29.9.2016

Pitäisikö olla Sananlaskujen luvun 31 nainen?

Raamatun naisjakeista kirjoittaessa olen vältellyt Sananlaskujen kirjan lukua 31.  Siinä on ylistys kunnon vaimolle, joka saa aikaan enemmän kuin pienen seurakunnan naiset yhteensä, joten eikö tästä pitäisi jokainen raamatullista avioliittoa kaipaavan vaimon nopeasti ottaa oppia? 

Image result for proverbs 31 woman

Aion viimein käydä sitä läpi, mutta ennen kuin alan nousta aamuyöstä askartelemaan villojen ja pellavien seassa ja antaa ruokaa palvelijoilleni, pitää selvittää pari asiaa. 

1. Lain orjuudesta vapauteen


Olen löytänyt Raamatun opetuksista vapauden olla nainen, vaimo ja äiti, ja nautin rooleistani.  Raamatullista naiseutta etsivä nainen voi kuitenkin tuntea epäonnistumista, pettymystä ja syyllisyyttä, jos emme muista Paavalin analyysia:

”Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” 2 Kor 3:5b-6

Laki tappaa. Evankeliumi tuo elämän.  Laki ilman evankeliumia ei pysty meitä pelastamaan. 

Saarnoissa on usein runsaasti lakia ja sen päälle vielä opettajan omaa tulkintaa laista.  Laki sanoo: anna kymmenykset.  Tulkinta sanoo: anna kymmenykset maustehyllyn sisällöstäkin.  Vaikka järjellä ymmärtäisimme tulkintojen ja monien opetusten menevän liian pitkälle, jokin meissä tuntee vetoa lain noudattamiseen.  ”Kunhan vain teen juuri niin kuin sanotaan, kun noudatan tätä pilkulleen, kun teen kaiken aina oikein, elämän on sujuttava hyvin”. Menestysteologia on kääntynyt kuuliaisuusteologiaksi: kun vain teen juuri niin kuin Jumala käskee pienintä sanaa myöten, perheeni ja avioliittoni saa siunauksen, kaikki lapset uskovat Jumalaan, kukaan ei kapinoi ja pysymme kaikki terveinä. 

Sydämemme on kone, joka tuottaa jatkuvasti lakeja elämäämme. Jopa hyvätkin asiat käännämme lakipykäliksi, joiden noudattamista kyttäämme. Älä myöhästy Jumalanpalveluksesta. Pyhitä lepopäivä. Pidä koti siistinä. Kunnioita aviomiestäsi. 

Sydämemme kääntyy rakastamaan näitä käskyjä niin paljon, että muutumme sunnuntai-aamuna hirviöksi, joka kiirehtii lapsia pyhävaatteisiin ja on vihainen kaikelle sille, joka hidastaa jumalanpalvelukseen pääsyä.  

Rakastamme lepopäiväkäskyä niin paljon, että tunnemme vastenmielisyyttä sitä vierasta kohtaan, joka uskaltaa tulla meille juuri kesken luovaa harrastustamme.  

Siisti koti on niin tärkeää, että sanomme teräviä sanoja miehelle, joka unohtelee kahvikuppiansa joka hyllylle.  

Haluamme niin epätoivoisesti noudattaa Jumalan käskyjä, että kunnioitamme aviomiestä kyllä ulkoisesti, mutta sisimmässä kiehuu ruma soppa.  

Lain noudattamiseen keskittyessämme unohdamme sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeus ja laupeus ja uskollisuus (Matt 23:23).

Ja osa meistä pystyy pitämään lain: he ovat niitä täydellisiä kristittyjä, uskollisia vaimoja, antautuneita äitejä. Seurauksena on vain hirvittävä ylpeys.  Loput meistä myöntävät, että he eivät pysty noudattamaan Raamatun käskyjä. Ne kaikuvat mielessämme, mutta emme pysty tekemään oikein.  Seurauksena on syyllisyys ja tuomion tunne. Miksi edes yrittää?   

Laki tappaa sydämen halun seurata Jeesusta, koska se näyttää, että emme siihen pysty.

Sen sijaan Kristuksessa meille on tarjolla elämä. Jeesus täytti kaikki, mitä laki vaatii. Hän teki sen sinun ja minun puolesta, koska me emme pysty olemaan täydellisiä.  Kristuksen tuoman vapautuksen vuoksi pystyn lukemaan Sananlaskujen kirjan lukua 31 ilman tuomiota ja alemmuuden tunnetta. 

2. Viisauskirjallisuus vs. lakipykälät


Sananlakujen kirja on viisauskirjallisuutta.  Sitä ei voi noudattaa niin kuin lakia.  Laki on sama joka tilanteessa, henkilöön katsomatta: älä tapa.  Viisauskirjallisuudessa käytännön teot vaihtelevat henkilön ja tilanteen mukaan.  Viisautta on laittaa oppimansa käytäntöön oikeissa tilanteissa..  Ehkä tilanteesta riippuva toiminta pelottaa kristittyjä, jotka haluavat koko sydämestään aina tehdä oikein, mutta Sananlaskuja ei voi noudattaa lakihenkisesti. Luku 31 ei ole sama kuin Kymmenen Käskyä.

Lue seuraavat jakeet, jotka ovat peräkkäin Sananlaskujen kirjan luvussa 26:

4. Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

5. Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

Viisas osaa käyttää sananlaskujen periaatteita tilanteen mukaan.  Naiset tekevät erilaisia ratkaisuja elämänsä suhteen.  Paavali kehottaa kristittyjä vaeltamaan Pyhässä Hengessä.  Pyhä Henki on viisauden henki: lain käskyjen soveltaminen Jumalan Hengen mukaisesti vapauttaa meidät moralisoinnilta tai pelottelemiselta.   

Toisaalta maailman viisainkin ihminen on avuton elämään täydellisesti. Sananlaskujen kirjan kirjoittaja, kuningas Salomo, ei kyennyt noudattamaan omia neuvojaan. 

”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” 1 Kor 1:30.

Kristus on viisauden ruumiillistuma. Kun olemme Kristuksessa, Hän on meidän viisautemme. Kristuksessa pystymme siihen, mitä emme omalla yrittämisellä voi saavuttaa. Kristuksessa pystymme siihen, mitä viisaimmatkaan lainopettajat eivät kyenneet tekemään: miellyttämään Jumalaa. 

Kelpo vaimon opissa


Jeesus sanoi, että lakien ja profeettojen ja Psalmien tarkoitus on paljastaa meille Kristus: Hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa, jotta parannusta ja syntien anteeksiantoa julistettaisiin kaikkialle (Luuk 24:21-47). Tämä on Vanhan Testamentin opetusten tarkoitus!

Niinpä kun luet San31n viisaudesta, inspiroidu, mutta älä tuomitse itseäsi. Elämäsi tarkoitus ei ole saada miestä ja lapsia ja hoitaa töitäsi niin hyvin, että he tulevat ylistämään sinua julkisesti. Et voi saada sitä aikaan.  Elämäsi tarkoitus on tuoda kunniaa Jumalalle ja Jumala kertoo Sanassaan miten elää viisaasti.   

31:10-12 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. 

18:22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
19:14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

Vaimona olet Jumalan lahja miehellesi :)   Jumala loi Eevan Aatamille avuksi, joka on hänelle sopiva (1 Moos 2:18). Olemaan ezer kenegdo. Naisen antama apu on voimallista ja tuiki tärkeää, eli keittiöpiikana ja palvelutyttönä touhuamista.  Mies tarvitsee vaimon apua elämän haasteissa, päätösten tekemisessä ja yhteiselämän sujumisessa.

Sana kelpo ei ehkä suomen kielellä tuo esiin sen rikasta merkitystä. Kelpo ei viittaa naisen tekemiseen, vaan luonteenpiirteisiin, hyveellisyyteen, persoonaan.  Myöhemmissä jakeissa tulee ilmi, että tämä vaimo pelkää Jumalaa ja tästä uskosta kumpuaa kaikki se, mitä hän saa elämänsä aikana aikaan.  Hänen luonteensa on arvokkaampaa kuin taloudellinen hyvinvointi.  Viisas on se mies, joka vaimoa valitessaan kiinnittää ennen kaikkea huomiota luonteeseen, ei ulkonäköön. 

Mies voi luottaa tähän vaimoon, koska hän tekee miehelleen hyvää joka päivä.  Tämä on upea kuvaus avioliitosta, jossa puolisot ovat Kristuksessa ja jäljittelevät Jumalaa.  Tällaisessa liitossa voi olla avoin omista peloistaan ja epäonnistumisistaan. Erityisesti tällä alueella vaimo voi olla sopiva apu miehelleen, se turvapaikka, jossa miehen ei tarvitse olla puolustuskannalla eikä peitellä huoliaan.   Mies voi uskoa sydämensä tällaiselle naiselle. 

Usko ja luottamus voi olla vaikeaa niille naisille, jotka odottavat miehensä täytävän heidän syvimpiä tarpeitaan. Valitettavasti silloin vaimo voi käyttää manipulintia, kontrollia ja vihaa saadakseen miehensä vastaamaan omiin tarpeisiinsa. Tämä ei ole Jumalan tarkoittama tapa olla "yksi liha", vaan se on synnin tahraamaa käytöstä. Miehesi ei voi vastata kaikkiin tarpeisiisi eikä hän kykene täyttämään sisimpäsi aukkoja: ne ovat Jumalan tehtäviä. 

Sen sijaan, että tarrautuisit mieheesi odottaen hänen pelastavan sinut, ota vakavasti roolisi olla ezer kenegdo, vahva apu taisteluiden keskellä. Miehesi kohtaa monia tiukkoja tilanteita ja hän kaipaa vierelleen vahvaa naista, jonka usko on Jumalassa.  Sinä pystyt, Pyhän Hengen avulla, olemaan miehellesi tukena. Ja huomaat, miten Hän pitää sinustakin huolen.    


Jeesus tuli luomaan turvallista yhteisöä seurakunnan muodossa maan päälle. Seurakunnan tulee olla paikka, jossa jokainen voi olla oma itsensä, avoin ja rehellinen ilman pelkoa hylkäämisestä ja tuomituksi tulemisesta.  Seurakunnassa saamme hengellistä apua taisteluihimme.  Ja meitä aviopuolisoita erityisesti kutsutaan olemaan tällaisia ihmisiä toinen toisellemme.  Olemaan Kristus, joka on sekä esimerkki että lähde tällaiselle käytökselle. 

Sananlaskujen kuvaama nainen ei ole erillistapaus, jota jäljitellä. Ennemminkin se on periaatteita, jotka heijastuvat Kirjoituksissa muutenkin. Se voi olla sytykkeenä lukea Raamattua ja rukoilla, että Jumala saa muuttaa meitä Jeesuksen kaltaiseksi vaimoina ja äiteinä.  Ymmärtämään, että vain Jeesuksessa pystyn tekemään oikein.  Olemaan luotettava, tekemään hyvää, ja kaikessa pyrkien miellyttämään Jumalaa, ei ihmisiä.

Osa kaksi löytyy täältä

15.9.2016

Kun naimisissa oleva ihastuu



Miltei viikoittain joku löytää blogiini lukemaan työpaikkaromanssista. Työpaikalla flirttaillaan, ihastutaan, aloitetaan suhteita. Kävin siinä läpi tilannetta, jossa naimisissa oleva ihastuu tai ihastuksen kohde on naimisissa: silloin ainoa oikea ratkaisu on lopettaa välittömästi fantasiamaailmassa eläminen ja vetää itsensä takaisin todellisuuteen.

Ihastuminen on yleistä, ja osalle siitä on vakavia seurauksia. Pastorin vaimo lähtee toisen miehen mukaan, lähetystyöntekijä elää kaksoiselämää salasuhteessa, kristitty perheenisä jättää perheensä. En ylläty enää mistään.

Mutta haluan pohtia aihetta lisää – miksi ihastumme? Ja mitä voimme naisena oppia itsestämme kun ihastuminen yllättää?

Miehet ja naiset ovat tässä(kin) erilaisia. Vaikka komea mies voi saada naisten päät kääntymään (Potifarin vaimo, 1 Moos 39), ihastumiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkä ulkonäkö.  Mies voi kiihottua siitä mitä näkee, niinkuin aviomies, joka näkee vaimonsa riisuutuvan ja on heti valmis rakastelemaan.  Naiset puolestaan kiihottuvat miehestä, joka osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan, eli halut heräävät sen jälkeen, kun he ovat aloittaneet.  

Naiset kiihottuvat ajatuksesta, että mies haluaa häntä, ei halusta itsessään.  Vaikka fyysinen vetovoima voi olla naisillakin suhteen syy, naiset usein ihastuvat muiden asioiden perusteella. Mies tulee juttelemaan, on hyvä kuuntelija, osoittaa kiinnostusta hyvien kysymysten kautta, osoittaa sanoilla ja teoilla ja katseilla, että nainen on ollut hänen mielessään ja antaa hänelle ylimääräistä huomiota.  Naiset kokevat kiusauksia tunne- ja ajatusmaailmassa.

Eräässä CSI-jaksossa oli seuralaisklubi, jossa naiset saivat valita itselleen kalliin seuralaisen. Palveluun ei kuulunut seksi, vaan seuralaismiehen tehtävä oli antaa 100% huomiota naiselle. ”Olisipa ihanaa!” vinkkasin miehelle. Mieheni mielestä koko ajatus oli outo.

Tilanteen ei tarvitse olla aito.

Eräs nainen kertoo:
”Tuttu järjesti roolipelin, jonne kutsui paljon ystäviään. Osa rooliani oli osoittaa kiinnostusta erästä miesroolihahmoa kohtaan ja kävi ilmi, että hänenkin rooliinsa kuului yrittää saada minun roolihahmoni treffeille.  Kun roolipeli oli ohi, huomasin, että tunteeni tätä perhetuttua kohtaan olivat muuttuneet: koska hän oli osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, ihastuin. Olemme molemmat tahoillamme onnellisesti naimisissa enkä todellakaan ollut etsinyt romanssia elämääni. Huomasin, kuinka herkkä sydämeni on. Jopa näytellyssä tilanteessa tunteeni nousivat, kun sain positiivista huomiota ja minua (roolihahmoani) haluttiin. Kuukausia tämän roolipelin jälkeen käyttäydyin ajatuksissani kuin teini, ennen kuin sain ihastumisen tunteet aisoihin. Nyt ajattelen hänestä samoin kuin ennen: perheystävä.” 

Ei varmaankaan ole sattumaa, että moni romanttisessa elokuvassa näytellyt vastapari päätyy seurustelemaan.

Naisena kaipaamme olla halun kohteena. Ja elämän tosiasioita on, että joskus saamme ylimääräistä huomiota mieheltä, joka ei ole aviopuolisomme. Sydän voi heittää kuperkeikkaa ihan vain tästä syystä. Miten edetä?

Vaatii sitoutumista päättää jättää tällainen huomio täydellisesti huomiotta. Sitoutumista Jumalaan, sitoutumista omaan puolisoon ja niihin lupauksiin, joita häissä annettiin. Se vaatii myös ihmisluonteen ymmärtämistä: olemme rikkinäisiä ja meillä ei ole keinoja paikata rikkinäisyyttämme. Olemme väsyneitä, olemme epätoivoisia, kaipaamme hyväksyntää, kaipaamme arvostusta. Joskus kuiva tai vaikea tilanne omassa avioliitossa herättää kaipuun kokea läheisyyttä jonkun muun kanssa.

Jonkun toisen halun kohteena oleminen voi tuntua hyvältä. Hei, en olekaan vanha akka, väsynyt perheenäiti, neutri työkaveri. Herätän tunteita. Se voi olla koukuttavaa, mutta on hyvä olla realisti. Mitkä tarpeet elämässäni eivät tule täytetyksi omassa avioliitossani? Mitä tarpeita tuo mies täyttää elämässään minun avullani?  Käyttääkö hän minua keinona paeta omia vaikeuksiaan, vajavaisuuttaan, haavojaan?  Ei hänellä ainakaan minun parhaani ole mielessä, koska silloin hän kunnioittaisi avioliittolupauksiani.

En voi kontrolloida hänen käytöstään, mutta olen vastuussa omastani.  Minun pitää kontrolloida ajatuksiani ja tunteitani, ennenkuin ne pääsevät kontolloimaan tekojani.

Ihastuminen toiseen mieheen on helppo tapa paeta todellisuutta. Haavemaailmassa voi kuvitella täydellisiä romanttisia kohtaamisia, hyvä avioliitto taas on kovaa työtä, jossa joutuu vastakkain oman vajavaisuuden ja epäonnistumisen kanssa ja jossa eletään epätäydellisen miehen kanssa.

Avioliiton ulkopuolisessa (tunne)suhteessa käytän toista henkilöä herättämään minussa tunteita, joiden ei tule herätä, täyttämään tarpeita, joita hänen ei tule täyttää. Unohdan arkielämän ja alan unelmoida. Kun haaveilen toisesta, käytän häntä hyväkseni: olen syyllinen aviorikokseen, koska himoitsen häntä ajatuksissani.  Motivaationi on itsekkyys, ei rakkaus.

Todellinen rakkaus haluaa toisen parasta ja on valmis uhraamaan omasta hyvästä toisen vuoksi.  Se on vaikeaa. Se vaatii itselle kuolemista.  Se vaatii toisen hyvän laittamista etusijalle.  Se vaatii ehdotonta hyväksyntää ja täydellistä paljastautumista.  Tosi rakkaus ei vertaile omaa puolisoa toisiin, vaan ymmärtää, että ei ole olemassa täydellistä puolisoa.

Ihastuksen fantasiamaailma voi peittää pettymykset, pelot, salaiset synnit, itsekkäät ja ylpeät asenteet, jotka hallitsevat elämässä. Peittelemme itseämme, häpeämme minuuttamme.  Mutta jos todella ymmärtäisimme itseämme ja toisia ihmisiä, emme lankeaisi hetken huumaan avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta. Heikkoa itsetuntoa ei korjaa kiihkeä työpaikkaromanssi. Sisäisiä haavoja ei paranna salasuhde puolitutun kanssa.

Rikkinäisyytemme tuhoaa mahdollisuuden solmia Jumalan mielen mukaisia ihmissuhteita, rakkaus vaihtuu himoon, uhrautuminen lankeamiseen: aviopuolisot pettävät toisiaan, miehet himoitsevat miehiä, naiset naisia, aikuiset käyttävät alaikäisiä hyväksi, vanhemmat ottavat lapsensa seksikumppanikseen, sisarussuhde muuttuu seksisuhteeksi. Normaali ja läheinen suhde ihmisten välillä on seksualisoitunut ja vääristynyt.

Todellinen rakkaus onnistuu vain Pyhän Hengen voimalla. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." (1 Tim 1:7)  Sen perusta on uusi minuus Kristuksessa, rakennettu Jumalan Sanan perustalle.  "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." (Room 8:15) 

Kristuksen rakkaudesta ja hyväksynnästä löytyy voima elää valossa, tehdä oikein.  Ei tarvitse etsiä itseään ihmissuhteista ja täyttymystä erilaisista kokemuksista, kun rakkaussuhde Jeesuksen kanssa saa olla lääkkeenä ihmisyyden kolhuihin. Meillä on monia tarpeita, joita kukaan ihminen ei voi täyttää.  Sydämen aukkoja peittämään tarvitaan jotain suurempaa, meidän ulkopuolellamme olevaa.

Oman sisäisen vajavaisuuden kohtaaminen ei ole helppoa. Siihen ei ehkä kykene yksin. Parantumisen prosessi on hidas. Mutta se on välttämätöntä, jotta emme tuhoaisi itseämme ja ihmissuhteitamme.

Ihastuminen voi yllättää, missä vain. Ihastumisen prosessin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään omia reaktioita. Se on myös hyvä mahdollisuus tutkia mitä omasta sydämestä paljastuu. Se on mahdollisuus anoa Jumalaa paljastamaan lisää ja ohjaamaan oikealle tielle, tosi rakkauden ääreen.


6.9.2016

Syksyn lohturuokaa: 3 keittoa, 3 leipää

Kylmiin ja pimeisiin syysiltoihin sopii erityisen hyvin keitto-ja leipäateriat.  Keitto on helppoudessaan mainio kotiruoka ja myös taloudellinen tapa täyttää mahat. Ja vaikka leipomoista ja kaupoista saa hyvää leipää, ei mikään korvaa kotona leijailevaa vastaleivotun leivän tuoksua.  Tässä tarjoilen kolme keittoa omasta keittiöstäni ja kolme helppoa leipäreseptiä.


Mausteinen kanakeitto


Kanakeittoon käytän useimmiten kokonaisen, pakastetun kanan, joka on yleensä noin 1 kg.  Jos et löydä pakastealtaasta kokonaista kanaa, valitse marinoimattomia koipi-reisipaloja tai rintapaloja.  Laita kana sulamaan jääkaappiin edellisenä iltana.

Keitä huuhdottu kana suuressa kattilassa, kuori pinnalle nouseva vaahto pois (jos pidät kattilan kiehumassa hyvin matalalla lämmöllä ja siivilöit valmiin liemen, kuorimista ei tarvita).  Lisää kahden litran liemeen 2 pilkottua porkkanaa, 4 murskattua valkosipulin kynttä ja 1 sipuli palasina; pilkotuista vihanneksista irtoaa paremmin makua.  Liemen mausteiksi riittää tässä vaiheessa laakerinlehti, suola ja mustapippuri, halutessa persiljaa. Lisää vettä tarvittaessa.  1, 5 tunnin keittämisen tuloksena on maukas liemi ja kypsä kana.

Nosta kana kattilasta reunalliseen astiaan, poista nahka ja luut, ja pilko sopiviksi palasiksi.  Siivilöi liemi.

Keittotunnustus: minusta paistettu ruoka maistuu paremmalta kuin keitetty. Niinpä kanakeittoa varten pyöräytän pilkotut sipulit, valkosipulit, porkkanat ja paprikat öljyssä kunnes sipuli on kuultavaa (lisää halutessasi purjosipulia, selleriä tai lanttua).

Lisää paistettuihin vihanneksiin liemi, perunat tai nuudelit ja kypsä kana.

Maustevaihtoehtoja: Joskus maustan kanakeiton currylla, joskus tacomausteella, joskus lisään kikherneitä, joskus raastan kypsän tomaatin sekaan ja tulevaisuudessa aion kokeilla keiton maustamista sitruunamehulla tai inkiväärillä. En ole oikein yrttien (rosmariini, timjami) ystävä, mutta jotkut vannovat yrttikanakeiton nimeen.  Vaihtelu virkistää.

Ainesmäärät: Kokonaisesta kanasta valmistettuun liemeen lisään 12 hengen vihannekset (riittää kahdeksi ruoaksi meidän perheelle). 10-12 perunaa, 4-6 porkkanaa, 1 iso sipuli, pari valkosipulin kynttä, 1 punainen paprika.


Minestrone eli tuhdimpi jauhelihakeitto




Jauhelihakeitto on helppo ja lapsille maistuva ruoka. Itse teen siitä useimmiten minestronen, italialaisen muhennosta lähentelevän tomaattisen keiton lisäämällä reseptiin kidneypapuja, kaalia ja makaronia.

Paista 250 gr jauhelihaa kypsäksi.

Lisää
1 pilkottu sipuli
2 valkosipulin kynttä
1-2 pilkottua porkkanaa
1 pilkottu paprika
sekä mausteet: 2 rkl persiljaa, ½  tl basilikaa, ¼ tl timjamia, 1 laakerinlehti, suolaa ja mustapippuria. Paista 10 minuuttia.

Lisää:
n. 500 ml säilyketomaattimurskaa (tai tuoreita pilkottuja tomaatteja)
4 perunaa pilkottuna
1 litra kanalientä
5 dl suikaloitua kaalia
4 dl keitettyjä kidneypapuja.

Odota kunnes keitto kiehuu ja alenna lämpöä niin, että se saa hautua 30 minuuttia. Jos keitto on liian sakeaa, lisää vettä. Lisää pari desiä kuivia makaroneja n. 8 minuuttia ennen tarjoilua ja keitä kunnes makaronit ovat al dente.  Tarkista mausteet ja tarjoile juustoraasteen, smetanan tai tuorejugurtin kera.

Keittotunnustus: en välitä yrteistä, joten jätän basilikan ja timjamin pois, mutta ripautan tilalle italialaistyylistä maustesekoitusta.  

Vaihtoehtoja minestronereseptiin: Löysin reseptejä, joissa käytettiin mm. pekonia, vihreitä papuja, kikherneitä, kanajauhelihaa, sitruunankuorta, riisiä, sieniä, pestoa tai tuoretta inkivääriä.  Minestrone tunnetaankin siitä, että jokainen laittaa sitä omien mieltymysten mukaan.

Jos teet reilumman annoksen, minestronen voi pakastaa.


Linssikeitto (kasvisruoka)


Tilasin kerran intialaisessa ravintolassa linssikeiton. Maistettuani sitä päätin, että tämä minun on opittava itse laittamaan.  Useita reseptejä yhdistellen kehittelin lapsiperheelle sopivan mausteisen linssikeiton.

Linssikeitto on yksinkertaisuudessaan sipulia, mausteita ja linssejä.  Alkuperäisessä reseptissä luki ruskeita linssejä, mutta punaisetkin käyvät. Vihreät linssit tarvitsevat pitemmän keittoajan ja enemmän vettä. Koska olen suomalainen, lisään linssikeittoon perunaa tai punajuurta. Keittoon voi lisätä myös porkkanaa tai tomaattia. Surautan sen yleensä sosekeitoksi, joten kaikki vihannekset ovat piilossa.

Laita n. 4 dl hyvin huuhdeltuja kuivia linssejä veteen. Linssejä ei tarvitse liottaa yön yli tätä keittoa varten, mutta liotan niitä noin pari tuntia ennen kypsennystä ajan säästämiseksi.

Kuullota 1 iso pilkottu sipuli runsaassa öljyssä. Lisää mausteet:

¼ tl maustekurkumaa
¼ tl punapippurihiutaleita (voi jättää pois lapsiperheessä)
½ tl garam masala mausteseosta
1 tl curryjauhetta
½ punaista chilijauhetta
suolaa
1 tl murskattuja (juusto)kuminansiemeniä
1 tl korianderia
2,5 cm pala inkivääriä (korvaan ripauksella inkiväärijauhetta).

Sekoittele pari minuuttia sipulin kanssa.

Lisää linssit ja vettä niin, että ne peittyvät. Anna hautua kunnes linssit kypsyvät pehmeiksi. Jos laitat keittoon punajuurta, lisää se pieneksi pilkottuna jo sipulin kanssa. Perunan ja porkkanan voi lisätä linssien ja veden kanssa.  Voit korvata loppuvaiheessa osan vedestä kookosmaidolla. Tarkista suola, lisää tarvittaessa vettä. Soseuta halutessasi.

Ripottele kulhoon päälle pieneksi pilkottuja tomaatteja ja persiljaa koristeeksi. Tarjoile luonnonjogurtin, smetanan tai raejuuston kera, maitotuotteet sopivat tuliseen keittoon.


3 helppoa leipäreseptiä


En ole leivänleipoja. Yritän välillä, mutta hiivataikinan salaisuudet eivät ole auenneet. Koska kotona leivottu leipä on hyvää, selviydyn näillä helpoilla resepteillä:

Perunateeleivät



Nopeasti valmistuvat teeleivät ovat herkullinen lisä keittoateriaan. Lempireseptissäni käytetään perunamuusia, ja leivät ovat pehmeitä ja mehukkaita:

10 dl vehnäjauhoja
6 tl leivinjauhetta
1-2 tl suolaa
 3 tl sokeria
75 gr voita/marg.
6 dl perunamuusia
n. 3 ½ dl kermamaitoa

Käytä suolaa vähemmän, jos perunasoseessa on jo suolaa. Lisää maitoa sen verran, että taikinaa on helppo kaulia jauhotetulla pöydällä. Itse teen teeleivät suoraan pellille leivinpaperin päälle: muotoile taikinamöykystä pyöreitä leipiä, pistele haarukalla.  Reseptillä tulee noin 12-16 teeleipää.  Paista 12-15 minuuttia 250 C asteessa.


Helppo leipä


7,5 dl lämmintä vettä
1 ½ rkl karkeaa suolaa
15 dl jauhoja
1 ½ rkl kuivahiivaa

Sekoita ainekset yhteen isossa kulhossa tai kattilassa, kunnes taikina on tasaisesti kosteaa. Anna nousta huoneenlämmössä 2 tuntia, kaksinkertaiseksi.  Taikinaa ei vaivata.  Anna levätä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, kauemminkin, maku syvenee mitä kauemmin taikina lepää.

Muotoile leiväksi, anna nousta 40 min pellillä huoneenlämmössä, jonka aikana uuni kuumenee (225 C). Viillä pintaan muutama vino viilto, paista 25-30 min.

Tämä leipä voi levitä rumaksi, jos unohdat laittaa sen uuniin 40 minuutin päästä (nimim. kokemusta on).  Löysin reseptin täältä.  Tämä eroaa useista helppo-leivistä siinä, että se on nopeampi tehdä ja se paistetaan pellillä, ei uuniastiassa.


Leipäkoneleivät ja -sämpylät


Käytän leiväntekoon usein leipäkonetta. Huono puoli on pitkä valmistusaika (3 h) ja se, että yksi leipä riittää vain yhdelle aterialle meidän perheessä. Usein teen sämpylätaikinan leipäkoneessa ja pyöräytän siitä 12-15 ihanan kuohkeaa sämpylää ruokapöytään.  Jokainen kone tulee ominen resepteineen.

Leipäkone on ollut yksi suosituimpia investointejani. Ostin edellisen itse asiassa Citymarketin hyllynpäädystä, jossa se oli ollut näyttelykappaleena ja maksoi alennuksessa vain 20 euroa. Varastosta löydettiin myös käyttöohjeet ja laatikko, kun kyselin niiden perään.


Ruoanlaitto on yksi suurimmista perhe-elämän osa-alueista. Voit jättää kodin siivoamatta, mutta ruokaa on pakko laittaa joka päivä.  Sananlaskujen kirjan kehuttu vaimo "antaa ravinnon perheellensä" ja koenkin ruoanlaiton rakkauden tekona perhettäni kohtaan.  Erityisesti, koska en erityisemmin rakasta ruoanlaittoa!  Toivottavasti näistä resepteistä on iloa ja inspiraatiota tulevaan syksyysi ja saat kokoontua perheen ja ystävien kanssa monta kertaa pöydän ääreen!



Kuvat:
Free Digital Photos
“Minestrone Soup” by tiramisustudio
“Chicken Soup” by tiramisustudio
“Lentil And Tomato Soup” by OZphotography


5.9.2016

Kodin suojaisa satama ~ syyskuu



Luin kesällä Sally ja Sarah Clarksonin kirjan The Lifegiving Home. Se oli juuri sellainen herätys, jota oli kaivannut.  Inspiraatio ja näky, jota kirjan kautta sain, on parantanut omasta mielestäni monta asiaa tässä kotona. Kaikista paras vaikutus sillä on ollut omaan asenteeseeni ja uskoon siihen, että tämän päivän valinnat ovat huomisen perusta.  Kirja on jaettu kuukausittain eri teemojen ympärillä ja tässä on syyskuun ajatuksia.

Syksyn tulessa katseet kääntyvät kotia kohti. Kesä on ollut huoletonta (toivottavasti), ulospäinsuuntautuvaa aikaa, mutta viilenevä sää ja arjen rytmittyminen kerää perheen kotiin.  Koti, jossa jokainen perheenjäsen viihtyy, on maailman paras juttu!  Itse koen äitinä erityisesti vastuun siitä, että jokaisen perheenjäsenen tarpeista huolehditaan, varsinkin kun moni ei osaa niistä vielä itse huolehtia.

Sarah luo luvussaan kauniin kuvan kodista syksyn tullessa:

”Kodin tarkoitus on olla sielun suojapaikka, paikka, jossa voimme kohdata kauneutta, kertoa totuutta, koskettaa ja ymmärtää hyvyyttä. Siksi koti tarvitsee hiljentymistä ihan niin kuin vilinääkin, vaitioloa ihan niin kuin lauluakin.” 

Jokaiselle oma nurkkaus


Clarksonit kirjoittivat, että on tärkeää, että kotona on jokaiselle oma viihtyisä nurkkaus, jonne voi vetäytyä rauhassa lukemaan, piirtämään, unelmoimaan ja virkistäytymään.  Oma huone voi olla tällainen ratkaisu.  Meillä lapset jakavat vielä saman suuren makuuhuoneen (toiveissa on jakaa tytöt ja pojat kahteen eri makuuhuoneeseen, mutta se vaatii huonejärjestyksessä sen verran perusteellisempaa pyöritystä, että viivyttelemme sen toteuttamista).

Olemme viettäneet jo vuosia lepoaikaa iltapäivisin. Se alkoi lasten ollessa pienempiä iltapäiväunilla, mutta olen jatkanut lepoaikaa myös isommille lapsille. Se on hetki, jonka jokainen viettää yksin, jotain mukavaa hiljaa puuhaillen.  Itselleni se on ollut tervetullut hengähdystauko kiireisessä päivässä. Haluan myös opettaa lapsia, että yksinoleminen on hyvä juttu ja siitä voi oppia nauttimaan.

Tämä on myös persoonallisuuskysymys: meillä on yksi lapsi, jonka sosiaaliselle luonteelle yksin leikkiminen on kidutusta. Mutta Aku Ankkojen tai hyvän kirjan seurassa lepoaika sujuu paremmin.  Eräs toinen taas usein vetäytyy itsekseen viettämään omaa aikaa.  Elämässä tulee olemaan hetkiä, jolloin on tylsää eikä ole seuraa, joten on hyvä oppia viihdyttämään itseään pienestä pitäen. Yksinolo on myös elintärkeää unelmoinnille, luovuudelle ja keksinnöille.  Häiritsemättä moni hyvä ajatus syntyy ja saa muotonsa.  Yksinäisyydessä Jumala voi puhua ja Hänen ääntään harjoitella kuulemaan ilman ulkopuolista melua ja levottomuutta.  

Lepoaika vaatii rauhallisen nurkkauksen, jonne lapsi voi vetäytyä omiin oloihinsa.  Joskus se onnistuu lasten ollessa samassa huoneessa, mutta usein samssa huoneessa oleminen johtaa pelleilyyn ja yhdessä leikkimiseen tai toisen ärtymiseen, kun toinen ei anna rauhaa.  Tähän hetkeen voi varata tiettyjä kirjoja, piirrustustarvikkeita, päiväkirjan, musiikkia tai muuta lapselle mieluista puuhaa.  Omaan paikkaan voi viedä pehmeän peiton tai tyynyn tai lempipehmoleluja; se voi olla komerossa, nurkassa, sohvankulmassa, ikkunan äärellä, paikassa, jossa kukaan ei häiritse.

Nykyajan kulttuurissa, jossa ei nukuta eikä levätä, jossa internet on aina auki ja viihdekanavat tarjoilevat turruketta yötä päivää, on erityisen tärkeää oppia vetäytymään yksinäisyyteen ja rauhaan. Jos tämän oppii jo lapsuudessa, siitä voi tulla yksi elämän peruspylväistä. Jumala on antanut meille lepopäivän joka viikolle, mutta tarvitsemme myös lepoa kesken päivän touhujen ennen kuin illan harrastukset, kaverit tai muu yhteistoiminta vie mukanaan.

Harjoittamalla hiljaisuutta, johtojen irti vetämistä, voi syntyä runo, laulu, kirja, maalaus… Asioita, joihin meillä ei ole ”aikaa” arjen touhuissa.  Mutta kun ajan oppii ottamaan, se voi olla todella hedelmällistä. Ja jos tuloksena on ”vain” sielun ja mielen rauhoittuminen ja levossa oleminen, eikö se ole sen arvoista?

Itse nautin usein lepoajan teekupponen vierellä, Raamattu tai joku muu hyvä kirja avoinna. Nautin myös vain seinään tuijottamisesta, saan usein parhaimmat ideat kun en tee mitään.  Muistikirja tai päiväkirja on lähellä, jotta saan ideat heti kirjoitettua ylös.  Olen aina virkistynyt lepoajan jälkeen, vaikka se olisi vain 20 minuuttia pitkä.

Kirjojen ääneen lukeminen


Syyskuun luvussa puhutaan myös kirjoista ja ääneen lukemisen tärkeydestä. Ääneen lukeminen on ihan tutkitusti hyödyllistä lapselle: Se kehittää kielitajua ja mielikuvitusta ja välittää etiikkaa ja moraalia. Lukiessa saa kokea myös rauhallista läheisyyttä.

Kun lapset kasvavat on helppoa jokaisen vain lukea omia kirjojaan, erikseen. Mutta ääneen lukeminen on jotain erityistä.  Siinä eletään läpi kertomus, koetaan tunteet ja seikkailut yhdessä, luodaan muistoja, jaetaan elävä hetki.  Viime talvena kuuntelimme yhdessä lasten kanssa Astrid Lindgrenin satu-cd:n Mio, poikani Mio. Nautimme hetkistä tarinaa kuunnellen ja muistan vieläkin tietyt kohdat, koska koimme ne yhdessä. Mieheni on lukenut lapsille lähetystyöntekijöiden elämänkertoja ja lapset kerjäsivät aina ”vielä yhtä lukua”.

Koska rakastamme kirjoja, meille on kertynyt jo aikamoista kirjakokoelmaa. Kirjastot ja tietysti kirjakaupat ovat ihania aarreaittoja, joissa meillä vierähtää helposti tunti, pari. Kirjastossa myydään usein poisjääviä kirjoja erittäin halvalla. Kirppareilla voi tehdä löytöjä ja usein jos haen tiettyä kirjaa, laavailen netin huutokauppasivuja läpi.

Hyviä kirjoja kouluikäisten yhteisiin ääneenlukuhetkiin ovat mm. Astrid Lindgrenin kirjat, C.S. Lewisin Narnia-kirjat, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli-sarja, A.A. Milnen Nalle Puh sekä Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla-sarja.  Vähän isommille käy J. R. Tolkienin Hobitti ja Taru sormusten herrasta, jotka kirjan muodossa käyvät nuoremmille kuin elokuvat.  Clarksonien sivuilla on paljon ehdotuksia, joista useimmat on suomennettu!

Kodin sisustaminen


Uuden vuodenajan myötä on mukavaa sisustaa kotiakin vähän eri lailla. Syksyllä kaivan esiin peitot ja viltit ja ripottelen ne sohville ja sänkyjen päälle.  Tarkistan kynttilävarastot ja varaamme tarpeeksi saunapuita (oi, jos meillä olisi takka!).  Meillä on muutama syksyinen koriste, jotka laitan esiin olohuoneeseen. Joskus lapset askartelevat syksyisiä juttuja ja niitä on kiva laittaa kotona esiin.

Vaihdan paksummat peitot sänkyihin ja otan esiin villasukat ja lämpimät vaatteet.  Joskus on mahdollista ostaa vuodenaikateemaisia nestesaippuoita ja joku voi innostua vaihtamaan verhot ja käsipyyhkeetkin vuodenaikojen mukaan.  Kaikki tämä tuo kotiin rytmiä ja kauneutta ja nautin itse luovuudesta, jota voin käyttää kodin sisustamisessa.

Luonnosta saa ihanasti syksyistä kauneutta. Clarksonit ehdottivat pöytäkoristeen tekemistä eri vuodenajoille. Se vaatii ison vadin, tarjottimen tai astian, johon voi kerätä ulkoa oksia, käpyjä, kuivia lehtiä ja koristella sen omenoilla tai muilla syksyn hedelmillä (tekohedelmätkin käyvät).  Muistin heti, että meillä on pitkä ja matala kori, joka sopii keittiön pöydälle mainiosti. Voimme kerätä siihen luonnosta syksyisiä juttuja ja antaa lasten muodostaa syysasetelma, josta voimme nauttia joka aterialla.  Syksyiset servietit ja pari pöytäkynttilää syksyn väreissä tai tuoksuissa on helppo tapa juhlistaa arkiateriaa.

Syksyyn sopii keitto- ja uuniruoat, tuore leipä ja sesongin vihannekset, sienet ja marjat.  Kirjoitan muutaman keittiö-idean eri postaukseen.

Miten teillä valmistaudutaan syksyyn? Onko kirjaehdotuksia ääneen lukemiseen lasten kanssa?  Kerro kommenteissa!


Kuva:
Free Digital Photos
“Wooden Cabin With Autumn Foliage Leaves” by blanscape

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...