29.4.2014

Äiti, tule meille hoitoon!

En muista tarkkaan, kuinka vanha olin kun puhuimme siitä, äidin kanssa, mutta olen kai aina ajatellut, että omien vanhojen vanhempien hoitaminen olisi minusta ihan normaali asia.

Äiti sanoi, että menee vanhainkotiin, ei halua olla taakaksi.

Minulla on (toivon mukaan) vuosikausia aikaa ajatella asiaa.  Mutta sekin päivä tulee, että omat vanhemmat ovat vanhuksia ja voivat tarvita apua päivittäisessä elämisessä.



Miehen vanhemmat ovat jo iäkkäitä.  Anoppi ilmoitti, että haluaa kuolla kodissaan, jonka he itse rakensivat ja jossa ovat asuneet 40 vuotta.  He tarvitsevat jo apua päivittäisissä toimissa ja askareissa.  Onko meidän aikamme auttaa?

Asiaa on tietysti vaikea pohtia ja päättää etukäteen, siihen liittyy niin monia variaatioita, eikä vähimpänä muutto toiseen maahan.  Siltikin koen rikkautena sen, että saisimme asua monen sukupolven kera lähekkäin.  Kun lapset näkevät vanhuksia ja ymmärtävät heidän haasteitaan ("Äiti, miksi mummo kävelee rollaattorin kanssa?")  ihmisen elämänkaaren laskukohdasta tulee luonnollinen osa elämää.  Kivut, kolotukset ja sairaudet voivat toteutua minunkin kohdallani joku päivä.  Ymmärrys tuo myötätuntoa.    

Meillä lapset rakastavat oman suvun tarinoiden kuulemista.  Kuuluminen ja kuuleminen kulkevat käsi kädessä.  Kuullessaan oman suvun vanhusten tarinoita, he kokevat kuuluvansa tähän tarinaan.  Lapset oppivat kertomaan näitä tarinoita ominaan "minun setäni... vaarin veli... mummon pikkusisko...".  Suvun ihmisistä tulee osa heidän elämäänsä, heidän tarinaansa.  Tarinoiden kautta ihmiset tulevat tutuksi ja läheiseksi, heistä voi etsiä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia ja ulkoisia piirteitä, joita itsessäkin näkyy.  Suvun kamppailujen, salaisuuksien, käänteiden kyydissä on minunkin elämäni alkanut.  Miten se tulee jatkumaan?

Isoäiti, äiti, tytär, kolme sukupolvea.

Mikä sen mukavampaa kuin tarinoita olisi kertomassa joku, joka asuu meidän kanssa, oma mummi, oma ukki?

Samalla tavoin kun en näe omien pienten lasten kotihoitoa taakkana, en näkisi vanhustenkaan kotihoitoa taakkana.  Aikaa se vie, tottakai.  Voimia vaatii, sekä henkisiä että fyysisiä.  Kukaan ei takaa täysiä yöunia, rauhallisia aterioita, siistiä kotia.

Yksinkertaisesti näen asian vain niin, että haluan palvella perheenjäseniäni kun he tarvitsevat apua.  Siitä kieltäytyminen vain, koska siitä olisi minulle vaivaa, on vastenmielinen ajatus.  En voisi hyvällä omallatunnolla "nauttia" eristetystä elämästäni, luppoajasta, siisteydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta, jos tietäisin, että joku lähelläni kärsii ilman lähimmäistä.

Raamatussa on paikka, jossa puhutaan leskeksi jääneiden auttamisesta.  Ketä siellä pyydetään hoitamaan vanhuksia:

Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mitä ovat velkaa vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä... Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.  1 Tim 5:4,8
Paavali puhuu suoraan ja kaunistelematta siitä, miten omien vanhempien ja isovanhempien hoitaminen on heille takaisin maksamista.  En ymmärtänyt vanhempieni uhrauksia ja suurta työtä ennenkuin sain omia lapsia.  Hoitaminen ja kasvattaminen on iso työ.  Olen siitä kiitollinen!

Raamatussani on tämän jakeen kohdalla viittaus Matteuksen evankeliumin kohtaan.

Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.  Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. (15:4,5)

Omista vanhuksista huolehtiminen on heidän kunnioittamistaan.  Vanhusten hoitaminen on myös uskon asia. Paavali muistuttaa, että joka ei huolehdi perheenjäsenistään on uskonkieltäjä ja pahempi kuin uskottomat ihmiset.  Niinhän se on jokaisen asian kanssa, että teoistaan ihminen tunnetaan.  Onko minulla uskoa siihen, että jos Jumala sanoo, että omien vanhempien hoitaminen on lasten velvollisuus ja Jumalalle mieluista, niin se koskee myös minua, miestäni, meidän perhettämme?  Voihan sitä puhua suunsa kuivaksi siitä, miten meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme ja huolehtia heikoimmista, mutta näkyykö tämä opetus omassa elämässä kun oman suvun lähimmät ja heikoimmat tarvitsevat apua?  

Tottakai on mahdollista, että perheemme vanhukset elävät omatoimisesti ja hyvinvoiden ilman meidän apuamme.  Ja voihan se olla, että vanhainkoti on jollekin rakas ja paras paikka.  Enkä voi edes etukäteen tietää omien voimieni rajoja...ehkä muistisairaan, karkailevan vanhuksen on turvallisempaa olla ympärivuorokautisessa valvonnassa.

Ajan koittaessa olen silti valmis vastaamaan "Kyllä!"  Ajatus siitä, että voisimme asua lähellä vanhempiani joku päivä, on minulle tosi mukava.  Ja jos he tarvitsevat apua, meitä olisi jo aika iso joukko apua antamassa.

(äiti, miltä kuulostaa? :)


Ajatuksia aiheesta herätti Hesarin artikkeli Tyttärensä luona asuva 89-vuotias: "En haluaisi olla vaivaksi"


Kuvat: Free Digital Photos/Ambro

21.4.2014

Seitsemän sanaa ristiltä

Tänä pääsiäisenä tietämättömyyteni on tuotu julki.  

Luin eräästä sähköpostista, että Pitkäperjantain Jumalanpalveluksessa käydään läpi Jeesuksen seitsemän sanaa ristiltä.  Kuulostaa mielenkiintoiselta, ajattelin.  Sitten mietin, mitkä ne seitsemän sanaa olivat.  "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät..."  Liian pitkä.  Jeesushan lausui enemmän kuin seitsemän sanaa!  Mikä tämä juttu oikein on?

Selvisi, että seitsämän "sanaa"  tarkoittavat niitä kertoja, jolloin Jeesus puhui ristiltä.  Ollessaan naulittuna ristille kuuden tunnin ajan, Hän puhui seitsemän kertaa.  Kristityt ovat vuosisatojen ajan keskittyneet ajattelemaan Kristuksen viimeisiä sanoja Hiljaisen viikon tai paaston aikana.  Kaikki paitsi minä, joka kuulin tästä kokonaisuudesta ensimmäisen kerran tänä vuonna!  



Jos olisin tiennyt tästä aiemmin, olisin ehtinyt keskittyä lukemaan ja mietiskelemään Jeesuksen sanoja omissa hartaushetkissäni Pääsiäisen aikaan.  Olisin ehkä ehtinyt postittaa Jeesuksen viimeisten sanojen herättämiä ajatuksia tännekin.  

Nämä sanat eivät ole vain sidottuja Pääsiäisen aikaan.  Siispä ajatuksiani Jeesuksen viimeisistä sanoista, lausuttuja repivässä tuskassa ja kärsimyksessä, kuolevan miehen suusta.  




Jeesuksen kuoleman fyysisyyttä on vaikea käsittää pelkästään Raamatun sivuilta. Vaikka siellä kerrotaan mitä  kohtelua Hän sai osakseen Pitkänperjantain aikana, ei viimeisten hetkien kipuja ristillä ole kuvailtu evankeliumeissa yksityiskohtaisesti.   


Ristiinnaulittu roikkuu ristillä käsiin iskettyjen naulojen varassa.  Tämä asento painaa keuhkoja ja palleaa niin, että uhri pystyy vetämään henkeä sisään, mutta on kykenemätön puhaltamaan sitä ulos ilman, että nostaa itseään jalkojen avulla ylöspäin.   Ristiinnaulittu pidättää henkeään niin kauan kunnes keuhkojen räjähtävä kipu saa unohtamaan naulojen lävistämien jalkojen kivun ja saa työnnettyä itseään ylös jalkojensa varaan puhaltamaan ilman keuhkoistaan.  

Jeesuksella oli voimaa nostaa itseään ylöspäin kuuden tunnin ajan.  Seitsemän kertaa hän jaksoi puhua, ennenkuin Hän tukehtui.  Näillä kerroilla evankeliumit ovat kirjoittaneet ylös seitsemän sanaa ristiltä.  


Bruce Marchiano as Jesus in The Visual Bible's "Matthew."  ©1997 Visual Entertainment, Inc.  Used by permission.
Visual Bible International:  The Gospel of Matthew

1.  Katsoessaan roomalaisten sotilaiden jakavan vaatteitaan, Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."  Jos joskus mietin, miten suuresti joku on minua loukannut tai miten suuren vääryyden olen kokenut, ei tarvita kuin nämä sanat.  Minäkin voin antaa anteeksi.   

2.  Hän pyytää juotavaa: "Minun on jano."  Ei ole väärin tuoda esiin omia tarpeita.  

3.  Oikealla puolellaan olevalle ryövärille Jeesus sanoo:  "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa."    Koskaan ei ole liian myöhäistä.  Kukaan ei ole liian suuri syntinen.  

4.  Katsoessaan kärsivää äitään Jeesus sanoo: "Nainen, katso, poikasi!"  ja  Johannekselle: "Katso, äitisi!".  Suurien henkilökohtaisten tuskien keskellä voimme pitää huolta toisistamme, erityisesti omista vanhemmistamme.  

5.  Psalmin sanoin "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"  Pimeys voi tuntua ylitsepääsemättömältä.  

6.  "Se on täytetty!"  Viaton, virheetön uhri kuolee syyllisten edestä - tyydyttäen Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimuksen täydellisesti.  Ei tarvita mitään muuta.  Kaikki on tehty, velka on maksettu.  

7.  "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Ne, joiden Isä on Jumala, ei tarvitse pelätä mitään...ei edes kuolemaa.  


Jos laitat hakusanoiksi Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä tai seven words of Jesus from the cross, löydät useita ajatuksia herättäviä kysymyksiä, opetuskokonaisuuksia ja pohdintoja.  

Ja jos haluat kokea evankeliumin tapahtumat elävän kuvan avulla, suosittelen Visual Bible International:n Matteuksen evankeliumia.  Järisyttävä kokemus.  

Kiitos Jeesus.  

13.4.2014

Palvonnan kohteena

Ensin ajattelin jättää välistä koko Palmusunnuntain blogipostauksen.  Onko minulla siitä jotain lukemisen arvoista ajatusta, tuoretta näkökulmaa, mielenkiintoista mielipidettä, tästä tutusta kertomuksesta?


Wihelm Morgner 'Entry of Christ into Jerusalem'

Kun luin läpi Palmusunnuntain tapahtumia tänään, mieleeni jäi kuitenkin eräs ajatus.  Koska jäsentelen usein ajatuksiani kirjoittamalla, jaan sen täällä teillekin.  Palmusunnuntain tapahtumat löytyvät jokaisesta Uuden Testamentin evankeliumista:  Matteus 21:1-11, Markus 11: 1-10, Luukas 19: 28-40, Johannes 12:12-19.

Jeesuksen tuloa Jerusalemiin juhlisti väkijoukon äänekäs ja näkyvä palvonta:

  • Kansanjoukot huusivat Jeesuksen olevan Pelastaja, "Hoosianna Daavidin Pojalle!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!  Hoosianna korkeuksissa!", suurin osa heistä levitti vaatteensa tielle, toiset katkoivat puista oksia levittääkseen ne tielle ja koko Jerusalemin kaupunki joutui kuohuksiin.  (Matteus)
  • Monet levittivät vaateitaan tielle, toiset taas lehviä, ihmiset kulkivat Jeesuksen edellä ja jäljessä huutaen "Hoosianna, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!" (Markus).
  • Ihmiset levittivät vaatteitaan tielle Jeesuksen kulkiessa, opetuslapset ylistivät iloiten Jumalaa ja huusivat: "Siunattu olkoon hän joka tulee, Kuningas Herran nimessä.  Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!".  Fariseukset yrittivät saada Jeesuksen hiljentämään opetuslapsensa, mutta Jeesus vastasi: "...Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." (Luukas). 
  • Ihmiset saivat kuulla, että Jeesus oli tulossa, lähtivät häntä vastaan palmunoksineen ja huusivat "Hoosianna!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!".  Kansanjoukko todisti hänestä, että hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista ja fariseukset murisivat: "Katsokaa, koko maailma juoksee hänen perässään." (Johannes).  

Palmusunnuntaina kansanjoukot juhlivat, hurrasivat, palvoivat Jeesusta, juoksivat hänen perässään heitelleen vaatteitaan yltään.

Viisi päivää myöhemmin sama kansanjoukko on kokoontunut maaherra Pilateksen palatsiin ja ylipappien ja vanhimpien yllyttämänä huutavat "Ristiinnaulittakoon!".

Miten haihtuvaa on hurmio, savuna katoaa suosio.  Viime viikolla palvotaan, tällä viikolla tapetaan.

Väkijoukkojen mieltymykset ja mielipiteet muuttuvat nopeasti.  

Siitä huolimatta moni elää muiden ihmisten hyväksyntää janoten.  Muiden ihmisten mielipiteistä ja ajatuksista etsitään omaa arvoa ja identiteettiä.  Kun elät toisten ihmisten mielipiteiden orjana, koko identiteettisi on rakennettu hataralle perustukselle.  Jos heillä on positiivista sanottavaa, lentelet pilvissä.  Jos he kritisoivat sinua, murskaannut.  Sinusta tulee sitä, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat.  Jos kiireistä ihmistä arvostetaan, olet kiireinen.  Jos rikkaudet ovat vapauden merkki, alat hankkimaan rahaa.  Jos tärkeiden ihmisten tunteminen tuo statusta, alat laajentamaan verkostoasti ja kiipeämään korkeammalle.  Jos aktiivisuutta seurakunnassa ihaillaan, hyörit siellä ja täällä palvelemassa.  Väliä on vain sillä, mitä maailmasi sinusta ajattelee.  

Ihmisten hyväksynnästä riippuvuutta kutsutaan Raamatussa ihmispeloksi.  Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka hakivat hyväksyntää toisilta, ihmisiltä.

Jeesus oli toista maata.  Hän tiesi olevansa Isän hyväksymä.  Kun kyyhkysen muodossa lepatellut Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen Jordan-joessa, Jeesus kuuli ehdottoman hyväksynnän sanat:  "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."  Jeesus ei pelännyt ihmisiä, ei muuttanut sanomaansa yleisön mukaan, ei käyttänyt aikaansa miettien mitä muut hänestä ajattelevat, ei pelännyt vastustusta eikä kritiikkiä.  Jeesus tiesi olevansa Isän hyväksymä, rakas Poika. Hän oli vapaa elämään ja tekemään sitä, minkä oli Jumalalta tehtäväksi saanut.

Tämän täydellisen hyväksynnän ja rakkauden saaminen Taivaallisen Isän puolelta oli varmasti kantava voima hiljaisen viikon tapahtumissa Jeesuksen elämässä.  Jeesus ei Palmusunnuntaina hurmaantunut ihmisten ihailusta ja palvonnasta eikä alkanut havittelemaan itselleen asemaa ja arvoa.  Hän ei myöskään murskaantunut kansanjoukon väkivaltaisesta vihasta ja tuomionhuudoista Pitkäperjantain tapahtumissa.

Jeesuksen epätoivon hetki tuli myöhemmin ristillä, pimeyden ahdistama "Eeli, Eeli, lema sabaktani?" juuri ennen hänen kuolemaansa.  Kavallus, hylkäys, kuolemaantuomio ihmisten osalta ei ollut mitään sen rinnalla, kun Isä käänsi kasvonsa pois Golgatan keskimmäiseltä ristiltä.

Meillä on kuitenkin usko ja luottamus siihen, että Isä ei koskaan hylkää meitä.  Me voimme Kristuksessa luottaa täydellisesti siihen, että meidät on hyväksytty ja armahdettu kokonaisuudessamme.  "Mitä toiset ajattelevat?"  voi korvaantua tiedolla
"Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."  (2 Kor 5:21)  
Jumalan hyväksymä, Jumalan armahtama, Jumalan rakastama.

Meidän ei tarvitse hakea ihmisiltä kunniaa ja ihailua, ei perustaa tunteitamme ja onneamme muiden mielipiteiden varaan.  Kansansuosion juoksuhiekka vaihtuu kestäväksi Kristuskallioksi.  Tältä perustalta voimme kulkea myös raskaiden hetkien, tuomioiden ja hylkäämisien läpi menettämättä toivoamme, menettämättä arvoamme.  Isän rakkauteen luottaen voimme suorittaa Häneltä saadun tehtävän janoamatta kiitosta ja kannustusta ihmisiltä, joiden suosionkohteet ja mielipiteet vaihtuvat hetki hetkeltä.

11.4.2014

Vaikeat ihmiset

En varmasti ole ainoa, jonka elämässä on ns. vaikeita ihmisiä.  Ihmisiä, joita en helposti ymmärrä.  Ihmisiä, joiden päätökset ovat minusta outoja.  Ihmisiä, joiden ajatuksenjuoksua minun on vaikea seurata.  Ihmisiä, joiden kanssa minun on vaikea löytää yhteistä jutunjuurta tai kiinnostuksen kohdetta.  Ihmisiä, joihin en jaksaisi alkaa tutustumaan.  



Vaikeita heistä ei tee se, että en ymmärrä heitä tai että emme löydä yhteisiä asioita.  Vaikeaa on se, että he ovat elämässäni ja minun pitää tulla toimeen heidän kanssaan.  Vaikeaa on se, että en voi jättää heitä tai heidän mielipiteitään huomiotta; minun on pystyttävä toimimaan ja jakamaan elämääni heidän kanssaan.  Vaikeaa ei ole se, että he olisivat vaikeita.  Vaikeaa on se, miten vaikealta minusta tuntuu heidän kanssaan oleminen.  Ajattelen, että elämäni olisi helpompaa, jos he eivät olisi minun elämässäni.    

(Jos olet osa elämääni ja pelkäät nyt, että ajattelen sinun olevan vaikea ihminen, ei huolta!  Lue loppuun saakka :)

Kamppailin tämän asian kanssa tänään.  Vaikea ihminen ja miten meidän elämämme ovat kohdanneet.  Olin juuri lukenut erästä hartauskirjaa ja rukoillut sen sanojen mukaan itseni puolesta.  Päätin laittaa nenälleni Jumalan silmälasit ja katsella tätä henkilöä Hänen silmillään.  Aloin rukoilla ääneen tämän henkilön puolesta käyttäen samaa hartauskirjaa.

Rukoilin, että hän saa luottaa elämänsä jokaisen yksityiskohdan Jumalan käsiin.  Rukoilin, että Jumala saa käyttää hänen elämässään tapahtuneita asioita ja kääntää kaiken hyväksi.  Rukoilin, että hän voisi luottaa Jumalaan ja kiittää Häntä joka hetki.  Rukoilin, että hänen elämänsä vaikeat tapahtumat, virheet, synnit ja erehdykset voisivat Jumalan käsissä kierrätyksessä käytyään muuttua hyväksi, joksikin, jonka kautta Jumalan suuruus saa tulla esille.  Rukoilin, että Jumalan armo saa olla muutosvoima hänen elämässään.  Pyysin, että Jumalan avulla voisin olla armollinen tätä henkilöä kohtaan.  Kiitin Jumalaa siitä, miten Hän oli pelastanut tämän henkilön synnin kahleista ja "nostanut hänet ylös turmion kuopasta" (Ps 40:3).  Rukoilin, että Jumalan valkeus saisi kirkastaa hänen mielensä ja valaista hänen sydämensä.  Pyysin, että Jumalan ihmeellinen valo ja läsnäolo saisi hänet haluamaan puhtautta ja kirkkautta ajatuksiinsa, elämäänsä ja sanoihinsa.  Rukoilin hänen perheensä puolesta.  Kiitin Jumalaa siitä, miten Hän oli nähnyt tämän henkilön pelastamisen arvoisena henkilönä.  Kiitin Jeesusta siitä, miten Hän oli ollut valmis uhraamaan itsensä tämän henkilön edestä ja antamaan hänelle synnit anteeksi.  Rukoilin, että nähtyään miten Jeesus uhrasi itsensä hänen puolestaan, hän voisi täydellisesti luottaa jokaisen elämänsä yksityiskohdan Jeesukselle.

Rukoiltuani tämän ns.  vaikean ihmisen puolesta, Jumala oli muuttanut tunteitani ja ajatuksiani häntä kohtaan.  Toivoin sydämestäni, että hän saisi kokea Jumalan rakkautta ja siunausta oman elämänsä ylle.  Halusin rohkaista häntä!  Halusin kertoa hänelle, tälle vaikealle ihmiselle, miten Jumala ei tee virheitä ja voi vaikuttaa kaiken hänen parhaaksensa (Room 8:28).  Halusin yrittää ymmärtää ja rakastaa häntä, mutta ennenkaikkea halusin nöyrtyä Jumalan suuren suunnitelman alle.

Jumala oli nimittäin tuonut tämän henkilön elämääni, koska Hän rakastaa minua.  Ne tunteet, ne vaikeat hetket, ne ajatukset, jotka tämän henkilön kautta ovat tulleet elämääni, olivat Jumalan sallimaa.  Olen muistuttanut itseäni siitä, että Jumala rakkaudessaan voi kieltää minulta asian, jonka luulen tarvitsevani onnen ja tasapainon saavuttamiseksi.  Tai Jumala voi rakkaudessaan tuoda elämääni jotain, joka on minulle vaikeaa.  Se ei tunnu rakkaudelta, vaan välinpitämättömyydeltä, jopa rangaistukselta.  Mutta kun Jumala kieltää haluamani asian, Hän tekee sen, koska rakastaa minua.

Nina

Jumala haluaa paljastaa minulle, miten olen tehnyt jostain muusta kuin Hänestä elämäni onnen, rauhan tai tyytyväisyyden lähteen.  Jumala haluaa näyttää minulle, että minä tarvitsen enemmän Häntä.  Vaikean ihmisen kautta olen joutunut tutkimaan itseäni, motiiveitani, tarkkailemaan käytöstäni ja mikä saa minut tekemään päätöksiä.  Haenko elämässäni Jumalalle kunniaa vai toivonko saavani itselleni ja työlleni kunniaa ja kiitosta?  Vaikean ihmisen elämääni tuoma epämukavuus on Jumalan antama uskon testi.  Olenko oikeasti niin kypsä ja nöyrä ja viisas kuin luulen olevani?  Vai saiko tämä vaikea ihminen kumpuamaan sisältäni rumuutta, jota en aavistanut tai myöntänyt siellä olevan?

Vaikean ihmisen tuomissa haasteissa olen saanut turvautua Jumalaan ja oppia luottamaan Hänen kaikkivaltiuteensa ja hyvään tahtoonsa.  Olen hetkillä, jolloin vatsassa tuntuu olevan suuri solmu, saanut tuntea Jumalan läsnäolon suloisuutta.  Vaikean ihmisen kanssa on vaikeaa.  Mutta olen kiitollinen näistä oppitunneista, joita olen saanut Herran kanssa viettää.  Rukoukseni ei ole vaikean ihmisen poistaminen.  Rukoukseni on pyyntö: Jumala, anna minun tuoda sinulle kunniaa myös sillä, miten suhtaudun vaikeaan ihmiseen.  Auta minua palvelemaan vaikeita ihmisiä samalla asenteella kuin Jeesus palveli;

motiivina rakkaus,

keinona rakkaus,

päämääränä rakkaus.

Vaikea ihminen on Jumalan lahja.

Eli jos luulet olevasi vaikea ihminen elämässäni, olet kiitosaihe ja rukoilen puolestasi!  :)


Ja käytin sanaa vaikea 25 kertaa.  Olisiko pitänyt etsiä synonyymejä?


Ylempi kuva
FreeDigitalPhotos.net
stockimages

6.4.2014

Onnistumisen kokemuksia {terveelliset elämäntavat}

Tämän kuukauden päivitys elämäntapamuutoksesta on kiva, koska aamulla puntarilla käydessäni luku oli alhaisempi kuin pitkään aikaan!  Viimeksi kirjoitin voimaa antavasta kirjallisuudesta, jonka antamien ohjeiden mukaan muutin elämäntapojani pysyvästi.  Tai siis aika pysyvästi, ollaanpa rehellisiä!



Elämäntapoja olen muuttanut ruokavalion ja liikunnan suhteen.  Viime postauksessa olivat kolme ensimmäistä muutosta ruokavaliossa ja tässä seuraavat kolme.  

Lounas ja päivällinen

Viikosta neljä eteenpäin tarkkaillaan lounas- ja päivällislautasta. Muutokset aamiaiseen tulivat jo viikolla kaksi. Haasteena on hyvien valintojen tekeminen ja annoskokojen pienentäminen.  Vaikeinta on tuo annosten pienentäminen; mikä on "oikea" annoskoko minulle?  En haluaisi desilitramitan kanssan olla ruokaa annostelemassa ja kuka jaksaa oikeasti laskea kuinka monta grammaa porkkanaa/perunaa/kanaa päivässä syö? Olen yrittänyt laittaa aikaisempaa pienempää annosta omalle lautaselle ja sitten jos vielä tuntuu, että pitäisi syödä, otan lisää salaattia tai kasviksia.  Varsinkin hiilihydraatteja voisi syödä vähemmän ja olen tietoisesti jättänyt leipää, vaaleaa makaroonia ja riisiä vähemmäksi.  Minulle sopii parhaiten tällainen vähentäminen, en ole nollalinjan ihminen ruoka-asioissa.

Olen yrittänyt piristää aterioita erilaisilla kasvis- ja salaattivaihtoehdoilla, koska kyllästyn helposti samaan vanhaan vihersalaattiin.  Tässä on varmasti kestohaaste meille perheenä: tykkäämme kasviksista, mutta kaipaan lisäluovuutta niiden laittamiseen.  Ehkä tuleva grillikausi auttaa, grillatut kasvikset ovat herkkuani!  Kesää odotellessa voisin kokeilla uunissa grillaamista.

Hiilihydraatit

Viikolla viisi keskitytään hiilihydraatteihin.  Niistä puhuttiin jo vähän viime viikon haasteessa, mutta nyt ne ovat keskipisteessä.  Kun herkut ja jälkiruoat jäävät pois on aika helppoa ottaa ruoan jälkeen ylimääräinen leipäpala tai kaksi...  Oma heikkouteni on leipä aidolla voilla siveltynä.  Olen vähentänyt leivän syöntiä ja valinnut hedelmiä tai pähkinöitä leivän sijasta välipalaksi.  Samoin ruokaa annostellessa keskityn proteiineihin ja kasviksiin.  Rehellisesti sanottuna on helpompaa vähentää hiilihydraattien syömistä, kun olen nähnyt positiivista muutosta painossani ja olossani.  Kun voin hyvin, ei tee mieli syödäkään epäterveellisesti, koska haluan säilyttää muutokset parempaan ja laihtua lisää.  Tämä on sellainen positiivinen kierre, johon pääsemiseen menee aikaa, mutta siellä mielelläni olen!

Tällä viikolla stoppi tulee myös pikaruokaan, erityisesti friteerattuihin juttuihin.

Luonnollista ruokaa

Viikosta kuusi eteenpäin ruokavalio muutetaan pysyvästi niin, että siinä on vain tuoreita, käsittelemättömiä, luonnollisia tms. valintoja.  Mitä lähempänä ruoka on alkuperäistä olomuotoaan, sitä terveellisempää se on.  Maissi on hyvä, sokerikuorrutetut maissimurot aamupalalla paha.   Kaurapuuro hyvä, kaurakeksit paha.  Uunikala hyvä, kalapuikot paha.  Tässäkään en ota ekstriimi-asennetta, mutta mahdollisuuksien mukaan valmistamme itse tavallista, terveellistä kotiruokaa.

Onnistumiset

Viikot ovat vierineet ja olen jo kuuden viikon aloitusjakson ohittanut.  Mitä on jäänyt käteen?  Muutuinko?

Suurin muutos on varmasti tuo sokerin radikaali vähentäminen.  Olen pirteämpi enkä tarvitse päiväunia niin usein.  Välipalat ovat muuttuneet karkeista ja kekseistä kahvin kanssa pähkinöihin, hedelmiin, salaattiin tai pieneen voileipään.  Sokerijuomat ovat jääneet pois; olen juonut ehkä kaksi kertaa sokerilimsoja eivätkä ne enää tunnut yhtään houkuttelevalta vaihtoehdolta ruoan kanssa.  Jääkaapissa on ollut haasteen aloittamisesta lähtien tölkki Spritea ja siellä se saa minun puolesta ollakin; sellaista sokerimäärää en halua enää elimistööni laittaa ainakaan limsan muodossa.  Edes sallitut tuoremehut aamupalan yhteydessä eivät maistu.  Syön kuitenkin silloin tällöin suklaata (se on muuttunut lähinnä tummaan suklaaseen, mutta syön myös välillä ihan tavallista suklaata) sekä kerran viikossa jälkiruokaa.

Viikolla kolme lopetettiin iltapala.  Silti silloin tällöin olen oikeasti nälkäinen illalla ja syön jotain.  Joskus sorrun syömään sipseja miehen kanssa ja juuri tätä postausta kirjoittaessa mies tuli kotiin ja oli taas ostanut sipsipussin!  Saa nähdä miten itsekuri kestää illalla kun toinen rouskuttaa vieressä sipsejä.  Yritän kerätä itselleni lautasellisen terveellisiä herkkuja jos iltanapostelun tarvee iskee ja tein kivan löydän eräänä iltana: mantelit ja kaali sopii tosi hyvin yhteen.  Kehittelin siitä itselleni uudenlaisen salaatinkin; ohueksi suikaloitua kaalia, raastettua porkkanaa ja mantelirouhetta.  Ihan ilman mitään mausteita ja kastikkeita, ja minusta se on hyvää!




Liikunta

Kaikista suurimman muutoksen tein liikunnan aloittamisessa.  Pidän ohjelmastani (kolme kertaa viikossa kotijumppaa) myös tiukasti kiinni.  Se on kovaa työtä; tulokset eivät ole taianomaisia vaan vaativat tekemistä.  Kaikista tärkeintä on löytää liikuntamuoto, josta tykkää ja jota jaksaa ja pystyy tekemään omassa elämäntilanteessa!  Käytän kotona käsipainoja vapaan ohjelman kanssa sekä muutamaa omistamaani jumppadvdtä.  Kyllästyn muutaman kerran jälkeen samaan rutiiniin, joten vaihtelen erilaisia kokoonpanoja.

Uusia hikiläähätysliikkeitä liikuntaan

Etsin netistä haastavia ohjelmia erityisesti vatsalihasten tekemiseen.  Olen oppinut muutamia tehokkaita liikkeitä, esim.  tuossa 42 Days to Fit-kirjassa opetetaan "Mountain climbers"  ja "Burpees" liikkeet, joita kohtaan minulla on viha-rakkaussuhde: ne ovat haastavia ja saavat sykkeen nousemaan enkä yhtään tykkää siitä olotilasta kun hikipäässä läähätän nenä olohuoneen matossa, mutta pystyn tekemään niitä pitempään kuin aloittaessa, joten kehitystä on tapahtunut!



Kaikista kivointa on, kun toiset huomaavat muutoksen!  Ystävät ovat kommentoineet, että olen kutistunut ja se tuo todella paljon lisämotivaatiota likkumiseen.  Samoin ennen huonosti istuneet tai liian pienet vaatteet alkavat sopimaan paremmin ja paremmin!

Tämä on mulle tosi iso juttu, koska kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa painonpudotus on vaikeaa.  Tässä Ylen artikkelista napattu lause:

– Mutta toki jos on varma, että liikkuu, syö huolella ja nukkuu hyvin, eikä painossa tapahdu yhtään mitään, niin silloin kyllä kannattaa tarkistuttaa esimerkiksi kilpirauhasarvot. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnassa paino ei putoa sitten millään vaikka olisi kuinka suuri energiavaje.

Tämä oli ennen minulle ainakin sellainen tappiomielen tuova totuus...mitä sitä yrittämään, kun ei tuloksia kuitenkaan tule.  Mutta jos sinulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, niin tässä kaksi tärkeää asiaa sen tuoman huonon fyysisen olon selättämiseen:

Varmista, että lääkitys on kunnossa.  Harmillisen moni lääkäri aliannostelee kilpirauhaslääkkeen, eikä usko, kun potilas kertoo oireiden jatkuvan, koska labratulokset ovat raja-arvoissa.  Kävin itse todella monella lääkärillä, joskus itkun kanssa, ennenkuin löysin lääkärin, joka suostui vaihtamaan minut synteettisestä kilpirauhaslääkkeestä luonnolliseen hormonihoitoon.  Käytän nyt Armour Thyroid-lääkettä, enkä usko, että olisin jaksanut muuttua ilman sitä.

Toisekseen: lihakset kuluttavat enemmän energiaa.  Tiedän kokemuksesta, että vajaatoiminnan takia käsiä ja jalkoja voi särkeä fyysisen rasituksen tuloksena.  Silti kannustaisin keskittymään lihasmassan kasvattamiseen, koska se kiihdyttää vajaatoiminnan takia pysähtynyttä metabolismia ja auttaa hyvinvoinnissa.

Liikunnalla on niin paljon positiivisia vaikutuksia, etten usko että koskaan haluan palata entiseen!  Jaksan paremmin, näytän paremmalta mikä vaikuttaa myös mielialaan.  Liikunta ei ole mielestäni vain fyysistä hyvinvointia, vaan puolet sen myönteisistä vaikutuksista on henkistä hyvinvointia!  Liikunta on hauskaa, erityisesti, jos sitä voi harrastaa ystävien ja puolison kanssa.

Olen laihtunut 4,5 kiloa siitä, kun kirjoitin täällä 2 kk sitten ensimmäisen kerran päätöksestäni muuttaa elämäntapojani terveellisempään suuntaan.  Koska tiedän, että olen saanut lisää painavampaa lihamassaa, olen todella tyytyväinen tulokseen.  Olin aloittaessani päättänyt, että haluan tosissani nähdä muutoksen ja uskon että kaikki tekosyyt ja laiskuus on sen päätöksen myötä ollut helpompi unohtaa.  Vielä on muutama kilo, ennenkuin olen BMI:n suositusrajoissa, mutta tämä kivi on nyt lähtenyt vierimään eikä aio sammaloitua enää sohvannurkassa!


Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
photostock
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...