28.12.2014

Joulu - lapsellisten juhla


Joulunkylläinen olo, istun koristellussa olohuoneessa, suussa maistuu vielä jouluherkut.  Nuorimmainen nukkuu päikkäreitä, isommat lapset saavat käyttää ruutuaikaa isän kanssa.  Haluan lähteä kävelylenkille selvittämään mökkihöperöä päätä ja nauttimaan raikkaasta ilmasta.  Juhlittu on ensin suuremmalla joukolla, nyt ihan vain oman perheen kesken.

Joulu on lapsellisten juhla.

Jos perhepiiristä ei löydy pieniä lapsia, eikä joulun sanoma ole henkilökohtainen vakaumus sydämessä, moni ei oikein osaa aikuisena alkaa joulunviettoon.  Joku pakenee kaukomaille, toinen ottaa ylimääräisiä työvuoroja.  Joulua ei omillaan jaksa hössöttää, mutta kun juhlaan liittyy lapset - omat tai muiden - "pitää" laittaa kuusta, kinkkua, tonttuaskartelua ja joululauluja.  Muistoissa on oman lapsuuden joulut ja sen kaltaista tunnelmaa halutaan välittää seuraavalle sukupolvelle tekemällä niitä perinteisiä jouluisia juttuja.

Tämä voinee olla totta myös niiden lapsettomien elämässä, jotka kipeästi kaipaavat omaa lasta jouluunsa.  Joulukoti tuntuu tyhjältä ilman pikku jalkojen tepsutusta ja lapsen naurua.  Lasten juhla, eikö sitä ole myöskin näin mainostettu?  Aikuinen ei aina osaa heittäytyä joulun lapsellisuuteen ilman ihan oikeaa lasta.  Tuntuu, että me tarvitsemme lapsia, jotta osaisimme ihmetellä joulun taikaa.

Eivät kaikki kristitytkään juhli joulua - tai omi sen kaikkia kultturellisia perinteitä itselleen.  Meillä tämän joulun viettänyt sinkku ystävä kertoi, ettei heillä ollut koskaan kotona joulukuusta.  Vanhemmat kokivat sen viittaavan pakanallisiin perinteisiin eivätkä laittaneet puuta koreaksi.  Joulua kyllä muuten vietettiin.  Häpeilemättä me silti koristelimme kuusemme ja nautimme sen värikkäistä valoista ja kimmeltävistä koristeista eikä ystävämmekään kuusta kaihtanut.  Jouluna on mukava olla lähellä muita, lähellä perheitä, lähellä lapsia.

Lapset ovat aidosti riemuissaan kaikesta jouluun liittyvästä.  Lapsenkaltaisuus on heille uskomista, vastaanottamista, ihmettelemistä, kiitollisuutta.  He eivät yritä selittää kaikkea jouluun liittyvää loogisesti ja todistaa joulunkertomusta tieteellisesti.  En toki estele, jos joku kokee haluavansa tähtitieteellisen selityksen Beetlehemiin johdattaneen tähden käyttäytymisestä, mutta en halua takertua siihen, en laittaa sitä uskoni esteeksi tai lähteeksi.  Tähti oli, se liikkui, se johdatti.  Laitan joulukuusen latvaan tähden siitä muistuttamaan.



Uskon samalla tavoin sen, että Jumala voi puhua unissa ihmisille ja että enkelikuoro täyttää taivaan upealla laulullaan, yleisönään likaiset ja hämillään olevat lammaspaimenet.  Laulamme joululauluja, ylistystä Jumalalle Hänen pelastusuunnitelmansa täytäntöönpanosta ja askartelemme valkoisesta ja kultaisesta paperista enkeleitä.  Olivatkohan kuorolaiset miesenkeleitä vai naisenkeleitä?  Onko naisenkeleitä olemassa?   Nautin joulujuhlassa mies-ja naisäänten harmoniasta.  Yhdessä laulaminen on kaunista, miesten basson luomalla perustalla leijuvat kauniisti naisten heleämmät ja korkeammat äänet.  Kuusenkoristeena roikkuvat enkelit muistuttavat minua monista Joulukertomuksen vierailuista - enkelit toivat sanoman Jumalalta ja kukin kertomuksen henkilö vastaanotti sanoman omalla tavallaan.

Nappasin Facebookista Tommy Hellstenin Ihminen tavattavissa-sivulta ajatuksen "Mitä pienempi olet, sitä suuremmaksi joulu tulee."  Mieleeni tulee Johannes Kastajan sanat Jeesuksesta: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä" (Joh 3:30).  Onkohan niin, että mitä pienemmäksi minä uskallaudun, sitä suuremmaksi Jeesus kasvaa?  Ja Joulu, Jeesuksen syntymäjuhla, kasvaa merkityksessään, kun tajuan, että olen täysin avuton, täysin kykenemätön pelastamaan itseni.  Tarvin apua itseni ulkopuolelta, tarvitsen elämääni itseäni suuremman.

Tim Kellerin sanoin evankeliumin ihmeellinen sanoma on se, että olen syntisempi ja virheellisempi kuin uskallan uskoa, mutta hyväksytympi ja rakastetumpi kuin koskaan uskallan toivoa.

Suuregon omaavan elämässä ei ole tilaa Kaikkivaltiaalle Vapahtajalle.  Jeesuslapsi jätetään seimeen Joulun saduksi, eikä koskaan kohdata käärmeen voittanutta Leijonaa, vihollisensa lyönyttä kuningasta.

Oman pienuuden tunnustaminen on kasvun tulosta.  Kaksivuotiaan usko omiin kykyihin aiheuttaa vanhemmille monia huvituksen hetkiä.  "Minä itte"- mentaliteetillä pääsee aika pitkälle, mutta viisauden kasvaessa ihminen osaa myös myöntää tarvitsevansa apua.  

Joulunsanoma on ihmeellinen: uskaltautuessani myöntämään, että olen väärässä, olen syntinen, ei putoakaan lattia jalkojen alta pois, vaan sinne nousee peruskallio kannattamaan heikkoudesta tärisevää.  Minun ei tarvitsekaan olla vahva, tietävä, pystyvä ja kykenevä.  On itse asiassa parempi, kun myönnän vajavaisuuteni, tarpeeni, epäonnistumiseni ja virheeni.  Kuka jaksaa elää täydellisen, vahvan tammen varjossa?  Ei sieltä löydy kuin kitukasvuisia yrityksiä, muut siirtyvät paremmille maille, jossa maaperää ja valoa riittää muillekin kasvamaan.

Joulu muistuttaa, että Jumalan mielettömän suuri suunnitelma alkoi hyvin haavoittuvasti.  Mikä on avuttomampaa kuin vastasyntynyt lapsi?  Ja tässä pienuudessa ja heikkoudessa kytee jumalisuuden suuret ihmeet.  Maailman Pelastaja - joka väitti, ettei ilman lapsenkaltaiseksi tulemista ole toivoakaan paremmasta.

Joulu on todellakin lapsellisten juhla.  

Sanan kaikissa merkityksissä.



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
David Castillo Dominici 
Stuart Miles

21.12.2014

Adventtiajatuksia ja Alzheimerin tauti



Viime vuosina olen kirjoittanut blogissani Adventtiajatuksia ja meidän Adventtiperinteistä.  Vietämme tänäkin vuonna Adventtisunnuntait yhdessä ystävien kanssa.  Kokoonnumme kodissa, laulamme joululauluja, syömme tai kahvittelemme ja tottakai vietämme hetken avoimen Raamatun ääressä kun sytytämme kynttilät.  Tänään vietimme ihanan illan yhdessä.  Voi sanoa, että tästä on tullut meille tärkeä perinne, kun odotamme Messiaan tulemusta pimeän ja hyisen talven keskellä.

Jouluun kuuluu muutenkin perinteet.  Haluan koristella kotia aina jollakin uudella tavalla, mutta silti nostan vanhatkin koristeet esiin.  Joululaatikoita avatessa mieleen tulvahtaa ihanat muistot meneiltä jouluilta.  Ostin tuoreena aviovaimona kaksi virkattua enkeliä.  Saimme lahjaksi anopilta lasten nimillä koristellut puiset joulukuusenkoristeet.  Ostin joulumarkkinoilta ihanat helmistä tehdyt kuusenkoristeet.  Lapsetkin rakastavat perinteitä ja kaivavat innokkaasti esiin muistamiaan joulutavaroita.  

Teen joulunaikaan ruokia, jotka liittyvät vain tähän juhlaan.  Osa juhla-ateriasta on hyvin perinteistä suomalaista, mutta haluamme tehdä myös aivan omia, meidän perheen perinteitä.  Leivon yleensä joulupullaa, vaikka en ole pullaleipuri muuten.  Mutta haluan myös lapsuudesta tuttua suklaapähkinäkakkua ja kiisseleitä tarjolle.  Meillä jokaisella on jokin erityinen herkku, joka on osa jouluperinteitä.

Uskoon liittyy perinteet.  Miten vietitte lapsuuden sunnuntait?  Kuuluiko kesään ehdottomasti leirit?  Joku tietty laulu tai virsi voi tuoda mukanaan muistot, tietty Raamatunpaikka jää elämään mieleen kun sen on hädän hetkellä rohkaisuksi saanut.  Jumalanpalveluksien perinteet ovat rauhaisa muistutus siitä, että Jumala on sama eilen, tänään, iankaikkisesti.

Uskoon liittyy muistaminen.  Adventtiaikana muistelemme Jumalan lupauksia ja Messiaan saapumista maailmaan.  Iloinen, ihmeellinen saapuminen; enkelit, tähti, ylistys.  Pääsiäisenä käymme läpi Jeesuksen elämän viimeistä viikkoa, hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan.  Ehtoollisella muistelemme Jeesusta, Hänen kehoituksensa mukaan:  "Tehkää tämä minun muistokseni".  Muistamme mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme, miten Jumala on henkilökohtaisesti minua kohdannut.

 Mutta miten käy, kun vanhuuden päivillä ei enää muista?

Anoppini sairastaa Alzheimerin tautia.  Sitä ei voi pysäyttää eikä parantaa.  Vuosi vuodelta ja nykyään jo kuukausi kuukaudelta hän muistaa vähemmän, haparoi enemmän, etsii sanoja, hakee muistoja.  Hän on kristitty.  Monet laulut ja Raamatunpaikat nousevat vielä helposti esiin ja hän on aina valmis rukoilemaan.  Mutta muistaako hän lopulta enää uskoaankaan, elämänsä tärkeintä asiaa?  

Miten me perheenä voimme olla vetämässä dementian pimeydestä Jumalan valkeuteen, muistamaan Hänen uskollisuuttaan, Hänen lupauksiaan, Hänen rakkauttaan?  Miten voimme osoittaa rakkautta henkilölle, joka ei pysty enää kommunikoimaan tarpeitaan ja toiveitaan?  Aika tulee näyttämään.



Jotkut Alzheimerin tautiin sairastuneet pitävät kiinni uskostaan ja jatkavat sen harjoittamista uskollisesti.  Rukoukset, vierailut, lauluhetket, Jumalanpalvelukset... Vaikka mieli ei enää muista matkaa kirkosta kotiin, sielusta löytyy uskon rikkautta muillekin jaettavaksi.  Toiset menettävät muistojen lahjan.   

Eräs vanhusten psykologi ja paikallisen seurakuntansa vanhin, Dr. Benjamin Mast,  kirjoitti vanhuksista, muistista ja uskosta kirjan.  Se mitä hän näki työnsä kautta, sai hänet päättämään, että perinteet ovat tärkeitä.  Muistiin Alzhemierin taudinkin jälkeen näyttivät jäävän emotionaaliset muistot, jotka ovat hyvin vahvasti, aikaisin elämässä opittuja asioita.  


Sanoin aiemmin, että ihmisillä on suuri ongelma unohtamisen kanssa, eli uuden tiedon unohtaminen.  Mutta muistissamme on osia, jotka ovat niin hyvin käytettyjä, niin tapoihin piintyneitä, että ne ovat osa niin kutsuttua proseduraalista muistia.  Eli ei ole tavatonta, että näemme jonkun, vanhainkodin lukitulla muistiosastolla, olevan täysin tietämätön siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu.  Mutta kun he kuulevat vanhan virren, jonka he tuntevat ja jota he rakastavat, he valaistuvat ja laulavat mukana jokaisen sanan. Se on kaunis kuva siitä, miten heillä on tämä virsi, tämä totuus, syvällä sisäistettynä ja he ovat voivat päästä siihen käsiksi, kun heitä johdatetaan sen ääreen.  
Eli mitä ajattelen uskon harjoittamisesta, yksi näkökohta on siinä, millaisia rytmejä meillä on elämässämme uskon harjoittamisen suhteen - Kirjoitusten lukeminen, rukous, laulut, virret.  Mutta myös, keitä meillä on elämässämme?  On tärkeää antaa elämän tärkeille ihmisille tietoa näistä meidän tavoistamme, jotka ovat osa päivittäisiä kuvioitamme, joten jos minä liukuisin Alzheimerin tautiin, eivät vain nämä tavat olisi muodostuneet, mutta minulla olisi elämässäni ihmisiä, jotka ovat tietoisia tavoistani, ja he voisivat ohjata minua takaisin niihin, jos tarpeen.   


Usein appi kertoo, että he viettävät anopin kanssa paljon aikaa muistoissa kulkemiseen.  Heillä on ollut pitkä ja rikas elämä yhdessä.  Yhteiset muistot lämmittävät, yhdessä koetut tapahtumat ilahduttavat vuosienkin jälkeen.  

Haluan luoda muistoja, joissa vieraileminen tulee olemaan vuosien jälkeen lämmin ja herkkä tapahtuma.  Haluan muistoja yhdessä mieheni kanssa.  Haluan lisää yhteisiä kokemuksia, yhteisiä tapoja.  Haluan, että elämäni kasvaa lujemmin yhteen hänen elämänsä kanssa.    

Haluan luoda muistoja lapsille, elää elämää niin, että siitä jää mieleen hyvät muistot, turvallinen maaperä kasvuun.  Kokemuksia perheen kesken, kaikki yhdessä.  Toivon, että vanhempien lämmin yhteys saa olla auttamassa heitä suunnistamaan elämän merillä turvallisesti ja aina kotisatamaan löytäen.  

Ennen kaikkea haluan noudattaa elämässäni tiettyjä perinteitä, päivittäisiä rutiineita, hyviä tapoja.  Ei kai sitä turhaan sanota, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.  Haluan näin vielä suht nuorena pitää kiinni hyvistä uskon harjoituksista: rukoilen, luen Raamattua, laulan, kokoonnun yhteen muiden kanssa, palvelen lahjoillani.  Elää elämääni niin, että kun riistuaan pois kaikki muu, kaikki "turha", jäljellä oleva kannattelee minua loppuun saakka.  Että sumentuneen muistinkin keskellä mielen kirkas hetki tulee tärkeiden totuuksien äärellä.  

Niinpä tässä juuri ennen joulua haluan keskittyä joulun todelliseen perintöön.  Suurin lahja, jonka voin elämääni koskaan saada, saakoon olla joulussamme tänä vuonna kirkkaasti esillä.  Perinteet olkoon sellaisia, joita mielelläni pidän elämäni jouluissa aina esillä.  

Kun Joulu On-laulun viimeisen säkeistön sanoilla: 

 3. On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.


San. Alpo Noponen


"Nativity Set" by digidreamgrafix
"Elderly Woman On The Couch" by Ambro

10.12.2014

Lastensynnyttäminen pelastaa osa 2


Ihmettelen seuraavaa jaetta:


Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.  1 Tim 2:15. 
Nämä ovat Paavalin sanoja ja hän puhuu (tietenkin) naisista.  

Kirjoitin viimeksi siitä, mitä nämä jakeet luultavasti eivät tarkoita:  että nainen pelastuisi tai varjeltuisi synnytyksen fyysisiltä vaaroilta,  nainen pelastuisi eli varjeltuisi kadotustuomiolta lapsen synnytettyään, tai nainen (Eeva) pelastuu, koska nainen (Maria) on synnyttänyt Jeesuksen, josta meillä on lupaus 1 Moos 3:15.

En myöskään usko siihen tulkintaan, että Paavali puhui nämä sanansa Efeson seurakunnan senhetkiseen tilanteeseen, jossa monet naiset olivat joutuneet väärien opettajien harhauttamaksi ja sen vuoksi heidän seurakunnassa opettamisen sijasta piti keskittyä äidillisiin tehtäviinsä.  Aion käsitellä tätä ajatusta laajemmin, kun seuraavan kerran kirjoitan 1 Tim 2:8-15 paikasta.  Uskon, että kun Paavali antoi nämä ohjeensa ja käskynsä, ne eivät ole sidottuja tiettyyn kulttuurin tai tiettyyn historian hetkeen, vaan ne ovat ikuisia totuuksia, jotka ovat voimassa vielä tänäkin päivänä.  Muutenhan voisi miltei minkä vain Raamatun käskyn selittää olleen Raamatun aikaisen kulttuurin keskelle annettuja eikä siten olevan enää tänä päivänä voimassa.

Olen siis tulossa siihen johtopäätökseen, että tämä paikka puhuu pelastuksesta hengellisessä mielessä, (mutta ei kadotustuomiosta pelastumisesta) ja että uskolla ja lastensynnyttämisellä on suuri yhteys kristityn naisen elämässä.  


Mitä on pelastus?  


Onko se vain yksi hetki historiassa, kun päätin uskoa Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön minun osaltani, kaduin syntejäni ja tulin Jumalan lapseksi?  

Olen sitä mieltä, että Raamatussa pelastus on tätä laajempi käsite.  

Pelastuin (lahjavanhurskaus, Room 3:24).  Pelastun koko ajan (pyhittäytyminen 1 Tess 4:7, Ef 2:10).  Tulen pelastumaan tästä maallisesta majastani (1 Kor 15:51-53).

Pelastus, uskoontulo on vain ensimmäinen askel tässä koko elämän kestävässä prosessissa.  Kun pelastuin synnin ja kuoleman vallasta, Jumala teki minut vanhurskaaksi (julisti minut syyttömäksi).  Mutta en muutu yhdessä yössä synnittömäksi ja Jumalaa kaikin tavoin miellyttäväksi ihmiseksi; kamppailen syntisten halujen ja synninteon kanssa päivittäin.  Silti tavoitteenani on koko elämälläni, kaikilla tavoillani tuoda kunniaa Jumalalle ja elää Hänelle mieliksi.  Jumala on kutsunut minut pyhitykseen, elämään pyhää elämää, mutta en ole pikapyhimys.  Pyhittäytyminen eli pyhäksi tulemisen prosessi kestää uskovan koko maanpäällisen elämän ajan.  

Pyhittäytymisen prosessi on Pyhän Hengen aikaansaamaa muutosta meidän elämässsämme.   Pyhä Henki tekee työtään minussa ja vuosien varrella, toivottavasti, muutun enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.  Olen kuullut monia vertauksia tästä prosessista: synnin juuria kaivetaan ylös, orpo oppii luottamaan lapsen tavoin Isän täydelliseen huolenpitoon, kivikkoinen maa muuttuu hedelmälliseksi pelloksi, villiintynyt puu karsitaan ja se tuottaa paljon hedelmää, kulkukoira oppii sylikoiran tavoille.  Se on kasvun prosessi.  

Tämän pyhitysprosessin aikana tulen osaksi tätä kreikan kielen sanaa teknogonia, joka ei tarkoita vain synnytyshetkeä, vaan kaikkea sitä, mikä liittyy lasten saamiseen ja vanhempana olemiseen.


Sinkut ja lapsettomat


Mitä tämä jae voi antaa niille naisille, jotka eivät ole naimisissa?  Jos jumalallinen naiseus on lastensaamista, mikä on sinkun osa?  Wendy Alsup toi esille muutamia ajatuksia lapsettomuudesta kirjoittaessaan tästä Raamatunpaikasta.  Hän oli aina ajatellut, että kristilliseen naiseutuun kuului avioliitto ja vanhemmuus.  Kun vaatekaappi alkoi täyttyä kaason mekoista, mutta hääpukua ei näyttänyt olevan tarve hankkia, esille nousi mm.  pelko siitä, että hän ei koskaan menisi naimisiin tai saisi lapsia.  Jumala pyhitti häntä näiden pelkojen kautta. 

Kun joutuu sanomaan hyvästit aviomiehelle tai lapsille, joita ei koskaan voi saada, se on hengellisesti suuri kamppailu, jopa uskoa järisyttävä tapahtuma.  Jumala voi käyttää tätä tilannetta paljastaakseen naisen sydämessä olevaa pelkoa ja väärää ajattelua ja epäuskoa.  Jumala voi käyttää lastensaannin kysymyksiä pyhitystyössään, koska nämä kysymykset ovat suuria naisen elämässä.  Suostunko prosessiin, uskallanko luottaa, olenko hyväksytty, vaikka osani olisi naimattomuus tai lapsettomuus?  Isoja kysymyksia ja ne vaikuttavat hengelliseen elämään.  

Tiedän monia naisia, joille lapsettomuuden kysymykset ovat hyvin ajankohtaisia ja kipeitä.  Eräs ystäväni on avoimesti jakanut kaikesta siitä pettymyksestä ja kysymyksistä, joita mahdollinen lapseton elämä nostaa hänen elämässään esiin.  Lapsensaantiin liittyvät asiat ovat olleet Jumalan mahdollisuuksia pyhittää häntä, vaikka hän ei olekaan äiti.  


Nainen Timoteuskirjeessä


Hannah Anderson huomioi kirjoituksessaan, että tätä jaetta käsittelevissä keskusteluissa yllättävän poissaolevaa on ollut ensimmäisen Timoteuskirjeen koko konteksti, erityisesti jakeet, joissa puhutaan oikeista leskistä (1 Tim 5:3-16).

1 Tim 2:9-10 puhuu siitä, miten naisen tulee kaunistaa itseään hyvillä teoilla.  Luvussa Paavali luettelee näitä naisten hyviä tekoja:  lasten kasvatus, vieraanvaraisuus, pyhien jalkojen peseminen, ahdistettujen auttaminen ja kaiken hyvän tekemisen harrastaminen.

Anderson jatkaa huomioitaan:
Kyseessä on luultavasti vain se, ettei näe metsää puilta, mutta 1 Timoteus 2:9-15 ja 1 Timoteus 5:3-16 paikkojen yhteneväisyydet ovat varteenotettavia.  Molemmissa puhutaan jumalallisen naisen luonteenpiirteistä, molemmat viittaavat lastenkasvatukseen ja kodinhoidon rooleihin, molemmat varoittavat kielen väärinkäytöstä ja molemmissa varoitetaan Saatanan pettävästä luonteesta.  Ehkä Paavali tekee, mitä hän usein tekee yhdistäessään käytännön ohjeet (5:3-16) periaatteeseen, jonka hän on aiemmin asettanut (2:15).   Jos tämä on kyseessä, voimme oppia enemmän alkuperäisestä periaatteesta kun katsomme miten se otetaan käytäntöön.    
Kun verrataan näitä kahta ensimmäisen Timoteuskirjeen kohtaan, voidaan huomata, että viidennen luvun naispuoliset iäkkäät lesket ovat hengellisesti kypsiä, täynnä uskoa, rukouksessa pysyviä ja itsensä uhraavia.  He ovat pysyneet "uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä".  Nuoret lesket sen sijaan ovat himojensa johdettavissa, laiskistuvat, juoruileivat ja sekaantuvat toisten asioihin.  Paavali varoittaa ottamasta heitä seurakunnan avustuslistalle ja kehoittaa heitä tavoittelemaan perhe-elämää - naimisiin menoa, lasten saamista ja kodin hoitamista.  Kysy keneltä äidiltä vain, niin hän kertoo, että jos haluat hoitaa nämä alueet hyvin, ei sinulle jää paljoakaan joutoaikaa turhanpäiväisyyksiin.

Voiko uskoa yhdistää lastensynnyttämiseen?  Voiko naisen hengellistä tilaa yhdistää fyysiseen synnyttämiseen ja lasten hoitamiseen?  Paavali näyttää sanovan näiden jakeidensa kautta, että kyllä voi.

Jos nämä olisivat ainoat jakeet Raamatussa, jossa yhdistetään lastensaaminen ja usko, ehkä tämä tulkinta ei olisi niin varmalla pohjalla.  Mutta Anderson nostaa esiin useita esimerkkejä Vanhasta Testamentista, jossa usko näyttää liittyvän perhe-elämään:  Eeva, Saara, Rebekka, Raakel, Hanna ja jopa Jookebed, Mooseksen äiti.  Heidän kaikkien usko oli yhteydessä raskaaksi tulemiseen ja lasten kasvattamiseen.  

Paavali ei tässä varmastikaan huolehdi seurakunnan kutistumisesta, jos lisääntyminen vähenee.  Ei, vaan Paavali huolehtii siitä, että Saatana voi pettää nuoret naiset ja vetää heidät pois Kristuksesta.  Yksi tapa, jolla petos tulee esiin on se, että naiset suhtautuvat välinpitämättömästi ja laiminlyövät Jumalan naisille luottamaa tehtävää, lastensaamista ja kasvattamista.  Puhuuhan Paavali edellisisssä lauseissa miten Saatana petti Eevan, joten voidaan päätellä, että Paavalin päähuolenaihe on suojella naisia Saatanan tempuilta ja vahvistaa naisen välttämätöntä työtä uuden elämän synnyttäjänä.

Nykyaikana olemme niin imeneet itseemme maailman arvot, että tällaisesta puhuminenkin jo aiheuttaa närää: et sinä voi käskeä naisia naimisiin ja lasten tekoon!  Niin, olet oikeassa.  En minä voikaan.  Mutta Jumala näyttää arvostavan naisten kotona tehtäviä töitä: lastenhoitoa, lastenkasvatusta, kodin hoitoa, vieraanvaraisuutta, ahdistettujen auttamista ja toisten palvelemista hyvin korkealle.  

Naisen perinteiset tehtävät täyttävät jumalallisen työnkuvan merkit, eikö vain;  maailma pilkkaa niitä voimakkaasti, ne eivät käy ihmisten mieleen ja niiden mukaan toimiminen on kuin itsensä uhraamista. 


Kirous ja siunaus


Juuri ennen tätä ihmeellistä lausettaan Paavali on puhunut siitä, miten Eeva petettiin ja joutui rikkomukseen.  Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta voit lukea, miten tätä syntiinlankeemusta seurasi Jumalan antamat kiroukset, jotka naisella liittyvät raskauteen, synnytykseen ja aviomieheen ja miehellä työn tekemiseen.

Wuestin kreikan kielen eksegeesi tästä tekstistä selittää asian näin:
The penalty for transgression, so far as woman is concerned, was expressed in the words, 'I will greatly multiply thy sorrow and thy conception; in sorrow thou shalt bring forth children' (Gen 3:16).  But just as in the case of man, the world being as it is, the sentence has proved a blessing, so it is in the case of woman.  'In the sweat of thy face shalt thou eat bread' expresses man's necessity, duty, privilege, dignity.  If the necessity of work be a stumbling block, man can 'make it a stepping-stone'.  Nay, it is the only stepping-stone available to him.  If St. Paul's argument had led him to emphasize the man's part in the first transgression, he might have said, 'He shall be saved in his toil', his overcoming the obstacles of nature.    
Samoilla poluilla on myös John Piper, kun hän siteeraa 1800-luvulla vaikuttanutta Henry Alfordia. Jokainen synnyttänyt nainen tietää synnytyksen fyysisen hinnan.  Se on kivulias tapahtuma, vaikka se sujuisi miten hyvin ja se voi jättää pysyviä haavoja ja vaikeuksia naisen elämään.  Nämä olivat Jumalan antaman kirouksen hedelmiä.  Mutta Jumalan viimeinen sana naisille ei ole kirous, vaan toivo.  Jumalan suunnitelma naisia kohtaan ei ole tuho vaan pelastus.

Lauserakenne dia tes teknogonias eli lastensynnyttämisen kautta on täsmälleen sama kuin 1 Kor 3:15 "mutta hän itse on pelastuva , kuitenkin ikään kuin tulen läpi".   Mies sai kirouksen seurauksena tehdä työtä, jonka olisi pitänyt olla iloa ja tyydytystä tuova asia, vaivaa nähden ja otsa hiessä.  Samoin naiset saavat kirouksen seurauksena kärsiä vaivaa raskaudessa ja synnytyksessä, vaikka lasten saaminen olisi pitänyt olla iloa ja riemua tuottava asia.  Wuest sanookin, että jos Paavali olisi puhunut tässä miehille, hän olisi voinut sanoa, että "Mies pelastuu työntekemisen kautta...".  Näiden vaikeiden ja kivuliaiden tehtävien kautta löytyykin siunaus.  




Pelastus ei ole vain asia, jonka hoidamme kerralla pois päiväjärjestyksestä.  Uuden Testamentin mukaan siihen liittyy myös teot.  Paavali kehoittaa filippiläisiä: "Ahkeroikaaa...että pelastuisitte" (Fil 2:12).  Pelastukseen polku lastenkasvatuksessa löytyy kaikille naisille, kun me pysymme uskossa,  rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.  Ilman näissä pysymistä ei lasten maailmaan saattamisessa ja heidän kasvattamisessaan ole mitään pyhittävää tekijää.  Maailmassa on tuhansia naisia, jotka jumalattomina kasvattavat lapsensa.  Mutta jos olen halukas pysymään uskossa, rakkaudessa, pyhityksessä ja siveydessä,  olen tekemässä pelastavaa työtä itseni kohdalla.  Olen sallimassa Jumalan muutostyön hengellisessä elämässäni.  

Avioon astuttuaan moni huomaa, että ei olekaan se kiva ja antelias ja ystävällinen olento, joksi itseään on koko elämänsä ajan luullut.  Aviopuoliso ei olekaan aina ihastunut käytökseeni tai sanoihini, mutta hän on aikuinen.  Hän osaa antaa minulle tilaa ja aikaa.  Lapsi ei osaa.  Minulla ei ole tilaa eikä aikaa ja niinpä olen vastakkain syvälle juurtuneen itsekkyyteni kanssa kymmeniä kertoja päivässä.  En saa nukkua, en saa syödä, en saa lukea, en saa käydä suihkussa, en saa puhua puhelimessa ilman, että jonkun toiseen tarpeet eivät keskeyttäisi omia suunnitelmiani jatkuvasti.  Mitä tämä nostattaa esiin sydämestäni?  Voin sanoa, että olen oppinut omasta vajavaisuudestani suuria oppitunteja äitiyden myötä.  Huomaan, kuinka itsekeskeinen olen, kun lapset tarvitsevat huomiotani ja apuani.  Olen kärsimätön ja kiukustun.  Tällaisissa hetkissä minulla on valinta: haluanko todella kasvaa pyhityksessä vai haluanko elää elämääni omien halujeni mukaan?   Valintoja saan tehdä useita kertoja tunnissa päivässä.  Ne ovat uskon valintoja.  Uskonko todella, tässä lastenkasvatuksen myllyssä, ne monet asiat, jotta ennen niin helposti huuliltani sujahtivat?  Ja uskonko lapseni Jumalan käsiin tässä pahassa maailmassa, epävarmassa tulevaisuudessa?  

Ihan niinkuin mikä muu hyvä työ tahansa, jumalallinen lastenkasvattaminen on syvän uskon esilletuomista.  Tämä usko näkyy tekoina.  Jumalan sisimmässä tekemä työ on nyt julkista ja kaikille näkyvissä olevaa.   

Martha Hartogilla on jakeesta vielä samankaltainen, mutta kuitenkin erilainen tulkinta.  Asia, josta nainen pelastuu on hänen opiskelujensa tuloksen mukaan edellisissä jakeissa mainittu auktoriteettin ottaminen seurakunnassa.  Muistin virkistämiseksi tässä ovat edeltävät jakeet:  
8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Lainaus hänen artikkelistaan:

Kristitty nainen "pelastuu"  tai  "vapautuu" seurakunnassa auktoriteetin ottamisen synniltä (tarkemmin, miehen opettamiselta), jos hän on uskollinen Jumalan hänelle antamassa lapsensynnyttämisen ja -kasvattamisen roolissaan.  Sen lisäksi, hänen asemansa Jumalan kokonaisvaltaisessa pelastussuunnitelmassa (johon viitattu 1 Moos 3), "säilyy" tämän roolin kautta.  Paavali valitsi lastensynnyttämisen, koska se mainitaan 1 Moos 3:ssa, ja koska painotus oli väärissä opettajissa, jotka vähättelivät avioliittoa ja naisen äidillistä roolia.  ...  Äitiyden kautta tulevalla vapautumisella on ehto: jumalallinen luonne.  Vaikka tämä paikka käsittelee naisen seurakuntaelämää, uskollisuus äitiydelle vaikuttaa hänen koko elämäänsä.  

Nainen siis vapautuu kiusaukselta hakeutua auktoriteettiasemaan miesten suhteen seurakunnan keskellä keskittymällä hoitamaan ja kasvattamaan lapsensa hyvin.  Näin Jumalan Sana eroaa jyrkästi kulttuurimme asenteesta, joka on hyvin vähättelevä äidin roolin suhteen.  Naisia oikein ajetaan saavuttamaan merkitystä työn kautta ja luomaan uraa ja hakeutumaan korkeisiin asemiin.   Lapset ehtii joku muukin hoitamaan.  Jumala kutsuu kristittyjä naisia kasvattamaan jumalallisia lapsia.  Onko tämä vähäpätöinen ja merkityksetön tehtävä?

Anderson myöntää artikkelinsa lopussa, että tämä käsky naisille pelastamaan itsensä sitoutumalla äitiyden ja kodinhoidon työhön on vaikea pala nieltäväksi.  Mutta se on kääritty kauniiseen muistutukseen siitä, miten vaikuttavaa voi olla jumalallinen äitiys.  Timoteus, nuori mies, jonka Paavali oli ikäänkuin adoptoinut omaksi pojakseen uskossa (1 Tim 1:2), oli seurakunnan paimenena tehtävässä, jonka vaikutukset ylsivät vuosisatojen päähän.  Timoteus oli perinyt uskonsa kahdelta naiselta; isoäidiltään Looikselta ja äidiltään Eunikelta.  Timoteuksen kreikkalainen isä (Apt. 16:1) ei ollut tässä perheessä uskon välittäjä.  Sen tekivät uskolliset äidit, jotka kasvattivat poikansa tuntemaan Jumalan, jotka muovasivat hänen luonnettaan ja valmistivat hänet sydäntään vastaanottamaan evankeliumin.

Uskovaisesta äidistä moni aikuinen lapsi kiittää Jumalaa.



Lähteet:

Douglas Moo: What Does It Mean Not to Teach or Have Authority Over Men? 1 Timothy 2:11-15, kirjassa Recovering Biblical Manhood & Womanhood, A Response to Evangelical Feminism.  Toim. John Piper ja Wayne Grudem

Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament For the English Reader Vol II

D. Guthrie ja J.A. Motyer (toim.):  The New Bible Commentary

The NIV StudyBible

Hannah Anderson: Faith and Babies: Reflections on 1 Timothy 2:15
Martha Hartog: Mothers Saved in Childbearing? Part 1
Martha Hartog: Mothers Saved in Childbearing? Part 2
Wendy Alsup: Women Saved Through Childbearing?!
John Piper: How Are Women Saved Through Childbearing?
Mary Kassian: Women, Typology, and 1 Timothy 2:15
Tim Challies: Saved Through Childbearing?

Artikkeleiden kommenteista voi myös löytää lisävaloa asiaan tai sitten vain bensaa liekkeihin.



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
Newborn Baby Sleeping by papaija2008
Mother Running With Children by photostock

3.12.2014

Lastensynnyttäminen pelastaa?


Lähestymme juhlaa, jossa pääasia on lapsen syntyminen.  Niinpä siihen sopii mukavasti tämän seuraavan jakeen ihmetteleminen.  Käytän sanaa ihmetteleminen ihan tarkoituksella, sillä tämä on todella ihmetystä herättävä jae.  Ehkä kaikkein vaikein jae selittää Raamatussa, mutta ei anneta sen hidastaa meitä!  Ja tämä liittyy vahvasti blogini teemaan eli Raamatusta löytyvien nais-jakeiden opiskelemiseen, joten koen ihan velvollisuudekseni kaivautua tämän kohdan sanomaan syvemmin:

Mutta hän (nainen) on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.  1 Tim 2:15. 

Mitä tämä voi tarkoittaa?

Aivan ensimmäinen potkureaktio tähän on se, että pelastusta ei voi ansaita millään teoilla, ei edes lastensynnyttämisellä.  Pelastus saadaan yksin uskon kautta.  Jos joku opettaa, että vaakakuppia voi painavoittaa lasten synnyttämisellä, jätä tällaiset opettajat.  Ei ole olemassa mitään vaakakuppia.  On vain armo ja usko, joka pelastaa.  Tämä ei siis voi olla pelastuskysymys.  Eihän?

Toinen reaktio on peruuttaa vähän ja katsella jakeen yhteyksiä: mitä Paavali on kirjoittanut Timoteukselle juuri ennen tätä jaetta?  Entä mikä on yleisesti koko Timoteuskirjeen päämäärä?  Raamatun jakeitahan ei yleensäkään pitäisi lukea irtonaisina mannalappuina, vaan yrittää mahdollisuuksien mukaan saada kokonaiskuva aiheesta.  Kirjailija Wendy Alsup, joka kirjoittaa myös blogia Practical Theology for Women, sanoo usein, että Raamattu on paras kommentaattori itsestään.  Tärkeät asiat ovat Raamatussa punaisena lankana ja yhtenäisesti selitettyinä ja Raamattu pitääkin tuntea Genesiksestä Ilmestyskirjaan.

Kolmanneksi haluan selvittää, että en ole teologi.  Olen opiskellut Raamattua joidenkin opintoviikkojen verran, mutta en ole suorittanut mitään tutkintoja.  En ole opiskellut kreikkaa.   Minua viisaammat ja lukeneemmat ja Jumalan Hengen opettajan lahjoilla varustamat ihmiset ovat käsitelleet tätä Raamatunpaikkaa ja siitä on siltikin olemassa monta eri selitystä.

Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisella naisella on kykyä ymmärtää Jumalan sanaa ja että meitä kehoitetaan opiskelemaan sitä.  "Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva."  San 18:15.  Jos osaat lukea ja sinulla on Raamattu, et voi olla kristitty nainen ja jättää tätä suurta kirjaa pölyttymään hyllyllesi.  Sinun täytyy lukea sitä ja kun et ymmärrä jotain kohtaa, etsit siitä tietoa kyselemällä ja lukemalla lisää.  Opetuslapsi tarkoittaa oppijaa.  Oppiminen ei lopu koskaan.   Näin olen siis toiminut tämän Timoteuskirjeen kohdalla.  Ja miksi se on täällä blogissa?  Kirjoitan, jotta oppisin.  Näin minä omaksun tietoa parhaiten, jäsentelen ajatuksiani selvimmin.  Tässä siis luento Timoteuskirjeen lastensynnyttämisen pelastustehtävästä itselleni.

Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle


Katsahdus Timoteuskirjeen sanomaan tuo selvyyttä aihepiiriin.  Timoteuskirjeet 1 ja 2 ovat Tiituskirjeen kera Uuden Testamentin pastoraalikirjeitä;  ne on kirjoitettu paikallisten seurakuntien pastoreille.  Kirjeissä toistuu kolme pääaihetta: väärä opetus, ohjeet seurakunnan hallintoon ja uskollisuus seurakunnan perinteisiin oppeihin.   Koska Paavali käyttää kirjeissä itsestään virallista titteliä "apostoli", voidaan päätellä, että pastoraalikirjeet eivät ole vain yksityisiä kirjeitä, vaan hän odotti Timoteuksen ja Tiituksen lukevan ne myös seurakunnilleen.  

Paavali kehoitti Timoteusta jäämään Efesoon "...käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloiin, jotka pikemminkin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan nytkin." 

Paavali toivoi pääsevänsä vierailemaan Efesoon, mutta summaa kirjeen tarkoituksen: "Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän, että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus." (3:14-15). 

Paavali kirjoittaa ohjeita koskien seurakunnan paikallisia johtajia, heidän tehtäviään ja pätevyysvaatimuksiaan sekä seurakuntakuriin liittyvistä asioista.  Kun Paavali lähetti nämä ohjeet, hän tarkoitti että ei vain Timoteuksen henkilökohtaisesti pitäisi tietää miten käyttäytyä, vaan myös jokaisen seurakunnan jäsenen tulisi tietää, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on totuuden perustus ja pylväs.

Kirje loppuu sanoihin: "Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet."


Väärä oppi


On tärkeää ymmärtää, että Paavali kiinnittää merkittävän vähän huomiota siihen, millaista tämä seurakunnan keskellä julistettu väärä opetus oli, olettaen Timoteuksen olevan hyvin tietoinen asiasta.  Vääristä opettajista löytyy seuraavia huomioita (lähde 1):

  1. Väärät opettajat kylvivät erimielisyyttä ja antoivat vähäpätöisten asioiden vallata ajatuksensa. 
  2. Väärät opettajat painottivat askeettisuuden merkitystä hengellisyyden tavoittelemisessa.  He opettivat pidättäytymään tietyistä ruoista, avioliitosta ja luultavasti seksistä yleensäkin.  He ehkä myös korostivat fyysisen harjoittelun merkitystä hengellisyydessä.  
  3. Väärät opettajat olivat saneet monet naiset kääntymään ja seuraamaan heidän oppiaan.  
  4. Väärät opettajat kehoittivat naisia hylkäämään ns. perinteiset naiselliset tehtävät ja suosivat tasa-arvoista lähestymistapaa naisten ja miesten roolisuhteisiin.  Tätä ajatusta ei löydä suoraan tekstistä, mutta sitä tukevat seuraavat ajatukset:  Ensinnäkin rohkaisu pidättäytymään avioliitosta, joka oli osa väärää oppia, todennäköisesti sisälsi myös muuta perinteisten naisten roolien mustamaalausta.  Toiseksi, jakeessa 5:14 Paavalin ohjeet nuorille leskille "Tahdon, että...menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa..." eli perinteisten naisten tehtävien hoitaminen ovat annettu, koska "muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa." (5:15).  Koska Paavali nimittää vääriä opettajia riivaajiksi (4:1), on todennäköistä, että saatanan seuraaminen on väärien opettajien seuraamista ja että he opettivat päinvastaista mitä Paavali jakeessa 5:14. Kolmanneksi Efeson seurakunnan väärien opettajien esiintulo kuulostaa samalta kuin ensimmäisen Korinttolaiskirjeen ongelmat.  Lyhyesti, mm. avioliitto, seksi ja naisten sopivat roolit olivat sielläkin aiheina.  Ehkä ongelman juuressa oli se uskomus, että Kristuksen seuraajat olivat jo ylennetty hengellisyyksiin, joten avioliitto, nais/mies-erot, syöminen ja seksi eivät ole enää relevantteja.  Onhan tähän mahdollista saada tukea Paavalin omista kirjoituksista siitä, että Jumala on meidät "yhdessä hänen kanssaan herättänyt...ja asettanut taivaallisiin" ja että Kristuksessa "ei ole miestä eikä naista".  Korinttolaiskirjeessä ja pastoraalikirjeissä Paavali tasapainottaa asiaa selkeyttämällä luomisjärjestystä ja sen tärkeyttä miesten ja naisten roolierojen suhteen.  Niinpä on mahdollista, että seurakunnan kokoontumiseen liittyvät jakeet liittyvät väärien opettajien vastustamiseen.  

Ohjeita seurakunnalle


Sitten jakeisiin, jotka kokonaisuutena edeltävät tätä lastensynnyttämisjaetta:

8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.
11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. 

Jakeet 8-11 liittyvät miesten ja naisten käyttäytymiseen seurakunnan kokoontumisissa.  Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että ulkoisesti muillekin näkyvät ja kuuluvat asiat (rukoukset, ulkonäkö) kumpuavat esiin sydämen asenteista.   Huomioi se, että naisen odotetaan oppivan (Oppikoon, jae 11) eli Paavali ei kiellä sitä, etteikö nainen kykenisi täysin oppimaan ja omaksumaan jumalallisia totuuksia.  

Jakeessa 12 on monta mahdollisuutta naiselle kyseenalaistaa Paavalin sanoja.  Tarkoittiko Paavali ettei salli (epitrepo) opettamista tällä tietyllä historian hetkellä, Efeson seurakunnan tietyssä tilanteessa vuonna 63-65 jKr vai onko se jatkuva kielto?  Mitä opettaminen (didaskein) tarkoittaa?  Miksi vaimo ei saa opettaa tai liittyykö tämä oman miehen opettamiseen vai yleisesti miesten (andros) opettamiseen?  Miksi ei saa vallita eli olla auktoriteettiasemassa (authentein)?  Liittyvätkö opettaminen ja auktoriteettiasema yhteen ('enkä että' oude)?  Onko tämä vain aviopuolisoiden välinen rooliodotus vai kaikkien miesten ja naisten välille annettu sääntö (gyne ja aner)? Näitä kysymyksiä en käy tässä postauksessa käsittelemään, herättelen vain mielenkiintoa asioita kohtaan!

Jakeissa 13-14 tyypilliseen rabbiiniseen tapaan Paavali perustelee ohjeensa luomiskertomuksella (ennen syntiinlankeemusta) ja syntiinlankeemuskertomuksella.  Tässäkin on aineksia kokonaiseen omaan postaukseen, mutta kirjoitan niistä nyt vain sen verran kun on tarpeen ymmärtääkseen tätä aiheena olevaa jaetta.

Jae 15 päättää luvun 2.  Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.  1 Tim 2:15. 


Lastensynnyttäminen ja pelastus


Mitä tarkoittaa "Mutta hän on pelastuva..."?  Kreikan sana sozo, 'pelastus', esiintyy useissa tarkoituksissa.  Sanaa sozo on käytetty parantumisen yhteydessä eli pelastumista sairaudelta ja kuolemalta (Mark 5:34), haaksirikosta pelastumisesta (Ap.t. 27:20) ja pelastumista väärään oppiin kietoutumisesta (1 Tim 4:16).  Paavalin teksteissä sana sozo on aina viitannut pelastukseen teologisessa mielessä, joten on epätodennäköistä että se tässä tarkottaisi fyysistä pelastumista lastensynnyttämisen vaaroilta.  Ovathan monet jumalalliset naiset menehtyneet lastensynnytyksessä.  Myöskin jakeen toinen osa yhdistyy luonnollisesti hengelliseen pelastukseen vaatimuksenaan usko, rakkaus, pyhitys ja siveys.

Mutta tässä kohdassa Paavali puhuu jo uskossa oleville naisille, joten kyseessä ei ole pelastus siinä mielessä, että syntinen laittaa toivonsa Jeesukseen, pelastuu synnistä ja tulee Jumalan lapseksi.  Paavali puhuu uskossa, rakkaudessa, pyhityksessä ja siveydessä pysymisestä.

Lastensynnyttäminen pelastavana tekijänä on myös haastava, koska onhan monia naisia, jotka eivät synnytä lapsia.  Naisten pelastusta ei siis voi sitoa asiaan, joka ei ehkä koskaan materialisoidu joidenkin naisten elämässä.

Jotkut vanhat tekstintulkinnat selittävät jakeen tarkoittavan Jeesuksen Kristuksen syntymää.  Nainen siis pelastuisi Messiaan syntymän seurauksena (Marian kautta).  Viittaus on Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmanteen lukuun, jossa syntiinlankeemuksen jälkeen annetaan ensimmäinen profetia Kristuksesta:  naisen siemen polkee rikki käärmeen pään.  Täyttymys tälle profetialle tuli Kristuksen syntymässä.  Tämä tulkinta ei ole kuitenkaan mielekäs tässä kontekstissa.  Ja eivätkö miehet samalla lailla pelastu, jos sanan tarkoitus tässä olisi Kristuslapsen syntymä?

Kristuksen syntymästä ei myöskään käytetä missään tätä sanaa teknogonia (tähän pohdintaan liittyy myös monen kreikan kielen oppineen tulkinta sanan artikkelista: onko se yksikössä vai monikossa) vaan tämä sana löytyy ainoastaan 1 Tim 5:14, jossa puhutaan ihan tavallisesti lasten synnyttämisestä.

Jotkut selittävät viittauksen Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan ja Eevaan.  Siispä jae tarkoittasi sitä, että Eevassa itsessään on maailman ja hänen oman pelastuksensa välineet.

Joku on selittänyt jakeen tarkoittavan, että nainen pelastuu väärältä opetukselta, joka on laajemminkin aiheena Paavalin kirjeessä.

Vielä joku voi ymmärtää sanan "hän" edustavan Efeson seurakunnan naisia.  Eli ei puhuta Eevan pelastuksesta vaan Efeson seurakunnan "naisen" pelastuksesta.  Hän edustaa kaikkia kristittyjä naisia, jotka osoittavat uskoa, rakkautta, pyhyyttä ja siveyttä (itsehillintää, kirjoitin sanojen erosta täällä).

Kun useat tahot ovat runsain mitoin keskustelleet jakeen yksityiskohdista kuten kreikan sanoista, yksikön ja monikon artikkeleista, synekdokeesta, typologiasta ja alluusioista, yleinen mielipide näyttää olevan, että jae ei opeta pelastuksen saapuvan synnytysopin, fyysisen synnyttämisen kautta.

No mitä se sitten tarkoittaa?

Jatkan pohdintoja seuraavassa postauksessa, koska tämäkin on jo yli 1500 sanaa!

Nyt minua kiinnostaa miten sinä tulkitset tätä jaetta!  Oletko kuullut siitä opetusta?  Oletko kenties opiskellut sitä kreikan kielellä?  Kerro meille muillekin ajatuksiasi!



Lähteet:  

Douglas Moo: What Does It Mean Not to Teach or Have Authority Over Men? 1 Timothy 2:11-15, kirjassa Recovering Biblical Manhood & Womanhood, A Response to Evangelical Feminism.  Toim. John Piper ja Wayne Grudem

Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament For the English Reader Vol II

D. Guthrie ja J.A. Motyer (toim.):  The New Bible Commentary

The NIV StudyBible

Hannah Anderson: Faith and Babies: Reflections on 1 Timothy 2:15
Martha Hartog: Mothers Saved in Childbearing? Part 1
Martha Hartog: Mothers Saved in Childbearing? Part 2
Wendy Alsup: Women Saved Through Childbearing?!
John Piper: How Are Women Saved Through Childbearing?
Mary Kassian: Women, Typology, and 1 Timothy 2:15
Tim Challies: Saved Through Childbearing?

Artikkeleiden kommenteista voi myös löytää lisävaloa asiaan tai sitten vain bensaa liekkeihin.

Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
Husband And Pregnant Wife by David Castillo Dominici

24.11.2014

Reaktioita




Oletko joskus huomannut reagoivasi johonkin tilanteeseen yllättävän voimakkaasti?  Tai torjutko tietynlaiset ihmiset vain muutamien eleiden, ilmeiden tai tapojen vuoksi?  Vältteletkö tietynlaisia tapahtumia?  Nouseeko sisältäsi tunteita, joiden olemassaolosta et ollut tietoinen, kun joudut haasteelliseen tilanteeseen?

Joskus villin 90-luvun aikaan Suomessakin vaikutti ns. Toronton herätys tai Toronton siunaus.  Sille ominaista olivat ylistyslaulut, "vapautunut" käytös, eloisat rukoushetket ja hallitsematon nauru.  Katselin itse hieman vierastaen tällaista käyttäytymistä ylistyskokouksissa ja nuortenleireillä, joissa sitä myös esiintyi.  En itse osannut kaivata maassa kierien nauramista, vaikka se Pyhän Hengen täyteyttä olisikin.  Voisihan Henki minut näin täyttää vaikka olisin yksin kotona, ajattelin enkä mennyt rukousjonoihin. Toronton siunauksen myötä seurakunnassamme tapahtui jakaantumista ja osa lähti lopullisesti omille teilleen, ryhminä tai yksin.  Katselin silloin aika nuorena tätä aikuisten tukkanuottasilla olemista ja minussa heräsi reaktio.

Reaktioni oli, että jos Pyhän Hengen täyteys ja oppi Hänestä on tällaista, en halua olla missään tekemisissä Pyhän Hengen kanssa.  Niinpä jonkin aikaa Toronton siunauksen pyyhkäistyä seurakuntamme läpi kovetin sydämeni opetukselle, Raamatunpaikoille ja lauluille, joissa oli Pyhä Henki aiheena.  En halunnut kuulla Hänestä mitään.

Oliko reaktioni oikea?

Minulle se oli tapa suojautua joltakin, jonka olin kokenut epämukavaksi, vieraaksi, jopa uhkaavaksi ja jonka huonoja hedelmiä olin nähnyt.

Taustalla oli kuitenkin paljon hyviä kokemuksia Pyhän Hengen toiminnasta, täyteydestä ja lahjoista.  Omien vanhempien terve suhtautuminen varmasti auttoi paljon, vaikka kaveripiiristä osa olikin innoissaan torontolaisesta vapautumisesta.  En siis lopullisesti sulkenut Henkeä pulloon.  Tänä päivänä ymmärrän Pyhän Hengen kauneuden ja tarpeellisuuden elämässäni.

*** *** ***

Mieheni osti itselleen kirjan, jossa kerrottiin Suomen historiasta.  Eräs termi herätti kysymyksiä: herraviha.  Suomessa  esiintyy tietynlaista herravihaa, jolla on juurensa historiassa.  Epäluuloinen kyräily ja halveksiva uhmaaminen kohdistuvat keheen vain, joka on korkeammassa asemassa  ja oppinut.  Olipa se sitten papisto, aatelisto, ruotsalaiset, poliitikot, valtio, työnantaja... Niskavillat ovat pystyssä esivaltaa kohtaan.

Olen tavannut ihmisiä, joilla on hyvin voimakkaita reaktioita johtajuuteen.  Johtajia ei kuunnella, kunnioiteta eikä todellakaan heidän suosituksiaan noudateta.  Usein tällaisen henkilön taustalla on auktoriteettiaseman väärinkäyttöä seurakunnassa.  Heillä on kokemusta johtajista, jotka eivät ole harjoittaneet Jeesuksen näyttämää palvelevaa johtajuutta.  Johtajuus on ollut alistamista, oman aseman pönkittämistä ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä.  Heidän johdettavina olleet ovat kärsineet henkisesti ja viimein paenneet pois.

Reaktiona on, että jos johtajuus on kontrollointia, toisten alistamista ja aseman väärinkäyttöä, johtajuus ajatusmallina torjutaan.  Luodaan maailmankuva, jossa ei ole johtajia - tai kaikki ovat johtajia.  Ketään ei tarvitse kuunnella eikä seurata, koska johtajan asema ei merkitse mitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa suojata itsensä tulevaisuuden väärinkäytöksiltä.  "Ikinä enää en ole niin tyhmä, että annan jonkun toisen käskytellä itseäni vastoin tahtoani!".  On nähty vain huonot hedelmät.  Johtajuus, kaikenlainen johtajuus torjutaan.

Mutta samalla missataan se raamatullinen periaate, että johtajuus on jumalallinen ja hyvä asia, jonka tehtävänä on suojella, palvella ja auttaa toisia kasvamaan täyteen potentiaaliinsa.  Johtaja on vastuussa tehtävästään toisille ihmisille sekä viime kädessä Jumalalle.  Raamatullisessa johtajuusmallissa kukaan ei voi johtaa umpiossa, jossa ei koskaan voi kysellä tai haastaa tai jossa johtaja olisi kaiken kritiikin yläpuolella.

Pakenemisen ja torjumisen seurauksena ihminen voi olla kerta kaikkiaan rokotettu johtajuuden käsitettä vastaan.  Mutta pinnan alla kytee.  Usein tällaisesta tilanteesta lähtiessä asioista ei ole voitu puhua, omia tunteita ei ole voinut jakaa eikä väärinkäyttäjää saada vastuuseen teoistaan.  Kun kaikki tämä on jouduttu painamaan villasella, se näkyy voimakkaina reaktioina, yllättävinä purkauksina tilanteissa, jotka muistuttavat entisistä kokemuksista.  Huonon johtajuuden aiheuttamia haavoja ei ole puhdistettu eivätkä ne ole saaneet mahdollisuutta paranemisprosessiin vaan ne muodostavat piilotetun märkäpesäkkeen.  On kipua, joka kalvaa jatkuvasti, on kosketusherkkyyttä, joka välttelee auktoriteettejä.

Toisaalta, jos väärinkäytetty pääsee näkemään käytännön tervettä johtajuutta ja ymmärtää palvelevan johtajuuden merkityksen, hänellä on mahdollisuus jälleen uskaltaa asettautua jonkun toisen johtajuuden alle.  Palvelevan johtajapaimenen alaisuudessa voivat susien viiltämät haavat parantua ja tervehtyä.  Mutta tätä ei voi tapahtua, jos märkäpesäkettä ei löydetä, puhkaista ja tulehtunutta massaa puhdisteta pois.  Jos haavat ovat sisällä, tarvitaan sisäistä parantumista.  Sekin toimenpide sattuu, mutta on paljon parempi vaihtoehto kuin antaa haavan muhia vuosia.

Jäljelle jäävät arvet muistuttavat menneestä, mutta eivät dominoi tulehtuneesti koko ruumiin toimintaa.      

On mahdollisuus ymmärtää johtajuuden kauneus ja tarpeellisuus elämässään.


*** *** ***


Myötätuntoni on suuri niitä naisia kohtaan, jotka ovat kasvaneet hyvin ahdistavan naisrooliodotuksen alla.  Usein he ovat hiljaa kokemuksistaan, mutta joskus rakastavan ilmapiirin luodessa tilaa kipeillekin tunteille nämä kokemukset ja itku nousevat esiin.  Kokemuksissa voi olla elämä,  jossa naisille tuntuu oleman enemmän kieltoja ja käskyjä.  Elämä, jossa naisten mahdottomien asioiden lista on pitkä, mutta miesten mahdollisuudet ovat loputtomia.

Jos oma äiti tai muu tärkeä nainen elämässä on ollut pettynyt ja masentunut ja tyytymätön elämässään, osuudessaan ja rooleissaan, on luonnollista, että omalle kohdalle haetaan jotain muuta.  Entä jos oma isä tai muu tärkeä mies elämässä on vähätellyt, alistanut, dominoinut, pahoinpidellyt tai hyväksikäyttänyt elämänsä naisia?  Tai viljellyt puheessaan nainen vaietkoon seurakunnassa ja nainen oppikoon hiljaisuudessa ja vaimo alistukoon miehelleen-kaltaisia lauseita kuuntelematta ja ymmärtämättä naisen aitoja kysymyksiä.

Jos lapsuudenkodin tai kotiseurakunnan nais-ja miesmalleissa on ollut lakihenkiset mallit, voi vastareaktiona olla täysi kapina kaikenlaisia määräyksiä ja käskyjä kohtaan, joissa kohteena on naiset.  Jos omat unelmat on täytynyt haudata "siksi kun olet tyttö", se ei ole pikkujuttu.

Reaktiona voi olla kaiken sellaisen opetuksen hylkääminen, jossa naiselle olisi erilaisia käskyjä tai ohjeita kuin miehille.  On vaikea vastaanottaa ajatusta, että Jumalan luomakunnassa naisen ja miehen tarina olisi erilainen.  Sydän kovetetaan sellaisia opetuksia vastaan, että tulisi olla alamainen miehelleen tai pitää lapsia ja kotiansa elämänsä keskipisteessä.  Nainen voi jopa tukahduttaa ominaisuuksiansa, joita pidetään 'naisellisina' ja korostaa piirteitänsä, joita pidetään 'maskuliinisina'.

Raamatun lukemisessa mennään niin pitkälle, että jopa kielletään Paavalin koskaan kirjoittaneenkaan erityisiä nais-jakeita.  Sen on täytynyt olla joku muu.  Selitetään nämä jakeet ovat aika-ja kulttuurisidonnaisiksi sekä kielletään niiden sovellus nykyaikaan.

Moni sanelee selvät säännöt parisuhteelle ennen kuin uskaltautuvat tahtomaan.  Toiset kulkevat seurakunnasta toiseen hakien väljiä vesiä, joilla ei ahdista.  Jotkut pelkäävät vanhemmuutta; ihmisen ja uskon mallin välittämistä avuttomalle lapselle.  Kun tässä juuri ja juuri itse selvitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa pitää kiinni oikeudestaan tehdä elämässään ja erityisesti ihmissuhteissaan mitä itse kokee hyväksi.  On nähty lakihenkisen mallin kivikovat säännöt ja ne taakat, joita naisten hartioille on laskettu.  Reaktio suojelee itseä toisten odotuksilta, joihin ei pysty vastaamaan.  Sydämen suojamuuri pysäyttää tukahduttavat sanat.

Mutta suojamuuri pysäyttää myös Jumalan rakastavan tahdon naisen kohdalle.  Sinut on luotu naiseksi.  Se on erilainen osa kuin miehellä.  Se on kaunis ja hyvä asia.  Maailma tarvitsee naisia, jotka eivät pelkää olla naisia.  Jotka eivät pelkää sanapareja naisen asema, naisen roolit, naisen vastuu, vaan näkevät niissä naisen mahdollisuudet!

Jollei nainen näe millaista on todellinen naiseus ja todellinen miehisyys, uskaltaako hän antautua olemaan nainen?  Uskaltautuuko hän rakastamaan omaa naisellisuuttaan ja miehen miehisyyttä?  Uskaltaako hän nähdä naisille Raamatussa annettua mahdollisuutta olla vahva apu, ezer, jossa roolimallina eivät ole kynnysmatot tai värittömät, mauttomat ja hajuttomat nutturapäät, vaan Jumala itse.

Jos seurakunnan johto ei arvosta naisten apua tai ei kunnioita sitä asemaa, jonka Jumala on naisille antanut miesten elämässä, he tekevät suurta hallaa koko laumalleen.  Se ei tarkoita sitä, etteikö naisia pidä opettaa, ihan niinkuin miehiäkin, käyttäytymään evankeliumin arvon mukaisesti ja antamaan kielensä ja mielensä hallintavallan Pyhälle Hengelle.  Mutta naisten huomiotta jättäminen ja vaientaminen ja pyhäkoululuokkiin sulkeminen ei ole jumalallinen malli seurakuntaperheelle.

Jumalan kutsu naisille on auttaa, pelastaa, puolustaa, lohduttaa, tukea, suojella, Hänen oman esimerkkinsä mukaan.  Hänen jalanjäljissään voi löytyä se totuus, että naiseus ja miehisyys eroineen ja yhtäläisyyksineen ovat kauniita ja tarpeellisia asioita elämässä.


*** *** ***

Tunnistatko sisimmästäsi asiat ja aiheet, joissa olet haavoittunut?  Erilaisia reaktioita ja purkauksia varmasti jokainen kokee elämänsä aikana.  Ei ole olemassa täydellisen kokonaista ihmistä.  Kaikkia meitä on sivaltanut synti.  Joskus haavat tuo toisten väärinteot, joskus omat väärät valinnat, aina paholaisen innokkaasti auttaessa.  Tärkeää on oppia tunnistamaan alueet, joilla reagoimme ja kaivaa esiin reaktion juuri: mitä valheita olen uskonut elämässäni?  Kun tämän kaiken luovuttaa Jeesuksen käsiin, voi Totuuden nimessä kokea parantumisen ja eheytymisen.

Oikea opetus aiheesta eli terve oppi tuo totuuden esiin.  Hyvät roolimallit, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan tuovat toivoa meille muillekin.  Viisaat vierelläkulkijat voivat opastaa todellisen avun luo.  Jumalan antamat elämänohjeet ovat kauniita ja tarpeellisia vielä tänäkin päivänä.



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
"Shouting Young Lady" by imagerymajestic

3.11.2014

3 parasta

Meinasin ensin säästää tämän postauksen vuoden loppuun.  Aion nimittäin hehkuttaa tämän vuoden aikana lukemieni kirjojen joukosta kolmen kärkijoukkoa ja vuotta on sentään vielä jäljellä.  Mutta enpä usko, että ehdin tai löydän näin vaikuttavia kirjoja enää tämän kahden viimeisen kuukauden aikana.  Tai no, jos ehdin ja löydän, niin päivitetään sitten tuloksia!   Nämä kirjat eivät ole mitään uutuuskirjoja.  Syistä tai toisista ne ovat vain jääneet minulta aiemmin huomiotta.  Ne kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen niin, että olen pureskellut niiden sanomaa pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin.

Harvinaista minulle on se, että kaikki kolme kirjaa luin Kindle-versiona.  Olen yleensä kirjojen suhteen perinteinen eli paperikirja viehättää.  Hyvät kirjat ostetaan omaan hyllyyn ja niitä pitää saada selailla ja laavata helposti käsin.  En oikein tykkää noista e-kirjoista juuri sen vuoksi, että selaaminen ja jo luetun hyvän kohdan uudelleen löytäminen on niin vaikeaa.  Ja ei saa kirjahyllyynkään esille näitä.  Kirjahyllyhän on lukutoukan käyntikortti, niistä on mukava saada kuvaa lukijasta ja yleensä vilkuilen kirjahyllyt läpi kun käyn kylässä.

No, virtuaalisessa kirjahyllyssä nämä kirjat on kuitenkin hyvin esillä.

1.  Cain, Susan: Quiet - The Power of Introverts in a World That Cannot Stop Talking.


quietbookiconlarge Quiet: The Power of Introverts in a World That Cant Stop TalkingSuomeksi ilmestynyt vuona 2012 nimellä  Hiljaiset: Introverttien manifesti. Helsinki:Avain.

Heti kun näin tämän kirjan otsikon ja lukaisin siitä muutaman arvion, ostin sen ja vietin jokaisen vapaan hetken kirjaa lukien.  Kuten olen joskus jo sanonut, olen introvertti.  Introvertti saa energiaa yksinolosta ja toisten kanssa seurusteleminen vie sitä.  Ekstrovertit toisaalta saavat energiaa muiden ihmisten kanssa olemisesta.  Introvertit ovat hiljaisempia, ajattelevat ennenkuin puhuvat, harkitsevat päätöksiä tehdessä ja nauttivat yksinolosta.  Ekstrovertit nauttivat ihmispaljoudesta, huomion keskipisteenä olemisesta, ovat spontaaneja  ja puhuvat ja nauravat kovalla äänellä.  Introvertit ovat syvällisten keskustelujen tähtiä ja ekstrovertit viihdyttävät hauskoilla puheillaan ja esiintymiskyvyillään juhlissa.  Introverttien sivuilla olevan testin mukaan olen 16/20-pistein introvertti.

Kirjan anteja olivat erityisesti:
  • Introverttien voima ja vaikutusvalta on erilaista kuin äänekkäiden extroverttien.  Se ei ole kuitenkaan huonompaa - itse asiassa introverttien ominaisuudet ovat usein valtavia vahvuuksia työelämässä ja rikastuttavaia ystävyyssuhteissa.  Maailman kuuluisimpien introverttien joukossa on useita menestyjiä, säveltäjiä, johtajia, keksijöitä ja luovia ihmisiä.  Hiljaisuudessa on hedelmällinen maaperä ja rauhan ilmapiirissä on aikaa luoda, ajatella, tutkia ja tehdä.  Tarvitsemme molempia ihmistyyppejä.   
  • Oppilaitokset eivät välttämättä ymmärrä, että on ihan ookoo, jos lapsi on hiljainen, vetäytyy eikä tykkää ryhmätöistä.  Esiintymiseen ja tiimityöhön painottuva malli ei ole vastaus kaikkiin maailman ongelmiin.  Miten antaa introverttioppilaille tilaisuus loistaa luokassa ilman, että heitä pakotetaan olemaan ekstroverttejä?   
  • Työpaikkojen avoimet mallit ja kaiken yhdessä tekeminen ryöstävät introverteilta juuri sen, mitä he tarvitsevat tehdäkseen työnsä hvyin: rauhaa, hiljaisuutta, aikaa, tilaa.  
  • Introvertti-vauvat regoivat ympäristön ärsykkeisiin itkemällä.  Ekstroverttivauvat ovat rauhallisempia vilkkaassa ympäristössä.  

Vaikka kirja on sekulaarikirjailijalta (juutalaisen rabbin lapsenlapsi kylläkin), sieltä löytyy luku, jossa arvioidaan nykyajan seurakuntien ja kirkkojen antia introverttien näkökulmasta.  Kun luin suomalaisten kirja-blogien arvosteluja Cainin kirjasta, ei yksikään heistä maininut tätä lukua.  Kirjailija vieraili jättiseurakunnan kampuksella ja osallistui Jumalanpalvelukseen.  Hän pohtii, miltä seurakunnan yhteinen kokoontuminen tuntuu introvertista kun jokainen Jumalanpalveluksen osa sisältää kommunikaatiota.  Vieressä istuvia tervehditään, kätellen ja itsensä esitellen.  Pakko harrastaa small talkia.  Laulujen aikana seisotaan ja nostetaan kädet ilmaan.  Rukouksia luetaan yhdessä ääneen.  Saarnakin kuulosti bisnespuheelta ja tilaisuuden loputtua introvertti kristitty pakenee kahvitteluja kotiinsa toipumaan liiallisesta virikkeellisyydestä.

Tämä osio oli minusta erityisen mielenkiintoinen.  Minusta on ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin ja olla aktiivinen Jumalanpalveluksessa.  Mutta rehellisesti kun mietin tapoja, joilla ylistän Jumalaa ja milloin koen olevani Häntä erityisen lähellä, ne ovat usein yksin vietettyjä hetkiä tai sellaisia Jumalanpalveluksia, joissa saa vain olla ja vastaanottaa.  Jumalanpalvelukset, joissa on hiljaisuutta ja aikaa mietiskelyyn ja joissa ei keskitytä kanssapalvojiin vaan Jumalaan, antavat varmasti enemmän mahdollisuuksia Pyhän kokemiseen introverteille.  Tämä jakso auttoi minua myös ymmärtämään paremmin ystäviä, jotka ovat vieläkin introvertimpiä kuin minä ja jotka saapuvat aina vähän myöhässä kokouksiin ja kiiruhtavat sieltä ensimmäisinä pois.  Me emme voi laittaa yhtä tapaa palvella Jumalaa kaikille malliksi, koska olemme niin kovin erilaisia. 

Kirjassa mainittiin myös suomalaiset yhtenä maailman introverteimpänä kansana.  Siellä oli myös suomalaisvitsi:  "Mistä tietää, että suomalainen tykkää sinusta?"  "Kun hän alkaa tuijottaa sinun kenkiäsi omiensa sijasta."  Hah hah.  

Mutta tässä on pohdittavaa tämän ajan suomalaiskristikunnalle.  Hiljainen, syvällinen ja harkittu usko ja sen esiintuominen on ominaisempaa introverteille, joita Suomestakin "muutama" löytyy.  Villit ja vapaat ylistystanssit ja äänekäs, jopa viihteellinen tilaisuus ei tarkoita sitä, että nyt ollaan jotenkin hengellisempiä tai aidompia.  Voisiko olla jopa niin, että tietyt kirkkokunnat houkuttelevat introvertteja puoleensa juuri tällaisella meluvapaalla Jumalan palvelemisella?    

Kirjan lukemisen jälkeen aloin miettimään, että nyt pitää perustaa tukiverkko introverteille äideille!  Kun lapsiakin on vähän enemmän, alkaa oma rauha ja hiljaisuus olla kortilla.  Pelastakaa introvertit äidit - rauhaa ja hiljaisuutta!  Tätäkin postausta naputtelen lukkojen takana ja kerroin miehelle, että nyt "en ole kotona". 



Suom. Sekasyöjän pulma: neljän aterian luonnonhistoria.  

Onko tämä kirja ilmestynyt suomeksi?  Muita Pollanin kirjoja on julkaissut Jyväskylä: Atena.   

Tartuin tähän kirjaan (siis e-readeriin) miehen painostuksesta.  "Sun pitäisi lukea tämä kirja!"  Ja aina se siteerasi jotain, jota oli tästä kirjasta lukenut ja suositteli sitä kaikille.  Perherauhan säilyttämiseksi vihdoin vuotta myöhemmin luin Pollanin mielenkiintoisen kirjan siitä, mistä se ruoka jota meidän päivällispöydässä tarjoillaan, oikein tulee.  Kirja alkaa sanoilla "Mitä syötäisiin?"  ja  kirja on pitkä ja suhteellisen osallistuva vastaus tähän yksinkertaiselta vaikuttavaan kysymykseen.  Pollan toki kirjoittaa amerikkalaisesta mallista, mutta en enää koskaan ajattele samoin ruokakaupan tarjonnasta meille ruokaa valikoidessani.  

Miksi kirja teki minuun vaikutuksen?   Olen aina ollut luonnon- ja eläintensuojelutyyppiä.  Lapsuudenkodin pesuainekaapin seinässä on vieläkin kirjoittamani, nyt jo haalistunut lista ekopesuaineista, joissa ei ole luonnolle haitallisia aineosia.   Halusin rakentaa pihalle luonnollisen kivimuurin, koska se tarjoaisi kodin monille puutarhaa rikastuttaville ötököille (ja se viehätti myös esteettisesti).  Kettutytöksi en kuitenkaan alkanut/alkaisi, koska siihen liittyy rikolliset toimet.  Luonnon-ja eläintensuojelu kumpuaa minulle Genesiksen toisen luvun sanoista, joissa Jumala antaa ihmisille tehtävän viljellä ja varjella.  Kaipauksenani on hyvinvointi; luonnon, eläinten ja niiden myötä myös ihmisen hyvinvointi.  Sillä jos luonto ja eläimet eivät voi hyvin, ihminen ei voi hyvin.  Pollan on tehnyt samoja havaintoja: meidän hyvinvointimme on hyvin voimakkaasti sidoksissa ruoan eli eläinten ja kasvien, hyvinvointiin.  

Pollan kirjoittaa välillä hyvin filosofisestikin ruoasta ja sen matkasta pellolta ruokapöytään.  Hän kuvailee jenkkilän ruokakulttuuria ja ruoantuotantojärjestelmää vertaamalla teollista ruoantuotantoa, orgaanista ruoantuotantoa, esiteollisia omavaraisia viljelysmenetelmiä hyödyntävää pientilatuotantoa sekä metsästäjä-keräilijäkulttuuria.  Näillä ruoantuotannon osilla on meihin ja ympäristöön hyvin suuria vaikutuksia.  Niinpä kirjan pääsanoma ei olekaan ruoka itsessään, vaan se mikä on vialla maan hallituksessa, liiketaloudessa, poliitiikassa ja muissa tahoissa, joissa tehdään päätöksiä ruokatalouden suhteen.   

Kirjan ensimmäisessä osassa (Industrial) kirjailija vierailee teollisen ruoan alkulähteillä: valtion tukemilla maatalouden tehopelloilla tarkkailemassa maissintuotantoa, eläinten ruokintapisteissä selvittämässä lihakarjan vointia ja syö teollista ruokaa eli nauttii perheensä kanssa McDonaldsin pika-ateriat autossa.  

Toisessa osassa (Pastoral) keskitytään pientilalta löytyviin ruokiin.  Hän viettää viikon Joel Salatin-nimisen maanviljelijän tilalla osallistuen tilan töihin perheen kanssa ja kuvailee maatilan mallia nerokkaaksi.  Eläinten annetaan elää miten ne on tarkoitettu: nautakarja syö pelloilla ruohoa (teollisessa mallissa naudat lihotetaan sisätiloissa ylituotetulla, halvalla maissilla, joka ei kuitenkaan sovi niiden ruoaksi, joten eläimiä lääkitään systemaattisesti, jotta ne kestäisivät maissin), kanat rapsuttelevat pelloilta ruokaa ja tuottavat uskomattoman maistuvia munia (vrt. häkkikanalan kalpeat ja vetiset munat sekä broilerien jalostaminen niin, että ne eivät pysy itse pystyssä, koska rintapalat painavat liikaa) ja siat saavat temmeltää tapojensa mukaan onnellisena ja pitää saparonsa (joka suurlaitoksissa leikataan pois etteivät liian aikaisin emakosta vieroitetut siat purisi toisiaan saparoista) ennenkuin päätyvät ruoaksi.  

Viljelijä Salatin kieltäytyy myymästä tuotteitaan lähipaikkoja kauemmaksi.  Lähellä tuotettu ruoka, jonka lyhyitä ketjuja kuluttajat pääsevät halutessaan tarkkailemaan, on kaikille parempi vaihtoehto.

Tässä jaksossa Pollan purkaa sanan "orgaaninen" myyttiä.  Onko orgaaninen parempaa?  Parempaa kenelle?  Missä sen hyöty piilee?  Nykyään myös orgaaninen ruoka on usein teollisesti tuotettua.  Ja vaikka onkin kiva, että Argentiina, Hollanti tai Israel ei enää tuhoa maitaan lannotteilla ja kemikaaleilla, onko orgaanisen ruoan rahtaamisessa maailman ympäri mitään järkeä (ellet ole öljyntuottomaa, niin ei ole)?   

Pollen valmistaa kirjan toisen aterian orgaanisista aineksista ja kolmannen aterian Salatinin tilalta lähtöisin olevasta lähiruoasta.  Hän puhuu tutkimuksista, jotka todistavat sen, että luonnonmukaisesti kasvaneet eläimet ja vihannekset eivät vain maistu paremmilta vaan ovat myös parempia vitamiinien ja hivenaineiden lähteitä.  Miksiköhän meidän täytyy nykyään syödä omega-3-kapseleita?  

Kolmannessa osassa (Personal)  Pollan metsästää villisian ja kerää sieniä ja valmistaa ruoan aineksista, jotka on itse joko metsästänyt, kerännyt tai kasvattanut.  Menussa on edustaja jokaisesta kasvikunnasta, eläinkunnasta ja sienistä (joka onkin aika mielenkiintoinen kasvi, Pollen kirjoittaa siitä kymmeniä sivuja!) sekä syötävistä mineraaleista (suola).  Ruoka on sesonginmukaista ja tuoretta.   

Pollenin viihdyttävän, asiantuntevan ja hyvin kirjoitetun kirjan luettuani tulen jälleen siihen tulokseen, että kun yritämme olla mahdollisimman tehokkaita, tuotteliaita ja säästää rahaa, saamme aikaan vain stressiä ja pahoinvointia.  Eläinten ja ihmisten.  Kun luonnonmukainen pienviljely tehdään mahdottomaksi, on pakko laittaa massiiviset pellot ja navetat...mutta kuka niitä jaksaa käsivoimin tai perheen kesken hoitaa?  Koneita ja tehtaita ja pian onkin ruoka täysin teollistettua tavaraa.  Tämä vaikuttaa myös ruokaketjun huipulle eli ihmiseen.

Aloin myös miettimään ruokapolitiikkaa.  Mikä on se Suomessa valtion tukema ruoka, jota pursuaa joka tuutista?  Yhdysvalloissa se on maissi, mutta en edes tiedä miten Suomen maataloussektori toimii?  Kenellä on rahaa, kenellä päätösvaltaa?  Kotimaisten maataloustukien vastaanottajia ei kerrota,  EU-tukien vastaanottajat ovat julkista tietoa.  Päästetäänkö tavallista kansaa näkemään teurastamojen ja häkkikanaloiden totuutta?  Miksi meillä on niin paljon laktoosi-intoleranssia?  Miksi ruoantuotannossa ensimmäisenä ajatellaan ruokakauppojen, ei kuluttajien tarpeita?  

Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei tee mieli syödä pakastekanaa ja päätin muuttaa maalle maatilan emännäksi (joka oli toiveammattini lapsena).  Mies toppuuttelee, mutta onhan se itsekin kasvanut pientilalla, jossa lapsetkin näkivät mistä liha tulee, kun isoisän härkä teurastettiin pellonreunassa.  Mitäs suositteli tätä kirjaa!  Olen nyt suositellut tätä itsekin oikealle ja vasemmalle ja lukenut netistä lampaidenkasvattajien elämästä.


3.  Dr.  Larry Crabb: Fully Alive - A Biblical Vision of Gender That Frees Men and Women to Live Beyond Stereotypes


Tämä kirja pysyy blogini aihepiirissä aiheenaan naiseus ja miehisyys ja miten ylittää naiseuden ja miehisyyden stereotyypit.  Kokeneen kristityn psykologin ja terapeutin käsissä aiheet ovat saaneet erityistä syvyyttä.  Dr. Crabb kertoo, että hän ei halua hypätä komplementaristien ja egalitaristien väittelyyn naisen ja miehen asemasta yhteiskunnassa ja seurakunnassa, vaan hän halusi ajatuksen kanssa selvittää mitä Jumala oikein tarkoitti, kun hän loi naisen feminiiniseksi ja miehen maskuliiniseksi.  Hän sanoo, että ymmärtääksemme miksi Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi meidän täytyy tarkastella miehisyyttä ja naiseutta muultakin kuin avioliiton ja lisääntymisen kannalta. Jokainen sinkku voi olla täydellisen naisellinen tai miehekäs.  Miten?
Fully Alive: A Biblical Vision of Gender That Frees Men and Women to Live Beyond Stereotypes  -     By: Dr. Larry Crabb

"Mikä tekee naisesta syvästi feminiinisen tavalla, joka paljastaa jotain ihmeellisen ainutlaatuista siitä, miten Jumala on vuorovaikutuksessa toisiin henkilöihin?  Onko tämä uusi kysymys?  Herättääkö se mielenkiintosi?  Näetkö sinä, nainen, itsesi feminiinisenä?  Milloin?  Miksi?"

Dr. Crabb aloittaa alusta ja käy läpi Genesiksessä ihmisistä käytetyt hepreankieliset sanat adam, ishishahneqebah ja zakar.  Miksi näin monta sanaa?  Missä vaiheessa nämä sanat otettiin käyttöön?  Mitä ne tarkoittavat?  Mitä ominaisuuksia ne tuovat esiin ihmisistä, miehistä, naisista?

Jos Jumala on luonut ihmiset kuvakseen (image), meidän täytyy ymmärtää kuka Jumala on ja kysyä: "Miten naiset kuvastavat Jumalaa ja miten miehet kuvastavat Jumalaa?"  Jumala on kolmiyhteinen ja kolminaisuuden persoonat suhtautuvat toisiinsa tietyillä tavoilla.

Neqebah (jota käytetään naisesta) tarkoittaa henkilöä, joka on avoin vastaanottamaan, jolla  on kutsuva tapa suhtautua toiseen ihmiseen.  Zakar (jota käytetään miehestä) tarkoittaa henkilöä, joka muistaa tai huomaa jotain tärkeää ja tekee sen.  Dr. Crabbin mukaan se, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin on ydinkysymys, ei se, että saanko minä tehdä jotain ja mikä minun roolini on.  Tuoko nainen - mitä vain hän sitten tekeekään - tuoko hän esille Jumalan kutsuvaa, vastaanottavaa luonnetta?  Ja mies, tuoko hän esille päivittäisissä ihmissuhteissaan Jumalan liikkuvaa, näkevää ja tekevää luonnetta?

Minulla kesti aika monta lukua ennenkuin ymmärsin, mitä nämä "kutsuvat" ja "liikkuvat" luonteenpiirteet oikein tarkoittivat.  Ehkä negatiivien kautta ymmärsin ne parhaiten.  Naisellinen nainen ei kontrolloi eikä pelkää jäävänsä näkymättömäksi.  "Hän suhtautuu toisiin ihmisin kutsuvasti, ei kontrolloivasti; rohkeasti muttei puolustelevasti; ja vapaasti, ei itseään suojellen."

Samoin maskuliininen mies ei passiivisesti seuraa vierestä kun tilanne, joka vaatii väliintuloa, kehittyy.  Hän ei myöskään ota aggressiivista, pomottelevaa asemaa ja alista muita.  Hän liikkuu lempeästi ja tarkoituksenmukaisesti tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Fully Alive-kirjalla on paljon annettavaa niille, jotka haluavat selvittää sukupuoliasioiden alkuperäisen järjestyksen ja merkityksen, ei vain asettaa lakeja ja säädöksiä ja ei-saa - listoja toisilleen.  Dr. Crabb käy läpi mitä tarkoittaa alistuminen, selittää sex ja gender-sanojen eron, paljastaa naisten ja miesten suurimmat pelot,  kuvailee, miten kielenkäytön synnit tekevät suurta hallaa ihmissuhteissamme ja rohkaisee meitä aloittamaan matkan kohti jumalallista naisellisuutta ja miehisyyttä.  Hän myös haluaa käyttää sanan "rooli" tilalla sanaa "mahdollisuus".  Ei enää naisten rooleja ja miesten rooleja, vaan naisten mahdollisuuksia ja miesten mahdollisuuksia.  Tykkään tästä!

Istuin kerran tämän kirjan lukemisen jälkeen iltaa erään ystävän kanssa.  Hän kertoi vaikeista hetkistään elämässään, kuinka hän oli joutunut petetyksi ja huijatuksi hyvin suurissa asioissa, ihmissuhteissa.  Hänen elämäänsä seuranneena tulen vihaiseksi siitä, miten kurjasti ihmiset voivat kohdella toisiaan, pilata toisen elämän omien itsekkäiden tarpeidensa vuoksi.   Kuuntelin, kuinka hän nyt miettii, että on parempi sulkea sydämensä, koska ei enää pysty elämään näin suurten pettymysten ja haavojen kanssa.  Että olisi parempi, kun ei odota mitään toisilta eikä luota enää ihmisiin, ihmisyyteen.

Hän ei ole itse kristitty ja tunsin häntä kohtaan hyvin suurta myötätuntoa.  En minäkään jaksaisi ilman Kristuksen apua.  En osaisi olla naisellinen nainen, vaan sulkisin sydämeni, suojelisin sisintäni.  En jaksaisi kutsua ihmisiä yhteyteen, en pystyisi avaamaan paikkaa, jossa ei kilpailla eikä vertailla.  En osaisi rohkaista toisia kasvamaan jumalisuudessa, ei minulla olisi mitään, millä ruokkia toista elämää.  Voimani menisivät itsestäni huolehtimiseen, itseni suojelemiseen.

Kristittynä naisena minulla on mahdollisuus kasvaa ja muuttua.  En ole sidottu entisiin tapoihin toimia ja olla ihmissuhteissa.  Kristuksen vuoksi voin jättää itse-keskeisyyden ja tulla muut-keskeiseksi.  Niin ettei tarvitse elää elämää vain omat tarpeet mielessä, vaan pystyy vapaasti huolehtimaan toisten tarpeista.

Ja ehkä suurin ihme kaikista, pystyn oman naisellisuuteni kautta tuomaan ilmi Jumalan kauneutta ja ihmellisyyttä, ihan niinkuin jumalalliset, miehekkäät miehet voivat tuoda esiin Jumalan kauneutta ja ihmeellisyyttä.  Tällaisista täydellisesti elossa olevista ihme-naisista ja ihme-miehistä on maailmassa pula.    

~~~

Millaisia kirjoja olet lukenut tänä vuonna?  Jäikö joku kirjoista erityisesti puhuttelemaan sinua?  Oletko lukenut joitain näistä kirjoista?  

30.10.2014

Sananlaskuja lapsen kanssa





Tapasin kerran erään ihmisen, joka kertoi harrastuksekseen sananlaskut.  Aika mielenkiintoista, eikö?  Mietin, että olikohan hänellä mielessä Vanhan Testamentin Sananlaskut vai ihan kaikenlaisten viisauksien keräileminen.  Tykkään itse keräillä sanontoja ja viisauksia ja mieleen ovat jääneet useat Sananlaskut, koska ne nyt vain ovat niin naseva tapa tuoda esiin jokin totuus.  Raamatun sananlaskut ovat myös paljon arkisuomen puheessa.  Kuulostaako tutulta seuraavat sanonnat:


Mene laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. (6:6)
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä (9:10)
Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä (10:26) 
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla (11:22).  
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta (17:5) 

Sananlaskujen tarkoitus on moniosainen:  Ne antavat kyvyn oppia ja soveltaa Herran pelkoa elämään, antavat taitoja elämiseen (menestyksekkääseen elämiseen) luonnollisen järjestyksen ja Jumalan sanan alueilla,  viisauden ja opetuksen tunteminen, ne antavat opetusta taidollisessa käyttäytymisessä, vanhurskaudessa, oikeudessa ja vilpittömyydessä, auttavat yksinkertaisia ymmärtämään, auttavat nuoria tiedossa ja taidollisuudessa, lisäävät opin ja ymmärryksen hankkimista, auttavat ymmärtämään sananlaskuja, vertauksia, viisaita sanontoja ja arvoituksia sekä oppimaan Herran pelon. (1:2-7).   

Sananlaskujen tietäminen siis rikastuttaa elämää tosi paljon.  Ei vain sen tarjoaman viisauden vuoksi, vaan sen kieli on myös monipuolista ja kaunista luettavaa.  Olen jo pitkään miettinyt, miten aloittaa tämän kirjan opiskelu lasten kanssa.  Haluan siis nimenomaan käydä tätä Vanhan Testamentin viisauskirjallisuutta läpi heidän kanssaan.  Inspiraation tähän olen saanut jo vuosia sitten, kun luin perheistä, jotka lukevat joka päivä yhden luvun Sananlaskujen kirjasta, jossa on kätevästi 31 lukua.  Haeskelin meille sopivaa opiskelumallia lukien läpi useita tapoja, joita perheillä on ja viimein olen päätynyt sellaiseen tapaan, joka sopii meidän perheelle tällä hetkellä parhaiten.

Kerron tässä nyt teillekin, jos siellä on perheitä, joille tämä tapa voi sopia.  Istumme yhdessä lukemaan päivän luvun.  Isommilla lapsilla on omat Raamatut, joista he seuraavat tekstiä.  Pienemmät istuvat ja harjoittelevat kuuntelemisen jaloa taitoa.  Luen luvun ääneen itse, koska luvut ovat aika pitkiä ja niiden kieli on rikasta.  Lapset kuuntelevat ja luvun lukemisen jälkeen aloitamme keskustelun.  Nostan luvusta esiin kaksi tai kolme jaetta.  Valitsen ne lasten ikään ja elämäntilanteeseen sopien.  Luen jakeet ääneen tai lapset lukevat ne ääneen ja kyselen lapsilta mitä se heidän mielestään tarkoittaa.  Etsimme sananlaskulle selitystä ja sitten keksin niiden teeman mukaan meidän elämästä esimerkkejä.  Lapset keksivät myös mielellään esimerkkejä sananlaskuihin, ja vaikka ne eivät aina ihan nappiin osukaan, saa siitä hyvän tuntuman siitä, miten asia on ymmärretty.  

Tämä kaikkien yhdessä viettämä aika on noin 15-20 minuuttia ja sen jälkeen lapset usein haluavat piirtää asiaan liittyvän kuvan, mikä sopii minulle.  Emme opettele tässä vaiheessa jakeita ulkoa, mutta se voisi olla seuraava askel.  Itselleni ne jäävät aika nopeasti mieleen ja kertailen niitä sitten lastenkin kanssa, mutta mitenkään systemaattisesti me ei olla niitä opeteltu ulkoa.  

Voit antaa lasten etsiä joka luvusta Sananlaskujen kirjan teemoja.  Niitä lukiessa nimittäin tulee tutuksi usein toistuvat aiheet eli teemat kuten viisaus ja hulluus, ahkeruus ja laiskuus, rehellisyys ja petos, saituus ja anteliaisuus, oikeus ja vääryys, vanhurskas ja jumalaton jne.  Ajattelin ottaa tämän teemankäsittelyn esille vähän myöhemmin, kun olemme päässeet pidemmälle Sananlaskujen kirjan lukemisessa.  Ajatuksenani on kirjoittaa paperille teemat otsikoiksi ja kerätä sinne löytämiämme jakeita.  Olen joskus jopa miettinyt, että miksi niitä ei ole alunperin jo jaoteltu aihepiirien mukaan, niin että tiettyjen jakeiden löytäminen olisi helpompaa, mutta tässä on varmasti joku viisaampi ollut niitä kirjoittamassa ( :) Sananlaskujen kirjoittaja kuningas Salomon oli viisaudessaan niin suuri, ettei ole tänäkään päivänä löydetty vertaista)


Ahkera muurahainen

Isommilla lapsilla on vielä lisätehtävä Sananlaskujen parissa.

Tein erään mallin mukaan lukuraporttisivun.  Annan sen isommille lapsille heidän henkilökohtaiseen Sananlaskujen kirjan opiskeluun.  He valitsevat päivämäärän mukaisen luvun ja lukevat sen itsenäisesti.  Sitten he vastaavat seuraaviin kysymyksiin:  

Kopioi jae, joka kiinnitti huomiosi:
Kirjoita kahdella lauseella, mitä tämä jae sinun mielestäsi tarkoittaa:
Mikä on yksi tapa, jolla voit soveltaa tätä jaetta elämääsi:
Lopussa on tila, jonne he saavat piirtää sananlaskuun liittyvän kuvan.  

Vastauksista löytyy aivan ihania havaintoja ja tarkkoja huomioita.  Ja nautin siitä, kun saan selittää lapselle jaetta ja etsiä esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtäämään sen tarkoituksen.  Esimerkiksi keskustelin pitkään tästä jakeesta lapsen kanssa:  

Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään (29:6).  

Miten sinä selittäisit sen koululaiselle?  

Tässä on lisää ideoita, miten pitää Sananlaskut esillä kodissa.  Osa näistä toimivat hyvin silloin, kun lapset jo osaavat useita sananlaskuja: 

  • Lue yksi sananlasku ennen yhteistä ateriaa ja keskustelkaa näistä yhdessä.
  • Piirrä kuva sananlaskusta, kirjoita luku ja jae sen alle ja laita se esille näkyvään paikkaan. 
  • Parin etsiminen: kirjoita sananlaskun alku siniselle paperille ja toinen osa punaiselle paperille. Valmista 10-20 paria.  Levitä kortit lattialle tai pöydälle, valitse yksi sinisistä ja yritä löytää sen pari punaisista.  Kun lapset ovat oppineet jakeet, voit tehdä siitä muistipelin!  
  • Tehkää vuoronperään sananlaskusta draamaesitys tai näytelmä ja antakaa muiden arvata mikä sananlasku on kyseessä.  Nuoremmat arvaavat lukuja, vanhemmilta voi vaatia jakeen tietämistä. 
  • Tuo sananlasku eloon tekemällä Leegoista, Play Mobilen osista, nukeista, pehmoleluista tai muista leluista siitä kohtaus.  Arvuuttele lapsia mikä sananlasku on kyseessä.
  • Tee oma Sananlaskujen kirja.  Ota valokuvia perheenjäsenistä tai leluista esittämässä sananlaskua.   Joihinkin voit tarvita useamman valokuvan.  Tee näistä digikuvakirja ja tulosta se valokuvapalveluliikkeissä.  Lukekaa kirjaa kotona.  Kirjan voi tehdä myös lasten piirrustuksista: skannaa piirrustukset ja tee niistä elektroninen kirja.    
  • Opetelkaa Sananlaskuja ulkoa.  Opetelkaa jaksoja tai kokonaisia lukuja tai valitkaa jakeita tietyn teeman ympäriltä.  Kirjoita sananlasku esim. jääkaapin oveen pestävällä tussilla ja poista siitä sana joka päivä, samalla kun opettelette sitä ulkoa.  Muista, viisaus on kultaa ja hopeaa arvokkaampaa.  Tämä on haastava muistitehtävä, ja lapset voivat ansaita sillä sopivan palkinnon.  
  • Valitse teema ja lue ääneen yksi luku Sananlaskuista.  Lapset nostavat käden ylös sitä mukaan kun kuulevat teemaan liittyviä jakeita.  Kirjoita jokainen teemajae ylös ja kerää kokoelma jakeita eri teemoista.  
  • Keksikää tarinoita (kirjoittamalla tai kertomalla), jotka kuvastavat Sananlaskujen totuuksia.  Kerro tarinoita lapsillesi nukkumaanmenoaikaan, kun olette autossa tai kun teette jotain kotityötä yhdessä.  Rohkaise lapsia keksimään omia kertomuksia ja kertomaan niitä, tai pyydä heitä kirjoittamaan ja piirtämään kertomuksia, joita he voivat lukea toisille.  
  • Leiki Sananlaskun täydentämistä.  Lue Sananlaskun osa ja katso kuka muistaa toisen osan.  
  • Kirjoita sananlaskun alku peiliin tussilla, ja kilpailkaa kuka saa kirjoitettua siihen lopun ensimmäisenä.  Tämä henkilö voi sitten kirjoittaa seuraavan sananlaskun alun peiliin. 
  • Arvuuttele toisia kertomalla ajattelevasi sananlaskua jonkun teeman alla, esim. laiskuus.  Kuka löytää siihen liittyvän sananlaskun ensimmäisenä?  
  • Leikkikää Sananlaskujen kirjassa esiintyviä ihmisiä.  Esim. "Olen kuin ovi, joka kääntyilee saranoillaan" vihjeenä laiskurista.  Muut arvaavat millaista henkilöä esität.  
  • Löydätkö Sananlaskuihin liittyvää musiikkia? Osaisitko säveltää oman?  Onko valmiita lauluja, joiden säveliin sananlaskuja voisi laittaa?  
  • Kehitelkää oma Sananlaskujen lautapeli.  Sen voi tehdä tunnetun pelilaudan mallin mukaan ja voitte oppia paljon jo silloin kun kehittelette pelin yhdessä.  
Olen tyytyväinen siitä, että olen vihdoin aloittanut Sananlaskujen kirjan lasten kanssa!  Näissä viisauksissa on niin paljon opittavaa, että emme varmaan saa ikinä kaluttua puhtaaksi koko kirjaa.  Niinhän se taitaa olla muidenkin Raamatun kirjojen kanssa.  Eikun aarteita etsimään!  



Ideoita Sananlaskujen opetteluun

Muurahaiskuva:
Free Digital Photos
Toa55

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...