Image courtesy of mikumistock /FreeDigitalPhotos.net |
Joskus tunteiden voimakkuus yllättää, toiset tukahduttavat tunteita. Toiset antavat kaiken tulla ulos, ovat temperamenttisia ja ylpeitä siitä. Toiset luottavat tunteisiinsa ja fiiliksiin, toiset torjuvat tunteet minkään päätöksen perusteena.
Mikä olisi oikea tapa suhtautua tunteisiin? Pitääkö niitä yrittää kontrolloida? Voiko tunteisiin luottaa? Puhutaanko Raamatussa tunteista?
Olen käynyt blogissani läpi Nancy Leigh DeMossin kirjaa "Lies Women Believe and the Truth That Sets Them Free". Kirja käy läpi eri elämänalueita, joilla naiset voivat uskoa valheita. Olemme puhuneet valheista, joita naiset uskovat Jumalasta, itsestään, synnistä, prioriteeteistä, avioliitosta ja lapsista. Jäljellä on vielä kaksi aihetta: tunteet ja olosuhteet.
Nancy aloittaa tunteista puhumisen sanomalla, että joskus me ajattelemme, että koska tunteet voivat olla kontrolloimattomia ja hankalia käsitellä, ne ovat syntiä tai väärin. Voimme myös kokea, että tunteita pitäisi tukahduttaa, että niiden ilmaiseminen ainakin mitenkään voimakkaasti olisi väärin. Mutta meidän tulisi muistaa, että Jumalan kuvana meillä on kyky kokea ja ilmaista erilaisia tunteita; ilmaiseehan Jumalakin Sanassaan iloa, mielihyvää, vihaa, mustasukkaisuutta ja murhetta. Jumala on asettanut meihin kyvyn kokea tunteita ja ilmaista niitä tavalla, jotka kuvastavat Hänen sydäntään ja tuovat kunniaa Hänelle.
Tunteet itsessään eivät siis ole ongelma. Ei ole väärin kokea erilaisia tunteita! Nehän rikastavat elämää aivan mahtavalla tavalla! Mutta syntiinlankeemus on myös vaikuttanut meidän tunteisiimme. Haasteenamme on oppia ilmaisemaan tunteita niin, että ne ovat sopusoinnussa Jumalan meille antamien ohjeiden kanssa.
Nancy sanoo, että vihollinen käyttää erityisesti tunteita saadakseen naiset vangittua valheisiin. Nämä ovat valheita, joita uskomme tunteista Nancyn mukaan:
- Jos tunnen jotain, sen täytyy olla totta (esim. "Kukaan ei rakasta minua").
- En voi kontrolloida tunteitani.
- En voi auttaa sitä, miten reagoin kun hormonit jylläävät (on ymmärrettävää käyttäytyä kuin äkäpussi tiettyinä aikoina).
- Masennukseen on ensin haettava apua lääkkeistä ja/tai psykoterapiasta.
Image courtesy of Stuart Miles /FreeDigitalPhotos.net |
p.s. kyllä miehetkin kokevat tunteita, vaikka se on joskus tasolla "tuntuu hyvältä tai tuntuu pahalta". Näin mainoksen tästä kirjasta ja olisi mielenkiintoista lukea se ja ymmärtää miten miehet ja naiset kokevat ja ilmaisevat tunteita eri tavalla.
Minua kiinnostaisi lukea kirjoittamanasi lisää valheesta, jonka tunnistan olevan vahvasti kohdallani vihollisen käyttämä aika ajoin:
VastaaPoista-jos tunnen jotain, sen täytyy olla totta-
Luoja on antanut meille tunteet. Koettaviksi.
Ps. Se aiemmin vinkkaamani levyn nimi on AVOIN TAIVAS, jossa Nina Åström laulaa Hilja Aaltosen kynäilemiä lauluja.
Tunteita pohdin juuri eilen, kun tämä oma pakkopysähtyminen niitä kuohuttaa. Tuntui väärältä kokea surua ja tuskaa yhden pienen akillesjänteen tulehtumisen takia ja siitä seurauksena, rutkuttaa kotona, ettei pääse hiihtämään eikä mihinkään.....kun samalla tiedostan, että meidän seurakunnassa eräs perhe kipuilee syövän kanssa.
Silti uskon, että Jumala sallii meidän jokaisen tuntea omat ilomme ja surumme juuri niin suurina kuin me ne kulloinkin koemme. Syyllisyydentunto siinä kohtaa taitaa olla se vastustajan nuoli.
Kiitos mielenkiintoisen aiheen esiin ottamisesta!
Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa.....
Kiitos kommentista ja levyvinkistä! Seuraava postaus tunteista on jo työn alla :)
PoistaAnna-Liisa Valtavaara sivuaa aihetta kirjassaan Kiltteydestä kipeät, lähinnä siitä näkökulmasta juuri, että tunteet eivät ole hyviä tai pahoja sinänsä. Ja että esim. viha on itseasiassa positiivinen tunne, ja sitä tulisi kuunnella. (Vihan viesti on, että joku on loukannut minua.) Kirja on muutenkin hyvä, suosittelen. :)
VastaaPoistaJa toinen asia: Itse olen huomannut, että monet (varsinkin negatiiviset) tunnemyrskyt ovat oman mielen tuotosta, johtuen liian vilkkaasta mielikuvituksesta. Kun tajuaa, että tää tunnetila on oman mielen luomus, eikä sillä ole todellisuuspohjaa, se ei olekaan niin vakavaa kuin miltä saattoi ensin näyttää. :)
Hei vaan, olen lukenutkin tuon Kiltteydestä kipeät kirjan muutami vuosia sitten. Ja nuo mielikuvituksen tuotteet on usein omassakin elämässä läsnä :)
Poista