8.7.2020

Ihanaa, meille tulee vieras!


Ensimmäinen yövieras uudessa kodissa on kiva juttu!  Olemme muuttaneet heinäkuun alussa ja omat tavarat etsivät vielä paikkaansa.  Kun sain kyselyn vierailumahdollisuudesta, tarjosin "patjaa lattialla".  Meillä ei ole (vielä) vierassänkyä, mutta onneksi on erillinen huone, jossa yövieras saa oman rauhan. 

Mutta en voi mitään - alan heti suunnitella, miten tehdä tästä typötyhjästä huoneesta viihtyisän yöpymispaikan!  Olisi ihanaa löytää pikku hylly tai yöpöytä, ja maton saan vaikka viereisestä huoneesta sinne lainaan, jos en ehdi löytämään sinne omaa.  Kiinnostaisiko sinua nähdä yöhuoneen muodostumisprosessi täällä blogissa?  Se olisi ihan uusi juttu, mutta aiheesta, joka on minulle tärkeä. 

Vierashuonetta suunnitellessa löysin muutama vuosi sitten blogiini kirjoittamani jutun.  Siinä listaan asioita, joilla saa vieraan viihtymään:

Miten luoda kutsuva vierashuone


Perhekulttuuriimme kuuluu vieraanvaraisuus.  Se on molempien kokemus lapsuudenkodeissa ja tykkäämme molemmat vieraiden kutsumisesta kylään (talo tulee siivottua oikein kunnolla!).  Tälläkin hetkellä meillä on erään perheen lapset kylässä, jotta vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa ja unta.  Keskustelimme ennen lapsivieraiden tuloa omien lasten kanssa miten huomioida vieraat ja varmistaa, että kaikilla on kivaa.

Olemme vierailleet ja yöpyneet monenlaisissa eri paikoissa, eri maissa ja kulttuureissa.  Mikään ei saa oloa niin vieraanvaraiseksi kuin valmis huone tai nurkkaus kyläpaikassa!  Mutta miten varustella vierashuone niin, että vieraalla on mukava olla?  Tässä vuosien varrella oppimiamme asioita, joita kannattaa isäntänä ottaa huomioon.

Vierashuone


Ylimääräinen makuuhuone, jonka voi pyhittää vieraskäyttöön, helpottaa yövieraiden pitämistä.  Tälle voi tarjoutua mahdollisuus, kun omat lapset muuttavat pois kotoa.  Mutta jos vieraat ovat teille tärkeitä, voit varata yhden makuuhuoneista vieraita varten jo aiemminkin.  Eräs tuntemani seitsenhenkinen lapsiperhe piti kerrostalossakin työhuonetta vierashuoneena ja perhe mahtui muihin kolmeen makuuhuoneeseen.  Heillä oli aina mukava käydä kylässä, kun oli tilaa. 

Jos erillistä vierashuonetta ei ole, voit antaa joko oman makuuhuoneesi tai lapsen makuuhuoneen vieraan käyttöön.  Jos vieras on kodissa useamman yön, suosittelen huoneen antamista, jos vain mahdollista.  Erityisesti lapsiperhe, jossa on päiväunia kaipaavia lapsia, arvostaa omaa huonetta, jonka oven saa kiinni. 

Vieraalle voi laittaa myös pedin olohuoneeseen tai takkahuoneeseen.  Ilmapatja lattialla tai levitettävä sohva toimii hyvin.  Yritä löytää tapoja antaa nukkumapaikalle yksityisyyttä huoneenjakajan tai vaikkapa seinäksi ripustetun verhon avulla.  Muistuta lapsia antamaan yleisessä tilassa nukkuvalle vieraalle yksityisaikaa erityisesti iltaisin ja aamuisin. 

Sänky


Mukava sänky on tärkeä osa vieraanvaraisuutta.  Jos mahdollista, nuku itse vierassängyssä testimielessä, jotta tiedät onko se tarpeeksi mukava.  Hyvin nukuttu yö on tärkeää hyvinvoinnille, joten tarjoa parasta.  Lasten sängyt voivat olla liian lyhyitä pitkille vieraille.  Vietimme kerran miehen kanssa yön eräiden tuttavien levitettävällä sohvalla, joka oli liian kapea meille emmekä nukkuneet hyvin. 

Vältä siis sänkyä tai patjaa, joka on

Liian kapea tai liian lyhyt
Nariseva tai nitisevä (ilmapatja voi narista lattiaa vasten)
Kova
Muhkurainen tai painunut
Likainen

Petivaatteet

Puhtaus on petivaatteiden tärkein ominaisuus.  Jos teillä on usein vieraita, pidä vieraslakanat erillään perheen käytössä olevista petivaatteista.  Luonnonmateriaalit kuten puuvilla ja pellava tuntuvat parhailta ihoa vasten.  Hinta on usein hyvä merkki laadusta.  Olen itse ostanut joskus halvempia lakanoita lapsille, ja pettynyt niiden nopeaan nyppyyntymiseen ja karheuteen. 

Petaa sänkyyn ylimääräisiä tyynyjä, jotta vieras saa valita mieleisensä tyylin nukkua.  Muista myös ylimääräinen huopa tai lisäpeitto, olipa vuodenaika mikä tahansa.  Yöllä paleleminen vieraassa talossa on todella epämukavaa. 

Vaikka meillä ei ole enää vauvoja (sniff!), säilytin yhdet vauvalakanat ja peitot ja pikkuisen tyynyn lapsiperhevierailuja varten.  Sänkyä meillä ei enää ole vauvoja varten, mutta matkasänky, nukkuteltta tai jopa pikku patja lattialla ovat ystävällinen ele matkustavalle lapsiperheelle. 





Huone - perusteet


Vieraanvaraisen huoneen perusta on puhtaus.  Yleensä meillä on aikaa valmistautua vieraiden saapumiseen, joten imuroi, pyyhi pölyt myös lampuista ja pyyhi lattiat.  Älä unohda sängyn alustaa ja liikuteltavien huonekalujen taustoja.  Karsi huoneesta turha tavara ja pikkusälä. 

Nykyään kaikki matkustavat elektronisten laitteiden kanssa.  Tarkista, että huoneen sähköpistokkeet ovat näkyvillä ja laita jatkojohto hankalasti saatavilla oleviin pistokkeisiin.  Ylimääräinen puhelimen laturi huoneessa on hyvä idea. 

Yöpöytä sängyn vieressä helpottaa asettautumista.  Varmista, että myös olohuoneessa nukkuvilla on jokin paikka vuoteen vieressä, jonne laittaa puhelin, silmälasit, vesilasi tms.  Tuoli, arkku tai pieni kirjahylly voi korvata yöpöydän, jotka ovat usein kalliita (kauniilla liinalla päällystetty pahvilaatikko on boheemi ja edullinen vaihtoehto!).

Suljettavat verhot ovat tärkeitä yksityisyydelle ja valoisuuden säätelyyn.  Jos verhoja ei saa kiinni tai ne ovat todella ohuet, ripusta kangas yöksi ikkunan eteen tai asenna ikkunaan rullaverho tai sälekaihtimet.  On plussaa, jos huoneen ikkunan voi avata ilman vaaraa siitä, että kärpäset ja hyttyset löytävät sisään: hyönteisverkko!  

Jätä huoneeseen tyhjää tilaa matkalaukkua varten.  Voit myös ostaa hotellihuoneen tyyliin matkalaukulle oman telineen tai penkin.  Osa matkustavista haluaa pitää tavaransa laukussa yöpymiskohteessakin, joten korotettu taso matkalaukulle helpottaa sen käyttöä. 

Huone – sisustus


Yksi tärkeimmistä asioista vierashuoneessa on tyhjät tasot.  Pidä siis vierashuoneen pöydät ja lipastonpäälliset suhteellisen tyhjänä, jotta vierailla on tilaa avaimille, puhelimelle, koruille, kellolle yms.  

Huoneen ei silti tarvitse olla täysin paljas.  Huonekasvi tai tuoreet kukat maljakossa ovat aina ihastuttava yksityiskohta.  Kynttilä (muista tulitikut!) pöydällä tuo tunnelmaa.  Muutama kaunis koriste-esine tekee huoneesta persoonallisen.  Laitan itse aina muutaman esineen yöpöydälle vieraita varten: nenäliinapaketti, hartauskirja, kynä.

Jos mahdollista, laita kattolampun lisäksi huoneeseen lukulamppu ja yövalo.  Kerää huoneeseen kiinnostavia kirjoja ja lehtiä tai alueen matkaoppaita ja karttoja turistimatkalla olevia varten.  Jos huoneessa on tilaa, laita sinne nojatuoli rentoutumista varten. 

Vaikka moni käyttää puhelintaan kellona, herätyskello tai seinäkello on olennainen osa vierashuonetta.  Tarkista, että niiden raksutus ei ole liian kovaa ja että herätyskello on pois päältä.  Heräsimme kerran eräässä hotellihuoneessa kello 6 aamulla kiivaaseen kilinään ja löysin viimein herätyskellon yöpöydän taakse pudonneena. 

Aseta huoneeseen seinäkoukut tai jalallinen naulakko vaatteita tai pyyhkeitä varten.  Jos sinulla on erillinen vierashuone, laita sinne tyhjä vaatekaappi tai lipasto.  Jos majoitat vieraan käytössä olevaan makuuhuoneeseen, tyhjennä muutama henkari tai yksi hylly vieraalle.  Jos vieras viettää useamman yön teillä, laita huoneeseen pieni pyykkikori ja tarjoudu pesemään pyykkiä. 

Työpöytä ja tuoli ovat mukava lisä vierashuoneessa ja muistilappuineen ja kynineen.  Laita wifin salasana esille, jos tarpeen.  Muista roskakori.  Peili on huomaavainen sisustuslisä.   




Vierasta varten


Laitan aina vieraille esiin juomavettä ja lasit.  Pieni lautasellinen hedelmiä, hedelmäveitsi ja serviettejä antaa vieraalle mahdollisuuden väli-, ilta - tai yöpalaan omassa rauhassa.  Myös muu naposteltava, kuten pähkinät, suklaa tai myslipatukat ovat huomaavaista. 

Laita vieraalle tarkoitetut pyyhkeet esiin huoneeseen: varaa jokaiselle vieraalle oma kylpypyyhe, kasvopyyhe ja pesulappu (joissakin maissa kaikki käyttävät pesulappuja suihkussa).  Jos mahdollista, osta vierasvaraksi hyvät pyyhkeet ja pidä ne erillään; ainakin meidän perheessä omassa käytössä olevat pyyhkeet ovat satojen pesukertojen jälkeen aika ankeita tuomaan luksustunnelmaa. 

Näytä vieraalle mistä löytää kahvia tai teetä.  Aloitan itse aamuni kupillisella teetä, joten kerron aina yövieraille, että keittiöön voi mennä aamulla heti herättyä hakemaan juotavaa, ei tarvitse odottaa katettua aamupalapöytää.  Laitan keittiöön vedenkeittimen viereen tarjottimelle kahvia, teevalikoiman, sokeria, hunajaa, teelusikoita, kuppeja ja näytän mistä löytyy maito.  Jos kaiken tämän saa esille vierashuoneeseen, upeaa!  Useimmissa kodeissa vedenkeitin ja muut tarvikkeet mahtuvat vain keittiöön.   



Kylpyhuonevarustelu

Aseta esiin tarvikkeita, joita jokainen tarvitsee ja jotka voi unohtua matkustaessa.  Riippuen kodin mahdollisuuksista, nämä voi jättää näkyville pesuhuoneeseen, vessaan tai vierashuoneeseen. 




  • Hammasharja ja –tahnaa
  • Kampa
  • Kertakäyttöisiä partahöyliä
  • Käsirasva
  • Huulirasva
  • Saippua
  • Neutraali shampoo, hiustenhoitoaine
  • Hammaslankaa
  • Deodorantti
  • Vanupuikkoja, vanulappuja, pumpulia
  • Ensiaputarvikkeet

Tarkista, että vessassa on puhdas käsipyyhe, roskakori, paljon vessapaperia ja käsisaippua. 

Tekemällä oppii ja paras tapa olla hyvä isäntä on kutsua paljon vieraita kylään.  Lähestyvät loma-ajat antavat hienon mahdollisuuden osoittaa vieraanvaraisuutta perheelle ja ystäville.  Mitkä ovat olleet unohtumattomimmat kokemuksesi kyläillessä?  



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Decorative Tray With Book,tea Set And Flower On The Bed” by WorldWideStock
“Classic White Lamp Style With Vase Of Flower On Wooden Grey Tabl…” by khongkitwiriyachan
“Morning In Bedroom” by winnond
“Towels On Bed And Stucco Wall” by winnond
“Mini Home Spa Set” by sirirakphotos

6.7.2020

Tärkein lahjasi lapselle: aika

 Aika on lahja lapselle, mutta yllätin itseni kirjoittaessani miten. 



Vanhemmuus muuttaa elämää.  Siitä ei pääse mihinkään.  Suurimmalta osin muutokset ovat toivottuja ja hienoja.  

Minusta on hauskaa, että meillä on neljä lasta.  Jokainen tuo perheeseen oman persoonansa, heillä on hassuja mieltymyksiä ja erikoisia lahjoja.  Odotamme mieheni kanssa, millaisia polkuja he lähtevät kukin kulkemaan.  Odotamme innokkaasti ja samalla vähän pala kurkussa.   

Aika kuluu nopeasti.  

Vasta pari vuottahan sitten meillä oli imetettäviä, vaippaikäisiä, kannettavia.  Ihan äskenhän valmistauduimme ensimmäistä ekaluokkaa varten.  Ihan hiljattain kirjoitin, että ei minulla ole vielä kokemusta kirjoittaa teini-ikäisen vanhemmille.   

Ajan kulku muuttuu kun olen äiti.  

Myös ajankäyttö muuttuu, kun tulee vanhemmaksi.   

Vanhemmuus vaatii paljon aikaa.  Vauvan odotusaika tuntuu pitkältä, mutta se on vain esimakua siitä, miten täysivaltaisesti äitiys vaatii aikaa.  Jos siis mietit, kuinka suunnitella arkea tai lomaa, tai millaisia menoja ja harrastuksia perheellä pitäisi olla, ota huomioon ajan merkitys. Sitä ei ole liikaa.  

Lapsi tarvitsee jokaisessa ikävaiheessaan vanhemman aikaa.  Syksyllä meillä on jo neljä koululaista, mutta lapset tarvitsevat edelleen minun läsnäoloani.  Pysähdyn usein miettimään mitä tämä merkitsee käytännössä.  Yritän suunnitella arkea niin, että minulla on lapsille paljon aikaa.  

Mutta ajan lahja liittyy myös itseeni!

Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan itseäni.  Tarvitsen paljon aikaa yksin.  Viime vuonna vietin viikon miltei kokonaan yksin ja nautin siitä täysin siemauksin!  Minun pitää oppia suunnittelemaan yksinoloa kalenteriin.  Miten tämä tulee onnistumaan jää nähtäväksi.  Onko muita äitejä, jotka kaipaavat aikaa olla yksin?   

Avioliitto tarvitsee myös aikaa.  

Olemme mieheni kanssa tilanteessa, jossa koemme voivamme panostaa entistä enemmän yhteiseen aikaan.  Joskus on helppo jumiutua samaan vanhaan, mutta tuoreus ja yllättävyyskin pitävät suhteen terveenä.  Vähän niinkuin raikkaan veden virtaus paikalleen pysähtymisen sijaan. Sen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen tarvitaan - aikaa.  

Miksi kutsun tätä kirjoitusta tärkeimmäksi lahjaksi lapselle?  Myönnän, että ensin ajattelin kirjoittaa ajan antamisesta lapselle.  Läsnäolosta, kuuntelemisesta, opettamisesta, auttamisesta. Stressittömän yhdessäolon merkityksestä. 

Mutta ajan ottaminen myös itselle, omien lahjojen käyttäminen, omien mielenkiinnon kohteisiin panostaminen antaa lapselle tärkeän lahjan.  Äidin, joka voi hyvin.  Äidin, joka on mielenkiintoinen.  Äidin, joka on haastanut itseään kasvamaan ihmisenä.  

Vanhempien yhteinen aika on lahja, koska se vahvistaa lapsen tärkeintä suhdetta: isän ja äidin välistä suhdetta.  Vanhempien yhteiset harrastukset, ulkona käyminen ja hauskanpito vaikkakin vievät heitä pois lasten luota, rakentaa perheelle turvalliset seinät, joiden sisällä on hyvä kasvaa.  Lapset kaipaavat vanhempia, joilla on hyvä olla yhdessä.  

Nämä ajankäyttöön liittyvät asiat antavat lapselle terveen aikuisen mallin.  Ihmisestä, joka voi hyvin yksilönä, ja ihmisestä, joka voi hyvin puolisona. Se, miten vietän aikaa, on tärkeä mittapuu siitä, elänkö elämää, jota haluan elää.   

Kaikkein tärkein ajanotto liittyy hengelliseen yhteyteen Luojamme kanssa.  En tiedä onko tämä kuoppa, johon naiset erityisen herkästi putoavat, mutta meillä näyttää olevan kyky tai tarve panostaa ihmissuhteisiin.  Huolehdimme elämämme ihmisistä.  Joskus niinkin paljon, että aikaa “ei riitä” viettämään Jeesuksen seurassa.  

Voi, miten väärässä olemmekaan, jos meillä ei riitä aikaa istua ja nauttia kaikkein tärkeimmästä suhteestamme!  Lapsemme tarvitsevat äidin, joka viettää aikaa kuunnellen ja oppien Jeesuksen jalkojen juuressa.  Hetket Jumalan läsnäolossa ovat lahja lapsille yhtä paljon kuin meille itsellemmekin.  



Ajan lahjaan liittyy vielä sen ymmärtäminen, että elämän vuodenajat vaihtuvat.  Pikkulapsiaika kestää määrätyn hetkensä verran.  Koululaishetki on tiettyjen vuosien mittainen.  Nuoren aikuisen kanssa on vain pieni hetki aikaa.  Elämä vierii aikakaudesta toiseen, me muutumme, tilanteet vaihtuvat, on alkuja ja loppuja.    

Saarnaaja kirjoittaa aiheesta kauniisti: 

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,

aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,

aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,

aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,

aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.

En tiedä millainen sinun hetkesi on juuri nyt.  En näe millaisia aikoja elät.  Etsitkö, tanssitko, rakennatko, vihaatko.  Mutta nämä kaikki hetket tulevat loppumaan, niillä on määräaikansa.  Tämä ajatus voi lohduttaa, se voi kauhistuttaa, hetkestä riippuen.  Mutta Jumala tietää.  

Hän antaa viisautta jokaista hetkeä varten.  Hän säätää ajan kulun, eikä se ole liian vähän tai liian paljon Hänen näkökulmastaan.  Elä viisaasti juuri tämä hetki.  Anna aikaa itsellesi, läheisillesi, Jumalalle.  


Aiheeseen sopiva laulu on nimeltään “Paljon ois aihetta lapsella kiittää” 
San: Oke Peltonen 1969
Säv: Väinö Viitasalo

13.6.2020

Opetatko lapsillesi sopeutettuja raamatunkertomuksia?




Monen perheen kirjahyllystä löytyy lastenraamattu, tai useampikin.  Esikoisemme sai lahjaksi ensimmäisen pahvisivuisen raamattunsa, kun oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Vuosien varrella niitä on kertynyt monia erilaisia, ja esittelinkin blogissa meiltä löytyviä lastenraamattuja täällä.  Niitä on käytetty iltalukemisena tai aamupäivän lukuhetken kirjoina, ja lapset selailevat niitä itsekin. 

Keväällä meidän lastenraamattujen joukkoon liittyi uusin tulokas, Jaakko Heinimäen Suomen lasten Raamattu.  Kirjoittaja oli päättänyt sisältää kirjaan otteita miltei kaikista Raamatun kirjoista, mikä on aika harvinaista lastenraamattujen sivuilla. Useinhan niissä esiintyy ne samat tutut kertomukset, yleensä muutama kertomus Vanhasta Testamentista ja muutama kertomus Uuden Testamentin evankeliumeista. 

Raamatun kokonaisuuden sisältämisen lisäksi mielestäni lastenraamatuissa on myös tärkeää se, että tekstiin ei lisäillä paljon ylimääräistä selitystä.  Lapsille kirjoitettaessa toki käytetään erilaista kieltä kuin aikuisille suunnatuissa kirjoissa, mutta teologian perusteet puhtaana ja selkeänä on lastenkin oikeus.  Huonoa selitystä raamatunkertomuksissa ei sallisi lasten oppivan tulevaisuuden Raamatun tuntemuksen pohjaksi. Halusin selvittää, miten Heinimäki oli kirjassaan onnistunut. 

Suomen lasten Raamattu on meillä vasta alkusivuilla menossa (testilapset ovat alle 11-vuotiaita), mutta aiheeseen pääsin syventymän mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. 

Törmäsin Seurakuntalainen.fi-sivuilla tuoreeseen uutiseen lastenraamatuista.  Teologian maisteri Kaisa Puustinen teki väitöstutkimuksen ”Jumala pyörähti pari tanssiaskelta”– lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa, ja huomauttaa, että monissa lastenraamatuissa kertomuksia on siloiteltu, typistelty ja jopa muutettu.

Puustinen käsittelee väitöstutkimuksessaan Raamatun käännöstyötä, lastenraamattujen kuvitusta sekä paneutuu kahteen kertomukseen, jotka usein esiintyvät lastenraamatuissa: Joona ja kertomus tuhlaajapojasta. Kertomusten perinpohjainen läpikäyminen sekä eri-ikäisille suunnattuihin lastenraamattuihin päätyneiden versioiden kuvien ja tekstin analysointi oli erittäin silmiä avaavaa. Puustinen tutki 36ta eri lastenraamattua.

Koska kuvitus on lastenkirjoissa usein yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää kuin teksti, ei ole ihan sama, millaista kuvitusta lastenraamatuista löytyy.  Niistä välittyy ihmiskuva, tunnelma ja tapahtumien kulun korostukset.  Oman kulttuurin vaikutus on vahvaa, esim. Jeesus kuvataan usein hyvin vaaleaihoiseksi, kuvassa voi olla asioita, joita ei Raamatussa ole kertomuksessa mukana ja kuviin lisätään joskus humoristisiakin piirteitä, joita ei alkukertomuksissa löydy.

Lastenraamattujen kirjoittaja valitsee kirjaansa millaisia osia hän Raamatun kertomuksesta valitsee.  Usein kertomus on lyhyempi, mutta harmi kyllä moni kirjoittaja myös muuttaa kertomusta.  Kyseessä voi olla aiheen yksinkertaistaminen tai oman motiivin ja tietyn teeman korostamista.  Tässä esimerkki Puustisen väitöstutkimuksesta pienille lapsille eli alle kouluikäisille suunnatuista lastenraamatuista:

Pienten lasten Joonan kirjan tyyppikertomus (n. 5/7) voidaan kirjoittaa seuraavaan muotoon: 
Jumala sanoi israelilaiselle Joonalle: ”Mene Niniveen ja käske heitä lopettamaan pahan tekeminen tai minä tuhoan kaupungin”. Joona ei halunnut mennä Niniveen, sillä niniveläiset olivat israelilaisten vihollisia. Joona päätti paeta Jumalaa ja niin hän meni satamaan ja nousi Ninivestä poispäin menevään laivaan. Kun laiva oli päässyt merelle, Jumala nosti rajun myrskyn keikuttamaan laivaa. Joona arvasi myrskyn johtuvan hänestä ja pyysi merimiehiä heittämään hänet mereen ja niin merimiehet tekivätkin: loiskis! Myrsky tyyntyi heti. Silloin Jumala lähetti paikalle kalan nielaisemaan Joonan ihan kokonaisena! Kalan vatsassa oli pimeää ja siellä Joona oli kolme päivää ja yötä. Sitten kala sylkäisi Joonan Niniven lähellä olevalle rannalle ja niin Joona päätti mennä Niniveen kertomaan, mitä Jumala oli käskenyt hänen kertoa. Niniveläiset kuuntelivat Joonaa ja pyysivät Jumalalta anteeksi pahuuttaan. Ja niin Jumala antoi heille anteeksi. 
Pienten lasten tyyppikertomuksessa on karsittu peruskertomuksen yksityiskohtia ja seikkailullisuus ja tottelevaisuus korostuvat ja se päättyy Jumalan anteeksiantoon antaen kertomukselle mielekkään lopun. Pienten lasten tyyppikertomuksesta puuttuu kokonaan kuvaus Joonan rukouksesta kalan vatsassa sekä peruskertomuksen päätösluku, jossa Joona odottaa Niniven tuhoutumista Jumalan kanssa keskustellen. Joonan peruskertomuksen aineksista on siis rakennettu erillinen kertomus, joka ei vastaa peruskertomuksen syvyyttä tai monipuolisuutta. 
Tyyppikertomus on itsessään kokonainen, mutta peruskertomukseen verratessa puutteellinen ja jopa harhaanjohtava. Tyyppikertomuksessa esiin nousevat motiivit ja teemat eivät ole teologisessa tai eksegeettisessä mielessä Joonan kirjan kantavia tai merkittävimpiä teemoja, vaan kertomusaines on muokattu mielekkääksi palvelemaan tottelevaisuuden näkökulmaa. 


Kuten jo sanoinkin, lapsille kirjoitetaan eri tavalla kuin aikuisille, se on luonnollista.  Silti kun kyseessä on Raamattu, kertomus itsessään, kaikkinen yksityiskohtineen ja tapahtumakulkuineen on arvokas ja tärkeä.  Mitään ei ole siellä sattumalta, eikä meidän tarvitse lisätä kertomuksiin jännittäviä yksityiskohtia tai selittää ihmisten käytöstä - Raamatun kertomukset puhuttelevat ihmisiä juuri sen vuoksi, että niitä lukiessa jokaisella on tilaa joutua Jumalan puhuttelemaksi. 

Puustinen huomauttaa asiasta Tuhlaajapoika-kertomuksen yhteydessä:

“Ohitulkinnat lastenraamatuissa ovat siis satunnaisia, mutta kertomuksen aihiota
on käytetty myös tunteisiin vetoavana moraaliopetuksena. Yhdessä tutkitussa kertomusversiossa vertauksen päähuomio kiinnitettiin pojan tuhmuuteen ja isän suruun
tämän lähtiessä, ja isän iloon pojan palatessa. Tässä kertomusversiossa lukijaa houkuteltiin tuomitsemaan pojan epätoivottu käytös sekä johdattelevilla kysymyksillä että kerronnalla, joka suoraan ilmaisi, kuinka pojan olisi pitänyt toimia.”

Mitä opin väitöstutkimuksen luettuani?  Lastenraamattuja voi edelleen ostaa lapsille, mutta on hyvä tutustua niihin ennen ostopäätöstä ja ennen lapselle lukemista.  Yleisesti ottaen lastenraamattujen kertomukset noudattavat Raamatun kertomuksia.  Eniten poikkeavuuksia oli pienille lapsille suunnatuissa typistetyissä kertomuksissa, joissa tekstiä on vähän ja kuvia paljon.  Niistä on myös useimmiten poistettu ristiriitaiseksi koetut kohtaukset. 

Puustinen huomasi myös sen, että laadukkaat kuvat löytyivät usein lastenraamatuista, joissa myös teksti on laadukasta.  Hän kirjoittaa: “On huomattavaa, että alkuteksteille käännös- ja sisältöuskollisimmissa lastenraamatuissa kuvan ja tekstin suhde on usein voimakkaasti
tekstipainotteinen.”  Kannattaa siis katsella kuviakin, kun tekee ostopäätöksiä sekä tutkailla tekstin ja kuvien määrällistä suhdetta.

Väitöstutkimusta lukiessani minua alkoi harmittaa se, että niin moni lastenraamatun kirjoittaja koki tarpeelliseksi muuttaa Raamatun kertomusta.  Erityisesti pienemmille lapsille suunnatuissa lastenraamatuissa Puustisen mukaan Raamatun kertomuksia muokataan:


• lyhentämällä kertomuksia.
• poistamalla kertomuksista sisällöllisesti tai kasvatusfilosofisesti ristiriitainen aines.
• lisäämällä selittävää kerrontaa, joissa selvitetään kertomuksen henkilöhahmojen motiiveja, taustoja tai tunnetiloja, jotka vaikuttavat kertomuksessa esiintyviin valintatilanteisiin tai tapahtumien kulkuun. Tämä koskee myös Jumalan kuvausta.
• valitsemalla peruskertomuksesta poikkeavia kokijahahmoja.
• muuttamalla Raamatun kertomus moraaliopetukseksi, jossa peruskertomus on
muokattu esimerkiksi ’kiltteyskasvatukseksi’.
• kuvittamalla kertomuksen tapahtumia joko yleiskuvilla tai yksityiskohtaisilla esiin nostoilla.


Miksi kirjoittajat kokevat, että kertomusten muokkaus on välttämätöntä?  Ja miksi minä vanhempana opetan lapselle, että näin se kertomus menee ja tällainen opetus siinä on? 

En osaa kirjoittajien näkökulmaa tässä arvata, mutta vanhempana tiedän sen, että usein ajattelen lastenraamatun olevan helppo ja lapselle mieluinen tapa avata Jumalan Sana.  Siinä on kuvia, kertomus voi olla lyhytkin ja opetus on valmiissa paketissa. Mutta onko helppous esteenä lapsen uskon kehittymiselle ja oikean jumalakuvan oppimiselle? 

Oikeassa elämässä on ristiriitoja, asiat eivät ole mustavalkoisia, ja ihmisten motiivien selittäminen mahdotonta.  Raamatun kertomukset ovat erinomainen tapa haastaa meidän jumiutuneita ajatusmallejamme ja kulttuurimme vääristyineitä muotteja. Ne saavat meidät pohtimaan ja painimaan suurien teemojen ja tarkoitusten äärellä.  Jonkin asian hiljattainen valaistuminen vuosien varrella tuottaa suurta tyydytystä ja vahvistaa uskoa. 



Helposti, mauttomasti ja hajuttomasti alas sujahtavat sopeutetut kertomukset eivät aiheuta samaa, vaan pahimmillaan hämärtävät Jumalan Sanaa ja johdattavat lasta oppimaan aivan Raamatun vastaisia asioita - kuten sen, että kiltteydellä miellytetään Jumalaa.

Kristityllä vanhemmalla ei ole varaa tällaiseen.  Meidän vastuullamme on, että lapsi oppii kertomukset juuri niin, kuin ne Raamatussa ovat.  On lapsen aliarvioimista, jos ajattelemme niiden olevan lapsille sopimattomia.  Meidän 10-vuotias luki joululomalla Ilmestyskirjaa ja henkäisi ääneen kesken lukemisen “Tämä on niin mielenkiintoinen kirja!”.  Uskon, että hän oppii ja omaksuu sieltä juuri sen, mihin hän on sillä hetkellä valmis. 

Vanhemmuus on jatkuvaa asioiden opettamista, ja usein oppitunti toistetaan monessa eri muodossa vuosien aikana.  Lastenraamatut voivat olla hyvä lisä kristilliseen kasvatukseen, mutta se ei korvaa vanhempaa, joka osaa selittää ja opettaa lapsilleen Raamatun opetuksia sitä mukaa, kun tarve elävässä elämässä tulee esiin. 

Haaste onkin siis meille vanhemmille: osaammeko Raamatun kertomukset niin, että huomaamme heti, kun lapselle tarjoillaan höttöä tuhdin leivän sijaan?







17.5.2020

Äidin vaisto ylläpitää elämää



Lapsen syntymästä lähtien äidillä on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia tunnistamaan lapsen tarpeita.  Vastasyntyneen äiti tarkkailee, kuuntelee ja tunnustelee lastaan jatkuvasti.  Moni ensikertalainen huolehtii etukäteen miten osaa pitää vauvasta huolta.  Mutta ensimmäisten tuntien ja päivien jälkeen kasvava kokemus auttaa äitiä tulkitsemaan omaa vauvaa. 

On hieno kokemus, kun äitinä tietää, mitä vauva nyt tarvitsee.  Vauvatkin kommunikoivat.  Raajojen heiluminen ja huiskuttaminen.  Pään kääntyminen, hamuilu.  Tuhina, kitinä ja itku, nämä ovat kaikki tapoja, joilla vauva etsii yhteyttä hoitajaan ja pyytää täyttämään erilaisia tarpeita. 

Taaperon äiti on jo kokenut tarpeiden tulkitsija.  Äiti osaa itkun sävystä kertoa, milloin lapsi säikähtää, loukkaantuu tai vihastuu.  Hän tietää väsymyksen merkit, näkee lapsen kyllästyvän ennenkuin lapsi heittää lelun syrjään ja on jo valmistautunut nälkään.  Äiti pakkaa matkalle mukaan kaiken mahdollisen tarvittavan - ja usein paljon ylimääräistäkin.  Äiti oppii vastaamaan tarpeisiin jo ennen kuin lapsi niitä itse huomaa.

Äiti on usein se, joka huomaa, että jokin on vialla.  Ei ole harvoissa ne kertomukset, jossa äidin huoli on saanut lääkärin tekemään lisää tutkimuksia.  Äidin sinnikkyys on tuonut muutoksia monen lapsen elämään. 

Äitinä koen jatkuvana haasteena sen, että en hellitä tarkkaavaisuutta lapsen suhteen.  Kun lapsen maailma laajenee, sinne tulee muitakin aikuisia.  Hoitotädit, valmentajat, harrastuksen vetäjät, opettajat, seurakunnan nuorisotyöntekijät.  Lapsikin osaa huolehtia jo monista asioistaan.  On helppoa hellittää.

Kun opiskelin Sananlaskujen kirjan lukua 31 kolme vuotta sitten, heräsin huomaamaan tämän tärkeän tehtävän jakeen 27 äärellä: “Hän tarkkaa talonsa menoa…”  Opiskellessani jakeen sanomaa, yllätyin siitä, miten vastuullinen asema meillä äidillä on.  Hepreankielen verbi tsaphah liittyyy vartijaan ja tarkkailijaan, usein armeijassa ja sodan aikana. Tarkkailija on valpas, ennakoi ongelmia, varoittaa vihollisen saapumisesta.

Äitien rooli on korvaamaton lapsen elämässä.  Ei väliä kuinka vahva armeija on, jos se yllätetään, mahdollisuudet voittoon vähenevät huomattavasti.  Perhe tarvitsee äitiä, joka on perillä siitä, mitä lapsen elämässä tapahtuu, joka tarttuu ongelmiin kun ne ovat vielä uusia ja pieniä. 

Millaisia ystäviä hänellä on (vai eikö ole yhtään?).  Millaisella mielellä lapsi usein on?  Onko hänellä nukkumisvaikeuksia, kipuja, selittämätöntä painonmuutosta?  Miten lapsi viettää aikaansa, mitä hän suunnittelee tulevaisuudelle? 

En halua luoda suuria paineita kenellekään.  Usein tämän äidin tarkkaavaisuus tapahtuu miltei automaattisesti.  Sitä voi kutsua äidin vaistoksi, se on kokemukselle perustuvaa oman lapsen tuntemista ja herkkyyttä eri viesteille, usein sanomattomille, joita lapsi lähettää. Mutta sitä ei voi jättää pelkän automaation varaan. 

Suuri apu on huolehtiva isovanhempi, opettaja tai muu turvallinen aikuinen, joka jakaa tämän tarkkailijan tehtävän.  Eräs opettaja otti yhteyttä yhden lapsemme suhteen.  Hänellä oli pieni huoli lapsen kirjoitustaidoista ja aloin kiinnittämään erityistä huomiota tämän lapsen oppimisen haasteisiin. 

Eiväthän ne tuntemattomia haasteita olleet, mutta opettajan kertomien huomioiden avulla pystyin näkemään kuvion tarkemmin.  Asiantuntevan opettajan tekemät huomiot olivat minulle tärkeitä.  Ammattilainen näkee kymmeniä, ja satoja lapsia ja pystyy poimimaan merkkejä helpommin kuin äiti, joka kokeneenakin näkee vain oman lapsensa kehittymisen.

Harrastuksen ohjaaja poimii lahjakkaan lapsen ja voi kannustaa vanhempia panostamaan entistä enemmän lapsen lahjojen kehittämiseen. Leirin tai kerhon ohjaaja näkee lapsen hengellisen kypsyyden eri lailla kuin vanhempi.  Tarvitsemme muitakin aikuisia avuksi kasvatustehtävässämme. 

Mutta samaan aikaan lapsellamme on vain yksi äiti, ja meillä on suurta vaikutusvaltaa.  Tarkkailijan tehtävä ei ole vain suojella lasta loputtomiin pahalta maailmalta.  Äitinä valmistamme lasta kohtaamaan elämän rohkeasti ja innokkaasti, laukussa erilaisia eväitä, jotka toimivat monenlaisissa tilanteissa. 

Äidin läsnäolo ja kannustus ovat elintärkeitä lapselle.  Se, että äiti on kiinnostunut lapsen elämästä, ajatuksista, haaveista, rakentaa lapselle vahvaa pohjaa, jonne hän itse alkaa kokoamaan minuuttaan, ihmissuhteitaan, tulevaisuuttaan.  Äidin innostus uuteen saa lapsenkin maailman laajenemaan.

Äitinä oleminen onkin mielenkiintoista.  En ole koskaan valmis tai täydellisesti varustautunut, tehtävä kasvaa lapsen mukana. Lapsi joka eilen tarvitsi suojelijaa, kaipaa tänään rohkaisijaa ja huomenna taustatukea.  Tämä lapsen varustaminen elämää varten on nyt suurimpia tehtäviäni. 

Siitä voisinkin kirjoittaa tässä kesän aikana… Onko sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen? 
     



4.5.2020

Kun keskeneräinen saa kutsun

Tämän kirjoituksen aloitin alunperin pääsiäissunnuntaina.  Saanen sen valmiiksi nyt vappuviikonloppuna.  




Tykkään tehdä asiat hyvin.  Haluan valmistautua, en esimerkiksi pidä spontaaneista puheiden pitämisestä tai muista ex tempore-esiintymisjutuista.  Ehkäpä tämän vuoksi suosin ajatusten esille tuomista kirjoittamalla, mutta takaisin aiheeseen.  

Ensimmäinen pääsiäinen.  Yhdeksän vitsausta nähnyt Egyptin faarao ei suostu päästämään orjakansaansa vapauteen.  Mutta nyt on tullut lähdön hetki.  Ei faaraon päätöksen perusteella, ei kansan toiveiden mukaan, vaan Jumalan aikataulun mukaan.  

Jumala ilmoittaa aikeensa Moosekselle, ja kansa osaa varustautua loppuhuipennukseen, viimeisimpään vitsaukseen.  Israelin kansassa jokainen perhe uhraa karitsan, ja sen veri sivellään huolellisesti ovenpieliin suojelemaan esikoisia kuoleman enkelin vierailulta. Israelilaiset valmistautuvat viettämään ensimmäistä pääsiäisjuhlaa syöden ateriansa kengät jalassa ja matkavaatteet yllä.   

Sinä yönä faarao, jonka sydän oli kovettunut kerta toisensa jälkeen vitsausten runnellessa hänen maataan ja kansaansa, nöyrtyy viimeinkin.  Faarao käskee orjakansaa poistumaan välittömästi maastaan. 

Kansa lähtee pitkälle vaellukselleen taikinakulhot kainalossa, nyytit olalla ja karjaa edellään ajaen. On keskiyö.  

Minua koskettaa taikinakulhojen symboloima keskeneräisyys.  He eivät ehtineet paistaa happamatonta leipäänsä matkaevääksi.  Lähtö tuli keskellä yötä, kukaan ei saanut nukkua täysiä yöunia.  

Jos minä olisin suunnitellut matkan, täydellisesti, olisi leivät ollut paistettuina, kansa hyvin levänneenä pitkää matkaa varten, ja lähtö erämaahan tapahtuisi päivänvalon aikaan. Parhaat mahdolliset olosuhteet, jotta voimat säästyisivät niitä todellisia koitoksia varten.  

Keskeneräisyys on minulle hankalaa, se etten ole ihan valmis.  

Pitää osata oppia sietämään keskeneräisyyttä, luen remonttiblogeista. Siitä, että asiat valmistuvat hitaammin kuin suunnittelee ja paikat repsottavat pidempään kuin oma kärsivällisyys kestäisi.  

Aika suuri osa vauvoista ilmoittaa tulostaa yllättäen, suunnittelematta, kertoi eräs terapeutti.  Jopa avioliitoissa, onnellisen perhe-elämän keskellä.  

Uusi elämä ei saavu vasta sitten, kun olosuhteet ovat optimaaliset.  Kristittynä pitää muotoilla tämä lause uudelleen.  Jumala ei luo uutta elämää vasta sitten, kun vanhempien elinolot ovat täydellisen järjestyksessä. 

Jumala, joka päättää ja joka säätää.  


Tuhannet asiat saapuvat elämäämme yllättäen, kutsumatta, ilman ennakkovaroitusta. Se ei tarkoita sitä, etteikö ne olisi Jumalan aikataulussa.


Tuhannet asiat saapuvat elämäämme yllättäen, kutsumatta, ilman ennakkovaroitusta.  Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi oikea hetki.  Etteikö olisi hyvä aika.  Etteikö asiat olisi Jumalan aikatauluttama.  

Mutta se voi silti olla vaikeaa.  Ehkä se riippuu luonteesta, kokemuksista, kypsyydestä, että pystyy toimimaan silloinkin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.  Ja tämä on toisille vaikeaa, ja joillekin tosi vaikeaa.  

Raamattussa on useita kertomuksia, joissa tapahtumat eivät etene täydellisesti.  Itse asiassa Jumala näyttää nauttivan mahdottomien, keskeneräisten, heikkojen ja osaamattomien asioiden keskellä toimimisesta.  

Pääsiäinen on äärimmäinen esimerkki siitä, miten meidän ajatuksemme eroavat Jumalan suunnitelmista.  Ihmismielen täydellisessä suunnitelmassa Jeesuksen olisi pitänyt jatkaa työtänsä maan päällä, nousta hallitsemaan juutalaisia ja tuoda oikeus ja rauha maan kansoille.  Jumalan olisi pitänyt säästää hänen henkensä!  Eihän Jeesus tehnyt kenellekään pahaa, ja ne, jotka häntä siitä syyttivät, olivat itse joutuneet nolosti paljastetuksi ahneudestaan, vallanhimostaan, ylpeydestään. 

Opetuslapset, joita Jeesus oli valmistanut kolmen tiiviin vuoden ajan, eivät olleet valmiita.  Pääsiäisen jälkeen he istuivat peloissaan lukittujen ovien takana. Kun asiat eivät sujuneet niinkuin he olivat visioineet, he lamautuivat. 

Tässä opetuslasten reaktiossa tiivistyykin se stressi, joka nostaa päätään kun menetämme kontrollin, suunnitelmat muuttuvat tai estyvät, kun menetämme jotain meille tärkeää.  

Silloin kun emme koe olevamme valmiita, silloin kun hidastelemme, kiertelemme ja mietimme miten sanoa nätisti “ei!” siihen, mihin Jumala meitä kutsuu, voi olla tervettä myöntää, että optimaalista tilannetta odotellessa sydämessä vallitsee vahva tunne.  Meitä pelottaa. 

Muutokset ovat vaikeita.  Uuteen astumisen innostus pitää sisällään myös luopumisen vanhasta, se tuo surua ja menetyksen tunteita.  Muutoksessa on astuttava tuntemattomaan, valmistautua odottamattomiin tapahtumiin ja tunteisiin.  Se haastaa vanhaan tottunutta sydäntä ja sielua.

Usein Jumala kutsuu meitä muutokseen “taikinakulhot kainalossa”, ilman, että koemme olevamme täysin valmiita uuteen.  Se on pelottavaa.  Mutta mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalaa, sitä suuremmaksi voi luottamuksemmekin kasvaa.  

Israelin kansan vapautuminen neljänsadan vuoden orjuudesta ja Jumalan huolenpito neljänkymmenen vuoden ajan erämaassa on yksi esimerkki siitä, että Jumalaan voi luottaa.  Jeesuksen kuolema näytti opetuslasten silmin suurelta epäonnistumiselta, mutta sitä seurasikin historiamme vaikutusvaltaisin tapahtuma.  Jeesus voitti kuoleman vallan. Opetuslapset astuivat rohkeasti ulos lukitusta huoneestaan ja muuttivat maailman.      

Jos olet uuden edessä, jos kyseenalaistat Jumalan aikataulua, jos mentät yöuniasi muutosten keskellä, et ole yksin.  Halusi paistaa taikinat leiväksi ennen matkaanlähtöä voi olla täysin looginen ja ymmärrettävä osa valmistautumista.  Mutta muista, että Jumala on jo valmis näyttämään voimansa.  Hänen aikatauluunsa voi luottaa.  Hänellä on sinulle jo eväät valmistettuna.  Ei kun matkaan!   



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...