Ystävänpäivän aattona Jumalaa pitkään palvellut 105-vuotias Hilja Aaltonen sai siirtyä uskosta näkemiseen.
Olen aina pitänyt ilmaisusta uskosta näkemiseen...tai ajasta ikuisuuteen... Näissä sanonnoissa korostuu se, että kuolema ei ole kaiken loppu, vaan portti ikuisuuteen, jossa vihdoin näemme kasvoista kasvoihin (1 Kor 13:12).
Meillä on iankaikkinen sielu. Tämä tosiasia mielessämme suhtaudumme maanpäälliseen elämän ihan uudella tavalla. Mikään ei kestä ikuisesti täällä ajassa; ei hyvä eikä paha. Mutta teoillamme ja sanoillamme on aina ikuisuusnäkökulma.
Yksi lohduttavimmista paikoista Raamatussa on Ilmestyskirja 21:3-5
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".Hilja Aaltonen odotti herätyksen aikaa Suomeen. Sellaista aikaa, jolloin julistetaan Jeesuksen ristintyön suuruutta ja hänen sovintoverensä riittävyyttä; aikaa, jolloin ihmiset saavat itkeä kipunsa ja katumuksensa Jeesuksen sylissä ja vastaanottaa anteeksiannon ja parantumisen. Oi, miten tarpeellinen muistutus minulle tämä oli! Me emme tarvitse viihdytystä. Me tarvitsemme Jumalaa. Pyhän kosketusta.
En ole oikein koskaan lukenut runoja, mutta nyt tuli mieleen, että haluaisin tutustua Hilja Aaltosen teoksiin.
Loppukevennys:
Eräässä Hilja Aaltosen poismenosta kertovassa artikkelissa Olavi Rintala muistelee näin:
- Olimme vaimon kanssa vierailemassa. Hilja lepäili petissä, rukoilimme ja halasimme. Lopuksi Hilja kuiskasi vaimolleni, että hankipa yksiväriset helmet noiden punavalkoisten tilalle. Hän oli tyylitajuinen nainen vielä 103-vuotiaanakin, Olavi Rintala muistelee.- Hiljan vihjeestä lähdimme siitä heti iloisella mielellä tamperelaiseen tavarataloon ostamaan yksiväriset helmet, Aija Rintala hymyilee.Minua ilahdutti se, että Jumalaa uskollisesti palvellut nainen voi vielä yli 100-vuotiaana kiinnittää huomiota helmiin! Uskovainen nainen voi ja saa olla kiinnostunut puketumisesta ja tyyleistä...mummonakin.
Tässä on yksi Hilja Aaltosen sanoihin tehty laulu:
Kysytkö Palvelushintaa
Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.
Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,
riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa,
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.
Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa,
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.
Jukka Leppilampi ja Hilja Aaltonen
Hilja Aaltosen muistoa kunnioittaen.
Luin eilen itse ilmestyskirjaa pitkästä aikaa...
VastaaPoistaHilja Aaltosen tekstejä on koskettaviksi lauluiksi levyllisen laulanut Nina Åström, onko tuttu sinulle?? Vahvasti puhutteleva levy!
Jumalan nainen on tuo 105-vuotiaan iän maallisella vaelluksellaan saavuttanut nainen!
Hiljan muistoa kunnioittaen. Kiitos tästä postauksestasi!
Hei tinttarus! Eipä olekaan tuo levy tuttu, siihen voisi tutustua. Hyvää musiikkia aina kaipailen. Kiitos vinkistä!
PoistaPelastusarmeijassa on käytössä ilmaus "Ylennetty kirkkauteen". Minusta se on myös kaunis, riippumatta maallisista saavutuksista, viimeinen "ylennys" on kaikille sama.
VastaaPoistaHei Maria, olenkin nähnyt tuonkin ilmaisun kirjoitettuna, mutta en ole kuullut sitä käytettävän hautajaisissa. Siinä on kyllä ylhäinen sointu!
PoistaTuo uskosta näkemiseen on kaunis ilmaus, mikä ihme kyllä ei ole itselleni ennen tullut vastaan. Hiljan kauneuden ja tyylin tajua osoittanut kommentti on itse asiassa todella vapauttava, kun itse olen kamppaillut aina suvustani tulleita syyllistäviä ajatusmalleja vastaan, että esteettisten asioiden pohtiminen olisi jotenkin yhdentekevää ja turhamaista...Itse Luojammehan on ollut ja on edelleen mitä suurin esteetikko!
VastaaPoistaHei vaan! Kuolemasta puhumiseen on kyllä monia ilmaisuja olemassa!
PoistaOlin itse myös iloinen, että löysin tuon Hiljan tokaisun helmistä. Joskus sitä ajattelee, että eipä ne evankelistat tai muut vanhat työtnekijät paljon ulkonäköään varmaan ajattele...mutta onhan se vaan niin naisellista kiinnittää huomiota helmiin! Ja totta, Jumalahan on mitä suurimmassa määrin kauneuden rakastaja ja kaiken kauniin Luoja!
Molemmat nimet ovat minulle tuttuja. :-) Olen itse uskovaisesta kodista, mutta minusta on tullut henkinen etsijä, koska en saanut kirkosta tarpeeksi vastauksia. Kirkko myös rajoitti liikaa - ajattelun vapautta, naisena oloa, elämänkokemusten hankkimista. Raamatun sanomaa kuitenkin arvostan, kunhan vain ymmärtäisimme sen oikein. En minäkään ymmärrä, mutta etsin kunnes löydän. :-)
VastaaPoistaHelena, kiitos kommentista! Jostain syystä unohtui siihen vastata tuolloin. Henkinen etsijä on minulle uusi "termi", vaikka onhan etsiminen Raamatusta tuttu käsite ja paljon on myös paikkoja, joissa puhutaan löytämisesta. Haluan antaa tässä sinulle yhden jakeista: "Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." (Hebr. 4:16) Rukoilen, että saat löytää avuksesi ARMON, oikeaan aikaan! Sinulle siunausta toivoen.
Poista