Naiseutta voi kuitenkin olla vaikea määrittää tyhjentävästi.
Joillekin naiseus voi olla kipeä ja vaikea asia.
Raamattua lukevina ja siihen uskovina meille aukeaa Jumalan hieno ja samalla salaperäinen suunnitelma naisia (ja miehiä) kohtaan. Naiseus ja miehisyys ovat ytimeltään hyvin erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä. Jumala tarkoitti niin, että noin puolet maapallon väestöstä on miehiä ja toinen puoli naisia; henkilökohtainen sukupuolisuus määrittyy hedelmöittymishetkellä.
Jumala tarkoitti sinut naiseksi. Kun Hän loi sinut, "kutoi sinut kokoon äitisi kohdussa" (Psalmi 139), Hän valitsi sinulle sukupuolen ja kaiken sen mitä naiseus mukanaan tuo. Koska kaikki, mitä Jumala tekee, on hyvää, myös naiseus on hyvä asia. Voit sanoa tyytyväisenä: olen nainen jokaista soluani myöten ja se on hyvä! Sinun feminiiniset, naiselliset ominaisuutesi ovat Luojan luomia ominaisuuksia ja niitä ei ole tarpeen hävetä, piilotella tai muunnella.
Olen kirjoittanut naisten ja miesten eroista ja rooleista jo aiemminkin, joten en sukella tämän syvemmälle raamatullisiin näkökulmiin. Sanon vain yhden ajatuksen, jonka luin tänään Efesolaiskirjeen viidennestä luvusta: naiseus ja miehisyys, seksuaalisuus ja sukupuolisuus ja avioliitto ovat mysteeri, salaisuus, joka kuvaa hyvin syvällisesti Kristuksen ja seurakunnan yhteyttä. Me voimme ymmärtää siitä monia asioita, mutta se on silti salaperäinen ja ehkä ei niin helposti aukeava aihe.
Noniih.
Minua alkoi kiinnostaa se, miten me tuomme esille naisellisuuttamme ulkonäkömme kautta. Erityisesti se, miten me kristittyinä, yksin ja seurakuntayhteisössä olemme naisia ja naisellisia pukeutumisessa ja hiuksissa ja sen sellaisissa ulkonäköön liittyvissä aiheissa.
Olen itse sitä mieltä, että nainen, jonka päivittäinen uniformu on farkut, lenkkarit, tavallinen t-paita ja tukka ponnarilla, voisi yrittää vähän enemmän. En siis tarkoita sitä, etteikö koskaan voisi pukeutua näin. Tarkoitan sitä, että jos nainen ei koskaan pukeudu mitenkään muuten, hänen naisellisuutensa on jotenkin uinahtanut, piilossa. Tietenkään naisellisuus ei ole vaatteista kiinni. Eivätkä kaikki ole kiinnostuneita viimeisimmistä muotivirroista. Mutta välillä kun näkee tällaisia itsensä unohtaneita naisia, tulee mieleen, että omasta itsestään huolehtiminen on osa kristittyä ihmiskuvaa: me viestitämme aina jotan pukeutumisellamme. Jos viesti on se, että en välitä ulkonäöstäni pätkän vertaa, on se minusta kuin halveksisi Jumalan meille antamaa vartaloa ja ulkonäköä, naisellisuutta.
Vanhempani tulivat uskoon 80-luvun taitteessa. Monet naiset pukeutuivat hameisiin ja laittoivat tukan nutturalle uskoon tultuaan. Meikit ja korvakorut jäivät pois tai ainakin hyvin vähäiselle käytölle. Äitini näytti, kuinka korvakorujen reiät kasvoivat umpeen ja kertoi, ettei oikein osannut pitää pyhäkoulua, jos ei ollut hame päällä! Onko tämä sitten uskovan naisen tavaramerkki: meikitön, koruton, hiukset tiukalle nutturalle vedettynä? Tunnen muuten monia aivan ihania, kauniita uskovia naisia, jotka näyttävät juuri tältä, mutta tämä ei ole mikään pakko tämän päivän seurakuntaelämässä.
Kristitty nainen saa olla kiinnostunut muodista ja huolehtia ulkonäöstään. Mutta monta kertaa keskusteluun vedetään Pietarin seuraavat sanat:
"Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,ja näihin vedoten sanotaan, että koruja ei saa olla eikä mitään muutakaan ulkonaista kaunistautumista. Uskon kuitenkin, että pääpaino näissä jakeissa täytyy olla sydämessä: todellinen kauneus tulee hiljaisesta, rauhallisesta ja luottavaisesta sydämen asenteesta ja suhteesta, joka on kunnossa Jumalan kanssa. Motiivit pukeutumiselle nousevat sydämestä. Jos siellä on ylpeyttä, halua olla vaikuttava ja tärkeä tai tarvetta herättää huomiota, niin pukeutuminenkin on sen mukaista.
vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis." (1 Piet 3:3-4).
Mutta jos sydämessä on hiljainen rauha ja tietoisuus siitä, että olen kaunis ja hyväksytty Jumalan silmissä, pukeutuminen on toisenlaista. Silloin pukeutumisessa voi ilmaista itseään ja omaa kauneutta; sitä ei yritetä käyttää huomionherättämiseen, toisten ihmisten manipulointiin ja omien päämäärien saavuttamiseen.
Millaista on sitten naisellinen pukeutuminen ja ulkonäkö?
Kiinnitin äskettäin huomiota anoppini kynsiin. Hän on iäkäs mutta se ei hidasta häntä käymästä säännöllisesti manikyyrissä; hyvin huolletut kynnet ovat useimmiten vaaleanpunaiset. Minulla on kynsitrauma. Se sai alkunsa joskus alakouluiässä. Leikin ystäväni kanssa ja jostain syystä meidän piti painaa peukalot vierekkäin. Siinä ne olivat; hänellä täydellisesti muotoutunut, kapea peukalo ja minun iso ja ihmeellisen pyöreä peukalonkynsi. Jostain syystä oikean käteni peukalonkynsi on iso ja ruma. Nauroimme ääneen, koska peukalot olivat niin erilaiset, mutta sen jälkeen minulla on ollut trauma. En käyttänyt koskaan kynsilakkaa. Kun ostin vanhojen päiviä varten meikkiä, myyjä sai suostuteltua ostamaan pullollisen kynsikiillettä, jossa oli vaaleanpunainen vivahde. Käytin vuosia vain tällaisia kiiltoja, en mitään voimakkaita värejä sormien kynsissä, koska en halunnut huomiota kynsiini.
Olen päässyt jo asiasta yli, mutta en ole mikään kynsienviilaaja luonteeltani; kävin ensimmäisessä manikyyrissä vasta tänä vuonna! Nykyään tosiaan lakkojen käyttämättömyys johtuu siitä, että kädet on koko ajan jotain pesemässä ja puuhaamassa, joten lakat halkeilisivat heti kättelyssä! Mutta meillä naisilla voi olla tällaisia muistoja, hetkiä lapsuudesta tai nuoruudesta, jolloin 'huomaamme', että jokin osa minusta ei ole täydellinen tai niin kaunis kuin muilla. Onko sinulla jokin alue vartalossa tai kasvoissa, jonka uskot olevan vähemmän kaunis ja jota piilottelet tai muuntelet?
Useimmat naiset rakastavat koruja. Pikku-tytöt leikkivät hienoa rouvaa tai prinsessaa ja koristautuvat äidin korulaatikolla. Jotkut jatkavat korujen käyttämistä luonnollisena osana naisellista pukeutumista. Mutta voi olla, että perheenjäsenen, seurakuntayhteisön jäsenen tai ystävän kommentit Pietarin kirjeestä, joulukuusityylistä tai yleensäkin korujen turhamaisuudesta halveksuvasti puhuminen voi aiheuttaa sen,että nainen jää kihla-ja vihkisormusasteelle.
Luin Shari Branedelin muotikirjan. Shari on kristitty fashionista, joka työssään haluaa yhdistää uskon ja muodin. Shari muistuttaa 16-pisteen säännöstä. Jokainen vaatekappale, koru ja asuste saa pisteen. Sinulla pitäisi olla 16 pistettä päällä, jotta olisit tyylikkäästi valmis. Tuleeko sinulla pisteet täyteen kun valmistaudut päivään? Se voikin vaatia vähän enemmän laittamista aamuisin, mutta jos opit käyttämään koruja, huiveja yms. pukeutumisessasi, eroat positiivisesti arkisemmin pukeutuneista.
Täällä on kuva plain Jane tyyppisestä naisesta. Hän on kaunis, meikannut ja laittanut hiukset, mutta vaatteet ovat tylsät ja mitään sanomattomat (en laittanut kuvaa tänne koska en halunnut ostaa sitä, siksi tuo linkki). Huivi, rannekorut tai erikoisempi pusero saisivat hänet näyttämään mielenkiintoiselta ja naiselliselta.
 |
| Vaikka et käyttäisikään vaaleanpunaista, olet silti nainen! |
Kiitos kirjoituksesta!
VastaaPoistaTuntuu järkyttävältä, että me länsimaiset kristityt kilpailemme siitä, kuka on muodikas ja kaunis seurakunnan kokouksessa, kun sisaremme ja veljemme jossakin toisissa maissa makaavat vankilan pimeydessä tai kokoonutuvat seurakunnan jumalanpalveluksiin peläten kiinnijäämistä salaisesti.
Tänä päivänä itse olen oivaltanut, että muotibisnes on yksi orjuuden muoto. Se orjuutta sen tekijöitä kehitysmaissa, koska halpojen muotivaatteiden, -kenkien, -laukkujen ja -asusteiden tekijät saavat ala-arvoista palkkaa ja voivat itse olla jopa vasta lapsia. Toiseksi muoti orjuuttaa meitä länsimaisia ihmisiä, ja alentaa meidät vain kuluttajiksi, jotka ovat markkinavoimien vietävissä. Kolmanneksi muoti ja muotibisnes kuluttaa valtavasti luonnonvaroja ja saastuttaa luontoa. Puuvillan kasvattaminen kuluttaa valtavasti vettä. Nahan parkitseminen ja värjääminen saastuttaa ympäristöä.
Muoti on tänä päivänä myös hyvin seksististä. Sen markkinointiin käytetään langanlaihoja ja photoshopattuja malleja, jotka luovat nuorille tytöille ja aikuiset naisille valheellisen kauneuskäsityksen. Tämä johtaa taas syömishäiriöihin ja vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestä. Muoti kehottaa myös nuoria tyttöjä pukeutumaan ihonmyötäisiin ja rintavaon paljastaviin vaatteisiin. Kun tällä tavalla pukeutunut tyttö tai nuori nainen tulee seurakuntaan palvelemaan esim. laulamaan, niin luulenpa, että monella miehellä on vaikeuksia pitää ajatuksensa pyhinä.
Itse neuvoisin kristittyjä naisia vastuulliseen pukeutumiseen niin toisten ihmisten kuin ympäristön kannalta.
Kauneus on myös sitä, että ei paljasta ihan kaikkea omasta ruumistaan, vaikka tuokin parhaat puolensa esille. Itse suosin klassista ja ajatonta tyyliä, joka on muodikas vuodesta toiseen. Kaikki vaatteet, mitä tarvitsemme tässä maailmassa on jo oikeastaan tuotettu. Voisimme periaatteessa vaatettaa itsemme ja lapsemme edellisten sukupolvien vaatteita tuunaamalla ja "re-designaamalla." Kirpputoreja kiertämällä voi löytää laadukasta ja tyylikästä vaatetta huokeaan hintaan, ja joskus jopa kestävämpää kuin muotiliikkeistä.
Tulppaanityttö, kommentista päätellen olet miettinyt aihetta paljon ja intohimoakin löytyy! :) Suosin myös itse lähes aina kirpputoreja kun ostan vaatteita perheelleni. Päätös on kuitenkin enemmän taloudellinen kuin vakaumuksellinen.
PoistaNaiseuteen kuuluu kauneus ja siinä sisäinen kauneus on AINA tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus. Sisäinen kauneus on myös jokanaisen ulottuvilla! En kuitenkaan näe pahana tai syntinä sitä, että haluan korostaa naisellisuuttani pukeutumisessa...vaatteita on pakko käyttää ja haluan käyttää vaatteita jotka sopivat väreiltään ja tyyliltään juuri minulle.
Mieleeni tulee Sananlaskujen luvun 31 nainen. Hänestä sanotaan: "hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa" eli hän pukeutui hyvin ja hienoisiin kankaisiin. Samassa luvussa sanotaan myös "Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!" eli tärkeysjärjestyksessä sisäinen olemus on loppujen lopuksi se, mistä naisen tulisi saada ylistystä.
Muotibisnes ihan samalla tavoin kuin mikä muukin bisnes voi olla Jumalan tahdon alaisuudessa toisia siunaava ja Jumalalle kunniaa tuova. Uskova liikemies tai -nainen voi jopa parantaa kolmannen maailman työntekijöiden oloa, jos päämääränä ei ole rikastuminen vaan juuri tuo mainitsemasi vastuullisuus. Toisaalta muodin lisäksi ihan mikä kiinnostuksen kohde vain voi olla ihmistä sisäisesti ja ulkoisesti orjuuttava ja Jumalan paikan viejä elämässämme (urheilu, kodinsisustus, terveys, politiikka, harrastukset, työ jne).
Olen täysin samaa mieltä siitä, että seksikäs, paljastava pukeutuminen ei kuulu kristityille naisille ja äideillä onkin tärkeä rooli opettaa tyttärilleen sopivan siveää pukeutumista.
Olen eri mieltä siitä, että koska maailman kaikki kristityt eivät saa vapaasti seurata Jeesusta eivätkä ilmaista uskoaan en minä saisi ajatella ulkonäköäni. Enhän jätä hyvää ateriaakan syömättä vain siksi, että maailmassa on paljon nälkäänäkeviä perheitä. En jätä menemättä naimisiin, vaikka monet kristityt tytöt pakotetaan naimisiin vanhempiensa valitsemien ei-kristittyjen kanssa.
1 Tim 4:4-5 "Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella."
p.s. Lisäsin tekstissäni kohtaan, jossa mainitsin Shari Brandelin kirjoittaman muotikirjan sen, että hän on kristitty ja kokee Jumalan kutsuneen hänet puhumaan tytöille ja naisille uskosta, kauneudesta, vaatteista ja muodista. Jumala kutsuu ihan kenet haluaa ja käyttää ihmisiä aivan kaikilla elämänaloilla.
Olen ihan samaa mieltä tulppaanitytön kanssa. Me kristityt tunnumme ostoskulttuurin hurmoksissa unohtaneen Jumalan kehotukset; "viljelkää ja varjelkaa", sekä "rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi".
VastaaPoistaVastuullinen kuluttaminen on ulkonköä tärkeämpää.
Ulkonäköön liittyvän mainonnan ensisijainen tarkoitus on yleensä saada naiset vihaamaan omaa ruumistaan, ja uskomaan etteivät he voi olla onnellisia sellaisina kuin ovat. He tarvitsevat aina jotain tuotetta, voidakseen olla tyytyväisiä itseensä, paitsi etteivät silloinkaan ole. Ihminen himoitsee aina lisää. En siis todellakaan tahdo tuomita meikkaamista, mutta siihenkin voi liittyä ongelmia ja ylilyöntejä. Lisäksi naisia on suositeltu välttämään kaikkea turhaa kosmetiikkaa raskaus- ja imetysaikoina, niihin liittyvien haitallisten ja myrkyllisten kemikaalien vuoksi. Itse meikkaan vain juhlatilaisuuksiin, koska pidän enemmän luonnollisuudesta, enkä tahdo antaa tyttärilleni sellaista kuvaa ettei nainen voisi astua ovesta ulos ilman pakkelia :)
Ajattelen ettei ole oikein asettaa ulkonäköä turhan korkealle sijalle, ja rapistuminenkin odottaa meitä kaikkia tässä elämässä :) Myönnän olevani juuri se koruton tyyppi, jolta löytyy vain vihkisormukset ja puinen kalariipus kaulasta. Tämä mm. siksi että kullan ja timanttien louhintaan liittyy lähes poikkeuksetta todella vakavia ihmisoikeusrikoksia. Maailmassa on enemmän orjia kuin koskaan aiemmin historiassa, en tahdo tukea moista toimintaa.
Jumala tarvitsee erilaisia naisia palvelijoikseen, koska Hän tahtoo kutsua erilaisia ihmisiä seurakuntaansa. Eipä se seurakunta varmaan monenkaan mielestä kovin houkutteleva paikka olisi, mikäli olisimme kaikki täydellisen laihoja, kauniita, rikkaita, menestyviä, terveitä ja tyylikkäitä :D
Terhi, kiitos kommentoinnista ja keskustelusta!
PoistaHaluan tuoda tasapainoa ulkonäkökeskusteluun sillä näkökulmalla, että Raamatun käskyyn "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" liittyy myös oman itsensä rakastamiseen. Ajattelen sen olevan oman itsensä, ulkonäkönsä ja vartalonsa hyväksymistä ja siitä kiittämistä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta Jumala on luonut kaiken hyvin!
Haluan myös tämän päivän maailmassa pukeutua kuin (Jumalaa pelkäävä) nainen, en vain miehisesti housuihin ja t-paitoihin, mutta en myöskään seksikkäästi kaiken paljastaen. En siis käytä joka päivä hametta tai mekkoa, mutta en kiellä naisellista haluani olla kaunis ja käyttää vaatteita, joista nautin ja jotka näyttävät hyvältä. En myöskään ole vaatteitteni orja...tiedän, että on naisia, jotka eivät voisi kuvittellakaan pukeutuvansa muuhun kuin kalliisiin merkkivaatteisiin...minulla ei ole vaikeuksia pukeutua kierrätysvaatteisiin.
Koruista tuli mieleen, että onhan sitä muovikoruja ja kierrätyskorujakin, jos ei halua käyttää luonnonvaroja kuluttavia aineita. Jokaiselle tyylille löytyy tapoja iloita naiseudesta!
Uskon siihen, että seurakuntayhteisö on houkutteleva silloin kun jokainen sen jäsen rakastaa täydestä sydämestään vain Jeesusta ja pelkää vain Jumalaa. Sellaiseen yhteisöön mahtuu kaikennäköisiä ihmisiä!
Joo siis olen tietysti samaa mieltä siitä, ettei naiseutensa ilmentämisessä, kaunistautumisessa tai halussa olla kaunis ole mitään pahaa, kunhan sydämen asenne on ensisijaisesti nöyränä Herran puoleen. Itse vain koen, ettei ole oikein jos ulkonäköni kohentaminen perustuu kaukaisen lähimmäisen orjuuttamiseen, riistoon, tai luomakunnan tuhoamiseen. Ostan kaiken minkä löydän ja pystyn hankkimaan kierrätettynä, eli myös pukeudun kirpparivaatteisiin. Eettisesti ja ekologisesti tuotettuja vaatteita on NIIN vaikea löytää. Joku (kuten minä) saattaa uskoontultuaan luopua pakonomaisesta meikkaamisesta nimenomaan siksi, että on oppinut hyväksymään itsensä Jumalan luotuna. Mielestäni jokaiselle tulisi sallia se oma tapansa, 16-pisteen säännöt voivat olla toisille aikamoisia taakkoja kannettaviksi.
PoistaMe suomalaiset myös kuulumme siihen rikkaimpaan väestönosaan, eli mitä se kertoo meistä jos laitamme paljon rahaa turhuuteen, emmekä siksi voi enemmän auttaa lähimmäisiämme jotka näkevät nälkää? Tämä on kysymys jota joudun itse usein pohtimaan kun mietin hankintoja. Tietysti meillä on oikeus ostaa itsellemme tarpeellinen, mutta kulutusyhteiskunnassa homma tuntuu usein karkaavan turhamaisuuden ja itsekkyyden puolelle.
Minäkin tahdon olla puolisoani varten kaunis, käyn säännöllisesti lenkillä, värjään hiuksiani (nyt kun en enää imetä), muotoilen kulmakarvojani ym "turhamaista". Ja käytän ilolla myös mekkoja ja hameita toisinaan. Olemme kuitenkin erilaisia, kaikki eivät esim. pidä koruista tai asusteista. Monet saavat ihottumaa väriaineista ja kosmetiikasta. Itse saan koruista ihottumaa. Jonkun menneisyydessä voi olla rankkoja kokemuksia hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta, silloin vaikkapa mekkoihin pukeutuminen saattaa olla liian tuskallista. Eikä tähän mielestäni saisi ketään painostaa.
Tämä on kyllä aika vaikea aihe. Maailman ihailema kauneus ei välttämättä ole Jumalan mielen mukaista kauneuden ilmentämistä. Rajaa on vaikea tunnistaa, mutta jokainen sen omalta kohdaltaan tuntee sydämessään kun sitä etsii. Onhan Jumala toki käyttänyt antamaansa kauneutta työkalunaan, esim. Esterin kirjassa. Tieteen mukaan taas kauneus on vain symmetriaa, joka viestittää henkilön terveestä geeniperimästä.
Terhi, hyviä pointteja noista kemikaaleista ja allergioista. Saan itsekin joistain koruista tai vöistä allergiaa. Eihän sitä laittautumista voi vaatia keneltäkään. Tuo 16-pisteen ohje on hyvä ohjenuora niille, jotka miettivät mikä on liikaa tai liian vähän...miten laittautua sopivasti. Pisteytys aloitetaan alusvaatteista ja myös silmälasit saavat pisteen. Olen huomannut, kun joskus huvikseni lasken pisteitä, että yllän useimmiten 12 pisteeseen...eli voisi vielä jotain ripustaa ylleen kimaltamaan ;)
PoistaOn myös totta, että taustastamme riippuen voimme kokea ohjeet ja käskyt liian lepsuina tai liian rankkoina, kuten tuo mainitsemasi hyväksikäyttö. Esim. saman saarnaan voi kuulla kaksi henkilöä ihan eri tavoin; toiselle oli liikaa armoa, toiselle juuri sopiva. Tai nyt tuli liikaa tuomiota jollekin, mutta toinen tarvi juuri tällaista pysäyttämistä.
Halusin kuitenkin tuoda esille sen, että kristitty nainen saa olla nainen, ajatella kauneutta ja pukeutumista...sitä pitääkin ajatella. Monella voi olla nimittäin se kuva, että jos tulen uskoon täytyy alkaa pukeutua mustaan ja harmaaseen ja jättää meikkaaminen ja korut pois. Tämäkään ei ole mikään laki.
Sisäinen kauneus on kuitenkin aina tärkeämpää, ja siitä pitäisi puhua enemmän.
Hyvä kirjoitus ja ajankohtainen aihe! Olen itse pohdiskellut paljon sitä, mikä olisi kultainen keskitie pukeutumisasioissa ja myös kuluttamisessa. Jotenkin minua on viime aikoina puhutellut se, miten meillä täällä länsimaissa on niin paljon materiaalista hyvää, mutta toisissa maailman kolkissa nähdään nälkää. Sen vuoksi olen itse yrittänyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen omassakin elämässäni. Tottakai kaikki saamamme hyvä on Jumalan lahjaa, mutta mitäpä hyötyä kaikesta "ylimääräisestä" hyvästä meille loppuviimeksi on, jos ajattelee asiaa ikuisuuden näkökulmasta? Ehkä tulen hyvälle mielelle kasvohoidosta ja näytän vähän nätimmältä. Toisaalta taas kasvohoitoni hinnalla olisi joku lapsi kehitysmaassa voinut päästä vuodeksi kouluun. Tällaisia asioita olen mielessäni punninnut pääsemättä vielä oikein mihinkään lopputulokseen.
VastaaPoistaItse olen ajatellut, että meidän tehtävämme täällä on palvella toisia ihmisiä. Mitä tulee tuohon itsensä rakastamiseen, niin tässäpä toisenlainen näkökulma tuohon yllä mainitsemaasi raamatunkohtaan: Luther oli itseasiassa sitä mieltä, että tuo raamatunkohta ei lainkaan kehota ihmistä rakastamaan itseään. Hän sanoo, että kehotus rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään viittaa ihmisessä jo valmiina olevaan itserakkauteen. Ihmisen tulisi rakastaa lähimmäistä, niinkuin jo valmiiksi rakastaa itseään. Jokainenhan meistä synnin takia "rakastaa itseään" ja etsii vain omaa etuaan, joten Lutherin mukaan väärä itserakkaus muuttuu Kristuksen rakkauden avulla lähimmäisen rakastamiseksi. Toki muualla Raamatussa on varmasti kohtia, joista voidaan päätellä, että ihmisen tulee pitää itsestään huolta (ruumis on Pyhän Hengen temppeli jne...), mutta hänen mielestään tuota raamatunkohtaa ei pitäisi käyttää kehotuksena rakastaa itseään :)
Varmasti naisellisuuden korostamisella on oma paikkansa kristitynkin elämässä, kuten tekstissäsi tuot hyvin ilmi. Mutta mikä sitten liikaa panostamista omaan itseensä ja kuinka paljon kristityn pitäisi toimia muiden ihmisten hyväksi, on hyvä kysymys. Näitä asioita itse pohdin, ja siinä varmasti löytyisi aihetta vaikka uuteen postaukseen :)
Hei Suski!
PoistaOlen blogissasi nähnytkin pohdintoja kulutuksen vähentämisestä ja toisten ajattelemisesta. Jumala on uskonut meille rahaa, aikaa ja myös tämän maallisen majan, ja kaikkea pitää osata hoitaa ja käyttää vastuullisesti. Tilipäivä on tulossa! :)
Tosiaan on vaikea määritellä kauneutta ja miten sitä voi ilmaista naisena. En voi nähdä kanssasisareni sydämeen, joten en voi tietää onko hänellä tänään kimaltava huulipuna, koska hän haluaa houkutella erästä nuorta miestä vai hän on juuri löytämässä piilossa olleen naisellisuutensa ja nauttii oikeasti siitä, että saa kokeilla eri tapoja olla kaunis. Loppujen lopuksi Jumala voi vain toimia tuomarinamme.
Hei, Löysin juuri blogisi ja olen samaa mieltä kuin sinä monessakin asiassa. Rakastan olla Jumalan nainen ja "rakastan" siihen liittyviä asioita kuten korut, vaatteet, meikkaaminen, korot. Myös mieheni rakastaa näitä asioissa naiseudessani, pitää siitä että välitän ulkonäöstäni. Hänen mielestään tosin olen yhtä ihana ja seksikäs viimeisen päälle laitettuna kuin aamulla herätessäni tukka epämääräisesti pystyssä ja finnit naamalla. Kynnyskysymyksiä nämä eivät ole minulle ja lapsiperheen arki pitääkin siitä huolen, että välillä on päällä mitä sattuu ja ilman meikkiä yleensä kuljen päivät, jotka pelkästään kotosalla luuhaan eli noin puolet viikosta. Jumalan kunniaksi haluan pitää ulkonäöstäni huolta ja Jumalan kunniaksi käytän vaatteita, jotka eivät ole liian paljastavia. En halua pukeutumisellani luoda toisille miehille kiusauksia enkä nauti vieraiden miesten katseista. Toisaalta taas miehet ovat itse vastuussa omien silmiensä ja ajatustensa hallinnasta, uskosta osattomilla ei valitettavasti ole tällaisesta mitään hajuakaan, nykymaailma kun on mitä on.
VastaaPoistaUskon pukeutuvani muodikkaasti, mutta en sillä tavalla seuraa trendejä, että voisin sanoa olevani muodikas. Oma tyyli on tärkein ja se, että pitää itse vaatteistaan. Välillä meillä oli niin huono taloudellinen tilanne, että pukeuduin siihen mitä muilta sain ja tyydyin vaatteisiin, mitkä eivät ihan makuuni olleet, mutta kiitos Herralle, joka piti niinäkin aikoina huolen! Nyt on hieman ollut rahaa jo itsellekin hankkia vaatteita, tosin käytettynä hankimme perheeseemme kaiken (meillä on yhteensä viisi lasta). En näe järkeä siinä, että kaikki ostetaan uutena, jos käytettynäkin löytää samat asiat 95% halvemmalla esim. miehelleni löysin juuri tänään kirppikseltä Vagabondin vähän käytetyt kengät 5 eurolla.
Jokainen nainen tietysti kokee naisellisuutensa eri tavalla ja tärkeimpänä on se, että nainen viihtyy itsessään. Jos ei koe meikkaamista luonnolliseksi osaksi itseään, niin ei sitä silloin pidä tehdä. Ulkoiset asiat eivät ole naiseuden mitta, mutta toki ne joskus saattavat kertoa siitä, että oma naisellisuus on ikäänkuin hukassa. Näin en menisi kenellekään kuitenkaan sanomaan, jokainen itse tuntee itsensä parhaiten. Toisaalta arvosta niitä naisia, jotka haluavat pukeutua vaatimattomasti ja huomiota herättämättömäksi, toisaalta arvostan heitäkin, jotka näyttävät upeilta ulkoisesti ja ovat täynnä Jumalan tulta! Tärkeintä, että ihminen on sinut itsensä ja naisellisuutensa kanssa.
Itse ajattelen, että naisellisuuteen kuuluu tietynlainen estetiikka ja kauneuden kaipuu. Ehkä tämä juontaa juurensa jo maailman luomisesta. Mies luotiin maan tomusta keskelle "erämaata". Tämän jälkeen Jumala loi paratiisin ja asetti miehen sinne. Nainen sen sijaan luotiin keskelle paratiisin kauneutta! Sanonkin leikillisesti, että tämän vuoksi mies kaipaa erämaahan ja metsään, nainen puolestaan rakastaa kauneutta joka paikassa, on sitten kyse kodista tai omasta itsestä. Käsitys eri naisilla voi tästä kauneudesta vaihdella, mutta uskaltaisin väittää että sellainen kaipaus jokaisen naisen sisällä on. Jokainen nainen mm yrittää tehdä kodistaan kauniin, miehelle se on toisarvoista, vaikka siitä nauttivatkin.
Tärkeintä kaikessa on, kuten sanoitkin, asioiden tärkeysjärjestys ja sisäinen kauneus. Jumalan kuuluu olla ykkössijalla elämässämme ja sen pitäisi näkyä myös teoin eli siten, että vietämme aikaa Jumalan kanssa ja toimimme Hänen tahtonsa mukaan. Mikään maallinen ei saa tämän edelle mennä -ei koti, vaatteet, urheilu, tavara eikä edes rakkaimmat ihmiset.
Hei Kultainen Sydän (kommenttisi ilmestyi kolme kertaa samalla tekstillä, poistin ne ylimääräiset), kiva kun kommentoit. Tykkäsin tuosta mitä sanoit, että miehesi pitää kun laittaudut naisellisesti. On hyvä ottaa huomioon myös aviopuolison mielipiteitä pukeutumisessakin...ja omaa miestä varten laittautuminen ei voi olla kuin plussaa avioliitossa!
PoistaKiva ajatus myös tuo, että Eeva luotiin paratiisiin, kauneuden keskelle. olen kyllä huomannut saman kauneuden kaipuun itsessäni ja välillä mietin, että onko esim. kaunis koti minulle turhan tärkeä :) Mutta kaipaan kauneutta ja nautin siitä täysin sydämin esimerkiksi luonnon läheisyydessä.
Ei ole ihan yksinkertaista sanoa, mikä on "naisellista" ja mikä ei...sen vuoksi pohdiskelinkin sitä täällä ääneen...ja luen mielenkiinnolla kommentit! Naisellisuuteen kuuluva itsensä laittaminen ei ole kuitenkaan syntiä eikä väärää, siitä haluan olla rohkaisemassa myös kristittyjä naisia!
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista