30.10.2014

Sananlaskuja lapsen kanssa





Tapasin kerran erään ihmisen, joka kertoi harrastuksekseen sananlaskut.  Aika mielenkiintoista, eikö?  Mietin, että olikohan hänellä mielessä Vanhan Testamentin Sananlaskut vai ihan kaikenlaisten viisauksien keräileminen.  Tykkään itse keräillä sanontoja ja viisauksia ja mieleen ovat jääneet useat Sananlaskut, koska ne nyt vain ovat niin naseva tapa tuoda esiin jokin totuus.  Raamatun sananlaskut ovat myös paljon arkisuomen puheessa.  Kuulostaako tutulta seuraavat sanonnat:


Mene laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. (6:6)
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä (9:10)
Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä (10:26) 
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla (11:22).  
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta (17:5) 

Sananlaskujen tarkoitus on moniosainen:  Ne antavat kyvyn oppia ja soveltaa Herran pelkoa elämään, antavat taitoja elämiseen (menestyksekkääseen elämiseen) luonnollisen järjestyksen ja Jumalan sanan alueilla,  viisauden ja opetuksen tunteminen, ne antavat opetusta taidollisessa käyttäytymisessä, vanhurskaudessa, oikeudessa ja vilpittömyydessä, auttavat yksinkertaisia ymmärtämään, auttavat nuoria tiedossa ja taidollisuudessa, lisäävät opin ja ymmärryksen hankkimista, auttavat ymmärtämään sananlaskuja, vertauksia, viisaita sanontoja ja arvoituksia sekä oppimaan Herran pelon. (1:2-7).   

Sananlaskujen tietäminen siis rikastuttaa elämää tosi paljon.  Ei vain sen tarjoaman viisauden vuoksi, vaan sen kieli on myös monipuolista ja kaunista luettavaa.  Olen jo pitkään miettinyt, miten aloittaa tämän kirjan opiskelu lasten kanssa.  Haluan siis nimenomaan käydä tätä Vanhan Testamentin viisauskirjallisuutta läpi heidän kanssaan.  Inspiraation tähän olen saanut jo vuosia sitten, kun luin perheistä, jotka lukevat joka päivä yhden luvun Sananlaskujen kirjasta, jossa on kätevästi 31 lukua.  Haeskelin meille sopivaa opiskelumallia lukien läpi useita tapoja, joita perheillä on ja viimein olen päätynyt sellaiseen tapaan, joka sopii meidän perheelle tällä hetkellä parhaiten.

Kerron tässä nyt teillekin, jos siellä on perheitä, joille tämä tapa voi sopia.  Istumme yhdessä lukemaan päivän luvun.  Isommilla lapsilla on omat Raamatut, joista he seuraavat tekstiä.  Pienemmät istuvat ja harjoittelevat kuuntelemisen jaloa taitoa.  Luen luvun ääneen itse, koska luvut ovat aika pitkiä ja niiden kieli on rikasta.  Lapset kuuntelevat ja luvun lukemisen jälkeen aloitamme keskustelun.  Nostan luvusta esiin kaksi tai kolme jaetta.  Valitsen ne lasten ikään ja elämäntilanteeseen sopien.  Luen jakeet ääneen tai lapset lukevat ne ääneen ja kyselen lapsilta mitä se heidän mielestään tarkoittaa.  Etsimme sananlaskulle selitystä ja sitten keksin niiden teeman mukaan meidän elämästä esimerkkejä.  Lapset keksivät myös mielellään esimerkkejä sananlaskuihin, ja vaikka ne eivät aina ihan nappiin osukaan, saa siitä hyvän tuntuman siitä, miten asia on ymmärretty.  

Tämä kaikkien yhdessä viettämä aika on noin 15-20 minuuttia ja sen jälkeen lapset usein haluavat piirtää asiaan liittyvän kuvan, mikä sopii minulle.  Emme opettele tässä vaiheessa jakeita ulkoa, mutta se voisi olla seuraava askel.  Itselleni ne jäävät aika nopeasti mieleen ja kertailen niitä sitten lastenkin kanssa, mutta mitenkään systemaattisesti me ei olla niitä opeteltu ulkoa.  

Voit antaa lasten etsiä joka luvusta Sananlaskujen kirjan teemoja.  Niitä lukiessa nimittäin tulee tutuksi usein toistuvat aiheet eli teemat kuten viisaus ja hulluus, ahkeruus ja laiskuus, rehellisyys ja petos, saituus ja anteliaisuus, oikeus ja vääryys, vanhurskas ja jumalaton jne.  Ajattelin ottaa tämän teemankäsittelyn esille vähän myöhemmin, kun olemme päässeet pidemmälle Sananlaskujen kirjan lukemisessa.  Ajatuksenani on kirjoittaa paperille teemat otsikoiksi ja kerätä sinne löytämiämme jakeita.  Olen joskus jopa miettinyt, että miksi niitä ei ole alunperin jo jaoteltu aihepiirien mukaan, niin että tiettyjen jakeiden löytäminen olisi helpompaa, mutta tässä on varmasti joku viisaampi ollut niitä kirjoittamassa ( :) Sananlaskujen kirjoittaja kuningas Salomon oli viisaudessaan niin suuri, ettei ole tänäkään päivänä löydetty vertaista)


Ahkera muurahainen

Isommilla lapsilla on vielä lisätehtävä Sananlaskujen parissa.

Tein erään mallin mukaan lukuraporttisivun.  Annan sen isommille lapsille heidän henkilökohtaiseen Sananlaskujen kirjan opiskeluun.  He valitsevat päivämäärän mukaisen luvun ja lukevat sen itsenäisesti.  Sitten he vastaavat seuraaviin kysymyksiin:  

Kopioi jae, joka kiinnitti huomiosi:
Kirjoita kahdella lauseella, mitä tämä jae sinun mielestäsi tarkoittaa:
Mikä on yksi tapa, jolla voit soveltaa tätä jaetta elämääsi:
Lopussa on tila, jonne he saavat piirtää sananlaskuun liittyvän kuvan.  

Vastauksista löytyy aivan ihania havaintoja ja tarkkoja huomioita.  Ja nautin siitä, kun saan selittää lapselle jaetta ja etsiä esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtäämään sen tarkoituksen.  Esimerkiksi keskustelin pitkään tästä jakeesta lapsen kanssa:  

Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään (29:6).  

Miten sinä selittäisit sen koululaiselle?  

Tässä on lisää ideoita, miten pitää Sananlaskut esillä kodissa.  Osa näistä toimivat hyvin silloin, kun lapset jo osaavat useita sananlaskuja: 

  • Lue yksi sananlasku ennen yhteistä ateriaa ja keskustelkaa näistä yhdessä.
  • Piirrä kuva sananlaskusta, kirjoita luku ja jae sen alle ja laita se esille näkyvään paikkaan. 
  • Parin etsiminen: kirjoita sananlaskun alku siniselle paperille ja toinen osa punaiselle paperille. Valmista 10-20 paria.  Levitä kortit lattialle tai pöydälle, valitse yksi sinisistä ja yritä löytää sen pari punaisista.  Kun lapset ovat oppineet jakeet, voit tehdä siitä muistipelin!  
  • Tehkää vuoronperään sananlaskusta draamaesitys tai näytelmä ja antakaa muiden arvata mikä sananlasku on kyseessä.  Nuoremmat arvaavat lukuja, vanhemmilta voi vaatia jakeen tietämistä. 
  • Tuo sananlasku eloon tekemällä Leegoista, Play Mobilen osista, nukeista, pehmoleluista tai muista leluista siitä kohtaus.  Arvuuttele lapsia mikä sananlasku on kyseessä.
  • Tee oma Sananlaskujen kirja.  Ota valokuvia perheenjäsenistä tai leluista esittämässä sananlaskua.   Joihinkin voit tarvita useamman valokuvan.  Tee näistä digikuvakirja ja tulosta se valokuvapalveluliikkeissä.  Lukekaa kirjaa kotona.  Kirjan voi tehdä myös lasten piirrustuksista: skannaa piirrustukset ja tee niistä elektroninen kirja.    
  • Opetelkaa Sananlaskuja ulkoa.  Opetelkaa jaksoja tai kokonaisia lukuja tai valitkaa jakeita tietyn teeman ympäriltä.  Kirjoita sananlasku esim. jääkaapin oveen pestävällä tussilla ja poista siitä sana joka päivä, samalla kun opettelette sitä ulkoa.  Muista, viisaus on kultaa ja hopeaa arvokkaampaa.  Tämä on haastava muistitehtävä, ja lapset voivat ansaita sillä sopivan palkinnon.  
  • Valitse teema ja lue ääneen yksi luku Sananlaskuista.  Lapset nostavat käden ylös sitä mukaan kun kuulevat teemaan liittyviä jakeita.  Kirjoita jokainen teemajae ylös ja kerää kokoelma jakeita eri teemoista.  
  • Keksikää tarinoita (kirjoittamalla tai kertomalla), jotka kuvastavat Sananlaskujen totuuksia.  Kerro tarinoita lapsillesi nukkumaanmenoaikaan, kun olette autossa tai kun teette jotain kotityötä yhdessä.  Rohkaise lapsia keksimään omia kertomuksia ja kertomaan niitä, tai pyydä heitä kirjoittamaan ja piirtämään kertomuksia, joita he voivat lukea toisille.  
  • Leiki Sananlaskun täydentämistä.  Lue Sananlaskun osa ja katso kuka muistaa toisen osan.  
  • Kirjoita sananlaskun alku peiliin tussilla, ja kilpailkaa kuka saa kirjoitettua siihen lopun ensimmäisenä.  Tämä henkilö voi sitten kirjoittaa seuraavan sananlaskun alun peiliin. 
  • Arvuuttele toisia kertomalla ajattelevasi sananlaskua jonkun teeman alla, esim. laiskuus.  Kuka löytää siihen liittyvän sananlaskun ensimmäisenä?  
  • Leikkikää Sananlaskujen kirjassa esiintyviä ihmisiä.  Esim. "Olen kuin ovi, joka kääntyilee saranoillaan" vihjeenä laiskurista.  Muut arvaavat millaista henkilöä esität.  
  • Löydätkö Sananlaskuihin liittyvää musiikkia? Osaisitko säveltää oman?  Onko valmiita lauluja, joiden säveliin sananlaskuja voisi laittaa?  
  • Kehitelkää oma Sananlaskujen lautapeli.  Sen voi tehdä tunnetun pelilaudan mallin mukaan ja voitte oppia paljon jo silloin kun kehittelette pelin yhdessä.  
Olen tyytyväinen siitä, että olen vihdoin aloittanut Sananlaskujen kirjan lasten kanssa!  Näissä viisauksissa on niin paljon opittavaa, että emme varmaan saa ikinä kaluttua puhtaaksi koko kirjaa.  Niinhän se taitaa olla muidenkin Raamatun kirjojen kanssa.  Eikun aarteita etsimään!  



Ideoita Sananlaskujen opetteluun

Muurahaiskuva:
Free Digital Photos
Toa55

27.10.2014

Etsitkö hyvää lukemista?

Me suomalaiset olemme lukevaa kansaa!  Myös perhe-elämän kiemuroissa moni hakee tietoa lukemalla.  Naistenlehtiä löytyy kyllä monta erilaista, mutta itse olen ainakin pettynyt niiden hyvin sekulaariseen ja pinnalliseen ihmiskuvaan.  Hyvää lukemista saa joskus hakemalla hakea, puhumattakaan kristillisiin arvoihin perustuvaa lukemista,  siksi haluan suositella tätä perhelehteä:

Päivä Oy:n ABC+ -lehti on pohjoismainen ainoa kristillinen perhe-lehti!


Lehden teemoja ovat vanhemmuus, kasvatus ja ihmissuhteet.  Perheiden ABC+ kirjoittaa monipuolisesti seurustelusta, avioliitosta, vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta.  Lehdessä ei kartella asioita, joista moni ei uskalla puhua läheisimpienkään ystävien tai seurakunnan työntekijöiden kanssa:  avioliiton tai lastenkasvatuksen vaikeudet, seksuaalisuus,  pornoriippuvuus.



ABCplussalla on muutama asiantuntija, jotka vastaavat palstoillaan lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.  Kasvatuksesta puhutaan vauva-iästä murrosikään ja usein esitellään lukijoiden kokemuksia esim. raskausajasta tai kotiäitiydestä.  Lehdessä on myös kirjaesittelyjä ja mainoksia.  Alla olevassa kuvassa näkyvät K-15 ja K-18 -kirjat ovat varmasti mainio apu ja keskustelunavaus murrosikäisen vanhemmille ja nuorille itselleen.




Lehdessa tulee esiin myös ihan tavallisten perheiden ääni.  Ihmiset avautuvat kertomaan kokemuksistaan ja elämän suurista päätöksistä.  Tykkään itse lukea miten Jumala on  johdattanut erilaisia ihmisiä yhteyteensä ja kasvamaan ihmissuhteissaan sekä selviämään mahdottoman suurien koettelemusten läpi.  


Lehdessä ei juoruta eikä mässäillä kristillisen maailman julkkisten yksityiselämällä.  Sen tarjoamat neuvot ovat myös varteenotettavia, nousten esiin Raamatun ohjeista.  Lehdessä ei myöskään tuoda esille vain tietyn kristillisen suuntauksen arvoja, omasta mielestäni se on hyvin yhteiskristillinen.  Jos siis etsit hyvää tilauslehteä, tässä on yksi lukemisen arvonen! 

Päivä Oy:llä ei ole aavistustakaan siitä, kuka olen.  En ole saanut tästä kirjoituksesta mitään hyötyä itselleni.  Suosittelen vain lehteä, jota itsekin luen!  :)  


20.10.2014

Kun elämä on projekti

Projekti on tarkkaan suunniteltu hanke tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Sana projekti on peräisin latinasta (projectum), ja tarkoittaa hanketta, ehdotusta tai suunnitelmaa.



Varttuessaan tyttö kuulee, että on oltava päämääriä, tavoitteita, suunnitelmia, jotta saa mitä haluaa.  Pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja parempi oltava itsellinen, kukaan muu ei pidä puoliani.  

Tyttö ei ole vielä ihan varma siitä, mitä hän haluaa, mutta hän päättää yrittää parhaansa.  Hän kuuntelee kotona käytäviä keskusteluja, imee arvoilmapiiristä itseensä.  Hän tarkkailee koulukavereitaan, erityisesti paria vuotta vanhempia tyttöjä.  Heillä on varmasti jo selvää, mitä elämässä pitää tehdä.  Hän saa kiitosta hyvistä numeroista.  Hän omaksuu ajatuksia, mielipiteitä ja arvoja ihailemiltaan ihmisiltä.  Tekeminen on tärkeää - on oltava kiireinen, on oltava jotain näytettävää.  Hän oppii tekemään asioita, joilla saa huomiota; joilla pääsee muista edelle.  Massasta pitää erottua.

Nuori harkitsee tarkkaan mitä laittaa päälle.  Ulkonäöllä on merkitystä.  Hän opiskelee nuorisokulttuurin jalustalle laitettuja.  Hän kokeilee peilin edessä asentoja, ilmeitä ja eleitä, jotka huokuvat "valtaa" tai "itsevarmuutta" tai "seksikkyyttä".  Hän huomaa, että niiden avulla voi vaikuttaa.

Nainen oppii, että on varmempaa kontrolloida elämää kuin antautua vastaanottamaan mitä elämä tuo tullessaan.  Elämä lakkaa olemasta ihmeellinen, villi ja vapaa, hallitsematon voima.  Se olisi liian vaarallista, liian arvaamatonta.  Heittäytyminen ja nauttiminen on riskialtista.  Nainen haaroo elämän syvän virran pieniin kanaaleihin, joissa kieltojen sulut ja sääntöjen seinät ohjaavat ja estävät.  Syvällisyys, mystisyys ja elämän vilinä vaihtuu steriiliin, pinnalliseen ja läpikotaisin tutkittuun.

Kaikesta tehdään projekti, on tarkat suunnitelmat ja päämäärä, jotka luovat turvallisuuden tunnetta.  Hallitsen elämääni.  Vartalo - ihannepaino.  Ihmissuhteet - ihannemies.  Opiskelut - ihannetyö.  Talo - ihannekoti.  Raskaus - ihannesynnytys.  Kasvatus - ihannelapset.  Uskonto - ihannejumala.

Tavoitteisiin on päästävä vaikka kyynärpäitä heilutellen, nopeat syövät hitaat, laskelmoidaan, mielistellään, manipuloidaan.  Turhat ja vaikeat ihmissuhteet katkaistaan.  Itsekurin vyö kiristetään tiukalle.  Tikapuita kiivetään ja lasikatto potkaistaan puhki.  Minua ei estä mikään eikä kukaan - ei varsinkaan kukaan.



Hyväksyntää haetaan sen hetken asiantuntijoilta.  Oman elämän asioiden tuntijat hymähdetään hiljaiseksi.  Neuvoja haetaan niiltä, jotka ovat kaukana ja kieltäydytään kuulemasta lähellä olevia.  Mitä ne tietävät, eivät ymmärrä, eivät tunne minua ollenkaan.  Yrittävät vain laittaa minua muottiin.

Elämä on pinnistelyä, yrittämistä ja taistelemista.  Ja kauhean väsyttävää.  Ei jaksa, ei ehdi, ei muista.  Kun kaiken täytyy olla suunniteltua ja tarkkaan mietittyä ja omissa ohjaksissa, ei voi rentoutua, ei voi olla spontaani.

Kun elämästä tulee projekti, mikä on lopullinen päämäärä?

Olet sitä mitä teet ja nainen katsoo kauhuissaan saavutuksiaan.  Pelko hiipii kylmin jaloin, käärii pitkät sormensa sydämen ympärille ja kuristaa... Taistellaan vapaaksi pelon puristuksesta ansioilla, näkyvyydellä, esiintymisellä, saavutuksilla ja näytöillä.  Minulla on arvoa!, sisin kirkuu.  Näytä se, pilkkaa pelko.

Kun elämästä tulee projekti, oleminen väistyy tekemisen tieltä.

Yritystä olla se paras tytär.  Tai se paras oppilas.  Tai se paras pelaaja.  Paras vaimo, paras äiti, paras naapuri, paras kollega.  Ainakin paras työntekijä.  Työtä sentään pystyy mittaamaan.  Eräs urallaan ensin Suomen parhaaksi, sitten maailman parhaaksi työskennellyt mies kertoi tyhjyydestä, joka seurasi aina uusinta ansiota.  Tässäkö tämä olikin?  Mitä seuraavaksi?  Mistä löytyy seuraava mahdollisuus todistaa itsensä paremmaksi? 

Uskostakin tulee helposti suorittamista.  Raamatusta tulee ohjekirja täydelliseen elämään.  Jumalasta tulee uusi työnantaja...ehkä jopa orjapiiskuri.  Tekemisestä tulee tärkeämpää kuin olemisesta.  Unohtuu se tosiasia, että Jumalan silmissä en ole sitä mitä teen.  Jumalan silmissä merkityksen antaa se, kenen minä olen.

Sen mitä teen, tulee viime kädessä nousta esiin sieltä, kenen minä olen.  Rakkauden motivoima teko puhuu yliluonnollisesta.  Nainen laittoi koko vuoden palkan Jeesuksen jalkojen voitelemiseen.  Jeesus pystyi jakamaan aterian miehen kanssa, jonka hän tiesi pettäneen hänet, myyneen hänet kuolemaan.    Velvollisuuden vuoksi tehdyistä teoista huokuu läpi tekijän epätoivoinen yritys olla hyväksytty, olla arvostettu ja niiden kohteena on ikävä olla.  

Oleminen on tärkeämpää.  Se, että osaan pysähtyä, kuunnella, hengittää Jumalan läsnäolossa on Hänelle arvokkaampaa kuin se, että palvelen, puhun ja touhuan.

Sillä myös hengellisessä elämässä on projektoitumisen vaara.  Minusta tulee uskollisin, antautuneisin, sitoutunein kristitty.  Palvelen, jotta minut nähdään.  Unohdetaan, että seurakuntatyö ei ole toimi, vaan sydämen halu tehdä Jumalaa tunnetuksi.  Jos rukoilen ja luen Raamattua saadakseni hyväksyntää Jumalalta tai ihmisiltä, olen unohtanut Kristuksen olevan läsnä kun puhun Hänelle ja kun luen Hänen sanojaan.  Jos lankeaminen syntiin murskaa minut syyllisyydellä, olen unohtanut, että minua ei kuvaa se, mitä teen, vaan se kenen olen.  Jos vääriä tekoja hyvitetään loputtomin rituaalein, on unohtunut, että se täydellinen rituaaliuhri on jo teurastettu, viaton veri on vuotanut.  Vaatimukset on jo täytetty.

Jumala tarjoaa meille läheisyyttä ja intiimiä läsnäoloa ja me määrittelemme itsemme tehokkuuden termeillä.  Vaikka julistaisimme kaikkien tekojemme olevan Jumalaa varten, mutta piilotamme Häneltä sydämemme, emme me ole saavuttaneet mitään.


Projektielämän uhreja ovat ihmissuhteet.  Jos ihmiset eivät ole projektien kohteena, he ovat esteitä sen tiellä. 

Lapsella on muitakin tarpeita kuin ruoka, vaatteet ja lämmin koti.  Hän tarvitsee katsetta, kosketusta, läheisyyttä, läsnäoloa.  Sitä, että aikuinen on häntä varten olemassa.  Sitä, että joku nauttii hänestä, nuuskii poskea, puhaltaa niskaan.  Silittää selkää, kutittaa masua, laskee varpaita, hyväksyy hänet.  Sitä, että hän ei ole taakka ja rasite ja hidaste vaan elämän ilo.  Ilman niitä lapsi jää vajaaksi, vaikka fyysisesti olisikin täydellinen.  

Kontrolloivien äitien pojat eivät koskaan pääse kasvamaan mieheksi.  Kontrolloiva äiti tietää parhaiten ja äiti päättää ja valitsee.  Lapsi onkin olemassa äitiä varten.  Pojalla ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta kasvaa aikuiseksi.  Kontrolloivan äidin vaikutus ulottuu sukupolvien  päähän.  

Aviomiehen ja avioliiton projektiksi ottaminen on lopun alkua. Naisella on lapsellinen usko siihen,  että jos ohjakset  ovat hänen käsissään, asiat tulevat sujumaan niin kuin hän haluaa.  Epäluottamus aviomiehen kykyihin hoitaa raha-asioita, ajaa autoa, hoitaa lapsia tai tehdä työtä on itsensätoteuttava profetia.  Mikään suhde ei kukoista korjailun, kritisoinnin ja hallinnan alla.  Mies vetäytyy ja passivoituu, kun ryhdyt hänen äidikseen.      

Laura Doyle kertoo kirjassaan avioliitostaan, joka oli hajoamisen partaalla, koska hän ei pystynyt luopumaan kontrollista.  Kun hän  oli valmis kohtaamaan omat haavansa, hän alkoi nähdä ongelman juuria.  Sieltä paljastui pelko.  Eräs harjoitus, jota hän kuvaa, on nimeltä "Kontrolloimattomat treffit":

Minun oma kauhuni oli niin voimakas, että minulla oli vaikeuksia selvitä mieheni rinnalla "kontrolloimattomilla treffeillä", kuten me niitä nimitimme.  Terapeuttini rohkaisi minua kokeilemaan mieheeni luottamista treffeillä, joilloin puolisoni tekisi kaikki päätökset - vain tuon yhden illan aikana.  Noilla tietyillä treffeillä hän kertoisi minulle, miten pukeutua ja mihin aikaan piti olla valmis.  Hän myös ajaisi autoa, valitsisi ravintolan, tilaisi ruoan, maksaisi laskun ja huolehtisi kaikista muistakin toimista tuona iltana.  Tämä antaisi minulle tilaisuuden rentoutua ja harjoitella luottamista aviomieheen, joka kerrankin olisi vastuussa kaikesta.
Se myös todistaisi, että ylemmyyskompleksistani huolimatta mieheni todellakin antaisi minulle sen, mitä tarvitsisin ja haluaisin - aina tilaamalla päivälliseksi lempiateriani.  Tämän harjoituksen hyväksyminen merkitsi sitä, että olisin tarkoituksella haavoittuva - olotila, jonka välttämiseksi tekisin normaalisti kaikkeni.  
Terapeuttini on täytynyt tietää tehtävää antaessaan, että se olisi minulle vaikea.  Hänen on täytynyt tajuta, että tapaani huolehtia kaikesta olisi vaikea muuttaa edes yhdeksi illaksi ja että huolehtiminen ja pelko olisivat vaikea yhdistelmä.   
Selvisin niin kehnosti tästä harjoituksesta, että jo peruuttaessamme ajotielle olin keksinyt, minne John oli viemässä minua ja kerroin, mikä olisi paras reitti päästä perille. Ravintolan luona kerroin minne pysäköidä ja ravintolassa kiemurtelin tuolillani, kun hän tilasi päivällisen, jonka olin strategisesti oikein maininnut miellyttäväni minua.
Palvelu oli tuona iltana hirveää.  Ruoan tulo vei aivan liian kauan, eikä tarjoilija ollut huomaavinaankaan meitä.  Sanoin miehelleni, että haluaisin puhua johtajalle, jotta saisimme päivällisemme ilmaiseksi ylimääräisen odotusajan takia.  John vakutteli, ettei meillä ollut mikään kiire ja että hän maksaisi aterian ilmielin.  Hän sanoi suorastaan nauttivansa tilaisuudesta vain istua ja jutella kanssani!
Minä olin tolaltani pelosta.  Kun lopulta poistuimme ravintolasta, rukoilin Johnia viemään minut kotiin (sen sijaan, että menisimme elokuviin, kuten hän oli suunnitellut), koska olin niin uupunut.  Mutta miksi minä pelkäsin olla treffeillä oman mieheni kanssa?  Eihän siinä ollut mitään tolkkua!
Laura kertoo, että tuon illan olisi pitänyt olla nautittava hetki puolisoiden välillä, mutta hän käyttäytyi kuin häntä olisi viety teloituskomppanian eteen.  Pelko oli ylivoimainen.  Hän tiedosti, että kontrollin menettämisen kauhu ei johtunut miehestä, vaan se oli alkanut jo paljon ennen kuin he olivat edes tavanneet.  Laura oppi huomaamaan, että tilanteet, joissa hän koki tarvetta kontrolloida, nousivat usein pelosta.  Kun hän oppi myöntämään tämän, alkoi hidas matka parantumiseen.


Osaatko sinä myöntää, että tarpeesi tehdä jokaisesta asiasta projekti, jonka tavoitteet asetat sinä ja jota sinä johdat, nousee haavoittumisen pelosta ja luottamuksen puutteesta ja näkyvyyden tarpeesta?  Että meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme juhlii tehokkuutta ja saavutuksia ihmisten hyvinvoinnin hinnalla?  Että työuralle elämänsä antaneet löytävät itsensä urautuneena tekemiseen ja uhraavat vaikka perheensä työnantajan pikku porkkanoita jahdatessaan?

Moni kamppailee ohjasten löystämisen kanssa.  Kun tekee itse, saa mieleistään jälkeä aikaan.  Ei tarvitse tyytyä sinnepäin tehtyyn, ei korjailla ja paikata muiden repsahduksia.  Ei joudu muiden uhriksi, sivuun heitetyksi, ylenkatsotuksi.  Mutta millä hinnalla ratsastetaan täydellisyydellä ja omilla resursseilla?  Projektissa tärkeitä ovat aika ja raha; käytetään mahdollisimman vähän aikaa, ansaitaan mahdollisimman paljon rahaa.  Mutta ihmissuhteissa ajan ja rahan palvominen vain pilaavat.  Hyvässä ihmissuhteessa ajalla ja rahalla ei ole merkitystä.  Se voi olla pelottava paikka.  

Kun tiukalle vedetyt kontrollin ohjakset alkavat heltyä, rentoutuu moni muukin alue.  Tiukassa kurtussa olevat kulmat oikenevat ja naururypyt palaavat kasvoille.  Niskaan asti vedetyt olkapäät laukeavat ja käsivarsilla on aikaa halata, nostaa ja liihottaa.  Kiireessä kipittäneet jalat hidastavat, suuntaavat uusille poluille, jopa pysähtyvät olemaan.

Vaatii luovuttamista ja luottamusta heittäytyä elämään pelottomana, rohkeana, vaikka ei tietäisikään mitä seuraamuksia tästä tulee.  Elämän virran arvaamattomista käänteistä ei tulekaan vihollisia, vaan mahdollisuuksia.  Tähän naurettavan vapaaseen elämään antaa tuulta siipien alle sanat:  "Tämä on minun rakas lapseni, johon minä olen mielistynyt."  Vaikka en olisi tehnyt elämässäni vielä yhtään mitään mainitsemisen arvoista, muuta kuin uskonut ja luottanut iankaikkisiin käsivarsiin, olen hyväksytty.

Ihmisyydessä, elämässä ei ole kysymys tekemisestä, vaan olemisesta.  Tässä hetkessä olemisesta.   Läsnä olemisesta.  Hyväksyttynä olemisesta.  Rakastettuna olemisesta.  Lapsena olemisesta.


Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
stockimages
Ambro
marcolm

Projektin määritelmä: Wikipedia

Kirja:  Laura Doyle: Heikko, vahva vaimo.  WSOY 2002.  


8.10.2014

Voiko perhe pärjätä yhdellä palkalla?




Kirjoitin eilen siitä, miten kotihoidon tuen uudistus tuo muutoksia niiden perheiden elämään, jossa on päätetty pitää lapset kotihoidossa ja pärjätä yhden työssäkäyvän palkalla.  Kirjoitin, että todellinen tuki oman lapsen kotihoitoon tulee puolisolta ja Jumalalta.  Onhan toki mukavaa, että Kelalta kilahtaa tilille rahaa kotihoitoa tukemaan, mutta jos valtio päättää tukiajan lyhennyksestä, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että perheet tekevät mitä yhteiskunta heidän haluaa tekevän.  Jokainen äiti ei halua uraputkeen kun lapset ovat pieniä ja moni nainen päättää, että perhe tulee ennen ansiotyötä.  Perheet tehköön päätöksensä lastensa suhteen itse, etsien vastauksia Jumalan Sanasta eikä Suomen laista.  

Miten on, suomalainen perhe, pärjääkö tämän päivän maailmassa yhdellä palkalla?  Vastauksia on yhtä monta kuin perhettäkin, mutta en pidä tätä ollenkaan mahdottomana ajatuksena.  Se kyllä vaatii työtä molemmilta vanhemmilta ja valmiutta elää yksinkertaista elämää.  Millaisia ovat sinun kokemuksesi?


Käytännön elämää yhdellä palkalla


On toinen asia puhua sisäisestä motivaatiosta ja arvostavista sanoista puolisoiden välillä ja kasvusta vanhempana kuin oikeasti pärjätä perhe-elämässä yhdellä palkalla.  Miten käytännössä selvitä lapsen kotihoidosta, kun tukea siihen ei enää saa?

Suomessa on kotiäiteinä vuosia ansiokasta työtään tehneitä naisia.  Jos sinulla on lähipiirissä tällaisia voimanaisia, kysy heiltä miten he pärjäsivät lasten ollessa pieniä.  Voimme oppia niin paljon toinen toisiltamme, kun olemme valmiita kysymään!

Viisas osaa valmistautua tulevaan.  En itse esimerkiksi ottanut koskaan opintolainaa, periaatteesta, enkä mitään muutakaan lainaa.  Halusin olla vapaa tulemaan ja menemään ja tekemään mitä vain Jumala minulta pyytää ilman pankin palloa jalassa.  Opintotuki on kyllä laiha lohtu tähän päätökseen, mutta pärjäsin vanhempien pienillä avuilla sekä löytämällä työtä.  Kämppiksen kanssa ihmettelimme vilkasta ilta-elämää viettäviä opiskelukavereita...laskimme että yhden siiderin hinnalla saa jo monta maitopurkkia!  Jos opiskeluajat ovat vasta edessäsi, tee laskelmia siitä, miten voit pärjätä nämä vuodet ilman opintolainaa!  Jaa asunto, käytä pyörää, hanki sivutyötä, ja ole valmis laihtumaan (älä huoli, sain kyllä opiskelija-aikana menttämäni kilot takaisin :).   

Jos olette vielä lapsettomia ja molemmat käytte töissä, opetelkaa elämään yhdellä palkalla jo nyt.  Toisen palkan voi käyttää mahdollisten velkojen maksamiseen (korot eivät odottele, parempi saada lainat maksetuksi mahdollisimman pian) tai ylimääräisten yllättävien menojen peittämiseen sekä tietysti tulevaisuutta varten säästämiseen.  Älkää tottuko viikottaisiin ulkona syömisiin ja kalliisiin harrastuksiin ja ulkomaan matkoihin.  On helpompaa jatkaa lasten tultua yhdellä palkalla elämistä, kun on siihen jo kahdestaan tottunut.

Ota myös tosissasi se fakta, että moni suuri kaupunki on kallis asuinpaikka.  Voit säästää vuokrassa satoja euroja, jos muutat edullisempaan kaupunkiin asumaan.  Tämä tietysti vaatii sitä, että opiskelu- tai työpaikka löytyy myös edullisemmasta asuinpaikasta :)  Kannattaa vertailla myös eri kaupunginosien ja kaupungin ulkopuolelta löytyvien kotien välillä.  Entä voisitteko asua pienemmässä asunnossa pitemmän aikaa ja säästää vuokramenoissa?



Jos koti on jo hankittu, voi säästämistä harrastaa monilla muilla tavoilla.  Asumisen jälkeen ruoka ja vaatteet sekä kulkeminen vievät suuren osan rahoistamme.  Netistä löytyy todella paljon sivuja ja kirjoituksia säästäväiseen elämään.  Laita hakusanoiksi "mihin rahat menee"  ja heti löytyy paljon vinkkejä täynnä olevia lähteitä.  

Kotona oleminen ei tarkoita sitä, että elellään leveästi aviomiehen rahoilla tai makoillaan television äärellä tai kulutetaan päivät kaupungilla.  Ehkä tällaisista mielikuvista johtuu, että moni ajattalee kotiäitien olevan laiskoja ja toisen rahoilla eleleviä.  Jos vertailet naisten töitä ympäri maailmaa, huomaat, että useissa maissa kotona olevat naiset eivät vain "ole" kotona.  He tekevät todella ahkerasti työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään.  Kodin ja lasten hoitaminen on työtä ja vaikkakin ilmapiiri on rennompi kuin työpaikalla, on Raamatun ohjeet ahkeruudesta ja työn tekemisestä koskevat myös kotiäitejä.  

Voit tienata myös kotiäitinä.  On paljon tapoja tehdä työtä kotoa päin.  Sinulla on kykyjä ja lahjoja ja niiden kautta voit hankkia lisätuloja.  Ole ahkera ja tee itse, älä maksa mistään, minkä voit itse tehdä halvemmalla.  Kotiäidillä on myös aikaa odottaa hyviä tarjouksia ja etsiä alennusmyyntejä.    

Miten valmistaa lapsia työntekoon? 


Olen törmännyt perheisiin, joissa lapsille opetetaan työnteon merkitys ja heitä valmistetaan pärjäämään yhdellä palkalla jopa perhe-elämässä.  Erään perheen viidestä pojasta jo kolme on ostanut velattoman kodin ennen avioliittoa.  Vaikkakin talojen hinnat ovat varmasti alhaisempia Yhdysvalloissa, voi heidän esimerkistään ja ahkeruudestaan ottaa opiksi.  Harrastusten ja viihteen sijaan lapset viettävät aikaa tehden työtä ja heidän saavutuksensa ovat aika vaikuttavia.  Tämä perhe on kirjoittanut kaksi kirjaa siitä, miten valmistaa poikia olemaan perheen elättäjiä ja ostamaan talon ilman velkaa.  En ole lukenut kirjoja, mutta aion ne lukea ja toivon, että meidän lapset oppivat arvostamaan työtä ja saamaan oikean asenteen elämää varten: minä en ansaitse mitään, jos en opi tekemään sen eteen työtä.   

Esimerkiksi ahkeruus ja sinnikkyys harrastuksen parissa voi tuoda lapselle mahdollisuuden hankkia säästöjä myöhemmin.  Musiikkiinstrumentin opetellut voi antaa tunteja nuoremmille, tienata esiintymällä tai säestämällä, samoin kielitaitojen tai monien muiden taitojen avulla voi tienata rahaa.  Onko sinulla esimerkkejä nuorena opituista taidoista?    

Päätin tähän loppuun koota listan Money Saving Mom-blogin kirjoittajalta Chrystal Painelta, joka on tehnyt säästäväisestä elämäntavasta ammatin itselleen!  Kokosin tähän niitä vinkkejä, joita voi soveltaa pohjolan äiti perhettään hoitaessaan, jättäen periamerikkalaiset kuponkivinkit kirjoittamatta.  



Leivo omat leivät.
Tee erikoiskahvit kotona.
Tilaa silmälasit netistä.
Tee itse kodissa tarvittavat puhdistusaineet.
Pärjätkää yhdellä autolla.
Ympäröi itsesi säästäväisillä ystävillä.
Lopeta kertakäyttötavaroiden käyttö.
Leikka itse hiukset.
Käytä kangasvaippoja.
Käytä ja täytä pakastinta. 

Pyydä alennusta.
Lopeta kuntosalijäsenyys.
Käy kirpputoreilla.
Kasvata itse osa ruoastasi.
Vähennä virvoitusjuomien käyttöä.
Käytä hyväksesi paljousalennukset.
Suunnittele viikon ruokalista.
Vältä valmisruokia. 
Käy ostoksilla Lidlissä tai jossain muussa halpapaikassa. 
Osta kirjat käytettyinä.

Osta vaatteet kirpputoreilta tai alennuksista.
Maksa vain käteisellä. 
Syö vähemmän lihaa.
Vertaile alennuksia: onko tämä oikeasti halvempaa?
Myy tarpeettomat vaatteet, tavarat ja huonekalut.
Tee joulusta käteisjoulu. 
Käytä kirjastoa.
Yksinkertaista synttärijuhlat. 
Käytä ohjelmoitavaa termostaattia. 
Rajoita kahvila-, baari- ja ravintolakäyntejä. 

Älä syötä purkkiruokaa vauvalle. 
Syö enemmän papuja.
Tee itse onnittelukortit. 
Älä keskitä ruokaostoksia yhteen kauppaan.  
Syö mitä kaapista löytyy.
Ole enemmän kotona.  
Aseta tavoitteita. 
Löydä ilmaisia tapoja pitää hauskaa.  
Laita ”Ei mainoksia” tarra postilaatikkoon. 
Älä osta talouspaperia – käytä pyyhkeitä tai rättejä.

Sammuta elektroniset laitteet kun et käytä niitä. 
Sammuta valot tyhjistä huoneista. 
Opettele ompelemaan. 
Valmista kotilounaat työpaikalle. 

Harjoita kiitollisuutta.  


Onko sinulla lisätä säästövinkkejä tähän listaan?  Mistä tulee todellisia säästöjä teidän perheessä?  



kuvat 
FreeDigitalPhotos.net
Ambro
adamr

7.10.2014

Kotihoidon tuki

Muistatteko viime vuonna suuren hälinän, jonka aiheutti ehdotus lapsen kotihoidon tuen pakkojakamisesta?   Kun ennen perheet saisivat valita kumpi jää kotiin hoitamaan lasta hoitovapaan ajan, uuden ehdotuksen mukaan sekä äidin että isän täytyy vuorollaan jäädä kotiin hoitamaan lasta äitiysvapaan jälkeen.  Jos äiti tai isä päättää, että vapaita ei jaeta ja toinen vanhempi jää kotiin koko ajaksi, perhe menettää puolet kotihoidon tuesta.



Ehdotus herätti vahvoja mielipiteitä puolesta toiseen.  Opposition mielestä perheet osaavat kyllä itse päättää, miten jakavat hoitovapaansa, ovathan ne niitä jakaneet ennenkin.  Hallituksen tai yhteiskunnan ei pitäisi uskotella, että se tietää perheitä paremmin miten sovitella työtä ja perhe-elämää.   Monissa perheissä toinen vanhemmista ei voi jäädä pois töistä perheen taloudellisen tilanteen vuoksi.  Tai entä jos toinen vanhemmista on yrittäjä?  Sulkeeko yritys ovensa sen aikaa, kun vanhempi viettää pakkovapaatansa?  Entä jos toinen vanhemmista on työtön?  Mihin työhön sitä palata ja työssäkäyvä puolisoko joutuu jäämään kotiin?  Uudistusta moitittiin myös budjettileikkaukseksi, silkaksi säästötoimeksi.  Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Väestöliitto kehoittivat luopumaan kotihoidon tuen ja lapsilisän leikkauksista.  Heidän pitkät ja hyvät perustelunsa voit lukea täältä ja täältä, joissa tulee esiin myös lasten etu, joka näytti tässä keskustelussa täysin unohtuvan.

Uudistusta perusteltiin tasa-arvolla: on tasa-arvoista, että nainen menee töihin ja saa tasa-arvoiset mahdollisuudet selvitä työmarkkinoilla.  On tasa-arvoista, että hoivavastuu jakautuu tasan äidin ja isän välillä.  On tasa-arvoista vanhemmuutta, että isä ja äiti tekevät samoja asioita samalla tavalla yhtä pitkän aikaa.  Sd:n kansanedustaja Jouni Backman sanoi, että perinteisiin roolimalleihin vetoaminen ja naisen kotiin jääminen lastensa kanssa on naisen alistamista ja että siihen pitää lainsäädännöllä puuttua.




Seurailin mielenkiinnolla uutisia aiheesta.  Uutisartikkeleita löytyi useita ja moni bloggari kirjoitti oman mielipiteensä kotihoidon tuesta.  Tämä hälinä kuitenkin laantui pikkuhiljaa eikä siitä äitiblogeissakaan enää kukaan kirjoittele.  Nyt täytyi oikein etsiä tietoa mitä kotihoidontuen jakamiselle kuuluu.  Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta löytyi faktat: tavoitteena on edelleen jakaa kotihoidon tuki tasan vanhempien kesken, perusteina on tasa-arvo ja naisten työllisyys.  Tavoitteena on siis saada äidit pois kotoa, pois lastensa luota, tekemään "oikeita" (verotettavia) töitä, koska isätkin saavat.  

Hallitus päätti esittää 29.11.2013, että uusi lainsäädäntö kotihoidon tuen muuttamisesta annetaan ja se tulee voimaan 1.8.2015.  Aihe on siis erityisen ajankohtainen niille, jotka juuri nyt ovat raskaana tai toivovat raskaaksi tulemista.

Mielessäni on kaksi asiaa, joista haluan kirjoittaa niille, joiden elämään tämä lakimuutos tulee vaikuttamaan.  Ei kai ole teille yllätys, että mielipiteeni ovat pitkälti opposition kanssa samoilla linjoilla.  Opposition kommenteissa ei kuitenkaan tullut esiin lapsen paras ja olen itse pitkälti perustanut oman mielipiteeni juuri lapsia ajatellen.  Oman ymmärrykseni mukaan on hyvää ja luonnollista, että äiti on kotona pienten kanssa - imetysajan jälkeenkin äidin syli on korvaamaton paikka pienelle lapselle ja vaikka isä on tärkeä lasten arkipäivässä, on äidin kiireetön läsnäolo tuikitärkeä pikkulapsen kehitykselle.  Mietin siis asiaa lähinnä pienten lasten tarpeiden kannalta - aikuinen pystyy odottamaan omien haaveidensa toteutumista, mutta pieni lapsi on pieni vain ohikiitävän hetken verran ja tarvitsee äitiä juuri silloin.  Ymmärrän myös niin, että rauhallinen kotiympäristö on pikkulapselle parempi hoitopaikka kuin suuret ryhmät vieraissa paikoissa.  Ja eikö ole koululaisenkin mukavampaa tulla kotiin, jossa odottaa äiti ja pienemmät sisarukset, kuin jäädä viettämään pitkää päivää iltapäivähoidossa tai tulla tyhjään kotiin odottelemaan muita perheenjäseniä?

Nämä kaksi asiaa siis, joista aion kirjoittaa:  ensimmäiseksi haluan miettiä sitä, mistä tulee todellinen tuki oman lapsen kotihoitoon.   Sitten tästä poiki suunnittelemattomia ajatuksia siitä, miten omien lasten kanssa vietetty aika on saanut muuttaa minua.  Toisekseen haluan kirjoittaa siitä, miten käytännössä valmistautua hoitamaan omaa lasta kotona vaikka siihen ei tukia heruisi eli miten perhe pärjää yhdellä palkalla tämän päivän maailmassa.


Todellinen kotihoidon tuki


Ymmärrän pienten lasten äitinä sen, miten sitä joskus kaipaa tukea ja rohkaisua olemaan äiti, rakastamaan lapsia ja tekemään kotitöitä.  On  luonnollista haluta rohkaisua ja arvostusta lastensa kotona hoitamiseen, koska se on kovaa työtä.  Arvostusta on ehkä saanut kokea valtion puolelta, kun tilille on kilahtanut lapsen kotona hoitamiseen tukirahaa.  Nyt kun valtio päättää leikata arvostusaikansa puoleen, paljastuu, että äidin tekemää työpanosta ei arvostetakaan ellei se ole juuri samanlaista kuin lapsen isän tekemä työpanos.  Silloin on hyvä miettiä sitä, kenen arvostus ja tuki minulle on merkittävin.

Kenen silmissä halua päteä?  Kenen sanat tekevät minuun suurimman vaikutuksen?  Ketä haluan miellyttää?  Kenen kiitos merkitsee minulle kaikkein eniten?

Todellinen tuki oman lapsen kotihoitoon tulee sinulle kahdesta suunnasta:  omalta puolisolta ja Jumalalta.  Kun olette yhdessä tehneet päätöksen siitä, että lapset hoidetaan kotona ja aiotte pärjätä yhdellä palkalla, voitte rohkaista toinen toisianne oman osuutenne tekemisessä.  Sinä voit kannustaa miestäsi, joka ehkä kokee paineita perheen toimeentulosta ja hän voi rohkaista sinua silloin kun tuntuu, että teet vain samoja kotihommia päivästä toiseen ja istut neljän seinän sisällä lapsen kanssa. Helposti voi ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, mutta kumpikaan työ ei ole helppoa; sekä kokopäivätyössä käyvä että kotona lapsia hoitava tarvitsee apua ja rohkaisua.  Jos ette ole puolisoina samalla sivulla tässä asiassa, tiukkojen aikojen tullessa on helppo alkaa syytellä toista.  Lasten hoitaminen kotona tulee olla molempen visio, muuten raskaiden aikojen koittaessa ei jaksa.

Minulle on todella tärkeää, että mieheni arvostaa työpanostani kotona ja lasten parissa.  Joskus murehdin sitä, että en voi tehdä enemmän kodin ulkopuolella, mutta hän muistuttaa aina minua siitä, miten tärkeitä nämä vuodet ovat lapsillemme.  Ja tiedänhän sen itsekin, mutta tarvin hänen muistutustaan ja kannustustaan.  Ja yritän antaa miehelleni kiitosta ja postiviista palautetta kaikesta siitä, mitä hän tekee perheemme eteen.  Hän tekee erilaisia asioita kuin minä, mutta ne ovat silti meidän perhe-elämän toimivuuden kannalta tärkeitä.

En halua laittaa meidän perhe-elämää mitenkään malliksi kenellekään, mutta omista kokemuksista on helppo ottaa esimerkkejä.  Me puhuimme jo ennen kihlautumista siitä, miten me näemme perhe-elämän sujuvan ja millaisia toiveita meillä oli sen suhteen.  Minä halusin olla kotona pienten lasten kanssa ja mieheni halusi käydä töissä.  Edelleenkin minä haluan olla paljon kotona pienten lasten kanssa ja mieheni haluaa käydä töissä.  Olemme ottaneet nämä toiveet huomioon kaikkia perheen päätöksiä tehtäessä.  Olemme siis molemmat tyytyväisiä tämän hetkisiin perhe-järjestelyihimme.  Jotta osaisitte tukea toinen toisianne lasten kotihoidossa, teidän tulee löytää yhteinen sävel asiassa, mitä aiemmin, sitä parempi - ja ratkaisut voivat olla hyvinkin luovia!

On myös hyvä muistaa, että yleensä perhe-elämä ei pysy samanlaisena kovinkaan kauan: lapset kasvavat, työkuviot vaihtuvat, haasteet muuttuvat, tarpeet vaihtuvat ja vanhemmilta tarvitaan tänään erilaisia panoksia kuin kaksi vuotta sitten.

Tukea kotihoitoon löytyy myös Jumalalta ja Hänen Sanastaan.  Minusta on aina ihmeellistä lukea Tiitus-kirjeen toisesta luvusta tämä paikka:


4. Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan, 5 olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon, jottei Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi. 

Myös Ensimmäisen Timoteuskirjeen viidennessä luvussa on ohjeita naisille, jotka ovat täysin tämän päivän kulttuurin vastaisia.  Naimisiin meneminen, lasten synnyttäminen ja kodin hoitaminen ovat asioita, jotka vievät vastustajilta aiheet solvauksiin.  Nuorten naisten jumalanpalvelukseen kuuluu omien perheenjäsenten rakastaminen ja palveleminen ja kodin hyvä hoitaminen.  Se on niin kulttuurin vastaista ja erikoista, että se kiinnittää ihmisten huomion.  Olkoon tämä huomio tuomassa esille Jumalan ikuista Sanaa, joka ei muutu aikojen ja tapojen muuttuessa eikä mukaudu maailman paineisiin ja painostuksiin.  

Haluan aina korostaa sitä, että Raamatussa ei ole annettu ranskalaisin viivoin koristeltua listaa, josta viivataan yli päivittäin tehdyt työt.  Kehoituksessa hoitaa omaa kotia hyvin on tilaa monennäköisille ratkaisuille.  Älä ala vertailemaan miten muut hoitavat kotinsa ja lapsensa; vertailu johtaa vain masennukseen (jos et tee mielestäsi yhtä paljon/hyvin kuin muut)  tai ylpeyteen (jos teet mielestäsi paremmin/enemmän kuin muut).  Sen sijaan keskity tekemään asioita, joista puolisosi kanssa olette sopineet ja jotka koet Jumalan antaneen sinulle tehtäväksi.  Itselleni tärkeää motivaatiota tuo se, että Jumala antaa lasten rakastamiselle ja kodin hoitamiselle suuren arvon.  Sen sijaan että naista piiskataan saavuttamaan palkkatöissä ja tekemään uraa itselleen, saan levätä siinä tietoisuudessa, että kun laitan perheeni ja kotini ykkössijalle, se riittää.

Se riittää.


Mutta yhteiskunnan ja maailman arvojen mukaan elävien ihmisten mielestä se ei riitä.  Elämässäsi voi olla monta ääntä, jotka joko kiertoteitse "ihmettelevät" tai suorin sanoin arvostelevat päätöstänne pitää lapsi kotihoidossa.  Heillä on monenlaisia motiiveita saada molemmat vanhemmat töihin, eikä päällimmäisenä ole mielessä perheiden hyvinvointi.

Kun perhe-asiat on kunnossa puolisoiden ja Jumalan välillä, ei muiden sanomisille kannata antaa niin suurta valtaa.  Suomen valtio voi ihan rauhassa päättää kenelle maksaa tukia, tai maksaako niitä ollenkaan.  Se ei voi kuitenkaan tehdä päätöksiä perheiden puolesta.  Päätökset ovat perheiden omia, Jumalan antaman viisauden ja uskon mukaan tehtyjä.

Yllätyksiä vanhemmalle


Otan vakavasti vastuuni lapsen kasvattajana.  Minun tehtäväni on opettaa hänelle...niin, kaikki mikä elämässä on tärkeää.  Ja ei-tärkeää.  Vaikka olisi joskus helpompaa sälyttää kasvatustehtävä jonkun toisen ihmisen harteille (itkupotkuraivareita ei vaan jaksaisi selvitellä ennen aamupalaa), olen vastuussa omista lapsistani.  Haluan opettaa heitä omalla tavallani, pitäen esillä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.  Nämä eivät ole vain Raamatun opetuksia, vaan mm. näkökulmia, joistapäin katselen ja tarkkailen maailmaa ja tapoja, miten vietän aikaani ja asioita, joista nautin.  Loppujen lopuksi lapsuus on lyhyt aika, joten en halua tuhlata kalliita vuosia työpaikalla silloin kun lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin työnantaja.  Tykkään siitä, että saan tuoda omaa persoonallisuuttani ja huumorintajuani esiin myös äitinä!  Nyt minulla on aikaa olla äiti ja saan olla rauhassa omanlaiseni muumimamma.  



Olen oppinut myös itsestäni todella paljon, kun olen joutunut kohtaamaan omia rajoja, pelkoja tai syntejä lasten kanssa.  En ole päässyt pakenemaan kärsimättömyyttäni (miksi se on aina niin hidas!) tai itsekkyyttäni (olkaa nyt joskus hiljaa!) tai pakkomielteitäni (taas joka huoneessa sotku!) tai ihmispelkoa (mitähän nuo muut ajattelevat minusta äitinä?) kodin ulkopuolelle.  Ne nousevat esiin tuskaisen usein ja saavat minut huomaamaan vajavaisuuteni.  Ihan tervettä.  En ole yli-ihminen.

Olen joutunut viettämään paljon aikaa kovapäisen vahvaluonteisen lapsen kanssa ja ilokseni olen löytänyt tapoja opettaa häntä käyttämään vahvoja mielipiteitään ja tunteitaan tavoilla, jotka eivät satuta muita ihmisiä.  Tähän en ehkä olisi jaksanut paneutua, jos olisin antanut kokopäivätyössä kodin ulkopuolella kaikkeni.   Ja olisiko joku muu, ammattilainenkaan, osannut sydämestään rakastaa lasta juuri niillä vaikeilla hetkillä, jolloin rakkautta ja hyväksyntää tarvittiin eniten?

Minä olen lasteni kohdalla rakkauden ammattilainen.

Ihan niinkuin muutkin ovat huomanneet: lapsi on saanut kasvattaa vanhempaa.    


Lue tästä toinen osa: Käytännön elämää yhdellä palkalla ja vinkkaa meille muillekin miten kotiäitinä pärjää. 


Kuvat:

FreeDigitalPhotos.net
David Castillo Dominici
Jomphong
Jomphong

Lainattu Helsingin Sanomien artikkeleista mielipiteitä kotihoidon tuesta.  

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...