24.3.2017

Eivät kaikki naimisissa olevat naiset ole vaimoja

Proverbs 31:23  (WisdomsPosts.com)

Sananlaskut 31:23  Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. 

Sananlaskujen kirjan viimeinen luku on ylistystä hyvälle vaimolle.  Riimit pohjautuvat heprealaisiin aakkosiin.  Keskellä naiseuden ylistystä on jae, jossa päähenkilönä on San31 vaimon aviomies.  Eikä luvun kirjoittaja todellakaan löytänyt tästä aakkosesta naiselle sopivaa sanaa vai onko tällä jakeella jokin erityinen merkitys naiseudesta puhuttaessa?

Aviomies on mainitty aiemminkin tässä luvussa:

“Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.  Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.” (31:11-12).  

San31 jakeissa kerrotaan miten monin eri tavoin kelpo vaimo pitää huolta miehestään ja perheestään.  Hänen miehensä voi luottaa häneen taloudenhoidon, ostosten ja lasten tarpeiden suhteen.  Mutta miehelle tätäkin tärkeämpää on vaimon moraalinen tuki.

“Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on mätä hänen luissansa” (San 12:4). 

Vaimo käyttää aina vaikutusvaltaansa.  Hyvä vaimo tuo kunniaa miehelleen ja vahvistaa häntä, huono vaimo on kuin fyysinen sairaus; kalvaa ja heikentää miestä.

Kaupungin portit ja maanvanhinten seura oli San31 naisen miehen työpaikka.  Siellä istuivat kunnioitetut ja arvostetut miehet, jotka tekivät päätöksiä, jakoivat oikeutta ja olivat erilaisissa johtoasemissa.  Kelpo vaimo, jonka ominaisuuksia olemme tutkineet viime kuukausien aikana, toi kyvyillään ja ahkeruudellaan kunniaa ja hyvää mainetta miehellensä.  Miten tämä tapahtuu? Eikö jokainen ole itse vastuussa omista toimistaan ja itse ansaitse muiden arvostuksen omilla kyvyillään? Voiko puolisolla olla näin paljon valtaa?

Aviopuolisoilla on suuri vaikutus toisiinsa.  Hyvästä suhteesta saa voimavaroja muille elämän osa-alueille.  Ei ole harvinaista lukea menestyneistä miehistä, jotka antavat tunnustusta vaimoilleen uransa etenemisestä.  Vaimo on miehensä paras apu: kukaan ei tunne miestä, hänen vahvuuksiaan, heikkouksiaan ja kykyjään niin kuin vaimo.  Nainen, joka uskoo mieheensä, on valtavan rohkaiseva henkilö.

Hyvässä avioliitossa puolisot ovat ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita toistensa arjesta.  He ihailevat ja arvostavat toisiaan; iloitsevat toisen onnistuessa ja tukevat epäonnistumisten hetkillä.  Toisen parhaan hyväksi eläminen rikastuttaa molempien elämää.  Vaimon näkökulma on korvaamaton miehelle, samoin miehen tuki on korvaamatonta vaimolle.

Vaimo voi kasvattaa miehen mainetta työpaikalla, seurakunnassa tai yhteiskunnassa.  Tai päinvastoin:  Uuden Testamentin mukaan hän voi tehdä miehensä kelpaamattomaksi hengelliseen johtotehtävään seurakunnassa.  Seurakunnan kaitsijan virkaan pyrkivien kotielämällä on vaikutus siihen, tuleeko hän valituksi.  Vaikka pääasiassa katsotaan hakijan omaa luonnetta ja elämää, myös vaimon käytöksellä on merkitystä.  (1 Tim 3). 

San31 vaimo ei tue miestään, koska hänellä itsellään ei ole mitään annettavaa.  Päinvastoin, luvussa selviää, että hän on hyvin taitava ja älykäs.  Miehen menestykseen auttaminen ei syönyt hänen itsetuntoaan eikä synnyttänyt asetelmaa, jossa hänen pitäisi kilpailla menestyksestä miehensä kanssa.  Hänellä on terve itsetunto ja hän on löytänyt elämässään osa-alueet, joilla on itse hyvä.  Hän ei elä elämäänsä miehensä kautta, vaan käyttää elämäänsä miehensä rohkaisemiseen.

Miehen menestyminen on perheen menestymistä.  Samoin vaimon panos hyödyttää koko perhettä.  Puolisot ovat tiimi, jossa molemmat ovat hyviä jossakin, ja jossa molemmat käyttävät taitojaan yhteiseen menestymiseen.

Hiljattain mieheni sai tietää työmahdollisuudesta, joka kiinnosti häntä.  Se vaatisi lisää työtunteja, mutta on mielekäs ja tulevaisuutta ajatellen hyödyllinen mahdollisuus.  Miten vaimo suhtautuu asiaan?  Itseäni epäilytti työtunnit: ne sattuisivat kiireiseen kohtaan kalenterissa.  Sitten esiin nousi eräs henkilökohtainen ristiriita ja päätin, että jos tämä ei selviä meidän välillä, en kyllä anna mieheni hakea tätä työmahdollisuutta.  Kun vähän järkiinnyin, kerroin miehelleni, miten olin suunnitellut napsivani kotkalta siivet, jotta saan kotipihalle kukon tepastelemaan.  Nauroimme makeasti ja mies laittoi hakemuksen menemään.  Jos hän saa työn, se tietää minulle suurempaa panosta kotona parin kuukauden ajan.  Hän ei pystyisi tekemään sitä ilman minun tukeani.

Mietin asiaa myös omalta kohdaltani: mieheni ei ole koskaan estänyt minua tavoittelemasta unelmiani.  Päinvastoin, hän patistelee eteenpäin ja kysyy hyviä kysymyksiä, jotta osaan tehdä päätöksiä.  En halua olla puoliso, joka estää toisen unelmia toteutumasta.  Haluan olla auttamassa kotkaa lentoon!

Laitoin otsikoksi japanilaisen sananlaskun: Eivät kaikki naimisissa olevat naiset ole vaimoja.  Mitä mieltä olet?


Kuva:
wisdomsposts.com


13.3.2017

Avioliittoleirille?



Kesä lähestyy ja loma-aikaan järjestetään useita avioliittotapahtumia.

Miksi suosittelen osallistumista?

Vaikka arki sujuisikin ihan hyvin, se on kuitenkin arkea.  Pitää käydä töissä, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, kuskata lapsia ja itseä sinne tänne, hoitaa asioita, ystäviäkin haluaisi nähdä ja harrastuksessa käydä.  Arki on kiireistä.  Eikä aina jaksa panostaa asioihin, joihin "pitäisi" panostaa.

Jo sana "pitäisi" voi nostaa karvat pystyyn.  Ei osaa tai ei jaksa, ja kuka hoitaisi lapsia sillä aikaa?

Avioliittoleireillä on aikaa panostaa suhteeseen puolison kanssa.  Ei tarvitse siivota, joku muut tekee ruoan ja usein lapsille on omaa ohjelmaa.  Tämä on meidän viikko.

Parasta antia on myös toiset avioparit.  Avioliittotyötä tekevät nostavat esiin ydinkysymyksiä ja arkoja aiheita usein huumorilla höystettynä.  He eivät usein ole ns. ammattilaisia eli terapeutteja tai psykologeja, mutta he ovat kokeneita luennoitsijoita ja pienryhmien vetäjiä, jotka eivät pelkää kertoa esimerkkejä omasta avioliitostaan.

Minusta on myös rikkautta nähdä muita tavallisia aviopareja, jotka ovat päättäneet panostaa yhden viikon vuodestaan toinen toisillensa.  Vanhat ja nuoret, lapsettomat ja suurperheelliset, monikulttuuriset ja saman kylän kasvatit, etelästä ja pohjoisesta ovat rohkaiseva näky ihan vain olemalla oma itsensä.  Meitä on niin monenlaisia. Olemme kaikki yksilöitä. Ja silti kamppailemme avioliitossa usein samankaltaisten kysymysten äärellä.

Leireille voi mennä silloin, kun asiat sujuvat hyvin.  Ryhmäkeskusteluissa voi silti nousta esiin yllättäviä asioita, joita ei ole arjessa ehtinyt tai uskaltanut nostaa esiin.  Ohjatussa hetkessä voi rohkaistua sanomaan ääneen sellaista, jota ei kotona osaa tuoda esiin. Tai ehkä luennoilla kuulee aiheesta, joka yhtäkkiä osuukin suoraan omaan kipupisteeseen.

Leireille voi mennä myös silloin, kun suhteessa on kriisi päällä.  Kokeneet ohjaajat eivät ole ensimmäistä kertaa tekemisissä avioliiton haasteiden kanssa, ja leirillä saa tukea ihmisiltä, jotka oikeasti välittävät.

Leirejä ja viikonloppuja on niin monia, etten laita tähän linkkejä eri tapahtumiin.  Kirjoita hakusanaksi 'avioliittoleiri' tai 'avioliittoviikonloppu' tms. ja esiin tulee useita vaihtoehtoja.



Kuva
FreeDigitalPhotos.net
“Bride And Groom Walking Away On The Road” by Just2shutter

8.3.2017

Hyvää naistenpäivää!

Image result for elisabeth elliot quote the fact that i am a woman

Naiseus ei tee minusta toisenlaista kristittyä - huonompaa, tyhmempää, heikompaa.  Ei edes parempaa, älykkäämpää tai hengellisempää.  Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, on vain pelastettuja syntisiä.

Mutta.

Jeesuksen seuraaminen muuttaa naiseuteni.  Hän vapauttaa stereotypioista, omista heikkouksista ja synnillisistä haluista.

Olen erilainen, koska kuulun Jeesukselle.  Ja olen kiitollinen Jumalalle siitä, en olisi itse osannut tai jaksanut muuttua!

Ruut-lehdessä ilmestyi kolumni, jossa haaveilen paremmasta maailmasta naisille....
Kirjoitin sen tänne blogiin viime vuonna ja nyt muokkasin sen kolumniksi.  Kirjoitin siihen loppuhuipennuksen, joka oli haasteellinen kirjoittaa ja lopputulos yllätti itseni.  Jaa muillekin, jos tykkäät!


15.2.2017

Ota vastuu perheen vaatteista ja muuta kulttuurimme



Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, 
sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.  
Hän valmistaa itsellensa peitteitä; 
hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. 

Sananlaskut 31:21-22

Satuin lukemaan nämä jakeet eräänä päivänä, jolloin lapset olivat ulkona nauttimassa tuoreesta lumesta.  Valmistautumisessa on kyllä puolensa; eräs lapsista huomasi juuri kun olimme lähdössä pulkkamäkeen, että viime vuoden toppahousut eivät enää mahtuneetkaan.  Ei kun kursimaan äidin tuulihousuja vyötärölle kiinni.   

Vaateshow on lapsiperheessä koko ajan päällä – aina joku kasvaa tai vuodenajat muuttuvat tai tarvitaan vaatteita erityistilanteihin.  Kuten muissakin kodin töissä, asenteella on merkitystä.  Vaatteista huolehtiminen on iso osa kodin arkea, ja kodinhoito on Jumalan antama työ minulle.  Miksi en siis panostaisi siihen?  Voin nimittäin valittaa ainaisesta vaatteiden pyörittämisestä tai voin kääriä hihani ja alkaa työhön.  Tai voin yrittää päästä siitä mahdollisimman vähällä vaivalla, jotta saisin keskityä johonkin kivempaan, tai voin päättää tulla vaatteiden asiantuntijaksi.

Perheen vaatteista huolehtiminen herättää mielipiteitä; yksi tykkää, toinen ei kestä.  Aina on mahdollisuuksia myös ylilyönteihin.  Yhdessä ääripäässä on välinpitämättömyys, ajatella vaatteiden olevan turhamaisuutta ja maailman ongelmiin verrattuna vähäpätöistä.  Toisessa ääripäässä on vaatefriikit, jotka ei muuta mietikään kuin vaatteita, muotia ja pukeutumistyylejä. 

Mitä Raamatussa sanotaan vaatteista ja pukeutumisesta? Mikä meidän asenteemme tulisi olla sitä kohtaan?  Vaatteita on pakko miettiä, joten on hyvä löytää Jumalan mielen mukainen asenne aiheeseen. (Olen kirjoittanut muutaman kerran vaatteista ja pukeutumisesta, täällä)

Sananlaskujen luvun 31 nainen käyttää suuren osan aikaansa vaatteiden parissa.  Hän kehrää langat, tekee kankaat, ompelee ja pesee koko perheen vaatteet ja tekstiilit käsin.  Silti hän onnistuu olemaan valmistautunut myös lumen tuloon. Hän myy valmistamiaan vaatteita ja perustaa tieneksillään viinitarhan.  Vaatteet ja niistä huolehtiminen on iso osa hänen elämäänsä.  

Jakeissa mainitut purppuravillat ja pellavat ovat laadukkaita ja kalliita kankaita.  Vaikka taloustilanne voi jättää vähän mahdollisuuksia kirpputorien ja alennusmyyntien ja annettujen vaatteiden ulkopuolelle, on tilanteita, joissa kannattaa panostaa laatuun.  Etenkin perheen aikuisille, jotka voivat hyödyntää laadukasta vaatekappaletta vuosien ajan.  Toisaalta laadukkaista lastenvaatteista voi saada osan rahasta takaisin myymällä niitä eteenpäin. 

Olen myös huomannut, että on helppo ostaa ylimääräistä, kun halavalla saa, joten panostamalla laatuun tulee vaatteita ehkä ostettuakin vähemmän.  Tarvitseeko koululainen 15 erilaista pitkähihaista?  Vai pärjääkö viidellaä puserolla, johon ei tule muutaman pesun jälkeen reikiä saumoihin?  Vähäisempi vaatemäärä auttaa myös kodin järjestyksenpidossa ja pyykkityön hallinnassa.


San31 naisesta sanotaan, että hän on "vaatetettu vallalla ja kunnialla", joten vaatteet eivät ole ainoa tärkeä asia hänen elämässään.  Hänelle on tärkeää usko, hyvän tekeminen, köyhistä huolehtiminen ja perheen hyvinvointi.  Hän ei vietä aikaansa muotilehtiä selaillen ja ostoksilla käyden.  Mutta hän ei myöskään pukeudu harmaavarpusen tavoin, pelkän sisäisen kauneuden voimalla eläen.  Hän on tyylikäs ja huoliteltu vaatteittensa suhteen, ihan niin kuin hän tekee kaiken muunkin elämässään hyvin.  Punapurppura ja pellava ei ole ristiriidassa hänen syvän uskonsa kanssa. 

On aika uskomatonta ajatella, että aikoina, jolloin vaatteista huolehtiminen kävi miltei kokpäivätyöstä, vaatteet olivat hyvin yksityiskohtaisesti koristeltuja ja ajatuksella tehtyjä. Rebekah Merkle sanoo kirjassaan Eve in Exile:

Ajattele ammattitaitoa, jota vaadittiin 1800-luvun naisten vaatteisiin, ennen kuin oli ompelukoneita tai tehtaita tai alerekkien mahdollisuuksia, ja ennen pesukoneita ja kuivureita.  Jos kenellä oli koskaan syytä elää verkkareissa, se oli näillä naisilla, mutta silti he jotenkin onnistuivat jättämään meidät jälkeensä kaikin mahdollisimman tavoin.  Voisivatko kristity naiset tavoitella erinomaisuutta tällä saralla, tavalla, joka muuttaisi kulttuurisia odotuksiamme?  Ei kummallisesti kopioiden menneitä sukupolvia (pliis, ei), mutta yrittäen ottaa heiltä oppia.  Yrittämällä nähdä vaivaa ja oppia taitoja ja arvostaa laatua, joka muotiin kuului noina aikoina, ja tuoda sitä esiin nykyaikana, niin että saa kannatusta? 

Mitä todellakin tapahtuisi, jos me kristityt naiset pukeutuisimme laadukkaisiin, yksityiskohtaisesti huoliteltuihin vaatteisiin ja osaisimme vaatia niitä kauppojen hyllyille?  Tai oppisimme tekemään niitä, pelkäämättä vaivannäköä?  Eivät huippuyritysten uraputkessa olevat ole ainoita, jotka ansaitsevat pukeutua hyvin.

Vaatetuksen ja pukeutumisen miettiminen liittyy myös monia syvällisiä kysymyksiä, joista ainoana ei ole välttää miesten saattamista kiusaukseen.  Esim. onko vaatteiden tarkoitus naisen naamiointi vai hänen kunniansa esiin tuominen?  Entäpä vaatteiden ekologisuus ja eettisyys?

Kodin kankaissa on myös peitteet, lakanat, pyyhkeet, liinat ja verhot.  Ne ovat usein niitä naisellisia kosketuksia, jotka muuttavat asuinympäristön kodikkaaksi ja viihtyisäksi.  Itse asiassa se on yksi minun lempitöistäni kotona: vaatteet ja tekstiilit!  Ja San31 esimerkin mukaan tärkeä osa naisen elämää.   

San31 nainen ei vain antanut ympäröivän yhteiskunnan muuttaa häntä, vaan hän jätti siihen oman jälkensä.  Voimme olla naisia, jotka tekevät muutoksia, päätöksiä ja valitsevat suunnan.  Myös muodin ja pukeutumisen suhteen.  Voimme valita luovuuden tai tyytyä kuluttamiseen.  Vaatteet ja muut tekstiilit ovat aika hyvä paikka vaikuttaa yhteiskunnassa.  

Entä sinä?  Ompeletko vaatteita itse? Mistä löytää laatuvaatteita ja -tekstiileitä?  Mitä olet oppinut vuosien varrella tästä kodinhoitamisen osasta?



Kuvat:
Wisdomsposts.com


12.2.2017

Naiseus on korvaamatonta



Otin tämän vuoden haasteeksi lukea kirjan viikossa (voit käydä katsomassa edistymistäni täältä).  Kirja Wild Swans kertoo Kiinan 1900-luvun historiaa isoäidin, äidin ja tyttären kokemusten kautta.  Se ei ole kaunista luettavaa.  Eräs nainen kirjassa alistuu katkerana kohtaloonsa ja viettää päivänsä mutisten "Oi, jos voisin syntyä uudelleen miehenä, tai koirana, tai kissana, mutta en naisena...".

Jos ei riitä, että miehet halveksuvat tai alistavat naisia, niin naiset itsekin väheksyvät naisellisia ominaisuuksia, ns. naisten tehtäviä ja ylenkatsovat naiseuttaan.  Naistenlehdissä on artikkeleita siitä, miten olla uskottava ja miten menestyä naisena.  Joskus neuvotaan unohtamaan yltiönaiselliset ominaisuudet, toisaalta neuvotaan olemaan rohkeasti nainen.  Miehet eivät näytä kamppailevan vastaavien kysymysten kanssa.

Miten todeksi onkaan maailmassa tullut Jumalan syntiinlankeemuksen jälkeen käärmeelle lausumat sanat: "Minä panen vihan sinun ja naisen välille..." 1 Moos 3:15.  Paholainen ei ole hukannut aikaa hyökätessään naisten kimppuun, ja sukupolvi toisensa jälkeen löytää tapoja väheksyä naisia, heidän tehtäviään ja ominaisuuksiaan.

Naiseus voi tuntua esteeltä, taakalta, virheeltä.  Mutta Jumalan suunnitelmissa naiseus on korvaamatonta, kaunista ja ylistettävää; nainen on luomakunnan kruunu, miehen kunnia, 1 Kor 11:7.  Jumala, joka on luonut Alpit, koralliriutat, flamingot, sinivalaat ja mustangit, on luonut naisen tuomaan ainutlaatuisella tavalla esiin Hänen ominaisuuksiaan.

Mutta miten elää naisena ristiriitaisessa maailmassa, jossa jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä, miten naisen tulee elää?

Viime vuonna olin auto-onnettomuudessa, jossa olisi voinut käydä pahastikin.  Onneksi ei käynyt, mutta eräs ajatus tuli vahvasti mieleen - minulla ei ole lopullista kontrollia elämäni suhteen.  Minun elämäni olisi voinut loppua tuosta vain.  Voin kuvitella olevani oman elämäni herra, mutta ei minulla ole lopullista sanavaltaa.  Mitä vain voi sattua.

Jouduin testaamaan väitettäni, että elämäni on täysin Jumalan käsissä ja luotan Häneen sataprosenttisesti.  Pystynkö samaan henkeä uhkaavan tapahtuman jälkeen, tai vielä pahempaa, lasteni henkeä uhkaavan tapahtuman jälkeen?  Olenko valmis ottamaan kaiken vastaan sanomalla "tapahtukoon sinun tahtosi"?

Toinen kysymys, joka nousee esiin on: Elämä on lyhyt ja arvaamaton.  Elänkö todella niin kuin Jumala haluaa minun elävän?  Onko elämässäni mitään, joka ei ole Hänen tahtonsa mukaista?

Minulla on haaveita tulevaisuuden suhteen.  Olen pohtinut viime päivinä milloin on oikea aika toteuttaa näitä haaveita?  Kun sydämessä on halu heittäytyä uusiin haasteisiin, noudatanko sydäntäni vai valjastanko sen odottamaan parempaa hetkeä?  Miten tunnistaa Jumalan tahto?

Äitiys


Ensimmäinen sitoutuminen on perheeseeni.  En kadu yhtäkään perheeseeni panostamaani vuotta.  Olen saanut noudattaa vakaumustani siitä, että oma äiti on lapsille korvaamaton.  Lapsiini panostamani aika ja energia on mittaamatonta.  He ovat saaneet maailman silmissä parhaat vuoteni ja parhaat antini.  Mutta vähempää en olisi heille voinut antaa.

He eivät ole vain minun lapsiani, vaan he ovat Jumalan luomia ihmisiä, joilla on iankaikkinen sielu.  He tulevat elämään iankaikkisesti.  En ole panostanut heihin vain tätä elämää varten, vaan ikuisuutta varten.  Koen vastuuni suuremmaksi päivä päivältä, kun kasvatan lapsiani aikuisuuteen.

Äitiys on laajentanut elämääni ja auttanut sisäistämään evankeliumia.  Mitä on itsensä uhraava rakkaus, oman elämänsä antaminen toisen hyväksi?   Olen nähnyt omakätisesti miten Raamatun vertaukset heräävät henkiin nälkäisen vauvan, lapsenkaltaisen luottamuksen ja omapäisen nuoren kautta.  Tajuan kuinka tärkeä olen lapsilleni.  Olen heille kuva Jumalasta, kunnes he kykenevät ymmärtämään näkymätöntä Jumalaa.  

Pysähdyn myös miettimään, mitä tarkoittaa ensimmäisen naisen nimi Eeva, kaiken elävän äiti. 1 Moos 3:20.  Kaiken... elävän... äiti.  Nainen on luotu synnyttämään uutta elämää - nainen on fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään kykenevä ravitsemaan ja hoitamaan uutta ihmistainta.  Se on aika uskomaton ajatus.  Kaiken elävän äiti.  

Niinpä tulevaisuuden suunnitelmien tulee olla sellaisia, jotka eivät vie minua antamaan parhaani perheen ulkopuolelle, vaan päinvastoin: antamalla parhaani perheelle, siitä riittää ylenpalttisesti myös muihin asioihin.  Antamaan elämää toisille.  Jumalan siunaus toimii näin.

Avioliitto


Ehkä olisi pitänyt laittaa tämä ennen äitiyttä.  Olenhan yksi liha mieheni kanssa, en lasteni kanssa.  Toisaalta koen roolini äitinä olevan osa sitä suhdetta, joka meillä on.  Jumala siunasi Aadamin ja Eevan ja antoi heille kaksi tehtävää: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet." 1 Moos 1:28.

Mies ei voi olla hedelmällinen eikä lisääntyä ilman naista, eikä hän voi tehdä maata alamaiseksi ja vallita eläimiä ilman naista.  Aadamin ei ollut hyvä olla yksin, joten Jumala teki hänelle sopivan avun. Ei Jumala sanonut, että Aadamin ei ole hyvä olla yksin, teenpä hänelle jotain nättiä katseltavaksi.  Tai että Aadamin ei ole hyvä olla yksin, teenpä hänelle avun, joka osaa valmistaa voileipiä ja pestä pyykkiä. 1 Moos 2:18.  Naisen apu on välttämätöntä miehelle.

Vaimona tehtäväni on auttaa miestäni näyn saavuttamisessa.  Tiesinhän jo ennen seurustelua, mikä hänen kutsunsa oli, ja kun sitouduimme toisiimme aviopuolisoina, ymmärrän sitoutuneeni myös hänen avukseen tässä tehtävässä.

Mieheni ei voi tehdä työtään ilman minua.  Minä en voi tehdä työtäni ilman häntä.  Me emme tee aina samoja asioita, mutta olemme toisillemme korvaamattomia.  Hän mahdollistaa minun tehtäväni, ja minä mahdollistan hänen tehtävänsä.  Erilaisuutemme tuo tehtäviimme laajuutta ja syvyyttä.  Ehkä sen vuoksi sinkkumies Paavali teki hengellistä työtä sekä miesten että naisten kanssa.  Yhdessä vaikutusalamme kasvaa.

Mieheni mielipide on minulle muiden mielipiteitä tärkeämpää.  Kuuntelen, kun hän kommentoi tulevaisuuden suunnitelmiani ja haaveitani, sillä hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu.  Samoin hän haluaa minun kommenttini omiin suunnitelmiinsa.  Teemme parhaat päätökset yhdessä, etualalla yhteinen hyvä.
   

Hengellinen työ


Ensimmäinen ihmispari sai tehtävänä yhdessä; nainen auttaa miestänsä.  Jeesuksen antama lähetyskäsky on samoin koko seurakunnalle annettu: miehet ja naiset yhdessä.  Meidän tulee opetuslapseuttaa kokonaisia kansakuntia, ei vain yksittäisiä ihmisiä sieltä täältä.  Työkuva on niin uskomattoman suuri, että tarvitsemme siihen sekä miehet että naiset.

Miten sitten sopii tähän haasteeseen, kun sanon, että ensimmäinen hengellinen työni on perheeni?

Perheet ja kodit ovat avainasemassa Jumalan suunnitelmissa saavuttaa maailma evankeliumilla.  Jos kieltäydyn tehtävästäni olla avuksi miehelleni, kun teemme työtä yhdessä ja kasvatamme lapsia yhdessä, tai jos kieltäydyn hoitamasta kotiani niin kuin Jumala minua käskee, hidastan Hänen suunnitelmansa toteutumista.  Koti on strateginen paikka, ja sen vuoksi se on vihollisen hyökkäyksissä ykköskohteena.  Se on etulinja, ei paikka, jossa tuhlataan aikaa ja elämää.

Hyvinvoiva ja terve perhe-elämä on se perusta, jolle yksilöiden elämät perustuvat.  Kun perhe-elämä sujuu hyvin, minä voin hyvin.  Sama koskee miestäni ja lapsiani, ja ystävät, sukulaiset, vieraat, kaikki hyötyvät onnellisesta perhe-elämästä.  Seurakunnat voivat hyvin, kun perheitä tuetaan, puhumattakaan yhteiskunnasta.

Vaikka olemme mieheni kanssa yhdessä perustaneet tämän perheen ja siihen panostaneet, ovat roolimme erilaisia.  Tietyllä tavalla perhe kasvaa naisen ympärille. Perheestä ja kodista huolehtiminen tuo minulle tyydytystä ja avaa mahdollisuuksia, ja kun kuulen perhe-elämäämme maistaneiden kokemuksia, he ovat myös saaneet tästä nauttia.

Jumala kutsuu meitä kristittyjä omaksi perhekseen.  Moni, joka valitse uskon Jeesukseen, joutuu biologisen perheensä kyseenalaistamaksi, halveksumaksi, jopa hylkäämäksi.  Ja puhun tässä nyt vain suomalaisten kokemuksista.  Ota mukaan tiukemmista yhteisökulttuureista tulleet, ja ymmärrät, miten kriittisen tärkeää on tarjota uusille kristityille uusi perhe ja yhteisö.  Ihmiset kasvavat terveiksi rakkaudellisessa perheympäristössä ja sen luomisessa naisella on erityinen paikka.

Sanasta lihaksi  


Naisena meillä on kyky muuttaa teologiset periaatteet elävän elämän esimerkeiksi.  Naiset osaavat tehdä asiat kauniiksi ja puoleensavetäviksi.  Se on meidän lahjamme ja sitä voi käyttää hyvään tai pahaan.  Kuinka monta miestä on lähtenyt väärällä tielle ja unohtaneet kaiken, mihin he uskovat väärän kauniin naisen tähden?  Kuinka moni on vahvistunut aatteissaan ja lojaalisuudessaan oikean kauniin naisen tähden?

Kauneudella on vaikutusvaltaa ja se vetää ihmisiä puoleensa, enkä puhu nyt vain henkilökohtaisesta kauneudesta ja seksuaalisesta vetovoimasta.  Taide, musiikki, ruoka, runous, luonto - kauneus koskettaa meitä syvemmin kuin älykkäät argumentit.  Kauneutta kokiessa moni elämäntehtävä on loksahtanut kohdalleen.  Naisina tehtävänämme on ottaa abstraktit, älylliset ja rationaaliset asiat ja tehdä niistä kauniita ja puoleensavetäviä.

Voimme vetää ihmisiä Kristuksen puoleen näyttämällä heille kuinka kaunista elämä Kristuksessa on. Me saarnaamme evankeliumia eri lailla kuin miehet.  Olemme kuin vertaus, kielikuva, mysteeri, elävä runo.  Saarnaamme hyvän aterian, viinin, vieraanvaraisuuden, rakkauden ja ilon kautta.

Rebekah Merkle sanoo kirjassaan Eve in Exile:

En tarkoita, että miesten on opetettava teologiaa ja naisten ei - vaan miehet opettavat sitä yhdellä tavalla ja naiset toisella.  Jos miehet ovat sanoja, naiset ovat musiikkia.  Jos miehet ovat luuranko, naiset ovat liha.  Jos miehet ovat radioaaltoja, naiset ovat vahvistimia.  

Ehkä tämän vuoksi Sally ja Sarah Clarksonin kirja Life-Giving Home teki niin syvän vaikutuksen minuun.  Rakkauteni kauneuteen, perheeseen ja teologiaan voivat sekoittua elämän eliksiiriksi, kun toteutan naiseuttani Raamatun osoittamalla tavalla.

Naisilla on kykyä muuttaa sanarikkaat, kuivat ja abstraktit käsitykset lihaksitulleeksi runoudeksi, asiaksi joka houkuttelee ihmisiä puoleensa.  Hyvä saarna voi nostattaa masentuneen sielun, hyvä seura hyvän ruoan ääressä voi nostattaa masentuneen mielen.

Tehtävälleen omistautuneinkaan nainen ei voi välttää vastuutaan opetella teologiaa: Raamattu olettaa, että naiset oppivat seurakunnassa muitten mukana, 1 Tim 2:11.  Ei saa pelätä haastaviakaan konsepteja.  On hyvä muistaa naisen valta ihmiskunnassa: Eeva, joka oli erehtynyt, veti Aadamin ja lopun ihmiskuntaa mukaansa tottelemattomuuden tielle.  Älä ole erehtynyt eeva, vaan tunne Raamattusi!

Kotona jumissa vai maailmaa valloittamassa?  


Perhekeskeisyys ei tarkoita sitä, etten koskaan lähde kotoa tai tee työtä kodin ulkopuolella, vaan se on perheen hyvinvoinnin etualalle asettamista. Voin yrittää pelastaa maailman ja jättää perheeni oman onnensa nojaan.  Voin tavoitella itseni toteuttamista tai onnea tai rikkautta tai kuuluisuutta.  Tai voin tehdä valintani niin, että perheeni tietää olevansa minulle tärkein.  Laittaa omat tarpeeni taka-alalle.  Se on aikuisuutta.  Se on Kristuksen kaltaisuutta.

Meillä ei ole enää pikkulapsia, joiden välittömät tarpeet määrittelevät minun päiväni.  Vaikka maailman silmissä "parhaat työvuoteni" ovat kuluneet, koen itse niiden olevan vasta edessäpäin.  Minulla on nyt paljon enemmän annettavaa kuin parikymppisenä.  Ikä ei ole koskaan ollut esteenä Jumalan palvelemiselle.

Vuodenajat vaihtuvat, mutta kutsumukseni palvella ei vaihdu.  Se voi muuttaa muotoaan.  Olenhan itse muuttunut, ja perheeni tarpeet ovat muuttuneet.  Olen naiseudessani onnellisempi ja tasapainoisempi kuin itseäni etsivänä, epävarmana nuorena.

Kokemuksistani rikastuneena tiedän kuitenkin, että Jumalan aikataulu on parempi.  Ehkä odotan vielä, ehkäpä nyt on aika kypsä.  En tiedä vielä.  Viimeksi lukemassani hartauskirjasessa aiheena oli kärsivällisyys.  Se kosketti minua.  Opettelen luottamaan siihen, että ovet aukeavat oikealla hetkellä.  Jumalalla on upea suunnitelma jokaista naista kohtaan ja tehtävämme naisena ovat korvaamattomia.



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
Serge Bertasius Photography

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...