30.12.2016

Hyvää uutta vuotta San31 naiselta!

Proverbs 31:18  (WisdomsPosts.com)

Hän näkee työnsä tulokset,hän ei sammuta lamppua yölläkään. (1992) - Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. (1933)

Vuoden vaihtuminen on perinteistä aikaa tutkailla miten mennyt vuosi  on sujunut ja suunnitella tulevaa vuotta.  Se, miten käytän aikani, on Raamatussa usein mainittu aihe, ja suunnitteleminen ja tavoitteiden asettaminen on viisasta. 

Sananlaskujen luvun 31 naisen ei tarvitse hävetä tehdessään vuosikatsausta. 

·         Mieheni palvoo minua. Check.
·         Kunnon aamupala on koko perheen hyvän päivän perusta. Check.

Seuraavassa jakeessa San31 nainen huomaa hankkeidensa käyneen hyvin.  Hän on ollut ahkera, nähnyt vaivaa, sijoittanut ja huolehtinut, ja se näkyy.  Hän tiedostaa elämässään niiton ja kylvön lain; tekemisilläni on merkitystä.  Sitkeä jaksaminen tuo tulosta (Gal 6:7-9).

Mutta mitä tarkoittaa jakeen toinen osa, hänen lamppunsa on päällä yötä päivää?

Koska tiedämme San31 naisen olevan ahkera, se voi tarkoittaa sitä, että hän valvoo myöhään lampun valossa saadakseen kaiken tehtyä.  

Toinen selitys on, että siihen aikaan kodeissa jätettiin yksi öljylamppu palamaan yöksi.  Hyvin taloutensa hoitava nainen huolehti siitä, että perheellä oli aina öljyä kotona yölamppua varten ja rahaa öljyn ostamiseen.  Palava lamppu symbolisoi valmistautumista.

Lamppu liitetään valmiina olemiseen myös Matteuksen evankeliumissa.  Jakeissa kerrotaan kymmenestä tytöstä, jotka odottivat lamppuineen sulhasen saapumista ja hääjuhlan alkamista.  Viisi heistä on viisasti varannut mukaan ylimääräistä öljyä.  Viisi on tyhmää ja heidän piti lähteä ostamaan lisää öljyä.  Tottakai sulhanen saapuu juuri silloin, kun he ovat poissa, ja he jäävät hääjuhlan ulkopuolelle. 

Oletko valmistautunut?

Menneen vuoden jättäminen


On rohkaisevaa olla tilanteessa, jossa huomaa asioiden sujuvan hyvin.  Vaikka viime vuosi on tuonut haasteitakin, päällimmäinen ajatus on kiitollisuus.  Jumala on osoittanut uskollisuutensa ja luotettavuutensa.  Jumala on antanut sen mitä tarvitsen.  Jumala on rohkaissut ja vahvistanut.  Jumala on todellakin kallio, muuttumaton, luotettava, erinomainen perustus elämälle.

En halua vähätellä asioita, jotka eivät sujuneet niin kuin olisi pitänyt.  Jos ne ovat oman laiskuuteni, haluttomuuteni tai pelkoni takia jääneet tekemättä, tunnustan syntini ja pyydän Jumalaa auttamaan minua tekemään oikein tulevaisuudessa.  Jos ne ovat minusta riippumattomista syistä epäonnistuneet, voin tuoda pettymykseni ja suruni Jeesukselle: “heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen” (1 Pietari 5:7).  Hänen huolenpitonsa on kokonaisvaltaista. 

Äitinä on monia asioita, joiden menestyksestä en vielä tiedä.  Tämä on sitä aikaa, jolloin kylvetään, kitketään ja kastellaan.  En näe vielä tuloksia, ja joskus se aiheuttaa paniikkia.  Mutta en voi tehdä muuta kuin jatkaa opetusten kylvämistä.  Olen kasvattaja, mutta Jumala on se, joka antaa todellisen kasvun. 

Viime vuoden kohdalta on myös jätettävä ne asiat, joille Jumala on sanonut ei tai ei vielä.  Näissä tilanteissa vaaditaan uskoa ja luottamusta Jumalan antamiin rajoituksiin.  Joskus on luovuttava unelmista ja suunnitelmista, ihmisistä tai työpaikoista.  Miten otan vastaan kieltävän päätöksen?

Uuden vuoden vastaanottaminen


Viisas elää valmistautuneena. Meillä on henki, sielu ja ruumis, ja valmiutta tarvitaan jokaisella osa-alueella.  Uuden vuoden lupauksia tehdessä oman valmiustilan tarkastaminen voi olla paikallaan.  Mitkä asiat ovat jääneet liian vähälle huomiolle? Miten voin tehdä viisaita päätöksiä elämäni ja perheeni suhteen?   

Olen kuullut tavasta, jolloin tulevalle vuodelle valitaan yksi sana symbolisoimaan vuoden päämäärää tai tavoitetta.  En ole aiemmin valinnut sanaa, mutta ehkäpä ensi vuoden sana voisi olla viisaus.  Siinä kiteytyy aika hyvin kaikki se, minkä perusteella haluan päätöksiäni tehdä.  Onko sinulla tapana valita teemasanaa uudelle vuodelle? 

Toivon jokaiselle lukijalle menestystä vuodelle 2017!


Kuva:


28.12.2016

Onko juhliminen maallista, lapsellista, materialistista tai turhaa?

Joulupöytä

Juhlan teologia.  


Miten voimme juhlia, kun maailmassa on niin paljon hätää, niin monet asiat väärin?  Onko niin, että jos todella otan elämän vakavasti, tietoisena sen rajallisuudesta, tietoisena ajassa tekemiemme päätösten iankaikkisuusseurauksista, en innostuisi jostain niin kevytmielisestä kuin juhlimisesta?

Kirjoitan tätä joulun jälkeen, kun on nautittu juhla-ateriasta, erityisistä herkuista, ostettu lahjoja ja koristeltu talo kauniiksi.  Eikö Jeesuksen syntymäpäivää voisi juhlia arkisesti, yksinkertaisesti, syntyihän hän hyvin vaatimattomasti majatalon eläinsuojassa?  Miksi stressata jouluruokien parissa tai joulusiivouksesta kun Maria ja Joosef nauttivat matkaeväitä tallin pahnoilla?

Kuuntelin kerran silmät pyöreinä, kun eräs kristitty tuttava selitti viettävänsä joulun ilman mitään koristeita, lähettämättä joulukortteja, ostamatta yhtään lahjoja.  Oliko hän löytänyt joulun todellisen merkityksen, oliko hän hengellisempi kuin minä? Ehkä olin liian kevytmielinen valitessani kauniita joulukortteja ja halutessani ostaa uuden kynttelikön? Ja eikö koko joululahjashow ole materialismin voitonkulkua?

Mustakansista Raamattua heiluttelevat tuomiopäivän profeetat voivat olla kristittjyen karikatyyrejä, mutta Raamatun punaisena lankana on toivottomuuden keskellä pulppuileva ilo.  Kuvittele syksyisen tumma yötaivas ja nuotion valossa nuokkuvat paimenet.  Kun yhtäkkiä taivas valaistuu kuin olympiastadionin valonheittimillä ja on täynnä laulavia olentoja, maailmalle julistetaan iloa: Teille on syntynyt Vapahtaja!  Rauha on tullut maailmaan. Ylistäkää Jumalaa!

Nautimme joskus miehen kanssa hyvästä ateriasta ravintolassa.  Pukeudumme paremmin ja vietämme illan syöden hyvää ruokaa ja juoden hyvää viiniä.  Onko syntiä käyttää ruokaan rahamäärä, jolla söisimme perheenä monta keittoateriaa?  Tai jolla joku kehitysmaan perhe eläisi kuukauden?

Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet tulokseen, että juhlat, joista täällä maan päällä nautimme, ovat kuva tulevasta.  Meitä odottaa taivaassa hääjuhla, joka on ehkä yksi iloisimmista juhlista, joita yhdessä vietämme.  Meitä odottaa juhla-ateria ja uusi viini, jota Jeesus sanoi juovansa meidän kanssamme.  Meidät on luotu juhlaa varten.

Juhla ei ole vain kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, musiikkia, ystäviä. Se on enemmän kuin osiensa summa.  Ilo ja ihme, jota koemme joulua juhliessamme vahvistuu joulun makujen, tuoksujen ja kokemusten kanssa, mutta se on jotain syvempää, toisesta todellisuudesta tullutta - kaipuuta iankaikkisuuteen ja syvään tyytyväisyyteen, jota niin harvoin koemme maan päällä.

Koti-ikävää.  Taivaskaipuuta.  Minut on luotu vastaamaan juhlaan sydämen ja ajatusten tasolla, ja ulkoisestikin.  Vasta silloin ymmärrän ikuisuuden kokonaisvaltaisen merkityksen.  Juhliminen antaa minulle mahdollisuuden ymmärtää ikuista Jumalaa tässä ajan ja paikan rajallisuudessa, jota kutsumme elämäksi.  Voimme katsoa ja kokea, että Jumala on hyvä, hyvä, hyvä.

Joulun yltäkylläisyys ei pitäisi olla vain materialistista runsautta, vaan sen muistamista, että Jumala on ylettömän hyvä. Enemmän kuin tarpeeksi.  Täydellisen tyydyttävä.  Joulujuhla on esimakua iankaikkisuudesta. Juhlimme kuninkaan syntymää, juhlimme kuninkaan tulemusta.  Juhlimme Vapahtajan saapumista maailmaan, juhlimme lopullista vapautta synnin ja kuoleman kahleista.  Juhlimme Rauhanruhtinaan lihaksi tulemista, juhlimme täydellistä maailmanrauhaa, sielunrauhaa, mielenrauhaa.

Juhlaan heittäytyminen ei ole tosiasioiden unohtamista, maailman tilanteen kieltämistä.  Se on sen julistamista, että Jumalan kanssa meille on tiedossa parempi tulevaisuus.  Maailma on muuttumassa sydän kerrallaan, pikkuhiljaa.  Se on tarjolla minulle jo nyt, jos otan sen vastaan lapsen lailla.  Koukkselkä voi nuortua iloiseen tanssiin, koukkumieli voi kohota kiitollisuuteen, koukkuiset sormet avautua vastaanottamaan Jumalan lahja.


Sally ja Sarah Clarkson kirjoittavat joulukuussa kirjassaan The Lifegiving Home joulun merkityksestä ja kannustavat meitä luomaan juhlatraditioita perheissämme.   

25.12.2016

Joulurauhaa - askel kerrallaan

st. joseph, jesus presented at the temple
Joosef, Maria, Simeon ja Jeesus-vauva temppelissä
Rauhallista Joulua!

Mikä jouluevankeliumin hahmo on puhutellut sinua tänä vuonna? Viime vuonna kirjoitin Sakariaasta ja Elisabetista, jotka kärsivät lapsettomuudesta.  Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma heidän varalleen: Johannes-vauva syntyi juuri oikeaan aikaan. 

Minua on hiljattain puhutellut ajatus uskollisuudesta, siitä että keskityn juuri siihen askeleeseen, joka siinä hetkessä pitää ottaa.  Ajatus luottamuksesta, joka vastaa Jumalan kutsuun “kyllä”, uudelleen ja uudelleen, seurauksista riippumatta. 

Jouluevankeliumissa esiintyvät ihmiset eivät tienneet seuraavasta päivästä.  He kukin vastasivat Jumalan johdatukseen omalla tavallaan.    

Marian vastaus enkelille oli nöyrä suostuminen Jumalan tahtoon.  Tällä nuorella naisella oli rautaiset hermot, tuloksena olisi voinut olla purettu kihlaus, julkinen häpeä, jopa kivittäminen.  Vaikka näin ei käynytkään, Maria oli varmasti mehevä puheenaihe kylän juorueukoille seuraavien vuosien ajan. Mutta en näe sen vaikuttaneen Marian elämään, hän valitsi uskon, ja otti seuraavan askeleen, ihmisten puheista huolimatta.  Maria uhrasi maineensa. 

Joosefin oli aluksi vaikea hyväksyä Jumalan antamaa osaa hänen kihlattunsa elämässä.  Mutta Jumala on hyvä. Hän ei jättänyt Joosefia pimentoon, vaan kertoi unessa hänelle suunnitelmansa Marian, hänen kohdussaan kasvavan lapsen ja heidän perheensä suhteen.  Tästä lähtien Jumala johdatti pientä perhettä Joosefille tulevien unien kautta, ja hänen tehtävänsä oli suojella Jeesus-lasta ja hänen äitiään tulevina vuosina.  Joosef uhrasi tulevaisuuden suunnitelmansa.

Paimenet uskoivat mitä enkelit heille kertoivat öisellä niityllä, jättivät laumansa ja saivat olla ensimmäisenä kumartamassa maailmaan Vapahtajaa.  Itämään tietäjät olivat uskon tähden matkustaneet jo viikkojen ajan, seuraten taivaalle ilmestynyttä tähteä.  Mitähän heidän vaimonsa sanoivat miesten lähtiessä matkaan? Oliko heidän uskonsa yhtä suuri?  Paimenet ja tietäjät uhrasivat työpaikkansa, ihmissuhteensa. 

Jerusalemissa asui mies, jolle Pyhä Henki oli luvannut, ettei hän kuolisi ennenkuin näkisi Herran Voidellun.  Simeon kulki Hengen vaikutuksesta pyhäkköön, ja siellä hän tapasi Joosefin, Marian ja vastasyntyneet Jeesuksen.  Simeon oli elänyt koko elämänsä Hengen johdatuksessa.  Nyt hän sai ylistää Jumalaa, joka pitää lupauksena. Simeon oli myös se, joka antoi Marialle nämä kohtalokkaat sanat: “Sinun sielusi lävitse on miekka käyvä”.  Jumala oli valmistamassa Mariaa jo nuorena äitinä 33 vuoden päästä tapahtuviin hetkiin.  Simeon uhrasi oman tahtonsa ja kulki elämänsä Hengen johdatuksessa.
 
Temppelissä asuva naisprofeetta Anna sai myös nähdä Jeesus-vauvan.  Nyt tämä 84-vuotias leski puhui Jeesuksesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Miten ihana loppuhuipennus naiselle, joka oli paastoen ja rukoillen palvellut Jumalaa yötä päivää kaikki nämä vuodet.  Anna uhrasi elämänsä.

Kuningas Herodes, saatuaan kuulla Jeesuksesta, hämmästyi ja pelästyi. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa.  Hänen suunnitelmissaan oli pysyä vallassa ja jos siihen kuuluisi tulevan kuninkaan murhaaminen kun tämä oli vielä avuton vauva, niin sekin kävisi.  Herodes raivostui, kun tietäjät eivät tulletkaan kertomaan missä Jeesus-lapsi asui ja seurauksena tuhannet lapset menettivät henkensä.   Herodes uhrasi viattomat lapset. 

Koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen on todistus siitä, että Jumalan tahto tulee tapahtumaan.  Hänen suunnitelmansa tulee menemään eteenpäin.  Jumala ei viivyttele. Hän ei tee virheitä.  Hän pitää koko maailmaamme kädessään ja vain se, minkä Hän sallii tulee tapahtumaan, juuri oikealla ajalla, juuri oikealla tavalla.  Jumala uhrasi ainoan Poikansa. 

Kun vaikeat tilanteet tulevat eteen, tarvitaan uskoa.  "Jumala, onko sinulla todellakin kaikki valta?" On sairauksia. On vaikeuksia työpaikalla.  On ihmissuhteita, jotka murtavat sydämemme.  On taloudellisia ongelmia.  On kapinoivia lapsia, ystäviä, jotka pettävät ja vanhempia, jotka hylkäävät.  On omat heikkoudet, riippuvuudet, virheet, joita toistan. 

Joskus rohkaistaan: Elä päivä kerrallaan.  Mutta on tilanteita, joissa päivä on liian pitkä aika.  Silloin pitää elää tunti kerrallaan, viisi minuuttia kerrallaan.  Uskoa hetki kerrallaan. Uhrata oma ymmärrys ja luottaa siihen, että minua kannetaan. 

Kunigas Daavid oli kerran vaikeassa tilanteessa.  Kansan keskuudessa riehui rutto ja se oli hänen syytään.  Jumalan lähettämä enkeli kertoi, että Daavidin pitäisi pystyttää alttari Arauna-nimisen miehen pellolle, jotta tauti pysähtyisi. 

Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. (1 Aikakirja 21:23-26).

Daavid ei aikonut uhrata Jumalalle jotain, joka ei maksanut hänelle mitään. 

Usko maksaa.  Se vaatii itselle kuolemista, mutta kristinuskon sanoma on, että vain kuoleman kautta tulee elämä.  Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se ei kanna hedelmää.       


En tiedä, millaista hintaa ja uhria sinulta vaaditaan tällä hetkellä, mutta tiedän, että Jumala on sen arvoinen.  Hän on aina ollut ylistyksen arvoinen ja Hän tulee aina olemaan ylistyksen arvoinen.  Joulun ihmeellisissä tapahtumissa näkyy miten yksittäiset ihmiset vastasivat Jumalan kutsuun.  Uskoen, luottaen ja ylistäen.  Askel kerrallaan, hetki kerrallaan.  Rauha on tulossa maailmaan.  


16.12.2016

4 tapaa pilata adventtiaika - ja neljä tapaa löytää joulurauha

Joulu on taas, joulu on taas…



Kun joulukuun ensimmäinen saapuu, huomaan, että lasten joulukalenterit puuttuvat, yhtään ei ole leivottu etukäteen, ja joulucd:t on jossain kaapin perukoilla.  Die-hard-jouluihmiset, jotka juovat ensimmäiset glöginsä 100 päivää ennen joulua ovat elämässäni toisen maailmankaikkeuden supersankareita.

Haluaisin olla unelmien jouluihminen ensimmäisestä adventista lähtien, mutta en koskaan onnistu pääsemään joulutunnelmaan niin aikaisin.  Tyyliini kuuluu viime hetken paniikki ja stressi ja kovistelin jo miestäni, että tänä vuonna ei sitten kääritä lahjoja pikkutunneilla 23.12. tai myöhemmin, mutta voin jo arvata, että niin me kuitenkin teemme.

Kun pääsen vauhtiin, koristelu on kivaa ja leipominenkaan ei vie paljon aikaa, mutta miten päästä sisäisesti orientoitumaan Joulun sanomaan?  Usein se jää monenlaisen touhuamisen jalkoihin.  

Tässä 4 vinkkiä, miten pilaat adventtiajan itseltäsi ja perheeltäsi ja vastaavasti 4 tapaa, joilla joulurauha saa tulla teille asumaan.

1. Ahdistu kunnolla ennen joulua.  Päätä, että onnistuminen tavoitteissa joulun aikaan määrittelee seuraavan vuoden menenstyksen, oli kyseessä sitten täydellinen perhejoulu, yrityksen menestyminen tai seurakunnan kävijämäärän kasvu.  Ruoki ahdistusta kiireellä, kts. seuraava kohta.

2. Ole mahdollisimman kiireinen.  Kasaa ylimääräisiä juhlia, vierailuja ja ostosreissuja joulukuun ajalle. Ole vapaaehtoinen pikkujoulukoordinaattori työpaikalla, kerhoissa ja seurakunnassa. Ota henkilökohtainen vastuu kaiken onnistumisesta.    

3. Älä kunnioita elämässäsi olevia rajoituksia.  Näännytä itsesi henkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti.  Suostu kaikkeen, mitä toiset ehdottavat, vaikka et haluasikaan sitä tehdä.  Jouluhan on vain kerran vuodessa!

4. Päätä, että kova työ on kaiken perusta.  Ole varma siitä, että omalla panoksellasi autat Jumalaa tekemään työnsä paremmin ja tehokkaammin.  Joulu tuntuu joululta vasta kun kaikki mahdollinen on tehty täydellisesti valmiiksi, ja rentoutua voit vasta 25.12.  


4 vinkkiä joulurauhan lisäämiseen: 

 
1. Rentoudu. Perheesi tai työsi kasvu ja elinvoimaisuus ei ole kiinni joulusesongista.  Se on kiinni Jumalasta ja pitkäntähtäimen hyvistä toimintatavoista.  Kiire sanoo, että et luota Jumalan tekevän työtään.  Rentoutuminen on sen myöntämistä, että Jumalalla on ohjakset käsissään.   Kuinka paljon kiireisyytesi on todella osa ahdistuneisuuttasi?

2. Hidasta.  Se joka kiirehtii, hidastaa Jumalan asioita (Vincent de Paul).  Kiire on väkivaltaa sielulle, niille, joita rakastat, ja niille, joita palvelet.  Kysy itseltäsi: “Mitä teen, jota Jumala ei ehkä pyydä minua tekemään?”  Mitä hyötyä on siitä, että voitat mailman ja menetät sielusi? Jos olet naimisissa ja sinulla on lapsia, onko Jumalan tahto, että perheesi saa sinulta mitä muilta jää jäljelle kun palaat kotiin loppuun kuluneena – emotionaalisesti, fyysisesti ja hengellisesti?  Hidasta elämääsi ja hiljenny Jumalan edessä.  

3. Vastaanota rajoitukset.  Kun et välitä Jumalan antamista rajoista ja ylität ne, näännyt. Vain Jumala on Jumala.  Et sinä.  Johannes Kastaja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.” Joh 3:27. Rajoja ovat aika, energia, älykkyys, hengellinen täyteys, jne.  Tunnista rajoituksesi ja ota ne vastaan Hänen lahjanaan.  Nauti adventtisunnuntain sapatinlevosta ja lue Raamatusta joulun tapahtumiin liittyviä tekstejä.

4. Jumala toimii toisin.  Jeesus käytti jatkuvasti maanviljelyyn liittyviä mielikuvia kuvaillessaan valtakuntaansa.  Vaikka työskentelisit jopa 60-80 tuntia viikossa, kasvi voi vain kasvaa niin nopeasti.  Voit kastella ja kitkeä rikkaruohoja, mutta vain Jumala voi antaa kasvun.  Ja Hän tekee sen hyvin hitaasti – niin kuin sinapinsiemen.  Jumalan työtavat eroavat meidän tavoistamme.  Jeesukseen syntymään liittyvät tapahtumat eivät olleet täydellistä satua, vaan täynnä  todellisen elämän haasteita.  Mutta kaikki tapahtui Jumalan satoja vuosia ennen antamien ennustusten mukaan.  Usko, että joulu voi tulla keskeneräiseen taloon, keskeneräisten ihmisten luo.


Onko sinulla vaikeuksia rauhoittua joulun sanoman äärelle?  Mitä teet, jotta joulukiire ei saisi ryöstää rauhaa ja iloa adventtiajasta?



Perustuu Pete Scazzero/Emotionally Healthy Spirituality uutiskirjeeseen “4 Advent Killers” 


Kuva: 
FreeDigitalPhotos.net
“Christmas Card Icon” by photoraidz

7.12.2016

Joululahjaideoita, myös itse tehtyjä


 


Viime vuonna kirjoitin lahjaideoita lapsiperheelle.  Tänä vuonna halusin kirjoittaa lahjalistaa myös aikuisille ja innostuin erityisesti itse tehdyistä lahjoista.  En yleensä tee itse joululahjoja, vaikka ihailenkin niitä suuresti.  Tänä vuonna aion tehdä pari juttua, esimerkiksi postikortteja olemme lasten kanssa väkertäneet jo kolme päivää.  Sehän on melkein kuin joululahja, eikö? :)

Huomasin kuitenkin, että tähän postaukseen pitäisi vetää tosi paljon linkkejä, jotta ohjeet ja ideakuvat antaisivat hyvän kuvan siitä, mitä itse pitäisi tehdä ja millaisen sen lopputuloksen tulisi olla.  Luovutin kun tekstiä oli puolen sivun verran ja päätin siirtyä nykyaikaan.  Avasin Pinterest-tilin, jonka olin luonut jo aikapäiviä sitten, mutten ollut halunnut vielä sitoutua pitämään blogin ohella.  Sen löytää nimellä Henna Maria

Hyviä ideoita on paljon, ja innostuin napsimaan niitä tuonne Pinterestin puolelle.  Osa tauluista on vielä tyhjiä, koska keskityin aluksi korttiaskarteluihin ja lahjaideoihin.  Käy sielä etsimässä inspiraatiota itsellesi! Lisään ideoita tauluihin joka päivä.


Mutta tässä on yksi joululahjaidea lapselle, jonka voit tehdä itse.  Olen saanut lapsena lahjaksi kummiltani lorupussin ja se on minulla vieläkin tallessa.  Tussilla kirjoitettu teksti on vuosien varrella vähän levinnyt, mutta se on aarre, josta en luovu!  Lorupussi on kankaasta ommeltu pussi, jonka sisältä löytyy kivoja loruja ja runoja, jokainen omalle kortilleen kirjoitettuna.

Lorupussi lapselle

Lorupussi

Tarvikkeet:

  • loruja, runoja, lauluja
  • kartonkia tai vahvaa paperia useissa väreissä
  • ohut (musta) tussi
  • kontaktimuovia
  • kangasta pussukan verran
  • nauhaa tai nappi tai neppari
  • ompelukone


Keräile mukavia loruja ja runoja tai lauluja (hakusanalla "lorupussi" löytyy paljon loruja).

Leikkaa kartongista tai muusta vahvasta paperista loruihin liittyviä muotoja. (Tästä linkistä löytyy tosi kivoja lorukortteja). 10 cm korkuiset kortit ovat hyvä koko lapsille.  Esim. lumiukko-loruun leikkaa valkoisesta paperista hattupäisen lumiukon muoto ja piirrä lumiukolle hattu, kasvot ja napit, aurinkoloruun leikkaa keltainen ympyrä ja piirrä toiselle puolelle aurinko säteineen jne.  Yritä leikata muodot mahdollisimman pyöreiksi, jotta niitä on lasten kiva käsitellä.

Jos haluat, voit leikata kaikki kortit valkoisesta paperista ja värittää kuvat toiselle puolelle.

Kirjoita lorut tyhjälle puolelle selkeällä käsialalla. Voit halutessasi tulostaa runot ja liimata ne korttiin.  Päällystä lorukortit kontaktimuovilla.

Ompele yksinkertainen pussukka.  Voit kiinnittää sivusaumaan kaksi nauhaa, joilla pussin saa suljettua, tai tehdä nauhakujan ja jonkun oikein teknisen sulkumenetelmän.  Tai ompele pussukan takaseinä korkeammaksi ja taita se eteen napilla suljettavaksi kirjekuoreksi. Pinterestiin lisäsin pari ohjetta pussin ompelemiseen, jos haluat yksityiskohtaisemmat ohjeet ompelua varten.


Aiotko antaa itse tehtyjä lahjoja tänä vuonaa? Mitä teet?


kuvat: freedigitalphotos

“Craft Sewing” by Chai25182518
“Joiner Tools On Wood Table Background” by bugtiger
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...