Älä tuhlaa elämääsi

Havahduin kerran siihen, kuinka kuulumisten kyselemiseen on muodostunut vakiovastaus:


kiire on.  

Sillä voi summata kaikenlaiset kuulumiset.  Opiskelu, työssäkäynti, kotiäitinä oleminen, vauvat,  koululaiset, teinit, seurakunnassa aktiivisesti osallistuminen.  Mikään elämäntilanne ei sulje pois kiirettä.

Ja jotta kiire riittäisi loppuun saakka, harrastetaan ja huvitellaan niin, ettei viikkokalenteriin jää montakaan hiljaista hetkeä.  Kiirettä pitää! Kiireestä on tehty muodikasta. Ja monta kertaa tuntuu hyvälle olla niin kiireinen: olen tärkeä. Saan aikaan. Minua tarvitaan. Eikö se niin pidä ollakin? 

Illalla, jo pitkään lasten (ja puolison) nukkumaanmenon jälkeen, kun televisio tai tietokone on napsautettu kiinni ja harjataan hampaita, mielessä käy syyllisyyden siivittämä ajatuksia.  Milloin olen viimeksi lukenut lapsille kirjan?  Emme ole viettäneet puolison kanssa laatuaikaa yhdessä moneen viikkoon.  Halusin käydä sen tietyn ystävän tai sukulaisen luona, mutta kun aika ei riitä.  Eräs työkaveri tuntuu mukavalta, jos vain olisi aikaa tutustua paremmin vapaa-ajalla.  Voisin olla seurakunnan työssä mukana, mutta taas se jäi tältä lukuvuodelta.  Päivän ainut rukous huokaistaan hammastahnan mukana pesualtaaseen ja sitten nukkumaan.  


Kiireen läheinen kumppani on väsymys. Kiireinen tahti väsyttää, mutta ei voi levätä kun on niin paljon tekemistä. Noidankehä kietoutuu pikkuhiljaa ja siitä on vaikea kiemurrella ulos.


Tärkeysjärjestyksien laittaminen omaan elämään voi olla käytännössä todella vaikeaa.  En nyt puhu niistä avioliittoleirin listoista, joihin kirjoitetaan elämän tärkeimmät asiat järjestykseen.  Tottakai minä kristitty listaan ensimmäiseksi Jumalan/uskon, sitten puolison, lapset, kodin ja työn.  Tarkoitan nyt tätä käytännön arkielämän viikkokalenteria:  näkyykö siinä sinun tärkeysjärjestyksesi?  Tiedätkö edes mikä on sinulle kaikkein tärkeintä elämässä? Ovatko prioriteetit selvillä?  

“Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.”  Psalmi 90:12

Olen kirjoittanut tämän kirjan mukaan eri aiheista, joissa kristityt naiset uskovat valheita. Kirjailija Nancy Leigh DeMoss paljastaa, että monet naisista uskovat, ihme kyllä, valheita myös tällä elämänalueella. Tärkeysjärjestyksiin liittyvät valheet ovat hänen mukaansa seuraavat:  

• Minulla ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä minun pitäisi tehdä.  
• Pärjään ilman säännöllistä aikaa rukouksessa ja Raamatun luvussa.  
• Kodin ulkopuolinen ura on arvokkaampaa ja tyydyttävämpää kuin vaimona ja äitinä oleminen.

Mitä sinun pitäisi tehdä?

Kyseletkö sinä päivittäin Jumalalta mitä sinun tehtäviisi kuuluu?  Se on vaikeaa ilman säännöllistä rukoilemista ja Raamatun lukua.  Jokaisella ihmisellä on samat 24 tuntia vuorokaudessa...jopa Jeesus oli tämän maallisen aikarajoituksen alaisena maapäällisen elämänsä aikana.  Silti Jeesus pystyi sanomaan: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” (Johanneksen evankeliumi 17:4).  Nancy huomautti, että Jeesus ei tehnyt kaikkea sitä, mitä opetuslapset häneltä odottivat (Rooman valtakunnan kukistaminen) tai mitä muut ihmiset häneltä odottivat (vielä oli paljon sairaita, yksinäisiä ja kuolevia)...Hän keskittyi Jumalan tahdon tekemiseen.  Hän käytti aikaa yksin olemiseen, rukoilemiseen, Jumalan äänen kuulemiseen. 


Monta kertaa kuulemani “good thing vs. God thing”- vastakkainasetelma on muistutus siitä, että asiat voivat olla hyviä (good), mutta ovatko ne siltikään Jumalalta sinulle annettu (God)?  Monet naiset ovat päätyneet sanomaan ei todella hyviltä kuulostaville projekteille, työtehtäville tai vastuualueille, koska sillä hetkellä se olisi ollut huonompi valinta perheen kannalta.  Vaimona ja äitinä perhe ja koti ovat sinun ensimmäiset velvollisuutesi.  

Tämä asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on hyvin vapauttavaa.  Enää ei tarvi käyttä aikaa toisarvoisiin asioihin, vaan saat paneutua sydämesi kyllyydestä hoitamaan asioita, joihin Jumala on sinut kutsunut.  Joskus täytyy opetella sanan ei käyttöä ja olla valmiina siihen, että joku pettyy, kun kieltäydyn ehdotuksista.  Mutta me emme voi miellyttää kaikkia...ensisijaisesti kristittynä haluan miellyttää Jumalaa ajankäytöllänikin.    

“En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.”  Apostolien teot 20:24.

Nancy antoi pohdittavaksi kysymyksen: Miksi nainen luotiin? Mitä tehtäviä Jumala hänelle antoi? Genesiksestä löytyy vastaus: “Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". (1 Moos 2:18).  Siinä on vastaus: Jumala loi naisen olemaan avuksi miehelle, täydentämään häntä, olemaan sopiva apu miehen tarpeita varten.  Avioliitossa nainen on luotu miestä varten; miestä ei ole luotu naista varten.  Miehen vastuulla on perheen toimeentulo, nainen on perheen sydän, palvellen, luoden ja hoitaen uutta elämää.  

Kun Kirjoituksissa kuvaillaan naisen tehtäviä ja roolia, käy selvästi ilmi, että kodin ja perheen hoitaminen on tärkeää.  Esimerkiksi Paavali kirjoittaa Timoteukselle:
 
“Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo,  josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut.” 1 Tim 5:9-10


Tässä kuten monissa muissakin naisista puhuvissa Raamatunpaikoissa käy ilmi se, että raamatullisesti on normaalia, että nainen on naimisissa.  Mutta myös sinkkunaisille on annettu tehtävä:  



“Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi.  Näin hän on jakautunut kahtaalle. Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä. Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi. Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.” 1 Kor 7:32-35



Olin kiitollinen ohjeista, joita Nancy antaa naimattomille naisille.  Hän on itsekin naimaton, joten hänen antamanaan niissä tuntuu olevan erityistä painoarvoa.  Tottakai Jumalan Sanalla on aina painoarvoa, mutta Nancyn esimerkki on innoittava: hän on naimaton, mutta “kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa”, eli hän palvelee Jeesusta palvelemalla seurakuntaa...meitä muita.  Miten siunattuja ovatkaan tällaiset naiset, jotka eivät käytä aikaansa ja energiaansa vain oman itsensä ja elämänsä rakentamiseen, vaan laittavat lahjansa käyttöön seurakunnan ja evankeliumin hyväksi.  


Nuorena ja naimattomana minulla oli paljon aikaa; rukouksessa vierähti helposti tunti ja seurakunnassa palvelin kaikenlaisissa mahdollisissa tehtävissä. Naimisiin mentyä ja opiskelujen alkaessa aika tuntui häviävän...hyvä kun lenkille ehti. Joskus koin syyllisyyttäkin siitä, että en ollut enää yhtä "hengellinen" kuin ennen avioliittoa. Nyt ymmärrän sen, että ei hengellisyyttä mitata tekemisellä ja tuottamisella. Kun Jeesus kutsui opetuslapset, Hän "asetti heidät olemaan kanssansa..." (Markuksen evankelimi 3:14). Se oli ensimmäinen velvollisuus: viettää aikaa Jeesuksen kanssa. Vasta kakkosensa tuli "...ja lähettääksensä heidät saarnaamaan". Tässäkin tehtävässä Jeesus on se, joka lähettää.


Äidiksi tultuani olen pikkuhiljaa ymmärtänyt sen, että vaimona ja äitinä oleminen on minun tärkein tehtäväni. Ei se tarkoita sitä, ettenkö tekisi mitään muuta työtä. Mutta perhe ja koti tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, koska se on Jumalan antama prioriteetti vaimoille ja äideille. Tämä asia voi aiheuttaa syyllisyyttä...myönnän sen itsekin kokeneeni monta kertaa. Miksi minun pitäisi pyöriä vain perheeni ja heidän tarpeidensa ympärillä!? Mutta kristityn ei pitäisi pyöriä minkään muun asian ympärillä kuin Jumalan ja Hänen tahtonsa. Sen pitäisi olla meidän elämässämme keskipisteenä.

Kun siis mietit elämäsi tärkeysjärjestyksiä, pidä Raamattu auki ja rukoile paljon.  Jumalalla on sinua varten ainutlaatuinen, juuri sinulle räätälöity suunnitelma.  Onko se sitä, mitä teet jo nyt?  Ehkä se on jotain uutta tai erilaista?  Elämässämme on erilaisia kausia ja on ihan normaalia, että teet nuorena eri asioita kuin nelikymppisenä ja jälleen vanhempana.  Mutta älä anna pelon ja arkailun ottaa valtaa Jumalan kutsuun vastatessasi. Älä tuhlaa elämääsi asioihin, jotka eivät ole Jumalan sinulle antamia ja jotka eivät tuo Jumalalle kunniaa!  

“Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Efesolaiskirje 2:10.  

(Kuvat)