Ihastuminen on yleistä, ja osalle siitä on vakavia seurauksia. Pastorin vaimo lähtee toisen miehen mukaan, lähetystyöntekijä elää kaksoiselämää salasuhteessa, kristitty perheenisä jättää perheensä. En ylläty enää mistään.
Mutta haluan pohtia aihetta lisää – miksi ihastumme? Ja mitä voimme naisena oppia itsestämme kun ihastuminen yllättää?
Miehet ja naiset ovat tässä(kin) erilaisia. Vaikka komea mies voi saada naisten päät kääntymään (Potifarin vaimo, 1 Moos 39), ihastumiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkä ulkonäkö. Mies voi kiihottua siitä mitä näkee, niinkuin aviomies, joka näkee vaimonsa riisuutuvan ja on heti valmis rakastelemaan. Naiset puolestaan kiihottuvat tilanteesta, jossa mies osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan, eli halut heräävät kohtaamisen seuraamuksena.
Naiset kiihottuvat ajatuksesta, että mies haluaa häntä. Vaikka fyysinen vetovoima voi olla naisillakin suhteen syy, naiset usein ihastuvat muiden asioiden perusteella. Mies tulee juttelemaan, on hyvä kuuntelija, osoittaa kiinnostusta hyvien kysymysten kautta, osoittaa sanoilla ja teoilla ja katseilla, että nainen on ollut hänen mielessään ja antaa hänelle ylimääräistä huomiota. Naiset kokevat kiusauksia tunne- ja ajatusmaailmassa.
Eräässä CSI-jaksossa oli seuralaisklubi, jossa naiset saivat valita itselleen kalliin seuralaisen. Palveluun ei kuulunut seksi, vaan seuralaismiehen tehtävä oli antaa 100% huomiota naiselle. ”Olisipa ihanaa!” vinkkasin miehelle. Mieheni mielestä koko ajatus oli outo.
Tilanteen ei tarvitse olla aito.
Eräs nainen kertoo:
”Tuttu järjesti roolipelin, jonne kutsui paljon ystäviään. Osa rooliani oli osoittaa kiinnostusta erästä miesroolihahmoa kohtaan ja kävi ilmi, että hänenkin rooliinsa kuului yrittää saada minun roolihahmoni treffeille. Kun roolipeli oli ohi, huomasin, että tunteeni tätä perhetuttua kohtaan olivat muuttuneet: koska hän oli osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, ihastuin. Olemme molemmat tahoillamme onnellisesti naimisissa enkä todellakaan ollut etsinyt romanssia elämääni. Huomasin, kuinka herkkä sydämeni on. Jopa näytellyssä tilanteessa tunteeni nousivat, kun sain positiivista huomiota ja minua (roolihahmoani) haluttiin. Kuukausia tämän roolipelin jälkeen käyttäydyin ajatuksissani kuin teini, ennen kuin sain ihastumisen tunteet aisoihin. Nyt ajattelen hänestä samoin kuin ennen: perheystävä.”
Ei varmaankaan ole sattumaa, että moni romanttisessa elokuvassa näytellyt vastapari päätyy seurustelemaan.
Naisena kaipaamme olla halun kohteena. Ja elämän tosiasioita on, että joskus saamme ylimääräistä huomiota mieheltä, joka ei ole aviopuolisomme. Sydän voi heittää kuperkeikkaa ihan vain tästä syystä. Miten edetä?
Vaatii sitoutumista päättää jättää tällainen huomio täydellisesti huomiotta. Sitoutumista Jumalaan, sitoutumista omaan puolisoon ja niihin lupauksiin, joita häissä annettiin.
Se vaatii myös ihmisluonteen ymmärtämistä: olemme rikkinäisiä ja meillä ei ole keinoja paikata rikkinäisyyttämme. Olemme väsyneitä, olemme epätoivoisia, kaipaamme hyväksyntää, kaipaamme arvostusta. Joskus kuiva tai vaikea tilanne omassa avioliitossa herättää kaipuun kokea läheisyyttä jonkun muun kanssa.
Jonkun toisen halun kohteena oleminen voi tuntua hyvältä. Hei, en olekaan vanha akka, väsynyt perheenäiti, neutri työkaveri. Herätän tunteita. Se voi olla koukuttavaa, mutta on hyvä olla realisti. Mitkä tarpeet elämässäni eivät tule täytetyksi omassa avioliitossani? Mitä tarpeita tuo mies täyttää elämässään minun avullani? Käyttääkö hän minua keinona paeta omia vaikeuksiaan, vajavaisuuttaan, haavojaan? Ei hänellä ainakaan minun parhaani ole mielessä, koska silloin hän kunnioittaisi avioliittolupauksiani.
En voi kontrolloida hänen käytöstään, mutta olen vastuussa omastani. Minun pitää kontrolloida ajatuksiani ja tunteitani, ennenkuin ne pääsevät kontolloimaan tekojani.
Ihastuminen toiseen mieheen on helppo tapa paeta tylsää todellisuutta. Haavemaailmassa voi kuvitella täydellisiä romanttisia kohtaamisia, hyvä avioliitto taas on kovaa työtä, jossa joutuu vastakkain oman vajavaisuuden ja epäonnistumisen kanssa ja jossa eletään epätäydellisen miehen kanssa.
Avioliiton ulkopuolisessa (tunne)suhteessa käytän toista henkilöä herättämään minussa tunteita, joiden ei tule herätä, täyttämään tarpeita, joita hänen ei tule täyttää. Unohdan arkielämän ja alan unelmoida. Kun haaveilen toisesta, käytän häntä hyväkseni: olen syyllinen aviorikokseen, koska himoitsen häntä ajatuksissani. Motivaationi on itsekkyys, ei rakkaus.
Todellinen rakkaus haluaa toisen parasta ja on valmis uhraamaan omasta hyvästä toisen vuoksi. Se on vaikeaa. Se vaatii itselle kuolemista. Se vaatii toisen hyvän laittamista etusijalle. Se vaatii ehdotonta hyväksyntää ja täydellistä paljastautumista. Tosi rakkaus ei vertaile omaa puolisoa toisiin, vaan ymmärtää, että ei ole olemassa täydellistä puolisoa.
Ihastuksen fantasiamaailma voi peittää pettymykset, pelot, salaiset synnit, itsekkäät ja ylpeät asenteet, jotka hallitsevat elämässä. Peittelemme itseämme, häpeämme minuuttamme. Mutta jos todella ymmärtäisimme itseämme ja toisia ihmisiä, emme lankeaisi hetken huumaan avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta. Heikkoa itsetuntoa ei korjaa kiihkeä työpaikkaromanssi. Sisäisiä haavoja ei paranna salasuhde puolitutun kanssa. Elämä ei parane puolisoa vaihtaen.
Rikkinäisyytemme tuhoaa mahdollisuuden solmia Jumalan mielen mukaisia ihmissuhteita, rakkaus vaihtuu himoon, uhrautuminen lankeamiseen: aviopuolisot pettävät toisiaan, miehet himoitsevat miehiä, naiset naisia, aikuiset käyttävät alaikäisiä hyväksi, vanhemmat ottavat lapsensa seksikumppanikseen, sisarussuhde muuttuu seksisuhteeksi. Normaali ja läheinen suhde ihmisten välillä on seksualisoitunut ja vääristynyt.
Todellinen rakkaus onnistuu vain Pyhän Hengen voimalla. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen." (1 Tim 1:7)
Todellisen rakkauden perusta on uusi minuus Kristuksessa, rakennettu Jumalan Sanan perustalle. "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." (Room 8:15)
Kristuksen rakkaudesta ja hyväksynnästä löytyy voima elää valossa, tehdä oikein. Ei tarvitse etsiä itseään ihmissuhteista ja täyttymystä erilaisista kokemuksista, kun rakkaussuhde Jeesuksen kanssa saa olla lääkkeenä ihmisyyden kolhuihin. Meillä on monia tarpeita, joita kukaan ihminen ei voi täyttää. Sydämen aukkoja peittämään tarvitaan jotain suurempaa, meidän ulkopuolellamme olevaa.
Oman sisäisen vajavaisuuden kohtaaminen ei ole helppoa. Siihen ei ehkä kykene yksin. Parantumisen prosessi on hidas. Mutta se on välttämätöntä, jotta emme tuhoaisi itseämme ja ihmissuhteitamme.
Ihastuminen voi yllättää, missä vain. Ihastumisen prosessin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään omia reaktioita. Se on myös hyvä mahdollisuus tutkia mitä omasta sydämestä paljastuu. Se on mahdollisuus anoa Jumalaa paljastamaan lisää ja ohjaamaan oikealle tielle, tosi rakkauden ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!