30.11.2020

Älä sano näin lapsellesi

 Sinä saat minut surulliseksi…. Sinä saat minut vihastumaan… Sinä saat minut huolestumaan…

Oletko sanonut näin lapsellesi?  Ei kannata, sillä nämä tunnepitoiset, syyllistävät “sinä saat minut” -sanomiset saavat aikaan pitkäaikaisia ongelmia.  


Koen tärkeänä opettaa lapsille tunteista - ne ovat normaali osa elämää, eivät itsessään hyviä tai pahoja.  Myös tunteiden säätely on tärkeä taito kypsyyteen kasvamisessa.  

Haluan opettaa lapsille myös empatiaa.  Se tarkoittaa kykyä osallistua toisen ihmisen maailmaan, kykyä ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta.  Empatia on itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.  Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen.  Upeita tavoitteita ihmissuhteissa!

Pieni lapsi tarvitsee vanhempaa selittämään tunteitaan. “Olet nyt väsynyt ja siksi sinua kiukuttaa”.  “Oletko pettynyt, kun joudumme lähtemään leikkipuistosta kotiin?”.  “Pikkuveli itkee, koska hänellä on nälkä, onko sinullakin paha mieli?”

Mutta missä menee raja?  Kuinka paljon käyttää tunnekieltä lasta kasvattaessa, ja milloin ottaa vähän neutraalimpi rooli? 

Mielestäni löytyy kasvatustilanteita, joissa tunteista puhuminen onkin lapselle taakka, ei helpotus.

Olen törmännyt tällaiseen puheeseen.  Hyvää tarkoittava vanhempi haluaa lapsen olevan tietoinen tunteista, haluaa lapsensa oppivan empatiaa ja haluaa olla esimerkkinä tunteista puhumisen tärkeydestä.  Nämä lauseet eivät kuitenkaan saa mitään näistä aikaan, vaan voivat ladata lapsen niskaan syyllisyyttä, suorittamista ja itsensä hylkäämistä.  

Tässä esimerkkejä tilanteista, joissa vanhemman tunteiden ääneen sanominen ei ole hyvä kasvatustapa:

“Äiti on surullinen, jos sinä lyöt toisia”

“Sinä saat minut huolestumaan näillä koenumeroilla”

“Sun huono käytös on niin hävettävää, että en kehtaa enää mennä sinne!”

“Kun saat hyviä numeroita, teet minut todella iloiseksi”

“Käytöksesi tekee minut todella vihaiseksi”

“Olen huolissani, että jos jatkat narun pyörittämistä, niin osut pikkusiskoosi”


Jokainen varmaan käyttää vastaavia lauseita jälkikasvun kanssa.  Lapsi ja hänen käytöksensä saa tottakai reaktioita aikaan.  Mutta miksi näin ei pitäisi sanoa lapselle? 

Ehkä näin kertoessaan omista tunteista vanhempi ajattelee opettavansa lapselle empatiaa.  Äiti on surullinen, koska käyttäydyt näin.  Ole hyvä, ymmärrä hänen tunteitaan ja muuta käytöstäsi. 

Ongelma on, että tällaisessa puhetavassa pääasiassa on äiti ja äidin tunteet.  

Ei ole hyväksi lapselle laittaa vanhempiensa tunteet omien tunteidensa edelle.  Ei ole myöskään hyväksi lapselle olla vastuussa vanhempien tunteista - olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.  

Lapsi voi alkaa ajatella “Minusta on vaivaa.  Minä olen ongelma.  Minusta riippuu miltä äidistä tuntuu.  Minä päätän miten isäni reagoi maailmaan.” 

Lapsi haluaa luonnostaan miellyttää vanhempaa, ja oppii muuttamaan käytöstään vanhemman mielialan mukaan.  Siitä muodostuu kuitenkin pienen hartioille liian raskasta kannettavaa, syyllistävä tunnetaakka.  

Jos lapsi elää tällaisten taakkojen kanssa, hän vie ne mukanaan aikuisuuteen, ottaen aina vastuuta muiden ihmisten tunteista - ja hyljäten omansa.  Se pilaa mahdollisuudet tasapainoisiin, terveisiin ihmissuhteisiin.   

Tottakai lyöminen on väärin.  Tämä pitää opettaa lapselle.  Mutta siihen ei tarvitse kietoa äidin tunteita - riittää, että selkeästi sanoo “Lyöminen on väärin, sinä et saa lyödä toisia” ja kertoa lapselle millainen rangaistus hänelle tulee, jos hän jatkaa lyömistä (esim. Jos hän lyö leikkitoveriaan, hän itse joutuu leikistä pois määräajaksi).  

Ja kyllä, olen minäkin kokenut huolta, kun lapsi on saanut huonomman numeron kun toivoimme.  Mutta en voi sitoa omia tunteitani lapsen opiskeluun.  Hänen pitää ottaa vastuuta ja kantaa läksyjen luvun tai niiden puutteen seuraukset itse. Hyvien arvosanojen tavoitteleminen omien päämäärien vuoksi ei tuo lapselle sitä taakkaa, jota äidin iloisena pitäminen tuo.   

Viimeksi eilen suutuin eräälle lapselleni hänen käytöksensä vuoksi.  Jälkeenpäin analysoimalla olisin voinut ottaa tilanteen hallintaan kertomalla mikä hänen käytöksessään oli väärää ja mitä ei meillä sallita sekä antaa esimerkkejä tilanteeseen sopivasta käytöksestä.  Oma kiihtyminen ei varmastikaan auttanut ketään siinä tilanteessa.  En halua hyvää käytöstä, koska se pitää minut onnellisena.  Haluan lapsen omaksuvan käytöksen, joka on oikein, tunteista riippumatta.  

Nuori erityisesti voi käyttää vanhempien tunteita hyväksi kapinoidessaan.  Hän tietää mistä iskä suuttuu ja mistä äiti itkee, ja voi tieten tahtoen yrittää saada tunnereaktioita aikaan.  

En sano, etteikö meidän vanhempina tulisi koskaan antaa lasten tietää, miten heidän käytöksensä vaikuttaa meihin.  Mutta pitäisi kiinnittää huomiota siihen puheeseen, jossa lapsen käytös saa meidät tuntemaan asioita.  Lapsi ei pysty kantamaan näin suurta valtaa.  Jos hän joutuu sitä pienestä saakka kantamaan, se tulee murskaamaan hänen omat tunteensa.  Silloin saamme juuri päinvastaisen tuloksen aikaan.  

Vanhempina yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa on opettaa syyn ja seurauksen suhde.  Tästä on Raamatussa kymmeniä esimerkkejä ja paljon opetusta.

“Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Luuk 6:31

“Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.” San 22:8

“Älköö eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” Gal 6:7

“Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.” Ilm 22:12


Lapsi voi oppia oikean ja väärän käytöksen eron, ja pystymme kannustamaan häntä hyvään eri tavoin.  Mutta kannustimena ei voi käyttää vanhemman omia tunteita, vaan se tarvitsee jotain kestävämpää, ikuista. Me vanhemmat voimme käsitellä omia tunteitamme aikuisten kesken, Jumalan kanssa, ehkä jopa terapeutin seurassa.  Ei antamalla niitä lapsiemme kannettavaksi. 

Vanhemmuudessa suuri haaste onkin omien tunteiden kasvattaminen.  Joudumme kohtaamaan omaa keskeneräisyyttä kun lapsi peilaa käytöstämme.  Vanhemmuus onkin yksi Jumalan antamista hienoista mahdollisuuksista “joutua” kasvamaan henkisesti, emotionaalisesti ja hengellisestikin. 

Oletko sinä kiinnittänyt huomiota näihin lauseisiin lasten kanssa puhuessasi?  Tai kuulitko tällaista viestintää omassa lapsuudenkodissasi?  Sitä ei ehkä ole ensin helppo huomata, mutta kun korva harjaantuu, niin yhtäkkiä joutuukin pitämään kieltä keskellä suuta monessa tilanteessa.   


Kuva: Pixabay/Denise Perrier






20.11.2020

Lapsen oikeudet - entä velvollisuudet?

Suomessa perus- ja ihmisoikeudet ovat kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia.  Tämä kannattaa sanoa ääneen, sillä asia ei ole sama kaikissa maailman maissa.  Suomessa jokaisen perusoikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa. Ihmisoikeudet on puolestaan turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. 

Tänään vietetään lasten oikeuksien päivää - ne perustuvat YK:n lapsen oikeuksia koskevalle yleissopimukselle, joille on annettu kansallisen lain asema.  Ymmärrän halun mahdollistaa jokaiselle lapselle hyvät eväät elämään. On myös aikuisten tehtävä pitää huolta lapsista ja varmistaa turvallinen lapsuus jokaiselle. 

Koulun kautta erityisesti huomaamme, miten järjestelmällisesti nuorta sukupolvea opetetaan heidän oikeuksistaan.  Ekaluokkalainen kantoi tänään kotiin koulusta saadun Hesarin Lasten Uutiset-lehden.  Lapsen oikeuksista puhuvalta sivulta hän vinkkasi äidille "Oikeus olla tekemättä työtä"-kohdan.  

Oikeudet ovat tarpeen, mutta niistä ei pidä puhua yksittäisinä vaatimuksina.  Minä opetan lapsillemme myös velvollisuuksista. Vaadimme heitä tekemään kotitöitä, opetamme heitä ottamaan vastuuta, neuvomme ottamaan toiset huomioon. Lapsi, joka ei ymmärrä velvollisuuksiaan, kasvaa itsekeskeiseksi. 

Jokainen on kohdannut ihmisiä, jotka huolehtivat tarkasti omista oikeuksistaan. Se ei ole enää yllättävää. Mutta kohtaapa ihminen, joka ottaa velvollisuutensa vakavasti, joka jättää jopa omat oikeudet käyttämättä muiden hyväksi. Siinä on jotain erikoista! 

Raamattua lukiessa joutuu usein kohtaamaan tämän tapaisia erikoisuuksia.  

Jumala kutsuu omiaan elämään muiden hyväksi.  Jeesus on äärimmäinen esimerkki elämästä, jossa ei vaadittu omia oikeuksia.  Ja me pystymme elämään muiden hyväksi, koska Jumala itse on puolellamme. "Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä." Psalmi 138:8. Me pystymme siihen, koska uskomme Jumalaa kun Hän sanoo: "Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisten parasta." 1 Kor 10:24 ja "Rakkaus...ei etsi omaansa." 1 Kor 13:5. 

Lapsuus on erityistä aikaa, jolloin vanhempina olemme niin kovasti lapsiemme puolella, suojelemme heitä, autamme heitä ja neuvomme heitä, että kun tulee hetki jolloin he voivat laittaa jonkun toisen oikeudet omiensa edelle, he pystyvät niin tekemään. He tietävät, että heitä kannatetaan, joku on heidän puolellaan, joku vie heidän asiansa päätökseen. Heidän koko lapsuutensa on todistus siitä, että he eivät ole omillaan. 

Rakkaus vahvistaa ja varustaa heidät ottamaan muut huomioon. Jopa niin pitkälle, että he mielummin antavat omat oikeutensa pois. 

Mielenkiintoista on, että Rakkauden jalouden ylistystä kuvaavassa luvussa on myös seuraava jae: "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." 1 Kor 13:11. 

Lapset ovat epäkypsiä, ja tarvitsevat aikuista ohjaamaan heitä kasvussa kohti kypsyyttä. Saakoon lapsemme oppia meidän elämämme esimerkistä, että Jeesuksen sanat "Autuaampaa on antaa kuin ottaa." Apt 20:35.

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1 Kor 13:13. 

Lue alta muiden vuosien tekstini Lapsen Oikeuksien Päivänä.  Ihan lopussa löytyy kaikki lapsen oikeudet.  



       Tässä viime vuoden aloitus lapsen oikeuksille: 

Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Näin alkaa lista lapsen oikeuksista. 

Tiedätkö, mikä lapsi on? kysyin tänään kuopukselta. Lapsi on pieni ihminen, josta pitää huolehtia ja jota pitää rakastaa. Lapsi on rakas ja tärkeä ja ihana. Suukottelin pientä pehmeää poskea. 

Vaikkakaan en sinisilmäisesti usko, että pelkkä sopimus auttaa meitä kohtelemaan lapsia oikein, on hienoa vuosittain pysähtyä muistamaan, miten paljon alle 18-vuotiaat tarvitsevat meitä aikuisia.

Sopimuksessa esillä pidettävät asiat ovat alku sille, että kunnioitamme lapsen ainutlaatuista elämää, alusta alkaen, jo ennen syntymää. 

Uskon, että Jumala antaa elämän. Haluan auttaa jokaista elämän alussa olevaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin, koska lapset ovat Jumalalle tärkeitä. Jokaisella lapsella on lahjoja ja kykyjä tuoda iloa, luovuutta, kekseliäisyyttä tai järjestystä maailmaan. 

Hienointa vanhemmuudessa onkin auttaa lasta kehittämään omia lahjakkuuksia ja etsimään omille jaloille sopivaa polkua tulevaisuudessa. 




Tässä on muutama vuosi sitten kirjoittamani teksti Lapsen oikeuksista: 

Lapsen oikeuksien päivänä pidetään esillä sopimusta, jossa on sovittu kaikille lapsille kuuluvat oikeudet. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. 

Sopimuksen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Se on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Vain kolme maata maailmassa ei ole allekirjoittanut sitä. 

Luin tämän sopimuksen läpi. Siinä on 45 erityistä kohtaa, määritellen kaikki oikeudet, jotka lapsilla tulisi olla. Sopimuksen kirjoittamisessa oli mukana valtioita, kansalaisjärjestöjä, sosiaalityöntekijöitä, lakimiehiä, ihmisoikeusasiantuntijoita, hengellisiä johtajia, kasvatustieteilijöitä ja muita asiantuntijoita. Heillä meni noin 10 vuotta sopimuksen kirjoittamiseen ja se on hyvin perusteellinen. 

Jotenkin minua kosketti erityisesti artikla nro 6: 

 6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. 

Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. Oikeus elämään. Lapsella on oikeus jäädä henkiin ja kehittyä. Silti hälyttävän suuri osa maailman lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan. 

Kaksi vuotta sitten 6,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuoli. Kaksi kolmasosaa näistä kuolemista olisi voitu estää (Wikipedia). Voi miten paljon maailmassa onkaan tarpeita! 

Vuonna 2009 maailmassa oli 31 maata, joiden alle 5-vuotiaista 10% kuoli. Kuvittele tätä Suomessa; että jokaista tuntemaasi yhdeksää lasta kohti olisi yksi, joka ei selvinnyt viidennelle ikävuodelle. 

Lapsella on siis oikeus elämään. Mutta ei vain elämään sen alkuperäisessä määritelmässä; henkiinjäämistä ja kehittymistä. Lapsella on oikeus yltäkylläiseen elämään. Jokaisella lapsella on oikeus ikuiseen elämään. Siksi Lapsen Oikeuksien Sopimuksen artikla numero kuusi jää vajaaksi.

Lapsilla on oikeus kuulla, että heillä on mahdollisuus yltäkylläiseen elämään. Mahdollisuus runsaaseen elämään, jossa runsaus ei tarkoita pursuilevia ruokakaappeja tai vaatekaappeja tai lelukaappeja.

Mahdollisuus elämän täyteyteen, jossa sydän voi olla täynnä iloa ja rauhaa ja voimaa huolimatta siitä kärsiikö henkilö sairaudesta, köyhyydestä tai koettelemuksista. 

Yltäkylläinen elämä on vastakohta tyhjyydelle, tyytymättömyydelle ja tarkoituksettomuudelle. Yltäkylläistä elämää elävältä ei puutu mitään. 

Jokaisella maailman lapsella on oikeus kuulla, että hän voi saada ikuisen elämän. Että hän voi oppia tuntemaan ikuisen Jumalan, elämän antajan, henkilökohtaisesti. Että hän voi paeta kuoleman valtaa, elää pelotonta elämää pelottavassa maailmassa. Että tämä näkyvä ei ole kaikki mitä on, vaan on tulossa on parempaa. On toivo. Millaisen muutoksen ikuisen elämän lupaus saakaan aikaan ihmiselämässä!

"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus". Sinulla, aikuisella, on velvollisuus, että maailman lasten oikeudet toteutuvat. Lapsella on oikeus kuulla evankeliumi omalla kielellään, kultturellisesti ymmärrettävällä tavalla. Meillä on velvollisuus siihen, että se toteutuu. 

Voimme lukea tämän sopimuksen artiklat ja lisätä sinne paljon muutakin rikkautta, jota meille on suotu Jumalan Sanassa. Meillä kristityillä on oikeasti hyviä uutisia tämän päivän lapsille. Meidän ei pidä piileskellä ja hiippailla mumisten jotain pyhäkoulutunneista ja kivoista iltapäiväkerhoista. Meillä on sanoma, joka muuttaa maailmaa...ja sinä voit aloittaa sen sieltä oman lähiympäristösi lapsista. Yhden lapsen maailma voi muuttua sinun välitykselläsi...ja hän saa omakseen Jumalan lapsen oikeudet.

Siunattua Lapsen Oikeuksien Päivää! 

Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä (Unisefin sivuilta): 

1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. 
2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. 
3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. 
4. Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet.
5. Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa. 
6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. 
7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. 
8. Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa. 
9. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.
10. Jos lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat eri valtioihin, on valtion velvollisuus käsitellä hakemus perheen jälleenyhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä.
11. Valtioiden on estettävä lasten laittomat kuljetukset maasta. 
12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 
13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 
14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Valtion tulee kunnioittaa vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä.
15. Lapsilla on oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.
16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa. 
17. Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta. 
18. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.
19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 
20. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada valtiolta erityistä suojelua ja tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota lapsen kasvatuksen jatkuvuuteen sekä lapsen etniseen, uskonnolliseen ja kielelliseen taustaan.
21. Lapsi voidaan adoptoida, jos se on lapsen kannalta paras vaihtoehto. 
22. Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän tässä sopimuksessakin lueteltujen oikeuksiensa toteutumisesta. 
23. Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomioida ja hänen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä.
24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. 
25. Kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen hoito ja sijoituksen perusteet tulee tarkistaa ajoittain. 
26. Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan. 
27. Lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
28. Lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua. Valtion on edistettävä toisen asteen koulutusta ja opinto-ohjausta sekä ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä.
29. Koulutuksen tulee kehittää lapsen kykyjä, ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista sekä suvaitsevaisuutta.
30. Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus ryhmänsä kulttuuriin, uskontoon ja kieleen. 
31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. 
32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään. 
33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä. 
34. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. 
35. Valtioiden on estettävä lapsikauppa. 
 Artiklat 34. ja 35.: kts. lisäpöytäkirja koskien lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa 
36. Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä. 
37. Lasta ei saa kiduttaa. Lasta ei saa rankaista julmalla tai halventavalla tavalla. Lapsen vangitsemista on käytettävä vasta viimeisenä keinona ja tällöin lasta on kohdeltava inhimillisesti ja hänen ikänsä huomioiden. 
38. Alle 18-vuotiasta ei saa värvätä armeijaan eikä hän saa osallistua sodankäyntiin. Aseellisissa selkkauksissa on suojeltava lapsia. (Ikäraja nostettu lisäpöytäkirjassa viidestätoista kahdeksaantoista vuoteen.) 
Artikla 38: kts. lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin 
39. Väärinkäytösten uhriksi joutunutta lasta on autettava toipumaan ja hänen sopeutumistaan yhteiskuntaan on edistettävä.
40. Lakia rikkonutta tai siitä epäiltyä lasta on kohdeltava hänen ihmisarvoaan kunnioittaen ja hänen ikänsä huomioon ottaen. 
41. Jos valtion kansallinen lainsäädäntö turvaa lapselle paremmat oikeudet kuin tämä sopimus, sitä on noudatettava. 
42. Valtion tulee huolehtia, että kaikki kansalaiset tuntevat lapsen oikeudet. 
43. Tämän sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. 
44. Valtioilla on velvollisuus raportoida säännöllisesti lapsen oikeuksien toteutumisesta.
45. Erityisjärjestöillä, UNICEF:illa ja muilla YK:n elimillä on oikeus ja velvollisuus arvioida ja edistää sopimuksen täytäntöönpanoa. 
 46. – 54. Nämä artiklat koskevat sopimukseen liittymistä, sen voimaantuloa ja muutoksia. 

 Kuva:Pixabay/Pezibear ja WikiImages

16.11.2020

Suomen Kiitospäivä

Monikulttuurisena perheenä Thanksgiving on ollut tärkeä osa perhekulttuuriamme jokaisena syksynä.  Yhdysvaltojen kiitospäiväähän juhlitaan sen muistoksi, miten aikaiset siirtolaiset keräsivät sadon 1621 kärsittyään sitä ennen ankaran talven.  Alkuperäiset amerikkalaiset auttoivat heitä lahjoittamalla ruokaa ja opettamalla tulijoita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia.  

Myöhemmin, kun kiitospäivä virallisesti asetettiin kansalliseksi juhlaksi 1863, siitä tuli hengellinen juhla, päivä, jolloin kiitettiin ja ylistettiin Jumalaa. 

Suomessa ei ole vastaavaa kansallista juhlapäivää, vaikka erilaisia sadonkorjuun juhliahan on voitu järjestää siellä täällä.  Mutta silmiini sattui 31.10. eräs teksti, jossa ehdotettiin Suomelle omaa Kiitospäivää! 

Olen harrastuksena lukenut kirkkohistoriaa, ja erityisesti reformaation aikainen aika ja siinä vaikuttaneet henkilöt kiinnostavat minua.  Tässä tekstissä on myös kirkkohistoriaa.  Muutenkin mielelläni juhlisin 31.10. jotain muuta kuin haamujen Halloweenia.  Lasten kanssa olen usein käynyt läpi reformaation tapahtumia lokakuun aikana, ja nyt on erityisesti uusia syitä korottaa Jumalan rakkautta kansakuntia kohtaan lokakuun viimeisenä päivänä! 

Pyysin tekstin kirjoittajalta lupaa sen kääntämiseen ja julkaisemiseen, joten tässä se nyt on!   


Hyvää Suomen Kiitospäivää!

(Tätä päivää ei juhlita Kiitospäivänä, mutta sitä pitäisi)



Suomi ei yksinkertaisesti olisi itsenäinen valtio ilman kahta tapahtumaa, jotka sattuivat 31.10. 

 1. Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen Saksassa 31.10.1517. Tästä alkoi liikehdintä, joka toi takaisin Jumalan Sanan totuuden ainoana lähteenä.  Tämä paluu todellisen Jumalan luo muutti lännessä elämän jokaisen osa-alueen.  Suomi on kansakunta, joka erityisesti sai siunauksen reformaatiosta. Mikael Agricola (kuvassa), Suomen reformaation isä, antoi Suomelle kirjakielen ja alkoi kääntää Raamattua suomen kielelle, koska hän tiesi, että hänen kansansa täytyi tuntea oikea Jumala.  Ja todellakin oikean Jumalan tunteminen vapautti kansakunnan.  Sen seurauksena Suomen reformaation jälkeläiset toivat ihmeellisen kehityksen suomalaisen yhteiskunnan jokaiselle osa-alueelle, kuten yleinen koulutus, vapaa lehdistö, kapitalistinen talous, demokratia, jopa kasvitiede ja terveydenhoito.   

2. Lokakuun 31. 1817, Venäjän keisari Aleksanteri I, joka silloin hallitsi Suomea, antoi Suomen Evankelis-Luterilaiselle kirkolle itsenäisyyden.  Kirkko, joka oli ollut Ruotsin vallan alaisena 1500-luvulta lähtien, sai nyt järjestäytyä ilman ulkoapäin tulevia sääntöjä. Käytännössä, vaikka keisari hallitsi Suomessa, kirkko oli ainoa elinkelpoinen järjestö, joka huolehti jäsenistään.  Kirkko ei vain järjestänyt jumalanpalveluksia, mutta antoi kaikille koulutusta, terveydenhoitoa ja paljon muutakin.  Toisin sanoin, antamalla Kirkolle itsenäisyyden, Aleksanteri I petasi tietä tulevaisuuden itsenäiselle Suomelle.

 

Suomalaiset juhlivat perustellusti Itsenäisyyspäivää 6.12., koska sinä päivänä 1917 Suomi virallisesti itsenäistyi.  Kuitenkaan kuudes joulukuuta ei selitä sitä, miten paljosta Suomi on velassa Jumalalle tästä ihmeestä, mutta toisaalta 31.10. selittää.  Siksi tänään on jokaisella suomalaisella täydellinen mahdollisuus kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt tämän kansan eteen.  

Sen vuoksi haluan toivottaa jokaiselle suomalaiselle Hyvää Suomen Kiitospäivää!

Cédric Placentino


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...