Luin kesällä Sally ja Sarah Clarksonin kirjan The Lifegiving Home. Se oli juuri sellainen herätys, jota oli kaivannut. Inspiraatio ja näky, jota kirjan kautta sain, on parantanut omasta mielestäni monta asiaa tässä kotona. Kaikista paras vaikutus sillä on ollut omaan asenteeseeni ja uskoon siihen, että tämän päivän valinnat ovat huomisen perusta. Kirja on jaettu kuukausittain eri teemojen ympärillä ja tässä on syyskuun ajatuksia.
Syksyn tulessa katseet kääntyvät kotia kohti. Kesä on ollut huoletonta (toivottavasti), ulospäinsuuntautuvaa aikaa, mutta viilenevä sää ja arjen rytmittyminen kerää perheen kotiin. Koti, jossa jokainen perheenjäsen viihtyy, on maailman paras juttu! Itse koen äitinä erityisesti vastuun siitä, että jokaisen perheenjäsenen tarpeista huolehditaan, varsinkin kun moni ei osaa niistä vielä itse huolehtia.
Sarah luo luvussaan kauniin kuvan kodista syksyn tullessa:
”Kodin tarkoitus on olla sielun suojapaikka, paikka, jossa voimme kohdata kauneutta, kertoa totuutta, koskettaa ja ymmärtää hyvyyttä. Siksi koti tarvitsee hiljentymistä ihan niin kuin vilinääkin, vaitioloa ihan niin kuin lauluakin.”
Jokaiselle oma nurkkaus
Clarksonit kirjoittivat, että on tärkeää, että kotona on jokaiselle oma viihtyisä nurkkaus, jonne voi vetäytyä rauhassa lukemaan, piirtämään, unelmoimaan ja virkistäytymään. Oma huone voi olla tällainen ratkaisu. Meillä lapset jakavat vielä saman suuren makuuhuoneen (toiveissa on jakaa tytöt ja pojat kahteen eri makuuhuoneeseen, mutta se vaatii huonejärjestyksessä sen verran perusteellisempaa pyöritystä, että viivyttelemme sen toteuttamista).
Olemme viettäneet jo vuosia lepoaikaa iltapäivisin. Se alkoi lasten ollessa pienempiä iltapäiväunilla, mutta olen jatkanut lepoaikaa myös isommille lapsille. Se on hetki, jonka jokainen viettää yksin, jotain mukavaa hiljaa puuhaillen. Itselleni se on ollut tervetullut hengähdystauko kiireisessä päivässä. Haluan myös opettaa lapsia, että yksinoleminen on hyvä juttu ja siitä voi oppia nauttimaan.
Tämä on myös persoonallisuuskysymys: meillä on yksi lapsi, jonka sosiaaliselle luonteelle yksin leikkiminen on kidutusta. Mutta Aku Ankkojen tai hyvän kirjan seurassa lepoaika sujuu paremmin. Eräs toinen taas usein vetäytyy itsekseen viettämään omaa aikaa. Elämässä tulee olemaan hetkiä, jolloin on tylsää eikä ole seuraa, joten on hyvä oppia viihdyttämään itseään pienestä pitäen. Yksinolo on myös elintärkeää unelmoinnille, luovuudelle ja keksinnöille. Häiritsemättä moni hyvä ajatus syntyy ja saa muotonsa. Yksinäisyydessä Jumala voi puhua ja Hänen ääntään harjoitella kuulemaan ilman ulkopuolista melua ja levottomuutta.
Lepoaika vaatii rauhallisen nurkkauksen, jonne lapsi voi vetäytyä omiin oloihinsa. Joskus se onnistuu lasten ollessa samassa huoneessa, mutta usein samssa huoneessa oleminen johtaa pelleilyyn ja yhdessä leikkimiseen tai toisen ärtymiseen, kun toinen ei anna rauhaa. Tähän hetkeen voi varata tiettyjä kirjoja, piirrustustarvikkeita, päiväkirjan, musiikkia tai muuta lapselle mieluista puuhaa. Omaan paikkaan voi viedä pehmeän peiton tai tyynyn tai lempipehmoleluja; se voi olla komerossa, nurkassa, sohvankulmassa, ikkunan äärellä, paikassa, jossa kukaan ei häiritse.
Nykyajan kulttuurissa, jossa ei nukuta eikä levätä, jossa internet on aina auki ja viihdekanavat tarjoilevat turruketta yötä päivää, on erityisen tärkeää oppia vetäytymään yksinäisyyteen ja rauhaan. Jos tämän oppii jo lapsuudessa, siitä voi tulla yksi elämän peruspylväistä. Jumala on antanut meille lepopäivän joka viikolle, mutta tarvitsemme myös lepoa kesken päivän touhujen ennen kuin illan harrastukset, kaverit tai muu yhteistoiminta vie mukanaan.
Harjoittamalla hiljaisuutta, johtojen irti vetämistä, voi syntyä runo, laulu, kirja, maalaus… Asioita, joihin meillä ei ole ”aikaa” arjen touhuissa. Mutta kun ajan oppii ottamaan, se voi olla todella hedelmällistä. Ja jos tuloksena on ”vain” sielun ja mielen rauhoittuminen ja levossa oleminen, eikö se ole sen arvoista?
Itse nautin usein lepoajan teekupponen vierellä, Raamattu tai joku muu hyvä kirja avoinna. Nautin myös vain seinään tuijottamisesta, saan usein parhaimmat ideat kun en tee mitään. Muistikirja tai päiväkirja on lähellä, jotta saan ideat heti kirjoitettua ylös. Olen aina virkistynyt lepoajan jälkeen, vaikka se olisi vain 20 minuuttia pitkä.
Kirjojen ääneen lukeminen
Syyskuun luvussa puhutaan myös kirjoista ja ääneen lukemisen tärkeydestä. Ääneen lukeminen on ihan tutkitusti hyödyllistä lapselle: Se kehittää kielitajua ja mielikuvitusta ja välittää etiikkaa ja moraalia. Lukiessa saa kokea myös rauhallista läheisyyttä.
Kun lapset kasvavat on helppoa jokaisen vain lukea omia kirjojaan, erikseen. Mutta ääneen lukeminen on jotain erityistä. Siinä eletään läpi kertomus, koetaan tunteet ja seikkailut yhdessä, luodaan muistoja, jaetaan elävä hetki. Viime talvena kuuntelimme yhdessä lasten kanssa Astrid Lindgrenin satu-cd:n Mio, poikani Mio. Nautimme hetkistä tarinaa kuunnellen ja muistan vieläkin tietyt kohdat, koska koimme ne yhdessä. Mieheni on lukenut lapsille lähetystyöntekijöiden elämänkertoja ja lapset kerjäsivät aina ”vielä yhtä lukua”.
Koska rakastamme kirjoja, meille on kertynyt jo aikamoista kirjakokoelmaa. Kirjastot ja tietysti kirjakaupat ovat ihania aarreaittoja, joissa meillä vierähtää helposti tunti, pari. Kirjastossa myydään usein poisjääviä kirjoja erittäin halvalla. Kirppareilla voi tehdä löytöjä ja usein jos haen tiettyä kirjaa, laavailen netin huutokauppasivuja läpi.
Hyviä kirjoja kouluikäisten yhteisiin ääneenlukuhetkiin ovat mm. Astrid Lindgrenin kirjat, C.S. Lewisin Narnia-kirjat, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli-sarja, A.A. Milnen Nalle Puh sekä Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla-sarja. Vähän isommille käy J. R. Tolkienin Hobitti ja Taru sormusten herrasta, jotka kirjan muodossa käyvät nuoremmille kuin elokuvat. Clarksonien sivuilla on paljon ehdotuksia, joista useimmat on suomennettu!
Kodin sisustaminen
Uuden vuodenajan myötä on mukavaa sisustaa kotiakin vähän eri lailla. Syksyllä kaivan esiin peitot ja viltit ja ripottelen ne sohville ja sänkyjen päälle. Tarkistan kynttilävarastot ja varaamme tarpeeksi saunapuita (oi, jos meillä olisi takka!). Meillä on muutama syksyinen koriste, jotka laitan esiin olohuoneeseen. Joskus lapset askartelevat syksyisiä juttuja ja niitä on kiva laittaa kotona esiin.
Vaihdan paksummat peitot sänkyihin ja otan esiin villasukat ja lämpimät vaatteet. Joskus on mahdollista ostaa vuodenaikateemaisia nestesaippuoita ja joku voi innostua vaihtamaan verhot ja käsipyyhkeetkin vuodenaikojen mukaan. Kaikki tämä tuo kotiin rytmiä ja kauneutta ja nautin itse luovuudesta, jota voin käyttää kodin sisustamisessa.
Luonnosta saa ihanasti syksyistä kauneutta. Clarksonit ehdottivat pöytäkoristeen tekemistä eri vuodenajoille. Se vaatii ison vadin, tarjottimen tai astian, johon voi kerätä ulkoa oksia, käpyjä, kuivia lehtiä ja koristella sen omenoilla tai muilla syksyn hedelmillä (tekohedelmätkin käyvät). Muistin heti, että meillä on pitkä ja matala kori, joka sopii keittiön pöydälle mainiosti. Voimme kerätä siihen luonnosta syksyisiä juttuja ja antaa lasten muodostaa syysasetelma, josta voimme nauttia joka aterialla. Syksyiset servietit ja pari pöytäkynttilää syksyn väreissä tai tuoksuissa on helppo tapa juhlistaa arkiateriaa.
Syksyyn sopii keitto- ja uuniruoat, tuore leipä ja sesongin vihannekset, sienet ja marjat. Kirjoitan muutaman keittiö-idean eri postaukseen.
Miten teillä valmistaudutaan syksyyn? Onko kirjaehdotuksia ääneen lukemiseen lasten kanssa? Kerro kommenteissa!
Kuva:
Free Digital Photos
“Wooden Cabin With Autumn Foliage Leaves” by blanscape
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!