30.12.2016

Hyvää uutta vuotta San31 naiselta!

Proverbs 31:18  (WisdomsPosts.com)

Hän näkee työnsä tulokset,hän ei sammuta lamppua yölläkään. (1992) - Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. (1933)

Vuoden vaihtuminen on perinteistä aikaa tutkailla miten mennyt vuosi  on sujunut ja suunnitella tulevaa vuotta.  Se, miten käytän aikani, on Raamatussa usein mainittu aihe, ja suunnitteleminen ja tavoitteiden asettaminen on viisasta. 

Sananlaskujen luvun 31 naisen ei tarvitse hävetä tehdessään vuosikatsausta. 

·         Mieheni palvoo minua. Check.
·         Kunnon aamupala on koko perheen hyvän päivän perusta. Check.

Seuraavassa jakeessa San31 nainen huomaa hankkeidensa käyneen hyvin.  Hän on ollut ahkera, nähnyt vaivaa, sijoittanut ja huolehtinut, ja se näkyy.  Hän tiedostaa elämässään niiton ja kylvön lain; tekemisilläni on merkitystä.  Sitkeä jaksaminen tuo tulosta (Gal 6:7-9).

Mutta mitä tarkoittaa jakeen toinen osa, hänen lamppunsa on päällä yötä päivää?

Koska tiedämme San31 naisen olevan ahkera, se voi tarkoittaa sitä, että hän valvoo myöhään lampun valossa saadakseen kaiken tehtyä.  

Toinen selitys on, että siihen aikaan kodeissa jätettiin yksi öljylamppu palamaan yöksi.  Hyvin taloutensa hoitava nainen huolehti siitä, että perheellä oli aina öljyä kotona yölamppua varten ja rahaa öljyn ostamiseen.  Palava lamppu symbolisoi valmistautumista.

Lamppu liitetään valmiina olemiseen myös Matteuksen evankeliumissa.  Jakeissa kerrotaan kymmenestä tytöstä, jotka odottivat lamppuineen sulhasen saapumista ja hääjuhlan alkamista.  Viisi heistä on viisasti varannut mukaan ylimääräistä öljyä.  Viisi on tyhmää ja heidän piti lähteä ostamaan lisää öljyä.  Tottakai sulhanen saapuu juuri silloin, kun he ovat poissa, ja he jäävät hääjuhlan ulkopuolelle. 

Oletko valmistautunut?

Menneen vuoden jättäminen


On rohkaisevaa olla tilanteessa, jossa huomaa asioiden sujuvan hyvin.  Vaikka viime vuosi on tuonut haasteitakin, päällimmäinen ajatus on kiitollisuus.  Jumala on osoittanut uskollisuutensa ja luotettavuutensa.  Jumala on antanut sen mitä tarvitsen.  Jumala on rohkaissut ja vahvistanut.  Jumala on todellakin kallio, muuttumaton, luotettava, erinomainen perustus elämälle.

En halua vähätellä asioita, jotka eivät sujuneet niin kuin olisi pitänyt.  Jos ne ovat oman laiskuuteni, haluttomuuteni tai pelkoni takia jääneet tekemättä, tunnustan syntini ja pyydän Jumalaa auttamaan minua tekemään oikein tulevaisuudessa.  Jos ne ovat minusta riippumattomista syistä epäonnistuneet, voin tuoda pettymykseni ja suruni Jeesukselle: “heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen” (1 Pietari 5:7).  Hänen huolenpitonsa on kokonaisvaltaista. 

Äitinä on monia asioita, joiden menestyksestä en vielä tiedä.  Tämä on sitä aikaa, jolloin kylvetään, kitketään ja kastellaan.  En näe vielä tuloksia, ja joskus se aiheuttaa paniikkia.  Mutta en voi tehdä muuta kuin jatkaa opetusten kylvämistä.  Olen kasvattaja, mutta Jumala on se, joka antaa todellisen kasvun. 

Viime vuoden kohdalta on myös jätettävä ne asiat, joille Jumala on sanonut ei tai ei vielä.  Näissä tilanteissa vaaditaan uskoa ja luottamusta Jumalan antamiin rajoituksiin.  Joskus on luovuttava unelmista ja suunnitelmista, ihmisistä tai työpaikoista.  Miten otan vastaan kieltävän päätöksen?

Uuden vuoden vastaanottaminen


Viisas elää valmistautuneena. Meillä on henki, sielu ja ruumis, ja valmiutta tarvitaan jokaisella osa-alueella.  Uuden vuoden lupauksia tehdessä oman valmiustilan tarkastaminen voi olla paikallaan.  Mitkä asiat ovat jääneet liian vähälle huomiolle? Miten voin tehdä viisaita päätöksiä elämäni ja perheeni suhteen?   

Olen kuullut tavasta, jolloin tulevalle vuodelle valitaan yksi sana symbolisoimaan vuoden päämäärää tai tavoitetta.  En ole aiemmin valinnut sanaa, mutta ehkäpä ensi vuoden sana voisi olla viisaus.  Siinä kiteytyy aika hyvin kaikki se, minkä perusteella haluan päätöksiäni tehdä.  Onko sinulla tapana valita teemasanaa uudelle vuodelle? 

Toivon jokaiselle lukijalle menestystä vuodelle 2017!


Kuva:


28.12.2016

Onko juhliminen maallista, lapsellista, materialistista tai turhaa?

Joulupöytä

Juhlan teologia.  


Miten voimme juhlia, kun maailmassa on niin paljon hätää, niin monet asiat väärin?  Onko niin, että jos todella otan elämän vakavasti, tietoisena sen rajallisuudesta, tietoisena ajassa tekemiemme päätösten iankaikkisuusseurauksista, en innostuisi jostain niin kevytmielisestä kuin juhlimisesta?

Kirjoitan tätä joulun jälkeen, kun on nautittu juhla-ateriasta, erityisistä herkuista, ostettu lahjoja ja koristeltu talo kauniiksi.  Eikö Jeesuksen syntymäpäivää voisi juhlia arkisesti, yksinkertaisesti, syntyihän hän hyvin vaatimattomasti majatalon eläinsuojassa?  Miksi stressata jouluruokien parissa tai joulusiivouksesta kun Maria ja Joosef nauttivat matkaeväitä tallin pahnoilla?

Kuuntelin kerran silmät pyöreinä, kun eräs kristitty tuttava selitti viettävänsä joulun ilman mitään koristeita, lähettämättä joulukortteja, ostamatta yhtään lahjoja.  Oliko hän löytänyt joulun todellisen merkityksen, oliko hän hengellisempi kuin minä? Ehkä olin liian kevytmielinen valitessani kauniita joulukortteja ja halutessani ostaa uuden kynttelikön? Ja eikö koko joululahjashow ole materialismin voitonkulkua?

Mustakansista Raamattua heiluttelevat tuomiopäivän profeetat voivat olla kristittjyen karikatyyrejä, mutta Raamatun punaisena lankana on toivottomuuden keskellä pulppuileva ilo.  Kuvittele syksyisen tumma yötaivas ja nuotion valossa nuokkuvat paimenet.  Kun yhtäkkiä taivas valaistuu kuin olympiastadionin valonheittimillä ja on täynnä laulavia olentoja, maailmalle julistetaan iloa: Teille on syntynyt Vapahtaja!  Rauha on tullut maailmaan. Ylistäkää Jumalaa!

Nautimme joskus miehen kanssa hyvästä ateriasta ravintolassa.  Pukeudumme paremmin ja vietämme illan syöden hyvää ruokaa ja juoden hyvää viiniä.  Onko syntiä käyttää ruokaan rahamäärä, jolla söisimme perheenä monta keittoateriaa?  Tai jolla joku kehitysmaan perhe eläisi kuukauden?

Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet tulokseen, että juhlat, joista täällä maan päällä nautimme, ovat kuva tulevasta.  Meitä odottaa taivaassa hääjuhla, joka on ehkä yksi iloisimmista juhlista, joita yhdessä vietämme.  Meitä odottaa juhla-ateria ja uusi viini, jota Jeesus sanoi juovansa meidän kanssamme.  Meidät on luotu juhlaa varten.

Juhla ei ole vain kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, musiikkia, ystäviä. Se on enemmän kuin osiensa summa.  Ilo ja ihme, jota koemme joulua juhliessamme vahvistuu joulun makujen, tuoksujen ja kokemusten kanssa, mutta se on jotain syvempää, toisesta todellisuudesta tullutta - kaipuuta iankaikkisuuteen ja syvään tyytyväisyyteen, jota niin harvoin koemme maan päällä.

Koti-ikävää.  Taivaskaipuuta.  Minut on luotu vastaamaan juhlaan sydämen ja ajatusten tasolla, ja ulkoisestikin.  Vasta silloin ymmärrän ikuisuuden kokonaisvaltaisen merkityksen.  Juhliminen antaa minulle mahdollisuuden ymmärtää ikuista Jumalaa tässä ajan ja paikan rajallisuudessa, jota kutsumme elämäksi.  Voimme katsoa ja kokea, että Jumala on hyvä, hyvä, hyvä.

Joulun yltäkylläisyys ei pitäisi olla vain materialistista runsautta, vaan sen muistamista, että Jumala on ylettömän hyvä. Enemmän kuin tarpeeksi.  Täydellisen tyydyttävä.  Joulujuhla on esimakua iankaikkisuudesta. Juhlimme kuninkaan syntymää, juhlimme kuninkaan tulemusta.  Juhlimme Vapahtajan saapumista maailmaan, juhlimme lopullista vapautta synnin ja kuoleman kahleista.  Juhlimme Rauhanruhtinaan lihaksi tulemista, juhlimme täydellistä maailmanrauhaa, sielunrauhaa, mielenrauhaa.

Juhlaan heittäytyminen ei ole tosiasioiden unohtamista, maailman tilanteen kieltämistä.  Se on sen julistamista, että Jumalan kanssa meille on tiedossa parempi tulevaisuus.  Maailma on muuttumassa sydän kerrallaan, pikkuhiljaa.  Se on tarjolla minulle jo nyt, jos otan sen vastaan lapsen lailla.  Koukkselkä voi nuortua iloiseen tanssiin, koukkumieli voi kohota kiitollisuuteen, koukkuiset sormet avautua vastaanottamaan Jumalan lahja.


Sally ja Sarah Clarkson kirjoittavat joulukuussa kirjassaan The Lifegiving Home joulun merkityksestä ja kannustavat meitä luomaan juhlatraditioita perheissämme.   

25.12.2016

Joulurauhaa - askel kerrallaan

st. joseph, jesus presented at the temple
Joosef, Maria, Simeon ja Jeesus-vauva temppelissä
Rauhallista Joulua!

Mikä jouluevankeliumin hahmo on puhutellut sinua tänä vuonna? Viime vuonna kirjoitin Sakariaasta ja Elisabetista, jotka kärsivät lapsettomuudesta.  Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma heidän varalleen: Johannes-vauva syntyi juuri oikeaan aikaan. 

Minua on hiljattain puhutellut ajatus uskollisuudesta, siitä että keskityn juuri siihen askeleeseen, joka siinä hetkessä pitää ottaa.  Ajatus luottamuksesta, joka vastaa Jumalan kutsuun “kyllä”, uudelleen ja uudelleen, seurauksista riippumatta. 

Jouluevankeliumissa esiintyvät ihmiset eivät tienneet seuraavasta päivästä.  He kukin vastasivat Jumalan johdatukseen omalla tavallaan.    

Marian vastaus enkelille oli nöyrä suostuminen Jumalan tahtoon.  Tällä nuorella naisella oli rautaiset hermot, tuloksena olisi voinut olla purettu kihlaus, julkinen häpeä, jopa kivittäminen.  Vaikka näin ei käynytkään, Maria oli varmasti mehevä puheenaihe kylän juorueukoille seuraavien vuosien ajan. Mutta en näe sen vaikuttaneen Marian elämään, hän valitsi uskon, ja otti seuraavan askeleen, ihmisten puheista huolimatta.  Maria uhrasi maineensa. 

Joosefin oli aluksi vaikea hyväksyä Jumalan antamaa osaa hänen kihlattunsa elämässä.  Mutta Jumala on hyvä. Hän ei jättänyt Joosefia pimentoon, vaan kertoi unessa hänelle suunnitelmansa Marian, hänen kohdussaan kasvavan lapsen ja heidän perheensä suhteen.  Tästä lähtien Jumala johdatti pientä perhettä Joosefille tulevien unien kautta, ja hänen tehtävänsä oli suojella Jeesus-lasta ja hänen äitiään tulevina vuosina.  Joosef uhrasi tulevaisuuden suunnitelmansa.

Paimenet uskoivat mitä enkelit heille kertoivat öisellä niityllä, jättivät laumansa ja saivat olla ensimmäisenä kumartamassa maailmaan Vapahtajaa.  Itämään tietäjät olivat uskon tähden matkustaneet jo viikkojen ajan, seuraten taivaalle ilmestynyttä tähteä.  Mitähän heidän vaimonsa sanoivat miesten lähtiessä matkaan? Oliko heidän uskonsa yhtä suuri?  Paimenet ja tietäjät uhrasivat työpaikkansa, ihmissuhteensa. 

Jerusalemissa asui mies, jolle Pyhä Henki oli luvannut, ettei hän kuolisi ennenkuin näkisi Herran Voidellun.  Simeon kulki Hengen vaikutuksesta pyhäkköön, ja siellä hän tapasi Joosefin, Marian ja vastasyntyneet Jeesuksen.  Simeon oli elänyt koko elämänsä Hengen johdatuksessa.  Nyt hän sai ylistää Jumalaa, joka pitää lupauksena. Simeon oli myös se, joka antoi Marialle nämä kohtalokkaat sanat: “Sinun sielusi lävitse on miekka käyvä”.  Jumala oli valmistamassa Mariaa jo nuorena äitinä 33 vuoden päästä tapahtuviin hetkiin.  Simeon uhrasi oman tahtonsa ja kulki elämänsä Hengen johdatuksessa.
 
Temppelissä asuva naisprofeetta Anna sai myös nähdä Jeesus-vauvan.  Nyt tämä 84-vuotias leski puhui Jeesuksesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Miten ihana loppuhuipennus naiselle, joka oli paastoen ja rukoillen palvellut Jumalaa yötä päivää kaikki nämä vuodet.  Anna uhrasi elämänsä.

Kuningas Herodes, saatuaan kuulla Jeesuksesta, hämmästyi ja pelästyi. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa.  Hänen suunnitelmissaan oli pysyä vallassa ja jos siihen kuuluisi tulevan kuninkaan murhaaminen kun tämä oli vielä avuton vauva, niin sekin kävisi.  Herodes raivostui, kun tietäjät eivät tulletkaan kertomaan missä Jeesus-lapsi asui ja seurauksena tuhannet lapset menettivät henkensä.   Herodes uhrasi viattomat lapset. 

Koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen on todistus siitä, että Jumalan tahto tulee tapahtumaan.  Hänen suunnitelmansa tulee menemään eteenpäin.  Jumala ei viivyttele. Hän ei tee virheitä.  Hän pitää koko maailmaamme kädessään ja vain se, minkä Hän sallii tulee tapahtumaan, juuri oikealla ajalla, juuri oikealla tavalla.  Jumala uhrasi ainoan Poikansa. 

Kun vaikeat tilanteet tulevat eteen, tarvitaan uskoa.  "Jumala, onko sinulla todellakin kaikki valta?" On sairauksia. On vaikeuksia työpaikalla.  On ihmissuhteita, jotka murtavat sydämemme.  On taloudellisia ongelmia.  On kapinoivia lapsia, ystäviä, jotka pettävät ja vanhempia, jotka hylkäävät.  On omat heikkoudet, riippuvuudet, virheet, joita toistan. 

Joskus rohkaistaan: Elä päivä kerrallaan.  Mutta on tilanteita, joissa päivä on liian pitkä aika.  Silloin pitää elää tunti kerrallaan, viisi minuuttia kerrallaan.  Uskoa hetki kerrallaan. Uhrata oma ymmärrys ja luottaa siihen, että minua kannetaan. 

Kunigas Daavid oli kerran vaikeassa tilanteessa.  Kansan keskuudessa riehui rutto ja se oli hänen syytään.  Jumalan lähettämä enkeli kertoi, että Daavidin pitäisi pystyttää alttari Arauna-nimisen miehen pellolle, jotta tauti pysähtyisi. 

Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. (1 Aikakirja 21:23-26).

Daavid ei aikonut uhrata Jumalalle jotain, joka ei maksanut hänelle mitään. 

Usko maksaa.  Se vaatii itselle kuolemista, mutta kristinuskon sanoma on, että vain kuoleman kautta tulee elämä.  Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se ei kanna hedelmää.       


En tiedä, millaista hintaa ja uhria sinulta vaaditaan tällä hetkellä, mutta tiedän, että Jumala on sen arvoinen.  Hän on aina ollut ylistyksen arvoinen ja Hän tulee aina olemaan ylistyksen arvoinen.  Joulun ihmeellisissä tapahtumissa näkyy miten yksittäiset ihmiset vastasivat Jumalan kutsuun.  Uskoen, luottaen ja ylistäen.  Askel kerrallaan, hetki kerrallaan.  Rauha on tulossa maailmaan.  


16.12.2016

4 tapaa pilata adventtiaika - ja neljä tapaa löytää joulurauha

Joulu on taas, joulu on taas…



Kun joulukuun ensimmäinen saapuu, huomaan, että lasten joulukalenterit puuttuvat, yhtään ei ole leivottu etukäteen, ja joulucd:t on jossain kaapin perukoilla.  Die-hard-jouluihmiset, jotka juovat ensimmäiset glöginsä 100 päivää ennen joulua ovat elämässäni toisen maailmankaikkeuden supersankareita.

Haluaisin olla unelmien jouluihminen ensimmäisestä adventista lähtien, mutta en koskaan onnistu pääsemään joulutunnelmaan niin aikaisin.  Tyyliini kuuluu viime hetken paniikki ja stressi ja kovistelin jo miestäni, että tänä vuonna ei sitten kääritä lahjoja pikkutunneilla 23.12. tai myöhemmin, mutta voin jo arvata, että niin me kuitenkin teemme.

Kun pääsen vauhtiin, koristelu on kivaa ja leipominenkaan ei vie paljon aikaa, mutta miten päästä sisäisesti orientoitumaan Joulun sanomaan?  Usein se jää monenlaisen touhuamisen jalkoihin.  

Tässä 4 vinkkiä, miten pilaat adventtiajan itseltäsi ja perheeltäsi ja vastaavasti 4 tapaa, joilla joulurauha saa tulla teille asumaan.

1. Ahdistu kunnolla ennen joulua.  Päätä, että onnistuminen tavoitteissa joulun aikaan määrittelee seuraavan vuoden menenstyksen, oli kyseessä sitten täydellinen perhejoulu, yrityksen menestyminen tai seurakunnan kävijämäärän kasvu.  Ruoki ahdistusta kiireellä, kts. seuraava kohta.

2. Ole mahdollisimman kiireinen.  Kasaa ylimääräisiä juhlia, vierailuja ja ostosreissuja joulukuun ajalle. Ole vapaaehtoinen pikkujoulukoordinaattori työpaikalla, kerhoissa ja seurakunnassa. Ota henkilökohtainen vastuu kaiken onnistumisesta.    

3. Älä kunnioita elämässäsi olevia rajoituksia.  Näännytä itsesi henkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti.  Suostu kaikkeen, mitä toiset ehdottavat, vaikka et haluasikaan sitä tehdä.  Jouluhan on vain kerran vuodessa!

4. Päätä, että kova työ on kaiken perusta.  Ole varma siitä, että omalla panoksellasi autat Jumalaa tekemään työnsä paremmin ja tehokkaammin.  Joulu tuntuu joululta vasta kun kaikki mahdollinen on tehty täydellisesti valmiiksi, ja rentoutua voit vasta 25.12.  


4 vinkkiä joulurauhan lisäämiseen: 

 
1. Rentoudu. Perheesi tai työsi kasvu ja elinvoimaisuus ei ole kiinni joulusesongista.  Se on kiinni Jumalasta ja pitkäntähtäimen hyvistä toimintatavoista.  Kiire sanoo, että et luota Jumalan tekevän työtään.  Rentoutuminen on sen myöntämistä, että Jumalalla on ohjakset käsissään.   Kuinka paljon kiireisyytesi on todella osa ahdistuneisuuttasi?

2. Hidasta.  Se joka kiirehtii, hidastaa Jumalan asioita (Vincent de Paul).  Kiire on väkivaltaa sielulle, niille, joita rakastat, ja niille, joita palvelet.  Kysy itseltäsi: “Mitä teen, jota Jumala ei ehkä pyydä minua tekemään?”  Mitä hyötyä on siitä, että voitat mailman ja menetät sielusi? Jos olet naimisissa ja sinulla on lapsia, onko Jumalan tahto, että perheesi saa sinulta mitä muilta jää jäljelle kun palaat kotiin loppuun kuluneena – emotionaalisesti, fyysisesti ja hengellisesti?  Hidasta elämääsi ja hiljenny Jumalan edessä.  

3. Vastaanota rajoitukset.  Kun et välitä Jumalan antamista rajoista ja ylität ne, näännyt. Vain Jumala on Jumala.  Et sinä.  Johannes Kastaja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.” Joh 3:27. Rajoja ovat aika, energia, älykkyys, hengellinen täyteys, jne.  Tunnista rajoituksesi ja ota ne vastaan Hänen lahjanaan.  Nauti adventtisunnuntain sapatinlevosta ja lue Raamatusta joulun tapahtumiin liittyviä tekstejä.

4. Jumala toimii toisin.  Jeesus käytti jatkuvasti maanviljelyyn liittyviä mielikuvia kuvaillessaan valtakuntaansa.  Vaikka työskentelisit jopa 60-80 tuntia viikossa, kasvi voi vain kasvaa niin nopeasti.  Voit kastella ja kitkeä rikkaruohoja, mutta vain Jumala voi antaa kasvun.  Ja Hän tekee sen hyvin hitaasti – niin kuin sinapinsiemen.  Jumalan työtavat eroavat meidän tavoistamme.  Jeesukseen syntymään liittyvät tapahtumat eivät olleet täydellistä satua, vaan täynnä  todellisen elämän haasteita.  Mutta kaikki tapahtui Jumalan satoja vuosia ennen antamien ennustusten mukaan.  Usko, että joulu voi tulla keskeneräiseen taloon, keskeneräisten ihmisten luo.


Onko sinulla vaikeuksia rauhoittua joulun sanoman äärelle?  Mitä teet, jotta joulukiire ei saisi ryöstää rauhaa ja iloa adventtiajasta?



Perustuu Pete Scazzero/Emotionally Healthy Spirituality uutiskirjeeseen “4 Advent Killers” 


Kuva: 
FreeDigitalPhotos.net
“Christmas Card Icon” by photoraidz

7.12.2016

Joululahjaideoita, myös itse tehtyjä


 


Viime vuonna kirjoitin lahjaideoita lapsiperheelle.  Tänä vuonna halusin kirjoittaa lahjalistaa myös aikuisille ja innostuin erityisesti itse tehdyistä lahjoista.  En yleensä tee itse joululahjoja, vaikka ihailenkin niitä suuresti.  Tänä vuonna aion tehdä pari juttua, esimerkiksi postikortteja olemme lasten kanssa väkertäneet jo kolme päivää.  Sehän on melkein kuin joululahja, eikö? :)

Huomasin kuitenkin, että tähän postaukseen pitäisi vetää tosi paljon linkkejä, jotta ohjeet ja ideakuvat antaisivat hyvän kuvan siitä, mitä itse pitäisi tehdä ja millaisen sen lopputuloksen tulisi olla.  Luovutin kun tekstiä oli puolen sivun verran ja päätin siirtyä nykyaikaan.  Avasin Pinterest-tilin, jonka olin luonut jo aikapäiviä sitten, mutten ollut halunnut vielä sitoutua pitämään blogin ohella.  Sen löytää nimellä Henna Maria

Hyviä ideoita on paljon, ja innostuin napsimaan niitä tuonne Pinterestin puolelle.  Osa tauluista on vielä tyhjiä, koska keskityin aluksi korttiaskarteluihin ja lahjaideoihin.  Käy sielä etsimässä inspiraatiota itsellesi! Lisään ideoita tauluihin joka päivä.


Mutta tässä on yksi joululahjaidea lapselle, jonka voit tehdä itse.  Olen saanut lapsena lahjaksi kummiltani lorupussin ja se on minulla vieläkin tallessa.  Tussilla kirjoitettu teksti on vuosien varrella vähän levinnyt, mutta se on aarre, josta en luovu!  Lorupussi on kankaasta ommeltu pussi, jonka sisältä löytyy kivoja loruja ja runoja, jokainen omalle kortilleen kirjoitettuna.

Lorupussi lapselle

Lorupussi

Tarvikkeet:

  • loruja, runoja, lauluja
  • kartonkia tai vahvaa paperia useissa väreissä
  • ohut (musta) tussi
  • kontaktimuovia
  • kangasta pussukan verran
  • nauhaa tai nappi tai neppari
  • ompelukone


Keräile mukavia loruja ja runoja tai lauluja (hakusanalla "lorupussi" löytyy paljon loruja).

Leikkaa kartongista tai muusta vahvasta paperista loruihin liittyviä muotoja. (Tästä linkistä löytyy tosi kivoja lorukortteja). 10 cm korkuiset kortit ovat hyvä koko lapsille.  Esim. lumiukko-loruun leikkaa valkoisesta paperista hattupäisen lumiukon muoto ja piirrä lumiukolle hattu, kasvot ja napit, aurinkoloruun leikkaa keltainen ympyrä ja piirrä toiselle puolelle aurinko säteineen jne.  Yritä leikata muodot mahdollisimman pyöreiksi, jotta niitä on lasten kiva käsitellä.

Jos haluat, voit leikata kaikki kortit valkoisesta paperista ja värittää kuvat toiselle puolelle.

Kirjoita lorut tyhjälle puolelle selkeällä käsialalla. Voit halutessasi tulostaa runot ja liimata ne korttiin.  Päällystä lorukortit kontaktimuovilla.

Ompele yksinkertainen pussukka.  Voit kiinnittää sivusaumaan kaksi nauhaa, joilla pussin saa suljettua, tai tehdä nauhakujan ja jonkun oikein teknisen sulkumenetelmän.  Tai ompele pussukan takaseinä korkeammaksi ja taita se eteen napilla suljettavaksi kirjekuoreksi. Pinterestiin lisäsin pari ohjetta pussin ompelemiseen, jos haluat yksityiskohtaisemmat ohjeet ompelua varten.


Aiotko antaa itse tehtyjä lahjoja tänä vuonaa? Mitä teet?


kuvat: freedigitalphotos

“Craft Sewing” by Chai25182518
“Joiner Tools On Wood Table Background” by bugtiger

30.11.2016

Hakusessa vahvat käsivarret

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa (1933) - Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein (1992).

Proverbs 31:17:
Sananlaskut 31:17

Matka jatkuu Sananlaskujen luvun 31 kelpo vaimon parissa.  Tähän mennessä on selvinnyt, että hänellä on upea avioliitto, hän on ahkera, taitava shoppailija, nousee aikaisin ja omaa bisnesvainua!  

Lista on vaikuttava, joillekin jopa uhkaava. Monet uskovat, että San31 nainen ei ole oikea nainen, vaan viisauden ruumiillistuma.  Että luvussa runoillaan tarunomaisista ominaisuuksista, jotka ovat saavuttamattomia tavallisille naisille. 

En itse usko, että San31 nainen on fiktionaalinen hahmo.  Jumalan Sana ei koskaan aseta meille mahdottomia standardeja.  Puhuihan Jeesuskin Jumalan sanoja kun Hän sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivallinen Isänne on täydellinen” (Matt 5:48), samoin Mooses ja Pietari sanovat ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3 Moos 11:44, 1 Piet 1:16).

Koen näitä jakeita lukiessani samanaikaisesti kaksi voimakasta ja vastakkaista tunnetta. Jeesuksen vapahtamana, uutena luomuksena haluan täydestä sydämestäni tehdä juuri niin kuin Jumala sanoo. Kyllä! Haluan olla pyhä, haluan olla täydellinen. Ja samalla tiedän, että en pysty tekemään oikein.  Tämä oli myös apostoli Paavalin kamppailu (Room 7:14-25): tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.

On inhimillistä ratkaista näennäisesti mahdoton tavoite alentamalla standardeja.  En pysty, joten mitä sitä edes yrittämään. Tai kunhan olen pyhä tai täydellinen suurimman osan ajasta, tai ainakin ihmisten ilmoilla.  Tai lasken rimaa alemmaksi, jotta suoriudun.  Kun ei ole voimaa saavuttaa korkeampia tavoitteita. 

Mikä on Jumalan ratkaisu?  Hän haluaa antaa meille voimaa saavuttaa Hänen tavoitteensa!  Jos olisin pyhä ja täydellinen omine voimineni, mihin tarvitsisin Jeesusta? Paavalikin huudahtaa tuskailunsa lopuksi: Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!  Kiitos Jumalalle Jeesuksesta. Hänessä olen pyhä, olen täydellinen, pystyn valitsemaan oikein. 

En lähesty San31 oppeja niinkään tehtävälistana, vaan ominaisuuksina, joiden avulla voin tehdä omat velvollisuuteni.  On siis realistista pyrkiä olemaan niin kuin San31 nainen.  Realistista samassa mielessä kuin pyrkiä olemaan pyhä ja täydellinen.  Vain Jeesuksessa se toteutuu.  Kukaan meistä ei pysty olemaan San31 nainen ilman Jumalaa, joka yksin voi muuttaa sydämen. 

Yksi oivallus San31 lukua läpi käydessäni on ollut se, että tämä nainen on kuninkaallinen. Hän on kasvanut aikuiseksi, jättänyt prinsessaleikit taakseen ja ottaa vastuuta itsestään ja toisista.  Hän suunnittelee, näkee vaivaa ja ahkeroi toisten hyväksi.  Hänen perheensä voi hyvin, hänen työnsä sujuvat ja hän itse on tasapainoinen ja onnellinen.    

Uskossa kasvaminen ei ole tiedon lisääntymistä, vaan  elämässä tapahtuvaa kokonaisvaltaista muutosta.  Olen erilainen naisena kuin olin 15 tai 10 tai 5 vuotta sitten, ja olen kiitollinen siitä.  Kiitollinen mahdollisuuksista kypsyä ja kasvaa Jumalan opetuksessa.  Kun olen nyt opiskellut tätä lukua, löydän asioita, joissa minun pitää vielä kasvaa.  Toivon, etten koskaan luule olevani valmis.

Jae 17 kuvaa aktiivista naista.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. (1933)
Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. (1992)

Ihanteeni on aina ollut aktiivinen ja tarmokas nainen.  Sellainen pirteä, joka tukka ponnarilla saa asioihin liikettä, pistää tuulemaan, saa tapahtumaan.  Sitten löysin itseni nukahtamassa lattialla leikkivien lasten viereen ja laahustamaan päivien läpi aivot sumussa.  Äitiysneuvolassa minua kehuttiin rauhalliseksi, kun makasin tutkimuspöydällä ainoana ajatuksenani, että olen vain niin väsynyt. 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi oli täysi yllätys, ja samalla se selitti kaiken. Viimein kummalliset oireet yhdistyivät asiaksi, jonka pystyin ymmärtämään. En olekaan laiska, saamaton, alisuoriutuja.  Löytyi syy siihen, miksi vyöttämisistä huolimatta kupeissani ei ole voimaa ja miksi käsivarsia särki monta päivää ennen niin helppojen töiden jälkeen. 

Jumala ei syyllistä meitä asioilla, joita emme yksinkertaisesti pysty tekemään.  En pystynyt olemaan tarmokas ja riuska.  Koin monta kertaa alemmuutta tehokkaiden ystävien elämää seuratessa.  Jälkeenpäin mietin, että Jumala on voinut suojella minua tekemästä asioita, joita minun ei kuulunutkaan tehdä.

Päämäärä ei ole tiukimmat käsivarret tai suurimmat saavutukset. 

San31 nainen ottaa näissä jakeissa vastuun itsestään. Hän vyöttää itsensä, hän vahvistaa käsivartensa.  Hän ei odota muiden tekevän sitä mahdolliseksi.  Hän ottaa ajan ja tekee mitä pitää ollakseen vahva.  Kelpo vaimo tietää, että tärkeiden asioiden tekemiseen ei ole koskaan täydellisiä olosuhteita. 

Luvussa 31 kerrotaan paljon siitä, miten hän huolehtii muista ihmisistä. Mutta hän pitää myös huolen siitä, että voi itse hyvin.  Hengellisesti, henkisesti, ja fyysisesti.  Hän varustaa itsensä sekä Jumalan voimalla että fyysisellä voimalla. 

Millaiset asiat vahvistavat minua?  Raamatun lukeminen, hyvät kirjat, inspiroivan musiikin kuunteleminen,  ystävien kanssa näkeminen, kotiprojektit. Ajan ottaminen itselleni.  Ajan antaminen toisille.  Ja tottakai fyysisestä kunnosta huolehtiminen.  Olen osallistunut mm. hiljaisuuden retriittiin, naistenpäiville, avioliittoleireille, kasvatusseminaareihin, virkistysviikonloppuihin ja matkoille ystävien kanssa.  Kaikki ne ovat omalta osaltaan vahvistaneet minua.  

Ja sitten käärin hihani. San31 tekee työnsä tarmokkaasti.  Hän ei odota, että hänelle tullaan kertomaan mitä tehdä ja miten tehdä.  Voin kuvitella, että hänellä oli oikeasti vahvat käsivarret: vaatteiden käsin peseminen, vesiämpäreiden kantaminen, polttopuiden pilkkominen, puutarhan hoito ym. kotityöt ilman koneiden apua on fyysisesti raskasta.

Hän ei myöskään ajaudu sivuraiteille kesken työnteon. Vierailin kerran erään eläkeläisen luona. Hän oli juuri tällainen tarmokas ja aikaansaava ihminen. Muistan kun hän sanoi istuvansa alas vasta kun kaikki askareet olivat varmasti tehdyt. Muuten sieltä kiikkustuolista oli niin vaikea nousta taas jotain tekemään.  Muistan tämän aina, kun mietin, että pitäisikö nyt "pikku" tauon... ja päätän jatkaa loppuun saakka, jotta voin sitten hyvillä mielin levätä.

Tartunko päivittäin työhöni samalla tarmolla? Huolehdinko siitä, että minulla on vastuuseni tarvittava voima?  Jatkanko reippaasti lopppun saakka, vai jumitunko kesken kaiken sohvalle?

Mitä sinä tarvitset voidaksesi tehdä päivittäiset työsi tarmolla ja väsymättä? Oletko hyvä huolehtimaan myös itsestäsi?

26.11.2016

Kirjasarja-vinkki (englanniksi)

Facebook on täynnä ilohuutoja Gilmore Girls-sarjan jatko-osista. Itseltäni tämä on jäänyt ihan tuntemattomaksi ohjelmaksi. Seuraatko? Onko hyvä?  Sen sijaan löysin mennä viikolla viihdyttävän kirja-sarjan ja olen aloittamassa sen viimeistä osaa tänä iltana (uuden kirjan aloittaminen on parhaita asioita maailmassa).

Kyseessä on Amanda G. Stevensin Haven Seekers-sarja. Tällä hetkellä Amazonin kautta sarjan Kindle-versiot ovat vain 0.99$ per kirja.

Seek and Hide: A Novel (Haven Seekers Book 1)Found and Lost: A Novel (Haven Seekers Book 2)Take and Give: A Novel (Haven Seekers Book 3)Far and Near: A Novel (Haven Seekers Book 4)


"Kuusi vuotta sitten valtio aloitti kirkon kontrolloimisen. Vain uudelleen käännetyt Raamatut ovat laillisia, ja erityisvirasto, Constabulary, varmistaa, että tätä ja muita sääntöjä noudatetaan.  Marcus Brenner, tuore kristitty, tekee kaikkensa suojellakseen seurakuntaperhettään vankeudelta - ja on valmis vaarantamaan oman vapautensa, jotta saa hallituksen agentin luottamaan itseensä."  
En malttanut laskea kirjoja käsistäni, toimintaa, jännitystä ja seikkailua riittää.  Hyvää viihdettä ja siltikin syvempiä ajatuksia herättävää: entä jos joskus valtio tulee ottamaan ylivallan ja kristittyjen on noudatettava valtion hyväksymiä oppeja. Mitä tekisit? Entä jos valintasi vaarantavat perheesi, lapsesi, tulevaisuutesi...?

Ja vakavammin: tämä on todellisuutta tänä päivänä monissa maissa...

Jos et vierasta englanniksi lukemista, käy nappaamassa itsellesi! Hyvää viikonloppua!



19.11.2016

Kontrolloitko mitä lapsesi lukevat?



Olen käymässä läpi Sananlaskujen kirjan lukua 31, mutta päätin pitää tauon siitä mielenkiintoisen aiheen tullessa esille.

Päättääkö teidän perheessä vanhemmat lasten lukemisesta?  Jos kyllä, millaisia rajoja olette laittaneet lapsille? Jos et, millaisin perustein?

Kun törmäsin tähän kysymykseen, hämmästyin sitä, että olisi olemassa vanhempia, jotka eivät pidä silmällä lasten valitsemia kirjoja.  Vanhempian tehtävä on suojella lapsia asioilta, jotka eivät heidän maailmaansa vielä kuulu.  Tähän liittyy televisio, internet, musiikki, kaveripiiri ja tietenkin kirjat.

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten lapsia pitää suojella pahalta, ei "totuttaa" heitä elämään siinä.  Kyse ei ole vainoharhaisuudesta, vaan vanhemman velvollisuudesta suojella lapsia asioilta, jotka ovat pahoja, ja opettaa heitä rakastamaan hyvää,

Meillä on paljon kirjoja ja käymme ahkerasti kirjastossa.  Oikeastaan esille on tullut vain muutama tapaus, jossa meidän on täytynyt sanoa lapselle ei. (Puhun siis alle teini-ikäisistä, koska meillä ei vielä ole teinejä :)

Sarjakuvat


Kirjastossa silloin eskari-ikäinen poika törmäsi sarjakuviin, joissa oli hyvin epämiellyttäviä, väkivaltaisia hahmoja.  En muista nyt nimeä, mutta joku japanilainen manga-tyylinen sarjakuva se taisi olla.  Huom! En laita pannaan kaikkia mangoja. Käy lukemassa esim. wikipediasta, millaisia sarjakuva-haaroja mangaan kuuluu. Osa on varmasti ihan sopivaa lapsillekin. Mutta osassa kuvataan väkivaltaa, hirviöitä, alastomuutta tai noitutta, ja se ei mielestäni sovi lapsille.

Me hämmästelimme mieheni kanssa sitä, että tällaiset sarjakuvat oli kirjastossa laitettu hyvin näkyvälle paikalle lastenosaston tuntumaan ja lasten helposti saataville. Mainitsimme siitä kirjastonhoitajalle. Näiden sarjakuvien lukijat ne varmasti löytävät, vaikka ne olisivatkin vähän ylemmillä hyllyillä lasten ulottumattomissa.

Joskus lapset näkevät mainoksia W.I.T.C.H.-sarjakuvasta. En aio antaa heidän sitä lukea.  Juonena viisi teininoitaa seikkailevat ja yrittävät samalla elää teininä niin, ettei kukaan saa vihiä heidän taikavoimistaan.  Jos luet Wikipedian artikkelin sarjakuvasta, huomaat varmasti monia aiheita, jotka eivät sovi lapsille.

Tytär huomautti, että kielsin häneltä Mimu-sarjakuvan, kun hän oli 9-10-vuotias. Mimu kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, arkielämästä ja ihastumisista.  Ehkäpä nyt voisin antaa hänen lukea myös Mimua.

Mukavia sarjakuvia lapsille ovat mm.  Lassi ja Leevi, Lucky Luke, Aku Ankka, Asterix ja Obelix, Batman, Tintti, Niilo Pielinen, Ahmed Ahne.

Muita ehdotuksia?

Lehdet

Tilaisin mielelläni lapsille hyviä lastenlehtiä.  Tällä hetkellä meille tulee Hevoshullu ja Donkki-lehti.

Kriteereinä tällä hetkellä lehdille on, että en halua niissä olevan teini-ikään kuuluvaa asiaa, kuten seurustelu, meikkaus tai laihduttaminen.  Nämä asiat itsessään eivät ole pahoja ja ne ovat osa normaalia nykyajan  maailmaa, mutta haluan päättää millä tavoin niitä tuodaan esille lapsillemme.

Kun lapset tulevat teini-ikään, en aio silloinkaan tilata heille tällaisia lehtiä.  Ehkäpä omaksi tehtäväkseni kasvattajana olisi nyt käydä tutustumassa nuorisolehtivalikoimaan, jotta tiedän sitten mitä lapseltani kiellän :)  

Tiedätkö sinä, millaisia lehtiä lapsesi ja nuoresi lukevat?  Vietin nuorena aikaa Saksassa ja järkytyin nuortenlehtien tasosta. Niissä puhuttiin seksistä, haastateltiin teinipareja heidän seksielämästään ja näytettiin intiimikuvia nuorista pareista.  Ja näitä lehtiä myytiin ruokakauppojen lehtihyllyillä ja näin ala-asteikäisten lasten vanhempien ostavan niitä kun lapset pyysivät.

Jos tilaat kotiisi lehtiä, oletko selvillä niiden sisällöstä? Laavailen itse Hevoshullut läpi, osittain, koska hevoset ovat kauniita ja minua kiinnostaa tallijutut. Mutta osittain haluan myös olla tietoinen, millaisia asioita lapseni lukevat.  Joskus siellä on sarjakuvia aavehevosista tms. ja olen silloin nostanut asian esille lapsen kanssa.

En ole kovin tyytyväinen naistenlehtien tasoonkaan, joten ehkä lehdissä on kynnys matalalla kirjoittaa asioista ja henkilöistä, joiden arvoja ja mielenkiinnon kohteita en jaa.

Joskus ostamme lehtiä irtonumeroita, mutta erityisesti pojille on ollut vaikea löytää laadukkaita lehtiä, joita hän jaksaisi lukea. Olisiko sinulla lehtiehdotuksia?



Kirjat

Nyt sitten pääsemme pääruokaan käsiksi.  Rakastan kirjoja ja olen todella iloinen, että lapsetkin lukevat mielellään ja paljon. Tämä toisaalta tulee onglemaksi, koska paljon lukeva lapsi ehtii käydä satoja kirjoja läpi!

Hyvien kirjojen lista olisi liian pitkä tähän postaukseen.  Olen viitannut tähän listaan joskus kirjoista puhuttaessa. Se on englanninkielinen, mutta useimmat kirjat on suomennettu.

Olen kieltänyt tähän mennessä lapsilta Harry Potter-kirjat.  Miksi?  Kun Harry Potter-kirjat ilmestyivät, monet uskovaiset kauhistuivat sen aihetta: ilkeiden sukulaisten kasvattama orpo, joka tajuaa 11-vuotiaana olevansa noita, ja joka lähetetään noitien sisäoppilaitokseen oppimaan lisää.  Noituus on ehdottomasti kiellettyä Raamatussa. Se on synti.  Mutta en kiellä lapsiltani Harry Pottereita noituuden vuoksi.

Lukemissamme kirjoissa on kaikissa jotain synnillistä.  Et voi lukea edes Raamattua törmäämättä asioihin, joita Jumala ei halua meidän tekevän!  En siis yritä sulkea lasteni silmiä aina, kun joku kiroilee, on tottelematon, varastaa, juoruilee tai kiusaa ystäväänsä, koska silloin en voisi antaa heidän lukea yhtikäs mitään.

Päätin itse lukea Harry Potter-kirjat läpi, jotta osaisin perustella päätökseni. Mitä löysin?  Löysin kiehtovat päähenkilöt, erinomaisen juonen, seikkailua, huumoria ja yllätyksiä. J.K.Rowling on todella taitavasti luonut maailman, jossa Harry Potter ystävineen seikkailee ja taistelee arkkivihollistaan vastaan.  Kun sain sarjan viimeisen kirjan loppuun, toivoin, että kirjailija olisi jatkanut sarjaa toiset seitsemän kirjaa. Ne ovat todella hyviä kirjoja.  Mieheni analysoi ne klassiseksi orpo-kertomukseksi.

Kirjoissa noituus ei ole pimeyden voimien kanssa olevaa yhteyttä (mitä se raamatullisesti määriteltynä on), vaan kyky, joka joillakin on ja joillakin ei.  Toiset käyttävät sitä väärin, ja se on myös Harry Potter kirjoissa kuvattu vääränä.

Syy, miksi en halua lasteni lukea vielä Harry Pottereita, on se, että haluan heidän olevan hiukan kypsempiä lukemaan aiheista, joita kirjoissa tulee esiin.  Ensimmäisessä kirjassa Harry on 11-vuotias, mutta viimeisessä kirjassa jo 17. Päätimme mieheni kanssa, että lapset saavat lukea Harry Potter-kirjat sitten yläasteiässä,

LISÄYS: Kuuntelin Tsh Oxenreider:in podcastin Raising Kids with Harry Potter, jossa hän keskustelee Harry Potterista ja sen sopivuudesta lapsille. Tsh antoi lastensa aloittaa kirjat paljon nuorempana kuin mitä me suunnittelemme, mutta myöntää, että isommat lapset saavat niistä enemmän irti. Tsh huomasi myös, että kirja kirjalta tekstin kirjallisuuden taso nousee, joten vanhempi lapsi ymmärtää myöhempiä kirjoja paremmin.  Kirjojen sävy muuttuu myös synkemmäksi loppua kohti.  Tsh on myös sitä mieltä, että Harry Potter kirjoissa on erinomaisia teemoja, joista keskustella lasten kanssa, kuten ystävyys, kiusaaminen, ulkonäkö vs. sisäinen hyvyys, uhrautuva rakkaus jne. 

Olemme saaneet lapsille kirjoja, joista jotkut olen laittanut yläkaappiin odottelemaan lasten kasvamista.  Luen kirjojen takakannet läpi, ja teen päätökset oman harkintakykyni mukaan  Kerran eräs opettaja antoi meille Gudrun Mebsin kirjan Sunnuntailapsi ja sanoi, että odota vielä ennen kuin annat lasten lukea se. Tuolla se odottaa sitä samaa yläasteikää.

Annan myös palautetta opettajille, jos heidän suosittelemansa kirja ei ole minun mielestäni lapselle sopiva.  Palautteen voi antaa ystävällisesti perustellen. Moni opettaja ei välttämättä edes ajattele asiaa, varsinkaan, jos kirjaa yleisesti suositellaan lapsille tai jos hänellä ei ole omia lukuiässä olevia lapsia.

Otin kerran ystävän lapset mukaan kirjastoon.  Kävin lasten kirjapinot läpi ennen lainausta ja lähetin kaksi kirjaa ystävän lapsen pinosta takaisin hyllyyn.  Toinen oli juuri tuo manga-tyylinen hirviösarjakuva, ja toisessa kerrottiin homoparin elämästä. Olin valmis keskustelemaan päätöksistäni kristityn ystäväni kanssa ja olen varma, että hän olisi ollut samaa mieltä kanssani. Mutta lapsi tyytyi päätökseeni ilman mitään traumoja eikä asia meitä paina.

Hyviä kirjoja on niin paljon, että lapset eivät jää paitsi mistään, kun estän heitä lukemasta joitain kirjoja.  Ja tiedän, että tulee aika, jolloin en enää sensuroi kirjastossa käyntiä enkä sitä, millaiseen lukemiseen he rahansa laittavat.  Yläasteella lapsi alkaa jättämään lapsuuden turvallista maailmaa taakseen ja astumaan aikuisuuteen.  Silloin hän pystyy käsittelemään vaikeitakin aiheita eri tavalla.

Tiedän, että moni lapsi kasvaa turvattomassa ympäristössä. Eikö sillon ole hullua ja tekopyhää kieltää heitä lukemasta aiheista, jotka ovat osa heidän elämäänsä jo nyt? Alkoholismi, huumeet, väkivalta, pahoinpitely, insesti, raiskaus, ryöstöt, sota, avioero jne. Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsilla on oikeus uppoutua kirjan avulla maailmaan, joka on turvallinen ja jossa hyvä voittaa.

Lapset ovat myös erilaisia ja kypsyvät eri vauhtia. Se, mikä sopii jollekin on aivan sopimatonta toiselle.  Siksi olen aktiivivanhempi, että ymmärtäisin lapsiani ja heidän tarpeitaan.  Viime viikolla miltei nelivuotias kuopus kertoi, että Vau-kirjan Numeroiskirjoista hän ei tykkää kirjasta, jossa on haamuja tai jättiläisiä (ne olivat pelottavia). Hän ei myöskään tykännyt tietokonegrafiikalla tehdyistä lehmistä.  Kiinnitänki siis hänen tapauksessaan erityistä huomiota kirjan kuviin tästä lähtien.

Olen tietoinen siitä, että lukemamme muokkaa meitä ja kirjojen kuvat jäävät mieleen. Siksi lapsille kirjoja valitessa nojaudun klassikoihin ja suhteellisen viattomiin kertomuksiin. Ja olemme vanhempia, jotka kontrolloivat lastemme lukemisia.  Keskustelemme kielloista lasten kanssa ja tähän mennessä he ovat olleet tyytyväisiä vastauksiimme.

Miten teidän perheessä? Annatko lasten lukea kaikkea, mitä he haluavat? Millaiset kirjat olet kieltänyt?   



Kuvat
Free Digital Photos
“Family With One Child” by Ambro
“Boy Reading Book” by Stuart Miles
“Mother And Son Reading A Book ” by David Castillo Dominici

  

18.11.2016

Blogin uusi ulkonäkö



Blogin synttäripäivän kunniaksi vaihdoin sen ulkonäköä!

Nyt näkyvillä on pikku kuvia, joita klikkaamalla pääsee lukemaan postauksen. Minusta on kiva, kun näkee kerralla useita tekstejä.  Ja näin on helppoa päästä selailemaan ja lukemaan vanhempiakin juttuja.

Tekstejä voi valita ylhäällä vasemmalla olevien vaihtoehtojen mukaan: uusimmat, päivämäärän mukaan, jossa kivasti pikku kuvat liukuvat omiin kuukausiinsa, tunnisteen mukaan (itse tykkään tästä vaihtoehdosta) ja kirjoittajan mukaan (minä itte).

Navigointipalkki on piilossa tuossa oikealla - se tulee esiin kun siirrät hiiren oikeaan reunaan. Joitakin tallennuksia sieltä jäi pois, joten jos jotain sinulle tärkeää on hukassa, kysele sen perään!

Aion pitää tätä layoutia käytössä vuoden loppuun saakka. Sitten päätän palaanko takaisin vanhaan tuttuun perusnäkymään, vai kokeilenko taas jotain uutta kivaa.  Aiheet pysyvät samana, pohdintaa Raamatun äärellä naiseudesta, avioliitosta, äitiydestä, ihmissuhteista ja tunteista.

Olen oikeastaan aika perinteinen bloggaaja enkä välitä, jos suosikkiblogini muuttavat ulkonäköä useaan kertaan. Itselläni jää ikävä blogibanneria, tuota violettia kuvaa, mutta senhän saa aina takaisin.
Mitäs mieltä olet muutoksesta?

Ihan kiva?
Ihan kamala?
Aivan sama?
Upea?

:D

Oikein hyvää viikonloppua!

Henna Maria

14.11.2016

Kiitollisuudesta anteliaisuuteen ~ Marraskuu




Koska kirjailijat ovat Yhdysvalloista, ei ole ihme, että marraskuun teemana on kiitollisuus, onhan Thanksgiving sen suurin juhla. 

Yllättävää oli, että heidän perheessään Thanksgiving eli Kiitospäivä ei olekaan suuri perhejuhla, jossa laaja suku kerääntyy yhteen juhlimaan. Etäisyydet, kireät suhteet ja käytännöllisyys tekivät sen, että usein kun Kiitospäivä lähestyi, Clarksonien perhe huomasi olevansa yksin. Vaikka heillä oli monia perinteitä, jotka tekivät päivästä erityisen, siitä puuttui suku.

Tästä puutteesta lähti ajatus kutsua Kiitospäivänä muita yksinäisiä heille juhlimaan. He kutsuivat lastensa opiskelukavereita, jotka eivät päässeet pyhiksi kotiin, yksinäisen perheen seurakunnasta, vanhemman pariskunnan, jonka lapset asuivat kaukana, yksinasuvan työkaverin ja naapurin, joka ei pystynyt matkustamaan sukulaisten luo sinä vuonna. 

Kun he vähän epävarmoina valmistelivat kotiaan tuona Kiitospäivänä vastaanottamaan muita yksinäisiä, he ymmärsivät, miten avoin koti voi olla yksinäisten ja surevien paikka, jonne he saavat kuulua.  

”Koti ei tarkoita vain paikkaa, jossa onnelliset ihmiset luovat hyviä muistoja. Koti on suojapaikka, jossa yksinäinen löytää levon ja surevia lohdutetaan. Koti on paikka, jossa voi myöntää kamppailut ja tunnustaa yksinäisyyden.  Se on paikka, missä on turvallista myöntää, miten vaikea, miten pimeä ja miten yksinäinen maailma joskus on.  Mutta se on myös maaperä, jossa surut suojataan ja pehmitetään. Missä tervetulon ja hyväksynnän, hyvän ruoan ja keskustelun, kynttilänvalon ja naurun alkemiassa toivo ja jopa kiitollisuus saa kasvaa."    

Jopa vastahakoinen anteliaisuus voi olla armon kasvupaikka.

Siitä Kiitospäivästä alkoi perinne. Joka vuosi he odottavat erinäköistä juhlajoukkoa kotiinsa, eivät enää yksinäisinä, vaan odottavina. Kotona yksinäisyyden suru voi muuttua yhteenkuuluvuuden siemeneksi ja tuottaa ystävyyden satoa.

Älä odota täydellisyyttä, ennen kuin voit palvella muita. Tämä on tärkein ajatus, jonka tästä luvusta omin itselleni. Niin usein haluamme olla mahdollisimman varustautuneita ja valmiita kohtaamaan, kun ihmiset kaipaavat vain aitoa läsnäoloa ja teeskentelemätöntä avoimuutta.  Haluamme olla vahvoja, mutta se voi tulla esteeksi välillemme.  Heikkouden edessä muutkin uskaltavat avata sisimpäänsä. 

Miten meidän kotimme voi olla inkarnaation paikka? Jossa lihaksi tullut Jumala saa kohdata sinne tulijoita?

Kotimme on avoin kaikenlaisille ihmisille. Emme kutsu vain niitä, jotka jakavat arvomme ja mielipiteemme. Olkoon erona politiikka, uskonto, yhteiskuntaluokka, rotu tai väri, meille saa kaikki tulla.  Jokainen on Jumalan luoma, arvokas ja jakamisen arvoinen. Itse asiassa erilaisten ihmisten meille tuleminen kunnioittaa kotiamme.  Pintapuoliset tai syvemmällä kulkevat erot eivät saa koskaan erottaa meitä ihmisyydestä, siitä tietoisuudesta, että jokainen kaipaa hyväksyntää. Jokainen ihminen haluaa olla tervetullut.   

Tervetuloa meille. Tervetuloa kotiin.


Haaste syksyn iltoihin: kutsu kotiisi joku, jolla ei ole paljon kutsupaikkoja.  Kutsu joku, joka on ihan erilainen kuin sinä.  Tarjoa ruokaa, tarjoa saunaa, mutta ennen kaikkea tarjoa seuraasi, ihmisyyttäsi.  Älä yritä muuttaa heitä kaltaiseksesi, vaan kuuntele ja jaa elämäsi.   


Edelliset Elämää-antava-koti- kirjoitukset: 

Perhekulttuuri ~ Elokuu


Kodin suojaisa satama ~ syyskuu





Kuva:
Free Digital Photos
“Door Ornament” by Gualberto107

12.11.2016

Bisnesnainen: tee viisaita sijoituksia

Sananlaskut 31:16
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. (1933/38)

Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan. (1992)

She considers a field, and buys it: out of her earnings she plants a vineyard. (NIV) 

Tässä jakeessa on uskomattoman paljon potentiaalia. Sananlaskujen luvun 31 nainen on yrittäjä.  Joskus kun kirjoitan kotiäitiydestä, saan teksteihini kommentteja, että mitä jos tyttäresi haluaa olla yrittäjä tai johtaja tms. Mutta kun minä en ole tätä vaihtoehtoa jättänyt pois laskuista omallakaan kohdalla!  

Vaalin montaa unelmaa tulevaisuutta varten.  Elämän vuodenajat muuttuvat ja vaihtuvat.  Muutaman vuoden päästä meillä on vain koululaisia.  Kun luen Sanalaskujen kirjan luvun 31 naisen elämästä, pidän mielessä, että luvussa luetellut asiat ovat yhden elämän aikana saavutettuja asioita.  San31 nainen ei ole mikään nuorikko, vaan lähempänä eläkeikää.  Hänellä on viisautta, kypsyyttä ja elämänymmärrystä, jota yksinkertaisesti ei saa kuin elämällä ja kokemalla.    

Käytän mielelläni sanaa ”perhekeskeinen”.  Sannalaskujen luvun 31 nainen on perhekeskeinen. Se tarkoittaa, että perhe on ykkössijalla. Silloin ei ole väliä sillä käynkö toisilla töissä, olenko yrittäjä, työtön, kotihoitovapaalla, kotiäitinä tai vaikkapa kotirouvana. Nainen, voit olla perhekeskeinen ihan millaisessa elämäntilanteessa vain, kun laitat perheesi hyvinvoinnin etusijalle kaikenlaisissa päätöksissä ja suunnitelmissa.

Ja nainen, sinussa on potentiaalia olla yrittäjä!  Sinulla on lahjoja, sinulla on kykyjä, sinulla on unelmia.  Ne eivät ole turhia, eivätkä ominaisuuksia, joita vastaan pitäisi taistella.  Ehkä niiden aika ei ole vielä tullut, mutta niitä ei silti saa haudata maahan. Perhekeskeinen osaa odottaa hetkeä, jolloin päätökset ovat koko perheelle hyväksi. Ja viisas osaa tehdä sijoituksia, jotka hyödyttävät perhettä, eivät vie sitä perikatoon.  Näemme sen tässä jakeessa.  Miten San31 nainen teki sen?   

San31 nainen näki jotain, jota hän haluaa:pellon.  Englanninkielisissä teksteissä käytetään sanaa ”consider”, joka tarkoittaa mm. punnita, harkita, ottaa huomioon, tarkastella, pohtia, puntaroida. Hän siis mietti pellon ostamista, ja teki päätöksensä harkiten.

Haluan opiskella tätä jaetta samoilla kysymyksillä, joita käytin shoppailun ja aikaisin heräämisen kanssa. 

Mitä näemme kelpo vaimon tekevän?

Mitä muuta hän olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt?

Mitä nämä valinnat kertovat hänestä ja hänen ominaisuuksistaan? 

Millaisia seuraamuksia hänen valinnoistaan oli hänelle itselleen sekä muille ihmisille?   
  
“Hän haluaa peltoa…”

Tällä naisella oli unelma. Hän näki pellon ja alkoi haaveilla. Mitä kaikkea hän pystyisi sen avulla tekemäänkään!  Mutta hän ajattelee ennen kuin toimii.  Viisas ei hätiköi päätösten kanssa, vaan ottaa kaiken mahdollisen huomioon.  Suuria päätöksiä tehtäessä neuvonantajien kuunteleminen on tärkeää.  Sopiiko tämä pelto meidän suunnitelmiin? Onko hinta sopiva? Onko minulla aikaa ja energiaa olla 100% sitoutunut tähän?  Tarvitsemmeko me todella tätä?  Hyödyttääkö tämä perhettämme?  Ja tärkein: mitä mieltä mieheni on?

Kelpo vaimo tekee miehelleen hyvää ja hänen miehensä luottaa häneen, joten voin kuvitella hänen keskustelevan pellon ostamisesta miehensä kanssa, kysyen miehen mielipidettä.  He ovat tiimi ja tekevät päätökset perheensä hyväksi.

Kelpo vaimo olisi voinut hypätä unelmansa perään ilman harkintaa ja puntarointia.  Tässä on niin upea tilaisuus, ei ehkä toista tule vastaan!  Jeesus kertoi miehestä, joka aloitti rakennusurakan ilman, että laski kulut loppuun saakka.

”Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?” (Luuk 14:28-30).

Toisaalta hän olisi voinut torjua unelmansa, jäädä elämään niin kuin ennenkin. Onhan haaste aina haaste, tässä liiketoiminnassa voi epäonnistua. Uskaltaako sitä edes unelmoida, kun ei kuitenkaan haluamaansa saa?

Näen seuraavia ominaisuuksia: harkintakyky, luovuus, kärsivällisyys, avoimuus, rohkeus.  

Sananlaskut 31 nainen on yrittäjä


 “…ja hankkii sen”

Sitten on aika toimia. Minusta on mielenkiintoista, että hän ei sysää vastuuta pellon ostosta miehelleen.  Tämä päätös on vaimon ja hän ottaa siitä myös vastuun.  Myöhemmin luvussa opimme, miten hän ansaitsee rahaa vöitä tekemällä ja myymällä. Hänellä on rahaa ja hän sijoittaa ne peltoon.  Hän olisi voinut ostaa itselleen jotain kivaa, tuhlata rahansa oman mielensä mukaan, hänhän ne rahat on ansainnutkin. Mutta viisas nainen käyttää rahansa perheen hyväksi. 

Tämä sai minut miettimään naisten rahankäyttöä. Usein vaimon on helppo jättää perheen talous miehen harteille. Myönnän, että meilläkin mies on paremmin siitä selvillä, varsinkin kun hän oli jo tottunut hoitamaan omaa talouttaan kun menimme naimisiin ja minä venyttelin vielä opiskelijanpennosia. 

Raha ei välttämättä kaikkia kiinnosta aiheena, mutta jokaisen on hyvä ymmärtää yksinkertaista tilinpitoa.  Jos San31 nainen ei olisi osannut hoitaa raha-asioitansa, hän olisi voinut vahingoittaa perhettään ostoksilla ja veloilla, jotka ovat liian isoja heille. Mistä hän oli oppinut rahankäyttöä? Omalta isältään? Mieheltään? Joka tapauksessa hän auttoi miestään (1 Moos 2:18) myös taloudenhoidossa, ei ollut hänelle taakkana.   

San31 nainen olisi voinut perääntyä pellon ostosta. Onhan sijoittamisessa aina riskinsä. Saanko tästä mitään takaisin vai heitinkö rahat kankkulan kaivoon?  Harkinta-aika ennen ostopäätöstä antaa mahdollisuuden heikkouksien löytämiseen.  Mutta sitten tulee toiminnan aika, ja kelpo vaimo ostaa pellon. 

Ominaisuuksia: rohkeus, vastuunotto, harkittu riskinotto, sijoituskyky vs. tuhlaavaisuus, talousasioiden ymmärtäminen.

Sananlaskut 31 nainen 


“…omin varoin hän perustaa viinitarhan.”

Nyt on aika laittaa sijoitus tuottamaan. San31 naisella on pitkäntähtäimen suunnitelma, koska jokainen tietää, että viinitarha ei tuota hedelmää moneen vuoteen. Ehkä pelto oli karua ja sen vuoksi myynnissä, mutta tällainen maaperä on juuri sopivaa viinitarhalle.  Hän näki mahdollisuuden ja nyt alkaa työnteko. 

Vaikka San31 nainen on ahkera, uskon hänellä olleen työntekijöitä viinitarhan perustamisvaiheessa. Koko luku on kirjoitettu neuvoksi kuninkaalle, joten ajatukseen sopii, että hänellä on varaa pitää palvelijoita ja työntekijöitä.  Hänen sijoituksestaan hyötyy siis muutkin kuin oma perhe, hän työllistää ihmisiä. 

Pitkäntähtäimen suunnitelma ja loppuun asti tekeminen ei ole automaattista.  Minullakin on paljon kankaita, jotka ostin ompeluprojekteja varten ja tuolla ne kaapissa makaavat.  Kelpo vaimo toisaalta käytti rahansa viisaasti ja näkee vaivaa, jotta sijoitus on tuottoisa tulevaisuudessa.  Hän on ahkera, ja sadonkorjuun jälkeen heillä tulee olemaan hedelmää ja juomaa.  

Hänen investointinsa hyödyttää koko perhettä. Ehkä nyt on varaa kouluttaa lapset hyvin, ja olla antelias muita kohtaan (kuten myöhemmin tulemme näkemään).  Palvelijat saavat palkkaa.  Koko yhteisö voi hyötyä viisaan perheen läsnäolosta.   

Ominaisuuksia: ahkeruus, sitoutuminen, suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys.

Uranainen?


Jotkut käyttävät San31 naisen elämää esimerkkinä uranaisesta.  Mutta missään en löydä vihjausta siihen, että hän olisi ansiotyössä kodin ulkopuolella.  Ei pellon ostaminen tee hänestä kiinteistövälittäjää, kuten ei kauppiaan laivoihin vertaaminenkaan tee hänestä kauppiasta. 

Sen sijaan hän tekee mitä pystyy, näkee perheen tarpeet ja löytää niihin ratkaisun kodistaan käsin.  Hän kehittää lahjojaan, valmistaa ja myy, sijoittaa ansioitaan ja ahkeroi perheensä hyväksi. 

Pellon ja viinitarhan ostaminen ja hoitaminen eivät vie häntä pois perhekeskeisyydestä.  Hän ei myöskään hanki rahaa henkilökohtaisen täyttymyksen vuoksi. Kaikki, mitä hän tekee, hän tekee muita ajatellen.  Päämääränä ei ole yrityksen laajentaminen ja oman nimen rakentaminen, vaan perheen rakentaminen: ”Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.” (San 14:1).

Onko sinulla unelma? Millaisia lahjoja sinulla on, joita voit käyttää perheesi taloustilanteen hyväksi?

San31 naiselta voimme oppia kolmen askeleen suunnitelman:

1. Suunnittele hyvin. Käytä aikaa, kysy neuvoa, rukoile Jumalan johdatusta. Onko tämä oikea aika sijoittaa rahaa ja aikaa tähän unelmaan? Viekö tämä sinut pois perheen luota vai hyödyttääkö tämä perhettäsi?

2. Osta. Useimmat unelmat vaativat taloudellista investointia. Ole viisas rahankäyttäjä. Tarvitset materiaaleja, ehkä huoneen talostasi, työvaatteita.

3. Tee työtä. Kuinka kovasti haluat unelmasi toteutuvan? Se ei tule tapahtumaan yhdessä yössä, vaan vaatii paljon aikaa ja työtä. Koet takaiskuja ja pettymyksiä. Tarvitset kestäväisyyttä ennen kuin näet tuloksia. 

Mieleeni tulee monta naisten aloittamaa yritystä, jotka ovat alkaneet, kun tarve on kohdannut lahjat.
Yksi tällainen nainen on Goat Milk Stuff-yrityksen takana. PJ luki erään iltakylvyn aikaan lasten käyttämän shampoopullon sisällysluetteloa. Kauhistuneena kemikaalien määrästä hän alkoi tehdä kotona saippuaa täysin luonnollisista aineista, mm. vuohenmaidosta.  Tänä päivänä hänellä on menestyksekäs yritys, joka valmistaa ja myy saippuaa, shampoota, pesuaineita, ihorasvoja sekä muita vuohenmaitotuotteita kuten juustoa ja karkkeja.  Ja mikä parasta, yhden naisen hellan ääressä alkanut yritys työllistää nyt hänen koko perheensä. 

Ompeluinnosta voi alkaa lastenvaateliike tai kestovaippabisnes.

Kädentaidoista voi kehittyä kynttiläpaja tai taidekauppa.  

Taiteelliset maalaavat myyntiin kortteja, kalentereita, tauluja.  

Jauhopeukalo pyöräyttää kakut valmistujaisiin ja erikoisleivät allergikkoperheille. 

Teknisesti taitava suunnittelee nettisivuja tai logoja.

Taloutta ymmärtävä antaa budjettineuvoja tai sijoitusvinkkejä.  

Sisustusta rakastava sisustaa muillekin ja valokuvaaja myy palveluitaan. 

Musikaalinen antaa soittotunteja. 

Viherpeukalo kasvattaa siemenestä ja opastaa muita puutarhanhoidossa. 

Lapsirakas perustaa päiväkodin tai alkaa perhepäivähoitajaksi.

Nikkaroija valmistaa huonekaluja tai leluja.


Mahdollisuuksia on niin monia! 

Missä sinä olet lahjakas?  Oletko koskaan harkinnut yrittämistä?  Onko vinkkejä meille muille? 



Lähde: Kolmen askeleen bisnessuunnitelma perustuu Courtney Josephin kirjaan The Proverbs 31 Woman - One Virtue At A Time. 


Kuvat
Free Digital Photos
Woman Standing Beside The Field by photostock
Girl Drinking Tea In Field by sakhorn38
Vineyard by the Sea by xedos4

4.11.2016

Alkaisiko aamuvirkuksi?



Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. (San 31:15).

Jos on jokin Raamatunjae, joka saa minut kiemurtelemaan, se on tämä. Onko muka jotenkin pyhempää ja parempaa nousta aikaisin ylös?

Olen nimittäin jokseenkin ruuhkavuosien lannistama, mutta silti elinvoimainen iltavirkku ja aivan ehdoton aamutorkku. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan.  Muutama aamuvirkku lapsi on toki antanut shokkihoitoa, kuten se iloisesti klo 04.00 heräävä vauva, mutta ei se minun biologista kelloani ole mihinkään siirtänyt.  Innostun iltayhdeksältä ja luonnollisesti valvoisin yli puolenyön.  

Tiedän, että Jeesus nousi aamulla, kun oli vielä pimeää, mutta eikö se kuitenkin johtunut siitä, että päivät olivat niin vilkkaita. Ihmisiä koko ajan ympärillä, ei hetken rauhaa? Pakkohan se rukoushetki on jostakin nipistää:   

”Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut, ja koko kaupunki oli koolla oven edessä….
Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen jälkeensä; ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua". Ja hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten minä olen tullut".” (Mark 1:32–38).

Minun perässäni ei ole koko kaupunki eikä ihmisjoukot (vaikka neljä lasta joskus tuntuukin siltä).  Jos minulla onnistuu rukoilu, Raamatun luku tai muu tärkeä toimi päivän minä muuna hetkenä tahansa, eikö se ole ihan yhtä hyvä asia? Periaatehan se tässä on tärkein, eikö?

Vai onko tosiaan niin, kuin eräs bloggaaja väittää, että Jumala haluaa minun olevan aamuihminen?  Oliko Jeesuksella sisäpiirin tietoa aikaisin heräämisen hyödyistä?

Yksi Raamatun aikaisinherääjistä on Sananlaskujen luvun 31 kelpo vaimo.  Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. (San 31:15).  Oliko San31 naisella samaa sisäpiirin tietoa vai oliko hän yksinkertaisesti ääriaamuvirkku? 

Esitän samoja kysymyksiä kuin viimeksi, kun kirjoitin shoppailutavoista.

Mitä näemme kelpo vaimon tekevän?

Mitä muuta hän olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt?

Mitä nämä valinnat kertovat hänestä ja hänen ominaisuuksistaan? 

Millaisia seuraamuksia hänen valinnoistaan oli hänelle itselleen sekä muille ihmisille?

Tällaisia asioita tuli mieleeni:

Hän nousee ylös aikaisin palvelemaan perhettään. Hän olisi voinut valita pitkään nukkumisen.  Hän on valmis näkemään vaivaa perheensä eteen: hän rakastaa ja huolehtii perheestään.

Hän tietää mitä perheenjäsenet tarvitsevat ja antaa palvelijoilleenkin osansa.  Hän ei vain heitä äkkiä pöytään jotain nopeaa, koska nousi ylös liian myöhään, hänellä oli suunnitelma ja hän toteutti sen. 

Hän olisi voinut käskeä piikoja nousemaan aikaisin, valmistamaan aamiaisen ja tarjoilemaan sen perheelle.  Sen sijaan hän tekee sen itse.  Henkilökohtainen palveleminen on hänelle tärkeää.  Ehkä hän halusi viettää aikaa perheensä parissa ennenkuin kaikki hajaantuvat kouluun/töihin. 

Seurauksena perhe ja palvelusväki on hyvin ruokittu ja valmis uuteen päivään.  Myöhemmin luvusta näen, että hänen työnsä on menestyksellistä ja hänen perheensä kunnioittaa häntä, julkisestikin. 

Jakeesta ei selviä, nouseeko koko perhe aikaisin, vain nouseeko vaimo yksin. Palvelusväen luulisi olevan aikaisin ylhäällä, jos emäntäkin on.  Minusta tilanne, jossa kuninkaan vaimo nousee ylös aikaisin palvelemaan muita kuulostaa naurettavalta. Jotenkin sopisi kuvaan, että kuningatar nauttisi aamiaistarjottimen vuoteessaan, kuten Downton Abbeyn rikkaat rouvat.  Miltä näyttää, jos esim. kuningatar Silvia tai kuningatar Elisabeth on ennen kukonkiekua keittiössä häärimässä?

Mutta tärkeämpää kuin miettiä "miltä se näyttää?" on kysyä mitä tämä kertoo kuningattaren arvoista, millainen ihminen hän on? 

Tämä muistutti minua aiheesta, josta luin Hannah Andersonin kirjasta Made For More: An Invitation to Live in God's Image. Anderson puhuu prinsessa-mentaliteetista, jonka monet pikku tytöt ottavat identiteetikseen.  Pikku tytöille on luonnollista leikkiä prinsessaa, haluta olla kaunis ja saada ihailua muilta.  Ja kun satuprinssi saapuu ja vie prinsessan linnaansa, taakse jää moppi ja luutut, rääsyt, raataminen ja työnteko.

Prinsessasaduissa on yksi suuri puute.  Niissä ei selviä mikä on prinsessojen tehtävä. Siitä ei joko puhuta, tai mikä pahempaa, voidaan vihjata, että nyt vain elellään ja ollaan kauniita, ei prinsessoilla ole mitään tehtävää.  Andersonin mielestä lohikäärmeitä ja pahoja äitipuolia suurempi uhka prinsessalle on se, ettei hän koskaan löydä merkityksellistä työtä.

Prinsessan suurin uhka on se, ettei hän koskaan kasva kuningattareksi.  

Kuningatar hallitsee. Hänellä on vastuuta. Hänen panoksensa on tärkeä.   

Ihan niinkuin C.S.Lewis kuvaa Velho ja leijona-kirjassaan: kun Aslan oli voittanut Valkean velhon, Susan ja Lucy hallitsevat kuningattarina Edmundin ja Peterin rinnalla. Valtakunnan hyvinvointi oli kuninkaiden ja kuningattarien tehtävä. He saivat kasvaa koulutytöistä kuningattariksi.

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi.  Hänen kuvanaan olemme sekä kuninkaallista kansaa että luotu tekemään työtä.  Kristityn identiteetti on paradoksi: kuninkaallinen, joka palvelee. Teemme näin, koska meillä on Kuningas, joka käärii hihansa ja polvistuu eteemme tekemään palvelijan töitä. 

Kuninkaan perillisenä emme ole satujen prinsessoita, jotka viettävät päivänsä luksuksen ympäröimänä, vaan olemme kuningattaria, jotka hallitsevat luomakuntaa Jumalan alaisuudessa. Tehtävämme on tarpeellinen, ei mikään pikku harrastus.  

Kelpo vaimot ovat harvinaisia.  Aikaansaannokset ovat hengästyttäviä.  Mutta perimmäinen sanoma on: kasva aikuiseksi. 

Ota vastuuta. Tee työsi, ja tee se iloiten. Ole ahkera, tee hyvää toisille.

San31 ei ole työlista palvelustytölle, vaan lista kuningattaren hallintovastuista.  Harva nainen pystyy astumaan näihin saappaisiin. Se vaatii paljon luonnetta.

Ymmärrän tämän jakeen sisältöä paremmin, kun katson sitä Uuden Testamentin ja evankeliumin näkökulmasta.  Ei aikaisin nouseminen tee kenestäkään parempaa kristittyä.  Mutta hengellisen elämän syveneminen, ihmisenä kasvaminen voi aiheuttaa aikaisin nousemista.

Aamuvirkun edut




Kolme viikkoa sitten päätin, että nousen tästä lähtien ylös 6.00 aamulla. Suurin syy oli fyysinen hyvinvointi. Saan lenkkeillä/jumpata häiritsemättä. Miten on mennyt?

  • Talo on hiljainen, saan herätä rauhassa teekupposen kanssa.  Aamuntorkkuna en herää nopeasti, vaikka olisinkin nukkunut tarpeeksi. Rakastan yksinäisiä aamuja.
  • Voin häiriintymättä keskittyä vaikkapa kirjoittamiseen (kello on tällä hetkellä 6.20).  Ehdin suunnitella tulevaa päivää. 
  • Etu on myöskin se, että aikaa ei ole loputtomiin. Lapset heräävät kohta, en halua tuhlata kallisarvoista yksinoloa, joten olen halutessani tehokas.  
  • Aamusta voin ottaa aikaa asioihin, jotka haluan tapahtuvan, mutta jotka helposti jäävät pois, kuten lenkkeily tai jumppa. 
  • Päivästä tulee tehokkaampi kun aloitan sen aikaisin.  Olen huomannut tämän joka kerta, kun olen harrastanut aikaisia aamuja.  Aamutunteina saa vain tehtyä enemmän ja loppupäivänkin olen energisempi.  Jos taas nousen biologisen kelloni mukaan, päivän aikaansaannokset tippuvat puoleen. 
  • Kun olen saanut itselleni tärkeät asiat hoidettua rauhassa alta pois, olen valmis muiden tarpeisiin. Varsinkin pikkulapsiaikana tuntui, että aamulla lasten herättyä olen täystyöllistetty siitä lähtien kun silmät saan auki. Koskaan ei ollut aikaa itselle ja iltojen kohtalona oli aivokooma. 
  • Aamu on omaa aikaa. Saan tehdä mitä haluan, eikä kukaan häiritse. 

Aion jatkaa aikaisin heräämistä.  Rakastan pitkään nukkumista ja aamuisin sängyssä venymistä, mutta nautin aikasten aamujen antamasta tunteesta enemmän.  Saan tehdä minulle tärkeitä asioita ja sen vuoksi voin paremmin.  

Kristittynä haluna on myös olla Jeesuksen kaltainen. Jeesus nousi aikaisin ylös ja vietti aamun yksinäiset hetket rukoillen. "Päivän valjettua Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin." (Luuk 4:41).

Jeesus eli maan päällä ollessaan tarkoituksellista elämää.  Mikään ei ollut sattumaa tai reaktioita muiden päätöksiin.  Jos Hän tarvitsi yksinäisen hetken aamulla rukoillen, olen varma, että minä tarvitsen sitä vielä enemmän.

Olen joutunut pohtimaan useita elämäni osa-alueita kun aloitin tämän Sanalaskujen luvun 31 opiskelemisen.  Uskossa eläminen ei ole olemista, vaan kasvamista ja muuttumista.  Viisauden oppimista ja käytäntöön laittamista.  Esimerkiksi tämän jakeen opetus minulle on se, että aamulla aikaisin nouseminen ei ole vain minua varten, vaan myös perhettäni varten. Tottakai omaan hyvinvointiin panostaminen on samalla perheen hyvinvointiin panostamista. Ja kun suhteeni Jumalaan on läheinen, rakastan perhettäni paremmin.  Mutta miten voisin tehdä aamut helpommaksi muille?

Löysitkö sinä tästä jakeesta jotain uutta itsellesi? 

 Mistä aloittaa? 



Jos haluat alkaa aamuihmiseksi, valitsin tähän vinkiksi itseäni eniten auttaneet asiat. Lisää vinkkejä löytyy blogista, joka on kokonaan keskittynyt aikaisiin aamuihin.  
  • Mene ajoissa nukkumaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tähän kaatuu moni hyvä yritys. 
  • Suunnittele aamusi. Jos aion jumpata aamulla, nukun jumppavaatteissa. 
  • Laita kello makuuhuoneen oven viereen. Olet jo puolivälissä kavojenpesulle kun heräät.  
  • Älä kuuntele tekosyitäsi jäädä peiton alle. Tukahduta ajatukset toimimalla. 
  • Muista miksi haluat nousta aikaisin ylös. Kuinka kovasti haluat saavuttaa tavoitteesi?  
  • Pidä mielessä se hyvänolon tunne, jonka saat kun olet saavuttanut tavoitteesi. En välttämättä rakasta jokaista lenkkiä, mutta sen jälkeinen hyvänolon tunne ja energiapiikki on aika mahtavaa. 


p.s. On elämäntilanteita, joissa aikaisin ylös nouseminen ei ole mahdollista. Vauvat tai jopa isommatkin lapset voivat valvottaa, joku huolehtii sairaista tai vanhoista perheenjäsenistä, jotka tarvitsevat öisinkin apua. Tällaisissa tapauksissa nuku kun pystyt, ja pidä muutenkin huolta itsestäsi!


Kuva:
Free Digital Photos/Stock Photo


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...