30.4.2017

Vanhemmuus on vaikeaa ja se on hyvä



Minulla on ystäviä, jotka juoksevat maratoneja.  Heidän kokemuksensa kuulostavat uskomattomilta minun korvissani.  En voisi kuvitellakaan pystyväni samaan.  He eivät kuitenkaan aloittaneet juoksu-uraansa maratoneilla, vaan muutamien kilometrien lenkeillä. 

Uskomattomiin suorituksiin pystyvät ihmiset voivat kaikki kertoa sinulle saman: he kaikki aloittivat pienestä ja nostivat haastetta pikkuhiljaa. 

Elämänkokemusten harmaannuttamana (heh) äitinä voin todeta samaa vanhemmuudesta.  Joku voi katsella meidän suurperhe-elämää ja päättää, että ei ikinä pysty samaan. Eräs sinkku ystävä vietti aikaa meidän ja kahden muun lapsiperheen kanssa:  isommat lapset juoksivat sisään ja ulos, pienemmät taapersivat ympärillämme ja vanhemmat joutuivat puuttumaan milloin mihinkin.  Tämä nuori mies ilmaisi juuri tällaisia ajatuksia katseltuaan sitä vilinää: “Ei taida minusta olla tuohon”. 

Vanhemmuus on ihanaa, mutta jokainen vanhempi tietää, että se ei ole helppoa.  Miksi vanhemmuuden vaikeuksista ei kuitenkaan tarvitse lannistua? 

Vaikeudet ovat väistämättömiä


Kasvatuksen haasteellisuus voi yllättää.  Ehkä olit varautunut yövalvomisiin, mutta et siihen, miten valvominen vaikuttaa sinuun itseesi ja jaksamiseesi.  Haasteet ovat kuitenkin ihan normaali osa perhe-elämää.  Ne muuttavat muotoaan, mutta voit olla varma siitä, että joudut käyttämään lihaksia, joita et edes tiennyt omistavasi.  Vanhemmuus ei ole koskaan helppoa. 

Ensimmäisen lapsen kanssa venytetään mukavuusvyöhykettä hurjasti.  Me olimme kahden kesken täystyöllistettyjä ensimmäisen vauvan kanssa, joka oli ihan normaali syömisineen ja nukkumisineen ja tunsin syvää kunnioitusta yksinhuoltajia kohtaan.  Itse ehdin hädin tuskin suihkuun ja meitä oli sentään kaksi!

Toinen lapsi kasvatti taas uusia lihaksia.  Nyt meille saapui ääriaamuvirkku  – sinä kesänä heräsimme kello neljältä joka aamu.   Aamuvirkku osoittautui myös itsepäiseksi ja viikonloput pelasti se, että mies oli tiukasti kotona.  Ei aikaa harrastuksille, kuka sitä nyt selviää yksin kahden pikkulapsen kanssa!  

Nyt olen viettänyt neljän lapsen kanssa viikkojakin yksin.  Vanhemmuuslihakset ovat kasvaneet.  Jokainen muutos vanhemmuudessa, jokainen uusi vauva, on ollut aina vähän haastavampi, mutta olen vahvistunut jokaisen haasteen myötä. 

Usein olen uudestaan pisteessä, jossa painoja nostetaan ja pitää venyä entistä suurempiin suorituksiin.  Teinivuosien lähestyminen on askel suureen tuntemattomaan; vaikka olen itsekin ollut teini, on teinin vanhempana oleminen täysin uusi kokemus.  Aiemmin odotin kauhulla näitä aikoja, nyt tajuan, että sehän on oma rakas lapseni, joka käy läpi suuria muutoksia vartalossaan ja muussa kehityksessään, ja minulla on jo vuosien kokemus hänen äitinään olemisesta. 

Vaikeudet  ovat välttämättömiä


Vaikeat hetket ovat välttämätön osa vanhemmuutta.  Ilman niitä en kehittyisi kasvattajana.  Mutta paremmaksi kasvattajaksi tulemista tärkeämpää on vastaanottaa hengelliset oppitunnit oman riittämättömyyden edessä.  Vanhemmuuden vaikeuksissa olen oppinut tottelemaan Jumalan Sanaa, vaikka en haluaisi.  Olen oppinut ottamaan toisten tarpeet huomioon, vaikka en jaksaisi.  Olen löytänyt ilon toisia palvellessa.  Olen nöyrtynyt.

Hetkinä, jolloin tunsin, että minulla ei ole voimaa, ei fyysistä eikä henkistä energiaa, Jumala on täyttänyt lupauksensa.  Pystyn kaikkeen Kristuksessa.  Tottelevaisuus tuo siunauksia. Periksiantamattomuus kantaa hedelmää.   

Mikään tekemisen arvoinen asia ei ole helppoa.  Olisi sääli luovuttaa nyt, kun olen jo päässyt tänne asti, oppinut niin paljon, harjoitellut niin monia vuosia.  Vanhemmuus on tehtävä Jumalalta.  Usein Hän antaa tehtäviä, jotka tuovat meidät omien kykyjemme äärirajoille ja ylikin, mutta Hän ei jätä meitä yksin selviämään.  

Jumala loi perheen ja antoi vanhemmille tehtävän rakastaa lapsia, opettaa heitä tottelemaan ja kasvattaa heitä tuntemaan Jumala ja Hänen Sanansa.  Se on suuri tehtävä, mutta ei ylitsepääsemätön. 

Lukemattomia ovat lasten parissa vastaanotetut ihmisyyden oppitunnit.  Ne olivat kaikki minulle tarpeen.  Ja tulen kohtaamaan uusia mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä, ihan joka päivä. 

Sinä kyllä pystyt tähän


Epätoivon hetket eivät tarkoita sitä, että sinusta ei olekaan äidiksi.  En ole varmaan ainoa äiti, joka on ajatellut, että lapset olisivat paremmassa hoidossa jonkun muun kanssa.  Jonkun, joka on kärsivällisempi tai hauskempi tai jolla on enemmän energiaa.   Jonkun, jonka lapset osaavat jakaa ja selvittää ristiriitansa ja auttaa toinen toisiaan.  Olen joskus ihan varma, että olen pilannut lapset tai he tulevat käymään traumojaan läpi terapiassa. 

Halusin kirjoittaa tämä rohkaisuksi niille, jotka tuntevat riittämättömyyttä ja väsymystä tehtäviensä keskellä.  Meillä jokaisella on omat haasteemme.  Osa elää vilkasta pikkulapsiaikaa, toisen perheessä teinit paukuttavat ovia.  Ehkä sinulla on sairas tai vammainen lapsi, josta huolehdit.  Toisilla on ikääntyneet vanhemmat, jotka eivät enää pärjää yksin.  Joillakin on haastava palvelustyö ja kutsumus. 

Kukaan ei tule vahvemmaksi säästelleen ja suojellen ruumistansa, vaan lihakset kasvavat, kun niitä harjoittaa ja käyttää, enemmän ja pidemmälle.

Älä luovuta.  Olet päässyt jo tänne asti, olet vahvistunut.  Käytä lihaksiasi, harjoita niitä, taistele eteenpäin, ota haasteet vastaan.  Jokainen uhmakohtaus on mahdollisuus, jokainen katettu ruokapöytä voitokas, jokainen lempeä sana todistus. 

Vuosien päästä huomaat, miten pystyt enempään kuin ikinä kuvittelitkaan, voit todistaa Jumalan uskollisuudesta ja armosta.  Voit kertoa Jumalasta, joka odottaa kuullakseen avunpyyntömme ja mielellään näyttää voimansa ja valtasuuruutensa meidän ylitsepääsemättömiltä tuntuvien tehtävien keskellä.  Joten hymyile jo nyt, koska tiedät pärjääväsi Hänen kanssaan.  

Ja sille nuorelle miehelle, joka epäili kykyjänsä olla vanhempi, kiireesti vakuuttelimme, että eihän sitä perhe-elämää  tästä lapsiarjesta aloiteta, vaan kahdestaan oman rakkaan kanssa!  Lapsetkin saapuvat yksi kerrallaan, yleensä.  Meillä on aikaa löytää ja vahvistaa lihaksia, joita tulemme tarvitsemaan. Ja meille on aina tarjolla armo ja anteeksiantamus, mahdollisuus aloittaa uudestaan joka päivä.  Se on lasten kanssa parasta.   


p.s. Kuvan valitsin, koska katsoimme lasten kanssa piirroselokuvan surffaajista.  Kaikki innostuivat ja halusivat heti oppia surffaamaan.  Ei taida ihan ensimmäinen laudalla seisominen riittää... 


22.4.2017

Mikä on naisen paikka?

Proverbs 31:24  (WisdomsPosts.com)

Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi
ja toimittaa vöitä kauppiaille. 
Sananlaskut 31:24


Naisen roolit ja tehtävät perheessä ja yhteiskunnassa saavat aikaan vilkkaan keskustelun.  Kotiäiti ja uranainen sijoitetaan vastakkain, ja niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin miehen paitojen silittämisestä syntyy suuri väittely.  Ääripäiden käyttäminen voi olla helppo ratkaisu tunteita herättävässä aiheessa, mutta esimerkkeinä ne harvoin nostavat keskustelun tasoa ja tekevät ajatustenvaihdon miltei mahdottomaksi. 

Raamatusta perusteluiden löytäminen on mielenkiintoinen näkökulma, koska “raamatullisia” mielipiteitä löytyy samoista äärilaidoista.  Ymmärrykseeni vaikuttavat lisäksi tämän historian hetki, jossa elän, oman lapsuuteni kokemukset ja erilaiset kulttuurit, joissa olen elänyt.  Uskon silti, että Raamatun kokonaiskuvasta löytyy merkkipaalut, joiden keskellä jokaiselle naiselle löytyy ainutlaatuinen tehtävänkuva oman perheensä ja yhteiskuntansa keskellä. 

Sananlaskujen viimeisessä luvussa kuvattu nainen ei asettaudu helposti muotteihin.  Kyllä, hän hoitaa kotinsa ahkerasti ja tekee miehellensä hyvää. Hän huolehtii lastensa lisäksi muista ihmisistä: köyhistä ja kurjista sekä palvelijoistaan.  Mutta hän ei ole rajoittanut töitänsä kotihommiin eikä alkanut miehensä kynnysmatoksi. 

Osaava päätöstentekijä


San31 vaimo on taitava kankaiden tekijä ja kauppiaat ottavat hänen laadukkaita vaatteitaan ja vöitään mielellään myytäväksi. Tienestinsä hän sijoittaa peltoon, jonne istuttaa viinitarhan.  Viinitarha on pitkän tähtäimen sijoitus, koska siitä ei saa satoa moneen vuoteen. Hän siis sijoittaa itse ansaitsemansa rahan tulevaisuus mielessään.  Toisaalta San31 nainen onnistuu tekemään kaiken tämän kodistaan käsin.

En voi olla huomaamatta, miten San31 nainen tekee kaiken toiset huomioon ottaen.  Hän on ahkera ja toimelias, mutta ei läheisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.  Jopa palvelijat ovat hänen huolenpitonsa kohteena.  Hän ehtii ja jaksaa välittää myös yhteisön huono-onnisista ja vähävaraisista.  Todellakin voin uskoa, että raha, jota hän ansaitsee ja sijoittaa, on olemassa toisista huolehtimista varten. 

Onko hän kotiäiti vai uranainen? Täysin perheelleen omistautunut vai osaamisensa likoon laittava?   Vai ihan omaa laatuaan?  Raamattua tutkimalla löytyy mielenkiintoinen naisen malli, joka kieltäytyy asettumasta ihmisjärjen rakastamiin muotteihin.  Kyllä, hän on kotona.  Kyllä, hänellä on ura.  Kyllä, ihmiset ovat hänelle tärkeitä. Kyllä, hän laittaa ammattitaitonsa käyttöön. 

Tärkein osatekijä San31 naisen saavutuksissa on usko Jumalaan.  Hän luottaa Jumalan huolenpitoon, kuten seuraavassa jakeessa tulemme näkemään, ja hänen uskonsa tekee hänestä puoleensavetävän.  Uskon kautta hän pystyy kaikkeen tähän, koska hänen ihmisarvonsa ei perustu tekemiseen.  Usko Jumalaan on antanut elämään oikean arvojärjestyksen; hän itse ja hänen läheisensä voivat hyvin. 

Tästä jakeesta löytyy malli naisille, jotka haluavat ottaa lahjakkuutensa käyttöön. 

  1. Missä sinä olet hyvä? Jokainen on hyvä jossain.  Mistä olet saanut positiivista palautetta ja kehuja?  Pyytävätkö muut sinua apuun jossain tietyssä asiassa? Onko osaamisellesi kysyntää?  Tarvitsetko lisäkoulutusta tai harjoitusta?      
  2. Keskity laatuun.  Alkukielen käyttämä sana San31 naisen tekemästä pellavavaateesta tarkoittaa laadukkasta ja hienoa kangasta.  Laatutuotteeseen pääseminen vie monta harjoitustuntia ja –tekelettä.  Hän ei luovuttanut ensimmäisen vinkkuran kankaanluonnin jälkeen.  Tuloksena on kangas ja vyöt, jotka ovat haluttuja ja jotka myyvät. Ole valmis harjoittelemaan ja epäonnistumaan. 
  3. Mille on kysyntää?  Jakeessa mainitut pellavakankaat/paidat ja vyöt olivat olennainen osa sen ajan vaatetusta.  Pellavapaidat olivat alupaitoja, joita käytettiin vaatteiden alla ja yöllä.  Kaikilla oli niille tarvetta.  Tavalliset vyöt olivat nahasta valmistettuja, mutta San31 nainen valmisti pellavasta kultalangan kanssa kiedottuja, arvokkaita ja koristeellisia vöitä, joita annettiin lahjoiksi ja joita kuninkaalliset käyttivät (Dan 10:5, 1 Sam 18:4).  Onko tuotteella, jonka avulla haluat ansaita rahaa paljon arkipäivän kysyntää tai onko se haluttu kauneutensa tähden? Mitä ihmiset käyttävät ja tarvitsevat ja haluavat? 
  4. Onko ajoitus oikea?  Miten voit käyttää talenttejasi tässä elämänvaiheessa? Vai pitäisikö odottaa parempaa hetkeä? Otatko huomioon koko perheen hyvinvoinnin? Kärsivällisyys on hyve, väkisin runnomalla ei tule hyvää jälkeä missään mielessä.     

Sananlaskujen luvun 31 naisen opiskeleminen on ollut antoisaa.  Kelpo vaimo on todellakin monisyinen henkilö, jota ei voi määritellä yhdellä lauseella. Ja kuka nainen haluaisikaan tulla helposti määritellyksi?  Olemme osa ihmeellistä luomakuntaa, taidokkaasti luotuja ja varustettu luovuudella ja kyvyillä, joita ei muilla ole.  Älä anna kapeakatseisen naiskuvan rajoittaa kutsuasi. 

Oletko sinä löytänyt jo oman paikkasi, sen, jota varten sinut on luotu?    


Kuva: Wisdomsposts.com



14.4.2017

Kärsivä rakkaus

Image result for Good Friday Jesus

Pääsiäinen on Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhla.  Siinä tiivistyy kristinuskon keskeinen sanoma: Jeesuksen piti kuolla, Hän valitsi kuoleman, Hän kuoli.  Hänen kuolemansa ei ollut turha, vahinko tai mitäänsanomaton tapahtuma, Hän ei ollut vain yksi ristiinnaulittu muiden joukossa.  Historia ei koskaan palannut ennalleen sen pääsiäisen jälkeen. 

Paastonajalle valitsin pari kirjaa, jotka auttaisivat minua keskittymään hengellisiin.  Helposti kiinnitän huomioni näkyvään, keskityn ongelmiin ja koen avuttomuutta haasteiden edessä.  Teen sen, vaikka tiedän, että keskittymällä Jumalan todellisuuteen voin kokea rauhaa, iloa, rohkeutta. 

Hengellisten silmien käyttäminen vaatii harjoittelua.  Maailman näkeminen hengellisestä näkökulmasta vaatii hidastamista ja hiljentymistä.  Siinä prosessissa voin kokea Jumalan läsnäoloa, tiedän Hänen auttavan kun haluan toimia Jumalan tahdon mukaan.  Minulla on aikaa rakastaa ihmisiä.  En stressaa päivän tapahtumista, vaan ne ovat osa Jumalan suunnitelmaa.  Voin jättää mielen päällä olevat asiat Hänen käsiinsä ja nukkua hyvin. 

Hyvät hengelliset kirjat ovat minulle yksi parhaimmista  tavoista vahvistaa hengellisiä lihaksia.

 Yksi kirjoista on Brennan Manningin The Signature of Jesus (Jeesuksen nimikirjoitus).  Eräs ihailemani ihminen suositteli sitä ja ostin sen omakseni jo useita vuosia sitten.  Jotkut kirjat ansaitsevat tulevansa luetuiksi useamman kerran.  Tämä on sellainen – ja tällä lukukerralla löysin jälleen paljon ajatuksen aihetta. 

Tässä lainaus kirjasta, sopien Pääsiäisen Hiljaiseen Viikkoon:

“Huhtikuussa 1944, vuosi ennen kuolemaansa, ollessaan vangittuna keskitysleirillä Flossenburgissa, Saksassa, Boenhoeffer kirjoitti “Minua vaivaa herkeämättä kysymys siitä, mitä Kristinusko oikein on, tai pikemminkin mitä Kristus todella on meille tänään”.  Tämä on kysymys, jonka jokaisen meistä tulee vääntää rautalangasta itselleen.  Kuka on Jeesus? Mitä opetuslapseus sisältää tänä päivänä?  Kaikki muu on häiriötä.

Oman taipaleeni Jeesus on ristiinnaulittu.  Hänen herruutensa merkki on Risti ja yksin Risti.  Se on ylösnousseen signeeraus, nimikirjoitus.  Kirkastettu Kristus on tunnistettava historialliseksi Nasaretin Jeesukseksi vain Ristin Miehenä.

Niin keskeinen on Jeesuksen nimikirjoitus pelastuskertomukselle, että Paavali ei epäröi sanoessaan:  “Olin päättänyt olla…tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna” (1 Korinttolaiskirje 2:2).  Kun Paavali saapui Korinttoon, hän oli juuri palannut Ateenasta, jossa hänen epäonnistumisensa voittaa kreikkalainen yhteisö luonnollisen teologian käytöllä oli lannistanut hänet.  Korintton riettaassa satamakaupungissa, jossa seksuaalinen moraalittomuus kukoisti, Paavali hylkäsi viisauden kautta lähestymisen ja saarnasi sen sijaan Ristin hulluutta.
Tyrmäävässä paradoksissa Paavali kertoo korinttolaisille:   “Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima… koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,  me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,  mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus Jumalan voima ja Jumalan viisaus.  Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” (1 Korinttolaiskirje 1:18, 22-25).

Kreikkalainen sana “hulluus” tarkoittaa jotain, joka on tyhmää, mielenkiinnotonta –  tyhmää, koska se on julkisesti halveksittua, ei vaarallista, ja jätetty huomiotta, koska se on naurettavaa.  Ja juuri tätä Paavali julistaa.  Hänen ilmestyksensä on täysin vastoin juutalaisten ja kreikkalaisten odotuksia.  Juutalaiset etsivät Messiasta, mutta Jeesuksen häpeällinen kuolema ristillä todisti heille, että hän ei ollut se loistokas vapauttaja, jota he odottivat.  Risti muodosti esteen uskolle.

Kreikkalaiset olivat varmoja, että Messias olisi suurempi filosofi kuin Plato, kykenevä demonstroimaan maailmankaikkeuden järjestystä ja harmoniaa.  Messias, joka haastaisi kultturellia, älykästä papistoa kääntämällä sen arvot päälaelleen ja kuolemalla ristillä  ihmiskunnan järjettömyyden ja petomaisuuden uhrina, olisi todellakin typeryyttä kreikkalaisille.

Silti Paavali saarnasi Ristin Sanaa Hengen voimassa, ja kohtasi hämmästyttävän menestyksen.  Juutalaiset ja kreikkalaiset laittoivat sivuun ennakkoluulonsa ja joutuivat Ristin voiman ja viisauden viemäksi.  Sillä ristin viesti ei ole kärsimys, vaan kärsivä Kristus, joka “on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Galatalaiskirje 2:20).

Pitkäperjantai muistuttaa meitä, että meitä ei auta valta ja voima, vaan se, että Jumala luopui vallastaan koska rakasti meitä.  Valta pakottaa meitä muuttumaan; vain rakkaus voi viedä meidät muutokseen. Valta vaikuttaa käytökseen; rakkaus koskettaa sydäntä.  Ja mikään muu maan päällä ei likuta sydäntä niin kuin kärsivä rakkaus.  Tämän vuoksi Jumalan rakkauden täydellinen ilmaisu on kuva kuolevasta Jeesuksesta anomassa toisia kostuttamaan hänen polttavia huuliaan."  


Jeesus kärsi Pitkäperjantaina.  Hän, joka ei koskaan nostanut kättään lyömään, pahoinpideltiin muodottomaksi.  Jeesus oli syytön kaikkeen siihen, mistä häntä syytettiin, mutta Hän ei sanallakaan puolustanut itseään.  Kun Jeesus katsoi ristiltä sen juurelle kerääntyneitä pilkkaajia, Hän sanoi “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”.  Jeesus kärsi meidän vuoksemme, meidän puolestamme, rakkauden tähden. 

Kärsivä Kristus.  Häneen keskitän silmäni tänään. 

Rauhallista Pitkääperjantaita jokaiselle lukijalle. 

Image result for pitkäperjantai




11.4.2017

Fifty-fifty- ajattelu ei toimi ihmissuhteissa



Ehkä muutkin suuressa sisaruslaumassa kasvaneet voivat samaistua: me olimme tasajaon ammattilaisia.  Suklaapatukoita ja jäätelöpakkauksia leikattiin viivottimen avulla ja irtokarkkipussin jakamiseen oli tarkka – ja reilu – systeemi.  Legoleikki ei alkanut ennen kuin palikat oli jaettu tasan.  Kukaan ei saanut ottaa enemmän, tehdä vähemmän tai saada erityskohtelua.   

50-50 -ajattelu ei kuitenkaan toimi pitkällä tähtäimellä.  Vaikka se voi rauhoittaa lasten leikit, se ei ole terve perusta aikuisten kanssakäymiseen.  Tasajakoajattelu kyllä kuulostaa reilulta, mutta todellisuudessa se tulee tuhoamaan elämäsi jokaisen ihmissuhteen.  Se ei toimi parisuhteessa, työpaikoilla eikä ystävien kesken.  Miksi? 

Reilu peli-asenne


Elämässä on reilua antaa jokaiselle mitä he ansaitsevat.  “Kun sinä teet oman osasi, minä teen omani” voi kuulostaa yhteistyön perusteilta niin kauan kuin osapuolet tekevät hyvää toisilleen.  Todellisuudessa ihmissuhteet eivät kukoista ilmapiirissä, jossa annetaan vain ansion mukaan.  Fifty-fifty-ajattelun heikkous paljastuu kun toinen ei teekään omaa osaansa.  “Jos et tee omaa osaasi, en minäkään tee; jos epäonnistut, maksan samalla mitalla takaisin”. 

Jokaisella on tarve saada tukea ja apua erityisesti silloin kun he eivät pysty tekemään omaa osaansa.  Jos toinen tekee virheen, hän tarvitsee apua, ei maksua samalla mitalla.  Jos ystävä tekee jotain väärin, rakkautta on nousta tilanteen yläpuolelle ja löytää yhdessä takaisin oikeaan suuntaan.  Jos puoliso ei jaksa, rakkaus ei jätä omaa osuuttaan tekemättä “kun et kerta sinäkään”, vaan nostaa toisenkin kuorman omille harteilleen. 

Reiluuden ongelma


Reilut ihmiset ovat reiluja niin kauan kun heitä kohdellaan reilusti.  He rakastavat silloin kuin heitä rakastetaan.  Reilu peli toimii hyvin hetken aikaa.  Mutta pelaajat ovat riippuvaisia toistensa ominaisuuksista: sinun on oltava hyvä, jotta minä voin olla hyvä. 
Koska kaikki epäonnistumme, ensimmäinen epäonnistuminen voi tuhota suhteen. 

Esimerkiksi:
-       Toinen tuntuu hiukan etäiseltä, joten minä tunnen itseni hylätyksi ja aloitan mykkäkoulun.
-       Toinen on sarkastinen, joten vastaan sarkasmilla.
-       Toinen vihastuu, joten vastaan kiukulla.
-       Toinen ei tee sovittua työtänsä, joten minäkään en tee omaani.

Noidankehän aloittaja ei yleensä pysty siitä irrottautumaan, vaan vastaa samalla mitalla, ja siihen toinen taas antaa takaisin ja syöksykierre on valmis.  Tuloksena on suhteen rikkoutuminen.  Viha ja kiukku on saatu ulos, mutta mitään ei saavutettu, eikä ongelmia ole ratkottu. 

Reiluus on hyvää, mutta se ei toimi; hyvät ihmiset epäonnistuvat ihmissuhteissaan joka päivä. 

Reiluuden yläpuolelle


Hiljaisella viikolla muistelemme Jeesuksen Kristuksen elämää ja opetuksia.  Hän puhui reiluudestakin:

Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.

Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.

Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.

Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.  Luukas 6:32-36


Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Room 12:17-18


Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. Room 12:21


Elämässä ja ihmissuhteissa menestyvät eivät laske pisteitä.  Heillä ei edes ole minkäänlaista pisteytyssysteemiä.  He tekevät toisille hyvää, silloinkin, kun toiset eivät ansaitse sitä.  He antavat muille parempaa kuin mitä heille on annettu.  Tuloksena he yleensä nostavat toiset omalle tasolleen.  Rakkauden laki muuttaa asioita paremmaksi – se ei jää jumiin samalle tasolle keskenvertoisen kanssa. 

Miten toimia?


Miten käytännössä tehdä hyvää, huolehtimatta reiluudesta?  Tässä neljä vinkkiä. 

1. Sanoudu irti vihasta 

Vihasta ei pääse hautaamalla sitä tai käyttämällä sitä hyökkäykseen.  Piilottaminen tai kostoiskut eivät korjaa suhdetta, vaan päinvastoin ne edistävät sen hajoamista.  

Vihasta pääsee irti vain kohtaamalla sen ja myöntämällä olevansa vihainen.  Vihalla on tarkoitus: se yrittää kertoa sinulle, että jotain on väärin.  Mutta jos alennut käyttämään sitä toisen ihmisen pilkkaamiseen, häpäisemiseen tai satuttamiseen, menetät mahdollisuutesi hyötyä vihan tunnistamisesta. 

Oikea tapa käyttää vihaa on kertoa ongelmasta.  Käytä Jeesuksen  periaatetta: lähesty ihmisiä rakkauden, ei vihan motivoimana, ja käsittele asiat.  Korjaa ongelmat kohtelemalla toisia ihmisiä paremmin kuin he kohtelivat sinua. 

2. Sitoudu auttamaan

Kun ymmärrät, että vihastuminen ei tule toimimaan, voit ottaa käyttöön avuliaisuuden.  Kun annat takaisin parempaa ja enemmän kuin mitä toinen on antanut, parannat suhdetta molempien kannalta.  

Kypsä osapuoli kysyy: miten voin auttaa, miten tämä tilanne voi muuttua paremmaksi, mitä sinä tarvitset, miten voin auttaa sinua pääsemään tilanteen yli?

Hyvän jakaminen ja avuliaisuus toimii myös paremmin kuin asian käsittelemättä jättäminen.  Älä anna puolisosi tai ystäväsi päästä pälkähästä negatiivisten tapojensa kanssa, vaan sitoudu auttamaan häntä pääsemään niistä eroon. 

3. Autuaampaa on antaa kuin ottaa

Elämässä menestyvät ihmiset näkevät elämän mahdollisuutena antamiseen.  Antamisen sivutuotteena he vastaanottavat. Auttamalla puolisoa, työkaveria tai ystävää kasvamaan rakkautta ja rajoja jakamalla, he usein saavat lahjaksi kypsän puolison, työkaverin ja ystävän.

Jeesus sanoi, että ne, jotka menettävät elämänsä, saavat sen.  Mutta vaatimalla asioita ne menetetään.  Ei ehkä kuulosta reilulta laittaa omat tarpeet sivuun ja keskittyä toisiin, mutta näin elämän periaatteet toimivat. 

4. Ota vastuu omasta käytöksestäsi

Ongelmatilanteessa ratkaiseva kysymys voi olla: Miten minä olen satuttanut sinua?  Jos todella välität toisesta, haluat tietää miten käytöksesi vaikuttaa häneen.  Omien virheiden ja epäonnistumisien kuunteleminen vaatii kypsyyttä ja nöyryyttä, mutta se on ainoa tapa eheyttää suhde.  Esimerkkisi myös auttaa puolisoa tai ystävääsi kasvamaan kypsyydessä ja nöyryydessä.  

Todellinen luonteesi paljastuu, kun sinua kohtaan tehdään väärin.  Kypsä ja nöyrä ihminen maksaa pahan hyvällä.  Lapsellinen ja ylpeä maksaa pahan pahalla ja hyvän hyvällä. 

Jos puolisosi on kriittinen, älä kritisoi häntä takaisin.  Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta voit hyväksyä.  Älä ruoki suhdetta tuhoavia asioita, vaan kylvä sitä rakentavia asioita: vapautta, hyväksyntää, rakkautta.  Jos puolisosi satuttaa sinua, kerro se hänelle, mutta älä kylvä lisää negatiivisuutta suhteeseen.  Se ei tule toimimaan.    


Älä ole reilu, vaan elä oikein


Reiluuteen, niin hyvältä kuin se kuulostaakiin,  liittyy kosto: hyvä maksetaan hyvällä, paha pahalla.  Oikein elämiseen taas liittyy hyvän tuominen omiin ihmissuhteisiin, riippumatta siitä, mitä toiset tekevät takaisin.  Oikein elämisessä toisten etu on tärkeintä.  Ei se tarkoita omien etujen unohtamista, vaan sitä, että päämääränä on tehdä oikein huolimatta siitä, miten sinua kohdellaan. 

Epäkypsä ihminen turvautuu kostoon.  Kypsä ihminen luottaa Jumalan antavan jokaiselle tekojensa mukaan, niin kuin Hän Sanassaan lupaa.  Maailmassa toimii yhä kylvön ja niiton laki: mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.  Negatiivinen ihminen tulee niittämään negatiivisen sadon.  On todellisen kypsyyden merkki toivoa toisen parasta, vaikka hän kylväisi vain negatiivista. 

Fifty-fifty laskemisen sijasta sataprosenttinen sitoutuminen oikein tekemiseen koituu kaikenlaisten ihmissuhteiden hyväksi.  Oletko sinä tarpeeksi kypsä sellaiseen? 



Inspiraatio aiheeseen löytyi Dr. Henry Cloudin kirjasta 9 Things a Leader Must Do. 




9.4.2017

Palmusunnuntaina

Hyvää Palmusunnuntain iltaa.  Tänä vuonna samalle päivälle sattui myös kunnallisvaalien virallinen äänestyspäivä.  Mieleeni tuli tämä postaus kolme vuotta sitten, jonka kirjoitin Palmusunnuntaina miettiessäni miten häilyvää on ihmissuosio ja miten sen varaan ei kannata elämäänsä perustaa.

Palvonnan kohteena

Ensin ajattelin jättää välistä koko Palmusunnuntain blogipostauksen.  Onko minulla siitä jotain lukemisen arvoista ajatusta, tuoretta näkökulmaa, mielenkiintoista mielipidettä, tästä tutusta kertomuksesta?


Wihelm Morgner 'Entry of Christ into Jerusalem'

Kun luin läpi Palmusunnuntain tapahtumia tänään, mieleeni jäi kuitenkin eräs ajatus.  Koska jäsentelen usein ajatuksiani kirjoittamalla, jaan sen täällä teillekin.  Palmusunnuntain tapahtumat löytyvät jokaisesta Uuden Testamentin evankeliumista:  Matteus 21:1-11, Markus 11: 1-10, Luukas 19: 28-40, Johannes 12:12-19. 

Jeesuksen tuloa Jerusalemiin juhlisti väkijoukon äänekäs ja näkyvä palvonta: 

  • Kansanjoukot huusivat Jeesuksen olevan Pelastaja, "Hoosianna Daavidin Pojalle!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!  Hoosianna korkeuksissa!", suurin osa heistä levitti vaatteensa tielle, toiset katkoivat puista oksia levittääkseen ne tielle ja koko Jerusalemin kaupunki joutui kuohuksiin.  (Matteus)
  • Monet levittivät vaateitaan tielle, toiset taas lehviä, ihmiset kulkivat Jeesuksen edellä ja jäljessä huutaen "Hoosianna, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!" (Markus).
  • Ihmiset levittivät vaatteitaan tielle Jeesuksen kulkiessa, opetuslapset ylistivät iloiten Jumalaa ja huusivat: "Siunattu olkoon hän joka tulee, Kuningas Herran nimessä.  Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!".  Fariseukset yrittivät saada Jeesuksen hiljentämään opetuslapsensa, mutta Jeesus vastasi: "...Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." (Luukas). 
  • Ihmiset saivat kuulla, että Jeesus oli tulossa, lähtivät häntä vastaan palmunoksineen ja huusivat "Hoosianna!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!".  Kansanjoukko todisti hänestä, että hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista ja fariseukset murisivat: "Katsokaa, koko maailma juoksee hänen perässään." (Johannes).  

Palmusunnuntaina kansanjoukot juhlivat, hurrasivat, palvoivat Jeesusta, juoksivat hänen perässään heitelleen vaatteitaan yltään. 

Viisi päivää myöhemmin sama kansanjoukko on kokoontunut maaherra Pilateksen palatsiin ja ylipappien ja vanhimpien yllyttämänä huutavat "Ristiinnaulittakoon!". 

Miten haihtuvaa on hurmio, savuna katoaa suosio.  Viime viikolla palvotaan, tällä viikolla tapetaan. 

Väkijoukkojen mieltymykset ja mielipiteet muuttuvat nopeasti.  

Siitä huolimatta moni elää muiden ihmisten hyväksyntää janoten.  Muiden ihmisten mielipiteistä ja ajatuksista etsitään omaa arvoa ja identiteettiä.  Kun elät toisten ihmisten mielipiteiden orjana, koko identiteettisi on rakennettu hataralle perustukselle.  Jos heillä on positiivista sanottavaa, lentelet pilvissä.  Jos he kritisoivat sinua, murskaannut.  Sinusta tulee sitä, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat.  Jos kiireistä ihmistä arvostetaan, olet kiireinen.  Jos rikkaudet ovat vapauden merkki, alat hankkimaan rahaa.  Jos tärkeiden ihmisten tunteminen tuo statusta, alat laajentamaan verkostoasti ja kiipeämään korkeammalle.  Jos aktiivisuutta seurakunnassa ihaillaan, hyörit siellä ja täällä palvelemassa.  Väliä on vain sillä, mitä maailmasi sinusta ajattelee.   

Ihmisten hyväksynnästä riippuvuutta kutsutaan Raamatussa ihmispeloksi.  Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka hakivat hyväksyntää toisilta, ihmisiltä. 

Jeesus oli toista maata.  Hän tiesi olevansa Isän hyväksymä.  Kun kyyhkysen muodossa lepatellut Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen Jordan-joessa, Jeesus kuuli ehdottoman hyväksynnän sanat:  "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."  Jeesus ei pelännyt ihmisiä, ei muuttanut sanomaansa yleisön mukaan, ei käyttänyt aikaansa miettien mitä muut hänestä ajattelevat, ei pelännyt vastustusta eikä kritiikkiä.  Jeesus tiesi olevansa Isän hyväksymä, rakas Poika. Hän oli vapaa elämään ja tekemään sitä, minkä oli Jumalalta tehtäväksi saanut. 

Tämän täydellisen hyväksynnän ja rakkauden saaminen Taivaallisen Isän puolelta oli varmasti kantava voima hiljaisen viikon tapahtumissa Jeesuksen elämässä.  Jeesus ei Palmusunnuntaina hurmaantunut ihmisten ihailusta ja palvonnasta eikä alkanut havittelemaan itselleen asemaa ja arvoa.  Hän ei myöskään murskaantunut kansanjoukon väkivaltaisesta vihasta ja tuomionhuudoista Pitkäperjantain tapahtumissa. 

Jeesuksen epätoivon hetki tuli myöhemmin ristillä, pimeyden ahdistama "Eeli, Eeli, lema sabaktani?" juuri ennen hänen kuolemaansa.  Kavallus, hylkäys, kuolemaantuomio ihmisten osalta ei ollut mitään sen rinnalla, kun Isä käänsi kasvonsa pois Golgatan keskimmäiseltä ristiltä. 

Meillä on kuitenkin usko ja luottamus siihen, että Isä ei koskaan hylkää meitä.  Me voimme Kristuksessa luottaa täydellisesti siihen, että meidät on hyväksytty ja armahdettu kokonaisuudessamme.  "Mitä toiset ajattelevat?"  voi korvaantua tiedolla
"Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."  (2 Kor 5:21)  
Jumalan hyväksymä, Jumalan armahtama, Jumalan rakastama. 

Meidän ei tarvitse hakea ihmisiltä kunniaa ja ihailua, ei perustaa tunteitamme ja onneamme muiden mielipiteiden varaan.  Kansansuosion juoksuhiekka vaihtuu kestäväksi Kristuskallioksi.  Tältä perustalta voimme kulkea myös raskaiden hetkien, tuomioiden ja hylkäämisien läpi menettämättä toivoamme, menettämättä arvoamme.  Isän rakkauteen luottaen voimme suorittaa Häneltä saadun tehtävän janoamatta kiitosta ja kannustusta ihmisiltä, joiden suosionkohteet ja mielipiteet vaihtuvat hetki hetkeltä. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...