Sieltä täältä ajatuksia

Viime päivien vilskeessä en ole ehtinyt muodostelemaan syvällisiä postauksia, mutta monia kepeämpiä ajatuksia on käynyt mielessä.

Olen keräillyt sivupalkissa olevaan blogilistaan omasta mielestäni hyviä blogeja.  Sieltä käyn lukemassa postauksia ja artikkeleita...esimerkiksi Desiring God sivun blogissa oli hyvin perusteltu kanta eronneiden uudelleenavioitumiseen. Ja Practical Theology for Women blogin kirjoittaja Wendy on niin taitava teologisten aiheiden kanssa, että joskus tuntuu ihan turhan kepeältä tämä oma kirjoittelu!

Olen hiljattain palvellut paljon perhettäni käytännön avulla.  Ja olen ollut todella iloinen, kun saan tehdä sitä! Laitan ruokaa, siivoan, hoidan lapsia, vietän aikaa perheen vanhusten kanssa, vaihdan vaippoja pikkulapsille ja mummoille...Ja olen onnellinen! Tunnen oloni tärkeäksi ja tarpeelliseksi.  Saan tuhlata rakkautta perheenjäseniin.  Perheeni saa terveellisempää ruokaa, kun laitan sen alusta asti itse emmekä turvaudu valmiseineksiin.  Kotona on aina aikuinen, jonka kanssa lapset voi jutella tai jolle kertoa huolia.  Huoneet tulevat siivottua tarkemmin, kun on aikaa tehdä muutakin kuin viikonlopun pikasiivoukset.  Saan palvella vanhempia sukupolvia, jotka ovat palvelleet meitä silloin kun olimme syötettäviä vaippaikäisiä.  Tänään pianon ääressä viettämä lauluhetki oli todella ihanaa: sylissä makasi väsynyt kaksivuotias ja me lauloimme mummon kanssa yhdessä ylistyslauluja ---matalanpuoleisia, molemmilla on lauluääni ruosteessa.  :)

Omaa aikaa ei ole ollut, ja jotenkin tuntuu, että en ole sitä kaivannutkaan.  Sen vuoksi blogissakin on ollut hiljaisempaa.  Saa nähdä milloin tulee tarve vetäytyä kirjoittamaan pitemmäksi aikaa.  Ei ole myöskään tehnyt mieli lähteä ihmisten ilmoille, shoppailemaan tai kiertelemään.  Nyt on ollut kotona olon aika.  Nautin kun saan katsoa ulos ikkunasta ja ihailla naapurin laiduntavia hevosia lasten kanssa ja juoda teetä aurinkoläikässä keittiön pöydän äärellä.

Olen saanut Pirjo Alajoen kirjan melkein loppuun.  Se herätti monia ajatuksia ja olen jo pyöritellyt mielessäni postausaiheita.  Kirjassahan käsitellään feminismiä ja oteaan siihen kantaa kristillisestä näkökulmasta.  Totean sen, mitä jo au pairina Saksassa huomasin, että kyllä ne Jumalan meille antamat elämänohjeet ovat niitä kaikkein parhaita.  Hyvääkin tarkoittavat ihmiset voivat mennä päätelmissään ihan metsään, kun hylätään Jumalan Sana ja sen opetukset.    

"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Psalmi 91:1-2

Tähän Raamatunpaikkaan liitty minun mielessä aina Pekka Salmisen laulama laulu Korkeimman suojelus.  En osaa lukea tuota Psalmia ilman, että alkaa tämä laulu soida mielessä.  Tässä se teillekin iloksi ja rohkaisuksi!