16.1.2018

Ensi askeleet emotionaaliseen terveyteen

Image result for Emotionally healthy spirituality pete scazzero quote
Ihmisyytemme osa-alueita ei voi erotella kliinisen puhtaasti toisistaan.  Ne kietoutuvat yhteen eri tavoin muodostaen meistä ainutlaatuisen persoonallisuuden, jolla on monisyisiä tarpeita.  

Sosiaaliset, fyysiset, emotionaaliset, intellektuaaliset ja hengelliset ulottuvuudet ovat kaikki tärkeitä.  Puutokset eri alueilla vaikuttavat elämäämme.  Väsynyt, sairas ihminen ei jaksa panostaa ystävyyssuhteisiin, sureva ihminen ei välttämättä huolehdi itsestään fyysisesti.  Toisaalta hyvät ja lämpimät välit muiden kanssa auttavat kestämään raskaitakin aikoja.

Hengellisyyskin on pääsääntöisesti voimavara ja tuki elämässä.  Usko Luojaan ja Pelastajaan voi tuoda parannusta moneen haavaan, antaa elämälle tarkoituksen ja voiman rakastaa muita.  Mutta kuten viimeksi kirjoitin, sitä voi myös käyttää puolustusmekanismina, syynä kieltää monia normaaleja tarpeita tai jopa hyökkäyksessä, kun koemme itsemme haavoittuvaksi.

En osannut nuorempana ajatella, että olisi hyödyllistä viettää aikaa oman tunnemaailman tilaa miettien.  Ehkä olin omaksunut sen näkökulman, että tunteita meillä kyllä on, mutta niihin ei voi luottaa niin kuin Jumalan Sanaan.  Nuorena toimin, kuten moni muukin, voimani tunnossa, uskoen voivani selättää elämän vaikeudet omin avuin (ja Jumalankin, miksi ei?).  

Minä en mitään nyyhkyryhmiä elämääni tarvitse, julistin miehelleni, kun uudet ystävämme kertoivat vetävänsä sisäisen parantumisen ryhmiä. 

Tutkimusmatka omaan emotionaaliseen tilaani on tapahtunut pikkuhiljaa.  Jumalan Henki on lempeästi tuonut mahdollisuuksia eteeni juuri oikeilla hetkillä.  

Emotionaalisen terveyden ymmärtäminen on antanut viimein täydentäviä paloja elämän palapeliin.  En voi olla hengellisesti terve, ellen ole myös tunne-elämässäni terve.  Ne ovat erottamattomia.  Ja todellinen emotionaalinen terveys on jotain muuta, kuin mitä sekulaaripsykologiassa opimme.

Matka emotionaaliseen terveyteen alkaa usein vasta sitten, kun ei ole enää mitään hävittävää.  Kun emotionaalinen kypsymättömyyteni on satuttanut läheisiäni ja minua niin, että ei ole enää muuta kuin kipua, nöyrryn kirurgin veitsen alle. 

Ehkä elät kivussa tällä hetkellä.  Tiedät loukanneesi läheisiäsi, mutta et osaa muuttua.  Ehkä olet miettinyt pakenemista päästäksesi eroon jäytävästä tunteesta.  Tiedän omasta kokemuksestani, että todellinen helpotus ei löydy pakenemalla ja piileskelemällä.  Se tulee vasta kun osaamme kohdata ja käsitellä omat puutteemme. 

Seuraavanlaiset oireet voivat olla emotionaalisen kypsymättömyyden seurauksia elämässä:

  • Olet kadottanut Raamatun lupaaman ilon.  Olet turhautunut, ahdistunut, stressaantunut.  Nääntynyt yrittäessäsi vastata muiden vaatimuksiin tai palvellessasi Jumalaa.  Reagoit muiden tarpeisiin, ja huolehdit mitä he ajattelevat sinusta.  Palat loppuun.
  • Olet vihainen, katkera ja masentunut.  Teet liikaa, et osaa delegoida.  Yrität antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet sinua, jopa pettäneet luottamuksesi.  Koet eläväsi kaksoiselämää: sunnuntain hyvä ja lempeä kristitty häviää viikoksi taka-alalle, kun kiroileva ja epätoivoinen henkilö elää arkeasi. 
  • Puolisosi, lapsesi tai muut läheisesti yrittävät kertoa sinulle, että asioiden on muututtava.  Et halua kuunnella heitä, he vaativat liikaa, he eivät ymmärrä uhrauksia, joita jokaisen on tehtävä.  Vasta kun he poistuvat tai uhkaavat poistua elämästäsi, heräät. 


Nämä tilanteet elämässäsi ovat kuin seinä, johon törmäät ja josta et pääse eteenpäin ilman apua.  Moni kristitty ei halua myöntää olevansa tässä tilassa, ja jatkaa kirkossa käyntiä, Raamatun lukua, rukousta, palvelutyötä, antamatta Jumalan tehdä työtään sydämensä pohjimmaisissa kerroksissa.  Älä ole yksi heistä. 

Jumala lupaa meille yltäkylläisen elämän.  Hänen unelmansa on, että elämämme aidosti ja avoimina.  Älä anna ylpeyden, pelon tai katkeruuden ryöstää sinulta mahdollisuutta olla todellisesti vapaa rakastamaan.  Elämä on liian lyhyt.

Jos elän Jumalan tahdon mukaan, elämässäni tulee esiin:

Rakkaus.  Toisista välittäminen.
Ilo.  Elämästä innostuminen.
Rauha.  Tyyneys sisältä ulospäin.
Kärsivällisyys.  Halu olla luovuttamatta.
Ystävällisyys.  Sydämen myötätunto toisia kohtaan.
Hyvyys.  Usko siihen, että asiat ja ihmiset ovat pyhyyden kyllästämiä.
Uskollisuus.  Lojaali sitoutuminen.
Lempeys.  Minun tahtoni ei tarvi aina tapahtua.
Itsehillintä.  Osaan jäsentää ja ohjata energiaani viisaasti. 

Ovatko nämä Hengen Hedelmät esillä elämässäsi juuri nyt?  Mieti tilanteita kotona, työssä, koulussa, kirkossa.  Anna Jumalan rakastaa sinua juuri siinä tilassa, jossa nyt olet.  Anna Hänen tehdä työtäsi sinussa, jotta voisit tulla ihmiseksi, joka on täynnä Hengen hedelmää. 

Askeleet emotionaaliseen ja hengelliseen terveyteen ohjaavat minua mielenkiintoiseen suuntaan. 

Ne eivät kiirehdi pitkälle matkalle, 

eivät haasta kiipeämään korkeuksiin. 

Ne eivät johda minua tutkimusmatkalle syvyyksiin.

Ne kutsuvat pysähtymään.   

Jeesus kutsui opetuslapset "olemaan kanssaan".  Heidän piti oppia viettämään aikaa Jeesuksen kanssa.  

Jos en hidasta ja pysähdy päivän aikana, en ehdi kuuntelemaan Jumalaa.  Ja jos en ehdi kuuntelemaan Jumalaa, joka on rakkaus, en osaa rakastaa itseäni, enkä muita.  

Kristityn elämän päämäärä on oppia rakastamaan hyvin.  Rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseämme.  

Turrutamme tunteemme kiireellä ja touhuamisella.  Emotionaalinen terveys alkaa kun hidastamme vauhtia ja pysähdymme kuuntelemaan tunteitamme. 

Tämä on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.  Oletko valmis?  



4.1.2018

Emotionaalinen tasapaino ja terve hengellisyys


Image may contain: one or more people and text

Yksi viime vuonna lukemistani kirjoista käsittelee emotionaalista kypsyyttä kristityn elämässä.  Pastori Pete Scazzero on oppinut kantapään kautta, että hengellisyytemme ei ole tervettä, ellemme ole tasapainoisia myös tunnemaailmassamme. 

Jumala on luonut meidät kokonaisuudeksi.  Ihmisyyteen kuuluu fyysinen, hengellinen, emotionaalinen, älyllinen ja sosiaalinen ulottuvuus.  Jos jätämme jonkin osa-alueen huomiotta, tulokset ovat aina tuhoisia – sinulle, jumalasuhteellesi ja läheisillesi. 

Kun Pete kertoi kirjansa nimen, joku nauroi ääneen: ”Emotionaalisesti kypsä hengellisyys? Eivätkö ne ole toisiaan poissulkevia asioita?” 

Toiset kertovat jättäneensä kirkossa käymisen, koska monet uskovaiset ovat niin surkeita ihmisiä. On uskomatonta ja lievästi epätoivoa kasvattavaa, että monet näistä tunnemaailmaltaan estyneistä ovat olleet kristittyjä jopa vuosikymmenten ajan.  Osa heistä on johtajuusasemassa.  Heillä on kyllä raamatullista tietoa muillekin jaettavaksi, mutta ihmisinä he ovat luotaantyöntäviä.  Heidän sisimpänsä ei ole muuttunut.  

Eräs kuvaili hengellistä kasvuaan ”Olen ollut kristitty 22 vuotta.  Mutta sen sijaan, että olisin 22-vuotias kristitty, olin yksivuotias kristitty 22 kertaa!  Jatkoin vain samojen asioiden tekemistä kerta toisensa jälkeen.”

Päinvastoin kuin fyysinen tai älyllinen vamma, emotionaalinen taantumus ei ole ensitapaamisesta selvä.  Mutta ajan kanssa todellisuus nousee esiin.  

Emotionaalisesti terve hengellisyys on yksi tärkeimmistä asiosita, josta kirjoitan.  Emotionaalinen estyneisyys vaikuttaa ihmissuhteisiisi.  Se vääristää jumalasuhteesi.  Et ole sisäisesti vapaa olemaan oma itsesi.  Tunnet usein vihaa, surua tai pelkoa, mutta painat ne pinnan alle.  Et osaa ratkaista konflikteja kypsällä tavalla.  Elät ilman rajoja.  Puolisosi kärsii.  Lapsesi etääntyvät. 

Emotionaalisesti epäterve hengellisyys satuttaa ihmistä itseään ja hänen läheisiään.  Sen sijaan, että ihmiset hakeutuisivat tällaisen ihmisen seuraan, he pakenevat ja suojautuvat.  Mutta emme voi muuttua, todella muuttua sisäisesti, ennenkuin ymmärrämme mitä emotionaalinen terveys tarkoittaa.  Vain totuus vapauttaa.    

Image result for emotionally healthy spirituality

Pete Scazzero on tunnistanut seuraavat kymmenen merkkiä ihmisen elämässä, jotka paljastavat emotionaalisesti epäterveen hengellisyyden.    

Emotionaalisesti epäterveen hengellisyyden merkit


1. Käytät Jumalaa paetaksesi Jumalaa.  Tätä on vaikea tunnistaa emotionaalisen sairauden merkiksi, koska oireet näyttävät ulkopäin hyvältä.  Luet tuntikausia hengellisiä kirjoja.  Olet kiireinen Herran työssä.  Käyt seminaareissa, konferensseissa ja koulutuksissa.  Rukoilet ja luet Raamattua monia tunteja.  Mutta nämä eivät ole terveen hengellisyyden merkkejä, jos niitä käytetään pakenemaan omaa sisäistä kipua.  Esimerkiksi Jussi käyttää Jumalaa vahvistamaan omia jyrkkiä mielipiteitään naisten hameenhelman pituudesta, presidenttiehdokkaista, sukupuolirooleista ja kyvyttömyyteensä ratkaista ristiriitoja työpaikallaan. Hän ei kuuntele toisia eikä hän vaivaudu tarkistamaan oletuksiensa todenperäisyyttä.  Hän saapuu nopeasti johtopäätöksiinsä.  Hänen perheensä, työkaverinsa ja ystävänsä eivät luota häneen ja pitävät häntä ylimielisenä.

2. Jätät huomiotta vaikeat tunteet kuten vihan, surun ja pelon.  Uskot sydämestäsi, että ne ovat syntiä ja vältät niitä kaikin tavoin.  Pumppaat itsesi täyteen vääränlaista itseluottamusta, jotta nämä tunteet menisivät pois.  Sinua on opetettu, että elämässä veturina toimivat tosiasiat eli Jumalan sana.  Usko on tärkeää, mutta tunteisiin ei tule luottaa.  Tukahdutat kaikki vaikeat tunteet kuten pelon, surun, häpeän, vihan, kivun ja loukkaantumisen, etkä koskaan puhu niistä avoimesti.  Esimerkiksi Pekka tuntee itsensä vihaiseksi, mutta puhuu itselleen näin: ”Miksi olet tästä niin vihainen?  Joo, tuo henkilö valehteli ja petti minua, mutta entä sitten.  Jumala istuu valtaistuimellaan.  Jeesukselle valehdeltiin ja häntä petettiin.  Joten lopeta vihaisuus.”

3. Kuolet väärille asioille. Kuvailisitko itseäsi onnelliseksi ja iloiseksi ihmiseksi, joka nauttii elämästä, jolla on unelmia ja joka nauraa usein?  Vai oletko ottanut nämä Jeesuksen sanat motoksesi: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”? Jos noudatat näitä sanoja jäykästi, tuloksena on kapea, virheellinen teologia, jonka sanoma on: ”Mitä onnettomampi olet, mitä enemmän kärsit, sitä enemmän Jumala rakastaa sinua.  Älä kiinnitä huomiota ainutlaatuiseen persoonallisuuteesi, ei sillä ole paikkaa Jumalan valtakunnassa”.  Jumala ei kutsu meitä kuolemaan terveille haluille ja elämän iloille kuten ystävyydelle, taiteelle, musiikille, kauneudelle, levolle, naurulle ja luonnolle.  Tällaiset asiat ovat Jumalan antamia lahjoja, joista ei pidä kokea syyllisyyttä.  Kristittyjen ei tule menettää persoonallisuuttaan, vaan Jeesuksen seurassa se syvenee ja kirkastuu täyteen kukoistukseen. 

4. Kiellät menneisyyden vaikutuksen nykyisyyteen.  Haluat olla uusi luomus, mutta olet ymmärtänyt sen merkityksen väärin.  Sinut on julistettu vanhurskaaksi, mutta menneisyytesi tulee yhä vaikuttamaan sinuun eri tavoin.  Et halua muistella kipeitä kokemuksiasi, mutta ne ovat muokanneet sinua ja huomaat niiden vaikutuksen ystävyyssuhteissasi ja avioliitossasi.  Sinun tehtäväsi on käsitellä menneisyyden haavat, jotta voit päästä irti epäterveistä ja tuhoisista tavoista, jotka estävät sinua rakastamasta itseäsi ja muita niin kuin Jumala tarkoitti. 

5. Jaat elämän sekulaariseen ja hengelliseen.  Aloitat päiväsi rukouksella ja Raamatun luvulla, mutta elät työpäiväsi ja koti-iltasi aivan kuin Jumalaa ei olisi olemassakaan.  Ylistät Jumalaa sunnuntain kokoontumisessa, mutta puhkut vihaa sille kuskille, joka kiilasi eteesi kotimatkalla. Huudat miehellesi ja luulet olevasi Jumalan välikappale.  Itket koskettuneena hengellisten laulujen äärellä, mutta valitat elämäsi vaikeuksista ja kritisoit armottomasti muita ihmisiä. Väität rakastavasi Jeesusta, mutta asut avoliitossa.  Haluat kunnioittaa Jumalaa, mutta et kasvata lapsiasi tuntemaan Häntä.  Elämän jakaminen sanoihin ja tekoihin, hengelliseen ja sekulaariin, on juuri se syy, miksi uskovia haukutaan tekopyhiksi ja miksi elämämme eivät eroa muiden ihmisten elämistä millään lailla. 

6. Teet Jumalalle sen sijaan, että viettäisit aikaa Hänen kanssaan.  Olet tehokas.  Saat aikaan.  Olet länsimaisen kulttuurin kasvatti.  Ajan viettäminen rukouksessa ja Jumalan läsnäolosta nauttien on vierasta ja tarkoittaa mielestäsi pakenemista maailman suurilta tarpeilta.  Jos et sinä tee ja kerro ja rukoile, niin Jumala ei voi toimia eikä pelastaa maailmaa. Olet menettänyt ilosi.  Et tajua, että voit tehdä asioita hyvin vain, jos olet viettänyt aikaa Jumalan kanssa.  Et voi jakaa sitä, mitä sinulla ei ole.

7. Hengellistät ristiriidat.  Sinä olet suuri rauhanturvaaja perheessäsi ja seurakunnassasi.  Et pidä konflikteista ja teet mitä vain, jotta kaikki olisivat onnellisia ja yhteys toimisi.  Haluat pikaisia ratkaisuja ristiriitoihin ja pelkäät, mitä ne voivat saada aikaan ihmissuhteissasi.  Niinpä päätät lakaista asiat ja tunteet maton alle.  Sanot valkoisia valheita, teet lupauksia, joita et voi pitää, syyttelet, pidät mykkäkoulua, käytät sarkasmia.  Haluat ihmisten pitävän sinusta, joten annat periksi.  Vihaisuutesi tulee esiin kriittisessä sähköpostissa ja katkaiset ihmissuhteita, samalla kun kerrot ahdistuneisuudestasi ulkopuolisille.  Jeesus ei pelännyt konflikteja ja näytti meille lukuisin esimerkein, miten karkottaa väärä rauha elämästämme, jotta todellinen rauha voisi vallita ihmissuhteissamme. 

8. Peittelet rikkinäisyyttäsi, heikkouksiasi ja epäonnistumisiasi.  Koet paineita antaa itsestäsi täydellisen kuvan toisten silmissä.  Koet syyllisyyttä, jos et suoriudu kiitettävästi. Olet unohtanut, että kukaan ei ole täydellinen ja kaikki ovat syntisiä. Itse asiassa Daavid, joka oli Jumalan mielen mukainen mies, teki aviorikoksen Batseban kanssa ja murhautti sitten tämän aviomiehen.  Sen sijaan, että olisi pyyhkinyt todisteet synnistään historian kirjoista, hän kirjoitti niistä lauluja!  Daavid tiesi, että Jumala ei vaadi täydellisyyttä, vaan rakastaa nöyrää mieltä ja särkynyttä henkeä.  Raamattu ei koskaan kaunistele henkilöiden tekoja eikä taustoja.  Kaikki me kärsimme heikkouksista ja epäonnistumme elämässämme.  Tässä ei ole poikkeuksia. 

9. Elät ilman rajoja.  Olet oppinut, että kunnon kristityt ovat aina valmiita auttamaan ja huolehtimaan toisista.  Et osaa sanoa ei, koska et halua olla itsekäs.  On totta, että jotkut kristityt ovat itsekkäitä eivätkä palvele toisia.  Mutta syyllisyyden kantaminen siitä, ettei tee tarpeeksi, on todennäköisempää useimpien kristittyjen elämässä.  Syyllisyys johtaa pettymyksiin ja lopulta eristäytymiseen, koska et tiedä mitä muuta tehdä.  Jeesus ei parantanut jokaista sairasta tai herättänyt jokaista kuollutta henkiin.  Hän ei perustanut kotia kodittomille eikä soppakeittiöitä nälkäisille.  Kristittyjen ei pitäisi olla kulttuurimme mallin mukaisesti kiireisiä, väsyneitä, ylikuormittuneita ja epätoivoisia.  Itsestä huolen pitäminen ja omien rajojen tunnistaminen on osa hyvänä palvelijana olemista. 

10. Tuomitset toisten hengellistä vaellusta.  Luulet, että sinun tehtäväsi on oikaista toisia, huomautella heitä heidän synnistään ja kertoa heille, miten asiat tehdään.  Jos sinulla ei ole vastauksia, koet olosi syylliseksi.  Ajattelet, että sinulla on todella paljon annettavaa toisille, etkä huomaa tarpeita oikaisuliikkeeseen omassa elämässäsi. Sinähän olet aina oikeassa.  On surullista, miten monet uskovat tuntevat olevansa moraalisesti parempia ja tuomitsevat muita musiikkimausta pukeutumiseen ja hiustenpituudesta elokuvamakuun.  Jaat ihmisiä ryhmiin, joita kritisoit: nuo muusikot.  Ne insinöörit. Miehet aina. Naiset eivät koskaan.  Rikkaat ne vasta.  Köyhien pitäisi.  Mikään kirkkokuntakaan ei sinulle kelpaa.  Tämä kaikki nousee omasta epämukavuudestasi ja yrityksestä tehdä toiset sinun kopioiksesi.  Eristäydyt erilaisista ja olet välinpitämätön heitä kohtaan.  Keskityt huomauttamaan roskasta toisten silmässä, mutta et näe tukkia omassa silmässäsi.   


Lista on aikamoinen silmänavaus, kun sen ensimmäisen kerran lukee.  Toimimme huomaamattamme tavoilla, jotka satuttavat meitä ja muita, koska emme ole oppineet parempaa.  Moni on jo lapsuudenkodissa jäänyt ilman terveen emotionaalisen ilmaisun mahdollisuuksia.  Seurakuntien tulisi olla paikkoja, joissa ihmisillä on mahdollisuutta kasvaa myös emotionaalisesti.  Tarvitsemme aikuisuuden mallin myös emotionaalisen tasapainon alueella.  

Meidän ei tarvitse jäädä emotionaalisesti taantuneeksi loppuelämämme ajan.  Voimme valita kasvun.  Todelliseen muutos alkaa, kun sisäinen kipu on kasvanut kestämättömäksi.  Paikoillaan pysyminen alkaa olla niin tuskallista, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua kasvuun.  Silloin on armollista tietää, että Jumala on täydellisen valmis auttamaan meitä muuttumaan.  Hänellä on unelma elämäämme varten.  Hän haluaa meidän löytävän eheyden kaikilla ihmisyytemme osa-alueilla.

Aion kirjoittaa emotionaalisesti terveestä hengellisyydestä tammikuun ajan.  Käytän lähteinä Pete Scazzeron kirjoja, nettisivua ja Youtube-videoita.  Niitä voi löytää hakusanoilla Emotionally Healthy Spirituality tai EHS.

Millaisia kokemuksia sinulla on emotionaalisesti terveistä kristityistä?  Entäpä epäterveistä?  Kuvailisitko itseäsi ja hengellisyyttäsi tunne-elämän kautta vai onko se ihan vieras käsite?





1.1.2018

Kirjasuosikit vuodelta 2017


Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Luin vuoden 2017 aikana 71 kirjaa.  Tämä on ensimmäinen kerta viidennen luokan jälkeen, kun olen pitänyt listaa lukemistani kirjoista, joten en osaa sanoa luinko viime vuonna enemmän vai vähemmän kuin yleensä.  Kirja viikossa - tavoitteeni ylittyi reilusti.

Vanha tuttu sanonta kertoo, että jos jotain oikein haluaa, siihen löytää aikaa.  Minä haluan lukea kirjoja.  En ole innostunut äänikirjoista, joten listan kaikki kirjat on luettu.  Olen nopea lukija ja pystyn lukemaan monta sataa sivua päivässä (ennätykseni on Dumaksen Monte-Criston kreivi yhdessä illassa lukion kirjaesitelmää varten), varsinkin, jos unohdan ruoanlaiton.

Lapset ovat jo isompia eikä minun tarvitse vahtia jokaista askelta, vaikka joskus havahdun kirjan ääreltä epäilyttävään hiljaisuuteen.  Olen myös monta kiloa painavampi kuin haluaisin, mutta kaikkea ei voi saada, emmekö sitä naisena ole jo oppineet?

Eräs ystäväni tiesi kirjahaasteestani ja pyysi suosituksia vuoden kirjoista.  Laitoin hänelle räätälöidyn listan menemään.  Tässä listaan omat suosikit.  Listalle pääsi 12 kirjaa, jotka tekivät minuun vaikutuksen pitemmäksi aikaa, jotka olivat hyvin kirjoitettuja, ja joiden lukemisesta nautin (sillä on kirjoja, jotka ovat täynnä hyvää asiaa, mutta joiden lukeminen on vähän pakkopuuroa).

Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan suurinpiirtein lukujärjestyksessä (linkki kirjailijan kotisivulle tai kirjan Amazon-sivulle).


1. Joshua D. Jones: Forbidden Friendships  


Voivatko miehet ja naiset olla ystäviä?  Onko miesten ja naisten soveliasta olla ystäviä?  Onko Raamatussa ohjeita miesten ja naisten väliseen ystävyyteen?  Usein kristittyjä varoitetaan sekaystävyyksistä, mutta onko tämä Raamatun hengen mukaista?

Jonesin kirja on vapauttava.  Hän lähestyy asiaa järki kädessä ja perustelee sanomansa Raamatulla.   Kiitin kirjailijaa henkilökohtaisesti sähköpostilla ja sain vastauksenkin.  Kirjoitin kirjan pohjalta useamman blogipostauksen.

Voivatko miehet ja naiset olla ystäviä?

Miksi tarvitsen sekaystävyyksiä? 

Naisen ja miehen väliset ystävyydet Raamatussa



2. Rebekah Merkle: Eve in Exile And The Restoration of Femininity


Viktorianaikaiset pyörtyilevät seurapiirirouvat ja 50-luvun lähiovaimot kaipasivat kyllä vapautusta, mutta feminismi on ajanut naiset tylsään umpikujaan, jossa vastaamatta edelleenkin on peruskysymys: mitä varten Jumala on luonut naiset?

Merklen kirjoitustyyli on vauhdikas ja huumorintajuinen, mutta hän ei naamioi sillä keskeneräisiä ajatuksia.  Päinvastoin, Merklen kirjassa syvällisyys ja käytännönläheisyys paljastavat feminismin pinnallisuuden ja maalaavat houkuttelevan kuvan nykyajan raamatullisesta naisellisuudesta.  Se ei ole sitä, mitä ajattelisit.  Eve in Exile oli inspiroimassa tätä blogipostausta.

Naiseus on korvaamatonta 


3. Sally Clarkson: Own Your Life - Living with deep intention, bold faith, and generous love


Clarkson on ansainnut varauksettoman suositteluni.  Ensikosketus hänen kirjoihinsa tuli eräältä ystävältä lainatun lastenkasvatuskirjan kautta, jossa vaikutuksen teki evankeliumiin keskittynyt vanhemmuus.  Tämä on kirja, jonka toivoisin jokaisen naisen lukevan: elämänkokemuksia evankeliumi, perhe ja rakkaus keskipisteessä.

Own Your Life eli omista elämäsi haastaa naisia elämään uskoa todeksi.  Meillä on jokaisella vain yksi ainoa elämä ja voimme päättää hyvin paljon siitä, miten sen vietämme.  Naisena meillä on suuri vaikutus perheeseemme ja muihin elämämme ihmisiin, mutta hyvä vaikutusvalta vaatii suunnitelmallisuutta.  Luomalla heille rakastavan kodin ja luotettavat ihmissuhteet olemme tekemässä maailmasta parempaa paikkaa.


4. Jim Putman: Real Life Discipleship


Seurakuntatyö on meille henki ja elämä.  Siihen liittyvää materiaalia on kyllä tarjolla, mutta ei aina niin järkevässä muodossa.  Epäröin ensin amerikkalaisen opetuslapseuskirjan ostamista, sillä usein tällaiset kirjat ovat tiukasti kulttuuriin sidottuja.  Koin iloisen yllätyksen tämän erinomaisen kirjan äärellä.

Putman kertoo oman seurakuntansa opetuslapseustyöstä.  Heidän seurakuntansa kasvaa, mutta numeroita tärkeämpää on se, että jokainen jäsen on osa opetuslapseusprosessia.  He puhuvat hengellisestä kasvuprosessista termeillä hengellinen vauva, hengellinen lapsi, hengellinen nuori ja hengellinen vanhempi.  Jokainen aloittaa vauvavaiheesta, mutta heidän odotetaan kasvavan vastuulliseen vanhemmuuteen hengellisessä elämässään.

Pienryhmissä tapahtuva kasvu perustuu vahvasti Raamatun kertomuksiin, ja sen vuoksi Putmanin kuvaama malli sopii jokaiseen kulttuuriin ja kieleen.  Emme voi mennä vikaan seuraamalla Raamatun periaatteita hengellisessä elämässämme.  Meillä on kirkoissamme ja seurakunnissamme liian paljon vauva- tai lapsivaiheeseen jääneitä kristittyjä.  Suosittelen kirjaa kaikille, jotka välittävät seurakunnasta, ihmisistä ja opetuslapseustyöstä.


5. Susan Hunt: Spiritual Mothering - The Titus 2 Model For Women Mentoring Women


Eläkeikäisestä Huntista on nopeasti tulossa suosikkikirjailijani.  Hänen lapsille kirjoittamansa ABC-muistolausekirja perustuu vahvasti armoon ja Pyhän Hengen rooliin päivittäisessä elämässämme.  Tämä hengellisestä vanhemmuudesta ja mentoroinnista kertova kirja antaa näyn seurakunnan keskellä tapahtuvaan naistyöhön. 

Hunt antaa paljon esimerkkejä hengellisestä vanhemmuudesta sekä omista kokemuksistaan että Raamatun henkilökuvista.  Hänen kuvauksensa Tabitasta oli innoittamassa alla olevaa postausta.  Haaveenani on, että heräisimme ymmärtämään hengellisen vanhemmuuden tarpeen ja tarkoituksen seurakunnissa.  Nuoremmat naiset kaipaavat vanhempien naisten esimerkkiä, ohjeita ja ystävyyttä.  Naisten välisestä opetuslapseustyöstä hyötyy koko seurakunta. 

Tabita - rakkauden teot tekevät ihmisestä kuolemattoman


6. Corrie Ten Boom: Amazing Love: True Stories of the Power of Forgiveness


Jos jollakin on lupa puhua anteeksiantamuksesta ja Jumalan rakkaudesta, se on Corrie Ten Boom.  Hollannin jouduttua Saksan miehittämäksi toisen maailmansodan aikana Corrien kristitty perhe piilotti kodissaan kymmeniä juutalaisia ja pelasti heidät joutumasta keskitysleirille.  Viimein he jäivät kiinni ja joutuivat itse näihin kuolemanpaikkoihin.

Corrie menetti iäkkään isänsä ja rakkaan siskonsa sekä useita ystäviä.  Vapauduttuaan ihmeen kautta keskitysleiriltä Corrie kiersi puhumasta kokemuksistaan, anteeksiantamuksesta ja Jumalasta ympäri maailmaa.  Tähän kirjaan on koottu kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa.  Jos olet lukenut kirjan Kätköpaikka, tämä pikku kirjanen on mielenkiintoinen kurkistus Corrien elämään sodan jälkeen ja täynnä viisautta, jota on mahdotonta saada käymättä läpi suuria kärsimyksiä ja raskaita pettymyksiä.





7.  Michelle Vines: Asperger's on the Inside  


Naisten Asperger on usein vaikea tunnistaa.  Monet heistä kokevat ulkopuolisuuden tunteita ja stressiä työelämän, sosiaalisen elämän ja muiden odotusten paineissa, kuten kirjan kirjoittajakin ennen diagnoosiaan.

Kirjaa suositteli eräs ystäväni, joka on nainen ja jolla on Aspergerin syndrooma.  Se auttoi minua ymmärtämään hänen haasteitaan ja ottamaan huomioon hänen uniikkeja tarpeitaan.  Vines kirjoittaa mielenkiintoisesti kokemuksistaan lapsuudesta, työelämän ja romanttisten suhteiden parissa sekä äitinä ja ystävänä.



8. Gretchen Rubin: The Happiness Project: Or Why I Spent a Year Trying to Sing in the Morning, Clean My Closets, Fight Right, Read Aristotle, and Generally Have More Fun


Rubin halusi olla onnellisempi ja päätti tutkia aihetta.  Kirjan antia ovatkin useat viittaukset erilaisiin tutkimuksiin onnellisuudesta.  Rubin kirjoittaa hauskan rehellisesti onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan.  Erilaisten huolella valittujen onnellisuushaasteiden parissa vietetty vuosi (suosikkikuukauteni kirjassa oli maaliskuu) sai kirjailijan huomaamaan, että voimme todellakin valita olla onnellisia.

Rubinilla on myös jatkokirja Happier at Home: kiss more, jump more, abandon a project, read Samuel Johnson, and my other experiments in the practice of everyday life.  Kirjailija jatkaa onnellisuusprojektiaan keskittymällä asioihin, jotka saavat hänet onnellisemmaksi kotona ja perheen kanssa.  Kirjoissa on paljon vinkkejä, mutta mitään oikotietä onnellisuuteen et niistä löydä.  Yksi Rubinin elämäntotuuksista on "Ole Gretchen" eli ole oma itsesi ja tee onnellisuutesi hyväksi asioita, jotka sopivat sinulle.



9. Gene Stratton-Porter: Freckles ja A Girl of the Limberlost


Suloisen vanhanaikainen kirja lojaalista ja ahkerasta orpopojasta, luonnon kauneudesta ja rakkaudesta.  Jatkokirja kertoo köyhän ja ankaran äidin opiskelemaan tahtovasta tytöstä.  Stratton-Porter kirjoittaa upeasti luonnosta ja päähenkilöiden kasvua on kutkuttavaa seurata.  Kirjat voi huoletta antaa lapsille luettavaksi, mutta niissä on samaa tyttökirjaklassikoiden taikaa, joiden parissa viihtyy aikunenkin lukija.

Luin muutkin Stratton-Porterin kirjat, joita löysin Kindle-muodossa, mutta nämä kaksi erityisesti olivat kauniita kertomuksia. 


10. Liane Moriarty: What Alice Forgot


Luen novellit yhtenä haukkapalana ja siirryn nopeasti uuteen tarinaan.  Tässä kirjassa oli sitä jotain, joka saa muistamaan ja miettimään aihetta vielä kauan lukemisen jälkeenkin.  Nelikymppinen Alice herää onnettomuuden jälkeen ja huomaa menettäneensä viimeiset 10 vuotta muististaan.  Hän ei muista lapsiaan eikä syitä lähestyvälle avioerolleen.

Alice on muuttunut hurjasti 10 vuoden aikana eikä pidä kaikista muutoksista, jotka hän nyt "ensimmäistä" kertaa kohtaa.  Tämä laittaa ajattelemaan monia oman elämän pieniä juttuja, jotka pitkällä tähtäimellä tulevat tekemään suuria muutoksia.  Nyt en olekaan niin varma, että haluan niitä enää pitää elämässäni...erityisesti avioliitossa.  Alice joutuu kamppailemaan voittaakseen perheensä ja elämänsä takaisin - kirjassa on yllättävä loppu.


11. Pete Scazzero: Emotionally Healthy Spirituality


Et voi olla hengellisesti kypsä, jos olet tunne-elämässäsi jumissa.  Pastorina toiminut Scazzero tietää, että seurakunnissamme on paljon ihmisiä, joiden tunnemaailma on täysin lapsen tasolla.  Se vaikuttaa myös hengelliseen kypsyyteen.  Jos haluat kasvaa uskonelämässäsi, sinun on tunnistettava muitakin elämänalueita, joilla sinun tulee kasvaa.

Emotionaalisesti tasapainoinen kristitty rakastaa Jumalaa ja rakastaa muita ihmisiä.  Hän osaa hyväksyä ja käsitellä vaikeitakin tunteita, eikä jää tunteenpurkausten (omien tai muiden) vangiksi. Hän osaa kohdata ristiriitoja ja ratkaista ne aikuisella asenteella.  Aikuisuuteen kasvaminen vie aikaa ja käy kipeää, mutta se on sen arvoista.


12. Sheila Wray Gregoire: The Good Girl’s Guide to Great Sex


Suosittu kristitty avioliittobloggaaja kirjoittaa seksistä.  Gregoire käy läpi kaiken mahdollisen fyysiseen intiimielämään liittyen hääyöstä alkaen.  Kirja ei ole kuitenkaan mikään tekniikkaopas, vaan siinä pureudutaan niihin asioihin, joiden on oltava paikoillaan ennen kuin naiset löytävät todellisesti tyydyttävän seksielämän.  Vihje: naisten tärkein rakasteluun tarvittava elin on aivot.

Tätä opasta voin suositella kaikille avioliittoon valmistautuville ja avioliitossa oleville!  Kirjassa kuullaan myös muita kilttejä tyttöjä ja Gregoire ripottelee kivoja piristysvinkkejä rakkauselämään pitkin kirjaan. Kuulin, että kirjaa ollaan suomentamassa, joten nyt sitten odottamaan, että tämä huippukirja ilmestyisi suomen kielellä!



Olen lukenut useita romaaneja seuraavilta kirjailijoilta.  Heidän uutuuksiaan kannattaa seurata ja niitä odotellessa paneutua aikaisempiin kirjoihin:

Steven James, jännityskirjoja.

Francine Rivers, romanttisia novelleja ja Raamatun henkilöihin perustuvia kirjoja.

Tessa Afshar, Iranista kotoisin oleva Afshar kirjoittaa elävästi Raamatun naisista.

Travis Thrasher, jännityskirjoja, romantiikkaa myös.

Maeve Binchy, Irlantiin perustuvia lämminhenkisiä kertomuksia kuvitteellisista henkilöistä.

John Grisham, jännitys/lakimieskirjoja.

Liane Moriarty on minulle uusi tuttavuus, jonka kirjoja aion lukea muitakin.  Moriartyn kirjoja löytyy myös suomeksi.  Kävin juuri ostamassa The Husband's Secret itselleni joulu uudenvuodenlahjaksi! :)

Kirjalistan analysointia:


Miesten kirjoittamia 25
Naisten kirjoittamia 43
Mies-naisparin yhteistyö 2
Kokoelma useilta kirjoittajilta 1


Asia/opetuskirjoja: 13
Elämänkertoja/muistelmia: 11
Romaaneja/novelleja: 46
Hartauskirjoja: 1


Tästä on hyvä suunnitella ensi vuoden listaa.  Haluan tasapainoa romaanien ja asiakirjojen välille.  Asia-ja opetuskirjoissa haluan ensi vuonna lukea erityisesti avioliittoon ja lastenkasvatukseen liittyviä kirjoja. 


Raamattu läpi vuonna 2018



Tärkeimmäksi väittämäni kirja on Raamattu, joten mietin tapoja varmistaa, että luen Raamatun kirjoja läpi.  Ehkäpä vuorottelen niin, että aina yhden kirjan loppuun luettuani luen yhden kirjan Raamatusta, ennen kuin siirryn uuteen kirjaan.  Pitemmät Raamatun kirjat voi jakaa muutamaan osaan.  Raamatussahan on 66 kirjaa, mutta osa on vain muutaman luvun mittaisia. 

Syvempi Raamatunopiskelu on jatkuvasti osa elämääni, joten se tulee jatkumaan tämänkin vuoden aikana. Viimeksi kävin läpi Korinttolaiskirjeen hyvän kommentaarin kanssa.  Matteuksen evankeliumin opiskelu on vielä kesken.  Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? 

Onko sinulla jo lukusuunnitelmia tälle vuodelle?  Oliko listassani tuttuja kirjoja? 



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Book Stack On Wood Shelf” by vorakorn
“Holiday Time” by Simon Howden

30.12.2017

Tyhjä sivu uudelle vuodelle



En tiedä teistä lukijoista, mutta aika moni yleensä tekee uuden vuoden lupauksia.  On kiva suunnitella uudelle vuodelle hyviä ja hyödyllisiä asioita ja luvata jättää huonommat harrastukset vähemmälle.  Kuinka moni sitten jatkaa lupaustensa parissa helmikuun jälkeen onkin sitten toinen aihe.

Olen miettinyt uuden vuoden lupauksia ja vuoden sanan valintoja luettuani tämän postauksen.  Kirjoittaja ehdottaa, että jättäisit uuden vuoden suunnitelmat tyhjäksi. 

Ajatus muistutti minua eräästä nuorena kuulemastani puheesta.  Puhuja kuvaili, miten meillä on usein suunnitelma omaa elämäämme varten.  Haluamme tiettyyn ammattiin.  Haluamme mennä naimisiin.  Haluamme asua tietynlaisessa talossa ja ajaa tietynlaista autoa.  Lapsien lukumäärä on suunniteltu ja harrastukset valittu.  Päätämme asuinpaikkamme ja valitsemme seurakunnan.  Olemme ikään kuin kirjoittaneet oman elämämme päämäärät ja luoneet sopimuksen, jonne on alle jätetty tyhjä viiva.  Sitä tarjoamme Jumalalle allekirjoitettavaksi. 

Puhuja rohkaisi meitä tekemään toisenlaisen sopimuksen.  Siinä jättäisimme paperin tyhjäksi ja alle laittaisimme oman allekirjoituksemme.  Sitten tarjoaisimme tyhjän paperin Jumalalle, ja Hän saa suunnitella elämämme yksityiskohtia myöten.  Kaiken vakuutena on Hänen allekirjoituksensa, jolla Hän lupaa pitää huolen, että Hänen suunnitelmansa toteutuu. 

Uuden vuoden aloittaminen tyhjällä paperilla kuulosta juuri nyt hyvältä.  Luonteelleni on tyypillistä elää tulevaisuudessa.  Minusta on ihanaa suunnitella asioita ja luonnostella tulevia juttuja.  Mietin usein ”Miten tämä asia toimisi paremmin”. 

Mutta en halua olla esteenä Jumalan suunnitelmille.  En halua kiirehtiä omien suunnitelmieni kanssa niin, että en kuule Hänen ääntään. 

Tyhjä paperi antaa tilaa ottaa vastaan Jumalan suunnitelmat.  Se on luottamuslause ja uskon osoitus Jumalaa kohtaan.  Siihen, että Jumala välittää minusta ja pienestä elämästäni. Ja siihen, että Hänellä on suunnitelma minua kohtaan. 

Se vaatii myös omien suunnitelmien luovuttamista.  Tämä on vaikeaa.   Monet suunnittelemani asiat ovat hyviä ja hyödyllisiä.  Haluan silti oppia vastaanottamaan parempia asioita.  Ja täytyy myöntää, että kontrollointi on väsyttävää.  Päivä kerrallaan eläminen antaa toivoa: tänäänkin Hän on auttanut, yhäkin Hän tulee auttaman. 

Osaanko elää juuri tässä päivässä ja kuunnella, mitä Jumala haluaa sanoa minulle hetki hetkeltä?


Vuoden sanaa miettiessäni mieleeni tuli sana ”Kuuntele”

Haluan olla parempi kuuntelija. 

Se sopii hyvin yhteen tyhjän paperin kanssa.  Haluan kuunnella Jumalaa.  Hänen äänensä kuuleminen on elintärkeää minulle.  Osaanko rauhoittua tarpeeksi kuullakseni Häntä?  Osaanko luoda tilaa vain ollakseni Jumalan läsnäolossa, Hänen Sanaansa tutkien, Hänen ääntänsä kuunnellen? 

Kuunteleminen on myös muiden ihmissuhteiden perusta.  Haluan kuunnella miestäni ja lapsiani paremmin kuin tähän asti.  Olen herännyt viime aikoina huomaamaan, miten kärsimätön ja itsekäs olen.  Suojelen itseäni muiden tarpeilta, koska minusta ei nyt riitä jaettavaksi.  Mutta en halua olla kärsimätön ja itsekäs.  Toiveenani on olla kärsivällinen ja antelias oman itseni, ajankäytön ja läsnäolon suhteen. 

Kuunteleminen on myös iso osa työtäni.  Olen ihmiskeskeisessä työssä ja jos en kuuntele, en tee työtäni hyvin.  Vaikka minulla olisikin jo vastaus, on kuunteleminen ensimmäinen askel.  Kuunteleminen on kunnioitusta. 

Haluan myös kuunnella nauttiakseni.  Tänä vuonna lapset ovat opiskelleet lintuja, ja olen herännyt huomaamaan lintujen positiiviset puolet.  Aiemmin toivoin, että pulut menisivät muualle sotkemaan.  Nyt houkuttelemme pihallemme lintuja (kissat ja koirat eivät auta).  Haluan ottaa aikaa linnunlaulun kuunteluun.  Haluan kuunnella tuulen huminaa, aaltojen loisketta, puiden suhinaa, hiljaisuutta.  Hyvää musiikkia.  Lasten naurua.  

Haluan kuunnella myös kehoani.  Mikä olisi juuri nyt minulle hyväksi?  Liikunta vai lepo?  Juusto vai porkkana?  Uni vai tsemppaus?

Niinpä kun alan kirjoittaa ensi vuodelle suunnitelmia, aloitan tyhjällä paperilla.  

Sitten kuuntelen. 



Kuvat
FreeDigitalPhotos.net
“Old Notebook With Pencil” by Nuttapong
“Blank Paper With Pencil And A Cup Of Coffee On Wood Table” by J.Chaikom

21.12.2017

Joulun miespäähenkilö

article-1

Jouluevankeliumi on monisyinen kertomus, siitä löytyy aina jotain pohdittavaa.  Tänä vuonna kiinnitin huomiota joulukertomuksen miespäähenkilöön, Joosefiin.  Hänestä kerrotaan vain muutamissa Raamatunkohdissa, mutta jakeista paljastuu rehellinen, oikeudenmukainen ja lempeä mies.

Joosef oli kihloissa nuoren Marian kanssa.  Kihlaus sen ajan kulttuurissa oli sitova lupaus avioliitosta.  Yleensä kihlatut olivat hyvin nuoria ja naimisiinmeno tapahtui vasta jopa muutaman vuoden kuluttua kihlauksesta.  Joosefin elämässä oli asiat hyvin.  Hänellä oli ammatti ja vaimo valittuna.  Juutalaisperinteissä naimisiinmeno oli hyvin tärkeä velvollisuus – juuri kukaan ei jäänyt poikamieheksi.

Joosefista kerrotaan, että hän oli hurskas, siis oikeamielinen ja hyveellinen.  Joosef totteli Jumalan käskyjä koko sydämestään ja eli elämäänsä parhaansa mukaan Jumalaa miellyttäen.  Hän oli valinnut kihlatukseen tytön, jolla oli samat arvot.  Maria eli Jumalaa kunnioittavaa elämää. 

Mutta sitten tapahtui Joosefin elämän suuri shokki, joka uhkasi tuhota hänen tulevaisuudensuunnitelmansa.  Maria kertoi olevansa raskaana.  Ei kai ole mitään, joka loukkaisi nuorta sulhasta pahemmin.  Miten Maria oli voinut pettää häntä?  Joosef nimittäin tiesi, ettei itse ollut lapsen isä. 

En syytä Joosefia siitä, ettei hän uskonut Marian selitystä raskaudestaan.  Enkeli?  Neitsyen raskaus?  Miten se voi edes olla mahdollista!  Ehkä Joosef oli unohtanut profeettojen lupauksen neitsyen raskaaksi tulemisesta, tai hän ei vain suostunut uskomaan, että juuri hänen morsiamensa oli tämä valittu nainen.

Joosefin mielen täytti häpeä, jonka Maria aiheutti itselleen ja hänelle.  Kyllä nyt naapurit saisivat juorunaihetta, joko syyttäen heitä yhdessä synnistä, tai syyttäen Mariaa sulhasensa pettämisestä.  Ei hyveellistä miestä, joka oli koko elämänsä ajan tehnyt oikein, voisi tämän pahemmin loukata. 

Joosef tekee valintansa.  Hän aikoi jättää Marian kaikessa hiljaisuudessa.  Tästä paljastuu, että hänen uskonnollisuutensa oli syvempää kuin vain sääntöjen noudattamista.  Lakihenkinen ihminen noudattaisi Jumalan lakia loppuun saakka, ihmisistä välittämättä.  Joosefilla oli oikeus, tai velvollisuus, kertoa Marian synnistä yhteisön uskonnollisille johtajille.  Jos Joosef olisi ollut huolissaan vain omasta maineestaan, hän olisi raahannut Marian tuomioistuimen eteen.  Häntä olisi uskottu, olihan hän mies. 

Mutta Joosef ajatteli myös Mariaa, pettäjää.  Hän ei halunnut häpäistä Mariaa julkisesti.  Hän ei toivonut Marialle kohtalokasta rangaistusta, vaikka tämä olikin ihmisten silmissä avionrikkoja.  Niinpä hän päätti purkaa kihlauksen salassa. 

Kihlauksen purkaminen oli yhtä suuri asia kuin avioero.  Joosef olisi nyt merkitty mies.  Olisiko hänellä enää mahdollisuutta löytää uutta vaimoa?  Haluaisiko kukaan kunnon tyttö miestä, jonka edellinen kihlaus päättyi niinkin epämääräisissä olosuhteissa?  

Emme tiedä keskusteliko Joosef näistä asioista kenenkään kanssa vai painiskeliko hän ajatustensa kanssa yksin rakennustöidensä lomassa.  Mutta Joosef ei ollut yksin!  Jumala tiesi hänen pelkonsa ja ahdistuksensa ja lähetti enkelinsä puhumaan Joosefille unessa. 

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.  Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."  Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Matteus 1:20-25.

Joosefin teot puhuvat hänen luonteestaan.  Hän totteli Jumalaa, vaikka koko tapahtuma oli varmasti ollut nöyryyttävä kokemus.  Joosefin vahvat periaatteet eivät tehneet hänestä ylpeää, vaan hän oli herkkä Jumalan äänelle.  Hän totteli Jumalan käskyä välittömästi ja otti vastuun Mariasta, syntymättömästä lapsesta ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan. 

Miten onnellinen yhteen tuleminen se olikaan!  Maria ei ollutkaan pettänyt miehensä luottamusta, vaan hän oli Jumalan valittu!  Vaikka ihmiset voisivat aina puhua siitä, miten raskaus alkoi ennen heidän virallista yhteentuloaan, tiesivät Joosef ja Maria, että tässä ei ollut mitään epäpyhää.  Päinvastoin, Jumala oli erityisesti pyhittänyt tämän raskauden.

Kun vauva syntyi, Joosef oli se, joka antoi pienokaiselle nimen: Jeesus.  Voin kuvitella, kuinka tuoreet vanhemmat ihastelivat lastaan tallin hämärässä.  Innostuneiden paimenten ja pitkän matkan tehneiden tietäjien tulo vahvisti Jumalan ilmoitusta.  Tämä lapsi todellakin on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. 

Vanhemmuus on suuri vastuu.  Kokonainen elämä on minun käsissäni.  Miten tulen selviytymään, ja vielä tätäkin suurempi kysymys: miten lapseni tule selviytymään uutuudesta epävarmoissa käsissäni?  Olen usein lohduttautunut ajatuksella, että Jumala antoi meille juuri tämän lapsen.  Me olemme täydellisen sopivat vanhemmat juuri tälle pienokaiselle. 

Kokiko Joosef epävarmuutta ajatellessaan tätä tehtäväänsä?  Hänhän oli vaatimattomissa oloissa kasvanut rakentaja, eikä vaikutusvaltaisen hallitsijasuvun jäsen.  Miten hän osaisi kasvattaa kuninkaan, jolle koko maailma tulee notkistamaan polvensa?  Miten olla isä Jumalan Pojalle?!

Kaikesta huomaa, että Jeesuksen syntymä oli tarkoin suunniteltu tapahtuma.  Jokainen yksityiskohta oli huolella valmisteltu.  Jumala oli valinnut juuri tämän nuoren naisen ja juuri tämän miehen kasvattamaan oman Poikansa.  Jumala halusi Jeesuksen kasvavan sekä äidin että isän huolenpidossa.  Ehkä Maria ja Joosef vahvistivat itseään näillä ajatuksilla.  Jumala antaisi heille viisautta kasvatustehtävään. 


Joosefin luonteen jalous tulee esiin kasvatti-isän roolissa.  Hän otti pojan omakseen ja teki kaikkensa suojellakseen häntä.  Ja Jeesus kasvoi kutsuen häntä isäksi.  Itse kasvatti-isän kasvattamana lapsena tiedän, miten tärkeää on olla täydellisesti osa perhettä, jossa biologisen siteen puuttuminen ei koskaan vaikuta perheen sisäisiin suhteisiin.   
  
Kun enkeli jälleen unessa varoitti Joosefia murhanhimoisesta kuningas Herodeksesta, Joosef pakeni keskellä yötä Egyptiin pienen perheensä kanssa.  Maria, Joosef ja Jeesus elivät vuosia pakolaisena vieraassa maassa ja kulttuurissa.  Jeesuksen turvallisuus oli tärkeämpää kuin oma yritys, perhe, suku ja isänmaa.   

Joosefille ei kerrottu kuinka pitkä pakolaismatkasta tulisi, mutta Jumala lupasi ilmoittaa, kunnes olisi turvallista palata takaisin Israelin maahan.  Jumala oli varustanut heidät matkalle tietäjien lahjojen kautta.  Jumalan huolenpito saa lohduttaa myös meitä vanhempina, kun joudumme kohtaamaan elatuksen murheet ja haasteet lapsiperheenä.

Kun Jumala oli jälleen unien kautta johdattanut Joosefin perheineen Nasaretiin, he asettuivat elämään tavallista lapsiperhearkea.  Joosef opetti lapsilleen Jumalan käskyt ja säädökset ja vei perheensä joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan (Joosef ja Maria saivat useita lapsia yhdessä).  

Jeesuksen ollessa 12-vuotias vanhemmat huomasivat, että Jeesus olikin jäänyt Jerusalemiin ja he löysivät hänet kolmen päivän kuluttua temppelistä keskustelemassa lainoppineiden kanssa.  Tämä on viimeinen kerta, kun Joosef mainitaan Raamatussa. 

Jeesus totesi huolestuneille vanhemmilleen: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.  Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.  Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Luukas 2:41-52. 

On hyvin todennäköistä, että Joosef ei koskaan nähnyt Jeesuksen ihmeitä eikä kuullut hänen opetuksiaan.  Hän oli uskollinen juuri siinä tehtävässä, johon Jumala oli Hänet valinnut.  Joosef kasvatti maailman tunnetuimman opettajan, ihmeidentekijän, Vapahtajan.  Hän oli maallinen isä Jeesuksen elämässä.  Hän laittoi vaimonsa ja lapsensa tarpeet omiensa edelle, jopa uhrasi maineensa ottaakseen paikkansa Jumalan pelastussuunnitelmassa.  Hänen uskollisuutensa oli hänen hienoin ominaisuutensa.  

Vaikka jouluna juhlimme Jeesusta, on joulukertomuksen miespääosa jättänyt meille suuret saappaat täytettäväksi.  Saakoon jokainen lapsi kokea elämässään samankaltaista itsensä uhraavaa isän rakkautta, ja saakoon jokainen isä kokea samaa Jumalan yliluonnollista huolenpitoa ja johdatusta kasvatustehtävässään.   

Upea laulu Joosefista: Michael Card, Joseph’s song.  Kertosäe:

Father show me where I fit into this plan of yours
How can a man be father to the Son of God
Lord for all my life I've been a simple carpenter
How can I raise a king, How can I raise a king

Toivotan Jumalan siunaamaa joulua jokaiselle lukijalle! 

     



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...