Lastensynnyttäminen pelastaa osa 2

Ihmettelen seuraavaa jaetta:

Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.  1 Tim 2:15. 

Nämä ovat Paavalin sanoja ja hän puhuu (tietenkin) naisista.  

Kirjoitin viimeksi siitä, mitä nämä jakeet luultavasti eivät tarkoita:  että nainen pelastuisi tai varjeltuisi synnytyksen fyysisiltä vaaroilta,  nainen pelastuisi eli varjeltuisi kadotustuomiolta lapsen synnytettyään, tai nainen (Eeva) pelastuu, koska nainen (Maria) on synnyttänyt Jeesuksen, josta meillä on lupaus 1 Moos 3:15.

En myöskään usko siihen tulkintaan, että Paavali puhui nämä sanansa Efeson seurakunnan senhetkiseen tilanteeseen, jossa monet naiset olivat joutuneet väärien opettajien harhauttamaksi ja sen vuoksi heidän seurakunnassa opettamisen sijasta piti keskittyä äidillisiin tehtäviinsä.  Aion käsitellä tätä ajatusta laajemmin, kun seuraavan kerran kirjoitan 1 Tim 2:8-15 paikasta.  Uskon, että kun Paavali antoi nämä ohjeensa ja käskynsä, ne eivät ole sidottuja tiettyyn kulttuurin tai tiettyyn historian hetkeen, vaan ne ovat ikuisia totuuksia, jotka ovat voimassa vielä tänäkin päivänä.  Muutenhan voisi miltei minkä vain Raamatun käskyn selittää olleen Raamatun aikaisen kulttuurin keskelle annettuja eikä siten olevan enää tänä päivänä voimassa.

Olen siis tulossa siihen johtopäätökseen, että tämä paikka puhuu pelastuksesta hengellisessä mielessä, (mutta ei kadotustuomiosta pelastumisesta) ja että uskolla ja lastensynnyttämisellä on suuri yhteys kristityn naisen elämässä.  

Mitä on pelastus?  

Onko se vain yksi hetki historiassa, kun päätin uskoa Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön minun osaltani, kaduin syntejäni ja tulin Jumalan lapseksi?  

Olen sitä mieltä, että Raamatussa pelastus on tätä laajempi käsite.  

Pelastuin (lahjavanhurskaus, Room 3:24).  Pelastun koko ajan (pyhittäytyminen 1 Tess 4:7, Ef 2:10).  Tulen pelastumaan tästä maallisesta majastani (1 Kor 15:51-53).

Pelastus, uskoontulo on vain ensimmäinen askel tässä koko elämän kestävässä prosessissa.  Kun pelastuin synnin ja kuoleman vallasta, Jumala teki minut vanhurskaaksi (julisti minut syyttömäksi).  Mutta en muutu yhdessä yössä synnittömäksi ja Jumalaa kaikin tavoin miellyttäväksi ihmiseksi; kamppailen syntisten halujen ja synninteon kanssa päivittäin.  Silti tavoitteenani on koko elämälläni, kaikilla tavoillani tuoda kunniaa Jumalalle ja elää Hänelle mieliksi.  Jumala on kutsunut minut pyhitykseen, elämään pyhää elämää, mutta en ole pikapyhimys.  Pyhittäytyminen eli pyhäksi tulemisen prosessi kestää uskovan koko maanpäällisen elämän ajan.  

Pyhittäytymisen prosessi on Pyhän Hengen aikaansaamaa muutosta meidän elämässsämme.   Pyhä Henki tekee työtään minussa ja vuosien varrella, toivottavasti, muutun enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.  Olen kuullut monia vertauksia tästä prosessista: synnin juuria kaivetaan ylös, orpo oppii luottamaan lapsen tavoin Isän täydelliseen huolenpitoon, kivikkoinen maa muuttuu hedelmälliseksi pelloksi, villiintynyt puu karsitaan ja se tuottaa paljon hedelmää, kulkukoira oppii sylikoiran tavoille.  Se on kasvun prosessi.  

Tämän pyhitysprosessin aikana tulen osaksi tätä kreikan kielen sanaa teknogonia, joka ei tarkoita vain synnytyshetkeä, vaan kaikkea sitä, mikä liittyy lasten saamiseen ja vanhempana olemiseen.

Sinkut ja lapsettomat

Mitä tämä jae voi antaa niille naisille, jotka eivät ole naimisissa?  Jos jumalallinen naiseus on lastensaamista, mikä on sinkun osa?  Wendy Alsup toi esille muutamia ajatuksia lapsettomuudesta kirjoittaessaan tästä Raamatunpaikasta.  Hän oli aina ajatellut, että kristilliseen naiseutuun kuului avioliitto ja vanhemmuus.  Kun vaatekaappi alkoi täyttyä kaason mekoista, mutta hääpukua ei näyttänyt olevan tarve hankkia, esille nousi mm.  pelko siitä, että hän ei koskaan menisi naimisiin tai saisi lapsia.  Jumala pyhitti häntä näiden pelkojen kautta. 

Kun joutuu sanomaan hyvästit aviomiehelle tai lapsille, joita ei koskaan voi saada, se on hengellisesti suuri kamppailu, jopa uskoa järisyttävä tapahtuma.  Jumala voi käyttää tätä tilannetta paljastaakseen naisen sydämessä olevaa pelkoa ja väärää ajattelua ja epäuskoa.  Jumala voi käyttää lastensaannin kysymyksiä pyhitystyössään, koska nämä kysymykset ovat suuria naisen elämässä.  Suostunko prosessiin, uskallanko luottaa, olenko hyväksytty, vaikka osani olisi naimattomuus tai lapsettomuus?  Isoja kysymyksia ja ne vaikuttavat hengelliseen elämään.  

Tiedän monia naisia, joille lapsettomuuden kysymykset ovat hyvin ajankohtaisia ja kipeitä.  Eräs ystäväni on avoimesti jakanut kaikesta siitä pettymyksestä ja kysymyksistä, joita mahdollinen lapseton elämä nostaa hänen elämässään esiin.  Lapsensaantiin liittyvät asiat ovat olleet Jumalan mahdollisuuksia pyhittää häntä, vaikka hän ei olekaan äiti.  

Nainen Timoteuskirjeessä

Hannah Anderson huomioi kirjoituksessaan, että tätä jaetta käsittelevissä keskusteluissa yllättävän poissaolevaa on ollut ensimmäisen Timoteuskirjeen koko konteksti, erityisesti jakeet, joissa puhutaan oikeista leskistä (1 Tim 5:3-16).

1 Tim 2:9-10 puhuu siitä, miten naisen tulee kaunistaa itseään hyvillä teoilla.  Luvussa 5 Paavali luettelee näitä naisten hyviä tekoja:  lasten kasvatus, vieraanvaraisuus, pyhien jalkojen peseminen, ahdistettujen auttaminen ja kaiken hyvän tekemisen harrastaminen.

Anderson jatkaa huomioitaan:

Kyseessä on luultavasti vain se, ettei näe metsää puilta, mutta 1 Timoteus 2:9-15 ja 1 Timoteus 5:3-16 paikkojen yhteneväisyydet ovat varteenotettavia.  Molemmissa puhutaan jumalallisen naisen luonteenpiirteistä, molemmat viittaavat lastenkasvatukseen ja kodinhoidon rooleihin, molemmat varoittavat kielen väärinkäytöstä ja molemmissa varoitetaan Saatanan pettävästä luonteesta.  Ehkä Paavali tekee, mitä hän usein tekee yhdistäessään käytännön ohjeet (5:3-16) periaatteeseen, jonka hän on aiemmin asettanut (2:15).   Jos tämä on kyseessä, voimme oppia enemmän alkuperäisestä periaatteesta kun katsomme miten se otetaan käytäntöön.    

Kun verrataan näitä kahta ensimmäisen Timoteuskirjeen kohtaan, voidaan huomata, että viidennen luvun naispuoliset iäkkäät lesket ovat hengellisesti kypsiä, täynnä uskoa, rukouksessa pysyviä ja itsensä uhraavia.  He ovat pysyneet "uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä".  Nuoret lesket sen sijaan ovat himojensa johdettavissa, laiskistuvat, juoruileivat ja sekaantuvat toisten asioihin.  Paavali varoittaa ottamasta heitä seurakunnan avustuslistalle ja kehoittaa heitä tavoittelemaan perhe-elämää - naimisiin menoa, lasten saamista ja kodin hoitamista.  Kysy keneltä äidiltä vain, niin hän kertoo, että jos haluat hoitaa nämä alueet hyvin, ei sinulle jää paljoakaan joutoaikaa turhanpäiväisyyksiin.

Voiko uskoa yhdistää lastensynnyttämiseen?  Voiko naisen hengellistä tilaa yhdistää fyysiseen synnyttämiseen ja lasten hoitamiseen?  Paavali näyttää sanovan näiden jakeidensa kautta, että kyllä voi.

Jos nämä olisivat ainoat jakeet Raamatussa, jossa yhdistetään lastensaaminen ja usko, ehkä tämä tulkinta ei olisi niin varmalla pohjalla.  Mutta Anderson nostaa esiin useita esimerkkejä Vanhasta Testamentista, jossa usko näyttää liittyvän perhe-elämään:  Eeva, Saara, Rebekka, Raakel, Hanna ja jopa Jookebed, Mooseksen äiti.  Heidän kaikkien usko oli yhteydessä raskaaksi tulemiseen ja lasten kasvattamiseen.  

Paavali ei tässä varmastikaan huolehdi seurakunnan kutistumisesta, jos lisääntyminen vähenee.  Ei, vaan Paavali huolehtii siitä, että Saatana voi pettää nuoret naiset ja vetää heidät pois Kristuksesta.  Yksi tapa, jolla petos tulee esiin on se, että naiset suhtautuvat välinpitämättömästi ja laiminlyövät Jumalan naisille luottamaa tehtävää, lastensaamista ja kasvattamista.  Puhuuhan Paavali edellisisssä lauseissa miten Saatana petti Eevan, joten voidaan päätellä, että Paavalin päähuolenaihe on suojella naisia Saatanan tempuilta ja vahvistaa naisen välttämätöntä työtä uuden elämän synnyttäjänä.

Nykyaikana olemme niin imeneet itseemme maailman arvot, että tällaisesta puhuminenkin jo aiheuttaa närää: et sinä voi käskeä naisia naimisiin ja lasten tekoon!  Niin, olet oikeassa.  En minä voikaan.  Mutta Jumala näyttää arvostavan naisten kotona tehtäviä töitä: lastenhoitoa, lastenkasvatusta, kodin hoitoa, vieraanvaraisuutta, ahdistettujen auttamista ja toisten palvelemista hyvin korkealle.  

Naisen perinteiset tehtävät täyttävät jumalallisen työnkuvan merkit, eikö vain;  maailma pilkkaa niitä voimakkaasti, ne eivät käy ihmisten mieleen ja niiden mukaan toimiminen on kuin itsensä uhraamista. 

Kirous ja siunaus

Juuri ennen tätä ihmeellistä lausettaan Paavali on puhunut siitä, miten Eeva petettiin ja joutui rikkomukseen.  Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta voit lukea, miten tätä syntiinlankeemusta seurasi Jumalan antamat kiroukset, jotka naisella liittyvät raskauteen, synnytykseen ja aviomieheen ja miehellä työn tekemiseen.

Wuestin kreikan kielen eksegeesi tästä tekstistä selittää asian näin:

The penalty for transgression, so far as woman is concerned, was expressed in the words, 'I will greatly multiply thy sorrow and thy conception; in sorrow thou shalt bring forth children' (Gen 3:16).  But just as in the case of man, the world being as it is, the sentence has proved a blessing, so it is in the case of woman.  'In the sweat of thy face shalt thou eat bread' expresses man's necessity, duty, privilege, dignity.  If the necessity of work be a stumbling block, man can 'make it a stepping-stone'.  Nay, it is the only stepping-stone available to him.  If St. Paul's argument had led him to emphasize the man's part in the first transgression, he might have said, 'He shall be saved in his toil', his overcoming the obstacles of nature.    

Samoilla poluilla on myös John Piper, kun hän siteeraa 1800-luvulla vaikuttanutta Henry Alfordia. Jokainen synnyttänyt nainen tietää synnytyksen fyysisen hinnan.  Se on kivulias tapahtuma, vaikka se sujuisi miten hyvin ja se voi jättää pysyviä haavoja ja vaikeuksia naisen elämään.  Nämä olivat Jumalan antaman kirouksen hedelmiä.  Mutta Jumalan viimeinen sana naisille ei ole kirous, vaan toivo.  Jumalan suunnitelma naisia kohtaan ei ole tuho vaan pelastus.

Lauserakenne dia tes teknogonias eli lastensynnyttämisen kautta on täsmälleen sama kuin 1 Kor 3:15 "mutta hän itse on pelastuva , kuitenkin ikään kuin tulen läpi".   Mies sai kirouksen seurauksena tehdä työtä, jonka olisi pitänyt olla iloa ja tyydytystä tuova asia, vaivaa nähden ja otsa hiessä.  Samoin naiset saavat kirouksen seurauksena kärsiä vaivaa raskaudessa ja synnytyksessä, vaikka lasten saaminen olisi pitänyt olla iloa ja riemua tuottava asia.  Wuest sanookin, että jos Paavali olisi puhunut tässä miehille, hän olisi voinut sanoa, että "Mies pelastuu työntekemisen kautta...".  Näiden vaikeiden ja kivuliaiden tehtävien kautta löytyykin siunaus.  

Pelastus ei ole vain asia, jonka hoidamme kerralla pois päiväjärjestyksestä.  Uuden Testamentin mukaan siihen liittyy myös teot.  Paavali kehoittaa filippiläisiä: "Ahkeroikaaa...että pelastuisitte" (Fil 2:12).  Pelastukseen polku lastenkasvatuksessa löytyy kaikille naisille, kun me pysymme uskossa,  rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.  Ilman näissä pysymistä ei lasten maailmaan saattamisessa ja heidän kasvattamisessaan ole mitään pyhittävää tekijää.  Maailmassa on tuhansia naisia, jotka jumalattomina kasvattavat lapsensa.  Mutta jos olen halukas pysymään uskossa, rakkaudessa, pyhityksessä ja siveydessä,  olen tekemässä pelastavaa työtä itseni kohdalla.  Olen sallimassa Jumalan muutostyön hengellisessä elämässäni.  

Avioon astuttuaan moni huomaa, että ei olekaan se kiva ja antelias ja ystävällinen olento, joksi itseään on koko elämänsä ajan luullut.  Aviopuoliso ei olekaan aina ihastunut käytökseeni tai sanoihini, mutta hän on aikuinen.  Hän osaa antaa minulle tilaa ja aikaa.  Lapsi ei osaa.  Minulla ei ole tilaa eikä aikaa ja niinpä olen vastakkain syvälle juurtuneen itsekkyyteni kanssa kymmeniä kertoja päivässä.  En saa nukkua, en saa syödä, en saa lukea, en saa käydä suihkussa, en saa puhua puhelimessa ilman, että jonkun toiseen tarpeet eivät keskeyttäisi omia suunnitelmiani jatkuvasti.  Mitä tämä nostattaa esiin sydämestäni?  Voin sanoa, että olen oppinut omasta vajavaisuudestani suuria oppitunteja äitiyden myötä.  Huomaan, kuinka itsekeskeinen olen, kun lapset tarvitsevat huomiotani ja apuani.  Olen kärsimätön ja kiukustun.  Tällaisissa hetkissä minulla on valinta: haluanko todella kasvaa pyhityksessä vai haluanko elää elämääni omien halujeni mukaan?   Valintoja saan tehdä useita kertoja tunnissa päivässä.  Ne ovat uskon valintoja.  Uskonko todella, tässä lastenkasvatuksen myllyssä, ne monet asiat, jotta ennen niin helposti huuliltani sujahtivat?  Ja uskonko lapseni Jumalan käsiin tässä pahassa maailmassa, epävarmassa tulevaisuudessa?  

Ihan niinkuin mikä muu hyvä työ tahansa, jumalallinen lastenkasvattaminen on syvän uskon esilletuomista.  Tämä usko näkyy tekoina.  Jumalan sisimmässä tekemä työ on nyt julkista ja kaikille näkyvissä olevaa.   

Martha Hartogilla on jakeesta vielä samankaltainen, mutta kuitenkin erilainen tulkinta.  Asia, josta nainen pelastuu on hänen opiskelujensa tuloksen mukaan edellisissä jakeissa mainittu auktoriteettin ottaminen seurakunnassa.  Muistin virkistämiseksi tässä ovat edeltävät jakeet:  

8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Lainaus hänen artikkelistaan:

Kristitty nainen "pelastuu"  tai  "vapautuu" seurakunnassa auktoriteetin ottamisen synniltä (tarkemmin, miehen opettamiselta), jos hän on uskollinen Jumalan hänelle antamassa lapsensynnyttämisen ja -kasvattamisen roolissaan.  Sen lisäksi, hänen asemansa Jumalan kokonaisvaltaisessa pelastussuunnitelmassa (johon viitattu 1 Moos 3), "säilyy" tämän roolin kautta.  Paavali valitsi lastensynnyttämisen, koska se mainitaan 1 Moos 3:ssa, ja koska painotus oli väärissä opettajissa, jotka vähättelivät avioliittoa ja naisen äidillistä roolia.  ...  Äitiyden kautta tulevalla vapautumisella on ehto: jumalallinen luonne.  Vaikka tämä paikka käsittelee naisen seurakuntaelämää, uskollisuus äitiydelle vaikuttaa hänen koko elämäänsä.  

Nainen siis vapautuu kiusaukselta hakeutua auktoriteettiasemaan miesten suhteen seurakunnan keskellä keskittymällä hoitamaan ja kasvattamaan lapsensa hyvin.  Näin Jumalan Sana eroaa jyrkästi kulttuurimme asenteesta, joka on hyvin vähättelevä äidin roolin suhteen.  Naisia oikein ajetaan saavuttamaan merkitystä työn kautta ja luomaan uraa ja hakeutumaan korkeisiin asemiin.   Lapset ehtii joku muukin hoitamaan.  Jumala kutsuu kristittyjä naisia kasvattamaan jumalallisia lapsia.  Onko tämä vähäpätöinen ja merkityksetön tehtävä?

Anderson myöntää artikkelinsa lopussa, että tämä käsky naisille pelastamaan itsensä sitoutumalla äitiyden ja kodinhoidon työhön on vaikea pala nieltäväksi.  Mutta se on kääritty kauniiseen muistutukseen siitä, miten vaikuttavaa voi olla jumalallinen äitiys.  Timoteus, nuori mies, jonka Paavali oli ikäänkuin adoptoinut omaksi pojakseen uskossa (1 Tim 1:2), oli seurakunnan paimenena tehtävässä, jonka vaikutukset ylsivät vuosisatojen päähän.  Timoteus oli perinyt uskonsa kahdelta naiselta; isoäidiltään Looikselta ja äidiltään Eunikelta.  Timoteuksen kreikkalainen isä (Apt. 16:1) ei ollut tässä perheessä uskon välittäjä.  Sen tekivät uskolliset äidit, jotka kasvattivat poikansa tuntemaan Jumalan, jotka muovasivat hänen luonnettaan ja valmistivat hänet sydäntään vastaanottamaan evankeliumin.

Uskovaisesta äidistä moni aikuinen lapsi kiittää Jumalaa.



Lähteet:

Douglas Moo: What Does It Mean Not to Teach or Have Authority Over Men? 1 Timothy 2:11-15, kirjassa Recovering Biblical Manhood & Womanhood, A Response to Evangelical Feminism.  Toim. John Piper ja Wayne Grudem

Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament For the English Reader Vol II

D. Guthrie ja J.A. Motyer (toim.):  The New Bible Commentary

The NIV StudyBible

Hannah Anderson: Faith and Babies: Reflections on 1 Timothy 2:15
Martha Hartog: Mothers Saved in Childbearing? Part 1
Martha Hartog: Mothers Saved in Childbearing? Part 2
Wendy Alsup: Women Saved Through Childbearing?!
John Piper: How Are Women Saved Through Childbearing?
Mary Kassian: Women, Typology, and 1 Timothy 2:15
Tim Challies: Saved Through Childbearing?

Artikkeleiden kommenteista voi myös löytää lisävaloa asiaan tai sitten vain bensaa liekkeihin.



Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
Newborn Baby Sleeping by papaija2008
Mother Running With Children by photostock