29.5.2016

Mitä ruokalistalta puuttuu?


Teetkö yksilölliset valintasi todella vapaasti vai onko sinut laitettu tietämättäsi samalle dieetille muiden kanssa?


Luin ajatuksia herättävän artikkelin yksilön valinnan vapauden harhakuvasta. Vaikka artikkelin aiheena on teknologia ja tuotekehittely, välittömästi ajattelin muitakin elämänvalintoja, joita kohtaamme.

Artikkelissa puhutaan siitä, miten länsimainen kulttuuri on rakennettu yksilöiden valinnan ja vapauden ideaalin ympärille. Me uskomme vilpittömästi, että tutkiessamme meille tarjottua ruokalistaa teemme vapaita valintoja.  Taistelemme näiden yksilöllisten valintojemme puolesta pysähtymättä miettimään, että on asioita, jotka eivät koskaan edes päässeet listalle.

Valintojen vertailun sijaan olisi tärkeämpää selvittää niiden tarjoajat. Mitkä ovat heidän motiivinsa? Miksi juuri nämä asiat ovat tarjolla? Entä listalta puuttuvat asiat? Miksi ne jäivät pois?

Taikurit osaavat käyttää ihmisten huomiokyvyn sokeita pisteitä, haavoituvaisuuksia ja rajoituksia. Kun tiedät mitä nappuloita painella, saat ihmiset tekemään juuri niitä valintoja, joita haluat heidän tekevän. Eivät taikurit ole ainoita, jotka osaavat pelata ihmismielellä.

Epäluuloinen luonteeni innostuu tällaisista ajatuksista.

Opiskeluiden rahoittamisen vaihtoeto on opintolaina. Autoa varten otetaan autolaina. Talolaina on nyt itsestään selvyys. Harva osaa tehdä valintansa velkaantumatta. Uskoisitko, jos kertoisin, että on olemassa valtioita, jotka maksavat lainansa takaisin? Mikä ja kuka hyötyy lainayhteiskunnasta?  Suomi oli ennen esimerkillinen ja ainutlaatuinen.

Suomessa ollaan valtavan keskittyneitä koulutukseen ja oppimiseen. Eräät ystäväni sanoivat, että kohta on ihan turhaa hakea mitään työpaikkaa, jollei ole maisterin papereita edes joltain alalta hankittuna.  Yhteiskunta kumartaa professoreille ja tohtoreille ja mielipiteitänsä ei pitäisi tuoda esiin ellei ole usean vuoden koulutusta alalta. Toisaalta ymmärrän. Toisaalta on olemassa todella fiksuja ihmisiä, joiden taidot eivät liity kirjoihin ja papereihin. Tieto ei tarkoita viisautta, paperit eivät takaa kykyjä.

Miksi maksaa satoja euroja tiettyjen vaatemerkkien käyttämisestä? Niitä mainostetaan laatuna ja parhaana, mutta kenen paras on tärkein? Merkkiyhtiöiden miljonäärijohtajien, jotka ostavat voitoilla neljännen ulkomaantalonsa? Vai hikipajoilla raatavien lapsien paras? Saavat ainakin tehdä työtä itsensä myymisen sijaan.  Kipaisepa kaatopaikan vaatevuorilla. Käyn mielelläni kirpputoreilla ja käytän vaatteitani vuosikymmenien ajan (olen siinä iässä, että voin todella sana käyttäneeni joitain vaatteita yli kymmenen vuotta).  Niin ja kuka päättää, mikä on muodikasta eli hyväksyttävää?

Miksi ruokasuositukset muuttuvat vuosikymmenistä toisiin? Huomasitko, miten sokeritehtaiden sponsoroimat tiedemiehet ja tutkijat haukkuivat rasvan maan rakoon? Sokerin vaarat salattiin ja sitä lisättiin huolettomasti vähärasvaisten tuotteiden makua parantamaan. Makunystyrämme ovat turtuneet luonnollisille mauille. Muoviin pakatut välipalat valtaavat perunasäiliöiden paikan keittiössä.

Miksi naiset muokkaavat kirurgin veitseäkin apuna käyttäen itsensä tietyn muotoiseksi ja kokoiseksi? Mietipä vähän mistä lähteistä tulee ihannevartalon myytti.

Missä vaiheessa kauniista kasvoista tuli valttikortti, ja ystävällisyys, nöyryys ja rehellisyys naurettiin katuojaan?  Milloin viimeksi joku kehui luonnettasi vartalosi sijaan?  Pitäisikö huolestua, jos saan kehuja ulkoisista avuista, mutten koskaan sisäisestä kauneudesta? Ei näköjään.

Naiset haluavat kokea itsensä tarpeellisiksi. Hienoa, laitetaan heidät luomaan uraa, ja nautitaan verokassan kilahtelusta, naisten vapausliikkeen nimessä tottakai. Ja lasten tai vanhusten ei nyt pitäisi olla kenenkään arvojärjestyksessä etusijalla.  

On olemassa valintoja, joita meille ei tarjota. Ehkä tuskailet ruokalistan kanssa ihmetellen, miksi mikään ei tunnu sopivan. Johtuisiko se siitä, että kaipaat asioita, joista ei puhuta, haluat valita jotain, jota ei ole tarjolla?

Raha ja valta ovat ihan valtavan suuri motivoija. Se on perusteena kaikelle päätöksenteolle. Uskallatko kyseenalaistaa, uskallatko valita toisin?

En osaa sanoa, millaisia valintoja tekisin, jos en olisi kristitty. Mutta kristittynä olen omaksunut toisenlaiset arvot ja en pelkää olla erilainen.

Raamattu varoittaa rikkauksien tavoittelemisesta. Rikkaus ei ole väärin, mutta jos se on elämäsi ainoa päämäärä, olet vaarallinen. Raamattu varoittaa vallasta. Valta itsessään ei ole väärin, mutta sen janoaminen kaiken muun kustannuksella on hirviömäistä. Raamattu varoittaa avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Seksi ei ole väärin, mutta jos sitä käytetään Jumalan asettamien rajojen ulkopuolella, se repii sinut rikki.

Vanhempana nautin ajatuksesta, että saan kasvattaa lapseni ajattelemaan kriittisesti. Jumalattomasta kulutusyhteiskunnasta ei esimerkkejä puutu.  Päämääränäni on opettaa heidät tekemään hyviä valintoja ja arvostamaan Jumalan mielipidettä enemmän kuin ihmisten. Toivon, että heidän elämässään ihmiset olisivat etusijalla, aina, joka tapauksessa.  Haluan heidän valitsevan elämäänsä jotain kestävää ja muuttumatonta, joka kantaa heitä kehdosta hautaan. Tässäpä tekemistä seuraaville vuosille!
  

14.5.2016

Mestaripyyhkijä-äiti

Odota vaan! 

Neljän lapsen äitinä elän luutu kädessä.  Pyyhin aina jotain. Jos aamupalalle on selvitty ilman vessan pesua, pyyhin sitten kaatuneita maitolaseja ja pöytään takertuvia puuronrippeitä.  Välipalalla joku ehtii puristella mandariinit mehuiksi ja sitten lattialle sattuu taas kuivaksi opettelevan vahingot. Talviaikaan on nuhanenät ja kesäaikaan jäätelönaamat.  Pyyhin ikkunoista piirrosjälkiä, kirjahyllyistä pölyjä ja eteisen lattialta kurakelien jäänteitä.  Joku kaatuu ja pyyhin housuista hiekat tai naarmuuntuneesta polvesta veret. Pyyhin pikku kasvoilta kyyneleet, kuolat ja maitopuklut.  


Eräällä matkalla pyyhin taksin lattialta oksennuksia ja nyrkkipyykkäsin pikkuhousuista ripulia lentokentän lähtöaulan vessassa ennen kuin ensimmäinen lento oli edes lähtenyt.  Ja kyllä, se oli juuri se matka, jolloin olin ajatellut, että eihän niitä ylimääräisiä alushousuja enää tarvita lasten käsimatkatavaroihin. 

Kerran jotain pyyhkiessäni nimesin itseni mestaripyyhkijäksi – ja sitten aloin muistella Raamatusta kohtia, joissa Jumalakin pyyhkii.  Kirjoitin aiheesta kolumnin Ruut-lehteen. 


Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut muillekin mestaripyyhkijöille!


kuva: FreeDigitalPhotos.net/imagerymajestic
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...