12.11.2018

Järjestelyä, mitä tehdä vauvakirjoille?



Syksyisin iskee järjestelyinto ja käyn läpi tavaroita.  Harvensin aiemmin syksyllä omia papereita ja sain hyvän saunanpesällisen ulos kaapeista.  Tyttöjen huoneessa kävimme läpi pikkutavaroita, pojat heittelivät reippaasti ylimääräisiä roinia roskiin ilman minua.  Se onnistuikin varmasti paremmin kuin jos olisin ollut siinä kyselemässä ääni väristen, että "eikö tätä vielä voisi käyttää?".  Kun pojat saivat uuden vaatekaapin, siirtyivät lautapelit vaatteiden seasta omaan kaappiinsa.  Niissäkin oli järjesteltävää kadonneiden nappuloiden ja korttien osalta, vaikkakaan yhtäkään emme laittaneet pois.

Yhtä kategoriaa en ole osannut järjestää...ja se on kirjat.  En ole lukenut itse KonMari-opasta, mutta olen ymmärtänyt, että siellä neuvotaan käymään läpi paperit ja kirjat ihan talon läpikäymisen alkumetreillä.  Rakastan kirjoja, enkä millään haluaisi luopu yhdestäkään.  Lasten kirjojen olen antanut huoletta kerääntyä ja kasaantua, koska onhan meillä sentään neljä lukijaa!

Kunnes viimein päätin kohdata kasvosta kasvoihin sen tosiasian, että ei meillä enää ole vauvaa.  Nuorimmainen on jo 5-vuotias, mutta meillä on edelleen kovasivuisia vauvakirjoja.  Ne vievät tilaa hyllyissä ja ovat itse asiassa aika kuluneita ja käytettyjä...suurin osa on esikoiselle hankittu 14 vuotta sitten ja teipin voimalla kasassa pysyviä!




Keräsin vauvakirjat pöydälle ja pyysin kuopuksen apuun.  Lasten tavaroita ei kannata karsia ilman lapsia, ellei nyt ihan pienestä ole kyse.  Tiesin kyllä miten tulee käymään.  Osa kirjoista on edelleen rakkaita ja niitä luetaan jatkuvasti.  Kuvan kirjoista poika valitsi kaikki Puppe-kirjat (ne pitää siis teipata jälleen kasaan), Koloja kerrakseen (hauska riimitetty tarina), Runaway Bunny (mikä on todella suloinen kertomus) sekä Voi ei, Dumbo!

Olin salaa toivonut, että saisin heittää Dumbo-kirjan pois, mutta se on lapsista edelleen lukemisen arvoinen, luin sen viimeksi kaksi päivää sitten ja isompiakin lapsia kerääntyi ympärille kuuntelemaan. Kasan päälle vielä Rohkea pikku leijona seikkailee, jossa on pehmolelu kiinni eikä se sen vuoksi mahdu mihinkään siististi. 

Shamu pääsee ulkomaalaisperheelle luettavaksi ja Pieni punainen ilmapallo on kasettikirja, joten se pitää yhdistää kasettinsa kanssa, ennenkuin sen voi laittaa eteenpäin.  Muut kirjat olivat jo niin repaleisia, ettei niitä kehtaa antaa eteenpäin.  Mutta sitten hoksasin, että äitiyspakkauksen Lorutoukkaa voi käyttää ruotsin sanojen opettelussa, ja kuka nyt lasten Raamattuja raskisi pois laittaa, varsinkin kun toinen on jo edesmenneen mummon antama lahja.  Ja onhan nuo muutkin kirjat i h a n ki-vo-ja!

On tämä vaikeaa!  Tiedän, että emme voi säilyttää joka ikistä kirjaa, mutta kyllä mieli vain tekisi laittaa ne takaisin hyllyyn.  Nyt täytyy olla kovana ja siirtyä vauvamaailmasta eteenpäin.  Seuraavaksi ajattelin käydä läpi kuvakirjat, mutta enpä usko, että saan niitäkään karsittua yhtään tämän paremmin.

Käytin muuten eilen illalla pari tuntia erään kirjablogin läpikäymiseen ja suositusten perusteella ostin monta uutta lukuelämystä - mutta ne ovat sähköisiä kirjoja, jotka eivät vie tilaa.  Joskus minulla tulee olemaan ihan oikea kirjasto kotona.

Miten sinulla onnistuu kirjahyllyn perkaus?


p.s. Huomasin, että kesällä saapuneet kommetit olivat piiloutuneet jonnekin outolaan ja sain lisättyä ne kommenttilaatikoihin vasta lokakuussa...anteeksi, jos olet ihmetellut miksi kommenttiasi ei oltu julkaistu! 


Ensimmäinen kuva: FreeDigitalPhotos.net  “Little Girl Playing With Black Domino” by Witthaya Phonsawat

31.10.2018

Hyvää uskonpuhdistuspäivää!

letterpress sola.jpg

Tänään, 31.10. 2018, on kulunut 500 + 1 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi 95 teesisään Wittenbergin kirkon oveen.  Todennäköisesti teesit kyllä liimattiin oveen, niin kuin siihen aikaan oli tapana ilmoitusten kanssa tehdä.  Vai lähettikö hän sittenkin teesit kirjeessä  Albert of Brandenburgille, Mainzin arkkipiispalle? 

Jo toista vuotta olemme lasten kanssa tutkineet reformaation sankareita Desiring God-sivustolta löytyvien minibiografien kautta.  Olen oppinut paljon ja kiinnostunut tästä ajanjaksosta kristinuskon historiassa.  Olen katsellut paria kirjaa, joissa voisin syventyä aiheeseen enemmänkin.  Onko suosituksia?

Näen tärkeänä oppia ja ottaa opiksi kristinuskon historiasta.  Olen lukenut erästä alkukirkosta kertovaa kirjaa (siitä myöhemmin, kun saan sen luettua), ja olen löytänyt paljon ajankohtaista sen ajan kirkon toimintatavoista.  On ollut valaisevaa oppia, millaisessa ympäristössä kirkko on päätöksiään tehnyt, ja miten ne ovat vaikuttaneet historiaan!

Uskonpuhdistajat eivät lähteneet luomaan uutta kirkkokuntaa.  He halusivat uudistaa katolisen kirkon, jonka toiminnassa siihen aikaan oli paljon väärää ja ylimääräistä.  He haastoivat kirkon johtajia palaamaan raamatulliseen johtajuuteen, josta puuttuu raha ja valta.  Tuloksena heidät heitettiin ulos kirkosta, vainottiin, jopa tapettiin. 

Onko sinun kirkossasi tänä päivänä ylimääräistä?  Tai jotain väärää?  Taakoitetaanko ihmisiä painavilla taakoilla?  Ehkä Jumala on kutsumassa sinua puhumaan asiasta, nostamaan vääryyksiä esiin, julistamaan Jumalan Sanaa, jonka pitää olla uskomme perusta.

Tänään opetin lapsille 5 Solaa, jotka ovat muodostuneet vuosisatojen aikana Protestanttisen uskon perustaksi:

Sola Scriptura, Sola Fide, Sola Gratia, Solus Christus ja Soli Deo Gloria.  

Kirjoitukset, usko, armo, Kristus ja kaikki Jumalan kunniaksi.   

En ole luonnostani ihminen, joka haluaa muutosta muutoksen vuoksi (paitsi sisustamisessa).  Jos asiat toimivat, antaa mennä.  Mutta joskus on tarpeen tarkastella toimintatapoja ja tutkailla, olemmeko eksyneet harhapoluille.  Joskus muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, sitä on ollut vaikea huomata.  Joskus on tehty radikaali käännös, joka osoittautuukin vääräksi. 

Olipa muutoksen vaiheet mitä tahansa, jos se on vienyt meitä väärään suuntaan, korjausliike on tarpeen.  Se ei ole mukavaa, ja muutoksella on aina vastustajansa.  Mutta jos koemme, niin kuin Martti Luther, että Tässä seison, enkä muuta voi, voimme olla viemässä rakasta kristikuntaamme parempaan suuntaan. 

Olen kirjoittanut uskonpuhdistuksesta aiemmin täällä: 


Uskonpuhdistus, Luther ja parannuksen teko

500 vuotta sitten - Tässä seison, enkä muuta voi

Oppitunteja reformaatiosta

p.s. Pitäisikö käyttää sanaa uskonpuhdistus vai reformaatio? 



27.10.2018

Onko maapallolle parempi, että valitsen lapsettomuuden?



Luin juuri Ylen sivuilta jutun, jossa haastateltiin kolmea lapsettomuuden valinnutta naista.  Kaikkia heitä yhdisti huoli ympäristöstä, luonnonsuojelu ja maapallon ylikansoitus.

Artikkelin ajatukset eivät ole uusia.  Olen kuullut vuosien varrella erilaisia syitä sille, miksi ei pitäisi synnyttää enää yhtään lasta tänne maailmaan.  Mitä mieltä olen tästä, neljän lapsen äitinä?

Ensimmäiseksi ajattelin, miten hienoja vanhempia näistä naisista olisi tullut.  He selvästikin ajattelevat muiden hyvää ja välittävät yhteisestä kodistamme, maapallosta.  He ovat tehneet suuria ja kauaskantavia valintoja suojellakseen luontoa ja edistääkseen kestävää kehitystä, jopa uhranneet ihmissuhteita vakaumuksensa vuoksi.  He olisivat voineet kasvattaa tulevaisuuden muutoksentekijöitä ja maailmanparantajia, uuden sukupolven edustajia, jotka jatkavat vanhempiensa aloittamaa hyvää.

Heidän perustelunsa lapsettomuuteen eivät kuitenkaan vakuuta minua.  Tässä vastaukseni heidän syihinsä jäädä lapsettomaksi.

'Lapsista tulee kuluttajia jo ennen syntymäänsä'


Lapsi ei ole kuluttaja ennen syntymäänsä.  Hän ei tee yhtäkään päätöstä moneen vuoteen syntymänsä jälkeen (vaikka voi tietenkin ilmaista tahtonsa).  Hänen vanhempansa toisaalta voivat tietenkin ostaa turhaa ja ylimääräistä, mutta ei se ole lapsen vika.  On paljon ihmisiä, jotka ostavat turhaa ja ylimääräistä ihan vain itselleen.

Yleisesti ottaen perheet, joissa on useampi lapsi, ovat hyvin tarkkoja kuluttajia.  He kierrättävät vauvanvaatteet, auton turvaistuimet sekä lelut ja kirjat ensin omilla lapsillaan, sitten mahdollisuuksien mukaan eteenpäin antaen.

Sain itse ensimmäisen upouuden toppatakkini 13-vuotiaana, koska kierrätys suvun keskuudessa toimi erinomaisesti.  Olemme jatkaneet samoja periaatteita omassa perheessä ja olen nähnyt samaa muiden isojen perheiden parissa.  Luonnonsuojelu on minulle tärkeää, mutta kierrätän myös taloudellisista syistä.  Samaa aion opettaa omille lapsilleni ja toivon heistä kasvavan aktiivisia muutoksentekijöitä yhteiskuntaan.  Laatua ja kestävyyttä halvan ja huonon tilalle.

Kuluttamista ei ratkaista jättämällä lapset tekemättä.  Olisi tarpeen kurkistaa kuluttajan sydämeen: mikä siellä ajaa ostamaan lisää, uutta, enemmän?  Onko syynä tyhjyys, jota pullistelevat kauppakassit täyttävät?  Elämän tarkoituksettomuus, välinpitämättömyys, toivottomuus?  Ahneus, kateus, ylpeys, huono itsetunto?   

Lapset voivat tuoda elämään iloa ja merkitystä, jonka kannustamana haluaa tehdä maailmasta paremman paikan tuleville sukupolville.  Lapset tuovat toivoa elämän hyvyydestä vaikeuksista huolimatta. 


'Maailmassa on liikaa ihmisiä'


Minun mielestäni maailmassa on liian vähän ihmisiä.  Liian vähän niitä, jotka välittävät.  Maailma tarvitsee enemmän ihmisiä, jotka rakastavat ihmisiä.  Enemmän niitä, jotka haluavat muille hyvää.  Lisää ihmisiä, jotka tulevat tekemään maailmasta paremman paikan. 

Kehitysmaiden ihmiset, ne jotka lisääntyvät "liikaa", voivat kyllä kohteliaasti nyökytellä rikkaiden maiden  vaatimuksille (tehkää vähemmän lapsia!).  Hehän niitä rahapussien nyörejä pitelevät.  Mutta milloin on raha poistanut kaiken väärän ja ongelmallisen maailmasta?  Onko mikään maa muuttunut maksamalla?

Ihmiset muuttuvat, kun he kohtaavat ihmisiä, jotka ovat kanssakulkijoita, rohkaisijoita, jotka uskovat heihin ja heidän mahdollisuuksiinsa.  Me tarvitsemme maailmaan lisää esimerkkejä ihmisistä, jotka tuovat toivoa köyhien maiden ihmisille.  Kehitysmaiden asukkaat näkevät yhteiskuntiensa korruption ja parempiosaisten ahneuden sekä valtaapitävien täydellisen piittaamattomuuden luonnosta, köyhistä, huono-osaisista.  Heidän toivonsa on heidän lapsissaan.

Olen vakuuttunut siitä, että emme voi ylikansoittaa maailmaa.  Maapallolta löytyy tarpeeksi luonnonvaroja pitämään huolta jokaisesta ihmisestä, mutta se ei ole jakautunut tasaisesti.  Meidät on laitettu keskelle pelilautaa tekemään yhteistyötä, jotta löydetyt aarteet hyödyttäisivät kaikkia.  Sen sijaan muutama nopea ja ahne nappasi aarrenappulat ja rakensi itsekkäästi bunkkerinsa piikkilanka-aidan taakse.  Tällaisessa pelissä kaikki häviävät.  Ihmiskunnan on opittava jakamaan yltäkylläisyydestä niille, joilla ei ole.  Mutta me emme tee niin ja elämme nyt seuraamusten kanssa.  Mitä sinä teet miljoonilla?

Kehitysmaiden "liian suuret perheet" ei tule muuttumaan, ellei muutos ala yhteiskunnan joka tasolla.  Turha on tyrkyttää yksi/kaksilapsimallia, jos samalla avustusrahat katoavat harvojen ja valittujen taskuihin.  Mutta jos tarjoamme todellista toivoa, autamme heikkoja yhteiskuntia vahvistumaan jokaisella sektorilla, niin maailmamme muuttuu, yksi ihminen kerrallaan.

Se ei ole nopea tapa, mutta kestävää muutosta ei tapahdu päivässä. Ehkäpä joku lapsistani on tulevaisuudessa vaikuttamassa positiiviseen muutokseen negatiivisissa maissa.


'Kaikkien pitäisi adoptoida'


Tämä on aika uskomaton ja naiivi väite, jossa sorkitaan kosketellaan ihmisten syviä henkilökohtaisia toiveita ja arvoja.  Miksi et adoptoinut lapsiasi sen sijaan, että teit heidät itse?  on uskomattoman röyhkeä kysymys.  Pystytkö katsomaan lapsiani silmiin ja sanomaan, että heidän ei pitäisi olla olemassa, että vanhempasi olivat itsekkäitä kun sallivat sinun syntyä maailmaan, että heidän olisi pitänyt adoptoida neljä lasta ulkomailta?

Äidiksi ja isäksi tuleminen ovat luonnollinen ja hyvä halu, enkä aio kokea häpeää sen toteuttamisesta.  Halusin kokea äitiyden fyysisyyden.  Halusin nähdä, miten minun ja mieheni piirteet  ja ominaisuudet yhdistyvät lapsissamme, jotka silti ovat yksilöitä ja ainutlaatuisia.  Iloitsen siitä, miten suvusta löytyviä lahjakkuuksia tulee näkyviin uudessa sukupolvessa.  Hauan sallia vanhemmuuden ilon myös muille. 

Olemme kyllä harkinneet adoptiota.  Se on ollut sydäntäni lähellä jo vuosia.  Olisin edelleen valmis tarjoamaan kodin kodittomalle.  Mutta adoptioprosessi ei ole mikään matka Linnanmäelle.  Se on kallis prosessi, enkä puhu nyt rahasta.  Ja loppujen lopuksi, eikö tässä pidä miettiä lapsen parasta, sillä lapsihan jää tänne jälkeeni elämämään, vuosien ajaksi.

Haluaisin maailman, jossa ei olisi yhtäkään orpoa.  Olen ehkä sinisilmäinen idealisti, mutta haluaisin, että vanhempien kuoltua sukulaiset ja ystävät huolehtisivat orpolapsista.  Haluaisin maailman, jossa vanhemmat eivät hylkäisi lapsiaan sukupuolen, sairauden tai köyhyyden vuoksi.  Haluaisin maailman, jossa kotien ovet olisivat avoinna teiniäideille, avioliiton ulkopuolella syntyneille, "vääränlaisille" lapsille.  Haluan maailman, jossa lapsia ei tehtailla rikkaiden maiden adoptiovanhemmille, jossa lapsia ei ryöstetä omilta vanhemmiltaan joillekin sopivimmille kasvattajille.

Orpolapset ovat onnellisimmillaan omien sukulaistensa hoitamana, omissa kotimaissaan.  On tietenkin uskomattoman hienoa adoptoida lapsi ulkomailta.  Siinä on käyty läpi kaikinpuolin rankka prosessi.  Monelle se on unelmien täyttymys, mahdollisuus saada perhe, tehdä hyvää.  Mutta onhan se totta, että adoptio on olemassa vain, koska lapsen varhaisissa elämäntilanteissa on ollut suuria ongelmia, tragediaa, surua.

Ehkäpä omat lapseni ovat tulevaisuudessa ratkaisemassa perheiden ongelmia niin, että yhtäkään uutta koditonta ei tarvitse maailmasta löytää.  Ehkäpä he ovat vahvistamassa perheitä, auttamassa ongelmallisissa ihmissuhteissa, luomassa yhteisöjä, jotka huolehtivat heikommistaan. 

Sitä odotellessa voin olla tukemassa huono-osaisia lapsia tukivanhempana, tukea eri järjestöjen kestävän kehityksen arvoilla tehtävää työtä maissa, joissa perheet ja lapset kärsivät.  Kehitysmaiden lasten ja perheiden elantoon ja koulutukseen luotettavien kanavien välityksellä annettu tuki ei ole koskaan turhaa. 


'En halua tänne lasta kärsimään'


Ymmärrän pelon ja avuttomuuden tunteet, jos keskittyy seuraamaan uutisia maailman tilasta.  Ja on myös rehellistä myöntää, että elämä ei ole helppoa, edes niinkään hyvässä yhteiskunnassa kuin Suomi.  Mutta minä haluan lapsia maailmaan, omia ja muiden.

Kyllä, he tulevat kärsimään, mutta he tulevat kokemaan myös huimaa iloa, rajatonta onnea, syvää ystävyyttä, vapautta ja kauneutta.  Elämään kuuluu kaipuu ja täyttymys, rakkaus ja pettymys, menestys ja luopuminen.  Haluan heidän kokevan ihmisyyden ilot ja surut, ja haluan valmistaa heitä näihin elämän tosiasioihin.

Voi kuulostaa hienolta haluta elää ongelmatonta ja helppoa elämää, mutta se on täysin naiivi ja todellisuudenpakoinen halu.  Näytä minulle ihminen, joka ei ole koskaan kärsinyt, ja minä haluan itseni ja lapseni mahdollisimman kauas hänestä.

En usko kärsimykseen kärsimyksen vuoksi.  Olen vain realisti ja tiedän, että jokainen kärsii, kokee pettymyksiä, kipua ja ahdistusta.  Haluan valmistaa lapsiani elämään kärsimysten, kipujen ja pettymysten läpi, ja löytämään itsestään uusia vahvuuksia ja kykyjä ne läpikäytyään.

Haluan lasteni löytävän elämälleen tarkoituksen kärsimysten ja vaikeuksien voittamiseksi.  Olkoon se sitten muiden tai oman elämän vaikeuksien helpottamista, elämän negatiivit voivat tuoda sille tarkoitusta tavalla, josta positiivisen päivänpaisteen alla eläneet voivat vain haaveilla.



Maailmankatsomus: toivo


Kristinuskoon perustuva maailmankatsomus on perustuu toivoon.  Alku oli täydellinen, sitten tapahtui suuri retkahdus, mutta pelastussuunnitelma on valmiina.  Lopusta tulee hyvä, vaikkakaan ei helppo.

Minä uskon siihen, mitä Jumala on Raamatussa sanonut: lapset ovat siunaus ja perintö, he ovat ihmeellisiä lahjoja ja esimerkkinä meille aikuisille siitä, miten elää luottamuksen ja uskon ilmapiirissä.  Jeesus sanoi, että kukaan ei pääse taivasten valtakuntaan, ellei tule lapsen kaltaiseksi.  Minulla on paljon opittavaa lapsilta ja toivon, että en tule koskaan liian vanhaksi ja kärttyiseksi hätistääkseni heitä pois luotani.

Uskon myös siihen, mitä Jumala on Raamatussa sanonut maailman tilasta.  Jesaja kirjoitti 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli n. 2800 vuotta sitten näin:

3 Maa tyhjentämällä tyhjennetään
ja ryöstämällä ryöstetään.
Sillä Herra on tämän sanan puhunut.
4 Maa murehtii ja lakastuu,
maanpiiri nääntyy ja lakastuu;
kansan ylhäiset maassa nääntyvät.
5 Maa on saastunut asukkaittensa alla,
sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt,
hyljänneet iankaikkisen liiton.
6 Sentähden kirous kalvaa maata,
ja sen asukkaat syystänsä kärsivät;
sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat,
ja vähän jää ihmisiä jäljelle.

(Jesaja, luku 24)

En ole yllättynyt maailman tilasta, koska se on ollut selvästi luettavissa Raamatussa.  Ihmisten piittaamattomuudella on seurauksensa ja  ihmeellistä on vain se, miten kauan meidän on annettu jatkaa.  Mutta samoilta sivuilta löytyy myös toivo ja tulevaisuus!

2 Tulee vielä aika,
jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.
Ylimpänä vuorista se kohoaa,
korkeimpana kukkuloista,
ja kansat virtaavat sinne.
3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
– Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me,
me tahdomme kulkea hänen polkujaan,
sillä Siionista tulee Herran sana
ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.
4 Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat,
hän jakaa oikeutta kaikille kansoille.
Niin taotaan miekat auran teriksi
ja keihäät vesureiksi.
Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan
eikä harjoittele sotataitoja.

(Jesaja, luku 2)

Minä en voi kontrolloida maailman tilaa enkä tulevaisuutta, mutta olen sellaisen Jumalan leirissä, joka voi.  Tulen tekemään parhaani, että minä ja lapseni noudattavat Luojan käskyjä Luomakunnan hoidossa, ajaen oikeudenmukaisuutta ja huolenpitoa ja jakamisen periaatteita.  Mutta samalla voin olla kuin pieni lapsi vanhempiensa hoidossa, luottaen siihen, että minusta pidetään huolta.  Ihan niinkuin jokainen lapseni on hyväksytty, mieluisa ja haluttu, olen rakas Taivaallisen Isäni silmissä.  Tällaiseen suhteeseen on turvallista tuoda myös omat lapset. 


Oletko sinä törmännyt ihmisiin, jotka eivät halua lapsia maapallon tilan vuoksi?  Mitä mieltä olet heidän päätöksistään?


p.s. Olen kirjoittanut lastenhankkimiseen liittyvistä aiheista täällä ja täällä.


EDIT: Lisäsin neljännen kappaleen Liikakansoitus-otsikon alle ja toisen kappaleen Adoptio-otsikon alle.


Kuva: FreeDigitalPhotos, “Cute Baby Shoes With The Word Love Written With The Laces” by Amanda Steed

21.10.2018

Älä luovuta, ole tyylikäs!



Pohdin edellisessä postauksessa syitä sille, miksi äiti (nainen) ei huolehdi itsestään yhtä hyvin kuin lapsistaan tai lemmikeistään. 

Päädyin aika nopeasti pohtimaan asian juuria ja ehkä niitä syvimpiä motiiveja, jotka eivät ole niin helposti löydettävissä.  Oman itsensä laiminlyöminen voi johtua häpeästä.  Häpeä ja oman rikkinäisyyden tai syntisyyden vihaaminen antaa voimakkaan maaperän rikkaruohojen ja ohdakkeiden rehottamiseen. 

Sanoin viimeksi, että hyvinvointi on subjektiivista ja näyttää erilaiselta eri ihmisten elämässä, joten on mahdotonta määritellä mitä hyvinvoiva ihminen tekee ja miltä hän näyttää. Mutta sisäiset tunteet ja olotila tulevat yleensä esiin ulkoisessa olemuksessa.

Kun löydän elämääni Jumalan kokonaisvaltaisen hyväksynnän ja otan sen todesta, opin rakastamaan ja arvostamaan itseäni, myös ulkoisesti.  Siitä löytyy vapaus panostaa itseeni ja ulkonäkööni.  Itsestä huolehtiminen on itsensä arvostamista, ja itseään arvostava ihminen on aina parempaa seuraa kuin itseään vihaava.  Ja kun arvostan itseäni, rakastan muitakin paremmin.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.  Matt 22:38

Myös tärkeä näkökulma vaimoille:  miehesi arvostaa sitä, kun näet vaivaa ulkonäkösi suhteen.  Se kertoo hänelle, että haluat näyttää hyvältä häntä varten ja että kunnioitat häntä. Tämä voi kuulostaa uskomattomalta naisten korvissa, mutta se on totta.  Miehelle on tärkeää, että vaimo laittautuu.  Ei siis kyse ole täydellisyydestä ja tietystä koosta, vaan itsestään huolehtimisesta. 

Moni toisaalta panostaa ulkonäköönsä paikatakseen rikkinäistä sisintään (kiitos lukijalle, joka lähetti sähköpostilla tämän ajatuksen).  Täydellinen tyyli panssaroi haavoittuvan sisimmän.  Kun mietin elämänvaiheitani, voin samaistua tähän.  Epävarmuus ja huono itsetunto peittyy kivasti kun on onnistunut laittamaan itsensä ulkoisesti hienoon kuntoon.

Mutta on olemassa muitakin (teko)syitä, joiden varjolla moni jättää itsestään huolehtimatta ja keräsin niistä listan:   

 1. Minulla ei ole aikaa panostaa itseeni tai ulkonäkööni


Ei väliä oletko kotiäiti tai työssäkäyvä, voit käyttää aikaa tekosyynä siihen, että et huolehdi itsestäsi.  Mutta jokainen pukeutuu aamuisin.  Kauniin puseron ja hyvin sopivien housujen pukemiseen ei mene yhtään sen enempää aikaa kuin muodottomien tai rumien vaatteiden pukemiseenkaan. 

Miksi et pukeutuisi puseroon, jonka leikkaus ja väri sopivat sinulle täydellisesti?  Käytä edellisenä iltana 5 minuuttia seuraavan päivän vaatteiden valitsemiseen ja aamulla saat (nopeasti) vetää yllesi vaatteet, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi koko päiväksi.

Myös, jos sinulla on hyvin leikatut hiukset ja perusmeikit valmiina käden ulottuvilla, ei itsensä kuntoon saamisessa kestä muutamaa minuuttia kauempaa.  Kulmakarvojen tai ripsien kestovärjäys lyhentää myös aamuista valmistautumisaikaa. 


2.  Haluan pukeutua mukaviin vaatteisiin!


Ymmärrän!  Minullakin on vaatteita, joita en käytä kotioloissa, koska haluan rentoutua.  Mutta mukavia vaatteita löytyy myös kauniissa väreissä ja leikkauksissa. 

Ehkä sinulla on vauva tai pikkulapsia, etkä halua parempien puseroiden sotkeutuvan heitä hoitaessa.  Käytin itse aina harsoa olkapäällä paljon puklaavan vauvan kanssa ja nykyaikana vaikka vaatteet sotkeutuvatkin, onhan meillä tehokkaita pesuaineita, joilla saa tahrat pois. 

Myös työpaikalle on mahdollista löytää mukavia, mutta silti asiallisia vaatteita.  Luonnonmateriaalit on hyviä, ja jakkuja ja siistejä housuja löytyy myös pehmeistä kankaista. 


3.  Ei minua näe muut kuin lapset


Kuka välittää siitä, miltä näytät kotona?  Eikö ole sama missä vaatteissa sitä kotona lasten kanssa on?  Tosiasia on, että kivat vaatteet saavat sinut tuntemaan olosi paremmaksi, ulkonäkösi vaikuttaa ensimmäiseksi sinuun itseesi.  Olet myös esimerkkinä lapsillesi.  Näkevätkö he äidin, joka kunnioittaa itseään ja ottaa aikaa itselleen?

Sinut näkee myös miehesi, jolle on tärkeää, että haluat näyttää kivalta hänenkin silmissään.  Sillä olethan ainoa nainen, jonka ulkonäöstä hän on luvannut nauttia.  Anna hänelle jotain nautittavaa, ja huomaat omankin mielialasi piristyvän! 


3.  En pidä vartalostani


Tämä on suuri kompastuskivi.  Moni nainen vihaa vartaloaan.  Osaatko itse nimetä 5 kaunista asiaa vartalossasi?  Se on meille vaikeaa.  On helpompaa kätkeä epätäydellinen vartalo kaapuihin, rumiin vaatteisiin, neutraaleihin tai mustaan.

Luin mielenkiintoisen ajatuksen aiheesta:  yhteiskunta haluaa naisten olevan tyytymättömiä vartaloonsa.  Kun nainen on tyytymätön, hän hakee tyydytystä tyhjyydelleen.  Naiset ostavat ruokaa, lomamatkoja, lisää vaatteita, naistenlehtiä, painonpudotuskursseja.  Rahatalous hyötyy naisten tyytymättömyydestä. 

Jos olisimme tyytyväisiä ja ylpeitä vartalostamme, muutama erinomaisesti sopiva asu riittäisi, eikä meillä olisi syytä lähteä vähän väliä shoppailemaan. Haluatko todella antaa tällaisen vallan sekuläärille yhteiskunnalle? 

Jumalan silmissä sinä olet kaunis.  Olet ihmeellisesti tehty.  Sinut on ostettu kalliilla hinnalla vihollisen leiristä kuninkaalliseksi tyttäreksi.  Jumala välittää sisimmästäsi.  Mitä väliä koollasi tai muodoillasi on? 


4.  En halua käyttää rahaa itseeni


On hyvä olla viisas rahankäytön suhteen.  Lapset tarvitsevat isompia vaatteita ja kenkiä vuosittain, joten käytät vaatebudjetin heille.  Mutta luuletko todellakin, että autat lapsiasi tai miestäsi, jos et koe ylpeyttä ja iloa oman ulkonäkösi suhteen? 

On naisia, jotka osaavat pukeutua viehättävästi pienellä budjetilla ja muutamilla hyvin valituilla vaatteilla.  Itse asiassa saat rahastasi enemmän hyötyä kun ostat itsellesi laadukkaita vaatteita, jotka kestävät pitkään hyvännäköisenä.  Alerekkien halpavaatteet sekä lisäävät vaatekaappisi sekasotkua että kulahtavat ja venähtävät pian käyttökelvottomiksi. 

Käytä siis rahasi hyvin.  Osta sinulle sopivia, laadukkaita vaatteita ja asusteita ja pidä niistä huolta, niin ne kestävät pitkään.   





5.  Vartalotyypilleni ei löydy hyvännäköisia vaatteita


Olet oppinut elämäsi aikana tuhansia uusia asioita.  Äidiksi tultuasi opettelit huolehtimaan vauvastasi ja opettamaan lapsellesi kaiken, mitä hän osaa.  Miksi et siis voisi opetella löytämään vartalotyypillesi sopivat vaatteet?

Netissä löytyy kymmeniä sivustoja, joilla neuvotaan eri vartalotyyppejä pukeutumisessa.  Siellä on myös lukuisia värianalyysejä, joiden avulla voit karsia sinulle sopimattomat värit pois ja keskittyä ostamaan oikean värisiä vaatteita. 

Muutama vuosi sitten päätin hyväksyä, että minulla on tietyntyyppinen vartalo ja luin useilta sivuilta neuvoja, millaiset vaatteet sopivat minulle parhaiten.  Päätin pitäytyä ostamaan vain minulle sopivia vaatteita.  Viime kesänä sain useita kehuja parista mekosta, jotka olin ostanut näitä neuvoja noudattaen (tilasin ne netin kautta, mikä säästi aikaa ja energiaa). 

Opettelin myös erään värianalyysin perusteella ostamaan vain minulle sopivia värejä.  Muistan vieläkin ensimmäisen ostosreissun, jonka tein tämän kurssin jälkeen.  Pystyin yhdellä silmäyksellä näkemään, onko kaupassa minun värejäni ja kuvioitani (myös tärkeä osa henkilökohtaista tyyliä; värin ja kankaan kuvioiden tulee molempien sopia sinulle).  Jätin epäsopivat värit ja kuviot täysin huomiotta ja sain nopeasti valittua ihania, juuri minulle sopivia vaatteita.  Säästin aikaa ja myös turhautumista, koska tiesin heti, miksi joku tietty vaate ei tulisi sopimaan minulle. 

Farkkujen ostaminen edelleen kovaa työtä, mutta jos löydän itselleni sopivan tyylin, ei haittaa, jos joudun kokeilemaan kymmeniä pareja.  Vaivannäkö palkitaan!

Meillä on kaikilla oma vartalotyylimme ja se on hienoa!  Jokainen voi löytää itseään imartelevia vaatteita ja alkaa nauttia ulkonäöstään.  Se vaikuttaa positiivisesti itsetuntoosi, avioliittoosi ja ihmissuhteisiisi.  Rakasta siis itseäsi sen verran, että opettelet tuntemaan tyyppisi ja kunnioittamaan muotojasi. 




Haluan vielä toistaa, että hyvinvointi on monisyinen asia. Siihen liittyy ulkoisesta olemuksesta huolehtimisen lisäksi lepo, ravinto, ihmissuhteet, konfliktien ja stressorien olemassaolo/puute, sairaudet, toimeentulo, elinolot jne. 

Silti väitän, että jos sisäinen perusta (josta viimeksi kirjoitin) hyvälle ololle on kunnossa, se tulee näkymään ulkoisesti.  Ja se, miten pukeudumme, vaikuttaa mielialaan, asenteisiin ja ihmissuhteisiin!  Itsestäsi huolehtiminen on myös muista huolehtimista. 

Keskustele kommenttikentässä:
Oletko huomannut eroa asenteessasi ja olotilassasi, kun panostat aamulla ulkonäköösi?  Mikä on sinun kompastuskivesi itsestäsi huolehtimisessa? 


Käytin netistä löytyvää Dressing Your Truth-värianalyysiä.  Olen tutustunut aikoinani Color Me Beautiful-kirjaan, joka oli meillä kirjahyllyssä, jossa jako on neljään eri vuodenaikatyyppiin.  Dress Your Truth on kokonaisvaltaisempi ja antaa neuvoja pukeutumiseen sekä hiustyyliin ja meikkaamiseen.  

Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Beautiful Girl Using Her Mobile Phone In City” by nenetus
“Gorgeous Woman Picking Her Choice” by photostock
“Multi Colored Wardrobe Showcase” by photostock

15.10.2018

Hyvinvoinnin lähde ~ Miksi moni nainen laiminlyö itsensä



“Voisitko tehdä postauksen äidin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista? Vaikka lapset olisivat viimeisen päälle hoidettu, voi äiti olla rönsyinen, väsynyt ja nälkäinen.” Blogin lukija



Hyvinvointi on moniulotteinen käsite ja subjektiivisuutensa vuoksi vaikea määritellä. Kun luin kommentin ja aloin miettiä vastausta, mieleeni tuli hiljattain lukemani kirjan ajatus: 

Huolehdi itsestäsi yhtä hyvin kuin huolehdit niistä, joista olet vastuussa.    

Äiti, huolehditko itsestäsi yhtä hyvin kuin huolehdit lapsistasi? 

Tai, jos sinulla ei ole lapsia: huolehditko itsestäsi yhtä hyvin kuin läheisistäsi tai lemmikistäsi?

Uskolliset vanhemmat huolehtivat lapsistaan.  He ostavat ja laittavat terveellistä ja monipuolista ruokaa.  He varmistavat levon ja leikin tasapainon.  He vievät sairaan lapsen lääkäriin, ostavat lääkkeet ja hoitavat kuntoon.  He eivät osta ainoastaan käytännöllisiä, vaan myös kauniita vaatteita. He pitävät huolen lapsen sosiaalisista tarpeista, koulunkäynnistä, harrastuksista.  

Mutta samat vanhemmat laiminlyövät itseltään samankaltaisen huolenpidon.  Viaton lapsi tai luontokappale ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon, mutta kun kyse on heistä itsestään, he käyttäytyvät kuin he eivät olisi hyvinvoinnin arvoisia. Mikä on vienyt heiltä itsekunnioituksen? 


Vahva häpeä


Vastaus moneen kysymykseen löytyy, kun palaa alkuun. Raamatun ensimmäisessä kirjassa kerrotaan ihmiskunnan "nousu ja tuho", upea alku ja kaiken muuttava lankeemus. Tämä ikivanha kertomus elää yhä sisällämme, se on muokannut meitä ja antaa selityksen tämän päivän kokemuksillemme.

Siitä lähtien kun syntiinlankeemus toi paratiisin tilalle kaaoksen, olemme kamppailleet peittääksemme oman lankeemustilamme. Aadamin ja Eevan “silmät aukesivat” kielletyn hedelmän syömisen jälkeen ja he huomasivat olevansa alasti.  

Alastomuus merkitsee haavoittuvaisuutta, sitä että vahingoitumme helposti.  Alastonta voi verrata toisiin ja tuomita huonommaksi, rumemmaksi. Alastomalla ei ole aseita, ei puolustusta toisia vastaan.  Aadam ja Eeva näkivät itsensä ja toinen toisensa näytteillä, suojaamattomana ja he kokivat häpeää.     
     
Aadam ja Eeva peittivät alastomuutensa lehdillä ja piileskelivät Jumalalta.  Heidän haavoittuvaisuutensa teki heidät arvottomaksi seisomaan elävän Jumalan silmien edessä.  He näkivät asioita, joita eivät ennen huomanneet. Vahva häpäisee heikomman, kauneus rumuuden, täydellisyys vajavaisen.  Niinpä he oman vajavaisuutensa tajutessaan torjuvat Täydellisen.   

Me olemme Aadamin ja Eevan lapsia.  Peittelemme haavoittuvaisuuttamme ja pakenemme Jumalaa, koska emme koe olevamme Hänen läsnäolonsa ja huomionsa arvoisia.  Jumalasta on tullut pelottava tuomari, ankara isä, jota on mahdotonta miellyttää.  Puhumme kuin Aadam: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."

Langennut ihminen ajettiin ulos paratiisista kirousten saattelemana.  Paratiisin portteja varjelee kerubi ja Elämän Puuta liekehtivä miekka.  Paluu on mahdotonta. Ikuinen elämä Elämän Puun hedelmästä ei tule koskaan olemaan ulottuvillamme. 


Pahan palkka 


Paluu alkuperäiseen kysymykseen:  Miksi on äitejä, jotka huolehtivat lapsistaan ja jättävät itsensä heitteille?  Miksi toiset huolehtivat muista uhrautumiseen saakka, mutta hylkäävät itsensä?  Miksi lemmikkien omistajat pitävät lemmikeistään parempaa huolta kuin itsestään?  

Ovatko he liian tietoisia alastomuudestaan, rumuudestaan, häpeästään, peloistaan, arvottomuudestaan, pelkuruudestaan, syytöksistään?  

Sillä jokainen, joka kohtaa rehellisesti itsensä, tietää kykynsä pahaan ja väärään. Kyllä, lähimmäisesi tuntevat sinut ja ovat nähneet sinut huonoilla hetkillä.  Mutta kukaan ei tunne syvintä olemustasi, sisimpiä tuntojasi, salaisia syntejäsi ja epäonnistumisiasi yhtä tuskallisen tarkasti kuin sinä itse.  

Tunnet ruumiisi ja mielesi virheellisyyden paremmin kuin kukaan muu.  Tiedät, kuinka säälittävä ja arvoton todella olet - ja niinpä epäämällä itseltäsi jotain hyvää, voit rangaista itseäsi kaikista epäonnistumisistasi. Jopa koira, harmiton, viaton koira ansaitsee parempaa kuin sinä. 

(Sillä vaikka eläin voi olla "paha", se toimii vaistojensa varassa, se ei valitse pahaa).  

Miten nousta itsetuntemuksen tuoman itseinhon syövereistä?  Mistä löytää itsekunnioitus, joka sallii ansaitsemattoman hyvän?  Kuka valtuuttaa pitämään hyvänä omaa itseään, vaikka tämä itse olisi täysin epäkunnioitettava?   


Paluu Hyvään


Hyvän ja Pahan tiedon puun hedelmästä syöminen toi tietoisuuden hyvästä ja pahasta ensimmäisen ihmisparin elämään.  Ihminen kykenee nyt sekä hyvään että pahaan.  Pahasta tietoisena oleminen aiheuttaa häpeää, piileskelyä, peittelemistä.  Voiko hyvyyden tiedostaminen pelastaa meidät? 

Genesiksen luomiskertomuksessa toistetaan Jumalan pitävän luomaansa maailmaa hyvänä.  Kun ihminen on luotu Jumalan Kuvaksi, kerrotaan “Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1 Moos 1:31).  

Aadam ja Eeva elivät paratiisissa yhteydessä Jumalan kanssa, mutta he olivat myös tilassa, jossa he eivät olleet tietoisia hyvästä ja pahasta.  Heillä ei ollut itsetietoisuutta.  Heidän silmänsä eivät olleet auenneet.  Hyvyys oli heidän osansa ilman, että he olivat valinneet sen.  

Lankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva kohtaavat valintoja.  He eivät enää elää ymmärtämättöminä, ikuisen viattomina.  He näkevät ensimmäistä kertaa, eivät vain oman arvottomuutensa ja kykynsä pahaan, vaan myös eron itsensä ja Jumalan välillä.

Käärme oli luvannut: “..te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan" (1 Moos 3:5).  Tämä tietoisuus sai heidät piiloutumaan häpeissään Jumalalta, joka on puhtaasti hyvä. 

Ihminen ei ole enää viaton, mutta nyt hänellä on mahdollisuus tietoisesti valita hyvä, palata Jumalan Kuvaksi.  Raamatun kertomukset viittaavat kotimatkaan, jolla me kaikki olemme.  Voimme palata kotiin Hyvän Isän luokse, tulla Hänen kaltaisekseen, elää totuudessa, kävellä jälleen Jumalan kanssa.

Sen sijaan, että tuomitsisimme itsemme kuolemaan pahuutemme vuoksi, saamme uskoa, että kuoleman vaatimus on jo sovitettu.  Rangaistus on jo kärsitty.  Olemme vapaita kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme, lähimmäisiä, maailmaa. 

Häpeämme ei enää vaadi uhria, itsemme unohtamista toisten hyväksi.  Tilalla on vapaus palvella toisia Kristuksen tähden.  Tämä sama rakkaus ja kunnioitus kuuluu myös meille, naisille, tyttärille, äideille.   


14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; 
15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 
16. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. 
17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 
18. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 
20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
6:1. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. (2 Kor 5:14-21, 6:1).
   
      
Äiti, joka ei pidä huolta itsestään, kommunikoi lapsilleen häpeää, vankeutta ja valhetta.  Lapset kaipaavat nähdä onnellisen äidin, äidin, joka on vapaa ja iloinen ja tyytyväinen. Ha haluavat äidin, joka kunnioittaa itseään. Tällainen äiti ei elä lapsilleen, vaan hän elää Jeesukselle.  Hienoin esikuva, jonka äiti voi lapsilleen antaa on nainen, joka elää evankeliumia todeksi arkipäivässä (Roomalaiskirjeen upeaa sanomaa): 

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä... Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen... Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Room 5, korostukset minun)

Totuus ja armo palauttaa kunnian ja ilon naisen elämään.  Kun lakkaamme piiloutumasta Jumalalta, voimme kävellä Hänen kanssaan.  Voimme elää rakastettuina ja kunnioitettuina ja pitää itsestämme huolta.  Sitten voimme tuoda taivasta maan päälle elämämme kautta. 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi voi näyttää erilaiselta eri ihmisten elämässä, mutta todellinen hyvinvointi perustuu sisäiseen hyvyyden ymmärtämiseen: Jumala on hyvä ja on julistanut minut hyväksi Jeesuksen tähden. Tämä on Evankeliumi, hyviä uutisia.  




Kuva: "Beautiful Woman Holding A Green Apple" from FreeDigitalPhotos.net

Kirjalähde: Jordan B. Peterson: 12 Rules for Life - An Antidote to Chaos


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...