26.2.2013

Elämäsi hallitsija - tunteet vai totuus?

Tunteet...nuo tärkeät värit, joita ilman elämä olisi hyvin tasapaksuharmaata.

Viime postauksessa pohdin tunteisiin suhtautumista ja kirjoitin, että tunteet itsessään eivät ole väärin eivätkä syntiä.  Jumala on luonut meihin kyvyn kokea tunteita. Ne ovat lahja!  Raamatussa kerrotaan useassa paikassa Jumalan ilmaisemista erilaisista tunteista.  Olemme Jumalan kuva, myös tunteiden kokemisen suhteen.  

Jo ihan pienet vauvat ilmaisevat tunteita ja lapsiltahan saa tunnetusti näkyviin aidot tunteet; ilo tahi pettymys, he osaavat ilmaista sen äänekkäästi ja nopeasti.  Vanhempana koenkin haasteena sen, että osaisin antaa lasteni ilmaista erilaisia tunteita.  He saavat olla iloisia, tyytyväisiä, mutta myös pettyneitä, vihaisia.  Jos he kokevat tulleensa torjutuiksi kavereiden taholta, haluan, että heillä on mahdollisuus käydä läpi tätä hylkäämisen kokemusta ja ilmaista haavoittuneisuuttaan.  Jos he ovat onnellisia hyvästä menestyksestä koulussa tai harrastuksessa, haluan että he saavat vapaasti ilmaista iloa, tyytyväisyyttä, ylpeyttä ja kaikkea sitä positiivista mitä heidän sydämessään sillä hetkellä on.  Jos he pettyvät kun eivät saa tahtoaan läpi, senkin saa ilmaista.  


 Image courtesy of David Castillo Dominici/FreeDigitalPhotos.net

En siis aio tukahduttaa tunteita.  Monen elämässä tunteiden tukahduttamista on vaadittu lapsuudessa - ehkä tunteellisuus on nähty heikkoutena tai tunteiden ilmaiseminen on häirinnyt aikuista niin, että tunteet on pitänyt piilottaa.  Leena muistutti minua kommentissaan Anna-Liisa Valtavaaran kirjasta Kiltteydestä kipeät, jossa käydään läpi kiltin ihmisen "kipeää, kapeaa ja kireää" elämää.  Kiltti on oppinut peittämään omat tarpeensa ja tunteensa...huonoin tuloksin.  Vaikka tunteet olisivatkin syvälle haudatut, ne on haudattu elävinä - siitä ei hyvää seuraa, niinkuin jokainen jännityselokuvia seurannut tietää!  Suosittelen kirjaa niille, jotka kokevat olevansa vihaisia, pettyneitä ja surullisia siitä, että omia tunteita ei ole saanut ilmaista eikä omaa elämää elää muiden vaatimusten vuoksi.  Että on aina pitänyt olla Kiltti.  Ei ole myöhäistä päästää tunteitaan näkyville, elämään. 

Tunteet siis tuovat väriä elämään.  Niitä ei saa väärällä tavalla tukahduttaa.  Silti haluan olla opastamassa lapsiani totuudellisuuteen myös tunteiden käytössä ja näytössä.  Ja tottakai haluan itsekin elää tunteiden kanssa totuudellisesti, Jumalan tahdon mukaan.  Kuten kaikessa muussakin elämään ja ihmisyyteen liittyvässä, myös tunteiden ilmaisemisessa voimme tuoda kunniaa Jumalalle.

Tuo ensimmäinen valhe, jonka Nancy Leigh DeMoss tuo esiin kirjassaan, on yllättävän yleinen.  "Jos jokin asia tuntuu joltakin, sen täytyy olla totta."  Uskon, että vihollinen valehtelee meille naisille käyttäen hyväksi tunteitamme, jotka ovat meille niin kovin tärkeitä.  

"Kukaan ei rakasta minua, ei minulla ole mitään merkitystä".  Voinko sanoa, että moni nainen käy läpi tätä tunnetta ainakin kerran kuukaudessa?  Huono itsetunto, oman huonouden kokeminen ja oman itsensä mollaaminen on yllättävän yleistä naisten keskuudessa.  Elämässä ei tarvitse edes tapahtua mitään järisyttävää.  Ehkä housut ovat aamulla tiukemmat kuin olisimme toivoneet.  Ehkä nukuimme huonosti.  Ehkä takana on rankka työpäivä.  Ehkä toivomamme asia ei toteudukaan.  Tunteet alkavat liukua alamäkeä ja pian kyseenalaistamme koko elämämme mielekkyyden! 

Tunteet eivät ole kuitenkaan luotettava mittari todellisuudelle.  Ne eivät ole totuus.  Sinusta voi tuntua, että kukaan ei rakasta sinua.  Tai että et selviä jostain tilanteesta, paine on liikaa.  Voi tuntua, että tilanne on toivoton, Jumala on liian kaukana tai toimii epäoikeudenmukaisesti.  

Nämä ovat tunteita.  Älä kiellä niitä, älä piilota niitä, älä hautaa niitä elävältä.  Mutta älä anna niiden hallita sinua.  Älä annan niiden sanella miten elämäsi tulee sujumaan.         

Tietäisitpä miten suuria vaikeita tapahtumia käyn läpi tällä hetkellä, voit sanoa.  Avioliitossa ahdistaa.  Lapsettomuus.  Tai suuren perheen haasteet.  Sinkkuelämä, jota en toivonut.  Työttömyys.  Liikaa työtä.  Vanhempien menetys.  Sairaudet, onnettomuudet.  Tunteet tuntuvat hallitsemattomilta. 
 "Me...vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2 Kor 10:5
Kypsään kristillisyyteen kuuluu, että sinä olet aikuinen myös tunteittesi kanssa.  Sinä päätät kuka elämääsi vie ja ohjaa: tunteet vai Totuus.  Vain sinä voit "vangita" omat villinä laukkaavat tunteesi Jumalan Sanalle kuuliaisiksi.  Sinun on muistutettava itseäsi Totuudesta.  Jumala on hyvä, tuntuipa siltä tai ei.  Jumala rakastaa minua,  tuntuipa siltä tai ei.  Jumala ei hylkää minua, tuntuipa siltä tai ei. 

Yksi lapsistani tuli pettyneenä koulusta kotiin ystävänpäivän jälkeen.  Eräs luokkatoveri oli antanut ystävänpäiväkortit kolmelle kaverille, mutta hän ei ollut näiden valittujen joukossa.  Pettymys.  Äidin sydäntäni puristi.  Ajatuksiani: "Lapseni on jätetty joukon ulkopuolelle!  Selviääkö hän?!"  Teki mieli lailla kieltää koko ystävänpäiväkortit, ettei vain lapseni kokisi ikinä enää tällaisia pettymyksiä (heh)!  Sain kuitenkin selville, että hän oli kyllä saanut muilta kavereilta kortteja, mutta ei tältä yhdeltä tietyltä.  Pettymys oli kuitenkin todellinen ja onneksi hän uskalsi sen jakaa minulle.    

Muistin siinä tilanteessa Jeesuksen sanat, jotka hän puhui opetuslapsilleen jäähyväispuheessaan:  


13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. 
14. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. 
15. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. 
16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. (Joh 15)
Miten lohduttavia Totuuksia:  Jeesus on minun ystäväni.  Hän on valmis jopa luopumaan hengestään, koska rakastaa minua, ystäväänsä, niin paljon.  Hän valitsi minut ystäväkseen!  Jeesus jakaa kaiken minun kanssani, niinkuin tosi ystävä.  Minun elämälläni on suuri merkitys, kun Jeesus on asettanut minut oikealle paikalle.  Minulla on Taivaan Isä, joka antaa sen, mitä anon ystäväni Jeesuksen nimessä.  

Lapsikin voi ymmärtää näitä Totuuksia.  

On varmasti olemassa ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystävää.  Yksinäisyys voi olla kiduttavan todellista.  Voit kokea itsesi hyljätyksi ystäviksi luulemiesi taholta.  Mutta Jumalan Sana on ihmeellinen; se puhuu suoraan meidän tarpeisiimme.  Pystyn kertomaan Maailman Parhaasta Ystävästä lapsilleni ja vakuuttamaan, että heillä on aina ainakin yksi ystävä, joka ei koskaan petä eikä jätä.  Joka lähettää aina helmikuun 14. päivä ystävänpäiväkortin, jossa ei ole siirappisia mairitteluja tai koristeellisia runoja, vaan Totuuksia:  

facebookista napattu
        
Jumala ilmoitti nimekseen "Minä Olen".  Pari viikkoa sitten istuin Jumalanpalveluksessa ja kuulin, kuinka puhuja toi tämän Totuuden hyvin konkreettisesti käytännön tasolle.  

Jumala on.  

Ja mitä tarpeita sinun elämässäsi onkaan, Hänellä on siihen vastaus.  Hän on siihen vastaus.  

Oletko yksinäinen?

Minä olen aina sinun kanssasi.   

Suretko?

Minä olen sinun lohduttajasi.

Pelottaako?

Minä olen sinun turvasi.

Ahdistaako?

Minä olen sinun Vapahtajasi.

Syyllinen?

Minä olen ottanut vastaan rangaistuksen.

Häpeää?

Minä olen kantanut kaiken häpeän ristin puulle.  

Epäiletkö elämäsi tarkoituksellisuutta?

Minä olen luonut sinut tekemään hyviä tekoja, jotka olen etukäteen valmistanut.  

Minä olen.

Jos luet Raamattuasi etsien vastauksia myllertäviin tunteisiin, voit löytää sieltä satoja, ellei tuhansia tapoja, joilla Jumala vastaa meidän tarpeisiimme.    Hän on.  Hän riittää.  Hän tietää.  Hän vastaa.  

Luvussa Nancy Leigh DeMoss muistuttaa Raamatunpaikasta, jota hän kutsuu mielenterveyden ja tunteiden tasapainon reseptiksi:


Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta...sitä ajatelkaa.
Ja siitä seuraa:  
 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
 (Fil 4:4, 6-9) 
Sinulla on valinta.  Voit antaa tunteiden kontrolloida elämääsi - tai voit keskittyä Totuuteen ja antaa sen kontrolloida elämääsi.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...