Koska olen kristitty vanhempi ja kasvatan kristittyjä lapsia, kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy arvojamme ja maailmankuvaamme.
Olen aikuinen, ja rankkakaan vastustaminen ei murenna uskoani Raamatun Jumalaan. Lauman mukana kulkeminen vain seuran tai hyväksynnän vuoksi ei ole ollut minulle koskaan erityisen tavoitteellista.
Mutta entäpä lapseni? Miten kasvattaa heistä sisäisesti vahvoja nuoria, jotka pystyvät tekemään omia valintojaan silloinkin, kun ikätoverit laumautuvat muille teille tai opettaja tai muu tärkeä aikuinen haastaa heidän mielipiteensä?
Päätimme aloittaa apologetiikan opiskelemisen perheenä, jotta voimme olla valmiita antamaan vastauksia ensinnäkin itsellemme, ja myös perustelemaan uskoa muille. Mutta aina ei nouse tilaisuutta kysymyksille ja vastauksille eikä asioista keskustelemiselle, vaan sekulaari maailma vain kuuluu, näkyy ja tuntuu eri tavoin arjessa.
Tässä muutamia ajatuksia siitä, miten vanhempana voin vahvistaa lasta sisäisesti ja yleensäkin rohkaista nuorta kristittyä navigoimaan tämän päivän maailmassa.
Perustus
Perustus on kaikkein tärkein osa mitä tahansa rakennelmaa. Usko perustuu Jumalan Sanaan, se on meidän kompassimme. Jokainen ihminen rakentaa elämäänsä tietyille arvoille ja maailmankuvalle. Kristityn maailmankuva muokkautuu tietenkin Raamatun opetusten mukaan.
Opetan lapsille, että Jumalan Sanan opetusten perustalle voi rakentaa elämän. Se on kestänyt tuhansia vuosia, ja se tulee kestämään tuhansia vuosia. Itse asiassa, opetan heille, että mikään muu perustus ei tule kestämään.
Opetan lapsen etsimään Raamatusta vastauksia kysymyksiin ja haasteisiin. Voi olla myös silmiäavaavaa tutkia yhdessä, millaisille eri perustoille ihmiset rakentavat elämänsä. Esimerkkejä löytyy sekä Raamatun henkilökuvista, historiasta että tämän päivän elävästä elämästä.
Loppu mielessä
Jos matkan loppupiste on selkeästi merkittynä karttaan, ei pienet tai isotkaan mutkat tai hidasteet matkassa anna aihetta huoleen. Ilman päämäärää vaeltavat sen sijaan eksyvät pahasti.
En noudata Raamattua, koska se on helppoa tai kivaa. Noudatan sitä, koska elämässäni on pitkän tähtäimen suunnitelma. Ajattelen sen loppua.
Moni päätös voi tuntua oikealta juuri siinä hetkessä, mutta kaikella tekemisellämme on pitkäkantoisia seuraamuksia. Niistä kannamme itse vastuun.
Viikottain saamme lukea julkisuuden henkilöistä, joiden menneisyydestä paljastuu aika karmeitakin tekoja. “Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” on käypä sananlasku kaikille. Raamatusta löytyy sama periaate: “Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.” (San 20:17).
Nuori voi tehdä valintoja hetkessä, koska ei näe tulevaisuutta. Tämänhetkiset koulukaverit ovat suuri osa päivittäistä elämää - mutta harva aikuinen pitää lopun elämäänsä yhteyttä koulukavereittensa kanssa. On suuri harmi, jos elämälle suuntaa antavat päätökset on tehty kavereiden mukaan, jotka eivät ole koskaan edes näkemässä minne nämä päätökset johtavat.
Epämukavuus, menetykset, jopa kärsiminen päätöksen teon hetkellä on sen arvoista, jos valitsemme Jumalan arvot ja totuuden. Pitkällä tähtäimellä, viimeistään sillä kuuluisalla kuolinvuoteella, emme tule katumaan.
Esimerkit omasta elämästä tai muiden kristittyjen elämästä kuvittavat tätä periaatetta mieleenpainuvalla tavalla, kun keskustelemme nuortemme kanssa. Heistä on mielenkiintoista kuulla kertomuksia vanhempien elämästä. Käytä nämä hetket hyväksi kertomalla, miten sinä olet tehnyt päätöksiä.
Tunteet vs logiikka
Ihmisyyteen kuuluu fyysinen, hengellinen, emotionaalinen, älyllinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Lapsi tarvitsee apua kehittyäkseen jokaisella osa-alueella. Vanhemman oma sisäinen kasvu auttaa tukemaan nuoren sisäistä aikuistumista. Oppiakseen tekemään emotionaalisesti tasapainoisia valintoja, lapsi tarvitsee vierelleen emotionaalisesti terveen aikuisen.
Edellisessä kohtaan kirjoitin “Moni päätös voi tuntua oikealta…” Nuoret ovat kuuluisia käsittämättömistä tekemisistään. Oletko koskaan kovistellut teinin tekemisiä sanoilla “Mitä ihmettä sinä ajattelit?!” Yleensä vastaus on totuudenmukainen: “No, en mitään”. Tapaamme usein aikuisiakin, jotka tekevät päätöksiä tunteiden mukaan, seuraamuksista huolimatta, ajattelemaan pysähtymättä.
Nuoren kohdalla tämä ei ole ihmeteltävää. Aivojen etuotsalohko, jonka pääasiallinen tehtävä on toiminnan ohjaus ja tunnetilojen säätely, ei ole vielä valmis. Lapsi tarvitsee hyvin kauan aikuisen apua toimintansa ohjaukseen ja tunnetilojensa hallintaan. Emotionaalinen tasapaino ei voi olla täydellistä ennenkuin siihen on fyysiset mahdollisuudet.
Vanhempi, älä ala-arvioi lapsen ja nuoren tarvetta sinun ohjauksellesi! Nuoret eivät ole “valmiita” vielä parikymppisenäkään, itse asiassa naisten aivot kehittyvät 26-vuotiaaksi ja miesten 29-vuotiaaksi saakka. (Lue aivojen kehityksestä täällä.)
Vanhempien tukea tunteiden hallinnassa ja impulsiivisen käytöksen hillinnässä tarvitaan kauan. Älä vaadi liikaa nuorelta kanssakulkijaltasi. Lue karttaa nuoren kanssa yhdessä ja etsi paras polku kohti päämäärää.
Hyväksyntä
Vanhempien rakkaus ja hyväksyntä vahvistaa lasta kasvamaan omaksi itsekseen. Asioiden syvällinen pohtiminen yhdessä vanhempien kanssa antaa nuorelle hyvät eväät kestämään matkan vaikeuksia. Se vahvistaa tietoisuutta, että hän ei ole yksin vaikeidenkaan ajatusten tai kokemusten kanssa.
Maailman hyväksyntä on hyvin häilyväistä. Yleensä se hyväksyy ne, jotka ajattelevat juuri niin kuin heitä käsketään. Toisinajattelijat jätetään julmasti ulkopuolelle.
On nurinkurista, että kristillisiä arvoja ja uskoa vähätellään niitä naurunalaiseksi tekemällä. Nurinkurista se on siksi, että sitä tekevät ne, jotka väittävät olevansa tieteen, argumenttien ja loogisuuden puolella. Eikö silloin mieluummin esitellä niitä argumentteja, heittäytymättä lapselliseen käytökseen?
Valmistan nuorta kohtaamaan ihmisiä, jotka haluavat häpäistä ja pilkata, ilman, että he osaavat perustella omaa maailmankuvaansa. Useinhan pilkkaajat ovat vain ajelehtineet sekulaarivirran mukana, sen suuremmin asioita ajattelematta tai maailmankuvansa perusteita ja elämän todellisia arvoja miettimättä.
Älä sysää lasta liian nopeasti omalle matkalleen, vaan ole turvallinen vierelläkulkija kunnes hän itse on valmis lähtemään omiin seikkailuihinsa. Luja perustus ja pitkän tähtäimen suunnitelma sekä vanhempien vankka tuki auttaa kestämään hetkelliset heilutukset.
Nöyryys
Kaiken tämän lisäksi kaikkein tärkein sisäisen vahvuuden rakennusaine on nöyryys. Sen tunnustaminen, että tarvitsen muita. Tarvitsen Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Tarvitsen muita ihmisiä. Olen oppimassa, teen virheitä, ihan niin kuin muutkin.
Jos nöyryys ei tunnut luonnolliselta osalta tätä listaa, sen vastakohta ehkä auttaa ymmärtämään sen arvon. Ylpeä ihminen ei ole sisäisesti vahva, vaan hän on rakentanut kiiltävän kovan kuoren itseään tukemaan. Hän ei tarvitse mitään eikä ketään, hän on aina oikeassa. Hän ei koskaan pyydä apua.
Sisäisesti vahva on haavoittuva. Mutta hän ei ole heikko. Hän osaa rakastaa ja palvella, jopa niitä, jotka pilkkaavat ja halveksuvat häntä ja hänen mielipiteitään.
Sisäistä vahvuutta ei heti huomaa. Mutta myrskyn keskellä tällainen ihminen on kullan arvoinen. Hänen lähellään on hyvä olla, ja häneen voi nojautua, koska hän kestää.
Joskus vanhempana pelottaa lähettää nuorta ihmistä tuntemattomalle matkalle. Mitä vain voi tapahtua! Miten hän tulee selviytymään? Löytääkö hän luotettavia kanssamatkaajia?
Sanasta löytyy lohdutus: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". (Jaak 4:6)
Jumala julistaa olevansa nöyrien puolella. Siitä tietoisena on nuoren ja vanhempien turvallista katsoa tulevaisuuteen.
Millaisia asioita sinä lisäisit? Miten sinua kasvatettiin olemaan sisäisesti vahva?
kuvat:Pixabay
