Väsyneet naiset

 

Naiset käyvät työssä, pitävät huolta perheestään, hoitavat itseään, ovat vapaaehtoisia, tapaavat ystäviään, huolehtivat lemmikeistä, kunnes eräänä päivänä huomaavat, että eivät enää jaksa.  

Väsymys valloittaa niin pikkuhiljaa olemusta, että siihen ei havahdu pitkään aikaan. Aina löytyy jokin selitys, miksi on normaalia olla väsynyt. Vauva, pikkulapset, ruuhkavuodet, teinit, työhuolet, ihmissuhdekiemurat, vanhenevat vanhemmat, elämän eri haasteet ja vaikeudet. Kaikki tämä vie mehuja. 

Eräs nainen kertoi, että kaupungilla kävellessään toivoi tulevansa auton töytäisemäksi, jotta saisi kokea sen, että joku huolehtii hänestä.  Toinen kertoi ajatelleensa, että tällaista se keski-ikä on, haluaa vain maata sohvalla eikä enää jaksa mitään työpäivän jälkeen. Kolmas sanoo, miten lääkäri kirjoitti masennuslääkkeitä, vaikka hän oli vain kuolemanväsynyt. 

Naiset, tämä ei ole normaalia!  

Lamauttava väsymys ja voimattomuus ei ole normaali osa elämää - ei edes osa tätä nykyajan hektistä menoa, oravanpyörää, ruuhkavuosia. 

Olin itse kuolemanväsynyt vuodenvaihteessa. Havahduin kun kuulin omat sanani innokkaalle lapselle, joka halusi minun varaavan tietyn kirjan kirjastosta: “Kulta, äiti ei nyt jaksa”.  Makasin sängyllä ja tajusin, että nyt ei ole omasta yrityksestä tämä enää kiinni. Koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, ajattelin että kunhan lääkitys saadaan kohdalleen, oloni paranee normaaliksi. 

Miksi naisia väsyttää?

Ennenkuin jatkan omasta tilanteestani, muutama asia.  Tottakai joku voi olla rättiväsynyt, koska ei saa tarpeeksi unta.  Lapset valvottavat eri tavoin.  Vauvaa pitää syöttää yölläkin, pikkulapset voivat nähdä painajaisia, ja teinien äidit valvovat muuten vaan lastensa juttuja murehtien. (Kirjoitin pyynnöstä vinkkejä lapsiperheen uniongelmiin täällä)

Väsymme myös, jos emme tottele Jumalan meille antamia rajoja.  Me tarvitsemme joka viikko lepopäivän, jolloin saa jättää kaikenlaiset työt täysin tekemättä. Sapatti ei ole vain Vanhan Testamentin sääntö, vaan opas tasapainoiseen elämään ihan tänäkin päivänä. Tämä on joskus vaikea oppitunti.   

Meillä jokaisella on henkilökohtaiset rajat, joiden jatkuva ylittäminen kuormittaa.  Silloin tällöin rajoja voi ylittää, esimerkiksi jos on luovan hulluuden puuskassa lupautunut ompelemaan lapselle naamiaisasun tai leipomaan häihin 300 pikkuleipää tai järjestämään seurakunnan joulujuhlaan lasten näytelmän. Silloin rajat venyvät, mutta tällaisten tilanteiden tulisi olla poikkeus. Jatkuva venyminen tuhoaa oman hyvinvoinnin.  

On siis elämäntilanteita, joissa väsyminen on niin sanotusti normaalimpaa, mutta niissä tietää, että tämä ei ole jatkuva olotila. Tämän väliaikaisuuden tietoisuuden voimalla jaksaa.  Jos normaali olotila on toistuvat päiväunet, unohtelevaisuus, saamattomuus ja aivosumu, pitäisi hälytyskellojen soida. 

Elämäni muuttui kun kuunteleva lääkäri tilasi erilaisia verikokeita. Kun 11 koeputkea verta oli analysoitu, selvisi, että minulla on vakava raudanpuute. Samalla selvisi moni oire. Luulin, että en pystynyt keskittymään kirjojen lukemiseen kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaman väsymyksen ja muutosstressien vuoksi, mutta tajusin että sehän on yksi raudanpuutteen oireista!

Raudanpuute on yleinen

Viime vuonna tutkittiin suomalaisia urheilevia nuoria. Heiltä mitattiin hemoglobiini, rautatasot ja  keuhkojen toiminta. Tulokset olivat mielestäni hälyttäviä, 60% urheilevista tytöistä kärsivät rautavarastojen tyhjyydestä, jolloin ferritiini on alle 30 µg/l.  “Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että raudanpuute on yleistä suomalaisilla nuorilla ja sen hoito on vähäistä.”

Kun terveet, urheilulliset, mutta raudanpuutteesta kärsivät tytöt kasvavat, tulevat raskaaksi, synnyttävät ja imettävät, he liittyvät väsyneiden naisten joukkoon.  Jos he lisäksi ovat vegaaneja, kärsivät imeytymisongelmista tai runsaista kuukautisista, tai luovuttavat verta, rautavarastot hupenevat entisestään.  

Raudanpuutteisten äitien lapsilla on vaara olla jo syntyessään raudanpuutteisia. Kuinka moni väsynyt, keskittymishäiriöinen tai huonosti syövä lapsi kärsiikin raudanpuutteesta? Kuinka usein lasten rautavarastoja aletaan mittaamaan? Olen kuullut lääkärin sanovan, että varastoraudan eli ferritiinin mittaus on nykyään muotia.  

Mutta voitaisiinko ajatella, että väsyneet naiset ja heidän lapsensa voivat kärsiä yleisestä ja suhteellisen yksinkertaisesti hoidettavissa olevasta raudanpuutteesta? En usko, että kukaan nainen on väsynyt, koska on laiska tai viitsimätön.  Olen tavannut naisia, jotka yrittävät tosissaan, hoitavat työnsä hyvin, raahautuvat päiviensä läpi. Eivät he ole masentuneita tai stressaantuneita tai mukavuudenhaluisia.  He ovat väsyneitä.   

Ja tälle väsymykselle voi olla fyysinen syy.  

Asia paranee

Kirjoitan aiheesta, koska niin monet naiset ovat väsyneitä. Jos syy on fyysinen, siihen ei auta tsemppaaminen, kovempi yrittäminen, oireiden pois selittäminen tai itsensä ruoskiminen.

Kirjoitan, koska minua huolettaa lasten tilanne. Äidinvaistoa ei ole tieteellisesti tutkittu, mutta monen lapsen elämä on pelastunut äidin tarkkaillessa vointia ja etsiessä syytä. 

Oma kokemukseni on positiivinen. Rauta-arvot ovat nousseet todella hyvin viimeisten kuukausien aikana ja sen ohella kilpirauhasarvotkin ovat parantuneet. Tein suuria ruokavaliomuutoksia ja olo on kaikinpuolin parempi. Painokin on pudonnut ihan itsestään - tiesitkö, että painonnousu voi olla raudanpuutteen oire?

Jos olet väsynyt jo pidemmän aikaa, ala tarkkailemaan vointiasi ja oireitasi. Väsymykselle on aina jokin syy. 

Onko sinulla kokemusta väsymyksestä tai raudanpuutteesta?   

Haluaisitko, että kirjoitan lisää raudanpuutteesta, ruokavaliosta tai painonpudotuksesta?

Lähde: Haemoglobin, iron status and lung function of adolescents participating in organised sports in the Finnish Health Promoting Sports Club Study

Image by Free-Photos from Pixabay 

Ruoka = Rakkaus

 

Yksi aihe, joka koskettaa jokaista ihmistä on ruoka.  Zooman tätä laajaa aihetta vanhemmuuteen.  Lapsen ruokkiminen on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Tämän faktan luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei ole edes tämän päivän Suomessa. 

Mikään ei pitäisi olla tekosyynä siihen, että ei laita perheelle ruokaa.  Se on niin perustavanlaatuista huolenpitoa, että jos vanhempi ei tätä tehtäväänsä suorita, lapsi kärsii, ja asiaan puututaan myös viranomaisten puolelta.  

Muistan erään kohtaamani riippuvuuksien kanssa kamppailevan nuoren, joka ei osannut eikä suostunut syömään oikeaa ruokaa.  Hän söi vain jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, jogurttia ja leipää, aamusta iltaan.  Ei ollut vaikea arvata, miten häntä oli lapsena syötetty.  

Lapsen monipuolinen ruokkiminen on rakkauden osoittamista.  Se on päivittäistä uhrautumista.  Se vaatii aikaa, energiaa, vaivannäköä, rahaa.  Siihen liittyy epäonnistumista, syyllisyyttä ja pettymyksiä.  Harva lapsi istuu aina iloisena pöydässä ja syö kiitollisena jokaisen murusen.  Ruokailut ovat kärsivällisyyttä kasvattavia tai koettelevia hetkiä perheissä.   

Ruokahetket voivat olla myös perhe-elämän parhaita hetkiä.  Haluan luoda lapsilleni kokemuksen, jossa saamme nauttia elämästä jokaisella aistilla ja se onnistuu hienosti ruokapöydän ääressä. 

Jeesus söi yhdessä ihmisten kanssa - monenlaisten ihmisten kanssa.  Hänen parhaat opetuksensa ovat usein ruokapöydän ääreltä lausuttuja.  Voisinko äitinä oppia, että samoin kun jaan kauhalla keittoa, voin jakaa arvokkaita totuuksia lapsilleni.  Siihen ei tarvita mitään virallista perhehartautta.  Yhdessä syöminen voi olla päivän paras hetki jakaa elämää ja kokemuksia.   

Lukion vanhempainillassa kerrottiin tulevan vuoden opiskelun haasteista.  Kysyin ohjaajalta tilaisuudessa: “Miten voisimme parhaiten vanhempina tukea meidän opiskelijoita?”  Hänen vastauksensa oli uskomaton yksinkertaisuudessaan ja pysäyttävyydessään.  Lukiolaiset tarvitsevat ruokaa!  Myös rohkaisua ja rakkautta, mutta: ruokaa.   

Ohjaaja kertoi, miten pari vuotta sitten he pyysivät lukiolaisia kirjoittamaan vanhempainiltaa varten ylös asioita, joita he toivoivat vanhemmiltaan.  Usea lapsi (sillä lapsia he vielä ovat) kirjoitti listaan: tee ruokaa, osta välipaloja, ruoki meitä!  Meidän lapsemme toivovat meidän laittavan heille ruokaa.  

Kun koulut alkoivat, päätin panostaa välipaloihin.  Nyt lapset rakastavat kotiintulohetkeen liittyvää välipalaa.  Kun en sitä kerran ollut valmistanut, ekaluokkalainen nosti mekkalan: missä välipala on!?  Hän lähetti myös kerran ääniviestin koulupäivän lopulla “Äiti, voisitko tehdä minulle välipalaa?”.  

Ruoka on rakkautta.  Ruoan laittaminen toiselle ihmiselle kommunikoi välittämistä ja huolenpitoa.  Ruokaa valmistava on ensin suunnitellut aterian, sitten käynyt kaupassa.  Seuraavaksi hän valmistaa raaka-aineet ja kypsentää ne.  Hän kattaa pöydän ja kutsuu muut valmiiseen pöytään. 

Perheessä moni näistä askeleista jaetaan muiden perheenjäsenten kanssa.  Ruokaan ja ateriointiin liittyy monia mahdollisuuksia olla yhdessä ja oppia. Kyllä, jokapäiväinen ruoan laittaminen voi tuntua taakalta.  Mutta sen voi myös muuttaa mahdollisuudeksi olla siunauksena muille.    

Kaikki tarvitsevat ruokaa.  Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on suojata lapsen fyysinen kasvu ja terveys.  Vaikka et rakastaisikaan ruoanlaittoa, voit oppia tekemään monipuolisia aterioita, ja luomaan ruokailuista perheen kohokohtia. Niin hetket pöydän ääressä ruokkivat perhettä myös henkisesti ja sosiaalisesti.   

Ruokailun siunaus voi levitä.  Kutsu vieraita teille syömään, lapsia tai aikuisia.  Tee ylimääräistä ruokaa ja kysy yksinhuoltajilta, työttömiltä tai vanhuksilta, jos he haluaisivat ottaa sitä vastaan.  Leivo ja tarjoile lämpimäisiä muille.  Rakasta ruualla!         

Turvaudutko viiniin äitiyden ahdistaessa? On parempiakin tapoja

Eräässä kristillisessä Facebook-vanhemmuusryhmässä nostettiin esiin se, miten nykyajan trendinä on se, että äidit vitsailevat viininkäytöstään.  On kuulemma hyväksyttävää julkisesti laskea leikkiä siitä, että lapsia ei kestä juomatta viiniä ja viini on “äidin mehua”.



Seuraan myös erästä kristillistä Facebook-sivua, ja vaikka heidän sivun aiheeseen liittyvät postaukset on todella hyviä, usein siellä on myös “En selviä tästä päivästä ilman kahvia”-tyylisiä huumorikuvia.

Instagramissa muutama sisustuslehti postaa upeita kuvia huoneista, taloista ja maisemista (minkä vuoksi niitä seuraan), mutta niissä on aina kuvateksti, jossa kaivataan jonnekin muualle.  “Kunpa saisin viettää aikaa täällä/tämän haluan omakseni/olen kateellinen”. Samoilla sivuilla huokaillaan viikonlopun perään ja maanantaina ankeillaan työviikon alkamisesta.   

Kaikista näistä, ehkä harmittomasti esitetyistä sanoista huokuu yksi tämän ajan ongelmista. 

En ole tyytyväinen siihen mitä minulla on.  En kestä arkea ilman piristeitä. 

Minäkin haluan elämän olevan kaunista ja haluan nauttia päivittäin piristävistä hetkistä.  Mutta se asenne, että arki ja lapset ovat jotain tylsää ja hädin tuskin kestettävää ei ole raamatullinen mielentila.

On huolestuttavaa, jos kristitty nainen ei ymmärrä, että perhe, arki ja työn tekeminen on lahja Jumalalta.  Jokainen kaipaa mielekästä tekemistä, ja perheestä huolehtimisen mielekkyys pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle Raamattunsa tuntevalle naiselle. 

Mieti millainen vaikutus omalla lapsuudenkodillasi oli sinuun.  Se ei ole vain marginaalinen vivahde, vaan syvältäluotaava, sinua loppuelämäksi muokkaava ajanjakso.  Lapset, naiset ja miehet, joita näet päivän aikana työpaikalla, opiskelupaikalla ja kaupungilla kulkiessasi, ovat jokainen aamulla sulkeneet kotioven, ja iltaisin he palaavat kotiin.  Koti on yhteiskunnan ydin.

Lasten kasvattaminen on tärkeää työtä, jolla on iankaikkista merkitystä. Se ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmuus voi olla vaikeaa.  Jokainen vanhempi käy läpi aikoja, jolloin oma lapsi ja kasvatusvastuu nostattaa esiin paljon tunteita ja sisäisiä prosesseja.  Ehkä siksi moni turvautuu turrukkeisiin, jotta selviäisi päivästä läpi. 

Vaatii paljon rohkeutta kohdata epämiellyttävät ajatukset ja tunteet ja alkaa käsitellä niitä totuuden mittapuu kädessä.  On helpompaa ojentaa kättä herkkukaappiin ja tyydyttää sisäistä onttoutta täyttämällä suu ja vatsa mukavilla jutuilla. 

Mutta fyysinen tyydytys on juuri sellainen tapa, jolla sylivauva ja pikkulapsi tyynnytetään: imurefleksi kun saa työtä ja masu on täynnä, olokin tyyntyy.  Aikuisella ihmisellä pitäisi olla muunlaiset keinot vaikeiden olojen käsittelyyn. 

Tämän vuoksi kirjoitan usein tunne-elämän kypsyydestä ja kristittynä kasvamisen tärkeydestä.  Me emme selviydy lapsuuden eväillä aikuisuuden maailmassa. 

Henkisesti aikuinen kristitty äiti tietää, että hän selviää ihan mistä vain eteensä tulevasta (jopa vauvasta ja taaperosta aamukuudelta), koska Jumalan apu on todellista. 

Kypsä kristitty äiti pyytää apua eli rukoilee päivän mittaan, ja tuo kaikki asiansa Jeesukselle, jopa välipalatappelut ja päiväuniraivarit. 

Tunneterve kristitty äiti ei anna negatiivisten ajatusten ja tunteiden viedä häntä syövereihin, vaan taistelee vastaan Raamatun sanalla (en ole maailman huonoin äiti, vaan kasvatan ja ohjaan tulevaa sukupolvea tuntemaan Jumalan ja Hänen käskynsä). 

Kristitty äiti pystyy selviämään jokaisesta päivästä, koska Jumala on hänen vierellään, joka hetki.  Kristitty äiti iloitsee lapsistaan ja pitää kasvatustehtävää etuoikeutena vaikuttaa tulevaan sukupolveen.  Kristitty äiti ei ole riippuvainen mistään ylimääräisestä, vaikka hän saakin nauttia kupillisesta kahvia ja lasillisesta viiniä, hän ei ole niiden orja, ja pärjää hyvin ilman niiden apua. 

Mitä tehdä?

Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin, jos tuntuu, että et pärjää lasten kanssa ilman jotain piristettä.

Nukutko tarpeeksi?  Unen puutteella on suuri vaikutus päivän kulkuun.

Miten syöt? Sokeri ja liian hiilihydraattipitoinen ruokailu väsyttää ja tekee olosta raskaan.

Juotko tarpeeksi vettä?  Vesi on paras nesteyttäjä ja erityisesti kesän helteillä uhkaavan nestevajauksen yksi oireista on suorituskyvyn lasku (huom: kahvi ja viini kuivattaa). 

Vietätkö lepopäivää?  Jumala on antanut meille lahjan: joka viikko yksi päivä, jonka aikana ei tehdä mitään työtä (palkallista tai palkatonta). Panosta silloin elämäätuoviin ihmissuhteisiin, Jumalaan ja harrastuksiin.

Vietätkö leppoisaa yhdessäoloa lastesi kanssa?  Jos kanssakäyminen on pelkää käskemistä tai kieltämistä, se nakertaa suhteesta ilon ja rauhan.


Jos nämä perusasiat ovat kunnossa ja arki tuntuu edelleen raskaalta, on aika kurkistaa pintaa syvemmälle: tunteisiin, ajatuksiin ja menneisyyden tapahtumiin.  Joskus asioita on hyvä käydä läpi luotettavan ystävän, seurakunnan sielunhoitajan tai kristityn terapeutin kanssa.  Mutta meillä on myös upea mahdollisuus turvautua Jeesuksen apuun, ja Hänellä on aikaa sinulle juuri nyt. 

Mikä saa sinut selviytymään pitkistä päivistä lasten kanssa?  Syötkö suklaata, juotko kahvia tai katsotko iltaisin tv-sarjoja?  Mikään näistä asioista ei ole itsessään väärin...mutta jos niistä tulee päiviemme perusta, on aika pysähtyä tutkimaan millaisia tunteita sydämessä todella liikkuu. 
   

Älä luovuta, ole tyylikäs!

Pohdin edellisessä postauksessa syitä sille, miksi äiti (nainen) ei huolehdi itsestään yhtä hyvin kuin lapsistaan tai lemmikeistään. 

Päädyin aika nopeasti pohtimaan asian juuria ja ehkä niitä syvimpiä motiiveja, jotka eivät ole niin helposti löydettävissä.  Oman itsensä laiminlyöminen voi johtua häpeästä.  Häpeä ja oman rikkinäisyyden tai syntisyyden vihaaminen antaa voimakkaan maaperän rikkaruohojen ja ohdakkeiden rehottamiseen. 

Sanoin viimeksi, että hyvinvointi on subjektiivista ja näyttää erilaiselta eri ihmisten elämässä, joten on mahdotonta määritellä mitä hyvinvoiva ihminen tekee ja miltä hän näyttää. Mutta sisäiset tunteet ja olotila tulevat yleensä esiin ulkoisessa olemuksessa.

Kun löydän elämääni Jumalan kokonaisvaltaisen hyväksynnän ja otan sen todesta, opin rakastamaan ja arvostamaan itseäni, myös ulkoisesti.  Siitä löytyy vapaus panostaa itseeni ja ulkonäkööni.  Itsestä huolehtiminen on itsensä arvostamista, ja itseään arvostava ihminen on aina parempaa seuraa kuin itseään vihaava.  Ja kun arvostan itseäni, rakastan muitakin paremmin.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.  Matt 22:38. 

Myös tärkeä näkökulma vaimoille:  miehesi arvostaa sitä, kun näet vaivaa ulkonäkösi suhteen.  Se kertoo hänelle, että haluat näyttää hyvältä häntä varten ja että kunnioitat häntä. Tämä voi kuulostaa uskomattomalta naisten korvissa, mutta se on totta.  Miehelle on tärkeää, että vaimo laittautuu.  Ei siis kyse ole täydellisyydestä ja tietystä koosta, vaan itsestään huolehtimisesta. 

Moni toisaalta panostaa ulkonäköönsä paikatakseen rikkinäistä sisintään (kiitos lukijalle, joka lähetti sähköpostilla tämän ajatuksen).  Täydellinen tyyli panssaroi haavoittuvan sisimmän.  Kun mietin elämänvaiheitani, voin samaistua tähän.  Epävarmuus ja huono itsetunto peittyy kivasti kun on onnistunut laittamaan itsensä ulkoisesti hienoon kuntoon.

Mutta on olemassa muitakin (teko)syitä, joiden varjolla moni jättää itsestään huolehtimatta ja keräsin niistä listan:   

 1. Minulla ei ole aikaa panostaa itseeni tai ulkonäkööni

Ei väliä oletko kotiäiti tai työssäkäyvä, voit käyttää aikaa tekosyynä siihen, että et huolehdi itsestäsi.  Mutta jokainen pukeutuu aamuisin.  Kauniin puseron ja hyvin sopivien housujen pukemiseen ei mene yhtään sen enempää aikaa kuin muodottomien tai rumien vaatteiden pukemiseenkaan. 

Miksi et pukeutuisi puseroon, jonka leikkaus ja väri sopivat sinulle täydellisesti?  Käytä edellisenä iltana 5 minuuttia seuraavan päivän vaatteiden valitsemiseen ja aamulla saat (nopeasti) vetää yllesi vaatteet, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi koko päiväksi.

Myös, jos sinulla on hyvin leikatut hiukset ja perusmeikit valmiina käden ulottuvilla, ei itsensä kuntoon saamisessa kestä muutamaa minuuttia kauempaa.  Kulmakarvojen tai ripsien kestovärjäys lyhentää myös aamuista valmistautumisaikaa. 

2.  Haluan pukeutua mukaviin vaatteisiin!

Ymmärrän!  Minullakin on vaatteita, joita en käytä kotioloissa, koska haluan rentoutua.  Mutta mukavia vaatteita löytyy myös kauniissa väreissä ja leikkauksissa. 

Ehkä sinulla on vauva tai pikkulapsia, etkä halua parempien puseroiden sotkeutuvan heitä hoitaessa.  Käytin itse aina harsoa olkapäällä paljon puklaavan vauvan kanssa ja nykyaikana vaikka vaatteet sotkeutuvatkin, onhan meillä tehokkaita pesuaineita, joilla saa tahrat pois. 

Myös työpaikalle on mahdollista löytää mukavia, mutta silti asiallisia vaatteita.  Luonnonmateriaalit on hyviä, ja jakkuja ja siistejä housuja löytyy myös pehmeistä kankaista. 

3.  Ei minua näe muut kuin lapset

Kuka välittää siitä, miltä näytät kotona?  Eikö ole sama missä vaatteissa sitä kotona lasten kanssa on?  Tosiasia on, että kivat vaatteet saavat sinut tuntemaan olosi paremmaksi, ulkonäkösi vaikuttaa ensimmäiseksi sinuun itseesi.  Olet myös esimerkkinä lapsillesi.  Näkevätkö he äidin, joka kunnioittaa itseään ja ottaa aikaa itselleen?

Sinut näkee myös miehesi, jolle on tärkeää, että haluat näyttää kivalta hänenkin silmissään.  Sillä olethan ainoa nainen, jonka ulkonäöstä hän on luvannut nauttia.  Anna hänelle jotain nautittavaa, ja huomaat omankin mielialasi piristyvän! 

3.  En pidä vartalostani

Tämä on suuri kompastuskivi.  Moni nainen vihaa vartaloaan.  Osaatko itse nimetä 5 kaunista asiaa vartalossasi?  Se on meille vaikeaa.  On helpompaa kätkeä epätäydellinen vartalo kaapuihin, rumiin vaatteisiin, neutraaleihin tai mustaan.

Luin mielenkiintoisen ajatuksen aiheesta:  yhteiskunta haluaa naisten olevan tyytymättömiä vartaloonsa.  Kun nainen on tyytymätön, hän hakee tyydytystä tyhjyydelleen.  Naiset ostavat ruokaa, lomamatkoja, lisää vaatteita, naistenlehtiä, painonpudotuskursseja.  Rahatalous hyötyy naisten tyytymättömyydestä. 

Jos olisimme tyytyväisiä ja ylpeitä vartalostamme, muutama erinomaisesti sopiva asu riittäisi, eikä meillä olisi syytä lähteä vähän väliä shoppailemaan. Haluatko todella antaa tällaisen vallan sekuläärille yhteiskunnalle? 

Jumalan silmissä sinä olet kaunis.  Olet ihmeellisesti tehty.  Sinut on ostettu kalliilla hinnalla vihollisen leiristä kuninkaalliseksi tyttäreksi.  Jumala välittää sisimmästäsi.  Mitä väliä koollasi tai muodoillasi on? 

4.  En halua käyttää rahaa itseeni

On hyvä olla viisas rahankäytön suhteen.  Lapset tarvitsevat isompia vaatteita ja kenkiä vuosittain, joten käytät vaatebudjetin heille.  Mutta luuletko todellakin, että autat lapsiasi tai miestäsi, jos et koe ylpeyttä ja iloa oman ulkonäkösi suhteen? 

On naisia, jotka osaavat pukeutua viehättävästi pienellä budjetilla ja muutamilla hyvin valituilla vaatteilla.  Itse asiassa saat rahastasi enemmän hyötyä kun ostat itsellesi laadukkaita vaatteita, jotka kestävät pitkään hyvännäköisenä.  Alerekkien halpavaatteet sekä lisäävät vaatekaappisi sekasotkua että kulahtavat ja venähtävät pian käyttökelvottomiksi. 

Käytä siis rahasi hyvin.  Osta sinulle sopivia, laadukkaita vaatteita ja asusteita ja pidä niistä huolta, niin ne kestävät pitkään.   

5.  Vartalotyypilleni ei löydy hyvännäköisia vaatteita

Olet oppinut elämäsi aikana tuhansia uusia asioita.  Äidiksi tultuasi opettelit huolehtimaan vauvastasi ja opettamaan lapsellesi kaiken, mitä hän osaa.  Miksi et siis voisi opetella löytämään vartalotyypillesi sopivat vaatteet?

Netissä löytyy kymmeniä sivustoja, joilla neuvotaan eri vartalotyyppejä pukeutumisessa.  Siellä on myös lukuisia värianalyysejä, joiden avulla voit karsia sinulle sopimattomat värit pois ja keskittyä ostamaan oikean värisiä vaatteita. 

Muutama vuosi sitten päätin hyväksyä, että minulla on tietyntyyppinen vartalo ja luin useilta sivuilta neuvoja, millaiset vaatteet sopivat minulle parhaiten.  Päätin pitäytyä ostamaan vain minulle sopivia vaatteita.  Viime kesänä sain useita kehuja parista mekosta, jotka olin ostanut näitä neuvoja noudattaen (tilasin ne netin kautta, mikä säästi aikaa ja energiaa). 

Opettelin myös erään värianalyysin perusteella ostamaan vain minulle sopivia värejä.  Muistan vieläkin ensimmäisen ostosreissun, jonka tein tämän kurssin jälkeen.  Pystyin yhdellä silmäyksellä näkemään, onko kaupassa minun värejäni ja kuvioitani (myös tärkeä osa henkilökohtaista tyyliä; värin ja kankaan kuvioiden tulee molempien sopia sinulle).  Jätin epäsopivat värit ja kuviot täysin huomiotta ja sain nopeasti valittua ihania, juuri minulle sopivia vaatteita.  Säästin aikaa ja myös turhautumista, koska tiesin heti, miksi joku tietty vaate ei tulisi sopimaan minulle. 

Farkkujen ostaminen edelleen kovaa työtä, mutta jos löydän itselleni sopivan tyylin, ei haittaa, jos joudun kokeilemaan kymmeniä pareja.  Vaivannäkö palkitaan!

Meillä on kaikilla oma vartalotyylimme ja se on hienoa!  Jokainen voi löytää itseään imartelevia vaatteita ja alkaa nauttia ulkonäöstään.  Se vaikuttaa positiivisesti itsetuntoosi, avioliittoosi ja ihmissuhteisiisi.  Rakasta siis itseäsi sen verran, että opettelet tuntemaan tyyppisi ja kunnioittamaan muotojasi. 




Haluan vielä toistaa, että hyvinvointi on monisyinen asia. Siihen liittyy ulkoisesta olemuksesta huolehtimisen lisäksi lepo, ravinto, ihmissuhteet, konfliktien ja stressorien olemassaolo/puute, sairaudet, toimeentulo, elinolot jne. 

Silti väitän, että jos sisäinen perusta (josta viimeksi kirjoitin) hyvälle ololle on kunnossa, se tulee näkymään ulkoisesti.  Ja se, miten pukeudumme, vaikuttaa mielialaan, asenteisiin ja ihmissuhteisiin!  Itsestäsi huolehtiminen on myös muista huolehtimista. 

Keskustele kommenttikentässä:
Oletko huomannut eroa asenteessasi ja olotilassasi, kun panostat aamulla ulkonäköösi?  Mikä on sinun kompastuskivesi itsestäsi huolehtimisessa? 


Käytin netistä löytyvää Dressing Your Truth-värianalyysiä.  Olen tutustunut aikoinani Color Me Beautiful-kirjaan, joka oli meillä kirjahyllyssä, jossa jako on neljään eri vuodenaikatyyppiin.  Dress Your Truth on kokonaisvaltaisempi ja antaa neuvoja pukeutumiseen sekä hiustyyliin ja meikkaamiseen.  

Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net

“Beautiful Girl Using Her Mobile Phone In City” by nenetus

“Gorgeous Woman Picking Her Choice” by photostock

“Multi Colored Wardrobe Showcase” by photostock

Hyvinvoinnin lähde ~ Miksi moni nainen laiminlyö itsensä

“Voisitko tehdä postauksen äidin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista? Vaikka lapset olisivat viimeisen päälle hoidettu, voi äiti olla rönsyinen, väsynyt ja nälkäinen.” Blogin lukija

Hyvinvointi on moniulotteinen käsite ja subjektiivisuutensa vuoksi vaikea määritellä. Kun luin kommentin ja aloin miettiä vastausta, mieleeni tuli hiljattain lukemani kirjan ajatus: 

Huolehdi itsestäsi yhtä hyvin kuin huolehdit niistä, joista olet vastuussa.    

Äiti, huolehditko itsestäsi yhtä hyvin kuin huolehdit lapsistasi? 

Tai, jos sinulla ei ole lapsia: huolehditko itsestäsi yhtä hyvin kuin läheisistäsi tai lemmikistäsi?

Uskolliset vanhemmat huolehtivat lapsistaan.  He ostavat ja laittavat terveellistä ja monipuolista ruokaa.  He varmistavat levon ja leikin tasapainon.  He vievät sairaan lapsen lääkäriin, ostavat lääkkeet ja hoitavat kuntoon.  He eivät osta ainoastaan käytännöllisiä, vaan myös kauniita vaatteita. He pitävät huolen lapsen sosiaalisista tarpeista, koulunkäynnistä, harrastuksista.  

Mutta samat vanhemmat laiminlyövät itseltään samankaltaisen huolenpidon.  Viaton lapsi tai luontokappale ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon, mutta kun kyse on heistä itsestään, he käyttäytyvät kuin he eivät olisi hyvinvoinnin arvoisia. Mikä on vienyt heiltä itsekunnioituksen? 

Vahva häpeä

Vastaus moneen kysymykseen löytyy, kun palaa alkuun. Raamatun ensimmäisessä kirjassa kerrotaan ihmiskunnan "nousu ja tuho", upea alku ja kaiken muuttava lankeemus. Tämä ikivanha kertomus elää yhä sisällämme, se on muokannut meitä ja antaa selityksen tämän päivän kokemuksillemme.

Siitä lähtien kun syntiinlankeemus toi paratiisin tilalle kaaoksen, olemme kamppailleet peittääksemme oman lankeemustilamme. Aadamin ja Eevan “silmät aukesivat” kielletyn hedelmän syömisen jälkeen ja he huomasivat olevansa alasti.  

Alastomuus merkitsee haavoittuvaisuutta, sitä että vahingoitumme helposti.  Alastonta voi verrata toisiin ja tuomita huonommaksi, rumemmaksi. Alastomalla ei ole aseita, ei puolustusta toisia vastaan.  Aadam ja Eeva näkivät itsensä ja toinen toisensa näytteillä, suojaamattomana ja he kokivat häpeää.     

     

Aadam ja Eeva peittivät alastomuutensa lehdillä ja piileskelivät Jumalalta.  Heidän haavoittuvaisuutensa teki heidät arvottomaksi seisomaan elävän Jumalan silmien edessä.  He näkivät asioita, joita eivät ennen huomanneet. Vahva häpäisee heikomman, kauneus rumuuden, täydellisyys vajavaisen.  Niinpä he oman vajavaisuutensa tajutessaan torjuvat Täydellisen.   

Me olemme Aadamin ja Eevan lapsia.  Peittelemme haavoittuvaisuuttamme ja pakenemme Jumalaa, koska emme koe olevamme Hänen läsnäolonsa ja huomionsa arvoisia.  Jumalasta on tullut pelottava tuomari, ankara isä, jota on mahdotonta miellyttää.  Puhumme kuin Aadam: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."

Langennut ihminen ajettiin ulos paratiisista kirousten saattelemana.  Paratiisin portteja varjelee kerubi ja Elämän Puuta liekehtivä miekka.  Paluu on mahdotonta. Ikuinen elämä Elämän Puun hedelmästä ei tule koskaan olemaan ulottuvillamme. 

Pahan palkka 

Paluu alkuperäiseen kysymykseen:  Miksi on äitejä, jotka huolehtivat lapsistaan ja jättävät itsensä heitteille?  Miksi toiset huolehtivat muista uhrautumiseen saakka, mutta hylkäävät itsensä?  Miksi lemmikkien omistajat pitävät lemmikeistään parempaa huolta kuin itsestään?  

Ovatko he liian tietoisia alastomuudestaan, rumuudestaan, häpeästään, peloistaan, arvottomuudestaan, pelkuruudestaan, syytöksistään?  

Sillä jokainen, joka kohtaa rehellisesti itsensä, tietää kykynsä pahaan ja väärään. Kyllä, lähimmäisesi tuntevat sinut ja ovat nähneet sinut huonoilla hetkillä.  Mutta kukaan ei tunne syvintä olemustasi, sisimpiä tuntojasi, salaisia syntejäsi ja epäonnistumisiasi yhtä tuskallisen tarkasti kuin sinä itse.  

Tunnet ruumiisi ja mielesi virheellisyyden paremmin kuin kukaan muu.  Tiedät, kuinka säälittävä ja arvoton todella olet - ja niinpä epäämällä itseltäsi jotain hyvää, voit rangaista itseäsi kaikista epäonnistumisistasi. Jopa koira, harmiton, viaton koira ansaitsee parempaa kuin sinä. 

(Sillä vaikka eläin voi olla "paha", se toimii vaistojensa varassa, se ei valitse pahaa).  

Miten nousta itsetuntemuksen tuoman itseinhon syövereistä?  Mistä löytää itsekunnioitus, joka sallii ansaitsemattoman hyvän?  Kuka valtuuttaa pitämään hyvänä omaa itseään, vaikka tämä itse olisi täysin epäkunnioitettava?   

Paluu Hyvään

Hyvän ja Pahan tiedon puun hedelmästä syöminen toi tietoisuuden hyvästä ja pahasta ensimmäisen ihmisparin elämään.  Ihminen kykenee nyt sekä hyvään että pahaan.  Pahasta tietoisena oleminen aiheuttaa häpeää, piileskelyä, peittelemistä.  Voiko hyvyyden tiedostaminen pelastaa meidät? 

Genesiksen luomiskertomuksessa toistetaan Jumalan pitävän luomaansa maailmaa hyvänä.  Kun ihminen on luotu Jumalan Kuvaksi, kerrotaan “Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1 Moos 1:31).  

Aadam ja Eeva elivät paratiisissa yhteydessä Jumalan kanssa, mutta he olivat myös tilassa, jossa he eivät olleet tietoisia hyvästä ja pahasta.  Heillä ei ollut itsetietoisuutta.  Heidän silmänsä eivät olleet auenneet.  Hyvyys oli heidän osansa ilman, että he olivat valinneet sen.  

Lankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva kohtaavat valintoja.  He eivät enää elää ymmärtämättöminä, ikuisen viattomina.  He näkevät ensimmäistä kertaa, eivät vain oman arvottomuutensa ja kykynsä pahaan, vaan myös eron itsensä ja Jumalan välillä.

Käärme oli luvannut: “..te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan" (1 Moos 3:5).  Tämä tietoisuus sai heidät piiloutumaan häpeissään Jumalalta, joka on puhtaasti hyvä. 

Ihminen ei ole enää viaton, mutta nyt hänellä on mahdollisuus tietoisesti valita hyvä, palata Jumalan Kuvaksi.  Raamatun kertomukset viittaavat kotimatkaan, jolla me kaikki olemme.  Voimme palata kotiin Hyvän Isän luokse, tulla Hänen kaltaisekseen, elää totuudessa, kävellä jälleen Jumalan kanssa.

Sen sijaan, että tuomitsisimme itsemme kuolemaan pahuutemme vuoksi, saamme uskoa, että kuoleman vaatimus on jo sovitettu.  Rangaistus on jo kärsitty.  Olemme vapaita kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme, lähimmäisiä, maailmaa. 

Häpeämme ei enää vaadi uhria, itsemme unohtamista toisten hyväksi.  Tilalla on vapaus palvella toisia Kristuksen tähden.  Tämä sama rakkaus ja kunnioitus kuuluu myös meille, naisille, tyttärille, äideille.   

14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; 

15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 

16. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. 

17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 

18. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 

19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 

20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

6:1. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. (2 Kor 5:14-21, 6:1).

   

      

Äiti, joka ei pidä huolta itsestään, kommunikoi lapsilleen häpeää, vankeutta ja valhetta.  Lapset kaipaavat nähdä onnellisen äidin, äidin, joka on vapaa ja iloinen ja tyytyväinen. Ha haluavat äidin, joka kunnioittaa itseään. Tällainen äiti ei elä lapsilleen, vaan hän elää Jeesukselle.  Hienoin esikuva, jonka äiti voi lapsilleen antaa on nainen, joka elää evankeliumia todeksi arkipäivässä (Roomalaiskirjeen upeaa sanomaa): 

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä... Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen... Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Room 5, korostukset minun)

Totuus ja armo palauttaa kunnian ja ilon naisen elämään.  Kun lakkaamme piiloutumasta Jumalalta, voimme kävellä Hänen kanssaan.  Voimme elää rakastettuina ja kunnioitettuina ja pitää itsestämme huolta.  Sitten voimme tuoda taivasta maan päälle elämämme kautta. 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi voi näyttää erilaiselta eri ihmisten elämässä, mutta todellinen hyvinvointi perustuu sisäiseen hyvyyden ymmärtämiseen: Jumala on hyvä ja on julistanut minut hyväksi Jeesuksen tähden. Tämä on Evankeliumi, hyviä uutisia.  

Kuva: "Beautiful Woman Holding A Green Apple" from FreeDigitalPhotos.net

Kirjalähde: Jordan B. Peterson: 12 Rules for Life - An Antidote to Chaos

Hakusessa vahvat käsivarret

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa (1933) - Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein (1992).

Sananlaskut 31:17

Matka jatkuu Sananlaskujen luvun 31 kelpo vaimon parissa.  Tähän mennessä on selvinnyt, että hänellä on upea avioliitto, hän on ahkera, taitava shoppailija, nousee aikaisin ja omaa bisnesvainua!  

Lista on vaikuttava, joillekin jopa uhkaava. Monet uskovat, että San31 nainen ei ole oikea nainen, vaan viisauden ruumiillistuma.  Että luvussa runoillaan tarunomaisista ominaisuuksista, jotka ovat saavuttamattomia tavallisille naisille. 

En itse usko, että San31 nainen on fiktionaalinen hahmo.  Jumalan Sana ei koskaan aseta meille mahdottomia standardeja.  Puhuihan Jeesuskin Jumalan sanoja kun Hän sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivallinen Isänne on täydellinen” (Matt 5:48), samoin Mooses ja Pietari sanovat ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3 Moos 11:44, 1 Piet 1:16).

Koen näitä jakeita lukiessani samanaikaisesti kaksi voimakasta ja vastakkaista tunnetta. Jeesuksen vapahtamana, uutena luomuksena haluan täydestä sydämestäni tehdä juuri niin kuin Jumala sanoo. Kyllä! Haluan olla pyhä, haluan olla täydellinen. Ja samalla tiedän, että en pysty tekemään oikein.  Tämä oli myös apostoli Paavalin kamppailu (Room 7:14-25): tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.

On inhimillistä ratkaista näennäisesti mahdoton tavoite alentamalla standardeja.  En pysty, joten mitä sitä edes yrittämään. Tai kunhan olen pyhä tai täydellinen suurimman osan ajasta, tai ainakin ihmisten ilmoilla.  Tai lasken rimaa alemmaksi, jotta suoriudun.  Kun ei ole voimaa saavuttaa korkeampia tavoitteita. 

Mikä on Jumalan ratkaisu?  Hän haluaa antaa meille voimaa saavuttaa Hänen tavoitteensa!  Jos olisin pyhä ja täydellinen omine voimineni, mihin tarvitsisin Jeesusta? Paavalikin huudahtaa tuskailunsa lopuksi: Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!  Kiitos Jumalalle Jeesuksesta. Hänessä olen pyhä, olen täydellinen, pystyn valitsemaan oikein. 

En lähesty San31 oppeja niinkään tehtävälistana, vaan ominaisuuksina, joiden avulla voin tehdä omat velvollisuuteni.  On siis realistista pyrkiä olemaan niin kuin San31 nainen.  Realistista samassa mielessä kuin pyrkiä olemaan pyhä ja täydellinen.  Vain Jeesuksessa se toteutuu.  Kukaan meistä ei pysty olemaan San31 nainen ilman Jumalaa, joka yksin voi muuttaa sydämen. 

Yksi oivallus San31 lukua läpi käydessäni on ollut se, että tämä nainen on kuninkaallinen. Hän on kasvanut aikuiseksi, jättänyt prinsessaleikit taakseen ja ottaa vastuuta itsestään ja toisista.  Hän suunnittelee, näkee vaivaa ja ahkeroi toisten hyväksi.  Hänen perheensä voi hyvin, hänen työnsä sujuvat ja hän itse on tasapainoinen ja onnellinen.    

Uskossa kasvaminen ei ole tiedon lisääntymistä, vaan  elämässä tapahtuvaa kokonaisvaltaista muutosta.  Olen erilainen naisena kuin olin 15 tai 10 tai 5 vuotta sitten, ja olen kiitollinen siitä.  Kiitollinen mahdollisuuksista kypsyä ja kasvaa Jumalan opetuksessa.  Kun olen nyt opiskellut tätä lukua, löydän asioita, joissa minun pitää vielä kasvaa.  Toivon, etten koskaan luule olevani valmis.

Jae 17 kuvaa aktiivista naista.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. (1933)

Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. (1992)

Ihanteeni on aina ollut aktiivinen ja tarmokas nainen.  Sellainen pirteä, joka tukka ponnarilla saa asioihin liikettä, pistää tuulemaan, saa tapahtumaan.  Sitten löysin itseni nukahtamassa lattialla leikkivien lasten viereen ja laahustamaan päivien läpi aivot sumussa.  Äitiysneuvolassa minua kehuttiin rauhalliseksi, kun makasin tutkimuspöydällä ainoana ajatuksenani, että olen vain niin väsynyt. 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi oli täysi yllätys, ja samalla se selitti kaiken. Viimein kummalliset oireet yhdistyivät asiaksi, jonka pystyin ymmärtämään. En olekaan laiska, saamaton, alisuoriutuja.  Löytyi syy siihen, miksi vyöttämisistä huolimatta kupeissani ei ole voimaa ja miksi käsivarsia särki monta päivää ennen niin helppojen töiden jälkeen. 

Jumala ei syyllistä meitä asioilla, joita emme yksinkertaisesti pysty tekemään.  En pystynyt olemaan tarmokas ja riuska.  Koin monta kertaa alemmuutta tehokkaiden ystävien elämää seuratessa.  Jälkeenpäin mietin, että Jumala on voinut suojella minua tekemästä asioita, joita minun ei kuulunutkaan tehdä.

Päämäärä ei ole tiukimmat käsivarret tai suurimmat saavutukset. 

San31 nainen ottaa näissä jakeissa vastuun itsestään. Hän vyöttää itsensä, hän vahvistaa käsivartensa.  Hän ei odota muiden tekevän sitä mahdolliseksi.  Hän ottaa ajan ja tekee mitä pitää ollakseen vahva.  Kelpo vaimo tietää, että tärkeiden asioiden tekemiseen ei ole koskaan täydellisiä olosuhteita. 

Luvussa 31 kerrotaan paljon siitä, miten hän huolehtii muista ihmisistä. Mutta hän pitää myös huolen siitä, että voi itse hyvin.  Hengellisesti, henkisesti, ja fyysisesti.  Hän varustaa itsensä sekä Jumalan voimalla että fyysisellä voimalla. 

Millaiset asiat vahvistavat minua?  Raamatun lukeminen, hyvät kirjat, inspiroivan musiikin kuunteleminen,  ystävien kanssa näkeminen, kotiprojektit. Ajan ottaminen itselleni.  Ajan antaminen toisille.  Ja tottakai fyysisestä kunnosta huolehtiminen.  Olen osallistunut mm. hiljaisuuden retriittiin, naistenpäiville, avioliittoleireille, kasvatusseminaareihin, virkistysviikonloppuihin ja matkoille ystävien kanssa.  Kaikki ne ovat omalta osaltaan vahvistaneet minua.  

Ja sitten käärin hihani. San31 tekee työnsä tarmokkaasti.  Hän ei odota, että hänelle tullaan kertomaan mitä tehdä ja miten tehdä.  Voin kuvitella, että hänellä oli oikeasti vahvat käsivarret: vaatteiden käsin peseminen, vesiämpäreiden kantaminen, polttopuiden pilkkominen, puutarhan hoito ym. kotityöt ilman koneiden apua on fyysisesti raskasta.

Hän ei myöskään ajaudu sivuraiteille kesken työnteon. Vierailin kerran erään eläkeläisen luona. Hän oli juuri tällainen tarmokas ja aikaansaava ihminen. Muistan kun hän sanoi istuvansa alas vasta kun kaikki askareet olivat varmasti tehdyt. Muuten sieltä kiikkustuolista oli niin vaikea nousta taas jotain tekemään.  Muistan tämän aina, kun mietin, että pitäisikö nyt "pikku" tauon... ja päätän jatkaa loppuun saakka, jotta voin sitten hyvillä mielin levätä.

Tartunko päivittäin työhöni samalla tarmolla? Huolehdinko siitä, että minulla on vastuuseni tarvittava voima?  Jatkanko reippaasti lopppun saakka, vai jumitunko kesken kaiken sohvalle?

Mitä sinä tarvitset voidaksesi tehdä päivittäiset työsi tarmolla ja väsymättä? Oletko hyvä huolehtimaan myös itsestäsi?

Mitä ruokalistalta puuttuu?

Teetkö yksilölliset valintasi todella vapaasti vai onko sinut laitettu tietämättäsi samalle dieetille muiden kanssa?

Luin ajatuksia herättävän artikkelin yksilön valinnan vapauden harhakuvasta. Vaikka artikkelin aiheena on teknologia ja tuotekehittely, välittömästi ajattelin muitakin elämänvalintoja, joita kohtaamme.

Artikkelissa puhutaan siitä, miten länsimainen kulttuuri on rakennettu yksilöiden valinnan ja vapauden ideaalin ympärille. Me uskomme vilpittömästi, että tutkiessamme meille tarjottua ruokalistaa teemme vapaita valintoja.  Taistelemme näiden yksilöllisten valintojemme puolesta pysähtymättä miettimään, että on asioita, jotka eivät koskaan edes päässeet listalle.

Valintojen vertailun sijaan olisi tärkeämpää selvittää niiden tarjoajat. Mitkä ovat heidän motiivinsa? Miksi juuri nämä asiat ovat tarjolla? Entä listalta puuttuvat asiat? Miksi ne jäivät pois?

Taikurit osaavat käyttää ihmisten huomiokyvyn sokeita pisteitä, haavoituvaisuuksia ja rajoituksia. Kun tiedät mitä nappuloita painella, saat ihmiset tekemään juuri niitä valintoja, joita haluat heidän tekevän. Eivät taikurit ole ainoita, jotka osaavat pelata ihmismielellä.

Epäluuloinen luonteeni innostuu tällaisista ajatuksista.

Opiskeluiden rahoittamisen vaihtoeto on opintolaina. Autoa varten otetaan autolaina. Talolaina on nyt itsestään selvyys. Harva osaa tehdä valintansa velkaantumatta. Uskoisitko, jos kertoisin, että on olemassa valtioita, jotka maksavat lainansa takaisin? Mikä ja kuka hyötyy lainayhteiskunnasta?  Suomi oli ennen esimerkillinen ja ainutlaatuinen.

Suomessa ollaan valtavan keskittyneitä koulutukseen ja oppimiseen. Eräät ystäväni sanoivat, että kohta on ihan turhaa hakea mitään työpaikkaa, jollei ole maisterin papereita edes joltain alalta hankittuna.  Yhteiskunta kumartaa professoreille ja tohtoreille ja mielipiteitänsä ei pitäisi tuoda esiin ellei ole usean vuoden koulutusta alalta. Toisaalta ymmärrän. Toisaalta on olemassa todella fiksuja ihmisiä, joiden taidot eivät liity kirjoihin ja papereihin. Tieto ei tarkoita viisautta, paperit eivät takaa kykyjä.

Miksi maksaa satoja euroja tiettyjen vaatemerkkien käyttämisestä? Niitä mainostetaan laatuna ja parhaana, mutta kenen paras on tärkein? Merkkiyhtiöiden miljonäärijohtajien, jotka ostavat voitoilla neljännen ulkomaantalonsa? Vai hikipajoilla raatavien lapsien paras? Saavat ainakin tehdä työtä itsensä myymisen sijaan.  Kipaisepa kaatopaikan vaatevuorilla. Käyn mielelläni kirpputoreilla ja käytän vaatteitani vuosikymmenien ajan (olen siinä iässä, että voin todella sana käyttäneeni joitain vaatteita yli kymmenen vuotta).  Niin ja kuka päättää, mikä on muodikasta eli hyväksyttävää?

Miksi ruokasuositukset muuttuvat vuosikymmenistä toisiin? Huomasitko, miten sokeritehtaiden sponsoroimat tiedemiehet ja tutkijat haukkuivat rasvan maan rakoon? Sokerin vaarat salattiin ja sitä lisättiin huolettomasti vähärasvaisten tuotteiden makua parantamaan. Makunystyrämme ovat turtuneet luonnollisille mauille. Muoviin pakatut välipalat valtaavat perunasäiliöiden paikan keittiössä.

Miksi naiset muokkaavat kirurgin veitseäkin apuna käyttäen itsensä tietyn muotoiseksi ja kokoiseksi? Mietipä vähän mistä lähteistä tulee ihannevartalon myytti.

Missä vaiheessa kauniista kasvoista tuli valttikortti, ja ystävällisyys, nöyryys ja rehellisyys naurettiin katuojaan?  Milloin viimeksi joku kehui luonnettasi vartalosi sijaan?  Pitäisikö huolestua, jos saan kehuja ulkoisista avuista, mutten koskaan sisäisestä kauneudesta? Ei näköjään.

Naiset haluavat kokea itsensä tarpeellisiksi. Hienoa, laitetaan heidät luomaan uraa, ja nautitaan verokassan kilahtelusta, naisten vapausliikkeen nimessä tottakai. Ja lasten tai vanhusten ei nyt pitäisi olla kenenkään arvojärjestyksessä etusijalla.  

On olemassa valintoja, joita meille ei tarjota. Ehkä tuskailet ruokalistan kanssa ihmetellen, miksi mikään ei tunnu sopivan. Johtuisiko se siitä, että kaipaat asioita, joista ei puhuta, haluat valita jotain, jota ei ole tarjolla?

Raha ja valta ovat ihan valtavan suuri motivoija. Se on perusteena kaikelle päätöksenteolle. Uskallatko kyseenalaistaa, uskallatko valita toisin?

En osaa sanoa, millaisia valintoja tekisin, jos en olisi kristitty. Mutta kristittynä olen omaksunut toisenlaiset arvot ja en pelkää olla erilainen.

Raamattu varoittaa rikkauksien tavoittelemisesta. Rikkaus ei ole väärin, mutta jos se on elämäsi ainoa päämäärä, olet vaarallinen. Raamattu varoittaa vallasta. Valta itsessään ei ole väärin, mutta sen janoaminen kaiken muun kustannuksella on hirviömäistä. Raamattu varoittaa avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Seksi ei ole väärin, mutta jos sitä käytetään Jumalan asettamien rajojen ulkopuolella, se repii sinut rikki.

Vanhempana nautin ajatuksesta, että saan kasvattaa lapseni ajattelemaan kriittisesti. Jumalattomasta kulutusyhteiskunnasta ei esimerkkejä puutu.  Päämääränäni on opettaa heidät tekemään hyviä valintoja ja arvostamaan Jumalan mielipidettä enemmän kuin ihmisten. Toivon, että heidän elämässään ihmiset olisivat etusijalla, aina, joka tapauksessa.  Haluan heidän valitsevan elämäänsä jotain kestävää ja muuttumatonta, joka kantaa heitä kehdosta hautaan. Tässäpä tekemistä seuraaville vuosille!
  

Ujuta vihanneksia perheen ruokavalioon - 10 plus vinkkiä

Useimmat uuden vuoden lupaukset liittyvät terveelliseen ruokavalioon ja painonpudotukseen.  Onhan se uljas päätös, mutta lapsiperheessä ruokavalion muuttaminen ei suju aina valituksitta.   Miten lisätä koko perheen intoa syödä kasviksia ja nauttia siitä? 

Lapset eivät yleensä tykkää keitetyistä tai paistetuista vihanneksista.  Muistan kuulleeni, että lapsuudessa makunystyrät ovat erilaisia kuin aikuisella, eivätkä keitetyt vihannekset vain maistu lapsen suussa hyvältä.  Tarjoilemalla vihannekset lapsia miellyttävässä muodossa vältämme pakkotilanteet lautasen äärellä (jotka aikuinen aina häviää, sillä miten sen ruoan voi väkisin jollekin syöttää?  Ei mitenkään.)

Olen pitänyt melko samaa ruokailurutiinia koko lapsiperheajan.  Aamupäivän välipalalla on hedelmää ja iltapäivällä, päiväunien ja lepoajan jälkeen, tarjoilen vihanneksia.  Erityisesti iltapäivän vihanneshetki sopii meille tosi hyvin, koska iltaruokaan oli vielä aikaa, mutta lapset halusivat jo syödä jotain.  Kun naposteltava on vihanneksia, ei niitä tarvi iltaruoalla väkipakolla syöttää – nakit ja muusi riittävät, koska lapset ovat jo dippailleet porkkanaa, parsakaalia tai kukkakaalia.  

Dippilautaset käyvät myös juhliin, alla joulunaikaan tekemäni lautanen: 

Jos saisi vielä itsensä pitäytymään näihin terveellisiin välipaloihin sen suklaapatukan tai pullan sijaan... Jännä miten sitä on lapsilleen valmis laittamaan terveelliset vaihtoehdot ja itse sortuu aina vaan!  

Tässä siis kymmenen vinkkiä siihen, miten ujuttaa vihanneksia tai hedelmiä koko perheen ruokailuun, ilman että ruokailusta tulee stressiä.

1. Kasvisosekeitto.  Oman lapsuuden yökköruoka oli kesäkeitto ja meilläkin lapset helposti nyppivät keitoista epämiellyttävät vihannekset pois.  Ratkaisuna käytän sauvasekoitinta! Teen miltei joka viikko kasvisosekeittoa, jonne voi piilottaa monenlaisia vihanneksia.  Peruna, porkkana ja kevyesti öljyssä curryn kanssa paistetut sipulit ovat yleensä keiton pohjana.  Pehmennän sen tuorejuustolla tai sulatejuustolla tai ripottelemalla juustoraastetta keiton päälle.  Maissi sopii hyvin joukkoon, mutta kukkakaalia laitan vain pienen palan, koska sen maku on voimakkaampi.  Lapsille tämä keitto maistuu erinomaisesti!

2. Dippivihannekset.  Pilko erilaisia vihanneksia ohuiksi viipaleiksi ja tarjoile dipin kanssa (kermaviiliä, jugurttia ja mausteita).  Kurkku, porkkana, tomaatit, kukkakaali, parsakaali, erilaiset lehdet ja kaali ovat sopivia dipattavia.  Lapset syövät raakoja vihanneksia mielellään ja dippaaminen on kivaa! 

3. Värikkäät välipalalautaset.  Lasten touhutessa leikeissään yllätän heidät värikkäillä lautasilla, joissa on erilaisia pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia.  Erilaiset teemat ovat aina kivoja: vihreitä tarjottavia vihreällä lautasella, tai tänään syödään punaista.  Kaunis tarjoilu on lapsille mieleen ja viipaleet sujahtavat hetkessä suuhun.   

4. Smoothiet eli pirtelöt.  Kesäisin teemme usein marjapirtelöitä.  Pirtelöön voi sekoittaa melkein mitä vain hedelmää, marjaa ja vihannesta.  Herkkuhetkiin sekoitamme ne jäätelön kanssa, mutta useimmiten teemme pirtelön maustamattomaan jugurttiin.  

  

5. Piilota!  Punajuuren voi piilottaa Lindströmin pihveihin, linssisosekeittoon tai lihamurekkeeseen. Jauhelihakastikkeeseen voi piilottaa sipulia, tomaattia ja porkkanaraastetta.  Perunamuussiin voi lisätä kukkakaalia.  Lihapullataikinaan voi soseuttaa kypsää kesäkurpitsaa.  

6. Uunivihannekset.  Paista öljyssä ja mausteissa pyöräytetyt vihannekset uunissa.  Omaa herkkuani on paprikat, sipulit, kesäkurpitsa ja sienet.  Peruna on perusmaku, joka maistuu aina.  Vanhemmat lapset arvostavat muitakin uunivihanneksia.  Kaikki aikanaan, vanhempien esimerkkiä seuraamalla lapsetkin oppivat.

7. Tortillat.  On jännää, miten ohuen leivän sisään käärityt vihannekset maistuvat paremmin kuin ilman sitä leipää!  Kun ainekset ovat pilkottuina omissa tarjoiluastioissaan, lapsista on kiva kasata kaikkea tortillan päälle.  Jauhelihaa tacomausteella, juustoraastetta, kermaviiliä, tomaattia, kurkkua, sipulia ja kaalia tai salaattia.  Innokkaat voivat valmistaa papumuhennoksen lisäksi.

8. Vihannespalat vs. raasteet.  Olen huomannut, että vihannespalat menevät lapsille alas paremmin kuin raasteet.  Lanttupala tai porkkanatikut siis raasteen sijaan pöytään. 

9. Yhdessä kokkailu.  Ota lapsi mukaan esim. salaatin valmistamiseen.  Vihanneksia pestessä ja pilkkoessa helposti livahtaa pala jos toinenkin suuhun.  Esim. retiisi voi tuntua oudolta, mutta kun sitä saa äidin kanssa pilkkoa, ainakin yksi pala pitää maistaa. 

10. Itse kerätyt marjat ja vihannekset ovat maistuvampia!  Jos teillä ei ole puutarhaa, ettekä pääse metsään, ehkä mummolassa lapsi saa käydä välipalalla marjapensaalla tai hedelmäpuussa. 

Plus.  yhdessä syöminen on tutkimusten mukaan paras apu lasten vihannesten kulutukseen! 

Täällä on ideoita niille, joilla on ylimääräistä aikaa! 

Miten teillä on opittu syömään vihanneksia?  Jätä muillekin vinkki kommenttilaatikkoon! 

Kuva:

FreeDigitalPhotos.net/“Funny Healthy Vegetables On A Cutting Board” by marcolm