Elisabet

Naiset usein esittelevät itsensä suhteessa toisiin ihmisiin.

Elisabet, Sakariaan vaimo.

Elisabet, Johannes Kastajan äiti.

Elisabet, Marian serkku.

Elisabet tulee tutuksi vain yhden evankeliumin kirjoittajan kautta.  Luukas kietoo Elisabetin tarinan jouluevankeliumiinsa niin, että on mahdotonta lukea neitsyt Mariasta ja Jeesuksen syntymästä ilman kertomusta siitä, miten hedelmätön vanhus synnytti maailmaan sen suurimman profeetan, Messiaan tienraivaajan, Johannes Kastajan.

Elisabet oli merkittävä nainen.

Hän tuli arvostetusta suvusta.  Elisabet oli Israelin kansan ensimmäisen ylimmäisen papin, Aaronin jälkeläisiä.  Sakarias, hänen miehensä, oli pappi, ja se kertoo jotain Elisabetin maineesta.  Papit saivat mennä naimisiin vain hurskaiden naisten kanssa, joiden moraalinen käytös oli moitteetonta.  Muuten he saastuttaisivat aviomiestensä pyhät pappistehtävät (3 Moos 7:1-7).  Elisabeth oli siis esimerkillisesti noudattanut Jumalan käskyjä nuoruudestaan saakka.

Elisabethilla oli yksi sydänsuru, jonka täyttymystä hän ei inhimillisesti enää voinut nähdä.  Hän oli lapseton.  Kulttuurissa, jossa naisen yksi suurimpia tehtäviä avioliitossa ja perheessä oli saada ja kasvattaa lapsia, hedelmättömyys nähtiin usein rangaistuksena.  Olihan kirjoituksissa selvästi sanottu, että Jumala avaa tai sulkee kohdun.  Jos ja kun Jumala oli sulkenut Elisabethin kohdun, eikö se ollut rangaistus?  Ehkä hänellä oli jokin salainen synti?

Tämä ei kuitenkaan ollut syynä Elisabethin ja Sakariaan lapsettomuuteen.  Heistä molemmista sanottiin, että he olivat hurskaita Jumalan edessä, he noudattivat kaikkia käskyjä ja säädöksiä nuhteettomasti.  Juutalaisen uskonnollisuuden mukaan he olivat tehneet kaiken oikein.  Lapsettomuus ei siis ollut Jumalan rangaistus heille virheistä ja rikkomuksista.

Lapsettomuus oli kipeä asia tälle pariskunnalle.  Vaikka he elivät elämäänsä nuhteettomasti, ihmiset silti ylenkatsoivat Elisabetiä.  Hyvästä suvusta tuleminen, täydestä sydämestä Jumalaa rakastaminen, uskollisena aviovaimona oleminen, mikään ei poistanut lapsettomuuden stigmaa Elisabetin elämästä.   Lapseton nainen oli sen aikaisen juutalaisen yhteiskunnan pohjasakkaa.  Elisabet kävi varmasti läpi samankaltaisia tunteita kuin Vanhan Testamentin hanki-minulle-lapsia-tai-minä-kuolen-Raakel (1 Moos 30:1) ja itken-enkä-syö-mitään-Hanna (1 Sam 1:7).

Sakarias, hänen miehensä pysyi uskollisena Herralle ja vaimolleen.  Vuosien lapsettomuuden jälkeen hänellä olisi ollut oikeus erota vaimostaan ja ottaa itselleen nuorempi vaimo, joka antaisi hänelle jälkeläisiä.  Sakarias olisi myös voinut kovettaa sydämensä Jumalaa kohtaan, joka ei näyttänyt antavan heille sitä, mikä oli normaalia ja hyvää.  Mutta hän jatkoi rukouksiaan, pyytäen Jumalalta lasta ja pysyi uskollisena vaimolleen Elisabetille.

Tämän vanhan pariskunnan elämä muuttui kertaheitolla eräänä päivänä.

Pappi Aaronin jälkeläiset oli jaettu kahteenkymmeneen neljään osastoon, jotka kukin hoitivat jumalanpalvelustehtäviä temppelissä viikon kerrallaan.  Tällä viikolla vuoro oli Abian osastolla, johon Sakarias kuului.   Tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa Sakarias sai tehtäväkseen mennä suitsuttamaan Herran temppeliin suitsutusuhrin.  Temppelissä suitsutettiin kaksi kertaa päivässä, ja kun Abian osastoon kuului yli tuhat jäsentä, oli suitsutustehtävä todennäköisesti ainutkertainen tapahtuma papin elämässä.

Sakariaan tehtävä oli mennä yksin kullalla päällystetyn alttarin luo ja laittaa suitsukkeet palavien hiilien päälle kansan seisoen ulkopuolella rukoilemassa.  Kun suitsukkeet paloivat, nousi hyväntuoksuinen savu temppelistä kohti taivasta, symboloiden kansan rukousten nousemista Jumalan luo.

Sakarias olisi voinut valita toisin.  Lapsettomuuden kipu ja pettymys olisivat voineet kovettaa hänen sydämensä Jumalaa kohtaan.  Miksi palvella Herraa, joka kieltää heiltä lapsen tuoman siunauksen ja ilon?  Miksi vaivautua kiittämään Jumalaa, joka ei vastaa vuosien ajan esitettyyn pyyntöön ja rukoukseen?  Miksi uhrata suurelle Luojalle, joka ei näytä olevan kykeneväinen antamaan heille edes yhtä jälkeläistä?

Mutta Sakarias on uskollinen.  Hän valitsee Jumalan palvelemisen.  Onhan Pyhissä Kirjoituksissa useita esimerkkejä Jumalan valitsemista miehistä, joiden vaimot olivat vuosien ajan hedelmättömiä.  Aabraham, Iisak, Jaakob; kaikki uskon esi-isät kärsivät vaimoineen pitkästä odotuksesta.  Ja vaikka Jumala ei vastaisikaan hänelle enää lapsen muodossa, sillä hän ja Elisabet olivat jo vanhoja, oli Hän silti ylistyksen arvoinen.  Sakariaan rukoukset nousevat yhdessä suitsutusuhrin savun kanssa Jumalan luo.

Kun Sakarias kääntyy poistuakseen, hänen hämmästyksekseen suitsutusalttarin vieressä seisoo yhtäkkiä Herran enkeli.  Vain muutaman kerran on enkeli ilmestynyt ihmisille.  Pelko valtasi vanhan miehen mielen; mitähän asiaa enkelillä mahtoi hänelle olla?  Enkeli antaa vastauksen pian rauhoitettuaan Sakariasta.  Rukouksesi on kuultu.  Vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, jonka nimeksi sinun on annettava Johannes.

Voin kuvitella miten Sakariaan korvissa humisee niin, että hän aivan kuin ei kuule enkelin lupauksia hänen lapsensa suhteen.  Minulleko lapsi?  Eihän se ole mahdollista, meille kahdelle vanhukselle?  Nämä sanat lipsahtavat hänen suustaan, aivan kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan Aabrahamista ja Saarasta.  Uskomattomia uutisia!  Mahdoton lupaus!

Sakariaan epäusko tuli esiin onnettomalla hetkellä, mutta Jumala ei vetänyt lupaustaan pois.  Sakariaan äänen Hän vei, luvaten antaa sen takaisin lupauksen täytyttyä.  Kun Sakarias viimein tulee ulos temppelistä ihmettelevän kansan eteen, hän ei kykene kertomaan mitään kokemuksestaan.  Siitä kansa tiesi, että hän oli nähnyt näyn ja katselevat hämmästyneinä viittoilevaa pappia.

Palvelusjakson loputtua Sakarias kiiruhtaa kotiinsa.  Elisabet on varmasti jo kuullut Sakariaan kokemuksesta – ehkä hän oli itsekin kansan joukossa rukoilemassa tuona päivänä.  Hän oli varmasti kärsimättömänä odottanut miehensä kotiinpaluuta saadakseen selityksen miehensä mykkyydelle.

Voin kuvitella Sakariaan viittovan ja yrittäen selvittää vaimolleen lupausta, jonka hän enkeliltä sai.  Osasiko Elisabet lukea?  Ehkä Sakarias kirjoitti tapahtuman hänelle ylös.  Ehkä hän vapisevin käsin aukaisi Malakian kirjan käärön ja painoi sydämeensä Jumalan viimeiset sanat kansalleen, puhuttu 400 vuotta aiemmin: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.  Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”  Minun poikani!

Jumalan armo tuntuu erityisen suloiselta silloin, kun se tulee vastauksena vuosia kestäneisiin rukouksiin.  Nyt vastausta ei saa vain Sakarias, henkilökohtaisesti, vaan koko Israelin kansa yhteiseen kaipaukseensa.  

Miten toiveikas tunnelma kodissa mahtoikaan olla noina päivinä!

Ehkä avioliiton hedelmällisinä vuosina ilmapiirissä oli ollut ahdistavia kysymyksiä, kun joka kuukausi pettymys valuu esiin.  Kun hedelmälliset vuodet olivat kuihtuneet kasaan, katkeransuloinen haikeus valtaa mielen… Ei vanhemmuus ollutkaan meidän osa… Mutta nyt Sakariaalla ja Elisabetilla on enkelin antama lupaus: te saatte poikalapsen!  Avioliiton intiimihetket olivat varmasti jännittäviä monella eri tavalla!

Kun Elisabet tuli raskaaksi, hän pysytteli salassa ensimmäiset viisi kuukautta.  Kukaan ei tiedä varmasti miksi hän vetäytyi pois ihmisten luota.  Voisi kuvitella päinvastaista, miten hän innoissaan kulkisi kertomassa naapureilleen ja sukulaisilleen, että hän ei ollutkaan kirottu; hän on raskaana!  Miten Elisabet olisikaan voinut todistaa Jumalan uskollisuudesta ja hyvyydestä heti ensimmäisten raskausviikkojen aikana.  Mutta hän päättää pitää raskautensa täysin ihmisten silmien ulottumattomissa.

Jotkut arvelivat, että hän halusi olla varma, että suurimmat riskikuukaudet keskenmenolle ovat ohi.  Tai ehkä hän tiesi, ettei pysty vakuuttamaan kenellekään olevansa todella raskaana ennen kuin se oli selvästi nähtävissä.  Jonkun mielestä Elisabet päätti olla hiljaa raskaudestaan, koska hänen miehensäkään ei pystynyt siitä puhumaan.

Pidän eniten selityksestä, jonka mukaan Elisabet vietti ensimmäiset kuukaudet salassa, koska hän luotti Jumalan poistavan hänen yltään lapsettomuuden häpeän omassa aikataulussaan.  Elisabet luotti siihen, että Jumala, joka lähetti sanansaattajansa kertomaan lapsen tulosta, avaisi tilanteen myös muille kertomiseen.  Niinpä hän päätti odottaa hiljaisuudessa, nauttien tulevasta ilosta kahden kesken miehensä kanssa.  Miten erityisellä tavalla Jumala olikaan kohdannut Elisabetiä!  Ja miten erityistä luottamusta Elisabet osoitti viettäen hiljaiseloa viiden kuukauden ajan.

Ehkä Sakarias ja Elisabet etsivät Kirjoituksista jokaisen profetian ja lupauksen Messiaasta ja Hänen sanansaattajastaan, valmistautuen olemaan vanhempina erityiselle lapselleen.  Kokivatko he olevansa vähäisiä tehtävässään?  Pohtivatko Sakarias ja Elisabet miten he pystyisivät opettamaan poikansa tuntemaan Jumala ja Kirjoitukset kuten juutalaisissa perheissä tapana oli, ja milloin Johannes tulisi ymmärtämään tehtävänsä?

Vihdoin Jumala järjestää päivän, jolloin Elisabetin raskauden salassapito loppuu.

Hetki ylistää Jumalaa ääneen tulee, kun nuori sukulaistyttö Maria tulee vieraisille Nasaretista.  Maria, kantaen luvattua Messiasta.  Kuullessaan Marian tervehdyksen, Elisabet tuntee, kuinka lapsi hypähtää ilosta hänen kohdussaan.  Välähdyksessä Elisabet ymmärsi, Pyhän Hengen antamalla ymmärryksellä, että Maria on raskaana, Marian poika on Messias.

Elisabetin siunaus tuo esiin hänen nöyrän ja vaatimattoman sydämensä.  Hän keskittyy kunnioittamaan Jumalan valittua.  Vanhempi nainen kutsuu nuorta sukulaistyttöä ”Herrani äidiksi” ja ”Siunatuksi vaimojen joukossa!” antaen kaiken huomion Marialle.  Hänessä ei ole näy hiukkaakaan kateutta eikä tarvetta tuoda itseään ja erityistä tehtäväänsä esille, vaan Elisabet iloitsee täysin Jumalan Marialle antamasta kunniasta.  Hän ei koe olevansa Marian vierailun arvoinen!

Elisabetilla oli erityinen tehtävä vahvistaa Marian uskoa ja luottamusta siihen, että hän oli Jumalan valitsema neitsyt saattamaan Messias maailmaan: kun enkeli Gabriel ilmestyi Marialle, hän oli maininnut Elisabetin raskauden merkkinä siitä, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.  Nyt Elisabet tiesi, ilman, että Maria sanoi sanaakaan, että Marian lapsi tulisi vapahtamaan koko maailman.

Kolmen kuukauden ajan nämä kaksi naista kiittivät yhdessä Jumalaa Hänen valinnoistaan.  Johanneksen, tienraivaajan, äiti ja äiti Immanuelille, jolle tie piti raivata.  He varmasti rukoilivat poikiensa puolesta ja iloitsivat siitä, että kansan pitkä odotus oli päättymässä heidän odotuksensa kanssa.

Ajan tulessa Elisabetin naapurit tulivat iloitsemaan pojan syntymästä.  Heillä oli mielipide siitä, mikä nimi pojalle annettaisiin: tottakai Sakarias, isänsä mukaan, kuten tapana on.  Mutta Elisabet pysyy vahvana.  Jumala oli käskenyt heitä antamaan pojalle nimen Johannes, ja ihmisten vastaväitöksistä huolimatta Elisabet pitää päänsä.  Apuun kutsutaan Sakarias, ehkä hän saisi vaimonsa kuuntelemaan.

Sakarias ei osaa puhua, joten hän kirjoittaa taululle vahvistuksen vaimonsa sanoille: ”Johannes on hänen nimensä.”  Samalla hän saa puhekykynsä takaisin ja välittömästi kiittää ja ylistää Jumalaa.  Ihmiset katselivat pyhä pelko mielessään tätä pientä perhettä.  Jokaisessa talossa puhuttiin näistä tapahtumista: Sakariaan näystä ja puhekyvyn menettämisestä, vanhan Elisabetin raskaudesta ja pojan syntymästä.  Sakariaan puhekyvyn palautumisesta ja ennustuksesta.  ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”
 
Kun luemme kertomuksen loppuun saakka, tiedämme miksi Elisabethin piti odottaa raskaaksi tulemistaan vuosikymmenten ajan.  Jumala oli valinnut heidät vanhemmiksi profeetoista suurimmalle, Johannes Kastajalle.  Hänen syntymisensä aika oli tarkoin päätetty.  Tämän raskauden ja tämän lapsen piti olla ihmeellinen tavalla, jolla ei jäisi epäilystäkään siitä, että Jumalalla oli kätensä heidän yllään.

Jumala ei aina anna meille mitä me pyydämme.  Hän ei anna meille ansioidemme mukaan.  Hän antaa omista rikkauksistaan, oman armonsa mukaan, enemmän kuin me koskaan osaamme pyytää tai ajatellakaan (Ef 3:20).  Ja Hän iloiten antaa niille, jotka luottavat Häneen ja tottelevat Häntä mahdottomissa tilanteissa.



Lähteitä:

Gien Karssen: Her Name Is Woman  (kirja)

Richrad L. Strauss:  Impossible Things Do Happen—The Story of Zacharias and Elizabeth  (artikkeli) 

Nettikommentaari Luukkaan evankeliumista  

http://hermeneutics.stackexchange.com/questions/7710/why-did-elisabeth-remain-in-seclusion-in-luke-124

Kuvat:

Elisabet ja Sakarias temppelissä:  www.tes.com

Maria, Elisabet ja Johannes:  www.deebrestin.com