25.3.2014

Lohduttaja

Matka jatkuu Vanhan Testamentin pienten profeettojen maailmoja tutkaillessa.  Näistä satoja vuosia vanhoista kirjoituksista löytyy sanomaa tämänkin päivän kristityille.  Kirjoitan erityisesti naisena, vaimona ja vanhempana niistä löydöistä, joita pienten profeettojen parissa olen saanut tehdä.  Täältä (kliks) löytyvät aiemmat postaukset.  


Naahum - lohdutuksen profeetta
Nimellä on merkitystä.  Profeettojen omat nimet usein kuvastivat heidän ominaisuuksiansa tai sanomaansa: Hoosea merkitsee pelastusta ja Hoosean kirjan yksi pääsanomista on Jumalan tarjoama pelastus.   Jooel merkitsee ”Herra on Jumala” ja kaksi kertaa lause mainitaan Jooelin kirjassa (2:27, 3:17).  Uskon, että profeettojen vanhemmat saivat olla Jumalan johdatuksessa, kun he valitsivat nimiä pojilleen, joille Jumala oli jo valinnut elämäntehtävän. 

Vuorossa on Naahum, joka tarkoittaa lohduttajaa.   Kirjassaan ”Pienten profeettojen suuri sanoma” Juhani Kuosmanen kertoo, että Naahum esittelee aikalaisilleen profetioidensa kautta Jumalan ominaisuuksia ja luonnetta.  Jumala on pyhä ja vanhurskas.  Hänen täytyy tuomita jumalattomuus ja synti pyhyytensä vuoksi ja Hän on aina oikeudenmukainen tuomioissaan.  Kukaan ei tule tuomituksi väärin perustein tai saa vääriä rangaistuksia Jumalan tuomioistuimessa.  Hän ei tee virheitä.  Hän ei ole puolueellinen.  

Naahumin kirjassa esitellään myös Jumalan hyvä, laupias ja armahtavainen puoli.  Hän on hyvä kansalleen ja Naahumin lohduttava sanoma Israelille olikin se, että pakanoiden heille tekemät vääryydet on nähty ja paha, tässä tapauksessa Assyria, tulee saamaan palkkansa.   
Naahumin kirja näyttää meille, kuinka Jumala voi ja saa yksinvaltiaasti käyttää kansoja, hallitsijoita sekä luonnonvoimia omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen.  Hänhän on Kaikkivaltias ja suvereeni teoissaan.  Niin oli myös Assyrian kansan kohdalla.  Profeetta Jesaja oli aikoinaan ilmoittanut, että Jumala käytti Assyriaa vihansa vitsana rangaistakseen kansoja, mutta hävitysvimmassaan Assyria kääntyikin käyttäjäänsä vastaan (Jes 10:5-16).  Sen vuoksi Jumalan piti sallia Assyrian rankaiseminen (Jes 30:32)

Assyrian pääkaupunki oli Niinive, joka 150 vuotta aikaisemmin säästyi tuholta katumuksensa tähden
 (Joonan kirja).  Mutta pian oli pahoilta teiltä kääntyminen unohdettu.  Naahumin aikana Assyria oli turmeltunut uudestaan.  Sitä kutsuttiin raatelevaksi leijonaksi, portoksi ja ovelaksi velhoksi.  Niinive oli ryöstösaalista täynnä oleva verivelkojen kaupunki.  Naahumin profetia toi tuhon Niinivelle, mutta lohdutuksen kansoille, joita assyrialaiset olivat riistäneet.  

Rangaistuksia ja lohdutuksia

Kun mietin Jumalan ilmoitusta itsestään Naahumin kirjan kautta, en voinut olla ajattelematta meidän vanhempien merkitystä lastemme elämässä ja kasvatuksessa.  Rangaistus ja lohdutus.  Pikaisesti ajateltuna nämä sanat tuntuvat kuuluvan hyvin erilaisiin kategorioihin. Voivatko nämä sanat kuulua yhteen lasten kasvatuksessa?  Kristityn elämässä?    

Lohdutan lapsiani monta kertaa päivässä.  Lohdutan heitä, kun he satuttavat itseään leikin temmellyksessä.  Lohdutan heitä, kun heillä on riitaa ja tulee paha mieli sisarusten tai ystävien kanssa kinastellessa.  Lohdutan heitä, kun joku toinen loukkaa heitä.  Kun osoitan lastani kohtaan lempeyttä, hyvyyttä ja armahtavaisuutta, opetan häntä myös samalla näistä Jumalan ominaisuuksista. 

Lohdutan heitä myös silloin, kun he ovat valinneet tottelemattomuuden asiassa, jonka tietävät vääräksi ja meidän on täytynyt rangaista heitä.  Rankaiseminen ei ole pahan ja julman vanhemman merkki.  Se on merkki siitä, että tiedän mikä on oikein ja väärin ja välitän siitä, millaiseksi ihmiseksi lapseni kasvaa.  Jumala rankaisee, koska oikealla ja väärällä on merkitystä, koska oikean ja väärän ero on ero elämän ja kuoleman välillä.  Vanhempana tehtäväni on muistuttaa lapsiani siitä, että heillä on iankaikkinen sielu, jonka on opittava valitsemaan oikein.      

Vanhempi: auktoriteetista kanssamatkaajaksi

Vanhemman työkuva muuttuu lapsen kasvaessa.  Erityisesti pienen, vastasyntyneen vauvan elämässä olen miltei Jumalan asemassa: olen elämän antaja ja ylläpitäjä ensin raskausajan, sitten imetysajan.  Olen turvallinen kasvupaikka syntymättömälle, ruokin ja suojelen vauvaa ruumiillani ja teoillani synnytyksen jälkeen.  Vauvan silmissä olen kaikkivaltias, hyvä ja aina läsnä.     

Taaperon kanssa opetellaan tottelevaisuutta.  Meillä on yksivuotias, joka on oppinut sanan ”ei!” merkityksen esimerkiksi keittiön hellan äärellä; lieden nappuloihin ei saa koskea.  Syitä ja seuraamuksia yksivuotiaalle ei kuitenkaan vielä pysty selittämään ja sanaa ”ei” seuraava tottelevaisuus on sekin paljolti vanhempien vastuulla; usein hänet kannetaan pois hellan luota.  Nyt olen raja ja este taaperon elämässä. 

Leikki-ikäinen osallistuu perheenjäsenenä perheen yhteiseen elämään, johon kuuluu yhteiset säännöt.  Leikki-ikäinen pystyy jo tekemään päätöksiä oikean ja väärän välillä.  Häntä opetetaan tuntemaan myös Jumalan Sanassaan antamia käskyjä ja ohjeita.  Leikki-ikäisen vanhempana selitän sääntöjä uudelleen ja uudelleen; ihan kaikkeen ei tämänikäisen logiikka vielä riitä, mutta tottelevaisuutta häneltäkin odotetaan. 

Kouluikäinen ymmärtää valinnat ja seuraamukset; vääristä valinnoista johtuu huonot seuraamukset, oikeat valinnat tuovat hyviä seuraamuksia.   Vaihe vaiheelta lapsen silmissä vanhempi siirtyy erehtymättömästä auktoriteetista kohti kanssamatkaajaa.  Vanhempi on opetuslapsi, esimerkki vajavaisesta ihmisestä, joka tekee virheitä ja lankeaa syntiin, mutta joka on löytänyt hyväksynnän ja anteeksiannon Ristin juurelta.  Erehtymätön auktoriteetti löytyykin vanhemman ulkopuolelta, Kaikkivaltiaasta.    

Rakkaus ensin, rangaistus sitten

Kaikissa näissä vaiheissa vanhemmuuden punaisena lankana on rakkauden, armon ja lohdutuksen osoittaminen lapselle.  
Vauva lukee minua ja muodostaa minäkuvaansa katsomalla kasvojeni peiliin; pehmeä kosketus, hymy ja lohduttava ääni hädän keskellä asettaa tasapainon loppuelämälle.  Kun kannan kiukusta kirkuvan yksivuotiaan pois hellan luota, suukottelen pehmeitä poskia ja juttelen hänelle innostuneella äänellä jostain muusta, johon hän saa koko yksivuotiaan olemuksensa loppumattomalla uteliaisuudella  ja tarmolla turvallisesti tutustua.  Leikki-ikäisen pettymyksen kyyneleet kuivataan ja kerrotaan lempeästi, että äiti ei ilkeyttään kiellä tämän asian tekemistä, mutta nyt häneltä odotetaan tottelevaisuutta.  Koululainen voi päättää valita väärin ja silloin minun vanhempana täytyy antaa seuraamuksia.  

Jos vääräksi opetetusta asiasta ei seuraa rangaistusta, olen vanhempana unohtanut yhden tärkeimmistä oppitunneista, joita minun tulee lapsilleni opettaa: kylvön ja niiton laki, syiden ja seurausten maailma.  Välinpitämättömyys ei ole välittämistä!  Haluan opettaa, että samoin kun vanhempina odotamme tietynlaista käytöstä lapsiltamme, myös Jumala odottaa meidän noudattavan Hänen ohjeitaan ja Hänen täytyy antaa meille rangaistus, jos me valitsemme väärin.    

Vanhempana olen opetellut Jumalan Isänsydämen taipuneisuutta hellyyteen, rakkauteen ja anteeksiantoon.  Jumala ei odota silmä kovana jotta Hän pääsisi rankaisemaan virheistäni.  Ei, Taivaallinen Isä, saadakseen meidät kuuntelemaan ja katumaan, käyttää ensin rakkautta, sanotaanhan Raamatussa Jumalan hyvyyden vetävän meitä parannukseen
 (Room 2:4).  Pyhä Henki vaikuttaa sydämessämme syyllisyyttä, ystävät voivat nuhdella, papin saarna herättää, Kirjoitukset puhua ja luonnonkin kautta Jumala puhuu.  Sitten kun vastustamme tällaista puhetta ja varoitusta, me saamme kokea kuritusta.    

Samalla tavoin opettelemme vanhempina rakkaudella pyytäen lapsiamme valitsemaan oikein.  Mutta jos pieni sydän päättää kovana valita väärin, ehkä testaten vanhempien sanaa, on rangaistus annettava.  Rangaistuksen pitää sopia rikokseen; vahingosta ei voi lasta rangaista, toisin kuin tahallisesta tottelemattomuudesta ja väärinteosta.  Useimmissa tapauksissa meillä on jo valmiina sääntönä tietty seuraamus tietyistä teoista.  Jos näin ei ole, lasta varoitetaan hyvin selkeästi ennenkuin tuomio langetetaan.  Rangaistuksen antaminen ei ole vanhemman kiva tehtävä, mutta niin välttämätön elämän koulussa.  Sitten tuo tärkeä lohdutus; sinä olet rakas ja tärkeä meille.  Vanhempana joudun antamaan rangaistuksen sinulle, jos päätät tehdä väärin, mutta saat aina myös lohdutusta.  

Kuka rankaisee vanhempia? 

Tänään koululainen totesi, että eihän vanhemmille kukaan anna rangaistuksia.  Siitä aukesi erinomaiset keskustelut perheenjäsenten välille.  Rankaiseeko kukaan minua, aikuista, jos teen väärin, jos rikon Jumalan tahtoa vastaan?

Tässä paikkoja Raamatussa, joissa verrataan myös kristityn elämässä kokemia rangaistuksia isän lapselleen antamiin rangaistuksiin:  

Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua -- jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan. (Sananlaskut 3:11-12)

Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.  Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: -- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua --  jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.  Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?  Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia. Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.  Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.  Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. (Hebr 12:4-11) 

Jumala on kuin hyvä isä, joka välittää lapsistaan.  Kasvatustyöhön kuuluu myös lasten rankaiseminen.  Taivaan Isän tavoitteena on antaa meille elämä ja siitä pääsee nauttimaan kun alistuu Isän tahtoon.  Tämä on huono uutinen vain tottelemattomille; kun valitsen vastoin Jumalan tahtoa, siitä seuraa kuritus.  Aikuisen ihmisen valintoihin eivät vanhemmat enää ole vaikuttamassa.  Silloin on siirrytty Jumalan tuomiopiiriin ja Hebrealaiskirjeen kirjoittajan sanat muistuttavat, että kenenkään teot tässä maailmassa eivät jää huomiotta.  

Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin (Hebr. 10:31).

Jumalan käsiin joutuminen on lohdutuksen viesti niille, jotka tottelevat Jumalaa.  Kärsiessäni toisten pahojen tekojen tähden tuo lohdutusta se tosiasia, että Jumala näkee ja Hän tulee toimimaan oikeudenmukaisen luonteensa vuoksi.  Ehkä joudun syyttömänä kärsimään, mutta se ei tapahdu Jumalan huomaamatta eikä se tapahdu ilman, että syylliset saavat rangaistuksensa.    

Jumala antaa rangaistuksia, mutta Hän myös lohduttaa.  Toivon, että kasvatustapani saa olla oikeudenmukainen lasta kohtaan.  Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että lapseni saavat vastaanottaa lohdutusta, rakkautta ja lempeyttä...myös silloin, kun olemme joutuneet antamaan heille rangaistuksen.  Niin että päällimmäinen muisto ja kokemus lapsuudesta saa olla armollinen rajojen asettaminen ja aidon opetuslapsen esimerkin välittäminen.  Ei kuritus koskaan tunnu iloiselta asialta tietää hebrealaiskirjeen kirjoittajakin, mutta sen hedelmä on rauha ja vanhurskaus.  Ihan tavoittelemisen arvoisia asioita!  

Ja ihan lopuksi vielä kiehtova taulukko, jossa verrataan Niiniven kaupungin saamia ennustuksia keskenään:  

Joona
Naahum
Jumalan armo
Jumalan tuomio
Profetoi n. 760 eKr.
Profetoi noin 660 eKr.
Painottaa profeettaa – kirjassa vain yksi profetia.
Painottaa profetiaa – profeetasta tiedetään vain kotikaupunki.
Profeetan tottelemattomuus
Profeetan kuuliaisuus
Kansan kuuliaisuus
Kansan tottelemattomuus
Vedestä pelastuminen
Veden kautta tuho
Kertoo Niiniven parannuksesta
Kertoo Niiniven kapinasta
Suuri kala
Suuri täyttymys

Itseäni kiinnosti tällainen vertailu.  Tämä löytyi Kuosmasen kirjasta, mutta myös lyhyempänä versiona Bible.org-sivuilta.  

Myös mielenkiintoinen historiallinen fakta on se, että liberaaliteologit aikoinaan epäilivät koko Niiniven kaupungin olemassaoloa, koska siitä ei vuosisatojen kuluessa löytynyt kivenmurikkaakaan.  Vasta vuonna 1842 löytyi sattumalta osia tästä ennen niin valtavan suuresta kaupungista ja nyt Niiniven historiallinen olemassaolo on tosiasia.  Naahumin profetoima tuho oli täydellinen eikä Niinive koskaan toipunut tästä hyökkäyksestä.  


Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy).  Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle.  Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Eugene Petersonin Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä kommentaareja, artikkeleita ja kirjoituksia, mm. Bible.org.  


kuva: 
Freedigitalphotos.net
Phaitoon


20.3.2014

Naisellisesti mekoissa

Naisellisen pukeutumisen ykkösjutun täytyy olla mekko!  Vaikka hameetkin ovat ihania ja feminiinisiä, mekossa on sitä jotain erityistä naisellista taikaa.  Miltei joka viikko blogiini saapuu lukijoita hakusanoilla naisellinen pukeutuminen tai Raamattu ja pukeutuminen.  En ole muotibloggaaja enkä muotitietoinen eikä minulta kannata kysyä neuvoa viimeisten muotivirtausten suhteen.  Mutta tottakai pukeutuminen ja vaatteet kiinnostavat, koska ne tuovat esiin niin paljon arvoja ja ajatuksia, jopa tunteita.  Tässä on linkki Vaatteet ja Usko- postaukseeni, joka keikkui luetuimpien listan ykkösenä kaksi vuotta kirjoittamisensa jälkeen.  

Facebookissa bongasin linkin nettikauppaan, jossa on myynnissä satoja mekkoja.  Kesä on tulossa ja kylläpä nuo mekot olivat houkuttelevia!  Siitä siis syttyi into hehkuttaa mekkojen naisellisuutta.  Linkki löytyy lopusta.

Niinpä ajattelin kirjoittaa hiukan lisää aiheesta naisellinen pukeutuminen, erityisesti kristinuskon näkökulmasta.



Ensimmäiseksi haluan tehdä selväksi sen, että en usko, että ollaksesi kunnon kristitty nainen sinun tulee pukeutua hameisiin ja mekkoihin koko ajan.  Tiedän että sellaisiakin liikehdintöjä - kultteja - on olemassa.  Me ihmiset teemme luonnostamme hyvistä asioista lakeja, joita sitten mittatikun kanssa noudatamme ja vaadimme samaa muiltakin.  Mekot ja hameet eivät ole naisen pelastus eivätkä pyhittymisen asteen mittari.  Tästä kohta lisää.

Uskon, että Raamatun sanoma toimii jokaisessa kulttuurissa ja sen antamat käskyt ovat varteenotettavia maasta, kielestä, heimosta ja kulttuurista riippumatta.  Niin myös naiseuteen ja pukeutumiseen liittyvät asiat. Tämän vuoksi ei voida raamatullisesti perustella minkään tietyn vaatekappaleen käyttöä tai käyttämättä jättämistä.  Jos teet pitkän hameen käytöstä lain Suomen kirkoissa, sen pitäisi olla laki ympäri maailmaa kristikunnan parissa.  Kristityillä on kuitenkin valtava vapaus ilmaista itseään ja kulttuuriaan ilman, että se olisi pelastuksen tae.  Vertaapa tätä joidenkin muiden uskontojen edustajiin.  He pukeutuvat samantyylisesti Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa jne.  Kristityt sen sijaan juhlistavat erilaisia kulttuureita ja tapoja mm. pukeutumisessa, ylistyksessä ja rukouksessa.

Älä käytä vapauttasi väärin on kuitenkin yksi periaate, jonka mukaan on hyvä elää.  Vaikka voitkin ilmaista itseäsi vapaasti pukeutumisesi kautta, jos käytät sitä manipuloimiseen, huomionhakuun, turhamaisuudesta tai ylpeästi, olet eksynyt rakkauden tieltä.  Joskus voit toisten kunnioittamisen halusta käyttää vaatekappaleita, jotka eivät tuo sinulle pelastusta itsessään, mutta jotka osoittavat kaikille, että haluat kunnioittaa ja rakastaa muita myös pukeutumisellasi.



Entä pitäisikö Raamatun mukaan pukeutumisen perusteella pystyä erottamaan, että olet nainen?

Olen törmännyt ajatukseen, että naisten ei pitäisi käyttää housuja (en ole itse tätä mieltä), koska 5 Moos 22:5 sanoo: "Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi".

Tein guuglehaun tästä raamatunpaikasta.  Kun kohtaan mielenkiintoisen ja kiistanalaisen aiheen (ja yllättäen monet naiseuteen liittyvt aiheet löytyvät tästä kategoriasta kristittyjen kesken) etsin tutkimuksia molemmista näkökulmista.  Haluan ymmärtää asiaa usealta eri kannalta, jotta voin tehdä päätöksen, jolle löytyy raamatullinen tuki.  Uskon nimittäin, että Raamattu on looginen, yhtenäinen kokonaisuus.  Siellä ei ole käskyjä meille, jotka olisivat toiminnassa vain jossain historian osassa.  Uskon, että Raamatun ydinsanomalle sekä käytännön elämään liittyville käskyille löytyy tuki sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista. Miten sitten housujen käytön kanssa?

Olen aika pitkälti samaa mieltä täältä löytyvän artikkelin kanssa.  Raamatullisen vaatetusnormin mukaan miesten ja naisten senaikaisten vaatteiden välillä (kaapumaiset väljät viitat) ei ollut paljon muuta eroa kuin koristenauhat, värit ja koko.  Kun Jumala itse vaatetti Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen, molempien vaatteita kuvattiin sanalla kethoneth.  Samaa sanaa käytetään Raamatussa usein muulloinkin kun puhutaan vaatteista - sekä miesten että naisten. Niinpä Raamatussa ei erityisesti kuvailla jokaista vaatekappaletta eikä kerrota mikä kuuluu miehille, mikä naisille. (Vaikka housut olivat alunperin miesten vaate, niin olivat myös t-paidat, lippalakit ja urheilutakit. Kyseessä ei siis ole tiettyjen vaatteiden sopivuus ja toisten sopimattomuus).

Eroja kuitenkin miesten ja naisten pukeutumisen välillä on.  Raamattu opettaa, että naiset ja miehet pukeutuvat toisistaan erottautuen.  Ajattelen itse, että nämä erot ovat hyvin kulttuurisidonnaisia.  Voisikin siis ajatella, että jos asut Suomessa, pukeudu niinkuin suomalainen nainen pukeutuu; niin että sinusta huomaa vaatteidenkin perusteella, että olet nainen.  Jokaisessa kulttuurissa nimittäin on tyylejä, joita käyttävät vain naiset, samoin tyylejä, joten pukeutuvat vain miehet.  Jos muutat Vinku-Intiaan, pukeudu siellä niinkuin vinku-intialaiset naiset pukeutuvat.  Vaatteiden avulla me nimittäin tuomme esiin myös uskoamme, halusimmepa tai emme.  Ja uskoomme kuuluu sen myöntäminen, että nainen ja mies ovat ihanasti erilaisia keskenään.



Meidän länsimaisessa kulttuurissamme mekot ja hameet ovat aikalailla yksinomaan naisten käyttämiä.  Mekkoon pukeutuessa voi juhlistaa omaa naisellisuutta; leninki julistaa jo kaukaa, että täältä tulee Nainen. Juhlapukeutuminen on naisilla aika yksinomaan iltapukuun eli mekkoon pukeutumista.  Naisellisuutta saa juhlia ja julistaa!  Arkenakin voi käyttää mekkoa ja se on erittäin mukava kotivaate.

Mainitsemani mekkolinkki on Zalandon sivuille, joissa mekoista hehkutetaan näin:

Mekot kaunistavat naisen kaikissa tilanteissa
Mekot ovat perinteisin naisten asu, jotka ilmentävät upealla tavalla naisellisuutta. Kaunis mekko samaan aikaan peittää ja paljastaa tuoden vartalosta esiin juuri ne puolet, joita haluat itse korostaa. Vuosisatojen ja -tuhansien aikana tämä naisten perusasu on kokenut monta muodonmuutosta. Nykyisen linjakkaan ja pelkistetyn mekkotyylin äiti oli Coco Chanel, joka 1940-luvulla pystyi luomaan sota-ajan yksinkertaisesta vaatetyylistä upean tyylikkään. Chanel kehitti sellaiset klassikot kuin naisellisen jakun ja pikkumustan, jotka ovat nykyään jokaisen naisen vaatekokoelman perusvarusteita. Tämä loi pohjan nykyiselle 2000-luvun mekkotyylille, jossa arkityylin mekot voivat olla todella rentoja ja mukavia päällä, kun taas juhlapukeutumisessa upeita mekkoja löytyy uudistettuina versioina kaikkien 1900-luvun vuosikymmenten tyyleissä. Lähiaikoina paluun on tehnyt myös 1990-luvun pelkistetty minimalismi, jossa Chanelin kädenjälki on erityisen hyvin nähtävillä.

Päivitä vaatekaappisi mekkovalikoima tähän päivään – Zalandon naisten mekot
Jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä ainakin se kuuluisa pikkumusta sekä polvipituinen ja täyspitkä juhlamekko omaan tyyliin sopivissa väreissä ja malleissa. Juhlamekkoja ei usein oleteta pidettävän useaan kertaan eri juhlissa. Tämän vuoksi kaappiin kannattaa hankkia itselle täydellisesti istuva muunneltava juhlamekko, jonka voi uudistaa erilaiseksi jokaiseen juhlaan erilaisilla boleroilla, huiveilla sekä näyttävillä koruilla, laukuilla, vöillä ja kengillä. Mekko on myös loistava valinta arkiasuksi niin töihin, kotiin kuin kaupungillekin. Vapaa-ajan mekkojen trikoiset, joustavat kankaat ovat samaan aikaan kauniita katsella ja mukavia päällä. Näistä mekoista löytyy perinteisten naisellisten mekkojen lisäksi myös poikamaisia mekkoja rosoisempaan tyyliin. Muutama vapaa-ajan mekko on vaatekaapissa mahtava valinta, koska ne näyttävät hyvältä myös niinä päivinä, joina vaatekaapista tuntuu vaikealta löytää mitään päälle sopivaa. Mekko on samaan aikaan upealta näyttävä sekä vartalolle armollinen vaate!
Kävin siellä vähän selailemassa mekkovalikoimaa.  Joidenkin mekkojen hurja hinta vähän hirvitti, toisaalta hyvälaatuisesta vaattesta kannattaa maksaa.  Siitä voi sitten nauttia monta vuotta.  Ehkäpä kesäksi löytyisi unelmien kesämekko, jota voi käyttää monessa menossa asusteita vaihdellen.  Meillä muuten myös lapset tykkäävät, että äiti käyttää mekkoja.  Nuorempi tyttö myös aina pyytää, että laittaisin korkokengät jalkaan. :)  Ja eipä ole mieskään valittanut kun laitan kläninkiä päälle.  Koko perheen suosikkiasu siis äidin päällä on mekko!  

Eli jos joku blogistani etsii neuvoa siihen, millaista on naisellinen pukeutuminen, suosittelen mekkoja.  Et voi valita väärin.

kuvat
FreeDigitalPhotos.net
stockimages 

17.3.2014

...and that's who I am

Kiitos kuuluu "Tänään on kaunis päivä" blogin Merille, joka jakoi And that's who I am-haasteen minulle. Saan valita  That's who I am-sivuilta kuvia, jotka kuvailevat minua.  Tämä oli kiva ja helppo juttu.  Lasten harrastukset, sairastelut, vieraat ja muut menot ovat tehneet viime viiko(i)sta niin kiireisiä, etten ole ehtinyt syvällisempiin kirjoitteluihin.  

Huomasin, että listassa, jossa on ainakin 1370 erilaista kuvaa oli yllättävän vähän sellaisia toteamuksia, jotka minua kuvaavat.  Aika moni liittyi johonkin julkisuuden henkilöön, enkä ole koskaan ollut kenenkään laulajan, näyttelijän tms. fani, en koskaan.  Moni lause sopisi varmasti paremmin nuoremmalle ikäpolvelle, liittyen perhehaaveisiin tai ollen muuten vain herttaisen lapsellisia.  Moni lause oli myös liian ehdoton, en tykkää käyttää sanoja ei koskaan tai aina, koska monessa asiassa pystyn joustamaan ja muuttumaan (rakastan lihaa, mutta pystyisin olemaan kasvissyöjäkin, jos se siihen menee).  Lopulta löysin reilut parikymmentä kuvaa ja karsin niistä tämän joukkion teille uteliaille.  Sillä täytyy myöntää, käyn mielelläni katsomassa muiden blogeissa millaisia kuvia he ovat valinneet itseään kuvaamaan, joten uskon että tämänkin blogin lukijoidenkin joukossa on pari uteliasta.   

Tässä siis yhdenlainen otos minusta! 


Olisin voinut valita jokaisen kirjoihin liittyvän kuvan.  Olen lukutoukka, rakastan kirjoja, luen mielelläni ja paljon ja usein, luen rentoutuakseni, oppiakseni ja viihteeksi ja ostan kirjoja itselleni, koska hyvän kirjan haluan lukea monta kertaa.  Vietin tänään lepopäivän, koska viikonloppuna oli liikaa menoa ja käytin sen lukemalla Anne of Green Gables eli Vihervaaran Annan englannin kielellä.  Tytär kärkkyi vieressä ja sieppasi kirjan heti kun olin sen käsistäni laskenut.  Siinä on yksi klassikko, johon en väsy aikuisenakaan! 


Meillä ei ole takkaa.  Kerroin miehelleni, että talo ilman takkaa on kuin tee ilman sokeria.  Siihen tottuu, mutta yhtä nautinnollista se ei ole.  Nyt kun olen jättänyt sokerin pois teestä, väitteellä on entistä suurempi merkitys.  Saisikohan tuon olohuoneen seinään reiän takkaa varten?  

Yksi unelmieni taloon liittyvä kuva on ollut mielessäni jo vuosien ajan.  Kuvittelen talon alakertaan suuren, matalahkon ja pitkän huoneen.  Se on hämyisä ja kodikas, ei liian siisti ja säntillinen.  Vasemmalla olevalla pitkällä seinällä on suuri takka, jonka edessä on upottava sohva sekä pari kolme mukavaa nojatuolia.  Huoneen oikealla seinällä on ikkunarivi, joka jatkuu koko seinän pituudelta.  Ikkunan alla on pehmustettu penkkirivi sekä matalia kirjahyllyjä.  Kirjahyllyjä on itse asiassa joka seinällä, minne vain mahtuu.  Se on huone, jossa perheenä vietämme paljon aikaa ja jonka takan ääreen istumme ystävien kanssa keskustelemaan syvällisiä myöhään yöhön.  In my dreams...


Halusin jakaa tämän kuvan täällä, koska minulla on haavoja, joista olen parantunut tai parantumassa.  Vaikkei elämässäni olekaan tapahtunut mitään todella traagista ja kamalaa, olen silti haavoitettu.  Ja tiedän, että moni meistä kantaa sisällään asioita, jotka tuottavat meille kipua ja jotka purskahtavat tunnemyrskynä esiin vaikeissa tilanteissa.  Ei ole olemassa täydellisen eheää ihmistä, joten en odotakaan sitä tapaamiltani henkilöiltä.  Samalla kun olen oppinut olemaan armollinen itseäni kohtaan, olen saanut katsella muitakin armollisin ja hyväksyvin silmin.   



Luonnon kauneus, oli se sitten henkeäsalpaava maisema tai uljaat eläimet, saa aikaan ihanaa kipua sisimmässäni.  Rakastan luontoa ja sen parissa olemista.  


Suggested by therealme-jd and megs-ler

Ehkä se on yksi lahjoistani.  Toisten auttaminen tuottaa minulle mielihyvää.  Rakastan ihmisiä.  



Taas on yksi diy-suunnitelma makuuhuonetta varten.  Kunhan saisi miehen mukaan muutoksiin ja nikkaroimaan :) Mutta ennen rakentamisia vaativia muutoksia sisustelen ja koristelen muilla, pienemmillä tavoilla.  



Ah, ihana hiljaisuus!  Nykyään huomaan, että liika meno ja meteli saa pääni särkemään ja niskat jumiin.  Korvani nauttivat hiljaisuudesta, en laita oikeastaan koskaan taustamusiikkia tai radiota itselleni päälle.  



Minusta on ihanaa houkutella esiin hymy ja nauru!  Tykkään jutella lasten kanssa ja huomioin heitä mielelläni ihan joka paikassa, missä liikun.  Lapset alkavat niin avoimesti kertoa juttujaan kiinnostuneelle aikuiselle.  
  

Suggested by quirksandperks-isabelle

Introvertit saavat energiaa yksinolosta ja ihmisten parissa oleminen väsyttää heitä.  Vaikka rakastan ihmisiä, en voi viettää kaikkea aikaani muiden kanssa.  Lataan patterini yksin ja olen taas valmis kohtaamaan muut.  



Meillä on ensimmäistä ja viimeistä kautta lukuunottamatta jokainen csi (Las Vegas) kausi.  Tuo kuva tuossa on jo ihan vanha, ainakin kolme näyttelijää on jo vaihtunut/poistunut.  Csi:ssa minua kiehtoo totuuden löytäminen hinnalla millä hyvänsä.  Tämän vuoden csi:t katsomme ensi kesänä tai kunhan hinta vähän halpenee.  Katsomme tv-sarjat mieluiten dvd:ltä, koska silloin saamme katsoa ne ilman mainoksia ja ihan mihin aikaan vain meille sopii.  Inhoan myös cliffhangereita ja silloin voimme heti jatkaa seuraavaan jaksoon näkemään mitä tapahtuu.  



kts. edellinen. 



Päätin valita ainakin yhden kuvan, joka on vähän vaikeampi jakaa, henkilökohtainen tai heikko kohta minussa.  En pidä itseäni mielenkiintoisena.  Mies on täysin eri mieltä, mikä on tosi hyvä juttu :)  Jos joku osoittaa mielenkiintoa ajatuksiani tai yleensäkin minua kohtaan, ilahdun.   


Haasteen saa nappaista mukaan ihan kuka haluaa.  Kerro meille kommenteissa, jos teit niin, ja laita linkki blogiisi!  


8.3.2014

Työpaikkaromanssi

Vuosia sitten lukemani lainaus jäi mieleeni pyörimään.  Se nousi uudelleen mieleen, kun luin blogista To Love, Honor and Vacuum Sheilan kirjoituksia liittyen työpaikkoihin ja ihmissuhteisiin.  Hän oli saanut usealta lukijalta saman kysymyksen: mieheni työpaikalla työskentelevä nainen flirttailee mieheni kanssa, olen mustasukkainen, miten suhtautua asiaan?  Kaivelin myös julkaisemattomien blogipostauksien arkistostani (eli aivojeni  vasemmasta etulohkosta) aiheen, jota olin vatkannut mielessäni mutta en ollut löytänyt tilaisuutta kirjoittaa siitä.  Tämä aihe käsittelee työssäkäyntiä ja kotonaolemista lähinnä siltä kannalta, että työpaikalla ei tehdä vain töitä; siellä muodostetaan ihmissuhteita.  Varsinkin naisille työelämään astuminen on suurelta osalta ihmissuhdeverkostoon astumista.  Tässä siis tämänkertaisen postauksen ainekset: lainaus kirjasta, ajatuksia toisesta blogista ja omia pohdintoja.  

Kun menen työpaikalle, asetan itseni tilanteeseen, jossa alan muodostamaan (työ)suhteita työkavereitteni kanssa.  Tämä on ihan normaali asia työpaikoilla.  Monta kertaa työpaikka on kuitenkin alusta, jolta kasvaa muunkinlaisia kuin normaaleja työkaverisuhteita: ihastumisia, romanttisia suhteita, seksisuhteita ja jopa avioliiton ulkopuolisia suhteita. Onpa olemassa jopa termi "work spouse" tai "office spouse" eli työpaikkapuoliso. Vastakkaista sukupuolta olevan työkaverin kanssa ystävystytään, hänelle kerrotaan iniimejä  ja henkilökohtaisia asioita, hänen kanssaan jaetaan elämää.  Työpaikkapuolison kanssa ollaan yhdessä kuin pariskunta ikään työpaikalla, joskus myös työajan ulkopuolella. Työpaikkapuolison kanssa olevaan suhteeseen ei liity fyysinen suhde tai sitoutuminen.  

Työkaverit
Useissa tutkimuksissa on todettu romanttisten suhteiden usein alkavan työpaikalla. Esimerkkiparina eräässä artikkelissa (jota en enää löytänyt) oli kaksi nuorta, joka olivat tavanneet yhteisellä työpaikalla.  Työystävyys muuttui rakkaudeksi ja työtoverista tuli puoliso.  Tällainen tarina ei ole ainutlaatuinen, ystäväpiireissämmekin on ihmisiä, jotka ovat tavanneet nykyisen puolisonsa työpaikalla.  Se voi olla ensimmäinen kesätyöpaikka jäätelökioskilla tai monen vuoden opiskelujen loppuunsaattamisen tuloksena saavutettu unelmatyö, jossa työskentelevät ihmiset ovat samanhenkisiä ja tavoittelevat samankaltaisia asioita.  Työpaikoilla vietetään suuri osa päivästä ja jos työkuviot ovat läheisiä, ei ole ihmekään miten monet löytävät elämänkumppanin juuri työpaikoilta.

Mutta entäpä tilanne, jossa olet naimisissa ja ihastut työkaveriisi?  Tai olet vielä sinkku ja hullaannut naimisissa olevaan mieheen työpaikallasi?  Nämä tilanteet ovat varmasti päivttäisiä työmaailmassa – vaikka et olisikaan henkilökohtaisesti ollut tässä tilanteessa, olet voinut nähdä sen tapahtuvan työ- tai opiskelupaikalla.  Tai seurakunnassa. 

Jos huomaat olevasi ihastunut toiseen mieheen, ensimmäiseksi on hyvä ottaa käyttöön terve järki.  Sheila sanoo blogissaan asian suoraan:

”Vain koska ihastut johonkin toiseen, EI merkitse sitä, että avioliitossasi on jotain vialla.  Kuulitko?  Anna tämän painua mieleesi.  Ajattelen, että joskus me uskomme, että ihastuminen voi tapahtua vain jos olemme onnettomia tai jos meiltä puuttuu jotain.  Mutta sinä et ole KUOLLUT.  Olet vain naimisissa.  Ja joskus me tapaamme jonkun, joka painelee kaikkia oikeita nappeja. ”

Ihastuminen työkaveriin voi olla shokki, varsinkin kun tiedät, että sinulla on hyvä avioliitto miehen kanssa, jota rakastat.  Liiallinen järkyttyminen asiasta ei ole kuitenkaan tarpeen.  Ihastuminen ei ole syntiä.  Maailmassa on paljon huipputyyppejä ja joidenkin kanssa sinulla vain synkkaa tosi hyvin.  Tapaamme ihmisiä, joita ihailemme ja joiden kanssa viihdymme.  Mutta milloin huolestua asiasta?  Ja minkälaisia rajoja voit asettaa itsellesi?



Ihastuminen ei siis ole itsessään syntiä.  Se on tunne.  Kun huomaat ihastumisen tunteen heränneen sisälläsi, aikuisena ihmisenä sinun pitää ymmärtää mistä on kyse.  Alatko hellitellä tätä tunnetta?  Aiotko antaa sen kasvaa?  Leikitteletkö ajatuksella, että haluat nähdä mihin tämä ihastuminen johtaa?  Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä ja tajuta, että olet vastuussa siitä, mitä aiot tehdä ihastumisen tunteen kanssa.  Et ole avuton räsynukke, jota tunteet voivat viedä jopa avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.  Olet täysin kykenevä valitsemaan oikein.  Valinta on sinun ja valintaa seuraava vastuu on sinun.     

Olet joutunut kiusaukseen.  Kiusauksessa oleminen ei ole syntiä.  Jeesus maan päällä ollessaan oli kiusattu samalla tavoin kuin mekin, ja me tiedämme ettei Hän tehnyt koskaan syntiä.  Mutta on hyvä tiedostaa tilanne kiusauksena ja miettiä, miten käsitellä omia ihastumisen tunteita.  Tässä on paikka, jossa sinä päätät mihin suuntaan lähdet.  Sinä olet vastuussa siitä, minne tunteesi sinua vievät.  Älä huijaa itseäsi uskomaan, että et voi kontrolloida tunteitasi tai että tunteesi ovat aina oikeita.  

Älä ala analysoimaan tässä tilanteessa avioliittoasi tunteittesi perusteella.  Ihastumistilanteessa moni voi langeta ajattelemaan, että omassa avioliitossa on varmasti jokin vialla, koska enhän muuten olisi ihastunut tähän työkaveriini.  Ehkä alitajuntani lähettää tunteiden kautta minulle viestejä, että avioliittoni on murenemassa, puolisoni ei pysty vastaamaan tarpeisiini ja nyt on aika valita uusi puoliso?  Tällainen ajattelutapa ei perustu tosiasioihin eikä auta sinua pääsemään ihastuksesta yli.

(Voit toki olla tilanteessa, jossa avioliittosi ei ole paras mahdollinen, mutta sen sijaan, että rakastuisit toiseen mieheen, ala tekemään töitä avioliittosi eteen!  Muista, että avioliitto on ennenkaikkea lupaus sitoutua omaan puolisoon sekä myötä- että vastamäessä.)

Aihetta huolestumiseen on, jos alat unelmoimaan toisesta miehestä, pukeutumaan häntä varten tai ajattelemaan mitä aiot sanoa seuraavan kerran kun tapaatte.  Silloin olet aloittanut aktiivisen fantasian ja tunnesuhteen miehen kanssa, joka ei ole aviopuolisosi.  Se on vaarallista, vaikka toinen osapuoli ei vastaisikaan tunteisiisi.

Taistelu on todellinen


Sinä olet osa taistelua.  Kristittynä tiedämme, että meillä on vihollinen, joka haluaa tuhota meidät, varastaa perheemme ja tappaa avioliittomme.  Sen vuoksi ei tarvitse edes ihmetellä kaikkia niitä kiusauksia, joiden kohteeksi me joudumme.  Vihollinen etsii aktiivisesti kohtaa, josta pääsee voittamaan sinut.  Kun olet tietoinen tästä hengellisestä tosiasiasta, voit kohdata tyynesti kiusaukset ja houkutukset, koska tiedät, että voit päästä niistä voittajana yli.  Mikään voitto ei kuitenkaan tule taisteluitta.  

”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”  2 Kor 10:5

Sinun tehtäväsi on vangita ajatuksesi kuuliaiseksi.  Tämä ei ole helppoa ja mukavaa.  Tämä vaatii aktiivista taistelua.  Ihastumisen tunteet ovat koukuttavia.  Vietät aikaa haaveillen työkaveristasi, koska haaveet tuntuvat hyvältä.  Mutta nämä haaveet ovat juuri sitä: haaveita.  Ne eivät ole osa todellisuutta, ne eivät ole sinun maailmasi, jossa elät ja toimit. 

Sheilan blogikirjoituksista löysin paljon hyviä vinkkejä siihen, miten pysäyttää työpaikkaromanssi tai muu vääränlainen tunnesuhde alkutekijöihinsä. 

Kun ajatuksesi alkavat kiertää työkaverissasi, kirjoita positiivinen tekstiviesti omalle miehellesi.  Kun haaveilet yhteisestä kahvihetkestä työkaverisi kanssa, mene halaamaan lapsiasi ja kiitä Jumalaa perheestä, jonka Hän on sinulle antanut.  Joka kerta kun alat miettiä ihastumisen kohdettasi, muuta ajatustesi suuntaa.  Rukoile.  Laula.  Soita ystävälle, joka rohkaisee sinua olemaan uskollinen omalle puolisollesi.  Älä jää haavemaailmaan.  Taistele itsesi takaisin omaan todellisuuteesi: olet naimisissa miehen kanssa, jonka Jumala on sinulle johdattanut ja haluat suhteesi olevan mahdollisimman läheinen ja hyvä.

Ole viisas myös työpaikalla (tai niissä tilanteissa, joissa tapaat ihastumisen kohdettasi).  Älä etsiydy hänen seuraansa työajalla tai kahvitunneilla.  Älä lähetä tekstiviestejä, vaikka sinulla olisi ihan oikeaa asiaakin.  Vaarana on, että voit alkaa etsiä lisää oikeita asioita, joiden perusteella saatte vaihtaa tekstiviestejä.  Älä ole ystävä Facebookissa.  Älä jää hänen kanssaan yksin samaan huoneeseen.  Jos olet samassa työryhmässä tai komiteassa hänen kanssaan, mieti miten voisit jättää nämä ryhmät.  Nämä voivat kuulostaa aika rajuilta vedoilta, mutta jos kuuntelet naisia, jotka antoivat ihastumisen tunteiden johtaa heitä tunnesuhteeseen tai jopa fyysiseen suhteeseen toisen miehen kanssa - se. ei. ole. sen. arvoista.  Valheet, häpeä, petetyksi tulemisen tunne oman puolisosi kohdalta, oman avioliittosi haavoittaminen... Todellisuus on hyvin synkkä paikka.  

Välimatkan luominen sinun ja ihastumisen kohteen välille haalistaa ihastumista, joten ole aktiivinen välimatkan laittamisessa teidän välillenne. 

Lainaus, joka jäi mieleeni eräästä lukemastani kirjasta:

”Suuri osa maailmasta on samaa mieltä siitä, että on hyväksyttävää olla kodinhoitaja niin kauan kuin et hoida omaa kotiasi;  se, että kohtelet miehiä  huomaavaisella antaumuksella on myös oikein niin kauan kuin mies on toimiston pomo eikä aviomiehesi; lapsista huolehtimista pidetään  sankarillisena palveluksena, josta saa presidentiltä kunniamaininnan niin kauan kuin lapset ovat jonkun muun lapsia eivätkä omiasi.” Dorothy Patterson

Kirjailija puhuu siitä, miten halveksuttavaa tämän päivän maailmassa on valita omaksi urakseen aviomies, perhe ja oma koti.  Meitä naisia kannustetaan kaikkeen muuhun kuin sitoutumaan omaan aviomieheemme, palvelemaan omia lapsiamme ja hoitamaan omaa kotiamme.  Mikä tahansa juttu kodin ulkopuolella on parempaa kuin kotona oleminen.  Mikä tahansa muu ihmissuhde näyttää olevan tärkeämpi kuin oman perheen jäsenet.  Vaikka en olekaan tehnyt kotirouvuudesta uraa itselleni, en voi olla näkemättä sen hyviä puolia.  Olen käännellyt työssäkäynnin ja kotonaolemisen hyviä ja huonoja puolia mielessäni lukemattomia kertoja.  Voin valita työmaailman, jossa vietän suuren osan valveillaoloaikaani muiden ihmisten kuin oman perheeni kanssa.  Voin valita työpaikan, jossa työskentelen läheisesti muiden miesten kuin aviomieheni kanssa.  Voin valita työpaikan, jossa annan kaikkeni ja kun saavun väsyneenä kotiin, en jaksa vastata lasteni tarpeisiin.  Voin valita työpaikan, jossa annan luovuuteni kukkia ja kotiinpalatessani en ehdi iloita perheemme yhteisestä kodista vaan sen hoitaminen tuntuu taakalta.  Voin valita painavamman rahapussin ja kuskata perheeni lomailemaan ihastuttaviin paikkoihin ja ajaa mukavammalla autolla, mutta työajalla elän erillistä elämääni, josta perheeni ei tiedä juuri mitään.    

En halua olla naiivi ja päättää, että eihän minulle tai avioliitollemme voisi koskaan käydä huonosti.  Kukaan ei ole immuuni kiusauksille ja houkutuksille.  En halua sokeutua lasten tarpeelle nähdä äiti ja isä, jotka rakastavat toisiaan syvästi ja jotka pysyvät yhdessä.  En halua lasteni joutuvan viettämään suuren osan päiväänsä jonkun muun kuin minun tai mieheni hoidossa.  Tiedän, että työssäkäynti voi olla antoisaa ja palkitsevaa.  Mutta tiedän myös työssäkäynnin tuomat haasteet ja vaikeudet, enkä ole varma, että ne ovat sen arvoisia. En halua asettaa itseäni tilanteisiin, jotka vaarantavat sitoumukseni puolisooni, lapsiini ja kotini hoitamiseen.      



Tietenkin on harvoja tilanteita, joissa valinta ei ole sinun.  Tälläkin hetkellä eräs ystäväni, jolla on kolme alle kouluikäistä lasta (nuorin on alle vuoden vanha), käy työssä ja elättää perheensä miehensä sairauden vuoksi.  En ikinä tule sanomaan poikkipuolista sanaa työssäkäyville naisille, jos heillä ei ole ollut toista vaihtoehtoa.  Sen sijaan teen kaikkeni, että voin tukea heitä heidän valinnoissaan ja etsin tapoja, joilla voin helpottaa heidän arkeaan.  

Mutta jos sinulla on mahdollisuus valita, on hyvä punnita työssäkäynnin hyvät ja huonot puolet rehellisesti, avoimesti ja vauhkoontumatta.   Vaikka avioliittosi olisi vahva ja intiimi etkä ole koskaan ajatellutkaan, että ihastuisin keheenkään toiseen, olet loppujen lopuksi vain ihminen.  Ole viisas, ole armollinen itseäsi kohtaan ja pidä huoli siitä, että avioliittosi voi hyvin. 

Onko sinulla ja miehelläsi sopimuksia siitä, mikä on sopivaa käyttäytymistä työkavereiden kanssa työ-  ja vapaa-ajalla?  Miten olette navigoineet aviopuolisoina erilaisissa ystävyyssuhteissa?  Tunnetko miehesi työkavereita ja tunteeko hän sinun työkavereitasi vai ovatko työelämät teillä täysin erillään muusta elämästä?  



marin
stockimages
photostock

3.3.2014

Sokeri(n)kuolema {terveelliset elämäntavat}



Viikko neljä alkoi tänään.  Matkalla kohti terveellisempiä elämäntapoja.  Ja kohti kesävaatteita :)

En tietenkään voi tehdä yhtään mitään lukematta kirjaa, en edes muuttaa elämäntapojani. Muistatteko kun Nalle Puh jää kiinni Kanin koloon ahmittuaan kaikki Kanin hunajat vierailunsa aikana?  Ja kuinka Risto Reipas kertoo hänelle, että paras tapa päästä irti on odottaa, että Puh laihtuisi.  Puh ei tietenkään pidä ajatuksesta, mutta eipä hänellä oikein vaihtoehtojakaan ole.  Niinpä Puh pyytää Risto Reipasta lukemaan hänelle "voimaa antavaa kirjallisuutta" kun he odottelevat Nallen laihtumista.

Minullakin on voimaa antavaa kirjallisuuttaa tässä muutosta odotellessa.  Terveellisten elämäntapojen tielle matkalukemiseksi valitsin blogin Peak313 and sähköisen kirjan 42 Days to Fit. Kirjan olin ostanut joskus aikaisemmin jonkun tarjouksen yhteydessä ja sitä vähän matkaa luettuani päätin noudattaa sitä.  Ajatuksena on, että tämä 42 päivää eli kuusi viikkoa on alku muutoksille, joista tulee pysyviä osia uutta elämää.  Ei siis mikään kaalisoppadieetti tai orgaaninen raakaravintopuhdistus, vaan jotain jota pystyy noudattamaan koko loppuelämän ajan.


Joka viikolle annetaan yksi tai kaksi muutosta.  Koen helpompana muuttaa elämäntapojani asia kerrallaan kuin laittaa kaiken yhdessä yössä uusiksi.  Kirjassa on myös liikuntaohjeet.  Niistä kohta lisää.

Sokeri

Ensimmäinen ruokamuutos tuntui tällaiselle sokerirotalle aika vaikealta.  Ei enää sokeria teehen eikä kahviin.  Ei sokerijuomia muutenkaan.  Ei jälkiruokia.  Mutta olin tilanteessa, jossa oikeasti päätin muuttaa elämäntapojani ja muuttua, joten ruokavaliomuutokset hyväksyisin suomalaisella sisulla.  Vaikka hampaat irvessä.

Rakastan mustaa teetä sokerin ja maidon kera.  Juon sitä monta kuppia päivässä.  Jos juon kahvia, laitan sekaan aina sokeria ja maitoa.  Olen tässä pikkuhiljaa (miehen painostuksesta)  vähentänyt sokerin 1,5 teelusikallisesta yhteen lusikalliseen, mutta nyt tuli nollalinja.  En ole sen jälkeen sokeria juomiini laittanut.  Rehellisesti sanottuna tee ja kahvi maistuu pahalle.  Mauttomalle.  Kaipaan entistä makua.  Olen siis vähentänyt kuumien juomien juomista puoleen, koska en välitä enää niistä, ilman sokeria.  Piti oikein pysähtyä miettimään, että sokerinko takia minä näitä juomia olen lipittänyt?  Sokeriaddikti!

Mutta olen pysynyt lujana ja juon sen sijaan monta kupillista vettä päivässä. Olenko huomannut eroa?  Kirjassa annetaan ensimmäisen viikon nollalinjan jälkeen lupa yhteen jälkiruokaan viikossa, jos osaa hillitä itsensä siihen yhteen.  Ystävänpäivä oli hyvä päivä herkutella.  Suklaata, lasten leipomia leivoksia ja vähän vielä suklaata.  Yöllä heräsin todella pahaan oloon, luulin oksentavani ja piti hakea ämpäri sängyn vierelle.  Voi olla että tämä johtui yhden päivän vatsataudista, mutta en voinut olla miettimättä sokeripiikin osuutta pahoinvointiini.  Vannoin, ettei enää ikinä tuommoista herkuttelua.  Olo oli todella huono.  

Seuraava perjantai oli jälleen lupa herkkuun.  Odotin iltaan, jolloin tiesin kyläpaikassa olevan tarjoiltavaa.  Söin yhden palan kakkua ja yhden munkin.  Voi, miten ne tuntuivatkin ylimakeilta.  Yhtään ei tehnyt mieli lisää.  Ei tullut yhtään entisenkaltainen mukava sokerihumala.  On kiva maistaa, mutta se riittää.  Eli siis näin lyhyessä ajassa makunystyrät ehtivät tottua vähäsokeriseen ruokavalioon.  Viime viikolla tein hapanimelää kanaa ja kastikkeen makeus ei enää tunnu mukavalta...se oli ennen yksi lempiruoistani.

Uutta ajateltavaa sokerisyömiseen toi myös tiedemies John Yudkinin tarina.  Hän kirjoitti 1972 kirjan Pure, White and Deadly sokerin vaaroista ja paljasti sen yhteydet sydäntauteihin, ylipainoon ja diabetekseen.  Sokeriteollisuus ei pitänyt löydöistä.  Yudkinin varoitukset sokerin vaarallisuudesta hiljennettiin, hän joutui tiedemaailman mustalle listalle ja sokeriteollisuuden omat profeetat julistivat Yudkinin höpsöksi hulluksi, jolla ei ole tilaa tieteen parissa. Artikkelin lukeminen oli aika karu herätys siihen, että kun meille annetaan "terveellisen ruokavalion" nimessä ohjeita, on hyvä kaivaa vähän syvemmälle ja katsoa kuka onkaan tukemassa näitä ruokia ja tätä ohjetta.  Rahalla on ällistyttävän suuri valta.  Sen himossa monet ovat valmiita tukemaan valheita ja hautaamaan totuuden. Vähärasvaista ruokaa liukuhihnalta syytävät teollisuudet lisäävät huoletta sokeria dieettiruokiin, jotta ne maistuisivat ihmisille ja piilottelevat tutkimuksia, joissa varoitetaan ihmisiä sokerinsyönnistä.

Ja vieläkin, vanhasta tottumuksesta, katson maidon ja jugurttien rasvaprosentin.  Nyt päätin, että katsotaan myös sokereita.  Meille kotiin saa tulla enää vain sokerittomat jugurtit, myös lapsille.  Vaihtelua ja makeutta saa hedelmillä ja marjoilla.  Niin pitkään ja pitkälle kuin vain pystyn, aion lapsiani varjella ylenmääräiseltä sokerisyömiseltä.  Kyläpaikoissa ja juhlissa saa tietenkin herkkuja, mutta ne ovatkin erityistapauksia.  Minulla ja pojallani on vaikeaa hillitä makeansyöntiä, joten on parempi, että sitä rajoitetaan näin selkeästi.  Tytöillä se on helpompaa, erityisesti esikoinen sanoo usein "ei kiitos" suklaalle ja karkeille!

Aamupala

Viikolla kaksi kiinnitetään huomiota aamupalaan.  Aamulla minulle on aina helppoa valita terveellinen ja tasapainoinen kokonaisuus.  Jotain viljaa, jotain proteiinia, jotain hedelmää/kasvista.  Mutta tämä voi olla iso muutos henkilölle, joka jättää aamupalan kokonaan välistä ja nappaisee aamupäivän verensokerinlaskuun pullakahvit klo 10.30.  Ainoa muutos aamupalaani on se, että lisään hedelmän aamiaiselle ja yritän syödä tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa.  Pärjään ilman välipalaa lounaaseen saakka.

Iltasyönti  

Ajattelin kolmannen viikon muutoksen olevan vaikeimman.  Siinä laitetaan jääkaappi lukkoon 3 tuntia ennen nukkumaan menoa.  Ei siis mitään naposteltavaa iltaisin.  Mietin, että tämä voi olla jopa aviokriisin paikka, koska meistä on miehen kanssa mukava syödä iltapalaa yhdessä lasten nukkuessa!  Ehkä minä sitten juon sitä mautonta teetäni kun mies syö herkkuja.  Mutta viikko sujahti ohi niin joutuisaan, että en ehtinyt kaipailemaan iltapaloja ollenkaan.  Meillä oli vieraita parina iltana ja vietimme illat heidän kanssaan jutellen, ilman naposteltavia.  Hyvän iltaruoan jälkeen ei mulla oikeasti ole nälkäkään iltaisin.  Olenko syönyt siis vain seuran vuoksi?

Punnerrukset ja vatsalihakset

Sitten tuosta liikuntapuolesta.  Olen iloinen, että tässä haasteessa riittää kävely/juoksulenkit ja kotijumppa.  Olen vihdoin päässyt tavoitteeseen, että jumppaan kolme kertaa viikossa kotona.  Siihen löytyy aina aikaa, joskus aikaisin aamulla, joskus illalla, miten milloinkin.  Mutta kävelylle en ole ehtinyt niin usein kuin pitäisi (2-3 kertaa viikossa).  Siinä on harjoitettava itsekuria ja delegointia lastenhoidon kanssa.            

Haasteita minulle on nuo vatsalihakset ja punnerrukset.  Vatsalihaksia en ole synnytysten jälkeen tykännyt tehdä ollenkaan!  Ja ensimmäisestä synnytyksestä on kohta jo 10 vuotta aikaa.  Syyt, jotka voivat olla selviä teille muille synnyttäneille, jätetään nyt sanomatta, mutta olen tehokkaasti vältellyt vaativampia vatsalihasliikkeitä ja kyllähän sen huomaa.  Noudatan Youtubesta löytyvää ohjelmaa ja hiki nousee pintaa, mutta päättänyt olen seurata ohjelmaa.  No pain, no gain!


Punnerrusten haaste oli "oikeiden" punnerrusten aloittaminen.  Pystyn tekemään 15 punnerrusta naisten tyyliin, polvet maassa, aika helposti.  Ja olen ajatellut, että tällä tyylillä saa sujuakin ja kasvatan vain määrää.  Mutta voimaa antava kirjallisuus ei edes esitä vaihtoehtona naisten hyvitettyä punnerrusta, joten pakkohan sitä oli vastata haasteeseen.  Olen ylpeänä saavuttanut jo kuuden ihan oikean punnerruksen rajan ja uskon että tänään pystyn tekemään enemmänkin.

Hitaasti mutta varmasti.  Mutta nyt täytyy löytää joku hyvänmakuinen tee entisen sokeriteen tilalle, vaikka joku yrttitee.  Onko ehdotuksia?



Kuvat
Free Digital Photos
stockimages




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...