Jouluun kuuluu muutenkin perinteet. Haluan koristella kotia aina jollakin uudella tavalla, mutta silti nostan vanhatkin koristeet esiin. Joululaatikoita avatessa mieleen tulvahtaa ihanat muistot meneiltä jouluilta. Ostin tuoreena aviovaimona kaksi virkattua enkeliä. Saimme lahjaksi anopilta lasten nimillä koristellut puiset joulukuusenkoristeet. Ostin joulumarkkinoilta ihanat helmistä tehdyt kuusenkoristeet. Lapsetkin rakastavat perinteitä ja kaivavat innokkaasti esiin muistamiaan joulutavaroita.
Teen joulunaikaan ruokia, jotka liittyvät vain tähän juhlaan. Osa juhla-ateriasta on hyvin perinteistä suomalaista, mutta haluamme tehdä myös aivan omia, meidän perheen perinteitä. Leivon yleensä joulupullaa, vaikka en ole pullaleipuri muuten. Mutta haluan myös lapsuudesta tuttua suklaapähkinäkakkua ja kiisseleitä tarjolle. Meillä jokaisella on jokin erityinen herkku, joka on osa jouluperinteitä.
Uskoon liittyy perinteet. Miten vietitte lapsuuden sunnuntait? Kuuluiko kesään ehdottomasti leirit? Joku tietty laulu tai virsi voi tuoda mukanaan muistot, tietty Raamatunpaikka jää elämään mieleen kun sen on hädän hetkellä rohkaisuksi saanut. Jumalanpalveluksien perinteet ovat rauhaisa muistutus siitä, että Jumala on sama eilen, tänään, iankaikkisesti.
Uskoon liittyy muistaminen. Adventtiaikana muistelemme Jumalan lupauksia ja Messiaan saapumista maailmaan. Iloinen, ihmeellinen saapuminen; enkelit, tähti, ylistys. Pääsiäisenä käymme läpi Jeesuksen elämän viimeistä viikkoa, hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Ehtoollisella muistelemme Jeesusta, Hänen kehoituksensa mukaan: "Tehkää tämä minun muistokseni". Muistamme mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme, miten Jumala on henkilökohtaisesti minua kohdannut.
Mutta miten käy, kun vanhuuden päivillä ei enää muista?
Anoppini sairastaa Alzheimerin tautia. Sitä ei voi pysäyttää eikä parantaa. Vuosi vuodelta ja nykyään jo kuukausi kuukaudelta hän muistaa vähemmän, haparoi enemmän, etsii sanoja, hakee muistoja. Hän on kristitty. Monet laulut ja Raamatunpaikat nousevat vielä helposti esiin ja hän on aina valmis rukoilemaan. Mutta muistaako hän lopulta enää uskoaankaan, elämänsä tärkeintä asiaa?
Miten me perheenä voimme olla vetämässä dementian pimeydestä Jumalan valkeuteen, muistamaan Hänen uskollisuuttaan, Hänen lupauksiaan, Hänen rakkauttaan? Miten voimme osoittaa rakkautta henkilölle, joka ei pysty enää kommunikoimaan tarpeitaan ja toiveitaan? Aika tulee näyttämään.
Jotkut Alzheimerin tautiin sairastuneet pitävät kiinni uskostaan ja jatkavat sen harjoittamista uskollisesti. Rukoukset, vierailut, lauluhetket, Jumalanpalvelukset... Vaikka mieli ei enää muista matkaa kirkosta kotiin, sielusta löytyy uskon rikkautta muillekin jaettavaksi. Toiset menettävät muistojen lahjan.
Eräs vanhusten psykologi ja paikallisen seurakuntansa vanhin, Dr. Benjamin Mast, kirjoitti vanhuksista, muistista ja uskosta kirjan. Se mitä hän näki työnsä kautta, sai hänet päättämään, että perinteet ovat tärkeitä. Muistiin Alzhemierin taudinkin jälkeen näyttivät jäävän emotionaaliset muistot, jotka ovat hyvin vahvasti, aikaisin elämässä opittuja asioita.
Sanoin aiemmin, että ihmisillä on suuri ongelma unohtamisen kanssa, eli uuden tiedon unohtaminen. Mutta muistissamme on osia, jotka ovat niin hyvin käytettyjä, niin tapoihin piintyneitä, että ne ovat osa niin kutsuttua proseduraalista muistia. Eli ei ole tavatonta, että näemme jonkun, vanhainkodin lukitulla muistiosastolla, olevan täysin tietämätön siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Mutta kun he kuulevat vanhan virren, jonka he tuntevat ja jota he rakastavat, he valaistuvat ja laulavat mukana jokaisen sanan. Se on kaunis kuva siitä, miten heillä on tämä virsi, tämä totuus, syvällä sisäistettynä ja he ovat voivat päästä siihen käsiksi, kun heitä johdatetaan sen ääreen.
Eli mitä ajattelen uskon harjoittamisesta, yksi näkökohta on siinä, millaisia rytmejä meillä on elämässämme uskon harjoittamisen suhteen - Kirjoitusten lukeminen, rukous, laulut, virret. Mutta myös, keitä meillä on elämässämme? On tärkeää antaa elämän tärkeille ihmisille tietoa näistä meidän tavoistamme, jotka ovat osa päivittäisiä kuvioitamme, joten jos minä liukuisin Alzheimerin tautiin, eivät vain nämä tavat olisi muodostuneet, mutta minulla olisi elämässäni ihmisiä, jotka ovat tietoisia tavoistani, ja he voisivat ohjata minua takaisin niihin, jos tarpeen.
Usein appi kertoo, että he viettävät anopin kanssa paljon aikaa muistoissa kulkemiseen. Heillä on ollut pitkä ja rikas elämä yhdessä. Yhteiset muistot lämmittävät, yhdessä koetut tapahtumat ilahduttavat vuosienkin jälkeen.
Haluan luoda muistoja, joissa vieraileminen tulee olemaan vuosien jälkeen lämmin ja herkkä tapahtuma. Haluan muistoja yhdessä mieheni kanssa. Haluan lisää yhteisiä kokemuksia, yhteisiä tapoja. Haluan, että elämäni kasvaa lujemmin yhteen hänen elämänsä kanssa.
Haluan luoda muistoja lapsille, elää elämää niin, että siitä jää mieleen hyvät muistot, turvallinen maaperä kasvuun. Kokemuksia perheen kesken, kaikki yhdessä. Toivon, että vanhempien lämmin yhteys saa olla auttamassa heitä suunnistamaan elämän merillä turvallisesti ja aina kotisatamaan löytäen.
Ennen kaikkea haluan noudattaa elämässäni tiettyjä perinteitä, päivittäisiä rutiineita, hyviä tapoja. Ei kai sitä turhaan sanota, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Haluan näin vielä suht nuorena pitää kiinni hyvistä uskon harjoituksista: rukoilen, luen Raamattua, laulan, kokoonnun yhteen muiden kanssa, palvelen lahjoillani. Elää elämääni niin, että kun riistuaan pois kaikki muu, kaikki "turha", jäljellä oleva kannattelee minua loppuun saakka. Että sumentuneen muistinkin keskellä mielen kirkas hetki tulee tärkeiden totuuksien äärellä.
Niinpä tässä juuri ennen joulua haluan keskittyä joulun todelliseen perintöön. Suurin lahja, jonka voin elämääni koskaan saada, saakoon olla joulussamme tänä vuonna kirkkaasti esillä. Perinteet olkoon sellaisia, joita mielelläni pidän elämäni jouluissa aina esillä.
Kun Joulu On-laulun viimeisen säkeistön sanoilla:
3. On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.
San. Alpo Noponen
"Nativity Set" by digidreamgrafix
"Elderly Woman On The Couch" by Ambro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!