29.10.2016

Kuninkaalliset vaatimukset täyttävä vaimo - Millainen shoppailija olet?




Tiesitkö, että Sanalaskujen luvun 31 jakeet on alun perin annettu ohjeeksi kuninkaalle?  Luvussa nuoren kuninkaan äiti kasvattaa poikaansa olemaan viisas elämänvalinnoissaan.

Äiti kehottaa häntä pysymään yhden vaimon miehenä, välttämään alkoholismia ja olemaan köyhien ja sorrettujen puolella.  Ohjeet ovat edelleenkin ajankohtaisia. Näemme jatkuvasti miten yleistä vallan kahvoissa kiinni oleville on avioliiton ulkopuoliset suhteet tai sarja-avioliitot, riippuvuudet, yletön juhlinta sekä rikkaiden ja eliitin etujen mukaan toimiminen.  Uusin esimerkki on Thaimaasta, jonka huliviliprinssin kyky hallita maata on nyt syyningissä hänen isänsä kuninkaan kuoleman jälkeen. 

Luvun 31 loppuosa on omistettu hyvän vaimon ominaisuuksille, jotka kuninkaan äidin mukaan täyttävät kuninkaallisetkin vaatimukset.  Olen vihdoin ottanut nämä jakeet blogini aiheiksi.  Muistutan vielä, että Sananlaskujen kirja on viisauskirjallisuutta, ei lakia.  Niinpä sen ohjeita ei ole tarkoitettu noudatettavan kirjaimellisesti, vaan siinä esitettyjä viisauksia sovelletaan tilanteen mukaan.

Jumala näkee sydämeen.  Pääasiassa ei ole se mitä viisas vaimo tekee, vaan millaisella asenteella hän hoitaa velvollisuutensa ja millaista luonteenlaatua hän tuo esiin käytöksensä kautta.  Erinomaisesti käyttäytyvä voi olla hirvittävän ylpeä tai hänen motiivinsa voi olla ihmisten miellyttäminen tai ihmiskunnian etsiminen.  Mutta kaikki tämä saa alkunsa sydämestä.  Siksi Jumala haluaa antaa meille puhtaan sydämen, ei täydellistä julkisivua.

Mutta mistä tiedämme millainen asenne tällä naisella on? Miten voimme arvioida hänen luonnettaan?  Onko keinoja, joilla voimme tutustua hänen sisäiseen maailmaansa?

Vastaus on kysymyksissä!  Kun opiskelet Raamattua, saat syvyyttä tekstiin kysymällä siltä hyviä kysymyksiä. 

Millaisia ovat hyvät kysymykset?

Vihje: älä koskaan pyri selvittämään ihmisen motivaatiota ja ajatusmaailmaa kysymällä ”Miksi?”.  

Miksi? Koska et voi tietää oikeaa vastausta. 

Voit kysyä: ”Miksi tätä naista verrataan kauppiaan laivoihin? Miksi hän noutaa leipänsä kaukaa?”. Kuka tietää vastauksen? Ei kukaan muu kuin jakeiden kirjoittaja, kuninkaan äiti, joka ei valitettavasti ole enää joukossamme, tai jakeissa esitelty nainen, joka ei välttämättä edes ole oikeasti elänyt historiallinen henkilö. 

Annan alla esimerkkejä hyvistä kysymyksistä.  Niihin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, vaan jokainen lukija löytää erilaisia näkökulmia naiseuteen.  Siinä onkin näiden jakeiden rikkaus. Se voi tarkoittaa minulle eri asiaa kuin sinulle, ja kumpikin voimme toimia viisaasti tahoillamme. 

”Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.” (31:14)

Mitä ovat kauppiaan laivat? Ne ovat lastilaivoja, jotka toivat kaukaisilta mailta mm. mausteita, kankaita, astioita, öljyjä, väriaineita ja ruokaa. Kun esimerkillistä naista verrataan kauppiaan laivoihin, millaista sydämen asennetta se kuvailee?

Mitä näemme kelpo vaimon tekevän?

Mitä muuta hän olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt?

Mitä nämä valinnat kertovat hänestä ja hänen ominaisuuksistaan? 

Millaisia seuraamuksia hänen valinnoistaan oli hänelle itselleen sekä muille ihmisille?


Itselleni tulee mieleen seuraavaa:

Halu nähdä vaivaa; hän on valmis menemään kauas hakeakseen perheelleen kaikkein parhaita tarvikkeita.  Ei ole laiska tai mukavuudenhaluinen.  Perheestä huolehtiminen näkyy käytännössä. (Hän olisi voinut jättää menemättä tai tehdä helpoimman mahdollisen kaavan mukaan).   

Hän arvostaa laatua. Läheltä ja helposti löytyi varmastikin myös syötävää, mutta hän halusi jotain parempilaatuista.  Hänen kotiin tuomansa ruoka on laadukasta, sen seurauksena hänen perheensä voi hyvin. (Hän olisi voinut ostaa pikaruokaa, ajattelematta pitkällä tähtäimellä terveyttä ja hyvinvointia).

Kauempaa hakiessa myös hinta on halvempi, ennen kuin siihen on lisätty kaikkien välimiesten osuudet.  Hän on siis hintatietoinen, ei tuhlaileva. Hän on valmis säästämään kuluissa näkemällä itse vaivaa ja sen seurauksensa perheen talous pysyy hyvässä kunnossa. (Hän olisi voinut ostaa helpommin kalliimmalla).

Aiemmin opimme, että hänen miehensä luottaa häneen ja hän tekee miehelleen hyvää joka päivä.  Hän on shoppailija, jonka käsiin mies voi huoletta uskoa talouskukkaron (luottokortin). Hän ei tee heräteostoksia eikä osta tarpeetonta tavaraa, vaan ottaa ostoksilla käynnin vakavasti.  Sen seurauksena aviopuolisoiden välillä on luottamus, eikä rahankäytöstä tarvitse riidellä. 

Kauppiaan laivat eivät lähteneet pikku huviretkille miten sattuu, vaan ne valmisteltiin pitkään matkaan huolellisesti.  Ostosmatka oli työtä.  Hän suunnittelee ostosreissut ja sen seurauksena välttyy tilanteelta, jolloin keittiön kaapeissa ei olekaan tarvittavia aineksia. Suunnittelulla välttyy myös impulssiostoksilta ja tuloksettomilta ostosreissuilta, joissa menee kyllä aikaa ja rahaa, mutta tuloksista ei saa kovinkaan montaa ateriaa aikaan. (Hän olisi voinut lähteä spontaanisti matkaan ja yrittää kaupassa muistella mitä tarvitsee).

Millaisia ajatuksia sinulle nousee, kun käyt läpi näitä kysymyksiä?  Oletko nähnyt kelpo vaimon kaltaisia shoppailijoita? Oletko sinä tällainen shoppailija? 

Shoppailussa on myös muitakin huomioonotettavia asioita.  Mieti oman perheesi tilannetta. Mitkä asiat monimutkaistavat ostosreissuja? Pienet lapset? Auton puute? Pitkät välimatkat? Oma sairaus? Tiukka talous? Erikoisruokavaliot? Pikkupaikkakuntien valinnan vähyys?

Mutta kaikki nämä huomioon ottaen toimitko viisaasti perheen ruokapolitiikassa? Jos muut arvioivat sinua shoppailijana, mitä he sanoisivat? Ja kaikkein tärkeintä, mitä mieltä puolisosi on?

Ruokaostoksilla käynti on välttämätön osa perheen arkea. Se vaatii viisautta!  Mitä voit oppia ostoksilla käynnistä San31 naiselta?  Onko tässä jakeessa jotain, joka auttaa sinua? 

Muista, arkipäivän käytöksesi kumpuaa sydämesi arvoista ja asenteista. Meillä on mahdollisuus tehdä näinkin arkisesta asiasta osa Jumalanpalvelusta. 

Kun mietiskelin tätä jaetta, muistin vuorisaarnan. 

"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte... Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?...Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?...Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään." (Matteus 6:25-34).

Haluan olla viisas shoppailija, mutta samalla olla murehtimatta ruoasta ja vaatteista. Jumala haluaa pitää meistä huolen ja olen nähnyt monta kertaa, miten olemme saaneet juuri sen, mitä tarvitsemme, kun Hänen valtakuntansa on ollut ensisijalla.  


Kuvat:
Free Digital Photos
nentus
Ambro

23.10.2016

Perhekeskeisyys ei ole nostalgiaa 50-luvulle

Oletko törmännyt logiikkaan, että jos nainen jää kotiin hoitamaan lapsiaan ja kotiaan, on jämähdetty 50-luvulle?  Tämä maaginen numero tulee 50-luvun amerikkalaiselta kotirouvalta, jonka elämä oli keskittynyt kodinhoitoon, aviomiehen tyytyväisenä pitämiseen ja lasten puhtaana pitämiseen helmikorut kaulassa ja ikihymy huulilla. 

En itse ole lokerointien ystävä, ja ihmettelen myös tätä suomalaiskulttuurin amerikkalaiskeskeisyyttä. Sodasta ja pula-ajasta toipuvassa, pääosin maaseutua asuttavassa Suomessa elämä erosi valmisruokien ja kodinkoneiden 50-luvun yhteiskunnasta Atlantin takana.  Miksi siis Suomessa verrattaisiin nykyajan perhekeskeisiä naisia siihen, miten Yhdysvalloissa elettiin 60 vuotta sitten?

Toisekseen perheelleen ja kodilleen omistautumista ei tarvitse perustaa tiettyyn lukulaisuuteen, kulttuuriin tai kansalaisuuteen.  Kristitty nainen on vapaa kaikesta tästä, koska hän perustaa elämänsä Jumalan Sanalle.  50-luvulle palaaminen ei riitä, on palattava Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. 

Stereotyyppien tilalle löytyy Raamatusta naiseuden arkkityyppi, uusi luomus Kristuksessa. 


Olen aiemminkin siteerannut Elisabeth Elliotia:
”Se, että olen nainen, ei tee minusta erilaista kristittyä,mutta se, että olen kristitty, tekee minusta erilaisen naisen.”

The fact that I'm a woman does not make me a different kind of Christian. But the fact that I'm a Christian does make me a different kind of woman!  ~ Elisabeth Elliot

Kristitty nainen on erilainen kuin muut naiset. Hänelle on tärkeää Jumala, aviomies ja perhe. Sen jälkeen tulee kaikki muu.  Jos tämä kuulostaa niin oudolta, että se pitää selittää 50-luvulla, olkoon niin. Itse menen selittelyssä vielä pari tuhatta vuotta taaksepäin. Me olemme outoja ja muukalaisia tässä maailmassa (1 Piet 2:11-12).  Jos arvosi ja valintasi eivät eroa ei-kristittyjen elämästä, kaikki ei ole oikein. 

Tiituksen kirjan luvussa väitetään, että nuorten naisten kodin hoitaminen on suorassa yhteydessä siihen, että Jumalan Sana ei tule pilkatuksi. Samoin se, että hän rakastaa aviomiestään ja lapsiaan.  Raamatun mukaan nämä ovat yhteydessä toisiinsa.    

Nykyajan sinkkunaisen on ehkä vaikeaa hahmottaa perheelleen ja kodilleen omistautumista, varsinkin jos siitä ei ole minkäänlaisia esimerkkejä omasta lapsuudenkodista tai muista läheisistä perheistä.  Mutta vaimona ja äitinä ymmärtää, miten paljon kodin hoitaminen vie aikaa ja miten paljon lapset tarvitsevat äidiltä. 

Minulle on tärkeää kodinhoitaminen ja perheeni palveleminen, koska rakastan heitä! Haluan tuottaa iloa miehelleni. Haluan lasteni olevan onnellisia. Haluan kotini olla elämää antava suojapaikka perheelleni ja kaikille, jotka sinne tulevat. 

Kodin luominen ei ole vain siivoamista, valmiita päivällisiä ja kauniisti puettuja lapsia, niin kuin usein 50-luvun kotirouvasta puhuttaessa korostuu. Se on elämyksiä, ihmissuhteita, kokemuksia, hauskanpitoa ja keskusteluja.  Se on sitä, että elämässäni perheenjäsenet on ykkössijalla. Että minulla on energiaa olla läsnä heidän kanssaan.  Että minulla on aikaa opettaa lapsia tuntemaan Jumala ja opettaa heille raamatullisen elämän periaatteita.  Että minulla on mahdollisuuksia ottaa huomioon muitakin ihmisiä; naapureita, ystäviä, kodittomia, pakolaisia.   

Tätä kirjoittaessani olohuoneemme on täynnä pieniä yökyläläisiä. He söivät, levittivät leegot joka paikkaan, kävivät saunomassa ja nyt he katsovat elokuvaa. Leivoin kakun ja tein popcornia ja siivosimme kodin vieraskuntoon.  Kohta menen laittamaan heille sänkyjä valmiiksi. Maanantaina pesen ylimääräisen koneellisen lakanapyykkiä.  Kaikki tämä vaiva, koska rakastan lapsiani ja heidän ystäviään. 

Juttelin kahden ystäväni kanssa äitinä olemisesta. Se on meidän tämän hetken ykkösrukousaiheemme. Äitiys on vaativaa, väsymme ja olemme joskus epätoivoisia lapsiemme haasteiden edessä. Mutta silti nauroimme sille, että emmehän me nyt mitään muutakaan halua tehdä. Joskus ajattelen, että vietän päivän jossain muualla. Siltikin mielessä pyörii, että lapsista olisi kiva, kun äiti on kotona. Yksi ystäväni kertoi, että jos hän on päivän vapaalla pikku kaksostensa luota, aina hän käyttää aikaa lasten miettimiseen, vaikka he ovat isänsä hyvässä hoidossa. 

Äitinä on luonnollista olla omistautunut lapsilleen. Naisille on luonnollista huolehtia kodistaan, vaatteista, ravinnosta.  Jumala on antanut meille kykyjä tehdä sen hyvin ja nauttia siitä.  Ja perheet voivat hyvin, kun naiset ottavat Jumalan heille antaman roolin.

Meillä on myös eräs yllättävä esikuva, kun puhumme kodin hoitamisesta. Tiesitkö, että Jeesus on kotitalousihmisiä? Jeesus sanoo opetuslapsilleen jäähyväispuheessaan, että on menossa Isänsä kotiin, jossa on paljon huoneita. Siellä hän aikoo valmistaa paikan meille jokaiselle. (Joh 14:1-3) Kodin laittaminen on Jeesukselle tärkeää, se on tällä hetkellä yksi Hänen tehtävistään!

Taivaasta puhuttaessa käytämme termiä taivaan koti. Se ei ole taivaan kirkko, ei taivaan juhlasali, ei taivaan linna, ei edes paratiisi. Se on koti. Jumala tietää, mitä me kaipaamme. Ihminen tarvitsee kodin. Paikan, joka on hänen omansa, paikan, jossa hänestä välitetään. 

Koemme usein kaipuuta kotiin, jos emme ole siellä. Kaipuu ei kohdistu vain rakennukseen, jota kodiksi nimitämme, vaan se kaipuuta lepoon, turvaan, onnellisiin muistoihin, rakkaisiin ihmisiin, unelmiin.  Samoin voimme kokea taivaskaipuuta, pääsyä paikkaan, jossa ei ole itkua eikä murhetta, jossa saamme elää iänkaiken Jumalan läheisyydessä ja rakkaimpiemme ympäröimänä.   Paikkaan, jossa on kaikki aina hyvin.

Uskon myös, että Jeesus on rakentamassa meille jokaiselle juuri omannäköistä paikkaa. Ei mitään parakkikylää, jossa huoneet ovat toistensa kopioita. Hän tuntee meidät ja tietää tarkalleen unelmamme kodin suhteen.  Olen yksilö, tärkeä Hänelle ja Hän haluaa ilahduttaa minua. 

Ja sellaista paikkaa haluan vaimona ja äitinä olla luomassa. Omannäköistä kotia. Paikkaa, jossa jokaisella perheenjäsenellä on kaikki hyvin. 

Olen onnellisemmassa asemassa kuin 50-luvun amerikkalaiset kotirouvat. Moni heistä ei voinut valita elämälleen muuta suuntaa. Minulla on kymmeniä vaihtoehtoja. Valitsen perheeni. 


p.s. mieheni kertoi, että pääpuheenaiheet heillä miesten illoissa on miten olla hyvä aviomies ja isä. Ups, me naiset emme taida oikein miettiä, miten olla hyvä vaimo. :D

p.s.2. En ole naisten työssäkäyntiä vastaan, mutta jokaisella asialla on aikansa. 




13.10.2016

Vieraanvaraisuus ~ Lokakuu

Joka kuukausi kirjoitan ajatuksia Sally ja Sarah Clarksonin kirjasta The Lifegiving Home.  Haluan että meidän kotimme voi olla elämää antava koti meille ja jokaiselle, joka ovestamme astuu sisään.




Tässä edelliset kaksi kuukautta:

Perhekulttuuri ~ Elokuu

Kodin suojaisa satama ~ Syyskuu

Lokakuun teemana on kodissa tapahtuva palveleminen.

Jumala on aina antanut omillensa paikan, jonne he voivat tuntea kuuluvansa. Hän loi ensimmäiselle ihmisparille paratiisin, jossa he saisivat elää, tehdä työtä ja nauttia upeasta maailmasta. Hän lupasi Israelin kansalle maan, joka virtaa maitoa ja hunajaa. Hän haluaa seurakuntayhteisön olevan perhe Hänen omilleen ja Jeesus on taivaassa valmistamassa meille kotia ikuisuutta varten.  Koti, paikka, jonne kuulumme, ei ole vain fyysinen paikka. Se on myös hengellinen ja henkinen paikka, jossa jaamme elämää toisten kanssa.

Lapset usein kiittävät rukouksissa Jumalaa meidän kodista ja kyselevät kodin perään jos olemme matkoilla.  Se on meidän perheen tärkein paikka.  Paikka, jossa jokainen tunnetaan intiimillä tavalla. Suojapaikka vaikeiden elämäntilanteiden keskellä.  Paikka, jossa voi pitää hauskaa tai vetäytyä rauhoittumaan tai nauttia luovista projekteista.

Viimeksi kirjoitin kelpo vaimosta, joka työskentelee innokkaasti kotona, perheensä hyväksi.  Ilo palvella muita tulee siitä tietoisuudesta, että teemme kaiken työmme niin kuin Jeesukselle. Kotona on erityisen monia mahdollisuuksia palvella perheenjäseniä ja vieraita.  Haluan olla niin kuin Jeesus, joka otti huomioon ihmisten tarpeet vetäytyä lepäämään, syödä yhdessä, juhlia ja jakaa syvällisiä hengellisiä opetuksia kotien suojissa.  Jeesuksella ei ollut omaa kotia, mutta Hänellä oli ystäviä, jotka pitivät Häntä, Hänen opetuslapsiaan ja muita seuraajia vierainaan.

Jeesuksen käytti viimeisen vapaan iltansa ennen kuolemaansa palvellen opetuslapsiaan. Hän piti huolta, että heillä oli huone ja ateria valmiina Pääsiäisen viettoa varten. Hän aloitti illan pesemällä opetuslasten likaiset jalat ja kuivaten ne pyyhkeeseen.  Hänen jäähyväispuheensa on yksi siteeratuimmista opetuksista Uudessa Testamentissa. Viimeiseen saakka Jeesus ajatteli muita ja heidän tarpeitaan.

Äitinä tarjoan viihtyisän kodin, hyvää ruokaa ja pehmeät vuoteet, mutta tärkeää on myös yhdessä vietetty aika ja jaetut kokemukset. Keskustelut, kirjojen lukeminen tai hyvien ohjelmien katseleminen ja niistä keskusteleminen ovat tärkeä tapa luoda kodin ja perheen tunnetta.  Ajan ottaminen toinen toisiamme varten on rakkautta.  Haluan olla läsnä lasteni elämässä.

Sally kirjoittaa myös kauneuden luomisesta kotiinsa, ja rakastan itsekin estetiikkaan panostamista.

Perusasioita kauneuden ja tunnelman luomisessa ovat mm.


  • kynttilät, joita voi löytää isommissa pakkauksissa edullisesti, ja tottakai erilaiset kynttilänjalat.
  • pöytäliinat, ostan usein erilaisia kankaita kirpputoreilta ja käytän niitä pöytäliinoina.  Kaitaliinat ovat käteviä keittiönpöydällä lapsiperheessä ja pikkuisilla liinoilla saa kodikkuutta nurkkapöytiin ja lipastojen päälle.   
  • maljakot ja vaasit kukkineen, käytän sekä tuoreita että muovikukkia. 
  • valokuvaraamit valokuvia tai taidekortteja varten  
  • kausittaiset koristeet kuten itsenäisyyspäivän sinivalkoinen liina, kahden kynttilän jalka ja sinivalkoiset kynttilät ja servetit, joulu, pääsiäinen jne.  
  • Kirjakorit olivat minulle uusi asia: voin laittaa hyviä kirjoja ja lehtiä koriin lähelle sohvia, sänkyjä tai muita paikkoja, jossa voi viettää hetken rentoutuen. 


Rakastan vieraanvaraisuutta ja olen iloinen, että meidän kodissa on tilaa ottaa vastaan vieraita. Kerron eräästä viime kesän kokemuksesta.  Eräs paikkakunnaltamme pois muuttanut ystäväpariskunta oli tulossa vierailemaan. Heillä oli mukana vaimon sisko ja siskontyttö. Heillä oli täysi vierailuohjelma valmiina, mutta he tarvitsivat paikan rentoutua päivän aikana ja viettää yöt. Vastasin kyllä heidän majapaikkakyselyynsä.



Nautin huoneiden valmistelusta. Petasin heille sängyt valmiiksi ja laitoin yöpöydälle kynttilän ja tulitikut, karkkia, pikkuisen huonekasvin, nenäliinapaketin ja tottakai kirjoja. Toin huoneeseen tuoreita kukkia, hedelmäkorin, vettä ja juomalasit sekä lisää kynttilöitä luomaan tunnelmaa. Heitin sängyn päälle peitot päiväunia varten ja jätin huoneeseen ylimääräisiä tyynyjä.  Varmistin, että kaapeissa ja pöydillä on tyhjää tilaa vieraiden tavaroita varten.  Tarkistin, että kaikki lamput toimivat ja pyyhin pölyt tavallista huolellisemmin. Jokaista vierasta varten oli kylpypyyhe ja kasvopyyhe.

Kylpyhuoneeseen valmistelin pienen korin, kaikkea tarpeellista mikä heillä on voinut matkalla unohtua ottaa mukaan: käsirasva, huulirasva, suihkushampoo, kylpyvaahto, vartalovoide, kampa, harja, kertakäyttöinen partakoneenterä, hammasharja ja –tahnaa, pesulappuja ja pikku pyyhkeitä.  Vanupuikkoja ja vanulappuja varten löysin söpöt kannelliset lasiastiat.  (Ja pyykit piilotin saunaan :)

Vieraiden saavuttua myöhään illalla kannoin laukut huoneeseen ja näytin mistä löytyy kylpyhuone, vessa ja keittiö, jossa olin ottanut esiin tee- ja kahvitarvikkeet tarjottimelle.  Ystäväni sisko oli hyvin otettu vierashuoneesta. Hän huudahti ääneen ilosta katsellen ympärilleen: täällä on niin kaunista, kaikki sopii yhteen, tämä on niin rauhallista!

Tietämättäni tällä naisella oli menossa yksi hänen elämänsä vaikeimmista ajoista. Yksityiskohtiin menemättä hänellä oli perhehuolia, jollaisista olin tottunut lukemaan vain lehdistä.  Vierashuone, jonka tarjosin heille matkaa varten muodostui keitaaksi, jossa sai levätä sekä sielu että ruumis. Hän nimesi kylpyhuoneemme Betesdan lammikoksi, parannuspaikaksi.

En kerro tätä kehuakseni itseäni. Nautin vieraanvaraisuudesta ja minulle tuotti suurta iloa saada valmistella heille paikka valmiiksi. Se sattui olemaan juuri sitä, mitä yksi vieraista erityisesti tarvitsi. Tiedän, että Jumala sai kohdata häntä näiden muutamien päivien aikana.

Vieraanvaraisuus on upea mahdollisuus palvella kotiimme tulevia matkaajia. Jotkut tulevat väsyneinä lepoa kaivaten, toiset tarvitsevat keskusteluapua, toiset tulevat pitämään hauskaa yhdessä meidän kanssamme. Kun kotimme ja ennen kaikkea sydämemme ovat avoinna ihmisiä varten, seuraamme Jeesuksen esimerkkiä, kun Hän kohtasi ihmisten moninaisia tarpeita rakkaudella palvellen.

Vieraanvaraisuus on käsky kaikille kristityille (Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Room 12:13), mutta erityisesti naisten harrastama vieraiden palveleminen mainitaan hyvänä asiana:

 ”Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo, josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut.” 1 Tim 5:9-10. 

Tällaisia naisia pitää seurakunnan keskuudessaan kunnioittaa ja tällaisia töitä voimme kukin osaltamme tehdä, kun rakastamme Jeesusta.  Ja tiedän kokemuksesta, miten paljon iloa saan itse elämääni, kun palvelen toisia kotonani.


Kuvat:
Free Digital Photos

“Tray Of Book With Vase Of Plant On Bed In Luxury Bedroom” by khongkitwiriyachan
“Glass Vase Of Plant On Wooden Table In Living Room” by khongkitwiriyachan

9.10.2016

4 asiaa, joita ilman et jaksa




Olen pohtinut seuraavaa jaetta viimeisten päivien aikana:

13. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

San31 nainen on ahkera, hän nousee varhain ylös ja ottaa vastuuta muista ihmisistä, kotinsa hoidosta ja monenlaisista töistä.  Kaiken tämän lisäksi hän näyttää nauttivan tekemisistään. Vuoden 1992 käännös sanoo: ”hänen kätensä ahkeroivat iloisesti”.  Hän on ahkera, halukas, innokas ja iloinen vastuutehtäviensä äärellä. 

Voin myöntää helposti, että aamulla ei aina ensimmäisenä ole mielessä iloinen ahkerointi.  Siispä kaivaudun tämän jakeen innoittamana pohtimaan miten voisin olla San31 kaltainen kelpo vaimo. Kirjoitin viimeksi siitä, että ilman evankeliumia ja ilman viisauden ja lain erojen ymmärtämistä nämä jakeet voivat saada aikaan syyllisyyttä. Jos sinulla on taipumusta tähän, etsiydy Jeesuksen seuraan.  Pietari kehottaa ”pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä” (1 Piet 1:13).

1. Työ on lahja


Me kaikki tarvitsemme mielekästä tekemistä. Kuulin kerran Dubain ökyrikkaista perheistä, joissa naisilla on lastenhoitajat, kokit ja siivoojat. He eivät käy töissä eivätkä tee mitään kotitöitä. Yllätyin kuullessani miten korkeita itsemurhaluvut ovat näiden rikkaiden naisten keskuudessa. Heillä ei ole mitään tekemistä, ei mitään annettavaa, kukaan ei tarvitse heitä.

Työn tekeminen ja ahkeruus ovat hyveitä, johon löytyy useita kehoituksia Raamatussa. ”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” (2 Tess 3:10-18).  

Laiskuus on syntiä, mutta en usko, että Jumalalla on työnjohtajan piiska kädessään, kun Hän käskee meitä olemaan ahkeria kuin muurahaiset. Uskon, että Hän tietää meidän tarvitsevan tekemistä. Edes paratiisissa ei elelty laiskotellen; luotuaan ihmisen Jumala antoi hänelle tehtävän. Kun saan käyttää fyysisiä tai henkisiä kykyjäni jonkun tehtävän ratkaisemiseksi, tunnen oloni todella hyväksi.  Mikään ei ole nautinnollisempaa kuin heittäytyä pitkäkseen fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen tai kokea mielihyvää kun taitoni auttoivat jossain tehtävässä.

Mutta mistä löytyy tämä innokkuus tehdä töitä iloisesti? Kodin hoitaminen ja lasten kasvattaminen vaatii paljon, puhumattakaan työssä käymisestä kodin ulkopuolella. Osa työstä on yksitoikkoista puurtamista. Osa työstä on taas raskasta tai ikävää. Aina ei jaksa intoutua kuivuneiden puurokattiloiden tai työpöydälle kertyneiden kansioiden äärellä.


2. Oikea mielenlaatu



Ihmisen sydämessä olevat arvot tulevat esiin hänen sanojensa ja tekojensa kautta. Kelpo vaimo tekee työnsä halukkaasti, joten mitä hänen sydämestään löytyy? 

Uuden Testamentin puolella kristittyjä kehoitetaan: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta” Kol 3:23-24.

Evankeliumi muuttaa sydämen. Kristitty vaimo tekee kaiken työnsä tietoisena siitä, että ennen kaikkea hän palvelee Herraa Kristusta. Hänen motiivinsa on rakkaus. Se on vastarakkautta Jeesusta kohtaan, ja se on rakkautta aviomiestä ja lapsia kohtaan. Kun luemme lukua pitemmälle, näemme, että tämä nainen välittää myös palvelijoistaan ja auttaa köyhiä ja apua tarvitsevia. Ihmiset ovat hänelle tärkeitä.

Rakkaus tekee kovastakin työstä miellyttävää.  Jaakob oli valmis paimentamaan lampaita 7 vuoden ajan saadakseen vaimokseen Raakelin, ”ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.” (1 Moos 29:20).  Jokainen arkinen työ kotona on perheen rakastamista. Kun käyn ostoksilla, teen ruokaa, pesen pyykkiä ja siivoan, huolehdin kodistani ja perheestäni.

Vaimon ja äidin mielenlaatu vaikuttaa kodin ilmapiiriin ratkaisevasti. Voin olla täydellinen kodinhoitaja, mutta jos olen katkera tai vihainen, perheeni ei ole onnellinen.  Voin tehdä kotitöitä valittaen muiden sotkuista ja puhisten kiukkuisesti tahrojen yllä.  Toisaalta vaatimattominkin koti on onnellinen koti, kun äiti on iloinen ja lempeä. Samat työt voi hoitaa hyräillen ja lapset mukaan kotitöihin ottaen. 

Haluan painottaa, että tekemisessä motiivina ei pidä olla pelkkä käskyjen noudattaminen, hyväksynnän hakeminen, ihmisten kiitoksen odottaminen ja taivaspaikan varaaminen.  Vain rakkaus kelpaa motiiviksi ja vain rakkaudella tehty on pysyvää. 


3. Levon kautta



Vaikka San31 nainen on ahkera, hän ei ole yli-ihminen.  Hän vietti varmasti lepopäivää, koska se on yksi Kymmenestä Käskystä. Jumala ei tuomitse lepoa, mutta Hän tuomitsee laiskuuden. Työ on lahja ja lepo samalla lailla on lahja.  Viisautta on löytää tasapaino ahkeruuden ja levon välillä.  

Naisina meille on helppoa olla kiireisiä ja touhuta montaa asiaa yhtä aikaa.  Mutta todellinen identiteettimme ei pidä löytyä tekemisestä. Sen pitää olla perustettuna evankeliumille: Jumala rakasti minua niin paljon, että antoi Jeesuksen kuolemaan minun puolestani.  Olen arvokas, koska Jumala sanoo niin. En siksi, että saan niin paljon aikaan.  Siksi pystyn lepäämään ilman syyllisyyttä, vaikka voisinkin saada muutaman jutun hoidettua lepopäivänkin aikana. 


4. Päämäärä mielessä


San31 vaimon työssä näkyy myös määrätietoisuus. Hän käyttää aikansa hyvin. Hän valmistelee tulevaisuutta varten. Hän pitää huolta perheensä tarpeista ajoissa. Tällainen pitkällä tähtäimellä tehtävä työ on arvostettavaa. Erityisesti äitinä tarvitsen tämän kaltaisia muistutuksia: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” Gal 6:9.

Viimeksi kirjoitin, että San31 nainen tekee miehelleen hyvää joka päivä. Tiituksen kirjeessä nuoria naisia käsketään olemaan hyviä. Hyvä ihminen tekee tekoja, jotka tekevät toiset onnellisiksi. Hän siis keskittyy muihin, ei itseensä.

Väsyn joskus arkielämään. Tuntuu, että opetan samoja asioita lapsille, teen samoja keittiöhommia, samaa pyykkiä pyörii koneessa. Mutta tiedän, että tämä ei tule jatkumaan ikuisesti. Lapset oppivat vastuuta ja jopa auttavat kotona ilman pyytämistä (käskemistä). Se tuntuu tässä vaiheessa ihmeeltä, mutta jos en väsy, saan ajan tullen niittää kaunista satoa.

Kun löydän itseni sanomasta ”en jaksa”, tiedän, että nyt olen saapunut omien kykyjeni loppuun. Nyt en enää pysty puristamaan yhden yhtäkään Hengen hedelmää toisten nautittavaksi. En ole kärsivällinen, en ole lempeä, en ole ystävällinen. Ja sitten huomaankin, että nämähän ovatkin Hengen hedelmiä. Pyhän Hengen. Ei minun. Niin kauan kuin yritän omista varastoistani näitä tarjoilla, esiin tulee vain näivettyneitä versioita. Mutta kun myönnän olevani täysin kykenemätön rakastamaan ja olemaan hyvä ja pyydän Pyhää Henkeä täyttämään varastoni, näen ihmeen.  Olen rauhallinen ja iloinen ja hillitsen itseni. Jaksan uskollisesti tehdä hyvää miehelleni, lapsilleni, ystävilleni.



Nämä periaatteet auttavat minua huomaamaan, että ei ole mahdoton ajatus tehdä työtä iloiten. Työ on minulle annettu lahja, jota teen rakkauden motivoimana, Pyhän Hengen avulla. Minulla on myös lupa levätä ja saan nauttia työni tuloksista kun en väsy sitä tekemään.  

Oletko löytänyt muita asioita, jotka auttavat sinua ahkeroimaan halullisin käsin? 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...