Vaatteet viestivät

 Vaatteiden merkitys on suuri.  Aina välillä pysähdyn pohtimaan pukeutumista ja tyyliä.  

Yhdysvaltojen uusimman presidentin virkaanasettajaisjuhla oli merkittävä tapahtuma.  Poliittisia puheita kuunneltiin tarkkaan, mutta suurta painotusarvoa nähtiin tilaisuuden merkkihenkilöiden vaatteissa.  

Guardian-lehti tulkitsee presidentti Bidenin, varapresidentti Harrisin ja heidän puolisoidensa välittävän pukeutumisellaan vahvan viestin. Heidän vaatteensa olivat amerikkalaisten suunnittelijoiden käsialaa, turhat rönsyilyt ja erikoiset leikkaukset jäivät pois.  Tunnelma oli rauhallinen, kunnioittava, hiljaisen iloinen. Heidän pukeutumisensa sanoo:  Emme ole julkkiksia, olemme kansan nöyriä palvelijoita

Naiset olivat valinneet asujensa väreiksi republikaanien punaisen ja demokraattien sinisen yhdistelmän eri sävyt. Tilaisuutta seurattiin ympäri maailmaa, ja vaatteiden viesti otettiin vastaan.  

Yle:n artikkelissa haastateltu suomalainen tyyliguru Sami Sykkö tiivistää: – Nyt viimeinenkin ihminen tajuaa, että vaate on vahva viesti.

Kriittisessä tilanteessa olevan maan johtajat kommunikoivat kaikella mahdollisella tavalla yhtenäisyyden ja kaikkien hyvän puolesta. He ovat koko kansan palvelijoita, eivät etsimässä omaa parastaan.  Demokratian voitto, kiteytti uusi presidentti Joe Biden.  

Psykologian tohtori Jennifer Baumgartner on tutkinut pukeutumista ja huomauttaa, että yllemme valitsemamme vaatteet ovat uskomattoman tarkka indikaattori siitä, mitä ajattelemme itsestämme ja elämästämme. 

Vaatteiden väri ja koristekuviointi voi Suomessakin kommunikoida poliittisesta suuntauksesta.  Kansallispuvun käyttö, tai sinimustan villapaidan päälle pukeminen kertovat arvoista ja ajatusmalleista yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Etnisten vähemmistöjen asut kertovat tarinaansa.  

Pääministerimme Marin toivoo keskustelun liittyvän asioihin, ei hänen ulkoiseen olemukseensa ja niinpä hän pukeutuu aina samaan tyyliin ja väreihin.  Presidentimme rouva Jenni Haukio ei paljastanut vuoden 2020 itsenäisyyspäivän juhlapukunsa tekijää, jotta kansa keskittyisi itsenäisyyteen eikä vaatteisiin.    

Tästäkin huolimatta pukeutuminen on tärkeää.  Annamme asuvalinnoillamme aina viestin.  Viestivätkö vaatteesi todellista sisimpääsi?  

Usko ja pukeutuminen

Kuten useimmat muutkin tavalliset ihmiset, en elä koko maailman tarkkailun ja tulkinnan alaisena.  Olen vapaa valitsemaan vaatteeni ja tyylini.  Pohdin silti, millaista viestiä pukeutumiseni antaa minusta ja arvoistani. 

Oman itsensä hyväksyminen kasvaa luonnollisesti iän myötä.  Nuorella vaikea akne kasvoissa voi olla todellinen trauma ja kamppailu.  Vanhempana hyväksyy, että ei ole täydellinen - ei kukaan muukaan ole, eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Sairaudet voivat vaikuttaa ulkonäköön siinä missä vanheneminenkin, eikä sille voi mitään.   

  

Myös evankeliumin syvällinen ymmärtäminen auttaa oman itsensä hyväksymisessä.  Maailman arvoissa tietty täydellisyys on tavoiteltavaa ja ihailtavaa (huomioi millaisia ihmisiä julkisuudessa pidetään esillä). Jumalan hyväksymän ei tarvitse kurittaa itseään tai piiskata itseään tiettyyn suuntaan, jotta saisi hyväksyntää muilta. 

Kypsyydessä kasvaminen myös auttaa alistumaan tiettyihin “sopiviin” vaatteisiin.  Suosin täydellisesti vapautta pukeutua omien mieltymysten mukaan.  Mutta on tilanteita, jolloin valitaan tilaisuuteen sopivat vaatteet.  Hautajaiset ovat yksi esimerkki.  Häät voivat olla toinen - eräs ystäväni tajusi viimein eräissä häissä, että miehetkään eivät voi laittaa farkkuja joka juhlaan.  

Eräät nuoret uskovat olivat traumatisoituneet perinteisen seurakunnan sääntöjen ja odotusten keskellä.  He irtautuivat liikkeestä ja alkoivat kokoontua uudenlaisen vapauden ilmapiirissä.  He kieltäytyivät pukeutumasta perinteisesti, solmio aiheutti ahdistusta.  Heidän ystävänsä, joka oli vähän vanhempi ja myös uskossaan kypsä sanoi olevansa niin vapaa, että pystyy pukeutumaan sekä solmioon että olla ilman solmiota.  

Mainitsemani psykologi Baumgartner analysoi tiettyjä pukeutumissuuntauksia kuten pelkkien neutraalien värien käyttäminen, liian suuriin vaatteisiin kietoutuminen tai merkkivaatteiden logojen korostaminen.  Erityisen kiinnostavaa oli lukea hänen ajatuksiaan ihmisestä, joka ei pukeudu ikänsä mukaan.  

Hän sanoo, että muodin näkökulmasta ihmisten pitäisi pukeutua ikäänsä sopivasti.  Mutta psykologisesta näkökulmasta pitäisi pukeutua vaatteisiin, joissa tunnet olosi hyväksi. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio valita tiettyjä vaatteita. Motivaatio ei ole kohdallaan, jos valitset nuorekkaat vaatteet, koska et hyväksy ikääsi tai jos olet uskonut viestin, että ikäsi ei ole hyväksyttävää.  Mutta jos valitset samat vaatteet, koska rakastat niitä ja ne saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi, motivaatiosi on terveellä pohjalla.   

Baumgartner suosittelee, että iän mukaan pukeutumisen sijasta pukeutuisimme tavoitteiden mukaan.  Jos haluat ylennyksen, pukeudu sen mukaan.  Jos etsit aviopuolisoa, pukeudu sen mukaan.  Jos haluat matkustaa maailman ympäri, valitse vaatteet tämän päämääräsi mukaan. 

Oma lisäykseni: Jos haluat tuoda kunniaa Jumalalle, pukeudu sen mukaan.    

Evankeliumikin puhuu siitä, miten motiivimme vaikuttavat arkeen, syömiseen, juomiseen, vaatteisiin.  Paavali puhuu aiheesta, erityisesti syömisen suhteen kirjeessään Roomalaisille, luku 14 sekä 1 Korinttolaisille luku 8-9. 

Paavali kiinnittää huomiota siihen, miten meidän käytöksemme, vapautemme tehdä tiettyjä asioita voi olla todella loukkaavaa “heikolle” uskovalle. Meidän ei tule tuomita tai halveksia heikkouskoisia, vaan elää tietoisena siitä, että joudumme jokainen tuomiolle omista teoistamme.  Niinpä meidän pitää olla panematta loukkauskiveä tai langetusta toisten eteen.   

On parempi jättää syömättä, kuin loukata toista.  On parempi jättää pukematta kuin tuoda riitoja uskovien keskuuteen.  Rakkaus toisia kohtaan rakentaa keskenäistä yhteyttä, ja rakentaa myös sisäistä vahvuutta.  

Mieheni kotiseurakunnassa järjestettiin aamuisin kaksi Jumalanpalvelusta.  Ensimmäinen oli suunnattu vanhemmalle väelle, jota oli aamuisin enemmän liikkeellä.  Puhujat ja laulajat pukeutuivat perinteisemmin, suoriin housuihin, paitapuseroihin, hameisiin.  Toinen Jumalanpalvelus oli suunnattu nuoremmalle väelle.  Puhuja vaihtoi jalkaansa farkut ja musiikkiryhmäkin rentoutui.  He halusivat kunnioittaa kuulijakuntaa pukeutumisellaan.  

Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room 14:19

Hengellinen ja henkinen kypsyys näkyy ihmisen olemuksessa, kuuluu hänen sanoissaan ja tulee esille hänen vaatteissaan.  Itsensä hyväksyvä nauttii vapaudestaan tuoda esille persoonallisuuttaan.  Rauhaa ja rakentumista ajava ottaa lisäksi huomioon muut henkilöt ja tilanteet.  

Huomasitko sinä miten Yhdysvaltojen virkaanasettajaisissa pukeuduttiin? 

Kuva: Pixabay Clker-Free-Vector-Images

.  

Naeman matka entisestä tulevaan

 Miten selvitä maailmanlopusta osa 2 (osa 1 löytyy täältä). 

Vuosien, ehkä vuosikymmenten uurastuksen jälkeen Nooa ja Naema perheineen ovat arkissa, jonka oven Jumala sulki.  

Arkki on käännekohta. 

Tästä lähtien on elämä ennen, ja jälkeen.  

Vanhan ja uuden välillä kulkevalla sillalla aika on suhteellinen käsite.  Fyysisesti muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä ja henkisesti kuljet vielä sillalla pitkän aikaa.  

Tai ehkä henkisesti olet harpponut sillan jo päästä päähän, mutta fyysisesti olet vielä siirtymävaiheessa.  Muutos vie aina aikaa.

Arkki on silta entisen maailman ja tulevaisuuden välillä.  Naema ei voi kiiruhtaa sitä, ei ohjata, ei päättää mitenkään olosuhteiden suuntaa.  Arkissa hän on välimaastossa.  

Tämä on tärkeää aikaa.  

Pitkä odotus

Neljäkymmentä päivää kestäneen rankkasateen jälkeen vedet vallitsivat maan päällä 150 päivää.  Kun tuulet alkoivat kuivata vettä, kesti vielä kuukausia ennen kuin perhe pystyi lähtemään arkista.

Nooa ja Naema viettävät perheineen vuoden arkissa.  He eivät pysty poistumaan sen ulkopuolelle, heidän ainoat seuralaisensa ovat oma perhe ja eläimet.  

Heillä ei ole yhteyksiä ulkomaailmaan - ei ole ulkomaailmaa.  Kaikki muut ihmiset koko maailmassa ovat hukkuneet.  

Tällaista eristäytyneisyyttä emme olisi ehkä voineet kuvitella ennen koronaviruspandemiaa.  Olemme saaneet kokea hyvin pienessä mittakaavassa sen, miltä tuntuu olla jumissa omassa kodissa, oman perheen kanssa, pystymättä tapaamaan muita ihmisiä.  

Aavistivatko Nooa ja Naema kuinka pitkä prosessi itse vedenpaisumus on?  Ruokaa heillä on riittävästi, joten he ovat fyysisesti hyvin varustautuneet.  Arkissa olevilta vaaditaan yliluonnollista henkistä lujuutta selviytyä arkissa hyvinvoivana. Mikä auttaa heitä?

Henkinen lujuus

Jumala pelasti heidät.  Tämä kokemus kantaa hetkillä, jolloin tuntematon tulevaisuus ahdistaa.  Kaikkivaltias ei ole aikaan sidottu.  Hän kulkee edellä ja valmistelee tilanteet, Hän on jo uudessa, erilaisessa maailmassa.      

Ensimmäisinä päivinä arkissa he varmasti lepäävät paljon.  Kukaan ei rakenna, kukaan ei kerää ruokaa.  Kukaan ei enää huolehdi mitä matkalle otettaisiin mukaan ja miten eläimet saataisiin arkkiin.  Kaikki se on tehty, ja on aikaa levätä sateen piiskatessa kattoon. 

Päivittäiset rutiinit antavat mielekästä tehtävää.  Heidän pitää syödä joka päivä.  He huolehtivat eläimistä joka päivä.  Uskon, että jokainen löytää arkista mieluisan tehtävän, jonka parissa kuluu päivittäin aikaa.    

Heidän pitää käsitellä suuria tunteita kuten suru ja murhe, jotka luonnollisesti seuraavat menetyksiä.  Nooa ja Naema, Seem, Haam ja Jaafet vaimoineen ovat menettäneet sukunsa ja ystävänsä.  He menettivät kotipaikkansa ja rakkaan asuinympäristönsä.  He menettivät kaiken entisessä elämässään - kaiken paitsi toinen toisensa ja Jumalan läsnäolon. 

Voin kuvitella heidät istumassa yhdessä iltaruoan jälkeen.  Eläimet on ruokittu, astiat pesty, nyt on aikaa jutella ja jakaa.  Ehkäpä perheen vanhimmat johtavat keskustelua, kysellen mitä jokaiselle kuuluu ja millaisia tunteita heillä on.  Puhuminen ja kuunteleminen auttaa yleensäkin erittäin paljon, ja erityisesti suurten menetysten jälkeen.  

Viettävätkö he aikaa rukoillen, laulaen ja keskustellen Jumalasta?  Jokailtainen kiitosvirsi, voiman pyytäminen seuraavalle päivälle ja ahdistusten jakaminen Jumalan kannettavaksi ovat hyviä keinoja käsitellä päivää. He ehkä muistelevat Nooan vanhurskaan isoisän isän Haanokin sanoja ja rohkaisevat toisiaan totuudella.   

Vastuu ja kypsyys 

Äiti usein virittää kodin emotionaalisen tunnelman.  Toki kaikilla perheenjäsenillä on osansa hyvän ilmapiirin luomisessa, mutta äiti on usein se, johon mies ja lapset katsovat tietääkseen miten asiat ovat.  

Naemalla on valinta joka aamu: miten vietän tämän päivän, millaisiin asioihin haluan kiinnittää huomiota, millaisen tunneilmapiirin luon perheeni keskelle? Uskon, että Naema rukoilee aamuisin Jumalalta apua elämään se päivä Häntä kunnioittaen.  Naema on nähnyt läheltä perheitä, vaimoja ja äitejä, jotka elivät pahuudessa ja kärsivät sen lopulliset seuraukset.

Tällaisessa maailmantilanteessa kaikenlaiset tunteet epätoivosta vihaan olisivat täysin luonnollisia.  Arkki vaikkakin suuri, oli silti suljettu tila, ja ehkä ahdistava kuukausien jälkeen.    Mutta tunteille antautuminen olisi vienyt koko perhettä kohti huonoja valintoja. Miten ihmisten stressi heijastuisi eläimiin - arkintäysi levottomia eläimiä ei kuulosta hyvältä idealta.  

Olin kerran ryhmän mukana tutustumassa maanalaisiin luolastoihin.  Alussa kaikki oli mielenkiintoista ja kiehtovaa.  Syvällä maan alla, ahtaassa käytävässä aloin kokea klaustrofobisia tunteita.  

Mieleni teki työntää käytävän seiniä kauemmaksi, mutta eihän kivinen seinä olisi mihinkään liikkunut.  Ei auttanut kuin hengittää syvään ja odottaa kärsivällisesti jonossa, että pääsimme taas ylempiin luoliin.  Puhuin itselleni rauhoittavasti, ja vakuutin, että olemme menossa ylöspäin, tämä on kohta ohi.    

Naema käy varmasti läpi kaikenlaisia tunteita arkissa olon aikana.  Hän ei voi paeta niitä.  Ne on kohdattava.  Vuosien valmistautuminen Jumalan kutsuun ihmisten pilkatessa ympärillä on antanut Naemalle kypsyyttä hillitä omia tunnereaktioitaan ja ottaa käytöksestään vastuu.

Naema joutuu käsittelemään jokaisen selviytyjän kohtaaman kysymyksen. “Miksi?”  

Se että vedenpaisumuksella oli selkeä syy ja täytäntöönlaittaja auttaa käsittelemään tätäkin kysymystä.  Syynä oli ihmisten pahuus.  Luoja, joka antaa ja ottaa elämän.  Luoja antoi pahoille ihmisille vuosia aikaa tehdä parannusta.  Luoja pelasti vanhurskaan Nooan perheen.    

“Miksi minä?”.  Selviytyjä voi kokea syyllisyyttä elossa olemisestaan.  Jossain vaiheessa Naeman pitää päättää, että tiettyyn pisteeseen asti hän ymmärtää, ja sen jälkeen tulevat kysymykset ja tunteet hän voi jättää Jumalan käsiin. Kohdatessaan oman rajallisuuden ja pienuuden voi keskittyä Jumalan rajattomaan suuruuteen ja hyväksyä tilanteen.   

Usko Jumalan lupauksiin tuo hänelle toivon.  Tulva ei tule kestämään lopun elämää, hän tulee vielä näkemään kuivan maan.  Hän saa nähdä perheensä kasvavan ja lastenlasten syntyvän.  Tämä on kohta ohi.    

Miksi minä? 

Tässä kohdassa on hyvä tarkastella kysymystä miksi Jumala näki tärkeäksi ottaa Naeman mukaan arkkiin.  Naema ei enää Raamatun mukaan synnyttänyt Nooalle lapsia.  Jälkeläiset, vieläpä kaikki poikia, on jo lahjoitettu.  Perinteinen vaimon rooli on täytetty.    

Uskon, että Jumala tiesi Nooan tarvitsevan Naemaa seurakseen ja avukseen.  Naema on omana itsenään lahja ja arvokas.  Hänellä on myös lahjoja ja kykyjä, joita Nooa tarvitsee, ja joita koko perhe tarvitse.  Olisiko perhe selvinnyt järjissään vedenpaisumuksen ajan, jos Naema ei olisi ollut rakastamassa ja rohkaisemassa jokaista perheenjäsentä heidän tarvitsemallaan tavalla?   

Vaimo oli jo silloin Jumalan suunnitelmissa enemmän kuin synnyttäjä, enemmän kuin kodinhoitaja (miniät olisivat helposti voineet kantaa Nooalle ruoan pöytään ja pestä hänen vaatteensa).  Vaimo on annettu jakamaan elämää miehensä kanssa, ja tekemään sen paremmaksi.  

Nooa olisi varmasti voinut yksinkin toteuttaa ylivoimaisen tehtävänsä, Jumala oli hänen kanssaan.  Mutta Jumalan suunnitelmissa miehen ei ole hyvä olla yksin.  Naema oli Jumalan lahja Nooalle ja suuren tehtävän toteutumiselle.  

Uusi maailma

Kun maa oli kuivunut, Jumala puhui Nooalle sanoen “Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.  Ja kaikki eläimet…” 

Kiinteä maa jalkojen alla, mullan tuoksu, uuden kasvun kauneus, auringonpaiste olivat varmasti hoitava kokemus jokaiselle ihmiselle ja eläimelle.  Heillä on nyt tilaa, koko avara uusi maa, joka odottaa tutkimusmatkailijaa.  

Orientoituminen uuteen alkaa pysähtymällä.  Ylistämisellä ja kiittämisellä.  “Nooa rakensi alttarin Herralle … ja uhrasi polttouhreja alttarilla.”  Jumala oli pelastanut heidät maailmanlopulta.  He viettävät aikaa muistellen edellistä vuotta, keskittyen Jumalaan ennen kuin alkavat asettautumaan maan päälle.  

Jumalan lupaus olla enää koskaan hukuttamasta maata veden alle juhlitaan ensimmäisellä sateenkaarella.  Voisi kuvitella, että tämän jälkeen kukaan ei enää koskaan halua tehdä pahaa.  Sen seuraukset ovat kestämättömiä.  

Mutta Jumala tietää heikkoutemme.  Hän sanoo: “En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.  Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.  Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” 

Mitä liikkui Naeman mielessä, kun hän katselee uutta maailmaa, perhettään, alttaria, sateenkaarta?  

Me emme pysty hillitsemään itseämme.  Vaikka tiedämme seuraukset, valitsemme väärin.  Olemme synnin orjia.  On Jumalan armoa, että saamme elää ja tehdä työtä, nauttia ruoasta ja ihmissuhteista. 

Tuhoamme itsemme, läheisemme, jopa luonnon.  Ainoa toivomme on pyytää Jumalaa muuttamaan meidät sisimmästä lähtien, jotta voisimme tuoda maailmaan siunauksen.  Uuden maailman ainoa toivo on, että ihmisestä tulee uusi luomus.  Vaimon siemen, joka murskaa käärmeen pään murskaa myös meidän taipumuksemme pahaan ja tuhoon. 

Maailma muuttui.  Eläimet pakenevat ihmistä, ilmasto on erilainen, he eivät tunnista maanmuotoja.  Jumala antaa heille eläimet ravinnoksi, mutta suojaa ihmishengen “sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa”.  Sama kehotus olla hedelmällisiä ja lisääntyä jatkuu tässäkin maailmassa. 

Raamatussa ei tämän jälkeen mainita Nooan vaimoa.  Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen 350 vuotta, ja hänen poikansa Seem, Haam ja Jaafet sukuineen levittäytyivät maan päälle. 

Pohdintoja 

Kertomukseen vedenpaisumuksesta viitataan useaan kertaan Uuden Testamentin puolella.   

Naema eli uskollisena siinä maailmanajassa, jonne Jumala oli hänet asettanut.  Me elämme tätä päivää ja voimme luottaa Jumalan suunnitelmaan, että tämä on juuri sitä aikaa, jossa meitä tarvitaan.  Saamme pitää esillä pelastusta hukkuvan maailman keskuudessa.  

Naema joutui kohtaamaan äärettömän vaikeita asioita ja käsittelemään kipeitä tunteita, huolehtien samalla perheestään.  Miten hän siitä oikeasti selvisi?  Emme voi tietää, mutta olen yrittänyt kirjoittaa naisesta, joka tunsi Jumalan henkilökohtaisesti ja joka päätti uskoa.

Mekin kamppailemme pahuuden ja väkivallan täyttämässä maailmassa.  Voimme vaeltaa Jumalan yhteydessä niinkuin Haanok, niinkuin Nooa, niinkuin Naema.  

Arkki, jota me tänään rakennamme on elämä, joka tiedostaa olevansa matkalla.  Elämä, joka kulkee kohti uutta, kaunista maailmaa, joka ei ikinä tuhoudu.  Arkkimme kestää ja vie meidät perille.

Väliaikainen julistaa ikuisuudesta.  

Nooan ajan ihmiset keskittyivät näkyvään ja se tuhosi heidät.  He luulivat maanpäällisen elämänsä olevan ainoa, joka heillä on. 

Tämän päivän maailmaa ei tuhoa enää Jumala, vaan ihminen itse.  Pelastuneilta vaadittiin silloin vain uskoa, ja se on tänäänkin meille tarjolla, lahjana, jota saamme jakaa eteenpäin.  

  -Kertomus löytyy 1 Moos 7-9  

Miten selvitä maailmanlopusta? Naeman suuri tehtävä

 

Yksi tunnetuimmista Vanhan Testamentin henkilöistä on Nooa.  Kuka ei olisi kuullut suuresta tulvasta ja arkista, joka pelasti yhden perheen ja maailman eläimet?  Kertomus löytyy monien vanhojen kansojen historiasta.  Esim. sumerilaisilla on kiveen hakattu kirjoitus noin vuodelta 1600 eKr., josta löytyy luettelo kuninkaista ennen ja jälkeen suurta vedenpaisumusta. 

Kyse on siis tapahtumasta, joka mainitaan muuallakin kuin Raamatussa.

Kertomuksen päähenkilö Nooa on vaikuttava mies, ja hänen uskonsa Jumalaan oli esimerkillistä.   

Hänen vaimostaan sen sijaan ei tiedetä paljoakaan, ei edes hänen nimeään.  Hänen sanojaan tai tekojaan ei ole tallennettu muistiin, mutta hänen tärkeyttään ei sovi unohtaa.  Päätin siis pohdiskella, millainen rooli Nooan vaimolla on voinut olla kertomuksessa. 

Nimen salaisuus

Nooa ja hänen poikansa ovat nimetty useamman kerran kertomuksen aikana.  Heidän vaimonsa jäävät nimettömiksi, mutta Raamatun ulkopuolisissa lähteissä nimistä on jopa runsaudenpula.  Emme voi tietää varmasti mikä niistä on oikea, vai onko mikään.  Päätin, että on helpompaa kirjoittaa Nooan vaimosta, jos hänellä on nimi, ja valitsin yhden suosituimmista ehdotuksista: Naema.  

Naema mainitaan Raamatussa 1 Moos 4:22 Juubalin tyttärenä ja Tuubal-Kainin sisarena.  Hänet nimetään myös juutalaisessa perimäkirjallisuudessa Nooan vaimoksi.  Naema on ainoa nainen, joka mainitaan hänen sukuluettelossaan, kuvaten jotain hänen tärkeydestään. Naema on viimeinen nimi Adamin ja Evan esikoispojan Kainin sukuluettelossa.  

Nooa taas on viimeinen nimi Adamin ja Eevan kolmannen pojan, Seetin sukuluettelossa (Nooan pojat mainitaan vielä).  Tästä voisi päätellä, että he ovat viimeinen aviopari, henkilöt, jotka Jumala valitsi tulevaisuuden kansojen kantaisäksi ja -äidiksi.  

Tosin voidaan perustella, että Kainin suku ei saa jatkua ja he kaikki menehtyivät tulvassa.  Eräissä lähteissä Naema-niminen vaimo löydetään Hanokin tyttärien joukosta.  Vanhurskas Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä, ja sitten kerrotaan "ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois" (1 Moos 5:22-24).  Mutta olisiko Jumala antanut armon Kainin suvulle, pelastaen yhden tyttären lunastamaan suvun? 

Eli huomioi, että tämä ei ole välttämättä ole oikea henkilö, mutta käytän nimeä Naema helpottamaan kirjoittamista.

Suuri kutsu

Naeman arki muuttui, kun hänen miehensä Nooa saapui kotiin eräänä päivänä mukanaan viesti Jumalalta: “MInä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.”

Ihmisten pahuus ei ollut mikään salaisuus.  Maa oli täysin turmeltunut, väkivalta ja pahuus olivat levinneet niin, että syntiä ei tehty salaa, öisin, piilossa katseilta.  Se oli arkipäivää, normaalia, jopa juhlittua. Koko ihmiskunta oli kaiken aikaa ainoastaan paha.   

Nooa oli poikkeus aikalaistensa keskuudessa, hän oli “hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä”. Hurskas mies oli todennäköisesti valinnut vaimokseen naisen, joka myös kunnioitti Jumalaa ja halusi vaeltaa nuhteettomasti. 

Vaikka ihmiskunnan moraalittomuus hallitsi yhteiskuntaa, Jumalan ilmoitus täydellisestä tuhosta oli varmasti Naemalle järkytys.  Vastahan Jumala loi maailman, he odottivat yhä vaimon siementä, joka murskaisi käärmeen pään.  Adamin pojanpojasta Enoksesta lähtien ihmiset huusivat avuksi Herran nimeä.  

Mutta Jumalan luo kääntyminen oli vähentynyt sukupolvi toisensa jälkeen, se hänen täytyi myöntää.  Itse asiassa, miehensä lisäksi Naema ei tuntenut enää ketään, joka olisi elänyt vanhurskasta elämää.  Eikä ollut kulunut kuin kymmenen sukupolvea Adamista.     

Nooa ja Naema epäilemättä kokivat epätoivoa. Jos Jumala sanoi hävittävänsä maan, hän varmasti tulisi sen tekemään. Tämä merkitsisi heidän sukulaistensa ja ystäviensä ja lähikylien, koko ihmiskunnan loppua.  Tilanteen hyväksyminen vei aikansa.    

Onneksi näitä vakavia sanoja seurasi toivo.  Jumala antoi Nooalle tehtävän: “Tee itsellesi arkki honkapuusta, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.”  Käskyä seurasi yksityiskohtaiset ohjeet arkin suhteen.  

Jumala lupasi tehdä liiton Nooan kanssa, arkki pelastaisi hänet, hänen vaimonsa, poikansa ja miniänsä sekä eläimet.  Naema kuunteli ihmeissään Nooan selitystä.  Samalla hänen sydämessään syttyi kiitollisuus - Jumala ei ollut unohtanut heitä.  

Moni voi väittää, että Jumala oli julma ja kohtuuton, koska tuhosi ihmiskunnan.  Mutta Hänen armonsa on koko ajan johtotähtenä tässäkin suunnitelmassa.  Jumala kertoo aikeistaan etukäteen.  Ihmisillä on reilusti aikaa katua ja tehdä parannusta pahoista teoistaan, jos he vain kuuntelevat Nooaa. 

Nooa ja Naema ovat vakavina Jumalan ilmoituksen edessä.  Jumala on nyt konkreettisesti kertonut, että ihminen ei voi tehdä pahaa rangaistuksetta.  Jos he olivat koskaan tehneet jotain jumalatonta, olen varma, että he syvästi katuvat sitä.  Jumalan armollinen suunnitelma pelastaa heidät maailman tuholta saa heidät nöyrästi ylistämään Kaikkivaltiasta.  

Nooalle annettu tehtävä on valtavan suuri.  Sen toteuttamiseen tarvitaan koko perhettä.    

  

Suuri tehtävä

Kun luen lastenraamatuista kertomusta Nooasta ja suuresta tulvasta, kiinnitän lasten huomion Nooaan isänä.  Jumalaa pelkäävä isä on pelastukseksi koko perheelle.  Seemin, Haamin ja Jaafetin ystävät eivät tule pelastumaan tulvalta, koska heidän isänsä valitsivat pahuuden ja epäuskon.  

Haluan lasteni tietävän, että heidän isänsä usko tuo heidänkin elämäänsä siunauksen. Isien valinnoilla on vaikutus lasten elämään.  Nooan pojat, vaikkakin surivat varmasti sukupolvensa kohtaloa, saivat olla elämästään kiitollisia isänsä uskolle, joka ei ollut vain sanahelinää. 

Naeman tehtävä on perheessä korvaamaton.  Hän seisoo miehensä tukena ja apuna.  Sillä, että Naema uskoo Nooaan ja rohkaisee häntä, on suuri merkitys.  Naeman pitää hyväksyä Jumalan Nooalle antama tehtävä myös omaksi elämäntehtäväkseen.  Jumala haluaa pelastaa koko perheen, ja se alkaa isästä ja äidistä.   

Toisekseen Naeman pitää laittaa omat kykynsä likoon, ja olla valmis oppimaan paljon uutta.  Jumala antoi luomistyössään vaimon miehelle sopivaksi avuksi.  Naeman lahjat ja talentit olivat tarpeen Nooan suuren kutsun äärellä.   

Kun maanviljelijä Nooa visioi arkkia, kaataa puita ja suunnittelee rakennustehtävää, Naema saa varmastikin olla selittämässä pojille uudestaan ja uudestaan heidän isänsä tehtävänantoa.  Aika harvassa ovat äidit, joiden täytyy valmistella lapsiaan maailmanloppuun.  Tämä varmasti väritti Naeman poikien kasvuikää vahvasti, tuoden siihen vakavuutta ja syvyyttä. 

Toisaalta kristittyinä tiedämme, että kaunis maailmamme ei ole ikuinen, se tulee loppumaan vaikka aikaa ja hetkeä emme tiedäkään.  Ihmiselämän rajallisuus on toinen tosiasia, ja siitä puhuminen on kristityn vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä.  Samankaltaista toiveikasta valmistautumista siis käy jokainen kristitty vanhempi lapsiensa kanssa läpi.     

Äidit saavat usein olla vastaamassa lasten kysymyksiin, selittämässä asioita useaan kertaan, rauhoittelemassa heidän pelkojaan ja valvomassa heidän vierellään, kun he heräävät öisin.  Naeman rauhallinen olemus loi poikiin uskoa, ja auttoi heitäkin luottamaan Jumalaan, jota he eivät vielä henkilökohtaisesti olleet kohdanneet.  

Sanat vedenpaisumuksesta olivat varmasti käsittämättömiä.  Siihen aikaan ei ollut todennäköisesti satanut vettä, vaan maan pinnan kasteli maasta nouseva sumu (1 Moos 2:5-6).  Miten on edes mahdollista, että vesi tulee peittämään maan?  Meri oli kaukana, ja joet rauhallisia. 

Naeman piti luottaa siihen, että Nooa todellakin oli kuullut Jumalan äänen.  Jumala puhui Nooalle - ei Naemalle, ei pojille, ei heidän vaimoilleen.  Perhe muisteli Nooan elämänhistoriaa ja tiesivät, että hän oli aina tehnyt oikein, aina vaeltanut Jumalan yhteydessä.  Jos Nooa sanoi, että Jumala puhui hänelle, heidän piti uskoa se. 

Ja varmasti he saisivat naapurinsa ymmärtämään tilanteen vakavuuden?

Uusia työmuotoja 

Naeman ja Nooan lähisuku ja naapurit saivat todennäköisesti kuulla Jumalan viestistä hyvin pian.  Sana lähti leviämään ja kun Nooa aloitti arkin rakentamisen, ehkä he saivat vierailijoita, jotka halusivat omin silmin nähdä tämän ihmeen, ja omin korvin kuulla, mitä oli tapahtunut.  

Uudessa Testamentissa Pietari mainitsee molemmissa kirjeissään vedenpaisumuksen.  Hän kutsuu Nooaa vanhurskauden saarnaajaksi, ja kuvaili Jumalan pitkämielisyyttä ihmiskuntaan kohtaan, kun arkkia valmistettiin. (1 Piet 3:20, 2 Piet 2:5). 

Meille ei kerrota kuinka kauan arkin rakentaminen kestää.  Arvioita on useista kymmenistä vuosista.  Nooa ja Naema saivat varmasti monta mahdollisuutta vastata ihmetteleviin kysymyksiin ja varoittaa ihmisiä pahan tekemisestä.  

Voin nähdä sieluni silmin Naeman laittamassa ruokaa lukemattomille sukulaisille ja ystäville, jotka ilmestyvät rakennuspaikalle.  Ehkä osa heistä auttaa rakentamisessa.  Osa tuli varmasti kääntämään Nooan päätä - olihan mieletöntä tuhlata elämänsä rakentamalla jotain ihan turhaa.  

Naema sai varmasti puolustaa miehensä saamaa näkyä ja kuulla paljon epäilyksiä Nooan mielenterveydestä.  Nooan vanhurskasta elämää ei kukaan voinut kieltää, mutta että Jumala olisi puhunut hänelle ja kertonut tuhoavansa maailman? Ihmisjärjellä ajatellen se on hullua puhetta.  

Rakentamisen aikana ehtivät Nooan ja Naeman pojat kasvaa ja mennä naimisiin.  Tulevista vaimoista tulisi seuraavien sukupolvien kanta-äitejä.  Heidän piti olla rohkeita ja lujia uskossaan.  Aivan kuten myöhemmin Sanalaskujen kirjassa kuninkaan äiti neuvoo poikaansa puolison valinnassa, Naema opasti poikiaan valitsemaan “kelpo vaimoja”, jotka olisivat tämän tehtävän arvoisia. 

Voin kuvitella Naeman keskustelevan miniä-ehdokkaiden kanssa, selittäen millaiseen perheeseen he olivat tulossa.  Kuinkahan monta tyttöä päätti, että hänestä ei ole maailmanloppuun valmistautuvan perheen jäseneksi?  

Naeman tehtävä oli rohkaista näiden nuorten vaimojen uskoa.  Kun he yhdessä valmistautuvat keräämällä arkkiin ruokaa ja kasvien siemeniä, he varmasti kävivät monia keskusteluja Jumalasta, uskosta, ihmiskunnasta, maailmasta ja sen lopusta. 

Nuoret naiset kasvoivat ymmärrykseltään, mutta myös tehtäväänsä vaimona ja äitinä.  Jokainen heistä sai käyttää lahjojaan suunnitellessaan suuren arkin järjestystä, paikkoja eläimille, vesiastioita, keittokomeroa, vaatehuoltoa ja kaikkea muuta elämiseen liittyvää käytännön asiaa, joka usein sujuu naisilta niin luontevasti.  

Naema joutui myös käsittelemään omia tunteitaan ja epäuskoaan, väsymystä, surua ja pelkoa.  Uskon, että Nooa ja Naema tukivat ja rohkaisivat vuorollaan toinen toistaan, kun he iltaisin kävivät levolle ja keskustelivat päivän tapahtumista.   

Evankelioimisen ja opetuslapseuttamisen lisäksi he kaikki oppivat täysin uusia käytännön taitoja Jumalan antaman suuren tehtävän parissa.  Se oli varmasti sekä innostavaa että väsyttävää aikaa.   

Kaiken pohjana on usko

Nooan usko perustui Jumalan ilmestymiseen ja häneltä saatuun tehtävään.  Hän ei välittänyt ihmisten epäilyistä, pilkasta, ei siitä että meni vuosia, jopa vuosikymmeniä ennenkuin Jumalan lupaus tuli todeksi.  Nooa on yksi Heprealaiskirjeen uskon sankareista: 

 

“Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.” Hepr 11: 6-7. 

Naeman sydän varmasti särkyi, kun vuosien jälkeen hänen rakkaat ystävänsä, sukulaisensa ja naapurinsa eivät uskoneet sanomaa, joka oli heille niin selkeä ja niin todellinen.  Siinä ei auttanut mitkään vetoomukset.  Jumalaton maailma ei halunnut olla kuuliainen, ei uskonut, että Jumala rankaisee synnin teot. 

Jeesus vertasi Nooan päiviä oman tulemuksensa päiviin: 

“Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee.  Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin.  Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään.

Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.»Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.” Matteus 24:37-42.

Suuren tehtävän saaneet jäivät näyssään yksin.  Mutta he jatkoivat väsymättä, lujasti luottaen Jumalan olemassaoloon, siihen, että Hän todellakin oli puhunut.  

Arkki on valmis

Totuuden hetki on tullut.  Nooa kertoo Naemalle arkin olevan valmis.  

Jumala on jälleen puhunut Nooalle: “Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.  Kaikkia...eläimiä ota luoksesi...sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä…” 

Heillä on seitsemän päivää aikaa täyttää ruoka-ja juomavarastot, kerätä eläimet, ja sitten… tulee sade.  

Monesti olen nähnyt kuvattavan, miten eläimet ilmestyvät pareittain arkin luo itsestään, aivan kuin näkymättömän käden kuljettamana.  Mutta Raamatussa Jumala sanoo Nooalle: “Ota luoksesi”  eläimiä.  

Luomisen jälkeen eläimet olivat olleet ihmisten seurana ja läheisyydessä, pelkäämättä ja arkailematta.  Ihmiset ja eläimet söivät kasviksia, ja karjaeläimetkin olivat todennäköisesti maidon, villan ja höyhenten sekä työvoiman merkeissä ihmisten apuna - eivät ruokana.

Ihmisten ravintona oli ainoastaan "kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä." (1 Moos 1:29)

Naema ja muut kokosivat eläimiä, kutakin lajinsa mukaan: villieläimiä, karjaeläimiä, matelijoita, lintuja.  Heidän ei tarvinnut ottaa arkkiin joka ikistä eläintä, jota maan päällä esiintyi.  He valitsivat Jumalan käskyn mukaan kaksi kutakin lajia, koiraan ja naaraan.  

Ehkä he valitsivat kauneimmat kissaeläimet, tai pienikokoisimmat karhut, tai ystävällisimmät koiraeläimet, tai kesyimmät pussieläimet, käyden läpi jokaisen maalajin, jotta kaikki mahtuisivat arkkiin.  

Voi olla, että eläimet olivat aavistelleet suuren muutoksen ollen tulossa.  Maa oli voinut tärähdellä heikosti ennakoiden syvyyden akkunoiden puhkeamista. Jumalan antama vaisto kehoitti eläimiä etsimään turvaa ihmisistä.  Vasta tulvan jälkeen Jumala sanoi, että eläimet tulevat pelkäämään ihmistä, niin kuin tänä päivänä.  

Arkin täyttyminen oli varmasti upea näky! 

Meidän on ehkä vaikea kuvitella arkin kokoa, varsinkin jos olemme katselleet paljon lastenraamattuja, joissa se kuvataan pikku mökin kokoisena laivana.  

Itse asiassa arkki oli noin 134×22×13 metrin kokoinen ja siinä oli kolme kerrosta (vaikka Raamatussa annetaan arkille tarkat mitat, ne ovat entisaikojen mittoja ja löysin useita eri vaihtoehtoja sille kuinka suuri arkki olisi metreissä.  Tämä arvio on yksi pienimmistä).  

Raamatun mittojen mukaan valmistettu arkki.  Sinne mahtuisi 432 kaksikerroksista linja-autoa.  

Arkki oli tehty kellumista, ei ohjausta varten, siinä oli pieni ikkuna/valoaukko sekä ovi kyljessä.  Sisälle oli rakennettu kammioita ja huoneita.  Pienille eläimille oli todennäköisesti häkkejä ja laatikoita. 

Kaikki oli järjestyksessä.  Jumala on järjestyksen Jumala, ja kun hän puhuu arkkiin tulevista eläimistä, Hän toistuvasti sanoo “lajiensa mukaan” ja “pareja” ja “koiras ja naaras”.  Jopa arkista poistuminen tapahtuu “suvuittain”.  Niinpä on loogista ajatella, että eläimet olivat järjestetty arkkiin omille paikoillensa.  Perhe oli ehkä suunnitellut eläinten järjestäytymisen jo kuukausia aiemmin, jotta kaikki sujuisi hyvin.  

Sitten oli aika ihmisten mennä sisälle arkkiin.  

Tämä oli kohtalon hetki.  Vaikka sydämessäsi olisi ollut sekä uskoa että epäilystä, nyt piti päättää mille annat vallan.  Mikä ohjaa päätöksiäsi?  Minkä varaan rakennat tulevaisuuttasi?  

Emme tiedä millaisessa tilanteessa Nooa ja Naema perheineen astuivat arkkiin.  Oliko ympärillä suuri väkijoukko, joita he vielä saivat kutsua astumaan sisälle heidän kanssaan?  Pilkkasivatko he, hurrasivatko he, katselivatko he hiljaa?  Vai olivatko ihmisjoukot väsyneet vuosikausia kestäneeseen rakennusprojektiin ja jättäneet Nooan perheineen yksin?  Voin kuvitella, että ainakin läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviään he vielä kerran kutsuivat tulemaan kanssaan arkkiin.  

Kun Naema astuu arkin kynnyksen yli, on se viimeinen askel vuosia kestäneessä tottelevaisuudessa vaeltamisessa.  Luopuminen ja sureminen on käsitelty kauan sitten.  Hän on valmis, hän ei epäile.  Hän ei ehkä edes katso taakseen.  

  

Varmaa on, että kun Nooa ja Naema perheineen menivät arkkiin sisään, armon aika loppui.  Jumala sulki oven heidän jälkeensä, ja en usko, että sitä olisi voinut enää avata mistään syystä. 

Jatkan perheen elämän pohtimista seuraavassa postauksessa.

Nooan kertomukseen liittyvät jakeet löydät 1 Mooseksen kirjasta luvuista 6-10. 

Kuvat Pixabay.com  Jeff Jacobs ja Greg Reese

Blogikatsaus 2020 ja mitä seuraavaksi

Viime vuonna blogiin tuli aika vähän postauksia.  Syyt ovat samat kuin surkeaan lukuvuoteenkin.  Mutta kiitos teille lukijoille, kun olette käyneet täällä lukemassa tekstejäni! 

On aina kiva katsoa, millaiset kirjoitukset saavat eniten lukukertoja.  Vuosikatsaushan ei ole täydellinen kuva siitä, miten suosittuja tekstit ovat, koska alkuvuoden postaukset ovat olleet pitempään esillä ja luettavissa. 

Mutta viime vuoden kolme luetuinta ovat:

Naisena elämän tienristeyksissä

Mitä meidän tulee tietää henkisestä väkivallasta avioliitossa

Mitä minun pitäisi tehdä

Naisena elämän tienristeyksissä- tekstissä pohdin mistä tiedämme oikean suunnan elämän eri tilanteissa. Mistä löytää hyviä neuvoja? Yhteiskunnalta?  Ystäviltä?  Mieheni sanoo, että jo se valinta, keneltä päätät kysyt neuvoa, määrittelee suunnan, jonne olet jo menossa.  

Henkinen väkivalta avioliitossa on aiheena kipeä.  Miten se määritellään, mistä tietää oman puolison olevan väkivaltainen vaikka fyysisesti ei ongelmia olisikaan?  Lainasin asiasta kirjoittaneiden bloggaajien sivuilta tietoa, joka on meille kaikille tärkeää.  Oma avioliittosi voi olla ihana, mutta joku läheisesi voi kärsiä hiljaa emotionaalisesti väkivaltaisessa liitossa.  Ymmärtäminen on tärkeää.  

Mitä minun pitäisi tehdä? kysyin keväällä.  Hyvin suunniteltu vuosi näytti todella epävarmalta pandemian vuoksi.  Epävarmuus aiheutti stressiä ja etsin ihmisiä tai tahoja, jotka voisivat kertoa minulle, mitä tehdä.  Tätähän ei tietenkään ollut, koska kaikki elivät samassa epävarmuudessa.  Puhuminen ystävien kanssa oli helpottavaa, mutta parhaat neuvot nousivat Jumalan Sanan äärellä vietettyjen hetkien tuloksena.  Kirjoitin siis pitkän vinkkilistan Raamatunlukemiseen! 

Omasta mielestäni tärkein postaus oli lasten Raamattuihin paneutuvan väitöskirjan antien pohdiskeleminen "Opetatko lapsellesi sopeutettuja Raamatunkertomuksia".  Äiteinä emme voi olla koskaan liian tarkkoja siitä, millaista teologiaa lapsille opetamme.  Se tulee vaikuttamaan heihin pitkäksi aikaa ja väärästä on vaikea oppia pois.  

Raamatun naisista valitsin Uuden Testamentin Safiiran.  Hänen elämänsä ei ole usein esimerkkinä meille - mutta huonoistakin esimerkeistä voi ottaa oppia.  Safiira ja hänen surkea loppunsa.  

Ajankohtainen postaus liittyi Suomen hallituksen uuteen visioon, intersektionaalisuuteen.  Mitä se on, miten se tulee vaikuttamaan Suomen tulevaisuuteen, ja miksi se ei ole hyvä idea? Lue täältä: Intersektionaalisuus ja Raamattu.  

Oma suosikkipostaukseni liittyy johtajuuteen.  Johtajuustyhjiö - ja Raamatun haastava malli johtajuuteen.  Maailma janoaa johtajuutta, mutta viime vuosien mallit eivät ole kovin rohkaisevia.  Jumalalla on kovia sanoja huonoille johtajille.  

Sitten katse tulevaan!

Olen kirjoittamassa postausta eräästä Raamatun naisesta, jonka elämää en ole koskaan aiemmin pohtinut sen tarkemmin.  Olen aika innoissani hänen tarinansa äärellä, ja saan luultavasti viikonlopun aikana postattua uuden blogitekstin!  

(Miltä kuvittelen näyttäväni, kun kirjoitan ;) 

Parasta näissä kirjoitushetkissä on uuden oppiminen.  Olen lukenut paljon aiheesta ja vaikka haluaisin puhua kaikesta, mitä olen oppinut, pitää juttuja vähän tiivistää blogia varten.  Tai aika paljon.  Sen parissa tuleekin sitten menemään seuraavien päivien vapaat ajat, mikä on oikein kiva ajatus!   

Hyvää viikonloppua! 

Surkea kirjavuosi 2020

Vuosi 2020 jää monelle mieleen surkeimpana mahdollisena vuotena.  Minnekään ei saa mennä, mitään ei saa tehdä ja jatkuva epävarmuus yhdistettyinä nopeisiin muutoksiin rassaa hermoja.  

Minulle 2020 painuu mieleen surkeimpana kirjavuotena pitkään aikaan.  Sain luettua vaivaiset 38 kirjaa läpi.  Kun normaalisti luen reilut 60 kirjaa vuodessa, tämä tuntuu todelliselta epäonnistumiselta. 

Toisaalta se vähäinenkin tämän vuoden kirjojen parissa vietetty aika oli hienoa ja sain mahtavia uusia kokemuksia! 

Miksi en lukenut? 

Tiedän tarkkaan, miksi en saanut luettua kirjoja.  Toinen syistä on sama, joka lamauttaa kaiken muunkin luovuuden elämässäni, mutta en ole sitä ennen kokenut kirjojen ja lukemisen suhteen.  Stressi, jonka tänä vuonna elämääni toi suuret elämänmuutokset vaikutti niin, että en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään kirjaan.  

Yrityksestä tai sen puutteesta ei ole kyse. Toin kirjoja kotiin kirjastosta.  En vain saanut nostettua niitä  luettavaksi.  Aloitin monta kirjaa, mutta en pystynyt jatkamaan loppuun.  En pystynyt keskittymään.  Kindle sai pölyyntyä yöpöydän laatikossa.  Vein kirjoja lukemattomana takaisin kirjastoon.  Myöhstymismaksuillani kirjasto sai varmasti hienosti uutta aineistoa ostettua. 

Ja kun muutoksien tuomat aallokot alkoivat tasaantua, koin toisen takapakin.  Vuosia tasapainossa ollut lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan jäi lääkärin kokeilun uhriksi, ja uuvahdin täysin loppusyksystä. 

Joulukuussa tosin otin pikku spurtin, koska lainausmaksut hätistelivät saamaan kirjat luettua.  Ja joululomalla oli rentouttaviakin hetkiä.  

Huom. elämänmuutos oli suuri muutto 13 vuoden samassa kodissa asumisen jälkeen.  Se, että maa muuttui siinä samalla ei tietenkään tehnyt tätä helpommaksi!

Suosituksia vuodelta 2020

Älä sano, että olet lukenut espanjalaisen Carlos Ruiz Zafonin kirjoja jo vuosikausien ajan! En ollut aiemmin hänestä kuullutkaan.  Zafonin kirja sattui silmään kirjastossa ja luin loppuvuonna neliosaisen sarjan läpi.  Hienoa kerrontaa, rikkaat ympäristokuvaukset, mielenkiintoiset päähenkilöt, ripaus fantasiaa ja kaikessa mukana olevat kirjat, kirjakauppa ja Unohdettujen kirjojen hautausmaa imaisivat mukaansa.  Oli myös virkistävää lukea Barcelonasta tapahtumapaikkana, ja saada tarinoiden mukana elää Espanjan historiaa läpi.  Harmillista, että suhteellisen nuori Zafon menehtyi syöpään juuri hetkeä ennen kuin luin hänen ensimmäisen kirjansa eli kesällä 2020.  

Tara Westover kertoo elämämästään kirjassa Educated.  Hurjan rajoittavista olosuhteista ponnistanut, lähes kouluja käymätön Tara menestyi upeasti päästessään opiskelemaan.  Kirjan sanoma on, että kunhan vain tarjoamme jokaiselle lapselle mahdollisuuden opiskella, tarjoamme heille mahdollisuuden menestykseen.  Allekirjoitan tämän, mutta olen myös sitä mieltä, että kun tarjoamme jokaiselle lapselle mahdollisuuden oppia tuntemaan Jumala, heidän elämässään tulee olemaan siunaus ovat he sitten maallisesti mitattuna menestyneitä tai ei.  

Tunnetko kirjat Humiseva harju, Kotiopettajattaren romaani tai Wildfell Hallin asukas? Ne ovat kirjoittaneet englantilaiset sisarukset Anne, Charlotte ja Emily Bronte.  Juliet Barker teki uskomattoman perusteellisen työn kirjoittaessaan Bronten perheestä kirjan The Brontës - Wild Genius on the Moors: The Story of a Literary Family.  Siinä hän kaataa useita myyttejä perheestä, ja luo todenmukaisen kuvan suurperheen eri henkilöiden luonteesta.  Kirjassa opin myös ajan historiaa, koska perheen isä pastori Patrick Bronte oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti valveutunut henkilö.  Luin kirjaa todella kauan, koska se oli niin pitkä ja perusteellinen, eikä niin sujuvaa luettavaa kuin vaikkapa joku romaani.  Suosittelen! 

Uusia kokemuksia

Eräs aloitteleva kirjailija antoi romaaninsa minulle luettavaksi.  On ihanaa elää kirjan mukana sen ensi hetkistä lähtien!  Saimme myös keskustella kirjasta, ja on upeaa kuulla kirjoittamisprosessista tavallisen ihmisen kokemuksena.

Rakastan kirjoista puhumista - pitäisiköhän etsiä jokin kirjakerho, jossa saisimme yhdessä käydä läpi kirjoja.  Tästä minulla ei olekaan aiempaa kokemusta.  Onnistuukohan tämä edes näiden koronahommien kanssa?  

Kaipasin älyllistä haastetta teologian parissa, ja tilasin itselleni Perusta-lehden.  Sen motto on: Uskon ja ajattelun avuksi.  Sain mitä tilasin, ja nyt yritän laajentaa teologista kapasiteettiani fiksujen ja opiskelleiden henkilöiden johdolla.  Mainitsemastani stressistä johtuu, että en ole kaikkiin lehtiin paneutunut, mutta kuuden lehden vuosivauhdilla saan varmasti käytyä nämä mielenkiintoiset artikkelit läpi.  Ihanaa oppia uutta ja haastaa omaa ajattelua!  

Kirjalistan analysointia

Miesten kirjoittamia 16/38, (vuonna 2019 30/60), (vuonna 2018 34/68), (vuonna 2017 25/71).

Naisten kirjoittamia  20/38, (29/60), (30/68), (43/71).

Mies-naiskirjailijan yhteistyö 0, (0), (1), ( 2).

Kahden mieskirjailijan yhteistyö 1, (1), (1), (0).

Kokoelma useilta kirjoittajilta 1, (0), (1), (1).

Asia/opetuskirjoja: 7, (12), (9), (13)

Elämänkertoja/muistelmia: 2, (7), (5), (11)

Romaaneja/novelleja: 27, (41), (53), (46)

Ensi vuoteen

Jatkan lukemista vuonna 2021, toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä.  Niin moni hyväkin kirja on jäänyt kesken, että ehkä tammikuun listalle ropsahtaa useampi kirja kun alan kiriä niitä loppuun.  Toiveena on pystyä Kirja viikossa-tahtiin, joka on normaalin tahtini alapuolella, eli periaatteessa saavutettavissa.  

On jännää huomata, miten olosuhteet vaikuttivat lukemiseeni.  Oletko huomannut samaa?  En halua kuitenkaan lannistua ja kuihtua, vaan pitää lukemisen edelleen rakkaana osana elämääni.