16.1.2017

Naiset oikeudenmukaisuutta edistämässä



Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä (San 31:20). 

Eräs kristitty johtaja kertoi tavanneensa miehen, joka oli perustanut kurssin, jolla ihmiset saavat tutustua kristinuskoon. 

-          No, mitä aiheita käyt läpi kurssilla? kysyi kristitty johtaja.
-          Siinä käsitellään uskon perusasioita, ja käydään niitä läpi, kuului vastaus. 
-         Eli tarkoitat asioita kuten köyhistä huolehtiminen, HIV/AIDSista kärsivien auttaminen ja maailman hylkäämien tavoittaminen?  Tuollaisiako asioita?
-         Ei, ei, ei nuo, me puhumme vain perusasioista. 


Huomaatko, miten kurssin perustajan ajatusmaailma oli vääristynyt?  Raamatun perusasioita käsittelevä kurssi ei voi jättää huomiotta köyhien ja kurjien auttamista.  Jumala suhtautuu oikeudenmukaisuuteen ja köyhien auttamiseen erityisen intohimoisesti.  Raamatussa ei ole yhtäkään kirjaa, jossa asiaa ei mainittaisi, on vaikeaa löytää jopa sivua, jossa siitä ei puhuttaisi.  Köyhyys mainitaan Raamatussa yli 2100 kertaa.  Köyhien auttaminen, oikeus ja reilu elämä ovat teemoja, jotka virtaavat läpi Kirjoitusten. 

Vanhan Testamentin lakien, profeettojen kirjojen ja Jeesuksen opetusten keskeinen sanoma on oikeudenmukaisuus ja huonommassa asemassa olevien ihmisten auttaminen.  Raamattua lukiessa ei voi olla huomaamatta, miten Jumala rakastaa köyhiä ja janoaa oikeutta.  Hän tuomitsee ne, jotka väärinkäyttävät asemaansa, alistavat köyhiä, sortavat tiettyjä ihmisryhmiä tai vastaanottavat lahjuksia. 

Kuka on köyhä?


Tottakai voimme kutsua köyhiksi ihmisiä, jotka eivät todella ole köyhiä.  On vaatimattomissa olosuhteissa eläviä ihmisiä, jotka ovat mittaamattoman “rikkaita”.  Todelliset köyhät ovat niitä, joilta on ryöstetty mahdollisuus tehdä valintoja oman elämänsä suhteen –  liittyen asioihin kuten puhdas ja turvallinen juomavesi, koulutus, väkivallalta suojeleminen, sairaanhoito jne.   

Ihmiset, jotka elävät tällaisissa olosuhteissa ovat todellisia köyhiä, ja he ovat Jumalan sydämellä.  Heidän pitäisi myös olla jokaisen kristityn sydämellä.  Et voi olla Jeesuksen opetuslapsi ja jättää köyhien puolesta taistelemista ja oikeudenmukaisuuden edistämistä täysin huomiotta.

Köyhyyttä on monenlaista.  On rikkaita ihmisiä, joiden elämästä puuttuu tarkoitus ja mielekkyys.  He omistavat kaiken ja heillä ei ole mitään.  Tunnetko hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka kärsivät huumeriippuvuuksista, anoreksiasta tai bulimiasta, itsensä vahingoittamisesta?  Onko lähipiirissäsi alkoholisteja, shoppailuriippuvaisia, seksiaddikteja?  He ovat myös omalla tavallaan köyhiä.  

Tällaisessa hiljaisessa epätoivossa eläviä ihmisiä on miljoonia. He hakevat menestystä, rakkautta, tarkoitusta.  He vaativat itseltään liikaa, tekevät liian kovaa työtä, eivät osaa solmia ystävyyssuhteita.  He ovat köyhiä. 

Sitten on niitä, joilla on kaikkea muuta hyvää, mutta joilta puuttuu Jumala, anteeksianto, sovitus, Raamattu.  Ehkä he ovat lukutaidottomia tai heidän kielellään ei ole Raamattua eikä heidän keskuudessaan ole kristittyä seurakuntaa.  He ovat köyhiä. 

Joka paikassa ympärillämme on köyhiä.  Fyysistä ja hengellistä puutetta ja nälkää.  Ei riitä, että ihmisillä on materiaalista hyvää, jos heiltä puuttuu Jeesus.  Jeesus, joka sanoi: “Ei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt 4:4)  Ihmiset eivät tarvitse vain mahdollisuutta elää, he hakevat elämäänsä myös tarkoitusta. 

Maailman köyhät eivät kaipaa vain hyväntekeväisyyttä, he tarvitsevat oikeudenmukaisuutta.  Todellista valtarakenteiden muutosta.  Ihmisiä, jotka eivät pelkää puhua heidän puolestaan ja paljastaa juonitteluja, jotka suosivat rikkaita ja menestyneitä köyhien ja hylättyjen ja sorrettujen hinnalla. “Joka vaivaista sortaa, herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa” (San 14:31).

Reilu kauppa ja oikeudenmukaisuus ovat nyt muotia ja esillä entistä enemmän tämän päivän maailmassa.  Nämä periaatteet löytyvät kuitenkin jo Raamatun Vanhan Testamentin ajoilta asioina, jotka ovat Jumalalle tärkeitä.  Siksi niiden pitää olla tärkeitä myös Hänen seuraajilleen. 

Naiset oikeudenmukaisuuden asialla


Sananlaskujen luvun 31 nainen ei palvellut Jumalaa vain sanoilla, vaan hänen teologiansa tuli esiin myös tekoina.  Hän oli antelias köyhiä kohtaan, otti kurjat vastaan molemmin käsin.  Enkä usko, että hän siitä köyhtyi ollenkaan itse: “Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy” (San 11:24).

Ihmiset, jotka ovat ymmäneet evankeliumin ytimen ja kokeneet Jumalan armon aiheuttaman muutoksen elämässään ovat anteliaista ja oikeudenmukaisia.  He unohtavat kerjäläismentaliteetin ja itsesäälin.  He ovat valmiita laittamaan muiden tarpeet omien tarpeittensa edelle.  

Meillä naisilla on usein kykyä nähdä asioita ympäristön epäkohtia.  Olemme sosiaalisesti orientoituneita, meitä kiinnostaa ihmissuhteet ja ihmiskohtalot.  Olen huomannut, että erityisesti lasten kautta monet köyhyyteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät asiat tulevat esiin... Päiväkodeissa, kouluissa, harrastuksissa ja lasten ystävien kautta on mahdollisuus tavata kymmeniä, jopa satoja erilaisia perheitä ja tulla tietoiseksi moninaisista tarpeista.  Naisten valitsemat hoiva-alat ja ihmisläheiset ammatit saavat meidät kohtaamaan ihmisten tarpeet läpi luokkarajojen.  

Mutta vaikka et olisikaan ihmisrakas, hoiva-alalla työskentelevä nainen, et välty maailman tarpeiden kohtaamiselta.  Lue Jumalan sanaa, Raamattua, ja Hän puhuu sinulle sen kautta.  Törmäät yhteiskunnan epäkohtiin avaamalla sanomalehden.  Huomaat monenlaista köyhyyttä liikkumalla silmät auki ja tarkkailemalla ympäristöäsi.  Näet tuhansia tarpeita, jos vain haluat nähdä.  Oletko valmis olemaan vastaus?

San31 nainen  ei odottanut miehensä tekevän jotain.  Hän ei pyytänyt kaupungin virkamiehiä aloittamaan toimintaa.  Hän ojensi molemmat kätensä köyhien puoleen.  Ei hän kysynyt mieheltään, että pitäisikö tätä kurjaa nyt auttaa.  Hän näki apua tarvitsevan ja hän auttoi.  Koska hänen raha-asiansa olivat kunnossa, hänellä oli varaa myös auttaa muita, mutta ei varojen puute estä auttamasta muita.  Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan.      

Miksi monet kristityt ja seurakunnat jättävät köyhien auttamisen kokonaan huomioimatta?  Miten voimme tuoda esiin näitä tarpeita seurakunnan keskuudessa?  Onko seurakunnassasi työmuotoja, jotka erityisesti kohtaavat haavoittuvassa asemassa olevia?

Ei kaikki ole Pia Rendicejä, jotka muuttavat Kyprokselle pelastamaan ihmiskaupan uhreja.  Mutta jokainen meistä voi aloittaa oikeuden edistämisen ja köyhyyden poistamisen kohtaamalla oman lähipiirin unohdettuja ja hyljeksittyjä.  

Kirjasuositus


Erinomainen kirja köyhyydestä ja oikeudenmukaisuudesta on Timothy Kellerin Generous Justice: How God's Grace Makes Us Just.  Hän sanoo esim:  "Totisesti, armo on avain kaikkeen.  Pelastusta ei tuota meidän runsaat hyvät tekomme, vaan Jumalan runsas rakkaus ja armo.  Siksi köyhät ovat Jumalan silmissä yhtä hyväksyttyjä kuin rikkaat.  Jumalan anteliaisuudessa, hänen vapaasti antamassaan pelastuksessa, on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perusta kaikille."  Hän myös kertoo eräässä haastattelussa, että Jeesuksen kertomus Laupiaasta Samarialaisesta on vaikuttanut hyvin voimakkaasti hänen ajatuksiinsa oikeudenmukaisuudesta.  

Köyhien, muukalaisten, orpojen ja leskien hyvinvointi on meidän jokaisen harteilla, jos väitämme palvelevamme Jumalaa.  San31 nainen on ymmärtänyt, että Jumala ei ole antanut hänelle kaikkea hyvää, jotta sen voisi varastoida itselleen.  Se on annettu jaettavaksi ja nautittavaksi yhteydessä toisten ihmisten kanssa.  Erityisesti niiden kanssa, jotka eivät voi maksaa takaisin, ja jotka eivät sitä ansaitse.

Lisäys: luin tänä aamuna uudelleen läpi Sananlaskujen luvun 31 kokonaisuudessaan.  Siinähän kuningas muistelee äitinsä opetuksia ja luvun alkuosassa on kolme elämänohjetta kuninkaalle ennenkuin siirrytään puhumaan hyvän vaimon ominaisuuksista.  Kunigasta varoitetaan alkoholin vaaroista, joista yksi on, että silloin unohtuu lait ja helposti vääristyy oikeus.  Humalapäissään ei kai kukaan tee hyviä päätöksiä.

Mutta kolmas ohje kuninkaalle on oikeudenmukaisuuden ajaminen:  "Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille. Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa." (San 31:8-9).  Valtaapitävien asema on erityinen ja sen velvollisuudet raskaita.  Sitä ei ole saatu, jotta pidetään hyvät veljet tyytyväisenä, haalitaan omaisuutta itselleen tai taivutaan kiristäjien tahtoon.  Se on vakava paikka puhua niiden puolesta, jotka eivät voi puolustaa itseään; valtaa pitää käyttää syrijttyjen oikeuksien ajamiseen.  Väärät tuomiot ovat aina olleet kauhistus Jumalan silmissä, ja kurjien ja köyhien asioiden pitäisi olla asialistalla ensimmäisenä.

Eli jos hoiva-ammatit eivät kiinnosta :) niin monet muut kanvat ja vaikutusmahdollisuudet kutsuvat oikeudenmukaisuuden ajamiseen tässä maailmassa.

Ketkä ovat köyhiä, joille sinä voit tänään ojentaa kätesi?


Kuva:
Wisdomsposts.com

9.1.2017

Osaatko hoitaa kotiasi?

Proverbs 31:19  (WisdomsPosts.com)

Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Sananlaskut 31:19 

Teininä kotihommiini kuului oman huoneen siivoamisen lisäksi keittiön lattian luutuaminen lauantaisin.  Se ei ollut mielestäni kovinkaan kiinnostava tehtävä ja vitkuttelin sen tekemistä koko päivän.  Muistan elävästi, kun löysin kerran lauantai-iltana isäni lattiaa luutuamasta… olin kyllä aikonut sen tehdä, mutta koko päivä oli kulunut tätä tylsää tehtävää vältellessäni.  Äitini huokaili, että miten osaan joskus omaa kotia hoitaa ja väitin, että sitä kyllä sitten siivoan, kun se on oma. 

Tätä muistellesani en jotenkaan odota omien lasten saapumista tälle räjähdysherkälle ikäkaudelle. 

Nyt minulla on oma koti.  Olen lukenut mielenkiinnolla kodin hoitamiseen liittyvistä asioista, osaan puhdistaa silitysraudan, huolehtia pyykinpesukoneen filtteristä ja kääntää patjoja niin, että ne kuluvat tasaisesti.  En siltikään koe kotihommien olevan kaikkein stimuloivimpia töitä.  Vaikka kodin työt ovat moninaisia, ne ovat silti toistuvia ja vaatimattomia.  Jee, sain taas vessat siivottua!  Upeaa, pölyt on pyyhitty! 

Mutta täytyy myöntää, että nautin puhtaista lakanoista, lämpimästä ruoasta ja siististä kodista.  Moppasin kerran lattiaa iloisesti laulaen, ja tuttu nuori kysyi järkyttyneenä, että tykkäänkö siivoamisesta.  Vastasin tykkääväni siivoamisen tuloksista.   Kukapa ei tykkäisi?

Vaikka Sananlaskujen luvun 31 nainen on rikas ja hänellä on palvelijoita, hän osaa silti kaikki kodinhoitamiseen liittyvät työt.  Hän istuu kehräämässä lankaa, jotta saa tehdä kangasta, jotta saa ommella vaatteet perheenjäsenilleen.  Ja minä ajattelen silittämisen olevan työläs ja tuskainen homma! 

Kodinhoitamisessa asenteella on suuri merkys.  Sillä on merkitys omaan jaksamiseen ja kodin ilmapiiriin.  En ajatellut ammatikseni hoitavani kotia, mutta jokaisella meillä on koti.  Olkoon se vaatimaton tai luksulinna, sitä pitää hoitaa.  

Voin kokea kodin hyvästä hoitamisesta osaamisen ylpeyttä ja onnistumisen iloa.  Haluan opettaa sitä lapsillenikin.  Mikä sen parempi paikka oppi uusia asioita, kuin opetella kotona erilaisia töitä? En halua jättää näitä taitoja koulujen käsityö- ja kotitaloustuntien armoille.  

San31 nainen ei kehrää ja kudo, koska se on hänelle mieleinen harrastus.  Se oli vain yksi välttämättömistä kotitöistä, jolla hän vastaa perheensä tarpeisiin.  Hän siunaa perhettään, saa heidät tuntemaan olonsa hyväksi ja tärkeäksi.   Ja jokainen hänen kotiinsa tuleva saa kokea samaa siunausta.  Yhdistäähän Uusi Testamentti kodin hyvän hoitamisen evankeliumin leviämiseen.   

Olen oppinut kodinhoitoon liittyviä asioita pikku hiljaa.  En ole täydellinen kodinhoitaja, mutta parempi kuin teini-ikäisenä!  Seuraavaksi haluaisin oppia hoitamaan huonekasveja.  Rakastan vihreyttä ja vehreyttä sisustuksessa, mutta kasvien selvitymisprosentti on fifty-fifty meidän huushollissa.  Ehkä se tuosta vielä nousee!  

Mitä taitoja olet oppinut kodin hoitamiseen liittyen?  Mitä taitoja sinulta vielä puuttuu?  


Kuva:
WisdomsPosts.com

3.1.2017

Vuosi 2016 yhdessä paketissa

Vuosi 2016 paketissa

Blogivuosi hujahtaa ohi.  Kokoan vuoden päätteeksi kaikki tekstit yhteen pakettiin ja paljastan vuoden suosituimmat tekstit.  Tämän vuoden yllättäjä on blogin vierailijamäärät.

Tammikuu


Aloitin tiivistämällä vuoden 2015.  Olen huomannut kirjoittavani säännöllisesti levosta ja kiireestä, luovuudesta ja stressistä. Omien rajojen tiedostaminen ei ole velvollisuuksista laistamista, vaan tosiasioiden hyväksymistä.

Joku lukija oli toivonut esim. reseptivinkkejä ja aloitin listaamalla 10 tapaa ujuttaa vihanneksia lapsiperheen menuun. En ole lifestyle- enkä ruokabloggaaja, mutta välillä on kiva kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa jokaista: syömme joka päivä.

Rosa Meriläisen kolumni ja sen vastine Väestöliiton parisuhdeneuvojalta, Heli Vaaraselta kirvoitti elävän keskustelun virtuaalimaailmaan: kuka päättää parisuhteessa?

Blogin 200s postaus käsittelee itselleni tärkeää aihetta: äitiyttä ja siihen liittyviä odotuksia, myyttejä ja rooleja.

Hyvä kommunikaatio on avioliiton tärkein menestystekijä. Mitä tapahtuisikaan, jos osaisimme kuunnella hyvin? 

Perinteinen tutkimustuloksesta kirjoittaminen tammikuun viimeisenä käsittelee tänä vuonna tyttöjen ja poikien eroja: pojat ovat herkkiä ja kärsivät stressistä eri tavoin kuin tytöt.


Helmikuu


Tartun Raamatun naisjakeista ajatukseen naisesta "heikompana astiana".  Vertauksen merkitys on positiivinen ja yllättää.

Tutustun Francinen Riversin upeisiin krjoihin ja olen ihan myyty.  Kristillinen romaani voi olla hyvä! 

Ihmettelen ääneen äitiyteen liittyvien odotusten perustaa. Rahako ratkaisee kaiken?


Maaliskuu


Kansainvälisenä naistenpäivänä voi vain haaveilla maailman paranemisesta.

Läheiset ja lämpimät välit perheenjäsenten kesken tuovat maailmaan laatuyksilöitä.

Pääsiäisenä pohdin kuolemaa ja elämää.


Huhtikuu


Vastaan blogihaasteeseen: listassa elämän onnea tuovat asiat. 

Kirjoitan kristityille sinkuille terveen sinkkuelämän perusteista.  Et ole toisen luokan kansalainen etkä toisen luokan kristitty.


Toukokuu


Äitiyden myötä saan jatkuvasti muistutuksia Jumalasta vanhempana.  Äitinä vietän paljon aikaa pyyhkien, ja se sai minut miettimään tilanteita, joissa Jumalakin pyyhkii.

Luin artikkelin, jossa haastetaan miettimään teetkö yksilölliset valintasi todella vapaasti vai onko sinut laitettu tietämättäsi samalle dieetille muiden kanssa? 


Kesäkuu


Kesän kynnyksellä pohdintaa erilaisista asioista.  Mietin jopa, että olenko jo kirjoittanut tarpeeksi naisasioista blogissani, kun ei meinaa löytyä puhtia niitä enää puida.  Mutta eräs kirja on jo matkalla postilaatikkooni ja mitäs sitten tapahtuukaan...

Heinäkuu


Sanoilla on voimaa. Kenen sanoja sinä kuuntelet?  

Soili Haverisen ja Mailis Janatuisen Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli saapui postilaatikkoon ja kirjoitin sen innostamana yhteiskunnan vaikutuksesta kirkkoon eri vuosisadoilla.  Historian ymmärtäminen on tärkeää, kun keskustellaan seurakunnasta ja naisten asemasta.  

Olen kirjoittanut aiemmin feminismistä, mutta nyt pureudun feministiteologiaan ja sen harhakuviin. 

 Tästä juontuu myös postaus, jossa haastan naisten kokemaa pastorikutsua.

 Eräs lukija jätti kysymyksen ja vastaan siihen kirjoittaen, miten vaimo voi osoittaa alamaisuutta aviomiehelleen.

Kirjoitan myös uudelleen eri rakkauden kielistä ja miten niiden ymmärtäminen voi auttaa rakkauden osoittamisessa perheenjäsenten kesken.

Ehdin heinäkuussa vielä pohtia uimapukumuotia.


Elokuu


Elokuussa pureudun kotielämään hakemalla näkyä kodista, jossa on vallalla rakkauden kulttuuri, jossa luovuus kukkii ja arkea juhlitaan. Esittelen minuun vaikutukset tehneet visionääriset kotikirjat.

Pohdin miten luoda perhekulttuuri, joka ravitsee elämää ja uskoa, jossa on sopivasti turvaa ja riittävästi seikkailua, jossa jokainen perheenjäsen saa vastaanottaa tarpeisiinsa ja jakaa kyvyistään.  

Aina välillä pitää kirjoittaa uranaisen ja kotiäidin valinnoista ja eräs henkilökohtainen avautuminen sai minut krjoittamaan asiasta.

Virvoitan henkiin myös Vanhan Testamnetin pikku profeetoista kirjoittamani juttusarjan, tällä kertaa mietin Habakukin kirjan äärellä, että tuleeko paha saamaan palkkansa.


Syyskuu


Kotiteema jatkuu, kirjoitan kodista sielun turvapaikkana.

Syksy on oikea aika syödä lohturuokaa ja jaan kotoani kolme keittoreseptiä ja kolme helppoa leipää. 

Miten käy, kun naimisissa oleva ihastuu johonkin toiseen? Syitä ja seuraamuksia. 

Päätän paneutua Sananlaskujen kirjan lukuun 31, jossa on se kuuluisa kelpo vaimon ylistys.  Mitä voin oppia tältä esimerkilliseltä naiselta?  Älä pelkää, tässä ei kirjoiteta tehtävälistaa.


Lokakuu


Miten jaksaa?  4 asiaa, jotka pitää olla kunnossa.

Kotiteemassa aiheena vieraanvaraisuus.

Sitten nostan esiin itseäni ärsyttäneen väitteen: naiset. jotka omistautuvat perheelleen ja lapsilleen, ovat jääneet jumiin 50-luvulle.  Lopettakaa jo tuo 50-luvusta puhuminen, pitää mennä pari tuhatta vuotta kauemmaksi!

Löydän viisauskirjallisuudesta shoppailuohjeita.


Marraskuu


Marraskuussa vietetään paljon aikaa Sananlaskujen kirjan luvussa 31: ollako aamuvirkku,  alkaako yrittäjäksi,  ja miten hankkia vahvat käsivarret.  

Kotiteemalla jatkan kiitollisuuden ja anteliaisuuden yhteyden selvittämistä, ja miten jakaa omaa perhe-elämää toisille.

Blogin 5-vuotispäivänä vaihdoin bloggerin teemaa ja blogin uusi ulkonäkö herätti kiihkeitä mielipiteitä :)  Siirryin takaisin vanhaan teemaan, koska se toimi mobiileilla paremmin.

Kuulin ihmeekseni vanhemmista, jotka eivät kontrolloi alakouluikäisten lukemisia.  Kirjoitan meidän perheen kokemuksista ja Harry Potterista.

Jäin uuden kirjasarjan pauloihin ja vinkkasin blogissa neljän kirjan Haven Seekers-sarjasta.


Joulukuu


Päätin kerätä Pinterestiin joululahjvinkkejä ja kokosin sinne muitakin tauluja.

Listasin eräästä listasta neljä tapaa pilata adventtiaika.

Jouluevankeliumissa esiintyvät ihmiset tekevät vaikutuksen; kukin luottaa Jumalaan juuri sen hetken verran, joka juuri nyt on käsillä.  Paitsi Herodes.

Kotiteemassa mietiskelen juhlien tärkeyttä, me kommunikoimme jotain suurta ja syvempää kun juhlimme Jeesuksen syntymää.

Sananlaskujen luvun 31 nainen näkee töidensä menestyvän.  Mitä voin oppia menestyksestä ja suunittelusta uuden vuoden kynnyksellä?

Luetuimmat postaukset


Vuonna 2016 blogin kävijämäärät moninkertaistuivat ja nyt kuukaisttain lukijoita lasketaan tuhansissa.  Ohhoh!

Eniten luettiin näitä:

1. Miten vaimo voi osoittaa alamaisuutta miehelleen?
2. Mitä ruokalistalta puuttuu
3. Kun naimisissa oleva ihastuu
4. Pitäisikö olla Sananlaskujen luvun 31 nainen?
5.  4 asiaa, joita ilman et jaksa

Oma suosikkini on "Onko nainen heikompi astia", koska rakastan Raamatun naisjakeiden opiskelemista.  Se toi myös itselleni tervettä suoruutta selkärankaan: en ole henkisesti tai emotionaalisesti heikompi, vaan heikkouteni on luottamusta Jumalan suunnitelmaan.

Kiitokset lukijoille, kommentoijille ja vierailijoille.  Kiitos myös tekstieni jakamisesta.  On aina rohkaisevaa nähdä, miten ne saavat vastakaikua aikaan.  Kuten aina, ehdotuksia tulevia postauksia varten otetaan vastaan ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan!



Kuva
FreeDigitalPhotos.net
“New Year 2016” by Theeradech Sanin

30.12.2016

Hyvää uutta vuotta San31 naiselta!

Proverbs 31:18  (WisdomsPosts.com)

Hän näkee työnsä tulokset,hän ei sammuta lamppua yölläkään. (1992) - Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. (1933)

Vuoden vaihtuminen on perinteistä aikaa tutkailla miten mennyt vuosi  on sujunut ja suunnitella tulevaa vuotta.  Se, miten käytän aikani, on Raamatussa usein mainittu aihe, ja suunnitteleminen ja tavoitteiden asettaminen on viisasta. 

Sananlaskujen luvun 31 naisen ei tarvitse hävetä tehdessään vuosikatsausta. 

·         Mieheni palvoo minua. Check.
·         Kunnon aamupala on koko perheen hyvän päivän perusta. Check.

Seuraavassa jakeessa San31 nainen huomaa hankkeidensa käyneen hyvin.  Hän on ollut ahkera, nähnyt vaivaa, sijoittanut ja huolehtinut, ja se näkyy.  Hän tiedostaa elämässään niiton ja kylvön lain; tekemisilläni on merkitystä.  Sitkeä jaksaminen tuo tulosta (Gal 6:7-9).

Mutta mitä tarkoittaa jakeen toinen osa, hänen lamppunsa on päällä yötä päivää?

Koska tiedämme San31 naisen olevan ahkera, se voi tarkoittaa sitä, että hän valvoo myöhään lampun valossa saadakseen kaiken tehtyä.  

Toinen selitys on, että siihen aikaan kodeissa jätettiin yksi öljylamppu palamaan yöksi.  Hyvin taloutensa hoitava nainen huolehti siitä, että perheellä oli aina öljyä kotona yölamppua varten ja rahaa öljyn ostamiseen.  Palava lamppu symbolisoi valmistautumista.

Lamppu liitetään valmiina olemiseen myös Matteuksen evankeliumissa.  Jakeissa kerrotaan kymmenestä tytöstä, jotka odottivat lamppuineen sulhasen saapumista ja hääjuhlan alkamista.  Viisi heistä on viisasti varannut mukaan ylimääräistä öljyä.  Viisi on tyhmää ja heidän piti lähteä ostamaan lisää öljyä.  Tottakai sulhanen saapuu juuri silloin, kun he ovat poissa, ja he jäävät hääjuhlan ulkopuolelle. 

Oletko valmistautunut?

Menneen vuoden jättäminen


On rohkaisevaa olla tilanteessa, jossa huomaa asioiden sujuvan hyvin.  Vaikka viime vuosi on tuonut haasteitakin, päällimmäinen ajatus on kiitollisuus.  Jumala on osoittanut uskollisuutensa ja luotettavuutensa.  Jumala on antanut sen mitä tarvitsen.  Jumala on rohkaissut ja vahvistanut.  Jumala on todellakin kallio, muuttumaton, luotettava, erinomainen perustus elämälle.

En halua vähätellä asioita, jotka eivät sujuneet niin kuin olisi pitänyt.  Jos ne ovat oman laiskuuteni, haluttomuuteni tai pelkoni takia jääneet tekemättä, tunnustan syntini ja pyydän Jumalaa auttamaan minua tekemään oikein tulevaisuudessa.  Jos ne ovat minusta riippumattomista syistä epäonnistuneet, voin tuoda pettymykseni ja suruni Jeesukselle: “heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen” (1 Pietari 5:7).  Hänen huolenpitonsa on kokonaisvaltaista. 

Äitinä on monia asioita, joiden menestyksestä en vielä tiedä.  Tämä on sitä aikaa, jolloin kylvetään, kitketään ja kastellaan.  En näe vielä tuloksia, ja joskus se aiheuttaa paniikkia.  Mutta en voi tehdä muuta kuin jatkaa opetusten kylvämistä.  Olen kasvattaja, mutta Jumala on se, joka antaa todellisen kasvun. 

Viime vuoden kohdalta on myös jätettävä ne asiat, joille Jumala on sanonut ei tai ei vielä.  Näissä tilanteissa vaaditaan uskoa ja luottamusta Jumalan antamiin rajoituksiin.  Joskus on luovuttava unelmista ja suunnitelmista, ihmisistä tai työpaikoista.  Miten otan vastaan kieltävän päätöksen?

Uuden vuoden vastaanottaminen


Viisas elää valmistautuneena. Meillä on henki, sielu ja ruumis, ja valmiutta tarvitaan jokaisella osa-alueella.  Uuden vuoden lupauksia tehdessä oman valmiustilan tarkastaminen voi olla paikallaan.  Mitkä asiat ovat jääneet liian vähälle huomiolle? Miten voin tehdä viisaita päätöksiä elämäni ja perheeni suhteen?   

Olen kuullut tavasta, jolloin tulevalle vuodelle valitaan yksi sana symbolisoimaan vuoden päämäärää tai tavoitetta.  En ole aiemmin valinnut sanaa, mutta ehkäpä ensi vuoden sana voisi olla viisaus.  Siinä kiteytyy aika hyvin kaikki se, minkä perusteella haluan päätöksiäni tehdä.  Onko sinulla tapana valita teemasanaa uudelle vuodelle? 

Toivon jokaiselle lukijalle menestystä vuodelle 2017!


Kuva:


28.12.2016

Onko juhliminen maallista, lapsellista, materialistista tai turhaa?

Joulupöytä

Juhlan teologia.  


Miten voimme juhlia, kun maailmassa on niin paljon hätää, niin monet asiat väärin?  Onko niin, että jos todella otan elämän vakavasti, tietoisena sen rajallisuudesta, tietoisena ajassa tekemiemme päätösten iankaikkisuusseurauksista, en innostuisi jostain niin kevytmielisestä kuin juhlimisesta?

Kirjoitan tätä joulun jälkeen, kun on nautittu juhla-ateriasta, erityisistä herkuista, ostettu lahjoja ja koristeltu talo kauniiksi.  Eikö Jeesuksen syntymäpäivää voisi juhlia arkisesti, yksinkertaisesti, syntyihän hän hyvin vaatimattomasti majatalon eläinsuojassa?  Miksi stressata jouluruokien parissa tai joulusiivouksesta kun Maria ja Joosef nauttivat matkaeväitä tallin pahnoilla?

Kuuntelin kerran silmät pyöreinä, kun eräs kristitty tuttava selitti viettävänsä joulun ilman mitään koristeita, lähettämättä joulukortteja, ostamatta yhtään lahjoja.  Oliko hän löytänyt joulun todellisen merkityksen, oliko hän hengellisempi kuin minä? Ehkä olin liian kevytmielinen valitessani kauniita joulukortteja ja halutessani ostaa uuden kynttelikön? Ja eikö koko joululahjashow ole materialismin voitonkulkua?

Mustakansista Raamattua heiluttelevat tuomiopäivän profeetat voivat olla kristittjyen karikatyyrejä, mutta Raamatun punaisena lankana on toivottomuuden keskellä pulppuileva ilo.  Kuvittele syksyisen tumma yötaivas ja nuotion valossa nuokkuvat paimenet.  Kun yhtäkkiä taivas valaistuu kuin olympiastadionin valonheittimillä ja on täynnä laulavia olentoja, maailmalle julistetaan iloa: Teille on syntynyt Vapahtaja!  Rauha on tullut maailmaan. Ylistäkää Jumalaa!

Nautimme joskus miehen kanssa hyvästä ateriasta ravintolassa.  Pukeudumme paremmin ja vietämme illan syöden hyvää ruokaa ja juoden hyvää viiniä.  Onko syntiä käyttää ruokaan rahamäärä, jolla söisimme perheenä monta keittoateriaa?  Tai jolla joku kehitysmaan perhe eläisi kuukauden?

Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet tulokseen, että juhlat, joista täällä maan päällä nautimme, ovat kuva tulevasta.  Meitä odottaa taivaassa hääjuhla, joka on ehkä yksi iloisimmista juhlista, joita yhdessä vietämme.  Meitä odottaa juhla-ateria ja uusi viini, jota Jeesus sanoi juovansa meidän kanssamme.  Meidät on luotu juhlaa varten.

Juhla ei ole vain kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, musiikkia, ystäviä. Se on enemmän kuin osiensa summa.  Ilo ja ihme, jota koemme joulua juhliessamme vahvistuu joulun makujen, tuoksujen ja kokemusten kanssa, mutta se on jotain syvempää, toisesta todellisuudesta tullutta - kaipuuta iankaikkisuuteen ja syvään tyytyväisyyteen, jota niin harvoin koemme maan päällä.

Koti-ikävää.  Taivaskaipuuta.  Minut on luotu vastaamaan juhlaan sydämen ja ajatusten tasolla, ja ulkoisestikin.  Vasta silloin ymmärrän ikuisuuden kokonaisvaltaisen merkityksen.  Juhliminen antaa minulle mahdollisuuden ymmärtää ikuista Jumalaa tässä ajan ja paikan rajallisuudessa, jota kutsumme elämäksi.  Voimme katsoa ja kokea, että Jumala on hyvä, hyvä, hyvä.

Joulun yltäkylläisyys ei pitäisi olla vain materialistista runsautta, vaan sen muistamista, että Jumala on ylettömän hyvä. Enemmän kuin tarpeeksi.  Täydellisen tyydyttävä.  Joulujuhla on esimakua iankaikkisuudesta. Juhlimme kuninkaan syntymää, juhlimme kuninkaan tulemusta.  Juhlimme Vapahtajan saapumista maailmaan, juhlimme lopullista vapautta synnin ja kuoleman kahleista.  Juhlimme Rauhanruhtinaan lihaksi tulemista, juhlimme täydellistä maailmanrauhaa, sielunrauhaa, mielenrauhaa.

Juhlaan heittäytyminen ei ole tosiasioiden unohtamista, maailman tilanteen kieltämistä.  Se on sen julistamista, että Jumalan kanssa meille on tiedossa parempi tulevaisuus.  Maailma on muuttumassa sydän kerrallaan, pikkuhiljaa.  Se on tarjolla minulle jo nyt, jos otan sen vastaan lapsen lailla.  Koukkselkä voi nuortua iloiseen tanssiin, koukkumieli voi kohota kiitollisuuteen, koukkuiset sormet avautua vastaanottamaan Jumalan lahja.


Sally ja Sarah Clarkson kirjoittavat joulukuussa kirjassaan The Lifegiving Home joulun merkityksestä ja kannustavat meitä luomaan juhlatraditioita perheissämme.   
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...