27.12.2011

Puhtaus

Jatkan postauksia Carolyn Mahaneyn kirjan innoittamana.  Hän kirjoittaa naisille, vaimoille ja äideille miten harjoittaa jumalisuutta Tiituksen kirjeen kehoitusten mukaan.  Kirja on kirjoitettu hyvin maanläheisesti ja teksti perustuu Raamattuun.  Jos mietit itsellesi hyvää lukemista uudelle vuodelle, kirjan voi tilata Amazonilta ja sen saa Kindle-versionakin suoraan koneelle. En saa tästä mainostamisesta itselleni mitään, luin kirjan ja se on mielestäni erinomainen.  Aamen :) 


"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5


Kun kirjoitetaan puhtaudesta, tulemme siihen aiheeseen, jota mielestäni suomen kielen sana 'siveä' kuvaa. Suomisanakirja.fi mukaan siveä määritellään seuraavasti: 

siveä

  1. ankaraa sukupuolimoraalia noudattava
  2. häveliäs
  3. kunniallinen, säädyllinen. esim. Siveä ihminen, käytös.

Puhtaita.  Mikä on Raamatullinen näkökulma puhtauteen?  Kokonaisvaltainen.  Kun kirjoitin itsehillinnästä, mainitsin, että hengellinen elämä ei ole vain periaatteita, arvoja ja mielipiteitä, jotka olen hyväksynyt filosofiaani, pään sisälle.  Se on elämää, joka ruumiillistuu minussa.  Jumalaa ei voi kunnioittaa vain sanoilla.  Jumalan kunnioitus on tekoja ja valintoja, jotka koskevat arkielämän ratkaisuja, jotka ovat fyysisiä.    

Vaikka Raamatussa käytetään sanaa puhtaus myös muussa kuin seksuaalimoraalin yhteydessä, se on kuitenkin tässä Tiituksen kirjeen kohdassa sanan tarkoitus.  

Carolyn muistuttaa luvun alussa, että seksuaalinen puhtaus tarkoittaa, että vältät kaikenlaista epämoraalisuutta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.  Ennen avioliittoa, mutta myös avioliitossa.   

Tiivistän lyhyesti tähän muutamia periaatteita luvusta: Seksi on Jumalan keksintö.  Hän loi sen ja siunasi sen. Ei tarvitse lukea kuin kaksi ensimmäistä lukua koko Raamatusta, kun ollaan jo seksikohtauksessa (1 Moos. 2:21-25).  Aatami ja Eeva oli luotu seksuaalisiksi olennoiksi, heille molemmille oli annettu seksuaalinen halu.  Se ei ole itsessään paha, vaan Jumalan luoma asia.  Sille on kuitenkin laitettu rajat ja paikka, josta siitä voi nauttia: avioliitto.  Tämä, kuten kaikki muutkin 'säännöt' tai 'käskyt' tai 'ohjeet',  mitkä Jumala on meille antanut, on meidän hyväksemme.  Seksi on annettu puolisoiden nautintoa varten (lue Korkea Veisu eli Laulujen Laulu).  Se on annettu intiimiä läheisyyttä varten, jonka kautta voimme tuntea toisen ihmisen läheisemmin kuin kenenkään muun...se on rakkautta ilman sanoja. Se on myös annettu lisääntymistä varten.  Lasten saamisen kautta olemme luomassa uutta elämää; elämää, jota ei olisi olemassa ilman puolisoiden seksuaalista kanssakäymistä.  

Mutta synti.  Voi miten paljon surua, kärsimystä ja rikkoutumista saa seksuaaliset synnit aikaan, päivittäin.  Havahduin Carolynin sanoihin, kun hän varoitti, että kukaan ei ole turvassa seksuaaliselta kiusaukselta.  Ei kukaan.  Et edes sinä.  

Älä ylläty, jos ja kun kohtaat seksuaalisen kiusauksen.  Siitähän sinua on varoitettu Raamatussa.  "Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.  Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor 10:12-13.  Kiusaukset ovat inhimillisiä, ne kohtaavat jokaista ihmistä.  Kaikenlaiset kiusaukset, myös seksuaaliset.  Ei ole olemassa sellaista supernaista, jota seksuaalinen kiusaus ei koettelisi.  Mutta oletko valmis torjumaan tämän kiusauksen? 

Kolossalaiskirjeen kolmas luku on erinomaista luettavaa:

1. Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. 
2. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. 
3. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; 
4. kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. 
5. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 
6. sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, 
7. ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 


Me aloitamme etsimällä sitä, mikä on ylhäällä.  Puhtaudessa kasvaminen alkaa katsomalla Jeesukseen.  Millaisia ajatuksia hellit päässäsi päivän aikana?  Sitten vasta siirrymme maallisten jäsentemme kuolettamiseen. 


Raamatussa kehoitetaan pakenemaan haureutta (1 Kor 6:18).  Ei vain kävelemään pois, astumaan ohi, vaan pakenemaan! Älä leiki tällä asialla. Raamatussa ei kehoitettaisi pakenemaan, jos pystyisit selviämään seksuaalisesta kiusauksesta omin voimin! 


Nyt kun uusi vuosi alkaa muutaman päivän päästä, monet meistä miettivät lupauksia ja uudistuksia elämäämme.  Miten on, voisitko ajatella muuttavasi päivittäistä elämääsi niin, että se tukisi sinua pysymään seksuaalisesti puhtaana? Kenen seurassa vietät aikaasi?  Millaisia kirjoja ja lehtiä luet? Mitä katsot televisiosta? Millaisilla nettisivuilla vierailet?  Tuoko jokapäiväinen elämäsi kunniaa Jumalalle ja Hänen Sanalleen?


Carolyn mainitsi kirjassaan esimerkin naisesta, joka pakeni kiusausta ennen kuin se ehti materialisoitua.  Hänellä oli tapana käydä miespuolisella kampaajalla.  Mutta tämä nainen päätti lopettaa tällä kampaajalla käymisen, koska mies oli hänen mielestään puoleensavetävä.  Hiustenleikkuussa käymisestä tuli häiritsevää tämän takia.  Vaikka tämä mies oli paras kampaaja, jolla hän oli koskaan käynyt ja vaikka heidän välillään ei ollut koskaan tapahtunut mitään epäasiallista, hän päätti olla johdattamatta itseään kiusaukseen.  Sen sijaan hän löysi uuden kampaajan.  


Onko sinulla vastaavia tilanteita? Hieroja? Valmentaja? Solunvetäjä? Vakitarjoilija kahvilassa? Etsiydytkö tiettyjen miespuolisten työtovereiden tai opiskelukavereiden seuraan?  Älä leikittele seksuaalisen kiusauksen kanssa.  Se voi alkaa niin huomaamatta, mutta tuottaa niin paljon vaikeuksia ja surua sinun ja muiden elämään.   


"...vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Room 13:14.  


Löysin seuraavan katkelman eräästä blogista (kömpelö käännös minun):


Lydia Brownback puts it this way in her book Purity: A Godly Woman’s Adornment:
“To be pure is to be single-minded.  It is to have a single goal, a single focus, and a single purpose for ourselves and our lives.  That is biblical purity, and from it springs moral behaviour – the good we do with our bodies.  At its core, purity is having a heart for the Lord that isn’t watered down or polluted by lesser things.” (p.9)
"Puhtaana pysymisessä on kyse keskittymisestä yhteen asiaan.  Yksi tavoite, yksi kohde ja yksi tarkoitus itsellemme ja elämällemme.  Sitä on Raamatullinen puhtaus ja siitä kumpuaa moraalinen käytös -  se hyvä mitä teemme ruumiillamme.  Sisimmältään puhtaus tarkoittaa sitä, että sydämemme on sitoutunut Herralle ilman, että sitä vesittää tai saastuttaa vähäpätöisemmät asiat."  
Kirjassa Carolyn antoi kolme vinkkiä avioliiton intiimielämän sulostuttamiseksi, mutta jotta postauksesta ei tulisi liian pitkä, kirjoitan tähän lyhyesti vain aiheet: ole puoleensavetävä oman puolisosi silmissä, anna yhdessäololle aikaa ja ole innokas.  Voit itse käyttää mielikuvitustasi aiheiden toteuttamisen suhteen ;)


Puhdas elämä on puoleensavetävää.  Puhtaasti elävä ei käytä toisia hyväksi eikä laita omaa etuaan muiden edelle.  Puhtailla motiiveilla toimiva ihminen on virkistävä, yllättävä ja haastava.  


Jos sinulla on vinkkejä puhtaaseen elämään, jätä meille muillekin kommentti luettavaksi!     Rohkaiskaamme toinen toistamme...



23.12.2011

Jouluposti

Photo credit: Kittisak
Joulu on jo ovella. Sen vastaanotto on erilainen jokaisessa perheessä ja kodissa.  Joulu tulee myös sairaaloihin ja laitoksiin ja turvakoteihin, omalla tavallaan.

En oikein tiedä miten sen Joulun vastaanottaisi.  Tuntuu, että se tulee niin yllättäen, vaikka joka vuosi samaan aikaan on Joulu.  Vaikka lapset muistavat joka joulukuun päivä avata Joulukalenterin ja laskevat päiviä Juhlaan.  Niinpä kirjoitan, muistutan itseäni.

'Joulu'.

Jeesuksen syntymän juhla.

Jeesus, Messias.  Messiasta oli odotettu tulevaksi jo vuosisatojen ajan.  Monet profeetat julistivat Messiaan tulosta.  Messiaan syntymän yksityiskohdat olivat kaikkien tiedossa satoja vuosia ennen Hänen syntymäänsä.  Vanhassa Testamentissa on 65 selkeää ennustusta tulevasta Messiaasta*.

Aabrahamin jälkeläinen.  Juudan suvusta.  Syntyy Beetlehemissä.  Syntyy neitseestä.  Siunaukseksi kaikille.  Pelastus maan ääriin saakka.  On kärsivä, kuoleva ristillä ja ylösnouseva.  Immanuel - Jumala kanssamme.

Viimeinen ennustus Messiaasta tuli Malakian kautta 400-luvulla eKr.  Kuinkahan kiihkeästi ihmiset odottivat jälleen uutta viestiä.  Uusia lupauksia.  Miksi Jumala on niin hiljaa?  Kuluu satoja vuosia eikä kukaan profetoi uutta.  Mitä tapahtui? Tuleeko Messias sittenkään?

Sitten kaksi naista...toinen liian nuori, toinen liian vanha...saavat viestin.  He tulevat raskaaksi.  Olosuhteet eivät ole täydelliset.  Toinen ilman miestä, toinen jo 'iälliseksi tulleena'.  Hiljaisuudessa, salaisuudessa, pyhässä paikassa kudotaan kokoon uutta elämää.

Enkelit ilmestyvät.  Jouluun kuuluu ihmeitä ja mysteriaa.  Emme voi selittää enkeleitä.  He tuovat sanomaa itse Jumalalta.  Harvat ovat nähneet enkelin, mutta nyt he vierailevat useiden ihmisten luona.  Jouluun kuuluu yliluonolliseen uskominen.  'Jouluntaika'.  Joulussa vain on sitä jotain ihmeellistä.

Ennustukset toteutuvat.  Nasaretissa asuvat Maria ja Joosef matkustavat Beetlehemiin, koska keisari Augustus käski kaikkien mennä verolle pantaviksi omiin kaupunkeihinsa.  Jumala tiesi ja toteutti.

Suurin Lahja.

Jouluun kuuluu lahjat.  Annamme lahjoja, otamme vastaan lahjoja.  Haluan ilahduttaa.  Lapset odottavat malttamattomina, että saavat avata lahjoja.  Odottiko Jumalan kansa Hänen lahjaansa samalla innolla ja jännityksellä?

Jotkut ovat jättäneet lahjojen annon Joulusta pois.  Kuusi koristellaan, mutta lahjojen sijasta perheet valitsevat vähäosaisille ihmisille lahjoja järjestöjen kautta.  Mutta minä haluan muistaa myös omaa perhettäni ja niinpä ilman syyllisyyttä ostan heille rakkaudella lahjoja ja laitan ne kuusen alle.  Lahjat kommunikoivat rakkautta.

Toiset perheet eivät koristele kuusta, eri syistä.  Mutta me haluamme koristella ja ihastella, olla lapsenmielisiä ja leikkiä.  Jouluun kuuluu ilo ja kauneus.  Joulukoristeet otetaan esiin vain kerran vuodessa.  Haluan, että juhlantuntu myös näkyy kaunistetussa kodissa.  Haluan jatkaa suomalaisia Jouluperinteitä ja opettaa niitä lapsilleni.

Jouluaattona syömme suuren ja runsaan aamupalan.  Ostamme ja leivomme ja valmistamme herkkuja Jouluaamun pöytään ja istumme pöydän ääressä kauan aikaa.  Jumala antaa meille kaikkea hyvää runsaasti ja tämä on täydellinen hetki nauttia maanpäällisestä hyvästä.  Kristityillä on paljon yhdessä ateriointiin littyvää symboliikkaa.  Jumala on kutsunut meidät omaan pöytäänsä, adoptoinut meidät perheeseensä ja tehnyt meidät omakseen - jos aukaiset oven, saat syödä Jeesuksen kanssa.  Ehtoollinen - viimeinen yhteinen iltaruoka.  Hääateria taivaassa...täydellinen Juhla.  Nautimme yhdessä syömisestä.

Yritän muistuttaa itseäni siitä, etten voi tehdä täydellistä Joulua.  En itselleni, en perheelleni.  En saa tehtyä kaikkea mitä suunnittelin (meidän piparit on vielä paistamatta!).  Mutta voin vaikuttaa kodin ilmapiiriin.  Naisilla, äideillä on suuri vaikutus siihen, miltä kodin ilmapiiri maistuu ja tuntuu.

Keskityn rauhaan, iloon ja rakkauteen.  Eikö se ole Joulunsanoma?  Jos olen rauhallinen, iloinen ja rakastan  perhettäni, heillä on hyvä Joulu.  Ja minulla on hyvä Joulu, koska voin jättää pois suorituspaineet ja vaikutuksen tekemisen.  Voin rauhoittua keskusteluihin, peleihin, lauluihin, kauneudesta nauttimiseen.  Armahdan itseäni ja perhettäni.

Halusin vielä sanoa jotain niille, joille tämä on Joulu on vaikea.  Ehkä tämä on ensimmäinen Joulu ilman jotain perheenjäsentä.  Ehkä taloudellinen tilanne tekee vaikeaksi Juhlan laittamisen.  Ehkä ongelmat, sairaudet ja vaikeudet saavat kaiken Juhlimisen ja iloitsemisen tuntumaan teeskentelyltä.  Et ole yksin.  Monilla Joulunaika tuo kipeällä tavalla esiin sen, mitä elämässämme puuttuu ja mitä kaipaamme.  Synti on raapaissut syvät haavat meidän kaikkien sisimpään ja ne voivat Jouluna vuotaa runsaammin kuin muina aikoina.

"Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viinipuussa ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää.  Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.  Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa.  Herra, Herra on minun voimani.  Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani." Habakuk 3: 18-19

Voit löytää ilon siitä, mitä Jumala on puolestasi tehnyt.  Hän valmisti sinulle Pelastuksen.  Hän rakasti sinua, kun olit vielä Hänen vihollisensa.  Hän antaa Pyhän Henkensä mielellään niille, jotka sitä Häneltä pyytävät.

Joulu ei ole koskaan tyhjä ja merkityksetön, kun muistamme juhlan todellisen aiheen:

Meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.  

 Hyvää Joulua jokaiselle lukijalle! 


* Ennustuksista inspiroiduin Leif Nummelan kirjasta 'Raamatun punainen lanka'. 


Sivupalkissani oleva blogi Practical Theology for Women kirjoitti ihanasti niille, joille (Yhdysvalloissa juhlittava) Kiitosjuhla ja Joulunaika voi olla vaikeaa.  Lainasin sieltä muutamia ajatuksia ja Habakukin Raamatunpaikan.  

     





 

19.12.2011

Siveyden juurta etsimässä, osa III

Olen kirjoittanut Paavalin kirjeestä Tiitukselle, jossa vanhempia naisia kehoitetaan ohjaamaan nuorempia naisia seuraavasti:
"...nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5
Tämä on kolmas postaus sanan siveys merkityksestä.  Kun sanan alkuperäistä merkitystä tutkitaan, se onkin ehkä lähempänä suomen kielen sanaa itsehillintä.  Niinpä olen kirjoittanut itsehillinnästä eri elämänalueilla.  Usko ei ole vain älylle tarkoitettu elämänteoria, jonka periaatteet ovat mielestämme toimivia.  Uskomme pitäisi olla hyvin käytännöllistä.  Näkyykö sinun uskosi ennen kuin kukaan kysyy sinulta mitään aiheeseen liittyvää? Onko kukaan koskaan kommentoinut, kuinka sinun elämäsi, perhe-elämäsi tai käytöksesi on erilaista?

Viimeksi kirjoitin itsehillinnästä syömisen ja nukkumisen suhteen. Olen jakanut oppimaani Carolyn Mahaneyn kirjasta ja hän käsitteli itsehillintää myös ajatustemme, tunteittemme ja käytöksemme suhteen.  Tästä voisi helposti tulla yksi noista naistenlehtien ärsyttävän keveistä ja yksinkertaisista listoista 'Seitsemän askelta parempaan xään' ja 'Näin onnistun asiassa x'.  Mutta en halua kirjoittaa listaa asioista, joiden avulla voisimme 'parantaa' hengellistä elämäämme.  Me emme voi parannella emmekä parantaa itseämme.  Me olemme parantumattomasti synnin haavoittamia, epätoivoisesti Parantajan tarpeessa.  Meillä ei ole voimaa tehdä oikein, vaikka halu voisikin löytyä (Room. 7:18-19).

Mitä Raamattu sanoo ajatusmaailmastamme?  Sehän on ilmiselvästi hyvin aktiivinen ja olennainen osa jokaista meitä.  On tutkittu, että mielessämme käy päivän aikan yli 10 000 ajatusta!  Nyt kun luemme Raamatusta, että '...vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle' (2 Kor 10:5), ei se olekaan mikään pieni tehtävä. Ensinnäkin ajatuksia on tuhansia.  Toisekseen ne eivät antaudu taistelutta.  Ne on 'vangittava'.  Kuinka pakottaa jokainen ajatus Jumalan Sanalle kuuliaiseksi? D. Martyn Lloyd-Jones on sanonut: "Suurin osa elämässäsi kokemasta tyytymättömyydestä johtuu siitä, että kuuntelet itseäsi sen sijaan, että puhuisit itsellesi".

Kun ajatuksesi lähtevät laukkaamaan villisti ja omille teilleen, sinun tehtäväsi on ottaa ne kiinni ja palauttaa ne ruotuun.  Puhu itsellesi totuutta.  Vaikka ääneen!  Lue Raamattua ja opettele ulkoa jakeita.  Lue niitä ääneen itsellesi.  Opettele ylistämään Jumalaa huolimatta siitä kuinka synkät ajatuksesi olisivat.  Totuus ei muutu, mutta se auttaa sinua muuttumaan.

photo credit: worradmu
Tästä pääseekin sopivasti tunteisiin.  Jos saankin ajatukseni vangituksi Jumalan sanalle kuuliaisiksi, mutta tunteeni vievät minua ilon ja onnen kukkuloilta murheen ja epätoivon laaksoihin muutaman tunnin sisällä?

Joskus tarvitsemme muistutusta siitä, että Jumala on antanut meille tunteet! Hän haluaa, että olemme tuntevia olentoja! Mitä olisikaan onnellisten päivien muisteleminen, jos meillä ei olisi tunteita tuomaan niihin väriä?

Psalmeissa on useita käskyjä löytää "ilomme Herrassa" (Ps 37:4) ja "iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa" (Ps 32:11).  Filippiläisille Paavali kirjoitti "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" (Fil 4:4).  Carolyn Mahaney kirjoittaa, että Raamatussa on hyvin selvästi kerrottu, että tunteittemme ensisijainen tarkoitus on nauttia Jumalasta ja tuoda Hänelle kunniaa.  Tämä on hyvin syvällinen aihe, ja tulen koskettelemaan sitä myöhemminkin.

Mutta on aikoja, jolloin tunteet ovat hyvin suuria ja raskaita (lapsettomuus, läheisen kuolema).  Silloin on ymmärrettävä se, että tunteemme eivät ole elämämme auktoriteetteja.  Vaikka tuntisimme jotain hyvin voimakkaasti, se ei tarkoita sitä, että se olisi totta.  Tunteitamme ohjaa joko totuus tai synti.  Siksi meidän täytyy löytää tunteidemme juuri; se, mikä niitä ohjaa - onko niiden alkuperä vanhurskas vai synnillinen.  Kristityn velvollisuus on "olla niin onnellinen kuin hän vain voi" (C.S.Lewis)! Varo, ettet antaudu synnillisten tunteiden vietäväksi.  Voimme vaikeidenkin asioiden keskellä kokea iloa alistamalla sydämemme Jumalan totuudelle.

photo credit: graur razvan ionut

Ajatukset, tunteet ja ...

käyttäytyminen...Voisimme puhua sanoistamme, rahan- ja ajankäytöstämme, työstämme, kotimme hoidosta...Kaikesta mikä liittyy käytökseemme.  Carolyn kuitenkin kiinnittää huomiomme tärkeimpään asiaan, jolla voimme vaikuttaa käytökseemme.

Vietä päivittäin aikaa Jumalan kanssa.
Rukoile; puhu Hänelle.
Lue Raamattua; kuuntele Häntä.
Vietä aikaa hiljaisuudessa, mietiskele Sananpaikkoja.
Opettele ulkoa jakeita, lukuja, kokonaisia kirjeitä ja kirjoja.

On mahdotonta oppia läheisesti tuntemaan Pyhää Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja pysyä jumalattomana käytöksemme suhteen.  Jumalan läsnäolo on parantavaa.

"Ilman minua te ette voi mitään tehdä."
Jeesus
Johanneksen evankeliumin 15ssa luvussa, jakeessa 5.

12.12.2011

Siveyden juurta etsimässä, osa II

Viime postauksessani olin etsimässä siveyden juurta, eli selitystä sanalle siveä.  En olisi uskonut, että tässä käytetty sana siveä olisi niin monisyinen ja mielenkiintoinen merkitykseltään! Olen käymässä läpi seuraavaa Raamatunpaikkaa ja nyt on siis aiheena tuo siveys.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Alkukielen, Kreikan, sana sophronos on hyvin lähellä sanaa itsehillintä, jota myös englanninkieliset Raamatut käyttävät tässä kohdassa.  Niinpä käytän sanaa itsehillintä kun kirjoitan ajatuksiani ja mitä olen oppinut Carolyn Mahaneyn kirjasta.

Ei varmasti ole elämäntilannetta, jossa ei voisi käyttää vähän itsehillintää.  Vieraisilla toista kakkupalaa tarjottaessa.  Jonkun syyttäessä sinua jostakin.  Illalla kun televisiossa alkaa myöhäiselokuva, mutta aamulla pitäisi nousta töihin. Kaupassa, kun lapset kinuavat kinuamasta päästyäänkin karkkia tai leluja.  Erimielisyyksien noustessa kuka ei haluaisi saada viimeistä sanaa sanottua? Kuten viimeksi kirjoitin, itsehillintä auttaa meitä sanomaan ei synnillisille haluille ja kyllä Jumalan mielen mukaisille haluille.

Carolyn kirjoitti itsehillinnästä erityisesti ruokahaluun ja nukkumiseen, tunteisiin ja ajatuksiin sekä käytökseemme liittyen.  Mieleeni jäi monta asiaa...ja ajallaan käsittelen niitä omassa elämässäni.  Älä sinäkään kirjoita mitään pitkää listaa, missä itsehillintää pitäisi heti alkaa harjoittamaan.  Askel kerrallaan!

Ruokahalusta puhuttaessa kristityn tulisi muistaa, että usko ei ole vain ajatusten asia.  Kirjeessään Roomalaisille Paavali käyttää 11 lukua Jumalan armosta puhumiseen.  Sitten hän aloittaa luvun 12 näillä sanoilla:
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."
Jumalalle antautuminen alkaa ihmeellisesti kyllä kehostamme...kun alamme kasvaa Jumalan tuntemisessa ja pyhittymisessä.  Lainaan Elisabeth Elliotin kommenttia tästä Raamatunpaikasta:
"Hengellisestä epäonnistumisesta suuri osa johtuu, uskoakseni, tästä seuraavasta syystä:  Ei tunnusteta, että elävällä keholla olisi mitään tekemistä Jumalan palvomisen ja pyhän uhrauksen kanssa. Tämä kehomme on, yksinkertaisesti, aloituspiste.  Kun epäonnistumme tässä, epäonnistumme kaikkialla muualla... Emme voi antaa sydäntämme Jumalalle ja pitää kehoamme itsellämme." 
Jos haluat tuoda elämälläsi Jumalalle kunniaa, vietä hetki aikaa miettien tämän Raamatunpaikan merkitystä:

"Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." 1 Kor 10:31.

Kun aloin tutkimaan enemmän tuota syömistä, löysin monia mielenkiintoisia artikkeleita ja saarnoja aiheesta, ja ehkäpä kirjoitan niistä myöhemmin.  Kaikkea ei yhteen postaukseen voi mahduttaa.  Mutta pari sanaa syömisestä: ylensyönti on Raamatun mukaan synti.  Täältä löytyi hyvä artikkeli englannin kielellä ja sen lopussa oli pysäyttäviä kysymyksiä syömisestä.

Ylensyönkö?
  • Olenko ylisyötetty? Olenko runsaasti täynnä ruokaa? 
  • Ahdanko itseni täyteen ruokaa?
  • Olenko mielummin ylipainoisten kuin hoikkien ihmisten seurassa?
  • Syönkö laiskuuden, tekemisen puutteen, masennuksen, lannistuneisuuden, itsesäälin tai ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi?
  • Tunnistetaanko minut siitä, että syön usein?
  • Hallitsevatko ajatukset ruoasta päivääni? Käännynkö ruoan puoleen ratkaistaakseni (tai unohtaakseni) ongelmani?
  • Hallitseeko ruokahaluni minua? Himoitsenko ruokaa ja osoitan tuskin ollenkaan pidättyväisyyttä kun ruoasta puhutaan? 
Näenkö elämässäni ylensyömiseni sivuvaikutukset tai synnit, jotka säännöllisesti liittyvät ylensyöntiin? 
  • Ylimielisyys? Toisten tarpeet eivät kosketa minua (hengelliset tai fyysiset)?
  • Laiskuus? Tylsyys? Huolimattomuus?
  • Nolaanko tai häpäisenkö niitä, jotka ovat minulle läheisiä? 
  • Turtuneisuus syntiä kohtaan? Valehtelu?
  • Juoppous? Muut riippuvuudet tai säännöllinen synnillinen käytös?
  • Mieli maallisissa?
  • Ahneus? Kateus? Mustasukkaisuus? Materialismi? 

Sitten syömisen toiseen puoleen.  Vaikka kulttuurimme arvostaakin hoikkia ihmisiä kauniina, on hyvä muistaa se, että missään Raamatussa ei vaadita eikä rohkaista sitä, että naisen pitäisi olla hoikka.  Sananlaskuissa muistutetaan, että  "Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!" 31:30.  Todellinen kauneus ei ole ulkonaista, täydellistä vartaloa, muodikkaita vaatteita ja laitettuja hiuksia.  

Ruoka ei saa hallita meitä siinä määrin, että emme pysty lopettamaan syömistä.  Mutta tiukassakaan dieetissä pysyttelevä nainen ei tee sitä välttämättä jumalallisista päämääristä, Jumalan kunniaksi.  Usein tavoitteena on näyttää hyvältä muiden silmissä ja vetää huomiota puoleensa.  Vartalostaan saa pitää huolta,  mutta tavoitteena ei voi olla itsen palvonta ja huomionhaku, vaan jumalisuus.  Eihän turhamaisuus ole yhtään pienempi synti kuin ylensyöntikään.  Käytännön ihmisenä uskon, että voin suositella painoindeksin asettamissa rajoissa pysymistä. Siinä on joustovaraa (joustan itse sinne yläkanttiin :) ja se on terveydelle hyväksi.

Sitten unen maailmaan. Ihmiset, jotka kärsivät unettomuudesta tai muista uniongelmista, varmasti tietävät sen, miten tärkeää hyvä yöuni on ihmiselle.  Me tarvitsemme unta.  Mutta monta kertaa meille naisille se onkin enemmän itsehillinnän piiriin kuuluva asia.  Raamatussa puhutaan myös nukkumisesta ja unesta.  Onko sinun ongelmasi liika nukkuminen?    "Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin." San 20:13. Mitäpä jos nousisit juuri siihen aikaan kun herätyskello aamulla soi? Sinähän sen laitoit illalla soimaan juuri tuohon tiettyyn aikaan, joka silloin tuntui oikealta ajalta.  Tämä onnistuu vain silloin, kun olet mennyt ajoissa nukkumaan.

Kutsuisin itseäni iltavirkuksi ja minusta on mukavaa puuhailla illalla monia asioita, joihin innostun, kun lapset ovat menneet nukkumaan.  Mutta sitten luin tämän lainauksen Martha Peacelta...ja korvani punertuivat:

"Minä olen kuullut monen naisen kutsuvan itseään ylpeänä iltaihmiseksi.  Se tarkoittaa sitä, että heidän on vaikeaa nousta ylös aamuisin, koska he heräävät henkiin illalla.  He saattavat valvoa myöhään yöhön lukien, televisiota katsellen, tai harrastaen jotain muuta kiinnostavaa.  Seuraavana aamuna he ovat liian väsyneitä noustakseen ja huolehtiakseen perheestään...
Nämä ihmiset eivät ole 'iltaihmisiä'.  He ovat laiskoja ja itsekkäitä.  Kukapa ei haluaisi mielummin valvoa myöhään ja tehdä mitä itseä huvittaa, ja nukkua sitten aamulla pitkään?
Kunhan nuori vaimo alkaa nousta ylös aikaisemmin kuin lapsensa ja miehensä, hän lakkaa olemasta 'iltaihminen'.  Illalla hän on väsynyt ja menee nukkumaan kohtuulliseen aikaan, jotta hän voi olla aamulla palvelemassa perhettään."   Martha Peace: Becoming a Titus 2 Woman 
Huomasitko miten ovelasti kutsuin itseäni 'iltavirkuksi', jotten olisi ihan samassa kategoriassa kuin Martha Peacen kuvailemat laiskat ja itsekkäät iltaihmiset.  Mutta käsi ylös.  Menitkö eilen illalla liian myöhään nukkumaan? Olitko aamulla kärttyinen, ärsyttikö sinua lasten tarpeet ja miehen kyselyt?  Keititkö iltapäivällä pannullisen kahvia ja odotitko huokaillen, että lapset olisivat viimein sängyssä nukkumassa?

Tähänkin asiaan tarvitsemme itsehillintää ja itsekuria.  Olemme erilaisia...minulla on ystäviä, jotka pärjäävät viidellä tunnilla yöunta.  En kuulu itse siihen kategoriaan.  Mutta tunnet itsesi ja perheesi tarpeet. Mihin aikaan sinun pitää mennä nukkumaan, jotta olet aamuisin iloisena tervehtimässä perhettäsi ja auttamassa heitä uuden päivän alkuun?

Yritän itse nousta ennen lapsia, koska tiedän, että kun he heräävät, minulla ei ole aikaa tehdä muuta kuin vaihtaa vaippaa, etsiä kouluvaatteita, laittaa aamupalaa, kiinnittää poninhäntää, vastata kymmeniin kysymyksiin ja etsimään mystisesti yön aikana kadonneita tavaroita.  Ja kaikki tämä pitäisi tehdä kärsivällisesti, jopa iloisesti!  Mutta aikaisin nouseminen ei onnistunut silloin, kun poikamme oli alle kaksi kolmi nelivuotias ja nousi aina ennen kuutta, usein lähempänä viittä.  Minulta ei riittänyt voimat 'nousemaan ennen lapsia'.  Mutta nyt kaikki lapsemme nukkuvat usein jopa seitsemään asti, ja ehdin hyvin hoitaa monta asiaa, kun herään ennen heitä.

Erityishuomiota vastasyntyneiden tai huonosti nukkuvien lasten äideille: sinä tarvitset unta! Nuku päiväunia, nuku aamulla pitkään, jos lapsetkin silloin nukkuvat.  Nämäkin ajat menevät ohitse ja voit alkaa noudattaa tavallisten ihmisten unirytmiä!

Tässä on ainakin minulle tarpeeksi purtavaa.  Itsehillintä syömisen ja nukkumisen suhteen.  Niin alkeellisia perustarpeita! Niitä, joiden sujuessa pikkuvauvatkin pysyvät tyytyväisenä.  Ja me onnistumme antamaan hallintavallan ruoalle ja unelle sen sijaan, että alistaisimme nekin Jumalan tahdon alle, tuomaan Hänelle kunniaa.

Me tarvitsemme ihan kaikessa Jumalan apua,
joka kuitenkin sitä miellään antaa niille, jotka pyytävät!

8.12.2011

Siveyden juurta etsimässä, osa I

Jatkan tässä Carolyn Mahaneyn kirjan innoittamana Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden läpikäymistä. Tämä on neljäs postaus aiheesta.

Kirjassaan Feminine Appeal hän käy läpi seuraavaa Raamatunpaikkaa:
"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5
Olen jo kirjoittanut aviomiehen ja lasten rakastamisesta.  Kun luin seuraavan sanan listassa, hämmennyin vähän.  'Siveä? Mutta englanniksi käytetään sanaa self control'.  Mielestäni self control tarkoittaa itsehillintää.  Miksi sitten suomenkielisissä Raamatunkäännöksissä sanan paikalla on siveä?

Löysin vanhoja suomenkielisiä käännöksiä, ja jokaisessa sanana oli siveä:

2:5 Olisivat siviät, puhtaat, kotonansa pysyväiset, hyvät, miehillensä alamaiset, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. (vuodelta 1776)
 olisit siwiät ja puhtat:  2:5 Talolliset/  hywät/  ja heidän miehillens alammaiset/  ettei Jumalan sana pilcatuxi tulis. (vuodelta 1642)

Koska itsehillinnän ja siveyden välillä on minusta eroa, lähdin taas lukemaan alkukieltä, kreikkaa.  Sillähän Uusi Testamentti on alunperin kirjoitettu.  Olen ottanut kotoa löytyvät Uuden Testamentin kreikan selitysteokset ahkeraan käyttöön!

Sana, joka on suomeksi käännetty 'siveä' on kreikan kielen sana sophron (ja oikeasti noiden o-kirjainten päällä pitäisi olla sellainen kiva aaltoviiva :).  Tämä on sana, joka yllättäen esiintyykin monta kertaa Tiituksen kirjeen toisen luvun alkujakeissa.

Vanhoja miehiä kehoitetaan olemaan siveitä (2:2), sophron, jolle on annettu seuraavat merkitykset: 'omien halujen/himojen/mielitekojen ja impulssien/mielijohteiden hillitseminen, itse-hillintä'.

Kun Paavali puhuu vanhoista naisista, hän sanoo, että heidän pitää voida ohjata nuoria naisia...(2:4), sophronizo, joka tarkoittaa 'tehdä tervejärkikseksi, selvämieliseksi, kutsua henkilö takaisin järkiinsä, palauttaa henkilö järkiinsä'. Näin ollen sana tarkoittaa 'hillitä, opettaa, opetuslapseuttaa/pitää kuria' (yritin tässä kääntää englanninkielen sanat 'to moderate, chasten, discipline', ja jos en löytänyt oikeaa suomenkielen sanaa, otan mielelläni vastaan korjauksia).  Vanhojen naisten tulee 'kouluttaa, kasvattaa, opettaa, suunnata' nuoria naisia. Suomen kielen sana ohjata on tässä siis mielestäni ihan hyvä.

Sitten sanaan siveä koskien nuoria naisia (2:5), sophronos, joka voidaan kääntää sanoilla 'terveellä mielellä, hillitysti'.

Tykästyin sanaan itsehillintä sen selkeyden ja ymmärrettävyyden vuoksi.  Kirjoitan siis käyttäen sitä sanaa siveyden sijasta. (kirjoitan siveydestä sukupuolisiveyden merkityksessä tässä postauksessa).

Me tarvitsemme itsehillintää, jotta voimme sanoa ei synnillisille haluille ja kyllä Jumalan tahdon mukaisille haluille.  Se on niin tärkeää, että Paavali mainitsi sen erikseen jokaiselle ikäryhmälle: vanhoille miehille, vanhoille naisille, nuorille naisille ja nuorille miehille (Tiitus 2).  Myös on hyvä muistaa, että jos Kirjoituksissa vaaditaan itsehillintää Kristityn käytöksessä, sitä ei ole mahdotonta saavuttaa.  Jumala ei anna meille käskyjä, joita me emme voi noudattaa Hänen armonsa avulla. Se ei tarkoita sitä, että itsehillintä olisi helppoa. Jos sinulla on vaikeuksia eri elämänalueilla itsehillinnän kanssa, ei se tee sinusta huonompaa Kristittyä.  Mutta sinun tulee huomata tilanteet, jossa et pysty hillitsemään itseäsi ja rukoillen pyytää Jumalan Pyhän Hengen apua oikeiden valintojen tekemiseen tällaisissa tilanteissa.  
"Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla,
on mies, joka ei mieltänsä hillitse." Sananlaskut 25:28  
Carolyn keskittyy kirjassaan puhumaan itsehillinnästä ruokahalun, nukkumisen, ajatusten ja tunteiden sekä käytöksen suhteen (hän puhuu seksuaalisesta itsehillinnästä puhtauden yhteydessä).  Nostan esille ajatuksia näistä aiheista seuraavassa postauksessa, jotta tämä ei veny liian pitkäksi.  Aihe on mielenkiintoinen ja haastava!


 Lähteenä käytetty mm. 


http://www.finbible.fi/jakeittain/UT/Tiitus_2.htm
http://thebibleforstudents.com/study_notes/Titus_2.html

1.12.2011

Kuka teillä päättää lasten lukumäärän?

Olen vanhin kuudesta lapsesta.
Ajattelin aina, että kolme lasta on se vähimmäisluku, jonka perheeseeni haluaisin.
Kun tapasin tulevan mieheni, tuli jossain vaiheessa puheeksi lasten lukumäärä.  Elin silloin 'seitsemän poikaa'-vaiheessa.  Haaveilin seitsemän vilkkan pojan äitinä olemisesta, keittiössä hääräilemässä kun pojat juoksee metsässä.  Onhan se myös hyvin perisuomalainen kuva.  (Nyt yhden pojan äitinä ollessani en enää haaveile seitsemästä...)

Pari vuotta sitten vietimme naisten iltaa.  Menimme ulos syömään pieneen ravintolaan ja istuimme ravintolan sisäpihalla nauttien lämpimästä, pimenevästä illasta.  Tilasimme salaatteja ja pääruokana oli erilaisia kebab-vartaita.  Lehmää, lammasta, kanaa, jopa muutama maksa-varras, kun se on niin terveellistä.  Uskaltauduin mukaan maksansyöntiin, ainaisena aneemikkona.  Vieressäni istui neljän tyttären ja yhden pojan äiti.  Kyselin häneltä, vähän huvitellen, että milloinkas seuraava lapsi on tilattuna.

Vastaus oli ihan erilainen mitä olin osannut odotella.

Hän alotti toteamalla, että me kristityt etsimme johdatusta elämän suuriin päätöksiin rukoilemalla.  Rukoilemme Jumalan johdatusta ja ovien aukeamista opiskelupaikkojen suhteen.  Pyydämme Jumalaa johdattamaan oikean puolison elämäämme.  Kyselemme palvelupaikkaamme seurakunnan keskuudessa.  Haluamme johdatusta työpaikkojen ja asuinkaupunkien, jopa maiden suhteen.

Mutta pyydämmekö me Jumalalta juuri sitä oikeaa lapsilukua, sitä, jonka Hän ylivoimaisessa viisaudessaan näkee meille hyväksi antaa?

En ollut edes ajatellut asiaa tuolta kannalta.  Me olimme päättäneet odottaa opiskelujeni valmistumista ennen esikoisen tuloa.  Sitten seuraavat lapset olimme suunnitelleet niin, miten se meille perheenä ja työn kannalta parhaiten sopi.  Tottakai me rukoilimme.  Mutta emme koskaan suunnitelleet perheenlisäystä sen perusteella, että koimme Jumalan sanovan, että nyt olisi se hetki.

Ystäväni jatkoi, että hän ei tarkoittanut sitä, että kaikki ehkäisy ja perhesuunnittelu pitäisi jättää pois.  Hänellä oli elävän elämän esimerkki perheestä, joissa syntyi lapsia toinen toisensa jälkeen, eikä väsynyt äiti ehtinyt kasvattaa isompia lapsia hyvin.  Tuloksena oli lauma kurittomia lapsia ja terveytensä kriittisestä tilanteesta löytävä äiti.

Mutta hän uskoi siihen, että me voimme pyytää Jumalalta johdatusta myös uusien perheenjäsenten suhteen.

Tämän illan jälkeen olen miettinyt enemmän perheen lapsilukumäärää ja mikä (tai kuka) sen päättää.  On monia perheitä, jotka jättävät perhesuunnittelun täysin Jumalan käsiin, ja vastaanottavat ilolla jokaisen uuden tulokkaan.  On myös perheitä, joiden täytyy suunnitella raskauksia ja synnytyksiä tarkemmin, eri elämäntilanteista riippuen.

Millainen asenne minulla on lapsia kohtaan?  Ovatko he 'siunaus' ja 'perintö' niin kuin Raamatussa Jumala kuvailee.

Erityisesti näin Joulun alla mietiskelen yhä enmmän Marian asennetta.  Enkeli ilmestyi hänelle kesken tavallisen päivän, kodin askareissa olevalle nuorelle tytölle.  Kun enkeli on tuonut viestinsä, 'sinä tulet raskaaksi ja saat pojan!', mikä on Marian vastaus?   Elisabeth Elliot kirjoittaa mielestäni kauniisti tästä tilanteesta:
Miten tyttö vastaa? Hän antaa välittömästi hallintavallan Herrallensa (hän näkee, että vierailija on Häneltä).  Mikä onkaan se salaisuus, mikä onkaan se jumalallinen syy hänen valintaansa, mitkä ovatkaan hankaluudet, jopa katastrofit (purkautunut kihlaus? kuolema kivittämällä - avionrikkojan rangaistus?) joita hänen on ehkä kohdattava, hänen vastauksensa on yksiselitteinen ja välitön: "Tässä olen.  Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Mitä vain, Herra.                
(Keep a Quiet Heart, s.267, käännös minun)

Ehkä olet odottamattoman raskauden yllättämä.  Ehkä mietit miten raha tulee riittämään.  Tuhoutuuko nyt ura työpaikalla? Tarvitaanko nyt isompi auto, isompi asunto?  Miten jaksat vastasyntyneen kanssa, vaipparalli alkaa taas?!  Et kestä enää unettomia vuosia, ajatus kotona olemisesta taaperon kanssa saa aivosolusi tipahtamaan kuihtuneina maahan.
"Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sanasi mukaan..."
Lapset ovat lahja ja suuri ihme, ihan jokainen.  Olkoon myös tämäkin elämänalue meillä alistettuna Jumalan tahdon alle.  Jumala ei anna meille tilanteita, joista emme voisi Hänen avullaan selvitä.  
"Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää. Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi." Psalmi 37: 25-26 (alleviivaus minun)

 

28.11.2011

Iloitsen lapsistani

Jatkan Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeiden läpikäymistä.   
Ensimmäinen postaus löytyy täältä, toinen täältä.  


"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5


Vaikka sinulla ei olisikaan lapsia, jatka silti lukemista.  Sinulla voi olla siskon-tai veljenlapsia, ehkä olet töissä lasten parissa.  Ja kuka tietää, tulevaisuudessa voit olla äiti biologisille tai adoptoiduille lapsille.  


Ehkä on helppoa tuntea rakkautta suloista vastasyntynyttä tai nukkuvia lapsia kohtaan.  Tai kun lapset käyttäytyvät hyvin eivätkä häiritse sinua tai kapinoi ohjetasi vastaan.  Mutta voin myöntää sen, minkä jokainen äiti joutuu jossakin vaiheessa lapsiperhe-elämää eläessään toteamaan,  että äitiys ei ole helppoa.  Leikki-ikäiset tappelevat, uhmaikäiset kiukuttelevat ja teinit kapinoivat.  En ole koskaan ymmärtänyt sitä iskulausetta, että ihmiset, jotka hankkivat lapsia (aivankuin lapsia noin vain hankkittaisiin), ovat itsekkäitä.  Mutta sitä sanovatkin ihmiset, joilla ei ole lapsia.  Ei ole toista työtä, jossa täytyisi niin todellisesti unohtaa oma luonnollinen itsekeskeisyytensä, kuin äitiys.  Pieni vauva ei voi odottaa ruokaansa, olkoonkin sitten keskellä yötä tai kesken jotain kivaa tekemistä.  Ei ole lomia, työaika ei koskaan lopu ja yöuniakaan ei taata.   


Kuten käskyssä 'Rakastakaa miehiänne', meitä kutsutaan rakastamaan myös lapsia 'phileo'-rakkaudella.  Se on hellä, kiintymystä osoittava, palava rakkaus. Meille naisille voi olla helppoa uhrautua lapsen hyväksi ja ajatella sitä rakkaudenosoituksena.  Lapsi kaipaa kuitenkin läsnäoloa ja vanhempaa, joka nauttii hänestä.  


Kuuntelin kerran erästä opetusta cd:ltä ja muistan aina kun puhuja kertoi miten hän lapsena usein meni isänsä luo asioineen ja tarpeineen.  Joka kerta isä otti hänet vastaan iloinen ja rakastava ilme kasvoillaan; ilme, joka kertoi, että lapsi oli hänelle mieluinen.  Puhujalle jäi tunne, että näin hänen taivaallinen isänsäkin toivottaa hänet tervetulleeksi kun hän lähestyy häntä tarpeineen ja asioineen.   Lapsi ei ollut häiriö tai vaiva vaan isä oli todella mielissään, kun hänen lapsensa tuli hänen luokseen asioineen.  


Sen jälkeen olen yrittänyt muistaa tämän opetuksen, kun lapset tulevat luokseni 'häiritsemään' monta kertaa päivässä.  Haluan oppia sydämenasenteen, joka on kärsivällinen pieniä lapsia kohtaan, joka pitää lapsen asiaa tärkeämpänä kuin omaani.  Haluan, että lapseni tietää, että äidillä on aikaa kuunnella minun juttujani.  Haluan, että voin vastata heille lempeällä ja ystävällisellä äänellä. Muistutan itseäni siitä, että pikkulapsiaika on hyvin lyhyt.  Haluan käyttää nämä päivät opettamalla lapselleni, että minä rakastan häntä ja olen iloinen siitä, että hän on olemassa!  


Children can sense natural objects beyond ownership
Kuva täältä.


Mieleeni on painunut kohta Sefanjan kirjasta, jossa puhutaan siitä, miten Jumala iloitsee omastaan.  Erityisesti sen englanninkielen käännös on mielestäni todella valaiseva.  Suomeksi se kuuluu näin, molemmat käännökset:


'Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.  Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.'   Sefanja 3:17, 1933.
'Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.'   Sama, 1992. 


   Mutta kaikissa englanninkielisissä Raamatunkäännöksissä Jumala iloitsee laulamalla!  
'The LORD your God is with you, he is mighty to save. He will take great delight in you, he will quiet you with his love, he will rejoice over you with singing.'  Sama, NIV (alleviivaus minun). 


Rakastan tuota käännöstä, jokaista sanaa!  Laulan paljon kun olen lasten kanssa, ja joskus keksin heille tai heistä hassuja laulunvirityksiä vain siksi, kun lapseni ovat mielestäni niin ihania.  Osaan hyvin samaistua tuohon kohtaan, että Jumala iloitsee omistaan laulamalla.  Tämä Sefanjan kirjan kohta on muistolauseeni siitä, että kun minä nautin lapsistani ja iloitsen heistä, olen löytänyt jotain samaa sydämenasennetta heitä kohtaan kuin mitä Jumalalla on omiansa kohtaan.   


Iloitse lapsista ja rakasta heitä tänään!  Rakennat perustusta sille tunteelle, että he ovat hyväksyttyjä, mieluisia ja haluttuja, eikä heidän myöhemmin tarvi hakea sitä haluttavuutta maailmasta.  
   

24.11.2011

Rakastaa, vai rakastaa?

Käyn tässä postauksessa läpi Tiituksen kirjeen ensimmäistä ohjetta nuorille vaimoille.  Sarjan ensimmäinen postaus aiheesta on täällä.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Rakasta miestäsi.

Raamatussa on useita listoja.  Uskon, että se, missä järjestyksessä asiat ovat listattu, ei ole sattumaa.  Kuten se kuuluisa rakkausruno 1. Korinttolaiskirjeen  luvussa 13.  Ensimmäisenä sanotaan, että 'Rakkaus on pitkämielinen'- eli rakkaus on kärsivällinen.  Miksi pitkämielinen, kärsivällinen?  Ehkäpä tämä näyttää meille hyvin nopeasti sen, että rakastammeko me todella toista ihmistä.  Olemmeko kärsivällisiä, jaksammeko odottaa, jaksammeko toistaa?  Onko tämä ihminen minulle todella tärkeä?  Jos joku on minua kohtaan kärsivällinen, huomaan sen, ja koen itseni rakastetuksi.  

Kun näissä ohjeissa ensimmäisenä on miehiemme rakastaminen, sen täytyy olla tärkeää.  Kristillinen avioliitto perustuu miehen ja naisen väliseen liittoon...niinpä heidän välinen suhteensa on perheen perusta.  Miehillekin on Uudessa Testamentissa käskyjä rakastaa vaimojaan,  mutta keskityn tässä nyt Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeisiin naisille.  Miehen rakastaminen on siis hyvä asia.  Uskon, että avioliiton alussa siitä ei tarvitsekaan ketään muistutella.

Kun luin Carolyn Mahaneyn ajatuksia tästä aiheesta, mieleeni jäi erityisesti sanan 'rakastaa' alkutekstin mukainen merkitys.  Uusi Testamenttihan on kirjoitettu alunperin kreikan kielellä, ja alkutekstin sanoilla on monta kertaa laajempi ja syvempi merkitys kuin se, mitä suomen kielelle ollaan onnistuttu kääntämään.  Niinpä oppineen ja lukeneen Raamatunopettajan opetuksia on ilo kuunnella; tutuista Raamatunpaikoista löytyy lisää syvyyttä ja vahvempaa merkitystä.

Sanalle 'rakkaus' on kreikan kielellä useita sanoja, joilla kaikilla on oma vivahteensa ja merkityksensä. Uudessa Testamentissa näistä käytetään kolmea: agapan, philein ja stergein (huom. kirjoitusasu voi vaihdella).

Tiitus 2:4 käyttää sanaa 'philein'.  Tämä sana kuvastaa läheisten ystävien välistä rakkautta.  Se on hellä, rakastava, palava rakkaus.  Sitä käytetään kuvaamaan ihmissuhdetta, jossa toinen henkilö miellyttää minua, nautin hänestä ja kunnioitan suhdettamme.  Sanaa kuvaavat parhaiten mieltymys, kiintymys, pitäminen.

Carolyn Mahaney puntaroi Paavalin sanavalintaa ihmettelemällä miksi Paavali ei käyttänyt sanaa agapan, joka on yleisesti käytetty sana Uudessa Testamentissa, kun puhutaan rakkaudesta.  Agapan on sana, jota käytetään kun puhutaan Jumalan rakkaudesta, itsenä uhraavasta rakkaudesta; rakkaudesta, jonka kohteena voi olla jopa vihollinen.  Siinä rakkauden kohteessa nähdään jotain arvokasta.  Tuo mainitsemani Korinttolaiskirjeen rakkauslukukin käyttää juuri tätä agapan-sanaa.  Mutta Uuden Testamenti kirjoittajat eivät käytä näitä eri sanoja rakkaudesta sattumanvaraisesti, vaihdellen niiden paikkaa huolimattomasti.  Jokaisella sanalla todellakin on tietty merkitys juuri siinä kohdassa missä sitä käytetään.

Meillä toki on yhteinen käsky rakastaa lähimmäistämme juuri tällä itsensä uhraavalla rakkaudella, ja koska miehemme on meidän lähimmäisemme, emme saa unohtaa tätäkään osaa rakkaudesta.  Mutta kun katsomme käskyjä vaimoille rakastaa miehiään, Raamatussa käytetään johdonmukaisesti sanaa philein, ei koskaan sanaa agapan!  Miehille, toisaalta, käytetään aina käskysanaa agapan, kun heitä ohjataan rakastamaan vaimojaan.

Uskon, että Carolyn Mahaney osui naulan kantaan pohdinnoissaan:  Hän on sitä mieltä, että käskyt, joita aviopuolisoille annetaan, todistavat heidän erilaisista heikkouksistaan puolisoina.  Ehkä miehet ovat huonompia osoittamaan itsensä uhraavaa rakkautta, ja siksi he tarvitsevat muistutusta siinä.  Ja usein naiset ovat huonompia näyttämään kiintymys-rakkautta - siksi sanavalinta Tiituksen kirjeen toisessa luvussa.

Meidän tulee muistaa rakastaa aviomiehiämme hellällä, kiintymystä osoittavalla tavalla.  Tiedän, että naisille voi olla paljon helpompaa uhrautua.  Laitan ruokaa, siivoan, hoidan lapset, teen yhtä ja toista uhrautuvaista mieheni eteen.

Mutta entä ystävyyden vaaliminen, toisen arvostaminen, hellien ja intohimoisten tunteiden ylläpitäminen.  Miten on? Onko se sinulle helppoa? Tuleeko se luonnostaan?

Meidän täytyy opetella rakastamaan miehiämme tällä hellällä, palavalla rakkaudella.  Vanhempia naisia käsketään opettamaan nuorempia naisia rakastamaan miehiään näin.  Niinpä voimme päätellä, että se ei ole automaattista.  Me tarvitsemme siihen apua!

Uskon siihen, että kun koemme Jumalan armahtavaa rakkautta itseämme kohtaan, aviomiestemme rakastaminenkin tulee suoraan sydämestä.  Niinpä paistattele Jumalan rakkaudessa sinua kohtaan, ja opetellaan yhdessä rakastamaan miehiämme Jumalan tahtomalla tavalla.  

 ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

(Löysin tältä sivulta pitkän artikkelin kreikankielen rakkaus-sanoista.  Minulla on artikkelin kirjoittajan kirjoittama kirjasarja Uuden Testamentin kreikasta, jota olen juuri alkanut lukea. Mielenkiintoista!)      

21.11.2011

Vanhemmat naiset - nuoremmat naiset

Nyt olin löytänyt monia kohtia Uudesta Testamentista, jossa puhutaan naisista tai kehoitetaan naisia tiettyihin asioihin.  Olin lukenut nämä kohdat monta kertaa aiemminkin.  Nyt vain halusin todella laittaa 'tiedot taidoiksi' eli oppia soveltamaan käytännössä Raamatullista naiskuvaa.

Ei kauan tämän jälkeen olin vaeltelemassa Kristillisessä kirjakaupassa.  Kirjakaupat ovat yksi suosikkipaikoistani!  Rakastan lukemista ja kun löydän hyvän kirjan haluan sen omaan kirjastooni, josta sen saa tarvittaessa nopeasti käteen.  Ilahduin, kun löysin naistenkirjojen osaston.  Olin vaikuttunut siitä, miten useita kirjoja naisille onkaan kirjoitettu - englannin kielellä.  Vertailin muutamaa kirjaa, mutta takakansitekstin vakuuttamana ostin Carolyn Mahaneyn kirjan 'Feminine Appeal - Seven Virtues of a Godly Wife and Mother'.

Olisin voinut löytää kultasuonen, niin hyvin kirja vastasi kysymyksiini ja tarpeisiini juuri sillä hetkellä!

Takakannessa kerrotaan näin: "Carolyn Mahaney samaistuu tämän päivän maailmassa naisten kohtaamiin haasteisiin ja kohtaa ne neuvoilla Jumalan Sanasta...".  Juuri tällaista opetusta olin hakenut ja Jumala johdatti tielleni juuri sopivan - ja erinomaisen hyvin kirjoitetun - kirjan.

Kirja käy läpi Tiituksen kirjeen kohtaa, jossa kehoitetaan vanhempia naisia opettamaan nuoremmille seuraavat asiat:

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Vaikka luenkin itseni näissä jakeissa mainittuihin 'nuoriin naisiin', haluan ensin kiinnittää huomiota tuohon mainintaan vanhempien naisten tehtävistä.  Siinä annetaan selvä käsky vanhemmille naisille, että heidän tulee neuvoa nuoria naisia hyvään.  Ja sitten annetaan vielä lista asioista, jotka ovat hyviä.  Vanhempien naisten ei tarvitse edes alkaa miettiä asioita, joita voisi opettaa nuoremmille...'Mitkähän ne olisivat niitä hyviä asioita...mikä on sen arvoista, että jälkipolvienkin tulisi se osata?'

Tässä olisi vanhempien naisten myös hyvä huomata se, että apostoli Paavali ei varmaankaan tarkoittanut Raamattutunteja tai seminaareja tai kirjoja kun hän sanoi, että nuorempia naisia tulisi 'ohjata'.  Myöskään ohjaajan ei kursseja tarvitse käydä eikä testejä läpäistä.  Riittää, kunhan luonne on mainitun kaltainen: käytös niinkuin pyhille sopii, ei panettelua (juoruamista), ei juoppoutta. Käytönnön arkielämässä annetut neuvot ja ohjeet sekä ennenkaikkea oman elämän esimerkit ovat hyvä ja tehokas tapa auttaa nuorempia naisia.  Tähän tarvitaan vain halukkuutta ja aikaa.  Voi, kun moni vanhempi kristitty nainen niitä omistaisi!

Nyt jos kysyisin teiltä, kristityt siskoni, että kuinka moni teistä on saanut hyvää opetusta näistä asioista vanhemmilta naisilta, luulisin, että vastaus olisi pettymys.  Ei yllätys, vaan pettymys. Toki paljon hyvää opetusta olen saanut, mutta en juuri tästä Tiituksen kirjeen listasta ole neuvoja kuullut.  Olen myös asunut paljon ulkomailla, eri maissa, joten tällaisten Tiituksen kirjeen mainitsemien mentoreiden löytäminen ei ole ollut automaattista.  Niinpä kirjojen, artikkeleiden ja nettisivujen löytäminen on ollut minulle tärkeää.  Ja siksi haluan niistä kirjoittaa täällä.

Viimeiseksi haluan vielä kirjoittaa siitä, miksi minä haluaisin oppia näitä jakeissa mainittuja asioita.  Miksi vanhempien naisten tulisi minua näihin ohjata?  Kuka nainen nyt tänä päivänä halua kuulla, että pitäisi hoitaa kotiansa ja olla miehelleen alamainen!?  Eikö se merkitse tylsyyttä ja ankeaa puurtamista ja kynnysmatoksi alkamista? Ja siveä? Eikö se sana kuollutkaan jo sukupuuttoon?

Syy on mainittu Raamatunkohdan viimeisissä sanoissa:

Ettei Jumalan Sana tulisi pilkatuksi.

Taas tulemme siihen Kristinuskon perusasiaan, että minä en ole tämän maailman napa.  Minun onneni ei ole nyt tässä se tärkein asia.  Se, että elämäni luistaa juuri minun haluamallani tavalla ei saa olla se motivoiva tekijä valinnoissani ja käytöksessäni.  Minun tehtäväni Kristittynä naisena on tuoda kunniaa Iankaikkiselle Jumalalle.

Me olemme elävä evankeliumi.

Niinkuin Elisabeth Elliot on eräässä kirjassan kirjoittanut:
"Maailma ei halua, että sille kerrotaan.  Maailma haluaa nähdä."
Sinun miehesi, lapsesi, sukulaisesi ja naapurisi eivät kuule evankeliumia, elleivät he sitä sinun kauttasi näe.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Seuraavissa postauksissa kirjoitan vähitellen, mitä olen oppinut kustakin seitsemästä hyveestä Carolyn Mahaneyn ja muidenkin lähteiden kautta.

18.11.2011

Mitä asiaa Jumalalla on naisille?

Kun muutimme Suomesta ulkomaille kahden pienen lapsemme kanssa, ei sopeutuminen uuteen kulttuuriin ollut ainoa vaikea asia uudessa elämäntilanteessa.  Usein ulkomailla asuessa käydään läpi kulttuurishokkia, ja toki uuteen kulttuuriin ja kieleen oppiessa kävin läpi monenlaisia prosesseja. Sisäisesti kamppailin kuitenkin eniten oman roolini kanssa.  Mitä ihmettä minun odotetaan tekevän?

Halusin kunnioittaa uusia naapureita sopeutumalla riittävästi heidän tapoihinsa ja käytöntöihinsä. Sitten minulla oli perhe; mies ja kaksi pientä lasta.  Kielenopiskeluun meni aikaa ja minulla oli todellisia hankaluuksia löytää kieliavustajaa.  Kaikki käytännön kotityöt veivät uudessa ympäristössä paljon enemmän aikaa.  Itselleni asettamat tavoitteet ja toiveet ja unelmat toivat paineita ja riittämättömyyden tunnetta.

Miksi tämä on niin vaikeaa?

Koska en ollut enää Suomessa, en voinut heittäytyä elämään keskivertoa suomalaiselämää.  Näin ympärilläni jatkuvasti naisia, joiden arvot ja elämä näyttivät hyvin erilaisilta kuin mitä olin Suomessa nähnyt.  Miten minun pitäisi elää?  Miten minä haluan elää?  Millainen nainen haluan olla?  

Olen vuosien varrella oppinut, että ei ole olemassa yhtä ylempää ja parempaa kulttuuria, jonka mukaiseksi muiden kulttuurien tulisi muuttua.  Jokaisessa kulttuurissa on ihailtavia, hyviä puolia, joista voimme ottaa oppia.  Samoin jokaisessa kulttuurissa on huonoja arvoja ja vääriä toimintatapoja, joiden tulisi muuttua.

Todellinen mittapuumme on Jumalan Sana, Jumalan Kulttuuri.  Jumalan Valtakunta.  Siellä on toisenlaiset säännöt.  Pienimmät ovat suurimpia.  Lasten kaltaisille se avautuu.  Valtakunnan kansalaiset elävät armon ja anteeksiannon yhteisössä.  Sisään pääsee nöyrtymällä.    

Päätin siis etsiä Raamatusta vastauksia. Se on Kirja, josta olen löytänyt vastauksia ennenkin elämän polttopisteissä.  Onko Raamatussa jotain, joka on kirjoitettu erityisesti naisille?  Mitä Jumala haluaa minun naisena tekevän?  Ymmärsin, että kaikki mitä Jumala Sanansa kautta sanoo ihmisille, on tarkoitettu myös minulle, kaikille naisille.  Mutta halusin silti etsiä vastauksia sisältäni nouseviin kysymyksiin naiseudesta ja odotuksista tässä roolissani naisena, vaimona, äitinä.  

Ensimmäisinä viikkoina uudessa maassa, palleroitteni kanssa. 

Päätin lukea läpi Uuden Testamentin ja kirjoittaa ylös vihkooni kaikki kohdat, joissa puhutaan suoraan naisille.

Löysinkin useita kohtia.

Aion kertoa niistä pikkuhiljaa tässä blogissani.

Koska näiden monien Raamatunkohtien sisäistäminen on muuttanut elämääni, haluan jakaa niitä muillekin.

Jumalalla on sanottavaa naisille.  Hänellä on hyvä suunnitelma meille!  Haluammeko me kuunnella?

Tervetuloa rohkaistumaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...