Emotionaalinen tasapaino ja terve hengellisyys

Yksi viime vuonna lukemistani kirjoista käsittelee emotionaalista kypsyyttä kristityn elämässä.  Pastori Pete Scazzero on oppinut kantapään kautta, että hengellisyytemme ei ole tervettä, ellemme ole tasapainoisia myös tunnemaailmassamme. 

Jumala on luonut meidät kokonaisuudeksi.  Ihmisyyteen kuuluu fyysinen, hengellinen, emotionaalinen, älyllinen ja sosiaalinen ulottuvuus.  Jos jätämme jonkin osa-alueen huomiotta, tulokset ovat aina tuhoisia – sinulle, jumalasuhteellesi ja läheisillesi. 

Kun Pete kertoi kirjansa nimen, joku nauroi ääneen: ”Emotionaalisesti kypsä hengellisyys? Eivätkö ne ole toisiaan poissulkevia asioita?” 

Toiset kertovat jättäneensä kirkossa käymisen, koska monet uskovaiset ovat niin surkeita ihmisiä. On uskomatonta ja lievästi epätoivoa kasvattavaa, että monet näistä tunnemaailmaltaan estyneistä ovat olleet kristittyjä jopa vuosikymmenten ajan.  Osa heistä on johtajuusasemassa.  Heillä on kyllä raamatullista tietoa muillekin jaettavaksi, mutta ihmisinä he ovat luotaantyöntäviä.  Heidän sisimpänsä ei ole muuttunut.  

Eräs kuvaili hengellistä kasvuaan ”Olen ollut kristitty 22 vuotta.  Mutta sen sijaan, että olisin 22-vuotias kristitty, olin yksivuotias kristitty 22 kertaa!  Jatkoin vain samojen asioiden tekemistä kerta toisensa jälkeen.”

Päinvastoin kuin fyysinen tai älyllinen vamma, emotionaalinen taantumus ei ole ensitapaamisesta selvä.  Mutta ajan kanssa todellisuus nousee esiin.  

Emotionaalisesti terve hengellisyys on yksi tärkeimmistä asiosita, josta kirjoitan.  Emotionaalinen estyneisyys vaikuttaa ihmissuhteisiisi.  Se vääristää jumalasuhteesi.  Et ole sisäisesti vapaa olemaan oma itsesi.  Tunnet usein vihaa, surua tai pelkoa, mutta painat ne pinnan alle.  Et osaa ratkaista konflikteja kypsällä tavalla.  Elät ilman rajoja.  Puolisosi kärsii.  Lapsesi etääntyvät. 

Emotionaalisesti epäterve hengellisyys satuttaa ihmistä itseään ja hänen läheisiään.  Sen sijaan, että ihmiset hakeutuisivat tällaisen ihmisen seuraan, he pakenevat ja suojautuvat.  Mutta emme voi muuttua, todella muuttua sisäisesti, ennenkuin ymmärrämme mitä emotionaalinen terveys tarkoittaa.  Vain totuus vapauttaa.    

Pete Scazzero on tunnistanut seuraavat kymmenen merkkiä ihmisen elämässä, jotka paljastavat emotionaalisesti epäterveen hengellisyyden.    

Emotionaalisesti epäterveen hengellisyyden merkit

1. Käytät Jumalaa paetaksesi Jumalaa.  Tätä on vaikea tunnistaa emotionaalisen sairauden merkiksi, koska oireet näyttävät ulkopäin hyvältä.  Luet tuntikausia hengellisiä kirjoja.  Olet kiireinen Herran työssä.  Käyt seminaareissa, konferensseissa ja koulutuksissa.  Rukoilet ja luet Raamattua monia tunteja.  Mutta nämä eivät ole terveen hengellisyyden merkkejä, jos niitä käytetään pakenemaan omaa sisäistä kipua.  Esimerkiksi Jussi käyttää Jumalaa vahvistamaan omia jyrkkiä mielipiteitään naisten hameenhelman pituudesta, presidenttiehdokkaista, sukupuolirooleista ja kyvyttömyyteensä ratkaista ristiriitoja työpaikallaan. Hän ei kuuntele toisia eikä hän vaivaudu tarkistamaan oletuksiensa todenperäisyyttä.  Hän saapuu nopeasti johtopäätöksiinsä.  Hänen perheensä, työkaverinsa ja ystävänsä eivät luota häneen ja pitävät häntä ylimielisenä.

2. Jätät huomiotta vaikeat tunteet kuten vihan, surun ja pelon.  Uskot sydämestäsi, että ne ovat syntiä ja vältät niitä kaikin tavoin.  Pumppaat itsesi täyteen vääränlaista itseluottamusta, jotta nämä tunteet menisivät pois.  Sinua on opetettu, että elämässä veturina toimivat tosiasiat eli Jumalan sana.  Usko on tärkeää, mutta tunteisiin ei tule luottaa.  Tukahdutat kaikki vaikeat tunteet kuten pelon, surun, häpeän, vihan, kivun ja loukkaantumisen, etkä koskaan puhu niistä avoimesti.  Esimerkiksi Pekka tuntee itsensä vihaiseksi, mutta puhuu itselleen näin: ”Miksi olet tästä niin vihainen?  Joo, tuo henkilö valehteli ja petti minua, mutta entä sitten.  Jumala istuu valtaistuimellaan.  Jeesukselle valehdeltiin ja häntä petettiin.  Joten lopeta vihaisuus.”

3. Kuolet väärille asioille. Kuvailisitko itseäsi onnelliseksi ja iloiseksi ihmiseksi, joka nauttii elämästä, jolla on unelmia ja joka nauraa usein?  Vai oletko ottanut nämä Jeesuksen sanat motoksesi: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”? Jos noudatat näitä sanoja jäykästi, tuloksena on kapea, virheellinen teologia, jonka sanoma on: ”Mitä onnettomampi olet, mitä enemmän kärsit, sitä enemmän Jumala rakastaa sinua.  Älä kiinnitä huomiota ainutlaatuiseen persoonallisuuteesi, ei sillä ole paikkaa Jumalan valtakunnassa”.  Jumala ei kutsu meitä kuolemaan terveille haluille ja elämän iloille kuten ystävyydelle, taiteelle, musiikille, kauneudelle, levolle, naurulle ja luonnolle.  Tällaiset asiat ovat Jumalan antamia lahjoja, joista ei pidä kokea syyllisyyttä.  Kristittyjen ei tule menettää persoonallisuuttaan, vaan Jeesuksen seurassa se syvenee ja kirkastuu täyteen kukoistukseen. 

4. Kiellät menneisyyden vaikutuksen nykyisyyteen.  Haluat olla uusi luomus, mutta olet ymmärtänyt sen merkityksen väärin.  Sinut on julistettu vanhurskaaksi, mutta menneisyytesi tulee yhä vaikuttamaan sinuun eri tavoin.  Et halua muistella kipeitä kokemuksiasi, mutta ne ovat muokanneet sinua ja huomaat niiden vaikutuksen ystävyyssuhteissasi ja avioliitossasi.  Sinun tehtäväsi on käsitellä menneisyyden haavat, jotta voit päästä irti epäterveistä ja tuhoisista tavoista, jotka estävät sinua rakastamasta itseäsi ja muita niin kuin Jumala tarkoitti. 

5. Jaat elämän sekulaariseen ja hengelliseen.  Aloitat päiväsi rukouksella ja Raamatun luvulla, mutta elät työpäiväsi ja koti-iltasi aivan kuin Jumalaa ei olisi olemassakaan.  Ylistät Jumalaa sunnuntain kokoontumisessa, mutta puhkut vihaa sille kuskille, joka kiilasi eteesi kotimatkalla. Huudat miehellesi ja luulet olevasi Jumalan välikappale.  Itket koskettuneena hengellisten laulujen äärellä, mutta valitat elämäsi vaikeuksista ja kritisoit armottomasti muita ihmisiä. Väität rakastavasi Jeesusta, mutta asut avoliitossa.  Haluat kunnioittaa Jumalaa, mutta et kasvata lapsiasi tuntemaan Häntä.  Elämän jakaminen sanoihin ja tekoihin, hengelliseen ja sekulaariin, on juuri se syy, miksi uskovia haukutaan tekopyhiksi ja miksi elämämme eivät eroa muiden ihmisten elämistä millään lailla. 

6. Teet Jumalalle sen sijaan, että viettäisit aikaa Hänen kanssaan.  Olet tehokas.  Saat aikaan.  Olet länsimaisen kulttuurin kasvatti.  Ajan viettäminen rukouksessa ja Jumalan läsnäolosta nauttien on vierasta ja tarkoittaa mielestäsi pakenemista maailman suurilta tarpeilta.  Jos et sinä tee ja kerro ja rukoile, niin Jumala ei voi toimia eikä pelastaa maailmaa. Olet menettänyt ilosi.  Et tajua, että voit tehdä asioita hyvin vain, jos olet viettänyt aikaa Jumalan kanssa.  Et voi jakaa sitä, mitä sinulla ei ole.

7. Hengellistät ristiriidat.  Sinä olet suuri rauhanturvaaja perheessäsi ja seurakunnassasi.  Et pidä konflikteista ja teet mitä vain, jotta kaikki olisivat onnellisia ja yhteys toimisi.  Haluat pikaisia ratkaisuja ristiriitoihin ja pelkäät, mitä ne voivat saada aikaan ihmissuhteissasi.  Niinpä päätät lakaista asiat ja tunteet maton alle.  Sanot valkoisia valheita, teet lupauksia, joita et voi pitää, syyttelet, pidät mykkäkoulua, käytät sarkasmia.  Haluat ihmisten pitävän sinusta, joten annat periksi.  Vihaisuutesi tulee esiin kriittisessä sähköpostissa ja katkaiset ihmissuhteita, samalla kun kerrot ahdistuneisuudestasi ulkopuolisille.  Jeesus ei pelännyt konflikteja ja näytti meille lukuisin esimerkein, miten karkottaa väärä rauha elämästämme, jotta todellinen rauha voisi vallita ihmissuhteissamme. 

8. Peittelet rikkinäisyyttäsi, heikkouksiasi ja epäonnistumisiasi.  Koet paineita antaa itsestäsi täydellisen kuvan toisten silmissä.  Koet syyllisyyttä, jos et suoriudu kiitettävästi. Olet unohtanut, että kukaan ei ole täydellinen ja kaikki ovat syntisiä. Itse asiassa Daavid, joka oli Jumalan mielen mukainen mies, teki aviorikoksen Batseban kanssa ja murhautti sitten tämän aviomiehen.  Sen sijaan, että olisi pyyhkinyt todisteet synnistään historian kirjoista, hän kirjoitti niistä lauluja!  Daavid tiesi, että Jumala ei vaadi täydellisyyttä, vaan rakastaa nöyrää mieltä ja särkynyttä henkeä.  Raamattu ei koskaan kaunistele henkilöiden tekoja eikä taustoja.  Kaikki me kärsimme heikkouksista ja epäonnistumme elämässämme.  Tässä ei ole poikkeuksia. 

9. Elät ilman rajoja.  Olet oppinut, että kunnon kristityt ovat aina valmiita auttamaan ja huolehtimaan toisista.  Et osaa sanoa ei, koska et halua olla itsekäs.  On totta, että jotkut kristityt ovat itsekkäitä eivätkä palvele toisia.  Mutta syyllisyyden kantaminen siitä, ettei tee tarpeeksi, on todennäköisempää useimpien kristittyjen elämässä.  Syyllisyys johtaa pettymyksiin ja lopulta eristäytymiseen, koska et tiedä mitä muuta tehdä.  Jeesus ei parantanut jokaista sairasta tai herättänyt jokaista kuollutta henkiin.  Hän ei perustanut kotia kodittomille eikä soppakeittiöitä nälkäisille.  Kristittyjen ei pitäisi olla kulttuurimme mallin mukaisesti kiireisiä, väsyneitä, ylikuormittuneita ja epätoivoisia.  Itsestä huolen pitäminen ja omien rajojen tunnistaminen on osa hyvänä palvelijana olemista. 

10. Tuomitset toisten hengellistä vaellusta.  Luulet, että sinun tehtäväsi on oikaista toisia, huomautella heitä heidän synnistään ja kertoa heille, miten asiat tehdään.  Jos sinulla ei ole vastauksia, koet olosi syylliseksi.  Ajattelet, että sinulla on todella paljon annettavaa toisille, etkä huomaa tarpeita oikaisuliikkeeseen omassa elämässäsi. Sinähän olet aina oikeassa.  On surullista, miten monet uskovat tuntevat olevansa moraalisesti parempia ja tuomitsevat muita musiikkimausta pukeutumiseen ja hiustenpituudesta elokuvamakuun.  Jaat ihmisiä ryhmiin, joita kritisoit: nuo muusikot.  Ne insinöörit. Miehet aina. Naiset eivät koskaan.  Rikkaat ne vasta.  Köyhien pitäisi.  Mikään kirkkokuntakaan ei sinulle kelpaa.  Tämä kaikki nousee omasta epämukavuudestasi ja yrityksestä tehdä toiset sinun kopioiksesi.  Eristäydyt erilaisista ja olet välinpitämätön heitä kohtaan.  Keskityt huomauttamaan roskasta toisten silmässä, mutta et näe tukkia omassa silmässäsi.   


Lista on aikamoinen silmänavaus, kun sen ensimmäisen kerran lukee.  Toimimme huomaamattamme tavoilla, jotka satuttavat meitä ja muita, koska emme ole oppineet parempaa.  Moni on jo lapsuudenkodissa jäänyt ilman terveen emotionaalisen ilmaisun mahdollisuuksia.  Seurakuntien tulisi olla paikkoja, joissa ihmisillä on mahdollisuutta kasvaa myös emotionaalisesti.  Tarvitsemme aikuisuuden mallin myös emotionaalisen tasapainon alueella.  

Meidän ei tarvitse jäädä emotionaalisesti taantuneeksi loppuelämämme ajan.  Voimme valita kasvun.  Todelliseen muutos alkaa, kun sisäinen kipu on kasvanut kestämättömäksi.  Paikoillaan pysyminen alkaa olla niin tuskallista, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua kasvuun.  Silloin on armollista tietää, että Jumala on täydellisen valmis auttamaan meitä muuttumaan.  Hänellä on unelma elämäämme varten.  Hän haluaa meidän löytävän eheyden kaikilla ihmisyytemme osa-alueilla.

Aion kirjoittaa emotionaalisesti terveestä hengellisyydestä tammikuun ajan.  Käytän lähteinä Pete Scazzeron kirjoja, nettisivua ja Youtube-videoita.  Niitä voi löytää hakusanoilla Emotionally Healthy Spirituality tai EHS.

Millaisia kokemuksia sinulla on emotionaalisesti terveistä kristityistä?  Entäpä epäterveistä?  Kuvailisitko itseäsi ja hengellisyyttäsi tunne-elämän kautta vai onko se ihan vieras käsite?