15.9.2016

Kun naimisissa oleva ihastuu



Miltei viikoittain joku löytää blogiini lukemaan työpaikkaromanssista. Työpaikalla flirttaillaan, ihastutaan, aloitetaan suhteita. Kävin siinä läpi tilannetta, jossa naimisissa oleva ihastuu tai ihastuksen kohde on naimisissa: silloin ainoa oikea ratkaisu on lopettaa välittömästi fantasiamaailmassa eläminen ja vetää itsensä takaisin todellisuuteen.

Ihastuminen on yleistä, ja osalle siitä on vakavia seurauksia. Pastorin vaimo lähtee toisen miehen mukaan, lähetystyöntekijä elää kaksoiselämää salasuhteessa, kristitty perheenisä jättää perheensä. En ylläty enää mistään.

Mutta haluan pohtia aihetta lisää – miksi ihastumme? Ja mitä voimme naisena oppia itsestämme kun ihastuminen yllättää?

Miehet ja naiset ovat tässä(kin) erilaisia. Vaikka komea mies voi saada naisten päät kääntymään (Potifarin vaimo, 1 Moos 39), ihastumiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkä ulkonäkö.  Mies voi kiihottua siitä mitä näkee, niinkuin aviomies, joka näkee vaimonsa riisuutuvan ja on heti valmis rakastelemaan.  Naiset puolestaan kiihottuvat miehestä, joka osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan, eli halut heräävät sen jälkeen, kun he ovat aloittaneet.  

Naiset kiihottuvat ajatuksesta, että mies haluaa häntä, ei halusta itsessään.  Vaikka fyysinen vetovoima voi olla naisillakin suhteen syy, naiset usein ihastuvat muiden asioiden perusteella. Mies tulee juttelemaan, on hyvä kuuntelija, osoittaa kiinnostusta hyvien kysymysten kautta, osoittaa sanoilla ja teoilla ja katseilla, että nainen on ollut hänen mielessään ja antaa hänelle ylimääräistä huomiota.  Naiset kokevat kiusauksia tunne- ja ajatusmaailmassa.

Eräässä CSI-jaksossa oli seuralaisklubi, jossa naiset saivat valita itselleen kalliin seuralaisen. Palveluun ei kuulunut seksi, vaan seuralaismiehen tehtävä oli antaa 100% huomiota naiselle. ”Olisipa ihanaa!” vinkkasin miehelle. Mieheni mielestä koko ajatus oli outo.

Tilanteen ei tarvitse olla aito.

Eräs nainen kertoo:
”Tuttu järjesti roolipelin, jonne kutsui paljon ystäviään. Osa rooliani oli osoittaa kiinnostusta erästä miesroolihahmoa kohtaan ja kävi ilmi, että hänenkin rooliinsa kuului yrittää saada minun roolihahmoni treffeille.  Kun roolipeli oli ohi, huomasin, että tunteeni tätä perhetuttua kohtaan olivat muuttuneet: koska hän oli osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, ihastuin. Olemme molemmat tahoillamme onnellisesti naimisissa enkä todellakaan ollut etsinyt romanssia elämääni. Huomasin, kuinka herkkä sydämeni on. Jopa näytellyssä tilanteessa tunteeni nousivat, kun sain positiivista huomiota ja minua (roolihahmoani) haluttiin. Kuukausia tämän roolipelin jälkeen käyttäydyin ajatuksissani kuin teini, ennen kuin sain ihastumisen tunteet aisoihin. Nyt ajattelen hänestä samoin kuin ennen: perheystävä.” 

Ei varmaankaan ole sattumaa, että moni romanttisessa elokuvassa näytellyt vastapari päätyy seurustelemaan.

Naisena kaipaamme olla halun kohteena. Ja elämän tosiasioita on, että joskus saamme ylimääräistä huomiota mieheltä, joka ei ole aviopuolisomme. Sydän voi heittää kuperkeikkaa ihan vain tästä syystä. Miten edetä?

Vaatii sitoutumista päättää jättää tällainen huomio täydellisesti huomiotta. Sitoutumista Jumalaan, sitoutumista omaan puolisoon ja niihin lupauksiin, joita häissä annettiin. Se vaatii myös ihmisluonteen ymmärtämistä: olemme rikkinäisiä ja meillä ei ole keinoja paikata rikkinäisyyttämme. Olemme väsyneitä, olemme epätoivoisia, kaipaamme hyväksyntää, kaipaamme arvostusta. Joskus kuiva tai vaikea tilanne omassa avioliitossa herättää kaipuun kokea läheisyyttä jonkun muun kanssa.

Jonkun toisen halun kohteena oleminen voi tuntua hyvältä. Hei, en olekaan vanha akka, väsynyt perheenäiti, neutri työkaveri. Herätän tunteita. Se voi olla koukuttavaa, mutta on hyvä olla realisti. Mitkä tarpeet elämässäni eivät tule täytetyksi omassa avioliitossani? Mitä tarpeita tuo mies täyttää elämässään minun avullani?  Käyttääkö hän minua keinona paeta omia vaikeuksiaan, vajavaisuuttaan, haavojaan?  Ei hänellä ainakaan minun parhaani ole mielessä, koska silloin hän kunnioittaisi avioliittolupauksiani.

En voi kontrolloida hänen käytöstään, mutta olen vastuussa omastani.  Minun pitää kontrolloida ajatuksiani ja tunteitani, ennenkuin ne pääsevät kontolloimaan tekojani.

Ihastuminen toiseen mieheen on helppo tapa paeta todellisuutta. Haavemaailmassa voi kuvitella täydellisiä romanttisia kohtaamisia, hyvä avioliitto taas on kovaa työtä, jossa joutuu vastakkain oman vajavaisuuden ja epäonnistumisen kanssa ja jossa eletään epätäydellisen miehen kanssa.

Avioliiton ulkopuolisessa (tunne)suhteessa käytän toista henkilöä herättämään minussa tunteita, joiden ei tule herätä, täyttämään tarpeita, joita hänen ei tule täyttää. Unohdan arkielämän ja alan unelmoida. Kun haaveilen toisesta, käytän häntä hyväkseni: olen syyllinen aviorikokseen, koska himoitsen häntä ajatuksissani.  Motivaationi on itsekkyys, ei rakkaus.

Todellinen rakkaus haluaa toisen parasta ja on valmis uhraamaan omasta hyvästä toisen vuoksi.  Se on vaikeaa. Se vaatii itselle kuolemista.  Se vaatii toisen hyvän laittamista etusijalle.  Se vaatii ehdotonta hyväksyntää ja täydellistä paljastautumista.  Tosi rakkaus ei vertaile omaa puolisoa toisiin, vaan ymmärtää, että ei ole olemassa täydellistä puolisoa.

Ihastuksen fantasiamaailma voi peittää pettymykset, pelot, salaiset synnit, itsekkäät ja ylpeät asenteet, jotka hallitsevat elämässä. Peittelemme itseämme, häpeämme minuuttamme.  Mutta jos todella ymmärtäisimme itseämme ja toisia ihmisiä, emme lankeaisi hetken huumaan avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta. Heikkoa itsetuntoa ei korjaa kiihkeä työpaikkaromanssi. Sisäisiä haavoja ei paranna salasuhde puolitutun kanssa.

Rikkinäisyytemme tuhoaa mahdollisuuden solmia Jumalan mielen mukaisia ihmissuhteita, rakkaus vaihtuu himoon, uhrautuminen lankeamiseen: aviopuolisot pettävät toisiaan, miehet himoitsevat miehiä, naiset naisia, aikuiset käyttävät alaikäisiä hyväksi, vanhemmat ottavat lapsensa seksikumppanikseen, sisarussuhde muuttuu seksisuhteeksi. Normaali ja läheinen suhde ihmisten välillä on seksualisoitunut ja vääristynyt.

Todellinen rakkaus onnistuu vain Pyhän Hengen voimalla. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." (1 Tim 1:7)  Sen perusta on uusi minuus Kristuksessa, rakennettu Jumalan Sanan perustalle.  "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." (Room 8:15) 

Kristuksen rakkaudesta ja hyväksynnästä löytyy voima elää valossa, tehdä oikein.  Ei tarvitse etsiä itseään ihmissuhteista ja täyttymystä erilaisista kokemuksista, kun rakkaussuhde Jeesuksen kanssa saa olla lääkkeenä ihmisyyden kolhuihin. Meillä on monia tarpeita, joita kukaan ihminen ei voi täyttää.  Sydämen aukkoja peittämään tarvitaan jotain suurempaa, meidän ulkopuolellamme olevaa.

Oman sisäisen vajavaisuuden kohtaaminen ei ole helppoa. Siihen ei ehkä kykene yksin. Parantumisen prosessi on hidas. Mutta se on välttämätöntä, jotta emme tuhoaisi itseämme ja ihmissuhteitamme.

Ihastuminen voi yllättää, missä vain. Ihastumisen prosessin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään omia reaktioita. Se on myös hyvä mahdollisuus tutkia mitä omasta sydämestä paljastuu. Se on mahdollisuus anoa Jumalaa paljastamaan lisää ja ohjaamaan oikealle tielle, tosi rakkauden ääreen.


6.9.2016

Syksyn lohturuokaa: 3 keittoa, 3 leipää

Kylmiin ja pimeisiin syysiltoihin sopii erityisen hyvin keitto-ja leipäateriat.  Keitto on helppoudessaan mainio kotiruoka ja myös taloudellinen tapa täyttää mahat. Ja vaikka leipomoista ja kaupoista saa hyvää leipää, ei mikään korvaa kotona leijailevaa vastaleivotun leivän tuoksua.  Tässä tarjoilen kolme keittoa omasta keittiöstäni ja kolme helppoa leipäreseptiä.


Mausteinen kanakeitto


Kanakeittoon käytän useimmiten kokonaisen, pakastetun kanan, joka on yleensä noin 1 kg.  Jos et löydä pakastealtaasta kokonaista kanaa, valitse marinoimattomia koipi-reisipaloja tai rintapaloja.  Laita kana sulamaan jääkaappiin edellisenä iltana.

Keitä huuhdottu kana suuressa kattilassa, kuori pinnalle nouseva vaahto pois (jos pidät kattilan kiehumassa hyvin matalalla lämmöllä ja siivilöit valmiin liemen, kuorimista ei tarvita).  Lisää kahden litran liemeen 2 pilkottua porkkanaa, 4 murskattua valkosipulin kynttä ja 1 sipuli palasina; pilkotuista vihanneksista irtoaa paremmin makua.  Liemen mausteiksi riittää tässä vaiheessa laakerinlehti, suola ja mustapippuri, halutessa persiljaa. Lisää vettä tarvittaessa.  1, 5 tunnin keittämisen tuloksena on maukas liemi ja kypsä kana.

Nosta kana kattilasta reunalliseen astiaan, poista nahka ja luut, ja pilko sopiviksi palasiksi.  Siivilöi liemi.

Keittotunnustus: minusta paistettu ruoka maistuu paremmalta kuin keitetty. Niinpä kanakeittoa varten pyöräytän pilkotut sipulit, valkosipulit, porkkanat ja paprikat öljyssä kunnes sipuli on kuultavaa (lisää halutessasi purjosipulia, selleriä tai lanttua).

Lisää paistettuihin vihanneksiin liemi, perunat tai nuudelit ja kypsä kana.

Maustevaihtoehtoja: Joskus maustan kanakeiton currylla, joskus tacomausteella, joskus lisään kikherneitä, joskus raastan kypsän tomaatin sekaan ja tulevaisuudessa aion kokeilla keiton maustamista sitruunamehulla tai inkiväärillä. En ole oikein yrttien (rosmariini, timjami) ystävä, mutta jotkut vannovat yrttikanakeiton nimeen.  Vaihtelu virkistää.

Ainesmäärät: Kokonaisesta kanasta valmistettuun liemeen lisään 12 hengen vihannekset (riittää kahdeksi ruoaksi meidän perheelle). 10-12 perunaa, 4-6 porkkanaa, 1 iso sipuli, pari valkosipulin kynttä, 1 punainen paprika.


Minestrone eli tuhdimpi jauhelihakeitto




Jauhelihakeitto on helppo ja lapsille maistuva ruoka. Itse teen siitä useimmiten minestronen, italialaisen muhennosta lähentelevän tomaattisen keiton lisäämällä reseptiin kidneypapuja, kaalia ja makaronia.

Paista 250 gr jauhelihaa kypsäksi.

Lisää
1 pilkottu sipuli
2 valkosipulin kynttä
1-2 pilkottua porkkanaa
1 pilkottu paprika
sekä mausteet: 2 rkl persiljaa, ½  tl basilikaa, ¼ tl timjamia, 1 laakerinlehti, suolaa ja mustapippuria. Paista 10 minuuttia.

Lisää:
n. 500 ml säilyketomaattimurskaa (tai tuoreita pilkottuja tomaatteja)
4 perunaa pilkottuna
1 litra kanalientä
5 dl suikaloitua kaalia
4 dl keitettyjä kidneypapuja.

Odota kunnes keitto kiehuu ja alenna lämpöä niin, että se saa hautua 30 minuuttia. Jos keitto on liian sakeaa, lisää vettä. Lisää pari desiä kuivia makaroneja n. 8 minuuttia ennen tarjoilua ja keitä kunnes makaronit ovat al dente.  Tarkista mausteet ja tarjoile juustoraasteen, smetanan tai tuorejugurtin kera.

Keittotunnustus: en välitä yrteistä, joten jätän basilikan ja timjamin pois, mutta ripautan tilalle italialaistyylistä maustesekoitusta.  

Vaihtoehtoja minestronereseptiin: Löysin reseptejä, joissa käytettiin mm. pekonia, vihreitä papuja, kikherneitä, kanajauhelihaa, sitruunankuorta, riisiä, sieniä, pestoa tai tuoretta inkivääriä.  Minestrone tunnetaankin siitä, että jokainen laittaa sitä omien mieltymysten mukaan.

Jos teet reilumman annoksen, minestronen voi pakastaa.


Linssikeitto (kasvisruoka)


Tilasin kerran intialaisessa ravintolassa linssikeiton. Maistettuani sitä päätin, että tämä minun on opittava itse laittamaan.  Useita reseptejä yhdistellen kehittelin lapsiperheelle sopivan mausteisen linssikeiton.

Linssikeitto on yksinkertaisuudessaan sipulia, mausteita ja linssejä.  Alkuperäisessä reseptissä luki ruskeita linssejä, mutta punaisetkin käyvät. Vihreät linssit tarvitsevat pitemmän keittoajan ja enemmän vettä. Koska olen suomalainen, lisään linssikeittoon perunaa tai punajuurta. Keittoon voi lisätä myös porkkanaa tai tomaattia. Surautan sen yleensä sosekeitoksi, joten kaikki vihannekset ovat piilossa.

Laita n. 4 dl hyvin huuhdeltuja kuivia linssejä veteen. Linssejä ei tarvitse liottaa yön yli tätä keittoa varten, mutta liotan niitä noin pari tuntia ennen kypsennystä ajan säästämiseksi.

Kuullota 1 iso pilkottu sipuli runsaassa öljyssä. Lisää mausteet:

¼ tl maustekurkumaa
¼ tl punapippurihiutaleita (voi jättää pois lapsiperheessä)
½ tl garam masala mausteseosta
1 tl curryjauhetta
½ punaista chilijauhetta
suolaa
1 tl murskattuja (juusto)kuminansiemeniä
1 tl korianderia
2,5 cm pala inkivääriä (korvaan ripauksella inkiväärijauhetta).

Sekoittele pari minuuttia sipulin kanssa.

Lisää linssit ja vettä niin, että ne peittyvät. Anna hautua kunnes linssit kypsyvät pehmeiksi. Jos laitat keittoon punajuurta, lisää se pieneksi pilkottuna jo sipulin kanssa. Perunan ja porkkanan voi lisätä linssien ja veden kanssa.  Voit korvata loppuvaiheessa osan vedestä kookosmaidolla. Tarkista suola, lisää tarvittaessa vettä. Soseuta halutessasi.

Ripottele kulhoon päälle pieneksi pilkottuja tomaatteja ja persiljaa koristeeksi. Tarjoile luonnonjogurtin, smetanan tai raejuuston kera, maitotuotteet sopivat tuliseen keittoon.


3 helppoa leipäreseptiä


En ole leivänleipoja. Yritän välillä, mutta hiivataikinan salaisuudet eivät ole auenneet. Koska kotona leivottu leipä on hyvää, selviydyn näillä helpoilla resepteillä:

Perunateeleivät



Nopeasti valmistuvat teeleivät ovat herkullinen lisä keittoateriaan. Lempireseptissäni käytetään perunamuusia, ja leivät ovat pehmeitä ja mehukkaita:

10 dl vehnäjauhoja
6 tl leivinjauhetta
1-2 tl suolaa
 3 tl sokeria
75 gr voita/marg.
6 dl perunamuusia
n. 3 ½ dl kermamaitoa

Käytä suolaa vähemmän, jos perunasoseessa on jo suolaa. Lisää maitoa sen verran, että taikinaa on helppo kaulia jauhotetulla pöydällä. Itse teen teeleivät suoraan pellille leivinpaperin päälle: muotoile taikinamöykystä pyöreitä leipiä, pistele haarukalla.  Reseptillä tulee noin 12-16 teeleipää.  Paista 12-15 minuuttia 250 C asteessa.


Helppo leipä


7,5 dl lämmintä vettä
1 ½ rkl karkeaa suolaa
15 dl jauhoja
1 ½ rkl kuivahiivaa

Sekoita ainekset yhteen isossa kulhossa tai kattilassa, kunnes taikina on tasaisesti kosteaa. Anna nousta huoneenlämmössä 2 tuntia, kaksinkertaiseksi.  Taikinaa ei vaivata.  Anna levätä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, kauemminkin, maku syvenee mitä kauemmin taikina lepää.

Muotoile leiväksi, anna nousta 40 min pellillä huoneenlämmössä, jonka aikana uuni kuumenee (225 C). Viillä pintaan muutama vino viilto, paista 25-30 min.

Tämä leipä voi levitä rumaksi, jos unohdat laittaa sen uuniin 40 minuutin päästä (nimim. kokemusta on).  Löysin reseptin täältä.  Tämä eroaa useista helppo-leivistä siinä, että se on nopeampi tehdä ja se paistetaan pellillä, ei uuniastiassa.


Leipäkoneleivät ja -sämpylät


Käytän leiväntekoon usein leipäkonetta. Huono puoli on pitkä valmistusaika (3 h) ja se, että yksi leipä riittää vain yhdelle aterialle meidän perheessä. Usein teen sämpylätaikinan leipäkoneessa ja pyöräytän siitä 12-15 ihanan kuohkeaa sämpylää ruokapöytään.  Jokainen kone tulee ominen resepteineen.

Leipäkone on ollut yksi suosituimpia investointejani. Ostin edellisen itse asiassa Citymarketin hyllynpäädystä, jossa se oli ollut näyttelykappaleena ja maksoi alennuksessa vain 20 euroa. Varastosta löydettiin myös käyttöohjeet ja laatikko, kun kyselin niiden perään.


Ruoanlaitto on yksi suurimmista perhe-elämän osa-alueista. Voit jättää kodin siivoamatta, mutta ruokaa on pakko laittaa joka päivä.  Sananlaskujen kirjan kehuttu vaimo "antaa ravinnon perheellensä" ja koenkin ruoanlaiton rakkauden tekona perhettäni kohtaan.  Erityisesti, koska en erityisemmin rakasta ruoanlaittoa!  Toivottavasti näistä resepteistä on iloa ja inspiraatiota tulevaan syksyysi ja saat kokoontua perheen ja ystävien kanssa monta kertaa pöydän ääreen!



Kuvat:
Free Digital Photos
“Minestrone Soup” by tiramisustudio
“Chicken Soup” by tiramisustudio
“Lentil And Tomato Soup” by OZphotography


5.9.2016

Kodin suojaisa satama ~ syyskuu



Luin kesällä Sally ja Sarah Clarksonin kirjan The Lifegiving Home. Se oli juuri sellainen herätys, jota oli kaivannut.  Inspiraatio ja näky, jota kirjan kautta sain, on parantanut omasta mielestäni monta asiaa tässä kotona. Kaikista paras vaikutus sillä on ollut omaan asenteeseeni ja uskoon siihen, että tämän päivän valinnat ovat huomisen perusta.  Kirja on jaettu kuukausittain eri teemojen ympärillä ja tässä on syyskuun ajatuksia.

Syksyn tulessa katseet kääntyvät kotia kohti. Kesä on ollut huoletonta (toivottavasti), ulospäinsuuntautuvaa aikaa, mutta viilenevä sää ja arjen rytmittyminen kerää perheen kotiin.  Koti, jossa jokainen perheenjäsen viihtyy, on maailman paras juttu!  Itse koen äitinä erityisesti vastuun siitä, että jokaisen perheenjäsenen tarpeista huolehditaan, varsinkin kun moni ei osaa niistä vielä itse huolehtia.

Sarah luo luvussaan kauniin kuvan kodista syksyn tullessa:

”Kodin tarkoitus on olla sielun suojapaikka, paikka, jossa voimme kohdata kauneutta, kertoa totuutta, koskettaa ja ymmärtää hyvyyttä. Siksi koti tarvitsee hiljentymistä ihan niin kuin vilinääkin, vaitioloa ihan niin kuin lauluakin.” 

Jokaiselle oma nurkkaus


Clarksonit kirjoittivat, että on tärkeää, että kotona on jokaiselle oma viihtyisä nurkkaus, jonne voi vetäytyä rauhassa lukemaan, piirtämään, unelmoimaan ja virkistäytymään.  Oma huone voi olla tällainen ratkaisu.  Meillä lapset jakavat vielä saman suuren makuuhuoneen (toiveissa on jakaa tytöt ja pojat kahteen eri makuuhuoneeseen, mutta se vaatii huonejärjestyksessä sen verran perusteellisempaa pyöritystä, että viivyttelemme sen toteuttamista).

Olemme viettäneet jo vuosia lepoaikaa iltapäivisin. Se alkoi lasten ollessa pienempiä iltapäiväunilla, mutta olen jatkanut lepoaikaa myös isommille lapsille. Se on hetki, jonka jokainen viettää yksin, jotain mukavaa hiljaa puuhaillen.  Itselleni se on ollut tervetullut hengähdystauko kiireisessä päivässä. Haluan myös opettaa lapsia, että yksinoleminen on hyvä juttu ja siitä voi oppia nauttimaan.

Tämä on myös persoonallisuuskysymys: meillä on yksi lapsi, jonka sosiaaliselle luonteelle yksin leikkiminen on kidutusta. Mutta Aku Ankkojen tai hyvän kirjan seurassa lepoaika sujuu paremmin.  Eräs toinen taas usein vetäytyy itsekseen viettämään omaa aikaa.  Elämässä tulee olemaan hetkiä, jolloin on tylsää eikä ole seuraa, joten on hyvä oppia viihdyttämään itseään pienestä pitäen. Yksinolo on myös elintärkeää unelmoinnille, luovuudelle ja keksinnöille.  Häiritsemättä moni hyvä ajatus syntyy ja saa muotonsa.  Yksinäisyydessä Jumala voi puhua ja Hänen ääntään harjoitella kuulemaan ilman ulkopuolista melua ja levottomuutta.  

Lepoaika vaatii rauhallisen nurkkauksen, jonne lapsi voi vetäytyä omiin oloihinsa.  Joskus se onnistuu lasten ollessa samassa huoneessa, mutta usein samssa huoneessa oleminen johtaa pelleilyyn ja yhdessä leikkimiseen tai toisen ärtymiseen, kun toinen ei anna rauhaa.  Tähän hetkeen voi varata tiettyjä kirjoja, piirrustustarvikkeita, päiväkirjan, musiikkia tai muuta lapselle mieluista puuhaa.  Omaan paikkaan voi viedä pehmeän peiton tai tyynyn tai lempipehmoleluja; se voi olla komerossa, nurkassa, sohvankulmassa, ikkunan äärellä, paikassa, jossa kukaan ei häiritse.

Nykyajan kulttuurissa, jossa ei nukuta eikä levätä, jossa internet on aina auki ja viihdekanavat tarjoilevat turruketta yötä päivää, on erityisen tärkeää oppia vetäytymään yksinäisyyteen ja rauhaan. Jos tämän oppii jo lapsuudessa, siitä voi tulla yksi elämän peruspylväistä. Jumala on antanut meille lepopäivän joka viikolle, mutta tarvitsemme myös lepoa kesken päivän touhujen ennen kuin illan harrastukset, kaverit tai muu yhteistoiminta vie mukanaan.

Harjoittamalla hiljaisuutta, johtojen irti vetämistä, voi syntyä runo, laulu, kirja, maalaus… Asioita, joihin meillä ei ole ”aikaa” arjen touhuissa.  Mutta kun ajan oppii ottamaan, se voi olla todella hedelmällistä. Ja jos tuloksena on ”vain” sielun ja mielen rauhoittuminen ja levossa oleminen, eikö se ole sen arvoista?

Itse nautin usein lepoajan teekupponen vierellä, Raamattu tai joku muu hyvä kirja avoinna. Nautin myös vain seinään tuijottamisesta, saan usein parhaimmat ideat kun en tee mitään.  Muistikirja tai päiväkirja on lähellä, jotta saan ideat heti kirjoitettua ylös.  Olen aina virkistynyt lepoajan jälkeen, vaikka se olisi vain 20 minuuttia pitkä.

Kirjojen ääneen lukeminen


Syyskuun luvussa puhutaan myös kirjoista ja ääneen lukemisen tärkeydestä. Ääneen lukeminen on ihan tutkitusti hyödyllistä lapselle: Se kehittää kielitajua ja mielikuvitusta ja välittää etiikkaa ja moraalia. Lukiessa saa kokea myös rauhallista läheisyyttä.

Kun lapset kasvavat on helppoa jokaisen vain lukea omia kirjojaan, erikseen. Mutta ääneen lukeminen on jotain erityistä.  Siinä eletään läpi kertomus, koetaan tunteet ja seikkailut yhdessä, luodaan muistoja, jaetaan elävä hetki.  Viime talvena kuuntelimme yhdessä lasten kanssa Astrid Lindgrenin satu-cd:n Mio, poikani Mio. Nautimme hetkistä tarinaa kuunnellen ja muistan vieläkin tietyt kohdat, koska koimme ne yhdessä. Mieheni on lukenut lapsille lähetystyöntekijöiden elämänkertoja ja lapset kerjäsivät aina ”vielä yhtä lukua”.

Koska rakastamme kirjoja, meille on kertynyt jo aikamoista kirjakokoelmaa. Kirjastot ja tietysti kirjakaupat ovat ihania aarreaittoja, joissa meillä vierähtää helposti tunti, pari. Kirjastossa myydään usein poisjääviä kirjoja erittäin halvalla. Kirppareilla voi tehdä löytöjä ja usein jos haen tiettyä kirjaa, laavailen netin huutokauppasivuja läpi.

Hyviä kirjoja kouluikäisten yhteisiin ääneenlukuhetkiin ovat mm. Astrid Lindgrenin kirjat, C.S. Lewisin Narnia-kirjat, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli-sarja, A.A. Milnen Nalle Puh sekä Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla-sarja.  Vähän isommille käy J. R. Tolkienin Hobitti ja Taru sormusten herrasta, jotka kirjan muodossa käyvät nuoremmille kuin elokuvat.  Clarksonien sivuilla on paljon ehdotuksia, joista useimmat on suomennettu!

Kodin sisustaminen


Uuden vuodenajan myötä on mukavaa sisustaa kotiakin vähän eri lailla. Syksyllä kaivan esiin peitot ja viltit ja ripottelen ne sohville ja sänkyjen päälle.  Tarkistan kynttilävarastot ja varaamme tarpeeksi saunapuita (oi, jos meillä olisi takka!).  Meillä on muutama syksyinen koriste, jotka laitan esiin olohuoneeseen. Joskus lapset askartelevat syksyisiä juttuja ja niitä on kiva laittaa kotona esiin.

Vaihdan paksummat peitot sänkyihin ja otan esiin villasukat ja lämpimät vaatteet.  Joskus on mahdollista ostaa vuodenaikateemaisia nestesaippuoita ja joku voi innostua vaihtamaan verhot ja käsipyyhkeetkin vuodenaikojen mukaan.  Kaikki tämä tuo kotiin rytmiä ja kauneutta ja nautin itse luovuudesta, jota voin käyttää kodin sisustamisessa.

Luonnosta saa ihanasti syksyistä kauneutta. Clarksonit ehdottivat pöytäkoristeen tekemistä eri vuodenajoille. Se vaatii ison vadin, tarjottimen tai astian, johon voi kerätä ulkoa oksia, käpyjä, kuivia lehtiä ja koristella sen omenoilla tai muilla syksyn hedelmillä (tekohedelmätkin käyvät).  Muistin heti, että meillä on pitkä ja matala kori, joka sopii keittiön pöydälle mainiosti. Voimme kerätä siihen luonnosta syksyisiä juttuja ja antaa lasten muodostaa syysasetelma, josta voimme nauttia joka aterialla.  Syksyiset servietit ja pari pöytäkynttilää syksyn väreissä tai tuoksuissa on helppo tapa juhlistaa arkiateriaa.

Syksyyn sopii keitto- ja uuniruoat, tuore leipä ja sesongin vihannekset, sienet ja marjat.  Kirjoitan muutaman keittiö-idean eri postaukseen.

Miten teillä valmistaudutaan syksyyn? Onko kirjaehdotuksia ääneen lukemiseen lasten kanssa?  Kerro kommenteissa!


Kuva:
Free Digital Photos
“Wooden Cabin With Autumn Foliage Leaves” by blanscape

26.8.2016

Tuleeko paha saamaan palkkansa?

Jatkan kaksi vuotta sitten, krhmmm, kesken jäänyttä pienten profeettojen opiskelua.  Tällä kertaa kirjoitan Habakukin kirjasta.

Habakuk – Profeetta, joka ei profetoinut. Profeetta, joka valitti ääneen Jumalalle.
Profeetta, joka oli eri mieltä Jumalan kanssa.  Selvästi Jeremian aikalainen Habakuk on mielenkiintonen persoona.   Tästä pienestä kirjasta löytyy myös Uuden Testamentin pelastusopin perusta.

Image result for habakkuk prophet



Kun elämä sujuu hyvin ja kaikki on niin kuin pitääkin, on helppoa uskoa ja luottaa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon.  Sitten tapahtuu jotain, joka saa minut kyseenalaistamaan Jumalan hyvyyden ja huolenpidon.  Eikö Jumala varjelekaan minua kaikelta pahalta?

Samoin huolettaa, kun paha kukoistaa ja viattomat kärsivät, kuten viime vuosien sotaisat uutiset erityisesti Syyrian alueelta.  Mutta ei tarvitse mennä edes näin äärimmäisiin esimerkkeihin, vaan vilkaista ihan ympäröivää yhteiskuntaa.  Tuntuu, että julkijumalattomat menestyvät, on hyväksyttyä valehdella, varastaa ja unohtaa köyhien oikeudet, elää täysin omaa hyvää etsien.  Miksi tällaiset ihmiset saavat elää helppoa elämää?  Kannattaako nipottaa Jumalan käskyjen äärellä ja joutua sen tähden kärsimään?

Raamatussa on esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kokeneet samoin.

Habakuk on yksi heistä.  Habakukin kirja on kirjoitettu kuudennella vuosisadalla eKr. (arviot vaihtelevat 620-605 eKr välillä).  Vaikka Habakuk on profeetta, kirjaan ei ole kirjoitettu sanomaa Jumalalta Habakukin aikalaisille.  Sen sijaan Habakuk nostaa esiin ikivanhan kysymyksen: Miksi hyvä Jumala voi sallia niin paljon pahaa?

”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ”Väkivaltaa!” ja sinä et auta? Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?  Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora.  Sen tähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.”

Tarina ei ole uusi: kuningas Joosian uudistuksen jälkeen kansa on pikkuhiljaa lipsunut törkeään syntielämään.  Habakuk nostaa valituksessaan esiin kuusi erilaista ongelmaa: synti, pahuus, tuho ja väkivalta, epäoikeudenmukaisuus tuomioistuimissa, ja väärien lukumäärän kasvaminen niin, että heitä on enemmän kuin vanhurskaita.  Miksi Jumala ei tee mitään?

Habakuk on rukoillut, hän on varoittanut ihmisiä. Hän on etsinyt Jumalan kasvoja. Nyt hän epäilee Jumalan kuuntelevan, tai jos Hän kuuntelee, Hän on välinpitämätön.  Habakuk on hyvä esimerkki siitä, että uskon miehilläkin on aikoja, jolloin he kyseenalaistavat Jumalan.  Elämä on vaikeaa, ongelmia riittää omista ympyröistä maailmanlaajuisiin katastrofeihin.  Uskovat voivat esittää vaikeita kysymyksiä.  Onko Jumala hyljännyt meidät?

Jumala vastaa Habakukille.  Kyllä, Habakuk, olen kuullut ja nähnyt kaiken, ja oikeus on tulossa.  Olen jo nostattamassa kaldealaisia teitä vastaan.  Ongelmanne ei ole se, että en tee mitään, vaan se, että se mitä aion tehdä on niin uskomatonta, että jos ette sitä omin silmin näkisi, ette uskoisi.  Aion käyttää julkijumalatonta, ylpeää ja väkivaltaista Babylonin sotajoukkoa tuomaan tuomion Juudalle, joka on hylännyt Jumalan käskyt:

”Katsokaa kansoja, katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää,
sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi.
Minä kutsun kaldealaiset, rajun ja pelottavan kansan,
joka kulkee maan ääriin ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat.
Se on julma ja armoton kansa. Itse se päättää, mikä on oikein
ja mitä se saa tehdä.
Nopeampia kuin pantterit ovat heidän hevosensa, ne juoksevat nopeammin
kuin hämärässä saalistavat sudet.
Heidän ratsunsa kiitävät, ne tulevat kaukaa, ne lentävät.
Niin kuin kotka syöksyy saaliin kimppuun, niin kaldealaiset rientävät ryöstämään.
Heidän joukkonsa vyöryvät suoraan eteenpäin, heillä on vankeja kuin meressä hiekkaa.
Kuninkaita he pitävät pilkkanaan, ruhtinaita he ilkkuvat.
He nauravat linnoituksille, kasaavat vallin ja valtaavat ne.
Sitten he kiitävät eteenpäin kuin tuuli, rientävät kohti uusia rikoksia. Omaa voimaansa he pitävät jumalana.”

Jumalan vastaus ei ole Habakukin odotusten mukainen ja hän ei pelkää valittaa ääneen.  Hän esittää kolme vasta-argumenttia Jumalalle.  Tässä Habakukin Miksi Jumalan Ei Tule Käyttää Kaldealaisia Rankaisemaan Juudaa:

1. Koska Jumala on ikuinen, Hänen valittu kansansa on tuhoutumaton. Habakuk muistuttaa Jumalaa Hänen lupauksistaan kansaansa kohtaan (1 Moos 12:1-3, 2 Sam 7:14). Juudaa ei sen tähden voida pyyhkäistä olemattomiin.  Habakuk unohtaa, että Jumala on luvannut säästää kansastaan osan (Jes 1:9, 10:20-22, Jer 23:3, Miika 2:12, Sef 2:7).

2. Koska Jumala on vanhurskas, ja vihaa pahaa, Hän ei voi antaa pahan ja jumalattoman kansan tuhota omaa kansaansa.  Babylonian käyttäminen on Habakukin mielestä ristiriidassa Jumalan luonteen kanssa.  Habakukin logiikka on väärä.  Jumala oli kertonut jo Mooseksen aikoina tulevansa käyttämään vieraita kansoja opetuksena (5 Moos 28:36-37, 49-50, Tuom 2:13-14, Ps 76:10, Room 9:17).   Sen lisäksi Habakuk väittää, että Juuda on vanhurskaampi kuin kaldealaiset. Tämä on vaarallinen asenne, joka on tuonut tuomion Jumalan kansalle aikaisemminkin.  Synti on syntiä ja väärin tekeminen on väärin tekemistä.  Jumalan kansan vastuu on suurempi, koska he tiesivät paremmin ja silti rikkoivat Jumalan käskyjä vastaan (2 Kun 21:7-12).

3. Koska Jumala vihaa epäjumalanpalvelusta, Hänen ei missään nimessä pitäisi sallia epäjumalia palvovan kansan hyökätä Juudaa vastaan, voittaa ja uhrata kiitosta omille jumalilleen menestyksen johdosta.  Habakuk jättää mainitsematta, että Juuda on ollut ihan yhtä julma ja palvonut epäjumalia kuten Babyloniakin.  Israel on jo joutunut pakkosiirtolaisuuteen syntiensä vuoksi. Jos Babylonian kansa voidaan tuomita pahuudesta ja julmuudesta, niin voidaan Juudakin (Miika 3:1-4, 9-12).
     
Habakuk jää odottamaan vastausta:

”Profeetta sanoi:
-- Minä seison vartiopaikallani,
asetun tähystämään, saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle,
mitä hän vastaa valituksiini.” (2:1) 

Nyt tulee tunnustusta jakeen asiayhteydestä irrottamisesta. Olen aina tykännyt näistä seuraavista jakeista:

"Herra vastasi minulle:
-- Kirjoita näky niin selvästi tauluihin,
että sen voi vaivatta lukea.
Näky odottaa vielä toteutumistaan,
mutta määräaika lähestyy joka hetki,
se hetki tulee vääjäämättä.
Jos se viipyy, odota,
näky toteutuu varmasti ja ajallaan." (2:4-5)

Olen yhdistänyt sen mielessäni siihen, että esim. seurakunnan näyn tulisi olla selkeästi mielessä kaikkea toimintaa suunnitellessa (eli jos näkynä on tehdä opetuslapsia, niin ei käytetä kaikkia varoja eläkeläiskuoron toimintaan), tai lähetystyössä näkyyn pohjautuvassa lähettämisessä ja työssä.  Siis bisnes-tyylillä näky seinään ja kaikki näkyä toteuttamaan.

Mutta kun lukee jakeet asiayhteydessään (niin kuin Raamattua lukiessa pitäisi!) nämä ”näky-jakeet” näyttävät tarkoittavan seuraavaa:

Habakuk, protesteistasi huolimatta minä teen mitä olen sanonut tekeväni. Babylonialaiset tulevat tuomitsemaan Juudan ja se ei ole kaunis näky.  Aika on täysi, tuomio on tulossa ja siltä ei pääse pakoon. Kun Babylonia on tehnyt tehtävänsä, minä tulen rankaisemaan heitä heidän jumalattomista ja pahoista teoistaan.  Julista tätä suuren ääneen, laita isot mainokset tienvarsiin.

Jumalalla on vielä viimeinen sana sanomatta.  Vaikka Jumala käytti kaldealaisia rangaistakseen Juudaa, he eivät voi paeta omaa rangaistustaan.  Kaldealaiset eivät nöyrtyneet taivaan Jumalalle, vaan luulivat olevansa voittamattomia.  Jakeessa 2:11 sanotaan, että heidän oma voimansa oli heidän jumalansa. Tällainen asenne ei tule jäämään ilman tuomiota. Seuraavassa jakeessa tulee ilmi kaksi ihmistyyppiä:

”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora;
mutta vanhurskas on elävä uskostansa.” (2:4). 

On ihmisiä, jotka ovat ylpeitä, ja joiden sielu on väärä. Ja on ihmisiä, jotka ovat vanhurskaita ja jotka elävät uskosta.  Loppujen lopuksi tässä ovat ne kaksi joukkoa, joihin maailman kaikki ihmiset voidaan lukea.

Ylpeät ja vääräsieluiset luottavat pelastukseen omien tekojen kautta. Heille armo on turhia armopaloja, joita he eivät tarvitse eivätkä halua.  Uskosta elävät sen sijaan eivät luota itseensä, omaan hyvyyteensä ja tai hyviin töihinsä. He luottavat Jumalaan, he tietävät, että vain Jumala voi pelastaa heidät synneistänsä. He hyväksyvät nöyrästi Jumalan pelastuslahjan ja elävät luottaen Häneen ja totellen Hänen sanaansa. He pelastuvat uskon kautta ja siinä uskollisesti pysyen.

Tämä jae on Uuden Testamentin pelastusopin perusta (Room 1:17, Gal 3:11, Heb 10:37-39).  Kukaan ei pelastu yhden yhdelläkään oikealla teolla.  Ihminen pelastuu synneistänsä ja niiden palkasta, kuolemasta, uskomalla Jeesukseen Kristukseen, synnittömään Jumalan Poikaan, joka kärsi syntisten rangaistuksen kuolemalla Golgatan ristillä ja nousi kuolleista.

Kirjoitukset ovat jännä juttu.  Toisaalta ne puhuvat historiallisista tapahtumista ja tarjoavat vastauksen sen ajan ongelmiin.  Toisaalta sen sanoma on aina ajankohtainen ja tämän päivän ihmisille varteenotettava.

Jumala varoitti kansaansa rangaistuksesta, joka kohtaisi heitä, jos he unohtavat Jumalan sanan ja lain. Ja tämä varoitus/rangaistus toteutui monta kertaa Vanhan Testamentin kuvaamissa historian tapahtumissa.  Samalla aikaa varoitus on voimassa vielä tänäkin päivänä: jos et noudata Jumalan sanaa ja lakia, olet Jumalan vihan alainen, Hänen rangaistuksensa kohteena.  Synnillä on seuraamuksia jo elämän aikana, mutta suurin rangaistus on kadotustuomio, joka on niille, jotka kieltäytyvät uskomasta Jumalaa. Jokainen kirjoitus on sanoma sekä omalle ajalleen, että meille tänä päivänä:

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2 Tim 3:16)

Kuosmanen kirjoittaa: Vanhassa Testamentissa puhutaan näystä, mutta Uusi Testamentti osoittaa, että näky sisälsi persoonan tulemisen. Heprealaiskirje lainaa Habakukia tulkiten samalla: ”Niin tulee hän, joka tuleva on”. Kun asetetaan rinnakkain Habakukin ja Heprealaiskirjeen tekstit, saadaan parempi kuva:

Habakuk 2:3                                        Heprealaiskirje 10:37-38
”Näky odottaa vielä aikaansa        ”Vähän, aivan vähän aikaa vielä
”Mutta se rientää määränsä päähän”     ”Niin tulee hän, joka tuleva on”
”Jos se viipyy, odota sitä;
sillä varmasti se toteutuu,
eikä myöhästy”.                                ”Niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele”.

Maailmassa on paljon pahaa ja vääryyttä ja joskus tuntuu siltä, että kukaan ei laita sille rajoja, ei edes Jumala.  Mutta suurin vääryys on ihmissydän, joka kieltäytyy nöyrtymästä ja tunnustamasta, että tarvitsee Jumalan tarjoamaa pelastusta.  On helppoa osoitella muiden syntejä ja vaatia kovaan ääneen oikeutta. On ihan eri asia huomata itse olevansa syntinen ja etsiä armoa oikeudesta. Ongelma ei ole niinkään se, että mitä Jumala tulee tekemään pahoille, vaan mitä Hän tulee tekemään minulle ja minun pahuudelleni.

Näky rientää määränsä päähän.  Jeesus on tuleva ja tuomitseva kansat.

Mitkä ovat Jumalan rangaistuksen alaisia tekoja?  Luvussa 2 kuvaillaan kuutta tekoa:

  • Voi sille, joka on ylpeä (2:4-5).
  • Voi sille, joka on ahne (2:6-8).
  • Voi sille, joka on epärehellinen (2:9-11).
  • Voi sille, joka on väkivaltainen (2:12-14).
  • Voi sille, joka on sensuelli (15-17).
  • Voi, sille, joka palvoo epäjumalia (18-19).  


Ajatteletko sinä, että ansaitset parempaa? Oletko itsesäälin vallassa? Silloin olet ylpeä ja se on vakava synti. 

Haluatko enemmän?  Käytätkö lahjojasi saamaan lisää materiaa, vaurautta ja hyötyä? Olet ahne ja se on vakava synti.

Valkoiset valheet, puolitotuudet, liioittelu, vähättely, mielistely ja imartelu ovat kaikki valheita. Jos käytät kieltäsi väärin, olet epärehellinen ja se on synti.

Viha ja väkivalta nousevat sydämestä. Se voi olla pelon tai jonkun muun tunteen naamiontia, mutta sen tarkoitus on satuttaa toista ihmistä.  Jopa pelkkä vihaaminen ilman näkyviä väkivallan tekoja on synti.

Sensuelli etsii täyttymystä lihallisten kokemusten, erityisesti seksuaalisten kokemusten kautta. Voit olla sensuelli myös ajatusmaailmassasi ja näin ollen tehdä syntiä.

Epäjumala ei välttämättä ole pikku patsas olohuoneessa. Onko elämässäsi jotain, jonka menetys romahduttaisi sinut? Arvostatko terveyttä, omaisuutta, perhettä, matkoja, mainetta enemmän kuin Jumalaa? Mikä on yleisin puheenaiheesi, minkä ajatteluun käytät eniten aikaa? Minkä varaan perustat identiteettisi? Se voi olla elämäsi epäjumala.

Nämä teot ovat sydänsairauden merkkejä. Sydän, joka on keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi Jumalaan on synnistä sairas.

Habakuk aloitti kirjansa masentuneena.  Pahuus oli vallannut hänen kansansa.  Toisessa luvussa Habakuk odottaa Jumalan vastausta hänen vastalauseisiinsa.  Kolmannessa luvussa on ihan eri tunnelma: se on kaunis laulu Jumalan kunniaksi.  Mikä muuttui?

”Herra on pyhässä temppelissään, hänen edessään vaietkoon koko maa!” (2:20). 

Habakuk näkee Jumalan pyhyyden.  Se muuttaa hänen asenteensa, vaikka olosuhteet säilyvät samana.  Habakukin reaktio Jumalan pyhyyteen ja valtasuuruuteen on samankaltainen kuin Jobilla (Ps 73:15-24), Jesajalla (Jes 6:1-5) ja Nebukadnessarilla (Dan 4:29-37), kun he kohtasivat Jumalan.

Ympäristössä ei välttämättä muutu mikään, mutta kun näen Jumalan valtasuuruuden, hyvyyden ja kauneuden, en voi olla ylistämättä häntä.  Habakuk sai painia vaikeuden kysymysten äärellä, sai vastauksen Jumalalta ja sai nousta hengellisesti olosuhteiden yläpuolelle.  Jumalalla on kaikki valta, Hän on hyvä ja oikeudenmukainen.

Habakukin kirja päättyy sanoihin:

"Vielä ei viikunapuu ole kukassa,
viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä,
vielä ei oliivipuu kanna hedelmää
eikä pelloilla kypsy vilja,
vielä ei aitauksessa ole lampaita
eikä karjaa tarhassa.
Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta,
iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.
Herra, minun Jumalani, on voimani.  Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille." (3:17-19).  

Voiko Habakukin kokemus auttaa sinua elämään vaikeiden elämäntilanteiden läpi seurakunnassa, avioliitossa, ihmissuhteissa, työpaikalla?  Jumala kunnioittaa uskollisuutta.  Mikään epäoikeudenmukaisuus ei jää Häneltä näkemättä eikä rankaisematta. Nämä totuudet auttavat minua olemaan kärsivällinen.  Mutta rukoilen itselleni asennetta, joka kavahtaa ennenkaikkea syntiä ja vääryyttä omassa sydämessäni sen sijaan, että keskittyisin toisten tekemiin vääryyksiin.  Samalla voin lohduttautua Kaikkivaltiaan lupauksilla ja viettää aikani kutsuen muitakin olemaan Jumalan puolella, kun tuomion aika tulee.  


Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy).  Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle.  Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Eugene Petersonin Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä kommentaareja, artikkeleita ja kirjoituksia, mm. www.Bible.org.  



17.8.2016

Kirurgista kotiäidiksi


Muutos sinkusta vaimoksi ja lapsettomasta äidiksi ovat valtavia muutoksia naisen elämässä. Positiivisia, yleensä, mutta suuria.  Vaikka valmistautua voi monella tavalla, en osannut arvata miltä oikeasti tuntuu olla vaimo ja miltä tuntuu, kun oma lapsi on syntynyt. 

Viime kesänä osallistuin polttareihin ja iltanuotion ympärillä ihmettelimme elämän kulkua. Minä mainitsin, että en olisi osannut ajatella, että olen joskus neljän lapsen äiti. Olin kyllä aina halunnut vähintään kolme lasta, mutta kun katselin sinertävän savun leijailua kohti pihakodan kattoaukkoa, tuntui uskomattomalta olla suurperheen äiti. 

Elämä on muuttunut.  Hitain muutos on tapahtunut omassa pääkopassa.  Ensimmäinen vauva tuntuu jotenkin muodikkaalta, kärryjen kanssa vaan shoppailemaan, elämän suuria kysymyksiä ovat oikean kestovaipan valinta ja täydellisen imetyspaidan löytäminen.  Nyt arkielämää rytmittää neljän vilkkaan lapsen tarpeet ja jokainen heistä kaipaa minulta muutakin kuin puhtaita vaatteita ja ruokaa sopivin väliajoin.  Äitiys on erilaista kuin olin ajatellut.

Äitiyden tuomat muutokset mielessä klikkasin uteliaana lukemaan, miten menestyvä kirurgi jäi kotiin lastensa kotikouluopettajaksi.  Kathryn Butler kirjoittaa, että hänen uransa oli niin hienossa nousussa, että mies päätti jäävänsä koti-isäksi kun lapsia saapuisi perheeseen, jotta vaimo saisi palvella muita ammattinsa kautta. 

Dramaattisen ensisynnytyksen jälkeen arki asettui uomiinsa.  Ensimmäiset pelottavat tunnit ja päivät olivat kääntyneet normaaliksi arjeksi, mutta Kathryn kirjoittaa:

”Jack voi hyvin, mutta minä en koskaan toipunut.  Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun olin pukenut valkoisen takin päälleni ensimmäistä kertaa ja toivottanut tervetulleeksi uuden identiteettini, johon pukeudun minne vain meninkään, kyseenalaisin kompassini.  Vuosia olin vakuuttanut itselleni, että lääkärinä uhraisin hetkiä ystävien, perheen ja aviomieheni kanssa suuremman hyvän vuoksi.  Kutsu parantaa sairaita ja hoitaa haavoittuneita oli kaiken yläpuolella.  Herra kasasi siunauksia päälleni, ja minä heitin ne takaisin ”palvelutyöni” nimessä.”

Kathryn jatkoi vaativassa 70 viikkotyötunnin urassaan, mutta hän ei ollut enää tyytyväinen.  Internet on pullollaan menestystarinoita, joissa naiset saavuttavat kaiken. Mutta todellinen kysymys Kathrynin mielestä ei ole se jatkaako työssä vai jäädä kotiin, vaan se, että jatkammeko työssä tai jäämmekö kotiin, jotta toisimme kunniaa Jumalalle, tai itseämme ylentäen?  Hän tunnisti ponnistuspohjan oman menestyksensä takana.  Se ei ollut omistautuminen Kristukselle, vaan ylpeys.  Vaikka motiivina oli palvella ihmisiä, urasta oli tullut epäjumala. 

Voimme käyttää lahjojamme ja kykyjämme jotta muut huomaisivat miten uskomattoman taitavia olemme.  Tai voimme käyttää lahjojamme tuomaan kunniaa Jumalalle.  Olemme synnin turmelemia ja luonnostamme ajamme takaa asioita, jotka tuovat meille kunniaa, huomiota ja kiitosta.  Suuri kysymys on, miten voimme tehdä työmme uskon varassa, kunnioittaen Jumalaa. 

Kathryn vaihtoi valkoisen takkinsa esiliinaan. Toiset onnittelivat, toiset kauhistelivat. Mitä tuhlausta!

”Heidän syytöksensä muistuttivat minua niistä huomautuksista, joita Maria sai osakseen, kun hän voiteli Kristuksen.  Maailman mukaan hän, myös, oli ”tuhlannut” arvokkaan lahjan (Matt 26:6-13). Me tiedämme, että kun palvelemme Kristusta, emme tuhlaa mitään.”

Kathryn analysoi minuakin mietityttävää kysymystä: mitä on menestys? Onko se rahaa, mainetta, kunniaa?  Onko se urasaavutuksia, muiden ihailua (kateutta) tai itsensä ylittämisen iloa?  Mieheni toi jonkun aikaa sitten erään työtoverinsa kylään. Hän muisteli uraansa ja sanoi, että vasta nyt hän on "menestynyt".  Kysyin heti, mitä hänen mielestään menestys on. Hänen elämässään tietty asema ja muhkea pankkitili olivat menestyksen merkkejä.  

Kristittynä voin käsitellä jokaista tehtävää ja työtä sen perusteella, kenelle se tuo kunniaa. Jos urallani tuon kunniaa ja nimeä itselleni, olen väärillä jäljillä ja minun pitää muuttaa kurssiani Jumalan tarkoittamaan suuntaan.  Jos elämäni ja valintani tuovat kunniaa Jumalalle, olen menestynyt, vaikka maailma kirkuisi tuhlausta.  Jos haen katoavan maailman kunniaa, en koe sitä iloa, jonka Jeesus on luvannut niille, jotka pysyvät Hänessä.   

”Turvatun aseman jättämisen mahdollisuus kauhistutti minua. Vietin monia öitä ahdistuneena siitä, että vaikka seuraisin Herran kutsua, päätökseni jättää lääkärin työ olisi holtiton ja vastuuton.  Tällaiset pelot ovat normaaleja ja odotettavia, mutta ne kuvastavat meidän rajoittunutta ymmärrystämme kestävän uskon sijasta.  Jumala on suvereeni elämämme suhteen, ja mitä epäilyjä meillä vain onkaan, me voimme luottaa siihen, että Hän tietää polkumme ja pitää kaikkea hallussaan.”

Kathrynin tavoin olen löytänyt luottamuksen siihen, että sanat ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (San 3:5-6) todellakin ovat totta.  Minun ei tarvitse pelätä, edes tulevaisuuteni suhteen, koska Jeesus on jo voittanut.  

Kathryn haastaa ajatuksen, että elämässä on kyse henkilökohtaisesta täyttymyksestä.  Jos omien tarpeiden tyydyttäminen on elämässäni ensimmäisellä sijalla, haen pönkitystä identiteetilleni saavutusten kautta.  Vaatii jumalallista viisautta ymmärtää se, että toivoni ei ole omissa saavuuksissani, vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa.  Minun ei tarvitse miettiä mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden päästä, tai sitten kun nuorimmainen täyttää 18, vaan tiedän, että Jumala tasoittaa polkuni, niin kuin hän on tähänkin päivään saakka tehnyt.   

En tiedä sinusta, mutta kamppailen näiden kysymysten parissa usein.  Kuten Kathryn kirjoitti, olen synnin turmelema ja jatkuvasti huomaan, että mieleni ei ole uudistunut Jumalan ajatusten suuntaisiksi, vaan kallistuvat heti kuin silmä välttää etsimään täyttymystä ja arvostusta muualta.  Tämä artikkeli rohkaisi minua ja saakoon se olla myös sinulle rohkaisuksi! 



*** Älä hei vedä hernettä nenään siitä, että kirjoitan kotiäitiydestä ja työuran jättämisestä. Usko tai älä, en kirjoita sinusta, vaan asioista, jotka koskettavat minua.  


Kuvat: 
David Castillo Dominici/ Free Digital Photos


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...