oli sulkenut Elisabethin kohdun, eikö se ollut rangaistus?  Ehkä hänellä oli jokin salainen synti?

Tämä ei kuitenkaan ollut syynä Elisabethin ja Sakariaan lapsettomuuteen.  Heistä molemmista sanottiin, että he olivat hurskaita Jumalan edessä, he noudattivat kaikkia käskyjä ja säädöksiä nuhteettomasti.  Juutalaisen uskonnollisuuden mukaan he olivat tehneet kaiken oikein.  Lapsettomuus ei siis ollut Jumalan rangaistus heille virheistä ja rikkomuksista.

Lapsettomuus oli kipeä asia tälle pariskunnalle.  Vaikka he elivät elämäänsä nuhteettomasti, ihmiset silti ylenkatsoivat Elisabetiä.  Hyvästä suvusta tuleminen, täydestä sydämestä Jumalaa rakastaminen, uskollisena aviovaimona oleminen, mikään ei poistanut lapsettomuuden stigmaa Elisabetin elämästä.   Lapseton nainen oli sen aikaisen juutalaisen yhteiskunnan pohjasakkaa.  Elisabet kävi varmasti läpi samankaltaisia tunteita kuin Vanhan Testamentin hanki-minulle-lapsia-tai-minä-kuolen-Raakel (1 Moos 30:1) ja itken-enkä-syö-mitään-Hanna (1 Sam 1:7).

Sakarias, hänen miehensä pysyi uskollisena Herralle ja vaimolleen.  Vuosien lapsettomuuden jälkeen hänellä olisi ollut oikeus erota vaimostaan ja ottaa itselleen nuorempi vaimo, joka antaisi hänelle jälkeläisiä.  Sakarias olisi myös voinut kovettaa sydämensä Jumalaa kohtaan, joka ei näyttänyt antavan heille sitä, mikä oli normaalia ja hyvää.  Mutta hän jatkoi rukouksiaan, pyytäen Jumalalta lasta ja pysyi uskollisena vaimolleen Elisabetille.

Tämän vanhan pariskunnan elämä muuttui kertaheitolla eräänä päivänä.

Pappi Aaronin jälkeläiset oli jaettu kahteenkymmeneen neljään osastoon, jotka kukin hoitivat jumalanpalvelustehtäviä temppelissä viikon kerrallaan.  Tällä viikolla vuoro oli Abian osastolla, johon Sakarias kuului.   Tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa Sakarias sai tehtäväkseen mennä suitsuttamaan Herran temppeliin suitsutusuhrin.  Temppelissä suitsutettiin kaksi kertaa päivässä, ja kun Abian osastoon kuului yli tuhat jäsentä, oli suitsutustehtävä todennäköisesti ainutkertainen tapahtuma papin elämässä.

Sakariaan tehtävä oli mennä yksin kullalla päällystetyn alttarin luo ja laittaa suitsukkeet palavien hiilien päälle kansan seisoen ulkopuolella rukoilemassa.  Kun suitsukkeet paloivat, nousi hyväntuoksuinen savu temppelistä kohti taivasta, symboloiden kansan rukousten nousemista Jumalan luo.

Sakarias olisi voinut valita toisin.  Lapsettomuuden kipu ja pettymys olisivat voineet kovettaa hänen sydämensä Jumalaa kohtaan.  Miksi palvella Herraa, joka kieltää heiltä lapsen tuoman siunauksen ja ilon?  Miksi vaivautua kiittämään Jumalaa, joka ei vastaa vuosien ajan esitettyyn pyyntöön ja rukoukseen?  Miksi uhrata suurelle Luojalle, joka ei näytä olevan kykeneväinen antamaan heille edes yhtä jälkeläistä?

Mutta Sakarias on uskollinen.  Hän valitsee Jumalan palvelemisen.  Onhan Pyhissä Kirjoituksissa useita esimerkkejä Jumalan valitsemista miehistä, joiden vaimot olivat vuosien ajan hedelmättömiä.  Aabraham, Iisak, Jaakob; kaikki uskon esi-isät kärsivät vaimoineen pitkästä odotuksesta.  Ja vaikka Jumala ei vastaisikaan hänelle enää lapsen muodossa, sillä hän ja Elisabet olivat jo vanhoja, oli Hän silti ylistyksen arvoinen.  Sakariaan rukoukset nousevat yhdessä suitsutusuhrin savun kanssa Jumalan luo.

Kun Sakarias kääntyy poistuakseen, hänen hämmästyksekseen suitsutusalttarin vieressä seisoo yhtäkkiä Herran enkeli.  Vain muutaman kerran on enkeli ilmestynyt ihmisille.  Pelko valtasi vanhan miehen mielen; mitähän asiaa enkelillä mahtoi hänelle olla?  Enkeli antaa vastauksen pian rauhoitettuaan Sakariasta.  Rukouksesi on kuultu.  Vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, jonka nimeksi sinun on annettava Johannes.

Voin kuvitella miten Sakariaan korvissa humisee niin, että hän aivan kuin ei kuule enkelin lupauksia hänen lapsensa suhteen.  Minulleko lapsi?  Eihän se ole mahdollista, meille kahdelle vanhukselle?  Nämä sanat lipsahtavat hänen suustaan, aivan kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan Aabrahamista ja Saarasta.  Uskomattomia uutisia!  Mahdoton lupaus!

Sakariaan epäusko tuli esiin onnettomalla hetkellä, mutta Jumala ei vetänyt lupaustaan pois.  Sakariaan äänen Hän vei, luvaten antaa sen takaisin lupauksen täytyttyä.  Kun Sakarias viimein tulee ulos temppelistä ihmettelevän kansan eteen, hän ei kykene kertomaan mitään kokemuksestaan.  Siitä kansa tiesi, että hän oli nähnyt näyn ja katselevat hämmästyneinä viittoilevaa pappia.

Palvelusjakson loputtua Sakarias kiiruhtaa kotiinsa.  Elisabet on varmasti jo kuullut Sakariaan kokemuksesta – ehkä hän oli itsekin kansan joukossa rukoilemassa tuona päivänä.  Hän oli varmasti kärsimättömänä odottanut miehensä kotiinpaluuta saadakseen selityksen miehensä mykkyydelle.

Voin kuvitella Sakariaan viittovan ja yrittäen selvittää vaimolleen lupausta, jonka hän enkeliltä sai.  Osasiko Elisabet lukea?  Ehkä Sakarias kirjoitti tapahtuman hänelle ylös.  Ehkä hän vapisevin käsin aukaisi Malakian kirjan käärön ja painoi sydämeensä Jumalan viimeiset sanat kansalleen, puhuttu 400 vuotta aiemmin: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.  Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”  Minun poikani!

Jumalan armo tuntuu erityisen suloiselta silloin, kun se tulee vastauksena vuosia kestäneisiin rukouksiin.  Nyt vastausta ei saa vain Sakarias, henkilökohtaisesti, vaan koko Israelin kansa yhteiseen kaipaukseensa.  

Miten toiveikas tunnelma kodissa mahtoikaan olla noina päivinä!

Ehkä avioliiton hedelmällisinä vuosina ilmapiirissä oli ollut ahdistavia kysymyksiä, kun joka kuukausi pettymys valuu esiin.  Kun hedelmälliset vuodet olivat kuihtuneet kasaan, katkeransuloinen haikeus valtaa mielen… Ei vanhemmuus ollutkaan meidän osa… Mutta nyt Sakariaalla ja Elisabetilla on enkelin antama lupaus: te saatte poikalapsen!  Avioliiton intiimihetket olivat varmasti jännittäviä monella eri tavalla!

Kun Elisabet tuli raskaaksi, hän pysytteli salassa ensimmäiset viisi kuukautta.  Kukaan ei tiedä varmasti miksi hän vetäytyi pois ihmisten luota.  Voisi kuvitella päinvastaista, miten hän innoissaan kulkisi kertomassa naapureilleen ja sukulaisilleen, että hän ei ollutkaan kirottu; hän on raskaana!  Miten Elisabet olisikaan voinut todistaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä heti ensimmäisten raskausviikkojen aikana.  Mutta hän päättää pitää raskautensa täysin ihmisten silmien ulottumattomissa.

Jotkut arvelivat, että hän halusi olla varma, että suurimmat riskikuukaudet keskenmenolle ovat ohi.  Tai ehkä hän tiesi, ettei pysty vakuuttamaan kenellekään olevansa todella raskaana ennen kuin se oli selvästi nähtävissä.  Jonkun mielestä Elisabet päätti olla hiljaa raskaudestaan, koska hänen miehensäkään ei pystynyt siitä puhumaan.

Pidän eniten selityksestä, jonka mukaan Elisabet vietti ensimmäiset kuukaudet salassa, koska hän luotti Jumalan poistavan hänen yltään lapsettomuuden häpeän omassa aikataulussaan.  Elisabet luotti siihen, että Jumala, joka lähetti sanansaattajansa kertomaan lapsen tulosta, avaisi tilanteen myös muille kertomiseen.  Niinpä hän päätti odottaa hiljaisuudessa, nauttien tulevasta ilosta kahden kesken miehensä kanssa.  Miten erityisellä tavalla Jumala olikaan kohdannut Elisabetiä!  Ja miten erityistä luottamusta Elisabet osoitti viettäen hiljaiseloa viiden kuukauden ajan.

Ehkä Sakarias ja Elisabet etsivät Kirjoituksista jokaisen profetian ja lupauksen Messiaasta ja Hänen sanansaattajastaan, valmistautuen olemaan vanhempina erityiselle lapselleen.  Kokivatko he olevansa vähäisiä tehtävässään?  Pohtivatko Sakarias ja Elisabet miten he pystyisivät opettamaan poikansa tuntemaan Jumala ja Kirjoitukset kuten juutalaisissa perheissä tapana oli, ja milloin Johannes tulisi ymmärtämään tehtävänsä?

Vihdoin Jumala järjestää päivän, jolloin Elisabetin raskauden salassapito loppuu.

Hetki ylistää Jumalaa ääneen tulee, kun nuori sukulaistyttö Maria tulee vieraisille Nasaretista.  Maria, kantaen luvattua Messiasta.  Kuullessaan Marian tervehdyksen, Elisabet tuntee, kuinka lapsi hypähtää ilosta hänen kohdussaan.  Välähdyksessä Elisabet ymmärsi, Pyhän Hengen antamalla ymmärryksellä, että Maria on raskaana, Marian poika on Messias.

Elisabetin siunaus tuo esiin hänen nöyrän ja vaatimattoman sydämensä.  Hän keskittyy kunnioittamaan Jumalan valittua.  Vanhempi nainen kutsuu nuorta sukulaistyttöä ”Herrani äidiksi” ja ”Siunatuksi vaimojen joukossa!” antaen kaiken huomion Marialle.  Hänessä ei ole näy hiukkaakaan kateutta eikä tarvetta tuoda itseään ja erityistä tehtäväänsä esille, vaan Elisabet iloitsee täysin Jumalan Marialle antamasta kunniasta.  Hän ei koe olevansa Marian vierailun arvoinen!

Elisabetilla oli erityinen tehtävä vahvistaa Marian uskoa ja luottamusta siihen, että hän oli Jumalan valitsema neitsyt saattamaan Messias maailmaan: kun enkeli Gabriel ilmestyi Marialle, hän oli maininnut Elisabetin raskauden merkkinä siitä, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.  Nyt Elisabet tiesi, ilman, että Maria sanoi sanaakaan, että Marian lapsi tulisi vapahtamaan koko maailman.

Kolmen kuukauden ajan nämä kaksi naista kiittivät yhdessä Jumalaa Hänen valinnoistaan.  Johanneksen, tienraivaajan, äiti ja äiti Immanuelille, jolle tie piti raivata.  He varmasti rukoilivat poikiensa puolesta ja iloitsivat siitä, että kansan pitkä odotus oli päättymässä heidän odotuksensa kanssa.

Ajan tulessa Elisabetin naapurit tulivat iloitsemaan pojan syntymästä.  Heillä oli mielipide siitä, mikä nimi pojalle annettaisiin: tottakai Sakarias, isänsä mukaan, kuten tapana on.  Mutta Elisabet pysyy vahvana.  Jumala oli käskenyt heitä antamaan pojalle nimen Johannes, ja ihmisten vastaväitöksistä huolimatta Elisabet pitää päänsä.  Apuun kutsutaan Sakarias, ehkä hän saisi vaimonsa kuuntelemaan.

Sakarias ei osaa puhua, joten hän kirjoittaa taululle vahvistuksen vaimonsa sanoille: ”Johannes on hänen nimensä.”  Samalla hän saa puhekykynsä takaisin ja välittömästi kiittää ja ylistää Jumalaa.  Ihmiset katselivat pyhä pelko mielessään tätä pientä perhettä.  Jokaisessa talossa puhuttiin näistä tapahtumista: Sakariaan näystä ja puhekyvyn menettämisestä, vanhan Elisabetin raskaudesta ja pojan syntymästä.  Sakariaan puhekyvyn palautumisesta ja ennustuksesta.  ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”
 
Kun luemme kertomuksen loppuun saakka, tiedämme miksi Elisabethin piti odottaa raskaaksi tulemistaan vuosikymmenten ajan.  Jumala oli valinnut heidät vanhemmiksi profeetoista suurimmalle, Johannes Kastajalle.  Hänen syntymisensä aika oli tarkoin päätetty.  Tämän raskauden ja tämän lapsen piti olla ihmeellinen tavalla, jolla ei jäisi epäilystäkään siitä, että Jumalalla oli kätensä heidän yllään.

Jumala ei aina anna meille mitä me pyydämme.  Hän ei anna meille ansioidemme mukaan.  Hän antaa omista rikkauksistaan, oman armonsa mukaan, enemmän kuin me koskaan osaamme pyytää tai ajatellakaan (Ef 3:20).  Ja Hän iloiten antaa niille, jotka luottavat Häneen ja tottelevat Häntä mahdottomissa tilanteissa.



Lähteitä:

Gien Karssen: Her Name Is Woman  (kirja)

Richrad L. Strauss:  Impossible Things Do Happen—The Story of Zacharias and Elizabeth  (artikkeli) 

Nettikommentaari Luukkaan evankeliumista  

http://hermeneutics.stackexchange.com/questions/7710/why-did-elisabeth-remain-in-seclusion-in-luke-124


Kuvat:
Elisabet ja Sakarias temppelissä:  www.tes.com
Maria, Elisabet ja Johannes:  www.deebrestin.com

21.12.2015

Jouluun mahtuu monenlaista tunnelmaa

Kirjoitin viime viikolla joulukolumnin Ruut-lehteen.



Olen jo monta vuotta herkistynyt joulunaikaan siihen, että kaikilla ei ole niin ihanat joulutunnelmat kuin mitä unelmien jouluissa on.

On sairautta: joku viettää tänäkin vuonna aaton teho-osastolla, kivuissa tai hädin tuskin tajuissaan.

On yksinäisyyttä ja surua, ehkä tänä jouluna yksi paikka on ensimmäistä kertaa tyhjänä.  Kuten eräällä ystävällä, jonka sähköpostista lainasin palasen kolumniin.  Juhlan sijaan suunnitellaan hautajaisia.

On niitä, joiden elämässä joulu nostaa esiin pettymyksiä ja täyttymättömiä toiveita.

Mitä tarjottavaa joulun päähenkilöllä on tällaisessa todellisuudessa elävillä lähimmäisille?  Vanhassa testamentissa on eräs kohta, jota usein luen juhlien edellä.    Lue kolumni Ruut-lehden sivulta.



Kuva:  FreeDigitalPhotos.net/“Candles Light” by koko-tewan

15.12.2015

Parhaat lahjaideat ihan jokaiselle



Tykkään antaa joululahjoja ajatuksen kanssa, mutta joskus on vaikea keksiä kivoja ideoita - varsinkin jos lahjoja on ostanut samalle ihmiselle jo vuosien ajan (aviopuoliso).  Jos läheisesi kommunikoi rakkautta parhaiten antamalla lahjoja, todennäköistä on, että hän myös arvostaa lahjojen saamista.  Lahjat eivät ole hänelle vain esineitä, vaan rakkaudenosoituksia.  Ja kyllähän muidenkin mieltä lämmittää jouluinen muistaminen - olet tärkeä!

Joskus perheet tekevät lahjanostoon leikkimielisiä sääntöjä, joita noudattamalla lahjan pitää löytyä.  Mieleeni on jäänyt mm. se, että lahja pitää ostaa kirpputorilta tai että lahjan pitää alkaa tietyllä kirjaimella.  Silloin koko perhe ostaa toisilleen esim. k-kirjaimilla alkavia lahjoja.  Nämä ovat ehkä mukavimpia aikuisten kesken, koska pikkulapset eivät ymmärrä eivätkä arvosta leikkimielistä   ajatusta lahjan takana :)

Netissä on vilahdellut jos jonkinlaista lahjalistaa, ja kirjoitin itsekin idealistan lapsiperheille.  Päätin koota tähän erilaisia lahjalistoja elämäsi henkilöille.  Erityisesti aviomiehelle sopivan lahjan löytäminen voi olla hankalaa, enkä ole ainoa, joka tämän on todennut!  Jos tilaaminen ei onnistu Suomeen, ideoita voi kuitenkin löytää omiin shoppailukäynteihin.  On kai siellä muitakin, joilla ei ole vielä kaikkia lahjoja ostettu...?



Hot, Holy & Humorous blogin kirjoittajan lahjalista tälle vuodella.  Lopusta löytyy myös muita linkkejä erilaisiin lahjalistoihin.  Pääpaino on aviopuolison ilahduttamisessa intiimitilanteissa, vink!

To Love, Honor and Vacuum-blogisti kirjoitti listan mahdottomille miehille.  Meillä on kotona yksi tällainen mahdoton mies, jonka lahjatoiveet sisältävät johtoja, tekniikkaa ja kummia numero-kirjain-yhdistelmiä.  Listassa on tosi hyviä ideoita ja ehkäpä käytän niistä yhden tai kaksi tänä vuonna, jotta miehen ei tarvitse ostaa kaikkia lahjojaan itse.

Samalta kirjoittajalta lista muutama vuosi sitten, täynnä pieniä kivoja, käteviä ja seksikkäitä ideioita.

Ann Voskampin lahjalistalla on kauniita lahjoja, jotka tekevät hyvää.   Tykkään erityisesti hänen poikansa tekemästä puisesta adventtipolusta, jossa aasin kantama Maria siirtyy päivä päivältä joulua kohti.    

AskMen-sivu popsahti esiin kun etsin lahjalistoja.  He tarjoavat 25 lahjaideaa miehelle, ja sieltä löytyi kirja fysiikasta, josta arvelin, että oma mieheni voisi tykätä.  Kun kävin listaa läpi hänen kanssaan, tämä kirja oli juuri se, joka sai aikaan positiivisen äännähdyksen.  Kommenteissa on lisää ehdotuksia.

Dodon sivuilla on pitkä lista, 100 erinomaista ainutlaatuista lahjaideaa.  Sieltä löytyi itsellenikin toiveita, ehkäpä pitäisi lähettää lahjalista miehelle ja vinkata paria juttua.  Mies ostaisi varmasti mulle  huumorimielessä hammastahnatuubinpuristajan, käytän nimittäin tuubeja monta päivää vielä sen jälkeen, kun mies heittäisi ne tyhjänä roskiin.  Lopussa on mukavia tee-se-itse-vinkkejä joulua varten.

The Pioneer Woman eli Ree on koonnut tonttuineen sivuille lahjaehdotuksia jokaiselle.  Itseäni ihastutti pieni kuparinen elefantti, johon voi ripustaa sormuksia.  Lapsille on kauniita ideoita, erityisesti sisäkkäin sopivat puiset eläimet viehättäisivät varmasti meidän kuopusta.  Mies huomasi tarvitsevansa uuden lompakon, vaikkei vielä olla Jeesus-teipin varassa,  mutta haluaa ostaa sen itse.  Huoh.

Uncommongoods-sivuilla on useita lahjalistoja, lajiteltuina joko vastaanottajien (naiset, kokit, nörtit jne.) tai lahjan hinnan mukaan.  Kävin katselemassa lahjoja miehille ja sitten annoin raadin arvostella aviomiesten listan - ei kelpuutettu mitään - ja nörtin listan, jossa pari ehdotusta sai aikaan vähän naurua, ja sukista muisti, että tarvii uusia lämpimiä sukkia, mutta kuten sanoin, meillä asuu mahdoton mies :)  Sanoi se kyllä haluavansa pöytäsahan, jonka se kuitenkin käy itse ostamassa...

Unveiled Wife-avioliitto bloggaaja on myös koonnut lahjalistan aviomiehille.  Listan lopulla oli myös kommentti lukijalta ja tosi kiva lahjaidea: anna lahjaksi jotain, joka teillä löytyy jo kotoa, mutta jolla on symbolinen merkitys teille molemmille.  Kirjoita mukaan kirje, jossa kerrot miksi tämä esine on tärkeä sinulle.  Lahja voi olla ensimmäisen yhteisen kodin avain, matkamuisto tms.

Loppuun lahjaideoita, joita ei kääritä pakettiin.  Nämä ovat lahjoja, jotka evankeliumi mahdollistaa naisen elämässä ja joista saa nauttia läheisetkin.  Monet listan asioista ovat olleet aiheina blogissani...joten tätä listaa voisin opiskella itse tänä jouluna!

Jos olet löytänyt kivan lahjaidealistan, vinkkaa kommenteissa ja lisään sen tänne!



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
Feelart
Start08


2.12.2015

Onko joulupukkia olemassa?

Lahjat ovat niin olennainen osa länsimaista joulunviettoa, että on ihan mahdotonta olla huomioimatta joulupukkia.  Miten vanhempana selittää joulupukki lapselle kristillisestä näkökulmasta? 


En ole mikään minimalisti joulunvieton suhteen; innostumme joka vuosi koristelemaan ja laittamaan kotia joulukuntoon heti joulukuun alusta saakka.  En usko, että joulun henkeen kuuluu asketismi eikä joulun pitäisikään olla pelkkä hengellinen tai henkinen kokemus.  Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, ja Jeesuksessa Jumala, joka on henki, tuli lihaksi, materiaksi.  Hän tuli elämään fyysisen elämän keskellämme, rakastamaan, itkemään, palvelemaan, kärsimään, iloitsemaan ja juhlimaan.  Ensimmäinen joulu oli hyvin fyysinen kokemus.  Erityisesti naiseuden kannalta ajateltuna raskautta ja synnytystä fyysisempää kokemusta naiseudesta saa hakea.

Otamme siis joulun vastaan myös materiaalisesti.  Leivomme, nautimme, askartelemme.  Tiskialtaassa likoaa ylimääräisiä astioita, sukanpohjiin takertuu langanpätkiä ja seinille ilmestyy lasten hartaudella tekemiä koristeita.  Kun supattelemme lahjaideoita toisillemme, väistämättä ajatus joulupukista nousee esiin.  Tänäänkin eräs lapsista mietti kovasti, että onko joulupukkia olemassa.  ”Kyllä sen täytyy olla olemassa, koska meillä on nämä joulukalenterit.”, oli pienen päätelmä.  Katsomme yhdessä kalenterin takaa sen tekijän, mutta joulupukin olemassaolo askarrutti vielä illalla. 

Minulle ei ole koskaan syötetty tarinaa joulupukista totena.  Äitini vastasi heti ensimmäisiin kysymyksiini, että siellä joulupukin puvun sisällä on joku ihan tavallinen ihminen.  Hänen periaatteenaan oli kertoa lapsille aina totuus – sillä jos totuutta ei kerrota niinkään satumaisesta hahmosta kuin joulupukista, miten olettaa lasta uskomaan, että kertomukset Jumalasta ja Raamatusta ovat totta?  Niinpä joulupukit, tontut, punakuonoiset porot ja ynnä muut on meillä lapsuudenkodissa aina ymmärretty joulun satuina, kivoina, mutta täysin mielikuvituksellisina olentoina.  

Niinpä huvittavaa oli lukea Ylen sivuilta tämä uutinen: Vaasan seudun lapset olivat järkyttyneet ja pahastuneet, kun jumalanpalveluksessa kirkon harjoittelija oli paljastanut lapsille, että lahjoja ei tuo joulupukki, vaan isä ja äiti.  Kirkon tehtävänä on kertoa totuus, ja vaikka tästä episodista voi keskustella siitä, että oliko joulupukki nyt tärkeä maininta jumalanpalveluksen yhteydessä ollenkaan, ei pääse mihinkään siitä, että harjoittelija kertoi lapsille totuuden. 

En itse ole sitä mieltä, että lasten joulunodotus ja –tunnelma menee piloille, jos joulupukin kerrotaan olevan satuolennon.  Kysymyksessä on mielestäni vanhempien luotettavuus: kertovatko he minulle aina totuuden vai huvittelevatko he kustannuksellani?  Perustuuko nykylapsen ilo ja toivo valheeseen ja aikuisten satuihin?  Miltä lapsesta tuntuu, kun hän lopulta ymmärtää uskoneen satuihin?  Minulla ei ole tästä omakohtaista kokemusta.  Jättääkö tämä sisälle pettymyksen ja nakertavan ajatuksen, että enpä voi uskoa mihinkään aikuisen kertomaan?   

Miten siis vastaamme lastemme kyselyihin joulupukista?  Miehelläni oli hyvä vastaus, kun lapsen mielessä eli vielä kysymys joulupukista.  Hän kertoi legendan Turkin alueella eläneestä Pyhästä Nikolaoksesta, piispasta, jonka sanotaan antaneen salaa lahjoja köyhille ja joka rakasti lapsia.  Vaikka Pyhän Nikolaoksen legenda on täynnä arvauksia ja sanoja ”luultavasti”, ”todennäköisesti” ja ”perimätiedon mukaan”, useissa maissa Pyhä Nikolaos on se mies, joka tuo lapsille joulunaikaan lahjoja.  Nykyisen joulupukinkin sanotaan osittain perustuvan Pyhään Nikolaokseen.  Hän on historiallinen hahmo, ei Korvatunturilla tonttujen kanssa asustava satuolento. 


Vietimme viime vuonna joulukuun alussa Nikolauksen päivää hollantilaisten ystävien kanssa.  Jokainen sai lahjan, jonka Nikolaus oli jättänyt kotiin.  Paketit oli kääritty mielikuvituksellisiin muotoihin ja jokaisessa oli arvoituksellinen runo.  Lapsista oli kiva aukaista pikku lahjoja, jotka Nikolaus oli tuonut.  Jouluperinteitä on siis kussakin maassa ja pystymme uskon horjumatta pitämään hauskaa eri tavoilla.  Kuuntelimme parina viime vuonna äänikirjana ”Joulutarina”-nimisen sadun, jossa on suomalainen versio pukin synnystä.  Kiva satu sekin, vähän surullinen kyllä, suomalaiseen makuun. 

Kristittyinä vanhempina joulun tärkein sanoma on Jeesus Kristus ja haluan, että kaikki meidän joulussa kertoo Jeesuksesta.  Jos sinne joku pukkikoristekin on eksynyt mukaan, se otetaan mukaan joulusatuna, mutta siitä ei tehdä pääasiaa.  Joulupukki ei meillä vieraile, eikä lapsia lakihenkisesti kiristetä käyttäytymään hyvin, jotta he saisivat pukilta lahjoja.  Itse asiassa uskon, että lapsemme kyselyt joulupukista nousivat juuri siitä, että emme ole koskaan kertoneet lapselle joulupukkisatuja.  Hän on vain nähnyt pukin joulupiirretyissä tai jossain, ja ihmetteli että mikäs tämän joulupukkijuttu oikein onkaan.

Jos joulupukista puhuisimme, ja ehkä pitäisi käydä tämäkin hahmo lasten kanssa läpi, vertailisin joulupukin "lupauksia" Jumalan lupauksiin.  Pukki tulee kerran vuodessa; Jeesus on luvannut olla luonamme aina.  Joulupukki palkitsee kiltit lapset, Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, jne. Silloin voisimme löytää Jeesuksesta kaiken sen, mitä tarvitsemme ja enemmänkin; suuren ilon! 
 
Kuten joka vuosi, vietämme Adventtisunnuntait yhdessä ystävien kanssa.  Sytytämme kynttilät, laulamme joululauluja ja puhumme tulevasta Messiaasta, joka tulee pelastamaan meidät synneistämme.  Joulun ihmeellisin sanoma on se suunnaton armo, jonka me ”tuhmat lapset” saamme osaksemme, tehtävämme on vain vastaanottaa tämä ihmeellinen lahja.  John Piperin vastauksesta:  jos Jeesus ei ole riittävä tuomaan sinulle joulun tunnelmaa, et ehkä tunne Häntä kovin hyvin. 

Uskonkin siis, että vanhemmat, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta joulun todellisesta sankarista, pitävät kiinni joulupukkisadusta, jotta heidänkin joulunsa voisi olla täynnä kutkuttavaa odotusta, salaisia valmisteluja, toiveiden täyttymystä.  Joulun harras tunnelma, joulun taika ei nimittäin ole pelkkää jouluhörhöjen toiveunta, vaan ihan täyttä totta.  Jouluna täyttymyksen saa satoja vuosia odotettu pelastussuunnitelma, siihen liittyy ihmeitä ja toivoa ja mikä parasta, tätä tunnelmaa saa kantaa sydämessään ympäri vuoden.  Joulu joka päivä, oikeasti.  

Kerro siis lapsille totuus joulupukista.  Sitten kerro lopullinen Totuus: Jeesus Kristus ja keskittykää juhlimaan Häntä joulussanne!


Kuvat Wikipediasta. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...