12.12.2011

Siveyden juurta etsimässä, osa II

Viime postauksessani olin etsimässä siveyden juurta, eli selitystä sanalle siveä.  En olisi uskonut, että tässä käytetty sana siveä olisi niin monisyinen ja mielenkiintoinen merkitykseltään! Olen käymässä läpi seuraavaa Raamatunpaikkaa ja nyt on siis aiheena tuo siveys.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Alkukielen, Kreikan, sana sophronos on hyvin lähellä sanaa itsehillintä, jota myös englanninkieliset Raamatut käyttävät tässä kohdassa.  Niinpä käytän sanaa itsehillintä kun kirjoitan ajatuksiani ja mitä olen oppinut Carolyn Mahaneyn kirjasta.

Ei varmasti ole elämäntilannetta, jossa ei voisi käyttää vähän itsehillintää.  Vieraisilla toista kakkupalaa tarjottaessa.  Jonkun syyttäessä sinua jostakin.  Illalla kun televisiossa alkaa myöhäiselokuva, mutta aamulla pitäisi nousta töihin. Kaupassa, kun lapset kinuavat kinuamasta päästyäänkin karkkia tai leluja.  Erimielisyyksien noustessa kuka ei haluaisi saada viimeistä sanaa sanottua? Kuten viimeksi kirjoitin, itsehillintä auttaa meitä sanomaan ei synnillisille haluille ja kyllä Jumalan mielen mukaisille haluille.

Carolyn kirjoitti itsehillinnästä erityisesti ruokahaluun ja nukkumiseen, tunteisiin ja ajatuksiin sekä käytökseemme liittyen.  Mieleeni jäi monta asiaa...ja ajallaan käsittelen niitä omassa elämässäni.  Älä sinäkään kirjoita mitään pitkää listaa, missä itsehillintää pitäisi heti alkaa harjoittamaan.  Askel kerrallaan!

Ruokahalusta puhuttaessa kristityn tulisi muistaa, että usko ei ole vain ajatusten asia.  Kirjeessään Roomalaisille Paavali käyttää 11 lukua Jumalan armosta puhumiseen.  Sitten hän aloittaa luvun 12 näillä sanoilla:
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."
Jumalalle antautuminen alkaa ihmeellisesti kyllä kehostamme...kun alamme kasvaa Jumalan tuntemisessa ja pyhittymisessä.  Lainaan Elisabeth Elliotin kommenttia tästä Raamatunpaikasta:
"Hengellisestä epäonnistumisesta suuri osa johtuu, uskoakseni, tästä seuraavasta syystä:  Ei tunnusteta, että elävällä keholla olisi mitään tekemistä Jumalan palvomisen ja pyhän uhrauksen kanssa. Tämä kehomme on, yksinkertaisesti, aloituspiste.  Kun epäonnistumme tässä, epäonnistumme kaikkialla muualla... Emme voi antaa sydäntämme Jumalalle ja pitää kehoamme itsellämme." 
Jos haluat tuoda elämälläsi Jumalalle kunniaa, vietä hetki aikaa miettien tämän Raamatunpaikan merkitystä:

"Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." 1 Kor 10:31.

Kun aloin tutkimaan enemmän tuota syömistä, löysin monia mielenkiintoisia artikkeleita ja saarnoja aiheesta, ja ehkäpä kirjoitan niistä myöhemmin.  Kaikkea ei yhteen postaukseen voi mahduttaa.  Mutta pari sanaa syömisestä: ylensyönti on Raamatun mukaan synti.  Täältä löytyi hyvä artikkeli englannin kielellä ja sen lopussa oli pysäyttäviä kysymyksiä syömisestä.

Ylensyönkö?
  • Olenko ylisyötetty? Olenko runsaasti täynnä ruokaa? 
  • Ahdanko itseni täyteen ruokaa?
  • Olenko mielummin ylipainoisten kuin hoikkien ihmisten seurassa?
  • Syönkö laiskuuden, tekemisen puutteen, masennuksen, lannistuneisuuden, itsesäälin tai ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi?
  • Tunnistetaanko minut siitä, että syön usein?
  • Hallitsevatko ajatukset ruoasta päivääni? Käännynkö ruoan puoleen ratkaistaakseni (tai unohtaakseni) ongelmani?
  • Hallitseeko ruokahaluni minua? Himoitsenko ruokaa ja osoitan tuskin ollenkaan pidättyväisyyttä kun ruoasta puhutaan? 
Näenkö elämässäni ylensyömiseni sivuvaikutukset tai synnit, jotka säännöllisesti liittyvät ylensyöntiin? 
  • Ylimielisyys? Toisten tarpeet eivät kosketa minua (hengelliset tai fyysiset)?
  • Laiskuus? Tylsyys? Huolimattomuus?
  • Nolaanko tai häpäisenkö niitä, jotka ovat minulle läheisiä? 
  • Turtuneisuus syntiä kohtaan? Valehtelu?
  • Juoppous? Muut riippuvuudet tai säännöllinen synnillinen käytös?
  • Mieli maallisissa?
  • Ahneus? Kateus? Mustasukkaisuus? Materialismi? 

Sitten syömisen toiseen puoleen.  Vaikka kulttuurimme arvostaakin hoikkia ihmisiä kauniina, on hyvä muistaa se, että missään Raamatussa ei vaadita eikä rohkaista sitä, että naisen pitäisi olla hoikka.  Sananlaskuissa muistutetaan, että  "Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!" 31:30.  Todellinen kauneus ei ole ulkonaista, täydellistä vartaloa, muodikkaita vaatteita ja laitettuja hiuksia.  

Ruoka ei saa hallita meitä siinä määrin, että emme pysty lopettamaan syömistä.  Mutta tiukassakaan dieetissä pysyttelevä nainen ei tee sitä välttämättä jumalallisista päämääristä, Jumalan kunniaksi.  Usein tavoitteena on näyttää hyvältä muiden silmissä ja vetää huomiota puoleensa.  Vartalostaan saa pitää huolta,  mutta tavoitteena ei voi olla itsen palvonta ja huomionhaku, vaan jumalisuus.  Eihän turhamaisuus ole yhtään pienempi synti kuin ylensyöntikään.  Käytännön ihmisenä uskon, että voin suositella painoindeksin asettamissa rajoissa pysymistä. Siinä on joustovaraa (joustan itse sinne yläkanttiin :) ja se on terveydelle hyväksi.

Sitten unen maailmaan. Ihmiset, jotka kärsivät unettomuudesta tai muista uniongelmista, varmasti tietävät sen, miten tärkeää hyvä yöuni on ihmiselle.  Me tarvitsemme unta.  Mutta monta kertaa meille naisille se onkin enemmän itsehillinnän piiriin kuuluva asia.  Raamatussa puhutaan myös nukkumisesta ja unesta.  Onko sinun ongelmasi liika nukkuminen?    "Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin." San 20:13. Mitäpä jos nousisit juuri siihen aikaan kun herätyskello aamulla soi? Sinähän sen laitoit illalla soimaan juuri tuohon tiettyyn aikaan, joka silloin tuntui oikealta ajalta.  Tämä onnistuu vain silloin, kun olet mennyt ajoissa nukkumaan.

Kutsuisin itseäni iltavirkuksi ja minusta on mukavaa puuhailla illalla monia asioita, joihin innostun, kun lapset ovat menneet nukkumaan.  Mutta sitten luin tämän lainauksen Martha Peacelta...ja korvani punertuivat:

"Minä olen kuullut monen naisen kutsuvan itseään ylpeänä iltaihmiseksi.  Se tarkoittaa sitä, että heidän on vaikeaa nousta ylös aamuisin, koska he heräävät henkiin illalla.  He saattavat valvoa myöhään yöhön lukien, televisiota katsellen, tai harrastaen jotain muuta kiinnostavaa.  Seuraavana aamuna he ovat liian väsyneitä noustakseen ja huolehtiakseen perheestään...
Nämä ihmiset eivät ole 'iltaihmisiä'.  He ovat laiskoja ja itsekkäitä.  Kukapa ei haluaisi mielummin valvoa myöhään ja tehdä mitä itseä huvittaa, ja nukkua sitten aamulla pitkään?
Kunhan nuori vaimo alkaa nousta ylös aikaisemmin kuin lapsensa ja miehensä, hän lakkaa olemasta 'iltaihminen'.  Illalla hän on väsynyt ja menee nukkumaan kohtuulliseen aikaan, jotta hän voi olla aamulla palvelemassa perhettään."   Martha Peace: Becoming a Titus 2 Woman 
Huomasitko miten ovelasti kutsuin itseäni 'iltavirkuksi', jotten olisi ihan samassa kategoriassa kuin Martha Peacen kuvailemat laiskat ja itsekkäät iltaihmiset.  Mutta käsi ylös.  Menitkö eilen illalla liian myöhään nukkumaan? Olitko aamulla kärttyinen, ärsyttikö sinua lasten tarpeet ja miehen kyselyt?  Keititkö iltapäivällä pannullisen kahvia ja odotitko huokaillen, että lapset olisivat viimein sängyssä nukkumassa?

Tähänkin asiaan tarvitsemme itsehillintää ja itsekuria.  Olemme erilaisia...minulla on ystäviä, jotka pärjäävät viidellä tunnilla yöunta.  En kuulu itse siihen kategoriaan.  Mutta tunnet itsesi ja perheesi tarpeet. Mihin aikaan sinun pitää mennä nukkumaan, jotta olet aamuisin iloisena tervehtimässä perhettäsi ja auttamassa heitä uuden päivän alkuun?

Yritän itse nousta ennen lapsia, koska tiedän, että kun he heräävät, minulla ei ole aikaa tehdä muuta kuin vaihtaa vaippaa, etsiä kouluvaatteita, laittaa aamupalaa, kiinnittää poninhäntää, vastata kymmeniin kysymyksiin ja etsimään mystisesti yön aikana kadonneita tavaroita.  Ja kaikki tämä pitäisi tehdä kärsivällisesti, jopa iloisesti!  Mutta aikaisin nouseminen ei onnistunut silloin, kun poikamme oli alle kaksi kolmi nelivuotias ja nousi aina ennen kuutta, usein lähempänä viittä.  Minulta ei riittänyt voimat 'nousemaan ennen lapsia'.  Mutta nyt kaikki lapsemme nukkuvat usein jopa seitsemään asti, ja ehdin hyvin hoitaa monta asiaa, kun herään ennen heitä.

Erityishuomiota vastasyntyneiden tai huonosti nukkuvien lasten äideille: sinä tarvitset unta! Nuku päiväunia, nuku aamulla pitkään, jos lapsetkin silloin nukkuvat.  Nämäkin ajat menevät ohitse ja voit alkaa noudattaa tavallisten ihmisten unirytmiä!

Tässä on ainakin minulle tarpeeksi purtavaa.  Itsehillintä syömisen ja nukkumisen suhteen.  Niin alkeellisia perustarpeita! Niitä, joiden sujuessa pikkuvauvatkin pysyvät tyytyväisenä.  Ja me onnistumme antamaan hallintavallan ruoalle ja unelle sen sijaan, että alistaisimme nekin Jumalan tahdon alle, tuomaan Hänelle kunniaa.

Me tarvitsemme ihan kaikessa Jumalan apua,
joka kuitenkin sitä miellään antaa niille, jotka pyytävät!

1 kommentti:

  1. "Tässä on ainakin minulle tarpeeksi purtavaa. Itsehillintä syömisen ja nukkumisen suhteen. Niin alkeellisia perustarpeita! Niitä, joiden sujuessa pikkuvauvatkin pysyvät tyytyväisenä. Ja me onnistumme antamaan hallintavallan ruoalle ja unelle sen sijaan, että alistaisimme nekin Jumalan tahdon alle, tuomaan Hänelle kunniaa."

    Aamen!

    VastaaPoista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...