19.4.2019

Mitä tapahtui Pitkäperjantaina?


Related image

Erään perjantain tapahtumat kaksi tuhatta vuotta sitten elävät yhä tämän päivän maailmassa. 

Viaton tuomitaan, valheet voittavat, joku pesee kätensä, ystävä hylkää, toinen puukottaa selkään, kukaan ei hiljennä pilkkaajia.  Päivä päättyy pimeyteen, kun haudan ovelle vieritetään kivi.

Pitkäperjantai on läpileikkaus tämän päivän maailmasta, jossa sinä ja minä elämme.

Mutta se on läpileikkaus niiden elämässä, jotka eivät näe Pitkäperjantain tapahtumia Ylösnousemussunnuntain näkökulmasta. 

Viaton valitsi tuomion, jotta syyllisellä olisi mahdollisuus elämään.  Sana, joka on alusta asti ollut, valitsi hiljaisuuden, jotta Hän pääsisi päämääräänsä.  Käsien pesijä, hylkääjä ja pettäjä tekivät tietämättään oman osansa, jotta Jumalan suuri suunnitelma saisi huipennuksen.

Olen tänä pääsiäisenä saanut pohtia Jeesuksen sanoja runoilija Godfrey Rustin Words from the Cross kokoelman parissa. 

Jeesus puhui tuona perjantaina ristillä ollessaan seisemän kertaa. 

Kuolevan miehen sanoissa näemme pilkahduksen Hänen ajatuksiinsa, Hänen tunteisiinsa, Hänen rakkauteensa. 

(Voit lukea ajatuksiani Jeesuksen sanoista Ruut-lehden sivulta) 

Juuri ennen kuolemaansa Jeesus sanoi:

"Se on täytetty!" (Johannes 19:30) 

Alussa Jumala.

Se on täytetty.

Näiden tunnettujen lauseiden välissä Jumala päätti sitoutua ajan raameihin.  Hän valmistaa mestariteostaan, sen työstämiseen menee vuosituhansia. 

Hänen kärsivällinen työnsä on viimein tulossa valmiiksi. Risti, kaiken keskipisteenä, esittelee taiteilijan omakuvan, sydänverellä maalatun.

Nyt se on valmis! 

Haluan luottaa elämäni saman mestarin käsiin. Hän valitsee oikeat materiaalit, valmistelee taustan, suunnittelee kokonaisuuden.

Hän sekoittaa värit, valoa ei voi nähdä ilman pimeyttä. Kumartuen taideteoksensa ylle, Hän viimeistelee huolellisin siveltimenvedoin jokaisen pienen yksityiskohdan juuri oikealle paikalleen.

Mestariteoksen syntymä.

Minut on valmistettu tarkoituksella, mutta ei itseäni varten.

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Hänen tähtensä, hän löytää sen.

Pitkäperjantaina Jumalan elämäntyö valmistui.  Nyt minullakin on mahdollisuus elämään - jopa pitkäperjantain varjossa elävässä maailmassa, koska todellisuudessa elän jo sunnuntaita!

Olen Mestarin teos. Ja sinä myös.

14.4.2019

Uskaltaudu seikkailuun

Lapset suunnittelevat jatkuvasti seikkailuja leikeissään.  Joskus he ovat orpoja, jotka selvitytyvät nokkelasti kauheista koettelemuksista.  Usein puumiekat kolisevat yhteen ja vihollinen köytetään puunrunkoon kiinni.  Joskus puumaja muuttuu merirosvolaivaksi, sitten pihalla surraavat supersankarit viitat liehuen.  Sukupuolella ei ole väliä, jokainen lapsi haaveilee olevansa seikkailujen sankari.


Seikkailu on sanakirjan mukaan epätavallinen ja jännittävä, yleensä vaarallinen kokemus tai tehtävä.

Ne ovat niitä kokemuksia, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Tylsä elämä ei ole ihmiselle hyväksi.  Kun todellinen tärkeä tehtävä puuttuu, alamme hakemaan elämään jännitystä muilla tavoin.

Meillä on sisäinen tarve taistella.  Jumala on antanut meille oikeudenmukaisuuden tunnun ja halun taistella näkemiämme vääryyksiä kohtaan.  Hän antoi jopa Raamatussa meille ihmisryhmät, joiden oikeuksista meidän tulee huolehtia: orvot, lesket, muukalaiset, köyhät.  Lapset, vanhukset, maahanmuuttajat, vähäosaiset - ne joita sorretaan.

Jokainen kaipaa tehtävää, joka on juuri se oma, ainutlaatuinen.  Jossa on jokin jalo päämäärä, vaikka se olisi vaikeiden käänteiden takana.  Asia, joka on niin tärkeä, että se täytyy saavuttaa esteistä huolimatta.  Tarvitsemme tehtävän, joka saa veren kiertämään ja adrenaliinin kohisemaan.

Seurakunnan tulisi olla paikka, jossa suunnitellaan seuraavia sotaretkiä, ei mukavia viikonloppuretriittejä*.  Ei hyökäten ihmisiä vastaan, vaan hyökäten vihollista vastaan, joka on sitonut ihmiset alkoholin, väkivallan, pornon, varkauksien, himojen, ja kaikenlaisen muun synnin kahleisiin.

Me, jotka olemme päässeet vapauteen vihollisen lukemattomista kahleista, saamme olla strategiapöydän ääressä valmistelemassa iskuja ja pelastusretkiä vihollisen maille.  Myötätunto ja rakkaus vihollisen vallassa olevia kohtaan saa meidät tekemään kaikkemme, jotta hekin pääsisivät maistamaan vapauden huumaa. 

Lähetystyö on Jumalan lahja seurakunnalle.  Samoin kaikenlainen muu sielujen pelastamiseen tähtäävä työ kotimaassa.  Niin moni tylsistyy kirkossa, ja alkaa etsiä seikkailija muualta.  Olen varma siitä, että jos emme ole osana Jumalan suurta seikkailua,  alamme etsiä adrenaliini-kohinoita muualta---mistä vain niitä löytää.

Adrenaliinipiikkiä havitellaan urasuunnitelmilla, salasuhteilla, viikonlopun baarireissuilla, harrastuksilla, tempauksilla, urheilulla, johonkin ideologiaan voimakkaasti samaistumalla.  Millä vain asialla, jolla saa elämän tuntumaan mielekkäältä - tai vähintäänkin siedettävältä. 

Mutta meillä on uskomaton mahdollisuus olla osana maailman suurinta seikkailua, kun olemme osana Jeesuksen seuraajien joukkoa.  Hän ei kutsunut meitä tukka kammattuna veisaamaan virsejä kirkonpenkkiin, vaan käyttämään kaiken mahdollisen osaamisemme sen hyväksi, että Hänen viestinsä saavuttaisi kaikki ihmiset!

Seikkailussa uskollisten ystävien apu on korvaamaton.  Kyllä, aina löytyy se yksinäinen sankari, mutta tarina paranee, kun takanamme on joukko sitoutuneita ystäviä - meidän oma Sormuksen seurue!

Ystävien avulla selviämme seikkailusta voitokkaina, sillä aina on se mahdollisuus, että lankeamme vihollisen taitavasti viritettyyn ansaan.  Hän tuntee heikkoutemme ja käyttää niitä häikäilemättömästi hyväksi.  Ex-vangit ovat suuri vaara hänen tuhoisille suunnitelmilleen ihmiskuntaa kohtaan.

Tarvitsemme seuralaisia, jotka muistuttavat meitä luottamaan Jumalaan ja etsimään Hänen apuaan vaikeina aikoina.  Ystäviä, jotka jakavat ilot ja surut, menetykset ja voitot, jotka itkevät ja nauravat kanssamme.  Jotka ovat valmiita asettamaan itsensä alttiiksi meidän tähtemme ja joiden puolesta tekisimme samoin.

Tarvitsemme niitä ihmisiä, jotka seisovat rinnallamme kun taistelut ovat loppuneet, kun olemme vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä ja joiden silmistä heijastuu ymmärrys, jotka tietävät mistä me juuri selvisimme.  Niitä, jotka iloitsevat voitoista ja surevat tappioita kanssamme.

Oman elämäntehtävän löytyminen ei käy nopeasti.  Olen huomannut, että kokeillessani useita eri paikkoja ja tehtäviä, oma uniikki tehtäväni on pikkuhiljaa selkeytynyt.  Olen oppinut jokaisesta tilanteesta jotain arvokasta itsestäni ja kyvyistäni. Jokainen vaihe on ollut tärkeä. 

Oletko sinä ollut osallisena elämän suurinta seikkailua?  Oletko löytänyt tehtävän, jonka edessä joudut painumaan polvillesi, jonka mahdottomuus vaatii uskon likoon laittamista?  Jos vastaat myöntävästi, olet onnekas.  Tiedät, mistä puhun. 

Ja jos tylsä, ennalta arvattava elämä jo ahdistaa, tee muutoksia elämääsi.  Päätä käyttää aikaasi, energiaasi ja kykyjäsi lähtemällä mukaan Jumalan suureen seikkailuun.  Sinulla on vain yksi ainoa elämä, käytä se hyvin.  Mikään ei ole kauhistuttavampaa kuin huomata liian myöhään, että tuhlasit kaikki mahdollisuudet tehdä jotain merkittävää omalla elämälläsi.

Meillä on vihollinen, olemme täydessä sodassa, ja meitä odottaa uskomattoman tärkeä tehtävä, jossa sinun lahjasi ovat korvaamattomia.  Uskaltaudu seikkailuun!



*Viikonloppuretriitit eivät ole vääriä juttuja. Ne voivat olla mahdollisuus ladata akkuja, kuulla Jumalan ääntä, vahvistaa suhteita muiden kristittyjen kanssa.  Mutta elämä ei voi olla retriitistä toiseen vaeltamista, oman mukavuuden etsimistä.  Retriitti on tärkeä etappi seikkailussa ryvettyneille ja väsyneille, jotta he jaksavat taas lähteä liikkeelle sinne minne Jumala kutsuu.


Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
Tourists Are Enjoying The Mountain” by bugnin

7.4.2019

Uusi rakkaus, uusi elämä?

Eräs tuttava ilmoitti yllättäen jättävänsä puolisonsa, koska oli rakastunut työkaveriinsa.  Kommenttikenttään ilmestyi onnitteluja ja sydämenkuvia, mutta minun sydämeni jysähti vatsaan.

Itkin.  Hän oli kristitty, ja useimmat kommentoijat olivat kristittyjä.  Miten olemme päätyneet pisteeseen, jossa avioliiton ja perheen hajoaminen on onnittelujen paikka?


Ainutlaatuinen tilanne?


Onko toiseen ihmiseen rakastuminen asia, jota vastaan ei voi tai ei pidä taistella?  Usein kannustetaan: “Elämä on niin lyhyt, tee mitä tuntuu hyvältä!” ja “Tällaisen rakkauden löytää niin harvoin, että anna palaa vain, jos se tulee kohdalle!”

Kristittynä tiedämme, että avioliitto on tarkoitettu elämän kestäväksi liitoksi.  Silti moni kristitty tekee vastaavanlaisia ratkaisuja.  He tapaavat kivan ihmisen, rakastuvat, jättävät puolisonsa.

“En voinut sille mitään.  Tämän uuden ihmisen kanssa oli niin hyvä olla.  Kukaan ei ole rakastanut minua niin kuin hän.  Tätä tunteiden paloa ei voi verrata mihinkään.  Kukaan ei ymmärrä minua niinkuin hän ymmärtää.  Hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, kukaan muu ei ole koskaan antanut minulle tällaista huomiota.  Tämä on se ihminen, jonka kanssa minun olisi pitänyt mennä naimisiin!”

Rakastunut elää ainutlaatuisuuden harhassa.  Hän luulee, että kukaan muu ei ole koskaan kokenut vastaavia tunteita, eivätkä siten voi ymmärtää tilannetta.  Hän on huumaantunut uudesta ihmisestä, heränneistä tunteista, jännittävästä tilanteesta.

Oma avioliitto jää sivulauseeseen.  Kyllä siellä aikanaan oli syitä, jonka vuoksi hän meni naimisiin tämän henkilön kanssa.  Mutta se oli ennen kuin hän oli kohdannut tämän uuden rakkauden!  Jos hän vain olisi tavannut hänet silloin, koska tässä on se henkilö, jonka kanssa hänen todella pitää viettää loppuelämä! Hän ei edes osaa selittää asiaa muille, koska kukaan ei ole koskaan kokenut tällaista ainutlaatuista tunnekokemusta.

Ihastuminen tai rakastuminen tuntuu niin hyvältä, että ihminen on valmis unohtamaan ennen niin tärkeät arvot, perheen, uskon ja moraaliset periaatteet.  Hän on jopa valmis tekemään syntiä.

Mutta ainutlaatuisuus?  Tuskinpa vain.  Tällaisia tapauksia on tuhansia, joka vuosi.


Seuraukset


Moni voi tehdä voimakkaan tunteen varassa ratkaisuja, jotka tuntuvat tänään hyvältä.  Mutta lyhytnäköisyydessä tapahtuu kohtalokas virhe: he eivät kiinnitä huomiota tekojensa pitkälle vaikuttaviin seurauksiin. 

Rakastunut ei mieti pitkän tähtäimen seurauksia aviopuolisolleen, lapsilleen, edes uudelle rakastetulleen.  Hänen ajatuksensa pyörivät omien, ihastuneiden tunteiden kokemisen ympärillä.  Hänestä tuntuu hyvälle, joten hän on valmis tekemään ratkaisuja, jotka muuttavat radikaalisti toisten ihmisten elämän.

Huuman vallassa ei haluta miettiä vastuuta.  Meillä jokaisella on silti vastuu teoistamme ja niiden seurauksista.  Vastuu muille ihmisille, yhteisöille, Jumalalle.  Tulemme kantamaan tekojemme seuraukset ikuisesti harteillamme. 

Seuraamukset ovat raskaita myös rakastuneelle itselleen.  Tunteiden varaan antautuminen, suhde, aviorikos, avioero, vahingoittaa elämän perustaa, rikkoo uskoa.  Avioliittovala, joka on lausuttu julkisesti todistajien ympäröimänä, on enemmän kuin muutama sana.  Se on sitova sopimus, jolla on vaikutuksia hengellisessä maailmassa.  Sen rikkoutuminen rikkoo myös hengellisyyttämme.

"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. 

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? 

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumissanne." 

(1 Kor 6:18-20)

Avioliiton ulkopuolisista suhteista ja avioerosta on tullut niin tavallisia asioita, että olemme turtuneet niiden vakavuuteen.  Ymmärtäisimmepä, että erossa tuhoutuu paljon, paljon enemmän kuin vain kahden ihmisen välinen lupaus.  Usein jälkiä korjaillaan vuosikymmeniä ja sukupolvia eron jälkeen.

Psalmin kirjoittaja kipuilee jumalattomien menestyksen ja vanhurskauden kärsimyksen aiheuttaman ristiriidan kanssa.  Miksi syntiä tekevillä ei näytä olevan seuraamuksia teoistaan?  Mutta sitten hän ymmärtää: 

“Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, 

kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.”

Ps 73:16-17.

Loppu ei tule olemaan kaunis.


Mikä neuvoksi?



Voiko voimakkaita rakkauden tunteita edes estää?  Tai kieltää? Tai häivyttää pois?

Vastaus on kyllä.  Kyllä.  Kyllä. 

Totuus on, että kukaan ei ole oikeasti tunteittensa vallassa.  Meillä on täydellinen mahdollisuus kohdata vahvatkin tunteet ja ottaa niistä ylivalta.  Se vaatii kyllä itsehillintää ja itsekuria, minkä oppiminen on voinut jäädä monelle vajaaksi.  Se ei ole kuitenkaan tekosyy hillittömälle ja kurittomalle käytökselle. 

Jos olet ihastunut tai rakastunut toiseen ihmiseen, mutta olet päättänyt sitoutua omaan avioliittoosi, on asioita, jotka auttavat laimentamaan huumaavat tunteet.

Kysy itseltäsi: Mitä minä oikeasti haluan?  Mikä on minulle tärkeintä?

Kristittynä tiedät suurimman lain ja käskyn:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, 
kaikesta sydämestäsi 
ja kaikesta sielustasi 
ja kaikesta voimastasi 
ja kaikesta mielestäsi, 
ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Luuk 10:27.

Kun sanomme rakastavamme Jumalaa, sitoudumme samalla noudattamaan Hänen käskyjään.  Et voi väittää kunnioittavasi Jumalaa, jos jätät huomiotta Hänen lakinsa.

Jumalan tahto on, että aviopuolisot kunnioittavat lupaustaan sitoutua yhteen ihmiseen loppuelämäkseen.  Avioliitto on puolisoiden ympärille piirretty raja, jonka ulkopuolelle jäävät kaikki muut ihmiset.  Heillä ei ole lupaa täyttää syvimpiä tarpeitasi.

Avioliiton raja on kuin puutarhan muuri.  Sen sisäpuolella saa estottomasti etsiä syvää yhteyttä toisen ihmisen kanssa loppuelämän ajan ja nauttia vapaasti puutarhan hedelmistä.  Se on turvallinen paikka kasvaa ja käydä läpi kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.  Puutarhassa on Jumalan siunaus ja läsnäolo.

Psalmissa 15 kuvaillaan ihmistä, joka saa olla yhteydessä Jumalaan.  Yksi hänen ominaisuuksistaan on: “...joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.”  Aviolupausta harvoin voi kutsua vahingolliseksi lupaukseksi, mutta periaate on, että Jumalan mielen mukainen ihminen pitää lupauksensa, vaikka se tuntuisi vaikealta, jopa mahdottomalta.

Länsimaiden helpossa elämässä on vallalla yleinen harha, että elämän ja ihmissuhteiden pitäisi olla helppoa.  Vaikeudet ja ongelmat saavat ihmiset suunniltaan.  Itsensä kieltämiselle tai uhrautumiselle nauretaan.  Päätösten oikeus mitataan niiden helppoudella ja miellyttävyydellä.  "Tämä tuntuu kivalta, joten sen on pakko olla oikein".   

Avioliitto ei ole helppoa.  Elämässä tulee esiin vaikeuksia.  Uskoa koetellaan.  Kipu ja kärsimys ja kuolema ovat asioita, joita jokainen tulee kohtaamaan.  Jeesus sanoo: 

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. 
Maailmassa teillä on ahdistus; 
mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." 

Joh 16:33.

Rakastumisen tunteiden kuolettaminen kestää aikansa, mutta se on mahdollista.  Muistuta itseäsi totuudesta. 

Ehkä kukaan muu ei tiedä sisimmässäsi käydystä kamppailusta.  Ehkä ihastumisen kohdekaan ei ole tietoinen tunteistasi.  Mutta Jumala on nähnyt mitä olet käynyt läpi viime aikoina.  Hän iloitsee siitä, että valitset Hänet.  Jumala lupaa tulla lähelle niitä, jotka etsivät Häntä.  Hänellä on myötätuntoa ja ymmärrystä heikkouksiamme kohtaan, kun ne tunnustaen etsiydymme jälleen oikealle tielle.   

Sitoutuminen omaan puolisoon tuo kunniaa Jumalalle.  Se on todistus maailmalle siitä, että on täysin mahdollista noudattaa Jumalan käskyjä ja elää yksiavioisena koko elämän ajan.  Uskollisuus avioliitossa tuo julki Jumalan uskollisuutta:  Hän ei koskaan jätä eikä hylkää meitä.

Kanavoi tunteet


Mitä tehdä uuden rakkauden herättämille voimakkaille tunteille, kun päätät sitoutua omaan avioliittoosi?  Kanavoi ne omaan puolisoon ja perheeseen. 

Jos oma puutarha tuntuu näivettyneeltä ja kitukasvuiselta, ala hoitamaan sitä.  Kitke pois asioita, jotka ovat tukahduttaneet läheisyyttänne.  Karsi pois kohtia, jotka vievät energiaa ja elinvoimaa.  Lannoita ja kastele hyviä asioita, ihastele kauneutta omassa suhteessasi. 

Sitoudu tekemään työtä avioliittosi hyväksi.  Keskustele luotettavan ihmisen kanssa ja pyydä häntä pitämään sinua tilivelvollisena.  Ilmottaudu kesän avioliittoleirille.  Aloita yhteinen harrastus puolisosi kanssa.  Hankkikaa lastenvahti ja nauttikaa rauhallisesta yhteisolosta. 

Rakkaus ja yhteys, jota ennen halusit kokea suhteessa, on mahdollista käyttää omassa avioliitossa. Elpyminen on täysin mahdollista, mutta se ei tapahdu ilman, että päätät nähdä vaivaa sen eteen. 


Kiitollisuus?!


Huumaavia tunteita laimentaessa voi esiin nousta vihaa, syytöksiä, häpeää ja katumusta.  Mutta oikeastaan päinvastainen tunne voi olla terveempi tapa käsitellä asiaa: Kiitollisuus.  Ole kiitollinen siitä, että olet tavannut näin hienon ihmisen.  Älä syytä itseäsi tai häntä, älä ole vihainen itsellesi tai hänelle.  Valitse kiitollisuus.

Joskus houkutuksena on maalata ihastumisen kohde mustaksi, jotta olisi helpompi irtautua tunteista.  Mutta sekään ei ole oikein.  Hän voi oikeasti olla todella hieno tyyppi, mutta hän ei vain ole sallittu ihmissuhde sinulle.  Hän on sinun puutarhasi muurien ulkopuolella.  Ja sinä tulet pärjäämään ilman häntä.

Kiitollisuuteen voi liittyä ymmärrys.  Moni nelikymppinen nainen sortuu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.  Se on myös ikä, jolloin voidaan hankkia se iltatähti.  40-vuotiaana nainen on pisteessä, jossa tajuaa, että nyt, jos koskaan (ei aina viisas valinta, mutta ymmärrettävä).  Teini-ikä ei ole ainoa aika, jolloin hormonien voiman voi nähdä. 

Samoin keski-iässä rakastuva mies on jo klisee, jota on kuvailtu monessa kirjassa tai elokuvassa.  Mies tulee pisteeseen, jossa hän joutuu kohtaamaan sisäisen tyhjyytensä, jossa hän havahtuu löytämään tyydytystä elämäänsä, jossa hän etsii itseään.  Moni luulee löytävänsä sen nuoren naisen rakkaudesta. 


Todellinen vastaus 



Ehkä tärkein tapa käsitellä rakastumista on Jumalan läsnäoloon etsiytyminen.  Rakastuminen oli kenties tapa, jolla käsittelit syvempiä haavoja ja ongelmia omassa elämässäsi tai sisimmässäsi, koska se toi jotain uutta, positiivisuutta ja toiveikkuutta elämääsi.  Mutta tiedät jo, että se ei ole oikea tapa.

Ole kasvokkain omien kipukohtiesi kanssa.  Jokaisella on elämässä haavoja.  Jokainen hakee parannusta sisimpäänsä.  Ehkä tämä on aika hakeutua sielunhoitajan tai terapeutin puheille.  Ota vastuu omasta käytöksestäsi.  Voit muuttaa vain itseäsi. 

Luonnollinen reaktio on vetäytyä pois kivun läheisyydestä ja etsiä helpotusta.  Mutta joskus kipu on syndrooma vakavammasta ongelmasta, joka ei poistu vetäytymällä. Sitä kohti pitää käydä, jotta se voi parantua.  Kivun hetkellä suojaa tuo avioliiton lupaus: myötä-ja vastoinkäymisessä sitoudumme käsittelemään asioita yhdessä ja tukemaan toista, kun hän kamppailee kipujensa kanssa. 

Ehkä etsit uudesta ihmissuhteesta arvostusta, ihailua, hyväksyntää, tyydytystä.  Mutta ellet löydä tätä kaikkea Jumalan läheisyydestä, et tule löytämään sitä mistään muualtakaan.  Uppoudu löytämään Jumalan Sanasta lupauksia sinulle, vietä aikaa opetellen nauttimaan Hänen läsnäolostaan.  Tuo tunteesi Hänelle; itke ja sure menetyksiä, löydä ilo Hänestä.

Jumalasuhde on ainoa suhde, joka kestää läpi elämäsi täydellisen rakkauden suhteena.  Mitä vahvempi Jumalasuhteesi on, sitä vahvempia tulevat kaikki elämäsi ihmissuhteet olemaan.  Panosta siis siihen, samalla kun vahvistat suhdetta aviopuolisosi kanssa.  Hän on Jumalan lahja sinulle. 

Uusi rakkaus ei tuo uutta elämää tavalla, joka siunaa sinua.  Mutta Jeesuksessa meillä on lupaus yltäkylläisestä elämästä, ikuisesta elämästä.  Elämä, joka herättää sinun aviopuutarhasi henkiin voi olla siunaukseksi lukemattomille muille.  Mutta ennen kaikkea avioliittosi on elämäätuova ihmissuhde sinulle, puolisollesi ja lapsillesi. 


Lisälukemista tai -katsomista:

Työpaikkaromanssi

Kun naimisissa oleva ihastuu

Wendy Alsup: Covenant Vows 

Jason Lepojärvi, Rakkauden ammattilainen, kotisivu

Marriagehelper: Married But In Love With Someone Else - Pt. 1  (Youtube)


HUOM:

En käsittele tässä tilannetta, jossa avioliitossa on väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.  Jos sinä tai lapsesi ette ole turvassa, mikään ihmissuhde ei tule kukoistamaan.  Hakeudu välittömästi turvaan.  



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Problem” by Jolee G

30.3.2019

Päiväkirjan vuosi


Tämän vuoden parhaimmat hetket koen aamuisin.  Kuppi höyryävää Earl Grey teetä vieressäni avaan päiväkirjan, hartauskirjan ja Raamatun.  Etsin Raamatunlukusuunnitelmasta päivän jakeet ja alan lukea. 

Päiväkirjassa pohdin jakeiden herättämiä ajatuksia, käsittelen tunteita ja muistutan itseäni hartauskirjan sanoista.  Olen kirjoittanut miltei joka päivä.  Joskus kirjaan lyhyesti säätietoja tai perheen muita tapahtumia (lapsi on sairaana, tänään on syntymäpäivä, kohta lähdemme matkalle).  Mutta pääasiassa keskityn omien ajatusteni kirjoittamiseen. 

En suunnitellut tästä vuodesta "Päiväkirjan vuotta", mutta minusta tuntuu, että se oli Jumalan suunnitelmissa. 

Joulukuussa olin jo pohdiskellut käsin kirjoittamisen merkitystä.  Loppuvuodesta osallistuin erääseen blogiarvontaan, koska olin varma, että tulisin voittamaan sieltä jotain.  Sain lahjaksi kauniin Psalmi-päiväkirjan, jokaisella aukeamalla on Psalmi ja sen vieressä tilaa kirjoittaa omia ajatuksia. 

Ja hiljattain erään retriitin puhuja päätti lahjoitta minulle upean päiväkirjan - hän oli kokenut, että tämä kirja kuuluu jollekin retriitin osallistujalle, ja hän valitsi minut. 

Päiväkirjan vuosi. 

Kirjoittaminen on ulospäin hiljainen tapahtuma, mutta sisäisesti sanoja on tulvaksi asti.  Viime vuonna tapahtui monta asiaa, joita olen prosessoinut sisäisesti.  Kirjoittaminen avaa portin tuoda ajatukset ja tunteet esiin, jäsentää, ymmärtää, haastaa ja oivaltaa. 

Äänekkäät ajatukset hiljenevät järjestykseen päiväkirjan sivuille, esiin kirjoitetut kipeät tunteet menettävät piikkinsä ja kauniit muistot jäävät talteen. 

Kirjoitan ylös katkelmia kirjoista, joita luen, ajatuksia, joita haluan muistaa, rukouksia, jotka koskettivat.  Tässä eräs runonpätkä,  jota toistelin useaan kertaan:

"Hope of the world,
thou Christ of great compassion,
speak to our fearful hearts by conflict rent.
Save us, Thy people, from consuming passion,
who by our own false hopes and aims are spent."
Georgia Harkness

Usein omat väärät toiveeni ja päämääräni vievät minua intohimoisesti suuntaan, joka tuhoaa.  Kristuksessa oleva toivo ja armo voi puhua pelokkaan sydämeni ristiriidoille ja pelastaa minut itseltäni.  Runonmuodossa tällaiset ajatukset pääsevät kolahtamaan suoraan sydämeen. 

Vaikka kirjoitan rehellisesti tunteista ja ajatuksista, haluan päiväkirjani pääpuhujan olevan Jeesuksen.  Olen joskus vihainen itselleni tai jollekin toiselle ihmiselle.  Joskus olen surullinen, joskus olen jumissa, joskus epätoivo tai pelko tai häpeä yrittää saada ylivallan.  Olen itseni ankarin kriitikko. 

Silloin kirjoitan ylös toivon sanoja, rohkaisua, totuutta, iloa.  Päiväkirjani sivuilla puhuu myös Jumala.  Hän vastaa minulle ja tuo tasapainoa tunteilleni.   

Koska ajatukseni ovat olleet enemmän sisäisissä maailmoissa, en ole kirjoittanut blogiin vähään aikaan.  Myös kiireinen alkuvuosi alkaa rauhoittua ja haluan nyt jatkaa blogin äärellä ajatusteni jakamista.  Ehkäpä päivän parhaan hetken aikana esiin nousseiden ajatusten äärellä, tai hyvistä kirjoista löytämien asioiden innoittamana. 


Kuva:
FreeDigitalPhotos.net  “Woman Hand Writing On Notepad” by Silatip

 

9.3.2019

Ketä Raamatun naista ihailet?



Naistenpäivän iloksi päätin testata, kuinka monta Raamatun naista osaan listata nimeltä.  Aloitin innolla ja ensimmäiset 15 naista löytyi helposti.  Sitten tahti hidastui ja piti oikein miettiä, mitä näitä vielä olikaan.  Loppujen lopuksi sain 24 listattua, ennenkuin turvauduin hakukoneen apuun. 

Raamatussa kerrotaan kymmenien naisten elämästä.  Osa saa pääosan pitkissä kertomuksissa, osa mainitaan vain muutaman jakeen verran, tai vain kerran nimeltä.  Olen käynyt jonkin verran blogissani läpi näitä naisia ja heidän elämänkokemuksiaan. 

Elisabet

Saara

Martta ja Maria

Maria, Jeesuksen äiti, jonka mainitsen useissa jouluisissa postauksissa

Tabita

Naistenpäivänä kokoonnuimme ystävien kanssa pöydän ääreen.  Valitsimme kukin Raamatusta naisen, joka on ollut meille merkittävä, jota ihailemme tai jolta olemme oppineet jotain. 

Kerroin itse Abigailin ja Esterin esimerkistä tilanteissa, kun he kohtasivat elämässään suuria uhkia. 

Abigailin mies oli typerys, jonka röyhkeä käytös sai Daavidin vihan nousemaan.  Daavid oli tulossa miehineen teurastamaan koko talonväen.  Kun Abigail saa kuulla tästä, hän alkaa toimimaan.  Hän lähettää Daavidille lahjoja ja saapuu itse perässä, kumartuu maahan Daavidin eteen ja pyytää häntä säästämään heidän henkensä.  Daavid leppyy ja peruu tuhomatkansa. 

Esteriä ja hänen kanssaan muita juutalaisia odottaa kansamurha.  Hän päättää paastota kolme päivää ja järjestää sitten kutsut miehelleen kuninkaalle ja kansansa vihamiehelle Hamanille.  Tyytyväiset miehet nauttivat kuningatar Esterin pöydästä ja kun Esterillä on kuninkaalle esittää kohtalokas pyyntö, mies lupaa antaa hänelle mitä vain.

Molemmat naiset käyttivät naisellisia tapoja pyyntönsä esittämiseen.  He kunnioittivat miehiä, joille heillä oli suuri pyyntö ja vetosivat heidän vallantuntoonsa nöyrällä ja lempeällä tavalla vetoamalla.  He antoivat lahjoja ja valmistivat upean juhlapöydän.  He eivät haastaneet, uhkailleet tai kilpailleet.   

Me emme todennäköisesti kohtaa tällaisia murhanhimoisia miehiä, jotka uhkaavat tuhota meidät ja perheemme.  Vaikeutemme ovat pienempiä ja helpompia.  Olen silti yrittänyt löytää samaa asennetta, joita näillä viisailla naisilla oli.  Jumalan mielen mukainen naisellisuus on vetoavaa ja kaunista, ja moni mies on aseeton sellaisen käytöksen edessä. 

Haavoittuvaisuus on naisellinen ominaisuus ja se herättää miehessä halua suojella ja huolehtia.  Moni nainen on saanut kuulla varoituksia nuorena tätä vastaan.  Meitä opetetaan huolehtimaan itsestämme ja antamaan vahvan, kykenevän naisen vaikutelman.  Osittain on hyvä, että tyttömme osaavat pitää huolta itsestään.  Mutta miten välttää kovuus ja agressiivisuus puheessa tai käytöksessä? 

Abigail ja Ester molemmat tiesivät olevansa hyvn haavoittuvaisessa asemassa, ja he toivat sen esiin.  Ja miehet vastasivat heidän pyyntöönsä antamalla heille, mitä he halusivat.  Molemmat olivat erittäin kauniita naisia, mutta he eivät käyttäneet ulkonäköään saadakseen mitä halusivat.  Heidän asenteensa ja pehmeytensä saivat enemmän aikaan kuin kaunedella vaikutuksen tekeminen. 


Vieraat naistenpäivän pöydän ympärillä kertoivat ajatuksiaan muista Raamatun naisista.  Ruutin usko ja valmius asua uudessa maassa luottavaisena.  Vastin oman arvonsa kunnioittaminen, joka sai hänet kieltäytymään miehensä kuninkaan alentavasta pyynnöstä.  Prisillan kyky opettaa Raamattua miehensä kanssa.  Raamatun naisissa on paljon ihailtavaa ja opittavaa, ja sieltä löytyy myös varoittavia esimerkkejä ja elämänkohtaloita. 

Kuka Raamatun nainen on sinulle merkittävä?  Miten olet ottanut oppia heidän asenteestaan ja elämänarvoistaan? 


kuva:
FreeDigitalPhotos.net
 “Pretty Pink Hair Woman” by marin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...