Miten varustaa lapsia kohtaamaan skeptinen maailma?

En ole ainoa kristitty vanhempi, joka haluaa lastensa uskon olevan vahvalla pohjalla.  Haluan heidän käyttävän ymmärrystä ja älykkyyttä, kun he käsittelevät uskoon liittyviä kysymyksiä ja pohtivan tarkasti uskon perusteita.  Tiedän heidän tulevan kohtaamaan agnostikkoja, ateisteja ja ihmisiä, joilla on hyvin vääristyneet käsitykset kristinuskosta.  Osaako lapsesi puolustaa uskoaan?

Näinä seuraavina vuosina haluan ottaa kasvatuksessa vahvasti esille tieteen ja uskon yhteiselon.  Lapset ovat kouluiässä ja he tulevat törmäämään kaikenlaisiin väitteisiin ja haasteisiin tieteen ja uskon yhteensopivuuden suhteen.  He tarvitsevat rehellisiä vastauksia kysymyksiinsä ja harjoitusta erottaakseen valheen totuudesta ja tunteet tosiasioista.

Käytän tarkoituksella sanoja tiede, usko ja yhteiselo.  Haluan painottaa sitä, miten usko Jumalaan ei tarkoita tieteen hylkäämistä ja päinvastoin.  En siis halua asettaa niitä tarpeettomaan ristiriitaan keskenään. En myöskään aio opettaa lapsilleni, että heidän tulee valita tieteen ja uskon välillä.

Tehtävämme vanhempana ja kasvattajana on todellakin suuri.  Lapsen ensimmäisinä vuosina vanhemman opetukset ovat kaikkein tärkeintä.  Silloin luodaan se tärkein peruste kaikkeen opetukseen ja keskusteluun: lapsen ja vanhempien välinen suhde.  Lapsuudessa ohjataan lapsi myös kristinuskon opin perusteisiin.

Kristittyjen vanhempien tärkein tehtävä on opettaa lapsiaan tuntemaan Jumala, Jeesus ja Raamattu.  Mikään ei ole tärkeämpää kuin heidän henkilökohtainen suhteensa Jeesukseen, koska sillä on iankaikkiset seuraamukset.  Kuvastaako ajankäyttömme tätä hirvittävän tärkeää tosiasiaa?  Käytänkö aikaa keskusteluihin, opettamiseen ja oppimiseen?  Kuinka monta minuuttia viikossa?

Nuori haluaa jo kuulla opetusta muualtakin ja hakee tietoa kysymyksiinsä. Onkin tärkeää, että vanhemmat ja seurakunnan tekemä nuorisotyö ymmärtää tämän kriittisen vaiheen ja käyvät läpi tieteen ja uskon suhdetta kotona ja seurakunnassa.  Moni ateisti tai agnostikko on päätynyt maailmankuvaansa juuri tässä ikävaiheessa.  Siksi on tärkeää, että nuorella on näissä kysymyksissä osaavia aikuisia (ja kirjoja) ympärillään.

Emme voi siirtää vastuuta täysin seurakuntien nuorisotyölle.  Riippuu nuorisotyöntekijästä, käyvätkö nuoret ylimalkaan läpi kysymyksiä maailman alkuperästä, elämän tarkoituksesta, ja pohtivatko he tieteen löydöksiä Raamatun valossa.  Olisikin hyvä, jos vanhemmat keskustelisivat seurakuntien työntekijöiden kanssa aiheesta!  Mutta tärkeintä on, että vanhemmat ymmärtävät vastuunsa asian suhteen: he ovat vastuussa lastensa kristillisestä kasvatuksesta ja uskonpuolustuksen perusteista.

En osaisi käsitellä näitä suuria ja monimutkaisia kysymyksiä ilman apua.  Olen löytänyt juuri sopiviin aikoihin meidän perheen tarpeisiin vastaavia lähteitä.  Eräs heistä, Natasha Crain, on kirjoittanut kaksi kirjaa (kolmas on tekeillä), jotka auttavat vanhempia käymään läpi tärkeitä kysymyksiä lastensa kanssa.  En halua lasteni kuulevan näitä kysymyksiä ensi kertaa skeptikkojen suusta.

Natashalla on myös blogi, jossa hän kirjoittaa upeita postauksia kuten
“3 Key Things Skeptics Will Say to Shame Your Kids for Being Christians”
“5 Terrible Reasons Your Kids May Think They Can Outgrow Christianity” 
“5 Regrets You Don’t Want to Have If Your Kids Walk Away from Faith”.

Keräilen uskonpuolustukseen eli apologetiikkaan liittyviä lähteitä Pinterest-tauluuni.  Onko sinulla suosituksia, erityisesti lapsia ajatellen?

Arvostan kommentteja, ja olisi mahtavaa, jos voisit kertoa kokemuksistasi esim. seuraavien kysymysten avulla:

Millaisiin kysymyksiin sinun lapsesi ovat törmänneet?  Entä sinä itse?  Miten olet käynyt läpi uskonpuolustusta lasten kanssa?   Kiinnostaisiko sinua lukea tästä lisää blogissani?



Kuva: FreeDigitalPhotos.net
“Girl Bicyclist Riding On The Bike Path” by radnatt

Ammattina äiti

Kun äidit puhuvat äitiydestä, huomio on yleensä tunteissa ja kokemuksissa.  Äiti voi tuntea itsensä epävarmaksi tai epäonnistuneeksi, tai pelätä vastuuta, jonka lapsi tuo tullessaan.  Joskus äitiys tuntuu ihanalta, se tuo tullessaan tyydyttyneisyyttä, jota ei ennen lasta ole kokenut.  Toisaalta äitiys käy sydämeen ja sieluun, etenkin, jos lapsella on vaikeaa.  Äitiys pitää sisällään tunteiden kirjon, jonka olemassaolosta oli vain aavistus ennen lapsen syntymää.

Monet äidit kertovat, kuinka päivittäin lasten kanssa tunteet ovat pinnalla: olipa se sitten huutamista tai hempeilyä, ilon kyyneleitä tai turhautumisen itku.  Monesti tunteet määrittelevät kuinka päivät menevät ja miten tulevaisuutta suunnitellaan.     

Tunteet ovat hyvä ja normaali osa ihmiseloa, mutta haluan tarjota vähän erilaisen näkökulman äitiyteen. 

Voisiko olla, että jokapäiväinen elämä olisi helpompaa, jos ottaisimme välimatkaa tunteisiin ja kohtelisimme äitiyttä työnä?  Jos päättäisimme, että tänään tämä äitiyshomma hoidetaan kunnialla, tuntui minusta miltä vain. Jos uskoisimme, että olen ihan hyvä äiti, vaikka lapseni uhmaa ja vänkyröi enkä saa kiitosta ja huomiota uhrauksistani. 

Olen pyöritellyt tätä näkökulmaa mielessäni miettiessäni vahvaluonteisen lapseni kasvattamista.  Meillä on neljä lasta.  Yksi on todella kiltti ja tottelevainen.  Kaksi on ihan tavallisia lapsia, ja yksi on erittäin vahvaluonteinen, itsepäinen, omapäinen.  Tulevaisuuden johtaja, kunhan vain johtaisi vaikka yhtiötä, eikä mitään rikollisjengiä vankilassa.

Wendy Videlock (ehkä)

 
Itsepäisen lapsen kasvattaminen käy tunteisiin.  Olen sanonut asioita, joita heti kadun, kun lapsen haastava käytös osuu kohti.  Viime aikoina olen sanonut, että en enää jaksa.  Väsyttää kohdata lapsen suuttumus, kun hän ei saa mitä haluaa, taas uudelleen.  Olen ollut sarkastinen, turhautunut ja vihainen. 

Olisi mahtavaa, jos lapsi oppisi ensimmäisestä kerrasta, muuttaisi käytöstään heti, kun siitä hänelle huomautetaan.  Ei enää koskaan käyttäytyisi kuin lapsi. Haluaisi tehdä aina niinkuin vanhempi käskee.  Nämä ovat epärealistisia odotuksia, jotka masentavat idealistisen äitiyden kuvan. 

Olipa mielikuvamme äitiydestä millainen vain, voit olla varma, että se murenee todellisuuden jalkoihin.  Joskus yllätys on positiivinen, joskus nyyhkien lakaisemme särkyneiden unelmien palasia kokoon.  Huumori auttaa selviämään pienten järkytysten yli. 

Mutta jospa ottaisin asenteekseni sen, että tämä kasvatustyö on tällä hetkellä tärkein työni.  Juuri tämä vaikea hetki lapseni kanssa on se, jossa saan käyttää kaikkea osaamistani.  Teen hallaa lapselleni ja suhteellemme, jos alennun käyttäytymään kuin epäkypsä lapseni.  Olen vanhempi, minulla on vuosia kestävä tehtävä kasvatusprosessin ohjaamisessa. 

Vahvaluonteisen lapsen kasvatamisen avaimessa on johdonmukaisuus.  Seuraamuksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että niitä annetaan johdonmukaisesti.  Jos joskus korjaan lapsen käytöstä ja joskus jätän korjaamatta, lapset oppivat nopeasti päättelemään, että katsotaan mitä tapahtuu, ehkä äiti ei puutu tähän tällä kertaa. 

Ojenna poikaasi, se on onneksesi,
saat hänestä paljon iloa.
Sananlaskut 29:17 

Oman asenteen tarkistamisessa avuksi tulee eräs lukemani esimerkki.  Siinä aviomies neuvoi vaimoaan suhtautumaan lasten rikkomuksiin kuin poliisi suhtautuu niihin, jotka rikkovat liikennesääntöjä.  Jos poliisin pitää pysäyttää moottoripyöräilijä kolmannen kerran samasta rikkomuksesta, mitä hän tekee?  Suuttuuko hän kuskille? Tunteeko hän itsensä epäonnistuneeksi poliisina?  Itkeekö hän asian vuoksi?  Ei tietenkään!  Hän vain kirjoittaa uuden sakkolapun. 

Voin äitinä käyttää tätä mielikuvaa, kun kohtaan sääntöjen rikkojan useamman kerran päivässä. Annan “sakkoja” samasta rikkomuksesta ilman tunteiden valtaan joutumista, ja ajan kanssa pieni rikollinen toivottavasti oppii, että hänen käytöksensä tulee muuttua, koska seuraamukset eivät muutu. 

Harkitseva ihminen saa viisaan maineen,
taitava puhe taivuttaa mielet.
Sananlaskut 16:21

Päivittäisten haasteiden kohtaaminen on helpompaa, kun ymmärrän äitiyden olevan pitkän tähtäimen työtä, jonka tuloksilla on suuri merkitys.  Johdonmukaisuus ja tietynlainen pidättyväisyys tilanteissa, joissa lapsi vastustaa ja on itse tunteidensa vallassa helpottaa kasvattamista.  Omat tunteet voin laittaa sivuun ja käsitellä niitä sitten myöhemmin, vaikka miehen kanssa.

Jos olet nuori äiti, älä pelkää seuraamuksien antamista lapsellesi.  Lapset ovat sitkeitä eivätkä mene vähästä rikki.  Lapsi, joka meillä kapinoi aamupäivällä ja sai seuraamuksia, kaipasi illalla perheen kanssa yhdessäoloa.  Traumatisoitumisen sijasta saimme oikein miellyttävän perheenjäsenen.   

Asiallinen suhtautuminen vanhemmuuteen antaa itsevarmuutta ja rauhaa.  Olen täyttämässä Jumalan minulle antamaa tehtävää.  Hän on myös luvannut antaa voimiaan ja armoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen keskusteluun lasteni kanssa, olipa sen sävy sitten mikä tahansa.  Kasvattaminen vie aikaa, ehkä tänään en ehdi muuhun kuin seuraamusten jakelemiseen, mutta ei se haittaa.  Tämä on työtäni. 



kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Fighting Problem ” by hyena reality

Järjestelyä, mitä tehdä vauvakirjoille?

Syksyisin iskee järjestelyinto ja käyn läpi tavaroita.  Harvensin aiemmin syksyllä omia papereita ja sain hyvän saunanpesällisen ulos kaapeista.  Tyttöjen huoneessa kävimme läpi pikkutavaroita, pojat heittelivät reippaasti ylimääräisiä roinia roskiin ilman minua.  Se onnistuikin varmasti paremmin kuin jos olisin ollut siinä kyselemässä ääni väristen, että "eikö tätä vielä voisi käyttää?".  Kun pojat saivat uuden vaatekaapin, siirtyivät lautapelit vaatteiden seasta omaan kaappiinsa.  Niissäkin oli järjesteltävää kadonneiden nappuloiden ja korttien osalta, vaikkakaan yhtäkään emme laittaneet pois.

Yhtä kategoriaa en ole osannut järjestää...ja se on kirjat.  En ole lukenut itse KonMari-opasta, mutta olen ymmärtänyt, että siellä neuvotaan käymään läpi paperit ja kirjat ihan talon läpikäymisen alkumetreillä.  Rakastan kirjoja, enkä millään haluaisi luopu yhdestäkään.  Lasten kirjojen olen antanut huoletta kerääntyä ja kasaantua, koska onhan meillä sentään neljä lukijaa!

Kunnes viimein päätin kohdata kasvosta kasvoihin sen tosiasian, että ei meillä enää ole vauvaa.  Nuorimmainen on jo 5-vuotias, mutta meillä on edelleen kovasivuisia vauvakirjoja.  Ne vievät tilaa hyllyissä ja ovat itse asiassa aika kuluneita ja käytettyjä...suurin osa on esikoiselle hankittu 14 vuotta sitten ja teipin voimalla kasassa pysyviä!

Keräsin vauvakirjat pöydälle ja pyysin kuopuksen apuun.  Lasten tavaroita ei kannata karsia ilman lapsia, ellei nyt ihan pienestä ole kyse.  Tiesin kyllä miten tulee käymään.  Osa kirjoista on edelleen rakkaita ja niitä luetaan jatkuvasti.  Kuvan kirjoista poika valitsi kaikki Puppe-kirjat (ne pitää siis teipata jälleen kasaan), Koloja kerrakseen (hauska riimitetty tarina), Runaway Bunny (mikä on todella suloinen kertomus) sekä Voi ei, Dumbo!

Olin salaa toivonut, että saisin heittää Dumbo-kirjan pois, mutta se on lapsista edelleen lukemisen arvoinen, luin sen viimeksi kaksi päivää sitten ja isompiakin lapsia kerääntyi ympärille kuuntelemaan. Kasan päälle vielä Rohkea pikku leijona seikkailee, jossa on pehmolelu kiinni eikä se sen vuoksi mahdu mihinkään siististi. 

Shamu pääsee ulkomaalaisperheelle luettavaksi ja Pieni punainen ilmapallo on kasettikirja, joten se pitää yhdistää kasettinsa kanssa, ennenkuin sen voi laittaa eteenpäin.  Muut kirjat olivat jo niin repaleisia, ettei niitä kehtaa antaa eteenpäin.  Mutta sitten hoksasin, että äitiyspakkauksen Lorutoukkaa voi käyttää ruotsin sanojen opettelussa, ja kuka nyt lasten Raamattuja raskisi pois laittaa, varsinkin kun toinen on jo edesmenneen mummon antama lahja.  Ja onhan nuo muutkin kirjat i h a n ki-vo-ja!

On tämä vaikeaa!  Tiedän, että emme voi säilyttää joka ikistä kirjaa, mutta kyllä mieli vain tekisi laittaa ne takaisin hyllyyn.  Nyt täytyy olla kovana ja siirtyä vauvamaailmasta eteenpäin.  Seuraavaksi ajattelin käydä läpi kuvakirjat, mutta enpä usko, että saan niitäkään karsittua yhtään tämän paremmin.

Käytin muuten eilen illalla pari tuntia erään kirjablogin läpikäymiseen ja suositusten perusteella ostin monta uutta lukuelämystä - mutta ne ovat sähköisiä kirjoja, jotka eivät vie tilaa.  Joskus minulla tulee olemaan ihan oikea kirjasto kotona.

Miten sinulla onnistuu kirjahyllyn perkaus?


p.s. Huomasin, että kesällä saapuneet kommetit olivat piiloutuneet jonnekin outolaan ja sain lisättyä ne kommenttilaatikoihin vasta lokakuussa...anteeksi, jos olet ihmetellut miksi kommenttiasi ei oltu julkaistu! 


Ensimmäinen kuva: FreeDigitalPhotos.net  “Little Girl Playing With Black Domino” by Witthaya Phonsawat