26.6.2012

Tunnustuksia

Eräs bloggaaja kirjoitti: “Ei minulla ole kiusausta ryöstää pankkia, murhata ketään tai edes tehdä aviorikosta.  Mutta nämä (kielenkäytön) synnit ovat todistettavasti uskomattoman juurtuneita ja kauhistuttavan yleisiä puheessani.”  

Tervetuloa todellisuuteen.  En pysty hillitsemään kieltäni.  Eikä kyseessä ole yrittämisen puute, ei se, että huolettomasti vapauttaisin kieleni kannat.  Haluan puhua vain sitä, mikä on Jumalan tahdon mukaista.  Oikeasti kaipaan olevani puheessani puhdas ja pyhä...en halua satuttaa ketään enkä tehdä syntiä kielelläni.  Mutta epäonnistun, voi miten helposti epäonnistunkaan!  Olen voimaton tätä pientä lihanpalaa hallitsemaan.

Kerron kohta esimerkin, mutta haluan sanoa tässä välissä sen, että tämän harjoituksen tehtävä ei ole jotenkin ahdistaa ihmisiä lain alle ja saada meitä tuntemaan olonsa huonoksi ja syntiseksi.  Tämän harjoituksen tehtävä on näyttää meille, että me olemme lihamme vallassa...mitä sydämemme motiivit ovat ja miten meidän tulee nopeasti tehdä parannus kielen synneistä ja vastaanottaa anteeksiantamus Jumalalta.   Syntiinlankeamisen ainoa ihana puoli on se, että anteeksiantamus ja armo on aina runsaasti ja ilman ehtoja tarjolla niille, jotka syntinsä tunnustavat.  Jos et “koskaan” lankea syntiin (siis et koskaan myönnä sitä) etkä siis koskaan pyydä anteeksi keneltäkään, et saa kokea anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen riemastuttavaa vapautusta ja iloa.  Joten iloitse: olet paljon pahempi kuin ajattelet olevasi!  Mutta muista: evankeliumi on paljon suurempi kuin ajattelet sen olevan!  (Nämä kaksi viimeistä lausetta ovat Sonship-kurssin sloganeita :)

Mitä tapahtui?  Ensimmäinen päivä meni suhteellisen hyvin: eihän ole mitään motivoivampaa kuin kertoa kaikille, että pyrit hillitsemään kielesi viikon ajan!  Päivä kakkonen.  Olimme ihanan aurinkoisella ilmalla huvipuistossa ja festivaaleilla.  Kolme lasta mukana.  Kuopus on alle kolmevuotias ja meillä ei ole rattaita...olemme miettineet rattaiden ostoa (olemme anoppilassa emmekä ottaneet mitään mukaan), mutta se vaan aina jää.  

Aamupäivä meni hyvin, söimme makeanpuoleisen lounaan ja nautimme kaikesta ympärillämme olevasta kivasta.  Mutta kuopuksen päiväuniaika tuli ja meni, ja alkoi jaloissa roikkuminen ja “Äiti ota syliin!”-kinuaminen.  Vaikka kuopus onkin keveä ja mukava kantaa ei tee nyt yhtään mieli kuljettaa häntä iltapäiväauringossa itseä kuumentamassa.   

Ja niin sorrun sitten valittamiseen.  Ironista kyllä olin ajatellut lankeavani vaikka mihinkä muuhun kielen syntiin vain.  Valittamisen lopettamista olen harjoitellut jo niin pitkään.  Mutta nyt kuulen itseni valittavan miehelleni:  “No nyt ei ole sitten niitä rattaita.  Olen niistä sanonut jo monta kertaa.  Ostetaan rattaat.  Meidän pitäisi ostaa rattaat.  Eikö olisi aika jo ostaa rattaat?  Mutta tässä sitä ollaan ilman rattaita.”

Ja omituisinta oli se, että samalla kun kuulin itseni valittavan ja heittävän syytä mieheni niskoille, tiesin, että se on väärin, mutta en vain pystynyt lopettamaan.  Jatkoin ärsyttävää yksinpuheluani, jossa taitavasti viestitin miten MINÄ olin yrittänyt saada ostettua rattaita ja kuinka niitä oikeasti tarvitaan, mutta niitä ei nyt vain ole vielä ostettu.  Enkä pystynyt olemaan hiljaa.  

Mitä tämä paljastaa sydämestäni?  

Jokainen (kielen) synti kasvaa jostain syvemmästä juuresta.  Näitä juuria ei ole helppo tunnistaa varsinkaan omasta puheesta.  Sen vuoksi samaan syntiin langetaan uudestaan ja uudestaan: käytöstä on vaikea muuttaa ymmärtämättä ja paljastamatta sen taustalla vaikuttavaa uskoa tai motiivia, juurta.  Mutta jos juuren saa paljastettua, siihen voi soveltaa evankeliumin sanoman.

“Tämä kieli-harjoitus auttaa meitä näkemään henkilökohtaisesti, että me tarvitsemme evankeliumia joka päivä.  Se myös havainnollistaa kuinka nopeasti me oikeutamme käytöksemme ja kuinka kovasti me haluamme näyttää hyvältä ja olla oikeassa.  Kielemme paljastavat paljon syvemmän todellisuuden.  Ne näyttävät meille, että jotain paljon isompaa on pinnan alla.  Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.  Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” (Matteuksen evankeliumi 12:34b-35).  Kieli on sydämen pienenpieni uloke, joten se paljastaa mihin me uskomme ja keneen olemme sitoutuneita.  

Kielemme myös näyttävät meille miten hengellisesti ylpeitä ja oma-vanhurskaita me olemme.  Esimerkiksi kriittinen kieleni usein paljastaa sydämen, joka on surullisesti menettänyt kosketuksen siihen, miten paljon olen saanut vastaanottaa armoa, rakkautta ja anteeksiantamusta.  Tiedän sen, koska kieleltäni ei virtaa rakkaudellisia asioita, vaan asenne, joka pitää itseään parempana ja tietää paremmin kuin muut.  Olen oikeassa ja he ovat väärässä, ja minun pitää osoittaa se kaikille, jotta se on heillekin selvää.  Valitan, koska tiedän, että olen oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.  Samalla tavalla vaistomainen puolustautumiseni ja kykenemättömyyteni pyytää anteeksi rehellisesti ja nopeasti osoittaa sen, että en todella luota Kristuksen olevan minun maineeni ja vanhurskauteni.  Minun täytyy ylläpitää hyvää suoriutumis-ja esiintymislistaa toisten silmissä.  Tarvitsen sitä, että ihmiset ajattelevat minun olevan parempi kuin he tietävätkään (kun itse asiassa voin turvallisesti sanoa, että olen oikeasti pahempi kuin mitä he ajattelevat).  Nämä ja muut epäonnistumiset todistavat sen, miten helposti liun evankeliumiin perustuvasta elämästä pois.”  (Sonship-kurssin käsikirjasta, oma suomennos).

Diagnoosi: aina oikeassa - Oireet: valittaminen. 


Valittaminen kertoo sydämestä, joka on mielestään oikeassa ja joka haluaa osoittaa toisille miten he ovat väärässä.  Minä tiedän paremmin, niin, paremmin kuin mieheni, paremmin kuin jopa itse Jumala! Sillä jos uskon, että Jumala sallii kaikki tilanteet ja hetket elämässäni tapahtuvan, niistä valittaminen kertoo sen että olisin itse tehnyt paremmat päätökset.  



Kun diagnoosi on selkeä, on helppo ottaa nöyrtymisen lääke vastaan:  minä en ole aina oikeassa.  Mutta Jumala on.  Jumala ei tee virheitä.  Jumala ei erehdy.  Jumala ei ole väärässä.  Mutta minä teen virheitä, erehdyn ja olen väärässä.  



Lähipiirissämme on yksi ihminen, joka on aina oikeassa.  On todella rasittavaa käydä keskustelua ihmisen kanssa, joka ei voi koskaan myöntää, että erehtyi tai oli väärässä.  Aina osaa selittää ja puolustaa sanojaan ja tekojaan, aina oli oikeassa ja oikeilla motiiveilla liikenteessä.  

En halua olla valittaja, en halua yrittää pitää yllä kuvaa, että olen aina oikeassa.  Saan vapautua täydellisyyden tavoittelusta, koska uskon Jeesukseen, joka on tehnyt jo kaiken täydellisesti.  Saan vain luottaa. 


Ainakin tämä puoli minusta ja kielenkäytöstäni on nyt paljastunut. Ja kumma kyllä ei tämä ollut ainoa tapa millä lankesin käyttämään kieltäni väärin...Mutta kuten eräs evankelista sanoi: “Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa”.    


Tässä aivan ihana laulu:




San&Säv. Lasse Heikkilä


Haluan vielä sanoa uudelleen, että kun kiinnität huomiota kielenkäyttöösi ja kun lankeat tekemään syntiä puheellasi, älä vaivu epätoivoon, masennukseen ja itsesi syyttelyyn.  Käänny nopeasti Jeesuksen ristin puoleen, tunnusta syntisi ja saat kokea anteeksiantamuksen.  Et koe vapautusta jos keskityt itsesi paranteluun tai jos yrität kovemmin.  Et pysty siihen.  Mutta saat vapauden kun luotat siihen, että Jeesus on jo täyttänyt kaiken sinun puolestasi: sinun tehtäväsi on vain uskoa!  


C


Siunattua päivänjatkoa!


P.s. Täältä löytyy hyvä artikkeli kielenkäytöstä sekä postitiivisessa että negatiivisessa mielessä!

15.6.2012

Pystytkö hillitsemään kielesi - viikon haaste

Olen kuullut jonkun kuvaavan Jaakobin kirjoittamaa kirjettä kristityn elämän käytännön oppaaksi, jossa usko eletään tekoina.  

Jaakob, Jeesuksen veli-puoli,  kirjoittaa selkeästi ja suorasukaisesti.  Hän ei säästele sanojaan eikä silittele kristittyjä myötäkarvaan.  Aloitusjakeessa hän sanoo: “Pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin.”  Ei maalailla ruusuista kuvaa kristityn elämästä.  Ei luvata autuutta ja ongelmatonta elämää.  Aloita uusi elämä Jeesuksen kanssa oikealla asenteella:  ‘Kun joudutte kiusauksiin -  koska ne tulevat väistämättä’, hän sanoo, ‘pitäkää sitä lahjana!’.   

Jaakob kirjoittaa suorin sanoin myös kristittyjen kielenkäytöstä:

“Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.” Jaakob 1:26.  

Luuletko olevasi kristitty? Luuletko palvelevasi Jumalaa?  Jaakobin mukaan jos et pysty hillitsemään kieltäsi, elät itsepetoksessa ja uskonnolliset tekosi ovat tyhjää, tuloksetonta ja turhaa. 



Kieli paljastaa sydämessäsi olevat asenteet, ajatukset ja motiivit.  Sen vuoksi, jos uskot olevasi kunnon ihminen ja hyvä kristitty, tarkkaile mitä suustasi tulee ulos. Jeesus sanoi:Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” (Matteus 12:34-37).  “Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.  Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.  Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”



Joskus on vaikea uskoa ihmistä, joka kutsuu itseään kristityksi, mutta jonka puhe on härskiä, pisteliästä, sarkastista, ivallista, vihaista tai kriittistä. Aivan samoin kuin itsekehu, juoruaminen, valittaminen ja liioittelu, ne eivät tuo mieleen Raamatun kristityille antamia kehoituksia puheen suhteen, joista tässä yksi esimerkki:  "He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille." Tiitus 3:2  


Jumala haluaa valloittaa sydämesi täydellisesti.  Hänelle ei riitä se, että näytät tai kuulostat kristityltä tietyissä tilanteissa, että teet ‘oikeita’ asioita.  Jumala haluaa saada sijan elämässäsi pimeimpiä nurkkia ja lukituimpia komeroita myöten.  Pintamaalauksen sijasta sydämessäsi pitää tapahtua perusremontti, jossa käydään läpi kaikki alueet perustuksesta alkaen.  

Tämän täydellisen uudistuksen tarpeen näkeminen voi olla vaikeaa.  Varsinkin, jos olet jo antautunut Jumalan tahtoon vuosia sitten.  Mitä siellä sydämessä vielä on jäljellä?  Eikö Jeesus hallitse jo jokaista elämänaluetta?  

Psalmissa 139 Daavid kirjoittaa, kuinka Jumala tuntee sinut täydellisesti.  Jumala näkee sinut, ymmärtää ajatuksesi, kaikki sinun tiesi ovat Hänelle tuttuja.  Et voi paeta Häntä.  Hän loi sinut ihmeellisesti ja kirjoitti kaikki päiväsi kirjaansa ennenkuin yksikään niistä oli vielä tullut.  Psalmin viimeisissä jakeissa Daavid pyytää: “Tutki minua Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.  Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”

Daavid ymmärsi sen, että hän on kykenemätön näkemään kaikkea, mitä hänen sydämessään on.  Sydän voi johtaa meidät väärälle tielle ja sydämessä voi olla paljon ajatuksia, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia.  Me tarvitsemme Jumalan apua nähdäksemme alueet, joilla olemme vielä riippumattomia Jumalasta.  Aivan kuin sydämessäsi asuisi vielä saavuttamattomia kansoja, jotka eivät ole tehneet parannusta jumalattomista teistään ja teoistaan ja kääntyneet armon evankeliumin puoleen.  Näillekin alueille tarvitaan evankeliumin valo paljastamaan kaikki lika ja pimeys.




"Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta." 
1. Pietarin kirje 3:10

Jaakob käyttää myös suuren osan luvusta kolme kielen kurissa pitämisestä puhumiseen.  Vain täydellinen ihminen pystyy hallitsemaan kieltään.  Ja koska kukaan ei ole täydellinen, Jaakob pystyy väittämään, että kukaan ei pysty kesyttämään kieltä.  “Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.”

"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. 

Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." 
Matteus 15:11.

Eräs tehokas tapa nähdä omassa elämässäsi alueet, joissa olet vielä lihan vallitsema (vs. Pyhän Hengen vallitsema) on tehdä yksinkertainen kieliharjoitus viikon ajan.  

Älä juorua (älä tunnusta toisten ihmisten syntejä).
Älä valita.
Älä syytä.
Älä kerro tekosyitä.
Älä valehtele.
Älä puolusta itseäsi.
Älä liioittele.
Älä kerskaa.

Tämä harjoitus on osa 8 kuukauden kestävää Sonship-kurssia.  Kieliharjoituksen tarkoituksena on saada meidät ymmärtämään kuinka me päivittäin tarvitsemme evankeliumia; olemme todellakin kykenemättömiä muuttamaan sydäntämme pyhäksi ja puhtaaksi. Teemme syntiä puheellamme. Me nopeasti selitämme tekomme oikeiksi ja hartaasti haluamme näyttää hyvältä ja olla oikeassa.  Mutta kielenkäyttömme paljastaa mihin me uskomme ja keneen me olemme sitoutuneita.  

Kun teet tätä kieliharjoitusta, ole valmis tappioon.  Kukaan ei ole pystynyt pitämään näitä sääntöjä viikon ajan - paitsi eräs mies, joka myönsi ettei puhunut viikkoon yhtään mitään, jottei lankeaisi! Mutta ei mykäksi alkaminenkaan ole Jumalan tahto; onhan Raamatussa monta kohtaa, jossa meitä kehoitetaan käyttämään kieltämme hyvään.  Niinpä näiden kieltojen lisäksi harjoittele viikon ajan seuraavanlaista kielenkäyttöä:

Puhu toisista vain hyvää.
Kiitä ja ylistä Jumalaa.
Tunnusta kun olet väärässä tai kun lankeat syntiin.
Puhu rehellisesti ja totuudellisesti.
Julista evankeliumia.

Oletko valmis tähän haasteeseen?  Aion itse aloittaa tämän jälleen kerran.  Kieliharjoituksessa epäonnistuminen paljastaa hyvin sydämen todellisen tilan. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun ajattelet olevasi hyvä tai ainakin parempi kuin suurin osa kristikuntaa. Se on juuri se tilanne, jossa sydämen motiivien paljastuminen on terveellinen muistutus siitä, että kukaan ei ole parannuksen tekemisen ja Jumalan anteeksiannon tarpeen yläpuolella.  


Ensi kerralla katsotaan miten kieliharjoituksessa meni. Jos haluat, kerro kommenteissa muillekin, pystyitkö olemaan synnitön puheesi kanssa.  Mitä asioita nousi esille kun onnistuit tai kun epäonnistuit tässä harjoituksessa? Paneudun seuraavassa postauksessa myös syvemmälle näiden syntien juureen...siihen, mikä saa meidät päästämään suustamme sammakoita. Tähän liittyen: mitä mieltä olet, minkälaisia asioita esimerkiksi  kritisoiminen tai valittaminen kertoo ihmisestä? Entä oman itsensä sanallinen puolusteleminen?

“Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille.” Psalmi 141:3


8.6.2012

Mesileipää

Raamatunluku voi olla taitolaji.  Joskus heittäydyn luovaksi ja luen lukuja tai kirjoja sieltä täältä.  Joskus kiinnityn johonkin aiheeseen (naiseus :) ja haen siihen liittyviä Sananpaikkoja.  Mutta keväällä tartuin "Raamattu vuodessa läpi"-ohjelmaan ja olen lukenut päivittäin osia Vanhasta Testamentista, Uudesta testamentista, Psalmeista ja Sananlaskuista.

Tänään Sananlaskuista oli vain yksi jae:
"Lempeät sanat ovat mesileipää: ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille." (16:24)


Kiinnitin huomiota siihen, miten valtava voima sanoillani voi olla.  Lempeät sanat tekevät hyvää kuulijan sielulle.  Ne voivat toimia fyysisenä lääkkeenä!

Mieleeni tuli monet Jumalanpalvelukset, joissa olen tuntenut Jumalan lempeiden Sanojen hoitavaa vaikutusta.  Sitä on vaikea kuvailla sanoin...mutta kun Sana osuu oikeaan kohtaan ja sen tietää totuudeksi, se saa aikaan parantumista.

Sananlaskuissa on muitakin paikkoja, joissa puhutaan sanojen voimasta:
"Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan." (15:1)

Tämän jakeen muistaminen voi auttaa monessa kiihkeässä tilanteessa ja voi estää asioiden väärään suuntaan etenemisen.  Muistan tämän jakeen usein, kun kohtaan (päivittäisen) tilanteen voimakastahtoisen lapseni kanssa.   Lapsi haastaa ja väittelee ja tunteet kuohuvat.  Mutta ikävien tunteiden vaarallisesti laajentunut ilmapallo lätsähtää nopeasti kun muistan olla lempeä ja puhun myös lempeällä äänellä.  Tämä toimii kaikenlaisissa muissakin kanssakäymisissä.

"Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen" (15:4)

Sananlaskuissa on myös jae, joka sanoo, että kielellä on vallassa elämä ja kuolema (18:21).  Voin valita sanoillani ja äänelläni kumpaa tuon esille ympäristössäni.  Voin haavoittaa pahasti toista ihmistä terävällä kielelläni ja kovilla sanoillani.  Monet kantavat sisällään jo lapsena kuultuja julmia sanoja...jotka ikäänkuin tappoivat jotain viatonta ja kaunista pienen ihmisen sisällä.  Kielen sivaltamat haavat ovat vieläkin sisimmässä.

Mutta muistan myös ne hetket, jolloin joku on sanonut jotain rohkaisevaa ja positiivista minulle, minusta.  Ei ole ihmistä, joka ei tällaista rohkaisua tarvitsisi.  Ehkä on perheitä, joissa ei ole tapana puhua toisille kauniisti, lempeästi ja rohkaisevasti.  Haluan olla tässä asiassa vakavissani ja asettaa omassa perheessäni päämääräksi lempeän, armollisen ilmapiirin.

Mutta kielen hallitseminen on vaikeaa.  Itse asiassa, se on ihmiselle mahdotonta.  Kompastelen asian kanssa päivittäin.  Mitä pitäisi tehdä, jotta myös kielenkäyttöni olisi Jumalan rakastavan, hyvän tahdon mukaista?

Aion kirjoittaa aiheesta lisää, mutta lue alkupaloiksi Jaakobin kirjeen kolmas luku.

(Kuvat)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...