30.12.2017

Tyhjä sivu uudelle vuodelle



En tiedä teistä lukijoista, mutta aika moni yleensä tekee uuden vuoden lupauksia.  On kiva suunnitella uudelle vuodelle hyviä ja hyödyllisiä asioita ja luvata jättää huonommat harrastukset vähemmälle.  Kuinka moni sitten jatkaa lupaustensa parissa helmikuun jälkeen onkin sitten toinen aihe.

Olen miettinyt uuden vuoden lupauksia ja vuoden sanan valintoja luettuani tämän postauksen.  Kirjoittaja ehdottaa, että jättäisit uuden vuoden suunnitelmat tyhjäksi. 

Ajatus muistutti minua eräästä nuorena kuulemastani puheesta.  Puhuja kuvaili, miten meillä on usein suunnitelma omaa elämäämme varten.  Haluamme tiettyyn ammattiin.  Haluamme mennä naimisiin.  Haluamme asua tietynlaisessa talossa ja ajaa tietynlaista autoa.  Lapsien lukumäärä on suunniteltu ja harrastukset valittu.  Päätämme asuinpaikkamme ja valitsemme seurakunnan.  Olemme ikään kuin kirjoittaneet oman elämämme päämäärät ja luoneet sopimuksen, jonne on alle jätetty tyhjä viiva.  Sitä tarjoamme Jumalalle allekirjoitettavaksi. 

Puhuja rohkaisi meitä tekemään toisenlaisen sopimuksen.  Siinä jättäisimme paperin tyhjäksi ja alle laittaisimme oman allekirjoituksemme.  Sitten tarjoaisimme tyhjän paperin Jumalalle, ja Hän saa suunnitella elämämme yksityiskohtia myöten.  Kaiken vakuutena on Hänen allekirjoituksensa, jolla Hän lupaa pitää huolen, että Hänen suunnitelmansa toteutuu. 

Uuden vuoden aloittaminen tyhjällä paperilla kuulosta juuri nyt hyvältä.  Luonteelleni on tyypillistä elää tulevaisuudessa.  Minusta on ihanaa suunnitella asioita ja luonnostella tulevia juttuja.  Mietin usein ”Miten tämä asia toimisi paremmin”. 

Mutta en halua olla esteenä Jumalan suunnitelmille.  En halua kiirehtiä omien suunnitelmieni kanssa niin, että en kuule Hänen ääntään. 

Tyhjä paperi antaa tilaa ottaa vastaan Jumalan suunnitelmat.  Se on luottamuslause ja uskon osoitus Jumalaa kohtaan.  Siihen, että Jumala välittää minusta ja pienestä elämästäni. Ja siihen, että Hänellä on suunnitelma minua kohtaan. 

Se vaatii myös omien suunnitelmien luovuttamista.  Tämä on vaikeaa.   Monet suunnittelemani asiat ovat hyviä ja hyödyllisiä.  Haluan silti oppia vastaanottamaan parempia asioita.  Ja täytyy myöntää, että kontrollointi on väsyttävää.  Päivä kerrallaan eläminen antaa toivoa: tänäänkin Hän on auttanut, yhäkin Hän tulee auttaman. 

Osaanko elää juuri tässä päivässä ja kuunnella, mitä Jumala haluaa sanoa minulle hetki hetkeltä?


Vuoden sanaa miettiessäni mieleeni tuli sana ”Kuuntele”

Haluan olla parempi kuuntelija. 

Se sopii hyvin yhteen tyhjän paperin kanssa.  Haluan kuunnella Jumalaa.  Hänen äänensä kuuleminen on elintärkeää minulle.  Osaanko rauhoittua tarpeeksi kuullakseni Häntä?  Osaanko luoda tilaa vain ollakseni Jumalan läsnäolossa, Hänen Sanaansa tutkien, Hänen ääntänsä kuunnellen? 

Kuunteleminen on myös muiden ihmissuhteiden perusta.  Haluan kuunnella miestäni ja lapsiani paremmin kuin tähän asti.  Olen herännyt viime aikoina huomaamaan, miten kärsimätön ja itsekäs olen.  Suojelen itseäni muiden tarpeilta, koska minusta ei nyt riitä jaettavaksi.  Mutta en halua olla kärsimätön ja itsekäs.  Toiveenani on olla kärsivällinen ja antelias oman itseni, ajankäytön ja läsnäolon suhteen. 

Kuunteleminen on myös iso osa työtäni.  Olen ihmiskeskeisessä työssä ja jos en kuuntele, en tee työtäni hyvin.  Vaikka minulla olisikin jo vastaus, on kuunteleminen ensimmäinen askel.  Kuunteleminen on kunnioitusta. 

Haluan myös kuunnella nauttiakseni.  Tänä vuonna lapset ovat opiskelleet lintuja, ja olen herännyt huomaamaan lintujen positiiviset puolet.  Aiemmin toivoin, että pulut menisivät muualle sotkemaan.  Nyt houkuttelemme pihallemme lintuja (kissat ja koirat eivät auta).  Haluan ottaa aikaa linnunlaulun kuunteluun.  Haluan kuunnella tuulen huminaa, aaltojen loisketta, puiden suhinaa, hiljaisuutta.  Hyvää musiikkia.  Lasten naurua.  

Haluan kuunnella myös kehoani.  Mikä olisi juuri nyt minulle hyväksi?  Liikunta vai lepo?  Juusto vai porkkana?  Uni vai tsemppaus?

Niinpä kun alan kirjoittaa ensi vuodelle suunnitelmia, aloitan tyhjällä paperilla.  

Sitten kuuntelen. 



Kuvat
FreeDigitalPhotos.net
“Old Notebook With Pencil” by Nuttapong
“Blank Paper With Pencil And A Cup Of Coffee On Wood Table” by J.Chaikom

21.12.2017

Joulun miespäähenkilö

article-1

Jouluevankeliumi on monisyinen kertomus, siitä löytyy aina jotain pohdittavaa.  Tänä vuonna kiinnitin huomiota joulukertomuksen miespäähenkilöön, Joosefiin.  Hänestä kerrotaan vain muutamissa Raamatunkohdissa, mutta jakeista paljastuu rehellinen, oikeudenmukainen ja lempeä mies.

Joosef oli kihloissa nuoren Marian kanssa.  Kihlaus sen ajan kulttuurissa oli sitova lupaus avioliitosta.  Yleensä kihlatut olivat hyvin nuoria ja naimisiinmeno tapahtui vasta jopa muutaman vuoden kuluttua kihlauksesta.  Joosefin elämässä oli asiat hyvin.  Hänellä oli ammatti ja vaimo valittuna.  Juutalaisperinteissä naimisiinmeno oli hyvin tärkeä velvollisuus – juuri kukaan ei jäänyt poikamieheksi.

Joosefista kerrotaan, että hän oli hurskas, siis oikeamielinen ja hyveellinen.  Joosef totteli Jumalan käskyjä koko sydämestään ja eli elämäänsä parhaansa mukaan Jumalaa miellyttäen.  Hän oli valinnut kihlatukseen tytön, jolla oli samat arvot.  Maria eli Jumalaa kunnioittavaa elämää. 

Mutta sitten tapahtui Joosefin elämän suuri shokki, joka uhkasi tuhota hänen tulevaisuudensuunnitelmansa.  Maria kertoi olevansa raskaana.  Ei kai ole mitään, joka loukkaisi nuorta sulhasta pahemmin.  Miten Maria oli voinut pettää häntä?  Joosef nimittäin tiesi, ettei itse ollut lapsen isä. 

En syytä Joosefia siitä, ettei hän uskonut Marian selitystä raskaudestaan.  Enkeli?  Neitsyen raskaus?  Miten se voi edes olla mahdollista!  Ehkä Joosef oli unohtanut profeettojen lupauksen neitsyen raskaaksi tulemisesta, tai hän ei vain suostunut uskomaan, että juuri hänen morsiamensa oli tämä valittu nainen.

Joosefin mielen täytti häpeä, jonka Maria aiheutti itselleen ja hänelle.  Kyllä nyt naapurit saisivat juorunaihetta, joko syyttäen heitä yhdessä synnistä, tai syyttäen Mariaa sulhasensa pettämisestä.  Ei hyveellistä miestä, joka oli koko elämänsä ajan tehnyt oikein, voisi tämän pahemmin loukata. 

Joosef tekee valintansa.  Hän aikoi jättää Marian kaikessa hiljaisuudessa.  Tästä paljastuu, että hänen uskonnollisuutensa oli syvempää kuin vain sääntöjen noudattamista.  Lakihenkinen ihminen noudattaisi Jumalan lakia loppuun saakka, ihmisistä välittämättä.  Joosefilla oli oikeus, tai velvollisuus, kertoa Marian synnistä yhteisön uskonnollisille johtajille.  Jos Joosef olisi ollut huolissaan vain omasta maineestaan, hän olisi raahannut Marian tuomioistuimen eteen.  Häntä olisi uskottu, olihan hän mies. 

Mutta Joosef ajatteli myös Mariaa, pettäjää.  Hän ei halunnut häpäistä Mariaa julkisesti.  Hän ei toivonut Marialle kohtalokasta rangaistusta, vaikka tämä olikin ihmisten silmissä avionrikkoja.  Niinpä hän päätti purkaa kihlauksen salassa. 

Kihlauksen purkaminen oli yhtä suuri asia kuin avioero.  Joosef olisi nyt merkitty mies.  Olisiko hänellä enää mahdollisuutta löytää uutta vaimoa?  Haluaisiko kukaan kunnon tyttö miestä, jonka edellinen kihlaus päättyi niinkin epämääräisissä olosuhteissa?  

Emme tiedä keskusteliko Joosef näistä asioista kenenkään kanssa vai painiskeliko hän ajatustensa kanssa yksin rakennustöidensä lomassa.  Mutta Joosef ei ollut yksin!  Jumala tiesi hänen pelkonsa ja ahdistuksensa ja lähetti enkelinsä puhumaan Joosefille unessa. 

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.  Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."  Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” Matteus 1:20-25.

Joosefin teot puhuvat hänen luonteestaan.  Hän totteli Jumalaa, vaikka koko tapahtuma oli varmasti ollut nöyryyttävä kokemus.  Joosefin vahvat periaatteet eivät tehneet hänestä ylpeää, vaan hän oli herkkä Jumalan äänelle.  Hän totteli Jumalan käskyä välittömästi ja otti vastuun Mariasta, syntymättömästä lapsesta ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan. 

Miten onnellinen yhteen tuleminen se olikaan!  Maria ei ollutkaan pettänyt miehensä luottamusta, vaan hän oli Jumalan valittu!  Vaikka ihmiset voisivat aina puhua siitä, miten raskaus alkoi ennen heidän virallista yhteentuloaan, tiesivät Joosef ja Maria, että tässä ei ollut mitään epäpyhää.  Päinvastoin, Jumala oli erityisesti pyhittänyt tämän raskauden.

Kun vauva syntyi, Joosef oli se, joka antoi pienokaiselle nimen: Jeesus.  Voin kuvitella, kuinka tuoreet vanhemmat ihastelivat lastaan tallin hämärässä.  Innostuneiden paimenten ja pitkän matkan tehneiden tietäjien tulo vahvisti Jumalan ilmoitusta.  Tämä lapsi todellakin on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. 

Vanhemmuus on suuri vastuu.  Kokonainen elämä on minun käsissäni.  Miten tulen selviytymään, ja vielä tätäkin suurempi kysymys: miten lapseni tule selviytymään uutuudesta epävarmoissa käsissäni?  Olen usein lohduttautunut ajatuksella, että Jumala antoi meille juuri tämän lapsen.  Me olemme täydellisen sopivat vanhemmat juuri tälle pienokaiselle. 

Kokiko Joosef epävarmuutta ajatellessaan tätä tehtäväänsä?  Hänhän oli vaatimattomissa oloissa kasvanut rakentaja, eikä vaikutusvaltaisen hallitsijasuvun jäsen.  Miten hän osaisi kasvattaa kuninkaan, jolle koko maailma tulee notkistamaan polvensa?  Miten olla isä Jumalan Pojalle?!

Kaikesta huomaa, että Jeesuksen syntymä oli tarkoin suunniteltu tapahtuma.  Jokainen yksityiskohta oli huolella valmisteltu.  Jumala oli valinnut juuri tämän nuoren naisen ja juuri tämän miehen kasvattamaan oman Poikansa.  Jumala halusi Jeesuksen kasvavan sekä äidin että isän huolenpidossa.  Ehkä Maria ja Joosef vahvistivat itseään näillä ajatuksilla.  Jumala antaisi heille viisautta kasvatustehtävään. 


Joosefin luonteen jalous tulee esiin kasvatti-isän roolissa.  Hän otti pojan omakseen ja teki kaikkensa suojellakseen häntä.  Ja Jeesus kasvoi kutsuen häntä isäksi.  Itse kasvatti-isän kasvattamana lapsena tiedän, miten tärkeää on olla täydellisesti osa perhettä, jossa biologisen siteen puuttuminen ei koskaan vaikuta perheen sisäisiin suhteisiin.   
  
Kun enkeli jälleen unessa varoitti Joosefia murhanhimoisesta kuningas Herodeksesta, Joosef pakeni keskellä yötä Egyptiin pienen perheensä kanssa.  Maria, Joosef ja Jeesus elivät vuosia pakolaisena vieraassa maassa ja kulttuurissa.  Jeesuksen turvallisuus oli tärkeämpää kuin oma yritys, perhe, suku ja isänmaa.   

Joosefille ei kerrottu kuinka pitkä pakolaismatkasta tulisi, mutta Jumala lupasi ilmoittaa, kunnes olisi turvallista palata takaisin Israelin maahan.  Jumala oli varustanut heidät matkalle tietäjien lahjojen kautta.  Jumalan huolenpito saa lohduttaa myös meitä vanhempina, kun joudumme kohtaamaan elatuksen murheet ja haasteet lapsiperheenä.

Kun Jumala oli jälleen unien kautta johdattanut Joosefin perheineen Nasaretiin, he asettuivat elämään tavallista lapsiperhearkea.  Joosef opetti lapsilleen Jumalan käskyt ja säädökset ja vei perheensä joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan (Joosef ja Maria saivat useita lapsia yhdessä).  

Jeesuksen ollessa 12-vuotias vanhemmat huomasivat, että Jeesus olikin jäänyt Jerusalemiin ja he löysivät hänet kolmen päivän kuluttua temppelistä keskustelemassa lainoppineiden kanssa.  Tämä on viimeinen kerta, kun Joosef mainitaan Raamatussa. 

Jeesus totesi huolestuneille vanhemmilleen: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.  Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.  Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Luukas 2:41-52. 

On hyvin todennäköistä, että Joosef ei koskaan nähnyt Jeesuksen ihmeitä eikä kuullut hänen opetuksiaan.  Hän oli uskollinen juuri siinä tehtävässä, johon Jumala oli Hänet valinnut.  Joosef kasvatti maailman tunnetuimman opettajan, ihmeidentekijän, Vapahtajan.  Hän oli maallinen isä Jeesuksen elämässä.  Hän laittoi vaimonsa ja lapsensa tarpeet omiensa edelle, jopa uhrasi maineensa ottaakseen paikkansa Jumalan pelastussuunnitelmassa.  Hänen uskollisuutensa oli hänen hienoin ominaisuutensa.  

Vaikka jouluna juhlimme Jeesusta, on joulukertomuksen miespääosa jättänyt meille suuret saappaat täytettäväksi.  Saakoon jokainen lapsi kokea elämässään samankaltaista itsensä uhraavaa isän rakkautta, ja saakoon jokainen isä kokea samaa Jumalan yliluonnollista huolenpitoa ja johdatusta kasvatustehtävässään.   

Upea laulu Joosefista: Michael Card, Joseph’s song.  Kertosäe:

Father show me where I fit into this plan of yours
How can a man be father to the Son of God
Lord for all my life I've been a simple carpenter
How can I raise a king, How can I raise a king

Toivotan Jumalan siunaamaa joulua jokaiselle lukijalle! 

     



17.12.2017

Henkilökohtainen Jumala

Vanhan Testamentin jälkeen on 400 vuoden hiljaisuus.  Ei uusia profeettoja, ei Jumalan sanoja kirjoitettuna muistiin, ei ilmestyksiä.  Taivas on hiljaa.  Mutta sitten alkaa tapahtua.  Aika on tullut, ja Jumalan suunnitelmat alkavat toteutua.  Hän lähettää sanansaattajansa asialle.    ¨¨

ZECHARIAH,ANGEL,GABRIEL
PD


Joulukertomuksissa kuvaillaan 4 eri kertaa, kun enkeli ilmestyy ihmiselle: pappi-Sakariaalle, Neitsyt Marialle, Joosefille ja kedon paimenille.  Jokainen vierailu on täysi yllätys.  Ja jokaiselle heistä enkeli sanoo: Älä pelkää.  Ne sanat olivat varmasti tarpeen, kun kuvitellaan enkeleiden ulkomuotoa ja olemusta! 

Huomasin tänään asian, johon en ollut kiinnittänyt aiemmin huomiota.  Ilmestyessään henkilöille enkeli käytti heidän etunimeään.  Älä pelkää, Sakarias.  Älä pelkää, Maria.  Joosef, älä pelkää… Nämä viestit olivat henkilökohtaisia.  Jumalalla tunsi nimeltä jokaisen heistä.  Hän tiesi heidän taustansa. 

Sakarias oli rukoillut lasta vuosien ajan vaimonsa Elisabetin kanssa.  Maria oli elänyt Jumalaa miellyttävää elämää.  Joosef oli oikeudenmukainen ja hurskas mies, ja halusi säästää naimattoman raskaana olevan tytön häpeältä hylkäämällä tämän salaa, ilman julkista oikeudenkäyntiä.  Jumala tunsi heidän unelmansa, toiveensa, kaipuunsa, ja Hänellä oli jokaiselle henkilökohtainen sanoma.

Älä pelkää, minä tunnen sinut.  Älä pelkää, minulla on suunnitelma sinua varten.  Älä pelkää, luota minuun. 

Mitkä asiat saavat sinut tuntemaan pelkoa?  Millaiset ajatukset ahdistavat sinua? 

Jumalan suunnitelma alkoi toteutua, kun aika oli valmis.  Maailmassa oli silloinkin monta ahdistusta ja pelkoa aiheuttavaa asiaa.  Israelin kansa eli vieraan vallan alaisuudessa, Jumala ei ollut puhunut vuosisatoihin, oli köyhyyttä ja sortoa. 

Jumalalla on Jouluna meille yksinkertaisuudessaan valtava viesti: Älä pelkää.  Keskity minuun, ja kaikki tulee olemaan hyvin.  Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa. Keskity iloon, joka on tarjolla kaikille.   

Tämä joulun sanoma tuo lohtua ja iloa tähänkin maailmanaikaan. Yön pimeimpänä hetkenä taivaan täyttää kirkas valo.  Jumalalla on sinulle viesti.  Juuri sinun elämäntilanteeseen.  Sinulle henkilökohtaisesti.

Älä pelkää.  






12.12.2017

10 parasta ei-leluisaa-lahjaideaa lapselle


Rakastan joululahjojen ostamista lapsillemme! Mikään ei ole hauskempaa kuin katsella heidän iloaan jouluaattona paketteja avatessa.

Olemme viettäneet jo 13 joulua lapsiperheenä.  Lisäksi syntymäpäivät ja tuliaiset ja muuten vain ostetut lelut...voit arvata että lelulaatikot eivät kolise tyhjyyttään!  Viime aikoina olen alkanut sanomaan, että entäpä jos ei ostettaisikaan enää leluja syntymäpäiväksi tai jouluksi.

Olemme ostaneet aikaa kestäviä ja lapsien suosimia leluja - mutta kun on jo Legoja, Play Mobile-settejä, nukkeja, astioita yms. mistä kirjoitin joululahjalistan pari vuotta sitten, mitä sitten?  On ehkä aika siirtyä kohti lahjoja, jotka eivät ole leluja.

On myös tosiasia, että maailmamme alkaa hukkua muovijätteeseen ja nykyään lapsemmekin osaavat kertoa lelusta "mutta se on muovia" eli äiti ei todennäköisesti sitä osta.  Silmääni myös viehättää enemmän puiset, metalliset tai kankaiset esineet kuin muoviset. 

Näitä miettiessäni päätin tehdä listan ei-leluista, joita voi ostaa lahjaksi ja joista lapset todennäköisesti silti ilahtuvat.

1. Kirjat ja lehdet


En olisi minä, jos en ostaisi tai suosittelisi kirjoja.  Kuvakirjat, runokirjat, seikkailukirjat, klassikot, sarjakuvat - kaikki käy.  Lapset lukemaan!  Kirjoissa on niin paljon hyviä puolia.  Ei vain se lukukokemus ja ajanviete, joka toki on hyvä itsessään.  Jos kirjaa luetaan yhdessä, läheisyys ja tarinan yhdessä kokeminen lähentää ja tekee lapselle, miksei aikuisellekin, fyysisesti hyvää.

Kirjoista opitaan asioita, esim. poikamme rakastaa solmukirjaa, jonka ostin hänelle kirpputorilta.  Hyvin kirjoitetuista kirjoista oppii lisäksi hyvää kieltä.  Huomaan tämän merkityksen aina, kun luen huonosti kirjoitetun kirjan.  Tässä listassa kuvailin muutamaa vähän erikoisempaa kirjalahjaa  ja  täällä mietin pitäisikö vanhemman päättää, mitä lapsi saa lukea

2. Pelit


Pöytäpelit, palapelit, tietokonepelit... Pelit ovat mukava ajanviete ja erinomainen lahjaidea.  Jos ostat pelin, sitoudu myös pelaamaan lapsen kanssa.  Pelien kautta lapsi oppii monia asioita.  Oman vuoron odottaminen, häviäminen ja voittaminen, tiimityö, siirtojen suunnittelu, vastuun ottaminen huonoista päätöksistä.  Peleistä voi oppia myös faktoja tai kieliä.

Osa jouluperinteitämme on suurien palapelien kokoaminen koko perheen voimin.  Kuuntelemme äänikirjaa tai musiikkia ja istumme näpertämässä.  Se on myös mukavaa parisuhdeaikaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan.  Emme tee isoja palapelejä muulloin, koska meillä ei oikein ole tilaa pitää niitä esillä (siskoni piti jättipalapeliä maton alla, mikä voi toimia!), mutta jouluun ne kuuluvat. 


3.  Vaatteet ja asusteet


Vaatteet ovat aina tervetullut lahja - kunhan kaikki paketit eivät ole pehmeitä.  Moni lapsi tietää tarkalleen millaisista vaatteista tykkää, joten jos koko on selvillä, eivät vaateostokset ole vaikeita.   

Villasukat sekä muut itseneulotut & ommellut jutut ovat minun mielestäni aivan upea lahja. Lämpimät sukat ovat meillä perinteinen joululahja.

Lippalakit, hatut, huivit, korut yms. ovat myös tällä listalla.

4.  Huoneen tekstiilit


En halunnut listata vain petivaatteita... vaikka tänä jouluna kaikki lapsemme saavat uudet lakanasetit.  Omat pyyhkeet, sängynpeitto, koristetyynyt, torkkupeitto, kaunis liina oman huoneen pöydälle - tekstiilit ovat persoonallinen tapa muistaa lasta.

Olen itse saanut lapsena lahjaksi suomalaisen taiteilijan painaman tyynyliinan ja se on vieläkin huippukunnossa ja mieluinen minulle.  Itsekudottu räsymatto kuulostaa ihanalta lahjalta! Siskoni osaa kehrätä villasta lankaa, ja kyllä siitä neulottu lahja olisi ihan ainutlaatuinen ajatus.

5. Liikunta- ja ulkoiluvälineitä


Jos lapsi harrastaa jo jotain lajia, toivelistalla voi olla jo tarvittavia välineitä.  Mutta ihan jokainen voi nauttia sulkapallosetistä, rullaluistimista, uimalaseista tai jumppamatosta.  Vesipullot, liikuntavaatteet, urheilukassit, heijastinliivit tai erilaiset jalkineet ovat myös liikkuessa tarpeen.

Talven leikkeihin vauhtia antavat liukurit, perinteiset pulkat, puhallettavat pulkat ja kelkat. Lumikengät ovat hauska tapa saada hiki pintaan. Onko teidän lapsella jo potkuri?  Oletko kuullut Beardon eläinaiheisista hiihtomaskeista? Upeita ja hauskoja!

Kesään kuuluu mukavat pelit kuten mölkky tai kroketti, frisbee tai bumerangi sekä uimapatjat ja sukelluslelut. Tästä sarjasta löytyy myös tramboliini, pyörät ja potkuautot pienimmille.  Telttailuun ja vaellukseen liittyvät tarvikkeet aktiiviselle perheelle ovat tarpeellinen lahja.

Entäpä olisiko teillä seinää, johon saa kiipeilyotteet tai puolapuut kiinni? Tai saisitteko kattoon renkaat, trapetsin tai keinun?  Riippumatto pihalla on kesän tunnusmerrki.

6.  Askartelu ja taide


Jos et osta omalle lapselle, tarkista lapsen vanhemmilta mitä kotoa jo löytyy.  Meille on kertynyt vuosien varrella erilaisia askartelutarvikkeita ja lapset tekevät innolla kaikenmaailman ihania luomuksia.  Jos et tiedä mistä aloittaa, osta laadukkaat puuvärit, paperia ja kuviosakset, joilla saa leikattua erilaisia kuvioillisia reunoja.  Teippi on ehdoton, mieheni osti juuri kotiin kuusi isoa rullaa teippiä, kun lapset käyttävät sitä metrikaupalla.

Kaupoista löytyy myös valmiita settejä, joista lapsi voi tehdä laukun, auton, koruja, tyynyjä, saippuaa tms. Tähän sarjaan kuuluu myös värityskirjat, joita löytyy aikuisillekin.  Löysin myös hiljattain vaativat pisteestä-pisteeseen- kirjat, joiden parissa viihtyy isompikin lapsi.  Piirtämisestä tai maalaamisesta tai puutöistä pitävä lapsi ilahtuu kirjoista, joissa opetetaan erilaisia tekniikoita ja eri materiaalien käyttöä.

7. Huonekalut


Alle kouluikäiselle voi ostaa pienen pöydän ja tuolit omaan huoneeseen.  Pikku jakkara auttaa yltämään.  Lapsenkokoinen nojatuoli tai säkkituoli olohuoneessa on kiva tapa huomioida lasta.  Keinuhevonen, puinen leluarkku tai taiteilijan maalausteline ovat melkein leluja!

Isommalle lapselle voi ostaa huonekaluja jo oma asunto mielessä.  Laadukas sänky, työpöytä tai kirjahylly on tarpeen pitkään.  Muotoilusta kiinnostunut nuori arvostaa suosikkimuotoilijoiden lamppuja, maljakoita, ja muita kodin käyttö-ja koriste-esineitä. 

8.  Musiikki-instrumentit


Osta oikeita instrumentteja, ei muovisia leluja.  Nokkahuilu, huuliharppu, xylofoni tai tamburiini sopivat käteen kuin käteen.  Kantele, kitara tai kosketinsoitin on jo isompi investointi musiikkia harrastavalle lapselle.  Nuottiteline on kätevä sekä laulajalle että soittajalle.  Musiikkiliikkeistä ja kirjakaupoista löytyy nuotteja ja nuottikirjoja, joiden avulla lapsi voi harjoitella mielimusiikkiaan. Ja tottakai mielimusiikki - ostaako kukaan muu enää cd-levyjä toisille? 

9.  Tieteen maailma


Kiikarit, kamera, suurennuslasi, mikroskooppi, laskin, kompassi, otsalamppu... (Nuorimmaisemme laittoi syksyllä otsalampun vilkkumaan punaiselle ja juoksi ympäri pihaa huutaen: olen paloauto, olen paloauto!).  Kaupoista voi löytyä myös luontoon, kemiaan, fysiikkaan tai matematiikkaan liittyviä pelejä, aktiviteettisettejä tai kirjoja.

Ostin viimeksi tuliaiseksi muoviset (argh!) planeetat, jotka voi ripustaa kattoon, koska lapset ovat juuri opettelemassa planeettojen nimiä ja ominaisuuksia. 

Koko perhettä voi ilahduttaa ikkunaan kiinnitettävä lintulauta tai linnunpönttö kameralla. Kotiin voi myös tilata muuraihaispesän lasiastiassa tai toukkia, jotka muuttuvat perhosiksi. 

10.  Elämykset


On kivaa saada tavaroita, mutta elämysten antaminen lapselle on myös ihanaa.  Se voi olla pienempi juttu kuten uimahallikäynnit tai elokuva, perinteiset kuten kesän huvipuistomatka tai jotain erikoista kuten karting-ajelu, paikallinen risteily tai jokin muu erityinen tapahtuma.  Osa lahjaa on yhteinen odottaminen ja suunnittelu.

PLUS!


Suu makeaksi.  Jouluna saa herkutella.  Omia lapsuuden joulumuistoja ovat kilon karkkirasiat jokaiselle lapselle sekä suuret puolen kilon suklaarasiat - jokaiselle ihan oma!  Aion tänä jouluna antaa jokaiselle lapselle oman Nutella-purkin ja kokoamme herkkupussin, josta löytyy kaikkea hyvää. 


Mitä teillä annetaan lahjaksi?  Onko ideoita ei-leluille?



8.12.2017

Tabita - rakkauden teot tekevät ihmisestä kuolemattoman

Haluatko kuulla naisesta, joka oli niin vaikutusvaltainen omassa seurakunnassaan, että kun hän kuoli, lähetettiin hätäviesti johtajille ja kutsuttiin heitä kiireesti paikalle?



Saatuani Sananlaskujenluvun 31 päätökseen, en löytänyt heti uutta opiskeluaihetta, johon alkaisin paneutua.  Sitten muistin, että kirjahyllyssä odottaa 1. ja 2. Korinttolaiskirjeen opiskelumateriaali.  Koska olin lukenut hiljattain Korinttolaiskirjettä ja pohdiskellut muutamia siinä esiin tulevia opetuksia, päätös oli siinä. 

Korintton seurakunnan ongelma oli se, että uskovat eivät ajatelleet niin kuin kristityt.  He imivät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista ajatusmaailmaansa ja heidän käytöksensä oli sen mukaista.  Tämä ongelma ei ole yksinomaan Korintton uskovien.  Jokainen kristitty joutuu opettelemaan uudenlaisen tavan ajatella ja käyttäytyä ja joutuu torjumaan kulttuurissaan esilläolevat Raamatunvastaiset periaatteet.   

Sama tulee esiin Tabitan elämässä – ja kuolemassa.  Meille on seurakunnassakin helppoa ajatella, että arvokkaita ovat ne, jotka pitävät puheita suurten yleisöjen edessä, johtavat muita, vetävät vaikuttavia kampanjoita, tekevät merkittäviä tekoja ja ovat muutenkin huomiota herättäviä ja esillä.  Tämä on meidän kulttuurimme perintö: johtajuus (asema) tarkoittaa arvoa.  Maallisessa mielessä jos et ole johtajuusasemassa, et saa kunniaa, et huomiota, ei aplodeja. 

Tabita ei ollut johtaja.  Hän ei pitänyt puheita eikä vetänyt Raamattupiirejä.  Tabita eli hiljaista elämää palvellen Jumalaa oman seurakuntansa ihmisten keskellä.  Hän auttoi jatkuvasti köyhiä ja ompeli vaatteita apua tarvitseville.  Mutta hänen kuolemansa sai aikaan liikehdinnän, jonka seurauksena kaupungissa syttyi herätys.        

Apt. 9:36. Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. 
37. Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin. 
38. Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: "Tule viipymättä meidän tykömme". 
39. Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa. 
40. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. 
41. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä. 
42. Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan. 
43. Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa erään nahkuri Simonin luona. 

Tabitan kuolema aiheutti seurakunnassa kriisin.  Tämä on erittäin mielenkiintoista, kun tarkastellaan millainen asema Tabitalla seurakunnassa oli.  Kertomuksessa ei mainita, että hän olisi ollut dynaaminen opettaja tai suuria rahamääriä kolehtikoppaan pudottanut kannattaja tai kasvavan kotiryhmän johtaja.

Hänen työmuotonsa oli hyvän tekeminen ja köyhien auttaminen – ihailtavia asioita, mutta harvoin uutiskynnyksen ylittävää.  Varmasti seurakunnan keskuudessa oli menetetty muitakin uskovia?  Tabita ei varmastikaan ollut ensimmäinen opetuslapsi, joka kuoli?  Miksi seurakunta lähetti kutsumaan Pietarin paikalle? 

On mahdotonta tietää yksityiskohtia Tabitan elämästä, mutta tämän kertomuksen perusteella voi päätellä, että hän näki oikeiden ihmisten oikeat tarpeet ja lähti hakemaan niihin vastauksia.  Hän välitti ihmisistä niin paljon, että hän alkoi konkreettisesti auttamaan heitä. Hänestä sanotaan, että ”hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja”.  Tabita oli täynnä hyviä töitä ja sääliä köyhiä ihmisiä kohtaan.   

Joulu on perinteisesti aika, jolloin kristityt erityisesti haluavat olla anteliaita ja levittää sitä hyvää, mitä heillä on.  Rohkaisen sinuakin etsimään tapoja tehdä hyvää lähimmäisillesi tässä kuussa.  Mutta Tabitan hyvät työt ja almujen antaminen eivät rajoittuneet tiettyyn vuodenaikaan.  Hän teki jatkuvasti hyvää. Tämä on haastava ajatus.  Hänen täytyi olla hyvin suunnitelmallinen ja käytännöllinen ihminen, jotta hän kykeni tähän.  Tabita otti auttamistyönsä vakavissaan.   

Meidän naisten pitää olla varovaisia, kun kuulemme tällaisista ”inspiroivista” naisista.  Monesti inspiroimisen sijaan syyllistämme itseämme, kun emme tee yhtä paljon tai jopa enemmän kuin muut. Luomme helposti paineita itseämme ja perhettämme kohtaan, kun yritämme tehdä hyvää.  Tabitan kaltaiset ”supernaiset” voivat saada tämän aikaan, jos he antavat sen kuvan, että ovat pettyneitä meidän panokseemme seurakunnassa, jos he katselevat alaspäin muita, jotka eivät ole yhtä aktiivisia. 

Seurakunnissa on monia hyvää tekeviä ja hyvää tarkoittavia supernaisia, jotka joskus jättävät jälkeensä syyllisyyttä, hankalia ihmissuhteita ja konflikteja.  He eivät tee tätä tahallaan. He voivat olla yhteiskunnan tai seurakunnan tukipylväitä, mutta jostain syystä he heikentävät seurakunnan työtä ja mainetta omalla toiminnallaan.  He ovat vakuuttuneita siitä, että tekevät hyvää, vaikka päätyvätkin tekemään enemmän harmia. 

Heidän sanansa polttavat ja tuhoavat, sen sijaan, että ne rohkaisisivat ja rakentaisivat.  Heidän hengellinen rimansa on liian korkealla.  He suosivat itsensä kaltaisia ihmisiä. He kritisoivat seurakunnan johtoa, valittavat muiden passiivisuudesta, ja kertovat miten he tekisivät toisin, jos saisivat päättää. Kun tällainen nainen poistuu seurakunnasta, tuloksena on usein helpotuksen huokaus. 

Mutta näin ei ollut Tabitan kanssa.  Hänen kuolemansa oli suuri suru ja järkytys kaikille.  On siis mahdollista olla aktiivinen nainen seurakunnassa, on mahdollista olla älykäs ja järjestelmällinen.  On mahdollista käyttää lahjojaan ja olla täysillä osa seurakunnan työtä ilman, että saa muut tuntemaan olonsa syylliseksi tai painostetuksi. 

Mikä oli Tabitan salaisuus?  Se tulee esiin ensimmäisestä sanasta, jota hänestä käytetään: naisopetuslapsi.  Hän oli ennen kaikkea Jeesuksen opetuslapsi.  Jeesuksen kaltaiseksi tuleminen oli hänen elämässään kaikkein tärkeintä.  Hän teki työnsä rakkauden motivoimana, ei kristityn velvollisuudesta.  Ja ihmiset, joita hän auttoi, vaistosivat sen.  Lesket, joille hän ompeli vaatteita, olivat kokeneet ennen kaikkea Tabitan todellisen välittämisen ja aidon kiinnostuksen. Hän rakasti Jeesusta ja hyväksyi muut niin täydellisesti, että hän ei ollut uhka naisille tai miehille.   

Tabitan elämä noudatti 1 Korinttolaiskirjeen lukuja, joissa kuvaillaan hengellisiä lahjoja.  Näiden lukujen keskellä on puhutteleva kuvaus rakkaudesta.  ”…Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi…” (1 Kor 13:3)  Ilman rakkautta upeinkin teko, vavisuttavinkin uhraus, on tyhjää ja hyödytöntä. 

Naisopetuslapsi on nainen, joka on tullut Jeesuksen kaltaiseksi – täynnä rakkautta, hyväksyntää ja uhrautumista muiden hyväksi. 

Millaiselta näyttäisi nykyajan Tabita? Miten tunnistaa nykyajan naisopetuslapset seurakunnassa?  Kuvitellaanpa hetki:

Hän toivottaa uudet vierailijat innokkaasti tervetulleeksi seurakuntaan.  Hän kutsuu heitä kylään. Hän esittelee heitä muille ja auttaa heitä tulemaan osaksi Jumalan perhettä.  Hän kuuntelee ja oppii tuntemaan ihmisiä, ja rohkaisee heitä.  Hän auttaa toisia löytämään oman paikkansa Jumalan valtakunnassa, käyttämään lahjojaan ja kykyjään Jumalan kunniaksi. 

Hän ottaa toisia mukaan omaan työhönsä ja kutsuu heitä vierailemaan yhdessä, kun he vievät lahjojansa köyhille.  Hän ei käytä painostusta tai syyllisyyttä saadakseen ketään osaksi työtä, vaan auttaa heitä kasvamaan ja kypsymään.  Hän iloitsee, kun toiset löytävät oman paikkansa seurakunnassa.  Hän ehdottaa yhteistyötä ja huomioi toisten kyvyt. 

Hän arvostaa toisia sanallisesti, viettää aikaa kärsivien kanssa ja tarjoaa lounaan yksinäiselle.  Hän osoittaa arvostusta ja kiitosta pastorin perheelle ja jos hän kirjoittaa kirjeitä seurakunnan johdolle, ne ovat rohkaisun ja kiitoksen sanoja.  Hän huomioi nuoria vaimoja ja ohjaa heitä rakastamaan miehiään ja lapsiaan käytännöllisin ja rohkein neuvoin. 

Hän haastaa naisia, joiden lapset ovat lähteneet jo kotoa tulemaan osaksi Jumalan valtakunnan työtä sen sijaan, että istuisivat ikävöimässä kotona.  Hän muistuttaa muita, että elämän vuodenajat antavat kukin osallaan mahdollisuuden palvella muita ihmisiä ja nuorten äitien lähetyskenttä on kotona lastensa kanssa. 

Hän kysyy miten voi rukoilla toisten puolesta ja sitten rukoilee.  Hän muistaa rukousaiheet ja iloitsee vastausten saavuttua. Hän saa jokaisen tuntemaan olonsa rakastetuksi ja hyväksytyksi; teinit eivät kohtaa valituksia hius- ja vaatetyyleistä vaan aitoa kiinnostusta heidän persoonaansa kohtaan. Teinien vanhemmat eivät saa kuulla valituksia nykynuorison tilasta, vaan iloitsemista siitä, että seurakunnassa on näin hieno nuoriso.

Nykyajan Tabitan läsnäolossa jokainen kokee itsensä rakastetuksi.  Hänen kanssaan on turvallista olla.

Nykyajan Tabitan kuvauksen ei tarvitse olla mielikuvituksen tulosta.  Minulla on mielessä monta upeaa naista, jotka ovat olleet rakastavia ja rohkaisevia hengellisiä äitejä uskonelämäni eri vaiheissa.  Varmasti sinullakin on esimerkkejä tällaisista naisista. 

Tabitan kertomuksen huippukohta on se, kun viereisestä kaupungista paikalle kutsuttu Pietari rukoili kuolleen naisen ruumiin vierellä ja käski häntä nousemaan ylös.  Ja ihme tapahtui: Tabita avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari ”asetti hänet elävänä heidän eteensä”. Nyt Joppen seurakunnalla oli aihetta iloon!  Tästä ihmeestä seurasi se, että monet ihmiset Joppessa uskoivat Jeesukseen.

Eikö Tabitan hetki ollutkaan tullut?  Oliko Jumala tehnyt virheen hänen elinpäiviensä laskemisessa?  Ei tietenkään.  Tabitan kuolema ja ylösnousemus olivat Jumalan rakkauden ja voiman esilletuomista Joppen seurakunnan keskuudessa. Heidän piti menettää rakastettu seurakunnan jäsen, jonka elämäntyö oli koskettanut monia heistä.  Ja Jumala valitsi naisen. 

Jumala ei valinnut ketä vain naista, vaan opetuslapsen, jonka elämä seurasi Jeesuksen esimerkkiä.  Tabita oli Jeesuksen hyväksymä ja hän hyväksyi toiset ihmiset.  Hänen elämällään oli seurakuntaa yhdistävä vaikutus, ja uskovien yhteys tuo Jumalalle kunniaa. 

Tämä lyhyt kertomus Tabitan elämästä ja kuolemasta tekee minuun suuren vaikutuksen.  Meillä naisilla on suuri vaikutus siihen, kokevatko seurakuntaamme tulevat itsensä hyväksytyiksi.  Nykyajassa, jossa yksilön on irtautunut yhteisöstään, seurakunnilla on vielä kriittinen tehtävä luoda perheenmuotoisia paikkoja, joissa uudet jäsenet ovat tervetulleita ja rakastettuja.

Tabitan elämä muistuttaa myös siitä, että opetuslapsen arvo ei tule esiin hänen "asemastaan" seurakunnassa.  Jokaiselle on annettu lahja, jota on käytettävä muiden hyväksi, toisia rakentamaan.  Kaikkien panos on tärkeä, eikä seurakunnassa ole kakkosluokan töitä.    

Tabitan vilpitön halu huolehtia köyhistä ja huono-osaisista on haastava. Hän käytti palvelutyöhönsä sitä, mitä hän parhaiten osasi: neulaa ja lankaa sekä almuja.  Mitä minun käsissäni olevaa voisin antaa Jumalan käyttöön? Ovatko rahani löytämässä niitä, joilla ei juuri tällä hetkellä ole mitään?  Tabita oli oivaltanut Jumalan valtakunnan suuren salaisuuden:    

Rakkauden teot tekevät ihmisestä kuolemattoman.   





Inspiraationa

Susan Hunt: Spiritual Mothering. Crossway Books, 1992.





4.12.2017

Joulukalentereita





Image may contain: text


Adventtiaika on jälleen täällä.  Sisustajallehan tämä on ihanaa aikaa! :)  Oletko minimalistinen joulusisustaja vai rönsyääkö koristeet teillä joka paikassa?  Itse aloitan hitaasti ja loppua kohden koristeita on joka huoneessa.

Olen muutamana vuonna seurannut joulukalentereita, joissa olisi hengellinen sanoma.  Tällaisia jouluhartauksia olen tähän mennessä löytänyt vain englannin kielellä.  Niinpä kun tänä vuonna Ruut-lehdestä ehdotettiin joulukalenterin kirjoittamista, olin asiassa innolla mukana.  Kalenteriluukut aukeavat Ruut-lehden Facebook-sivuilla joka päivä ja siellä on pieni jouluinen ajatus tarjolla.  Käy  lukemassa armollisia ajatuksia naisille!

Oletko löytänyt netistä jouluhartauksia adventtiajalle?  Entäpä lapsille? Vinkkaa kommenteissa, otan kiitollisena vastaan linkkejä hartausteksteihin.  Entäpä millainen olisi sinun armollinen ajatuksesi joulunajalle?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...